50v miehet haluaa naisen, mutteivat halua luopua mistään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata otta ukkoutunutta miestä vaivoikseen. Miehillä ukkoutuminen alkaa andropaussin myötä noin nelikymppisinä. Miehet lisäksi kieltävät asian, eivätkä hae apua ja hoitoa.

Akka kyllä kelpaa, kunhan akka ei häiritse miehen elämää, mutta tarjoaa kofinkone- ja pillupalvelut.

40-50 naisen pillu ei oo mikään palkinto enää näin täyspäiselle miehelle ja sen ikäsillä naisilla jo voi olla monta suhdetta takana ja höylätty edestä ja takaa loppuun. Ei paljoa houkuttele tämmöinen. Harvat 50 miehet enää on kovin seksuaalisia, ainakaan normaali miehet.

Itsellä vaan 2 suhdetta takana niin en osaa kuvitella millainen on loppuun höylätty? Miksi edes tapailet, jos ei nappaa.

N55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa miehistä, jotka tekevät tuota, eivät etsi tasa-arvoista parisuhdetta. He vaan haluavat jonkun äitikorvikkeen, joka laittaa ruoan valmiiksi sillä välin kun he istuvat kaljakeissin kanssa kalassa ja pitää mökin siistinä ja nättinä.

No voi jestas. Kuka nainen ikinä 50+ suhetissa laittaa tapailukumppanille ruokaa? Ihmetyttää, onko nämä palstan vakiointtäjät koskaan edes miestä nähneet vai purkavatko katkeruuttaa tätä samaa virttä veisaamalla. 

No minä ehdottomasti laittaisin, kun pidän ruoanlaitosta ja samalla sitä kokkaa kahdelle kuin yhdelle. Vielä parempi, jos sieltä kalareissusta tuodaan tuoretta kalaa. 

Mun mielestä olisi ihanaa hoitaa joitain kevyitä päivittäishommia yksin kotona, en edes tykkää että muita pyörii ympärillä silloin. Ja jollei se mies nyt ihan lärvejä vedä niin iloisena ottaisin vastaan kaloineen.

Miehet haluaa naisen, joka tulee osaksi heidän valmista elämäänsä. Mökille aikaa viettämään ja hääräämään, kotiin kun 'olisi niin ihanaa kun joku hääräisi nyt niin tyhjässä omakotitalossa', ottaisi omakseen lapset ja lapsenlapset jne. Sitä naisen omaa elämää ei sitten huomioida, kun se ei saa häiritä omaa kuvitelmaa onnellisesta parisuhteesta.

Minulla on oma yritys, lapsi, omakotitalo ja paljon muuta, joten aika on rajallista. Olen tehnyt aina selväksi, että en asu yhdessä enkä voi/halua olla 24/7 suhteessa. En myöskään rupea uusioäidiksi saati hoida kenenkään muun lapsenlapsia. En myöskään ole pullantuoksuinen vaimonkorvike enkä siivoa ja hoida kuin oman talouteni. Olen aikuinen ihminen, jolla on oma elämä, enkä aio korvaajaksi kenenkään eronneelle/karanneelle/kuolleelle puolisolle. Tämän selvitän heti alkuun, jotta ei tule väärinkäsityksiä. Sitten ollaan taas kerran ihan ihmeissään, kun en luovukaan omasta elämästäni tai että minulla ylipäänsä on sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintasi osuu aina sentyyppisiin miehiin joista pääset sitten jälkeenpäin valittamaan.

Sitten "fiksusti" kailottamaan että "kaikki miehet sitä ja tätä"

Juuri näin. Toki jos halveksunta miehiä kohtaan paistaa läp, niin itse ihmettelen sitä, mitä kukaan mies näissä naisissa näkee. Tai ehkä pystyisin arvamaan, jos näkisin kuvan. Mutta jos suhteissa on AINA vuorovaikutusongelmia, niin kannattaisi muistaa, että on itse suhteen toinen osapuoli. 

Omien suhteideni vuorovaikutusongelmani tulevat aina samalla tavalla, eli mies ei usko kun hänelle sanoo asioita. Valitsen siis aina miehiä jotka eivät usko puhettani, mutta esittävät uskovansa, ja siitä tulee sitten ongelmia. En oikein tiedä miten tämän asian voisi muuttaa, mistä voisi etukäteen tietää että  uskooko joku puhetta vai ei? 

Toisaalta kun ympärille katsoo niin hyvin monen puheisiin ei luottamista olekaan, ja moni ei usko kumppaniaan vaikka hän puhuisi miten totta, joten ehkä kallistun siihen lopulta että se "vika" taitaa olla jossain ihan muualla kuin minussa ;)

Mitä se käytännössä tarkoittaa? Uskoo puhetta?

Viisikymppisenä aletaan jo olla elämän ehtoopuolella, ei siinä vaiheessa kannata enää mitään yhteisiä tulevaisuuksia perustaa. Panoja ja niistä nauttimista. Kehot ovat jo kuitenkin puolilahoja mätisäkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nämä kommentit on taas vahvistanut näkemystä joidenkin naisten ajattelusta.

Siksi meidän miesten kannattaa pitää tiukkaa seulaa parin valinnassa.

Minusta kuulostaa siltä, että moni täällä on vain seurustellut alun alkaen epäsopivien kumppanien kanssa, joiden kanssa ei ole riittävästi yhteistä. Eihän suhteessa kannata olla lainkaan, jos ei nauti kumppanin kanssa olemisesta ja tekemisestä, myös niistä harrastuksista ja tekemisistä, jotka ovat hänelle tärkeitä. Kiinnostus toiseen pitää sisällään myös halun jakaa asioita eikä niin, että toisen toiveet ovat jonkinlaisia velvollisuuksia ja rasitteita. Näin 34 vuoden yhdessäolon aikana koen, että miehen harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ovat syventäneet omaakin elämääni ja tuoneet paljon hyvää. Toivottavasti myös toisin päin.

Tämä. Ketju täynnä naisia valittamassa, että miehet on vääränlaisia sen sijaan, että olisi vähän katsottu sen perään, kenen kanssa aletaan olee. 

Totta kai souhde vaatii aina kompromissejä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi harrastukset nostetaan aina esiin ongelmana. Jos intressit on samat, ainakain osa harrastuksista on helposti yhteisiä. Osa ei ehkä ole, mutta hyvässä suhteessa ei aina tarvitse olla kiinni toisessa. 

Itse nään nämä tilanteet jotenkin näin:

Tavataan nettideittailussa tms. Katsotaan että kivasti toisella elämä hallussa ja hakee pitkäaikaista kumppania kuten minäkin. Kuvat on kivoja, ei mitään möllöttelykuvia vaan iloisia hymyileväisiä kuvia harrastuksista tai mökiltä. Ilmoituksessa seisoo että ollaan vakavaraisia, ok- koulutettuja ja elämässä on halussa paitsi hallinta, myös muut fasiliteeti ojennuksessa, vain se oma rakas puuttuu.

Kaikki vaikuttaa päällisin puolin ihan hyvältä ei päihdeongelmia tai luottovelkoja, ja hän osoittautuukin hurmaavaksi, on kynttiläillallista ja veneellä ajeluttelua ja romanttisia öitä pitsihuvilalla, mutta kun jonkin aikaa on kulunut, niin huomaakin että toisella on koko ajan kiire toisaalle. 

Veikkaan että valittaminen syntyy tästä epäsuhdasta ja suunnanmuutoksesta joka tapahtuu hetken päästä, juuri kun ollaan korvia myöten ihastuneita. 

Tulevaisuuden yhteiset suunnitelmat vaihtuvat pitennettyihin työviikkoihin ja kavereiden kanssa kalassaistumiseen samalla kun toinen edelleen odottaa samaa määrää tapaamisia mitä ennenkin. 

Mielestäni siis on todellakin katsottu kenen kanssa aletaan oleen, mutta molemmilla onkin eri intressit jotka käyvät vasta hetken päästä ilmi. 

Kiireisellä tyypillä on kohta samanmoinen romanssi menossa, mutta se jonka seura ei enää kiinnostanut harmittelee kun niin hyvin alkanut juttu kaatui epämääräisyyteen.

Tulkitsen tilannetta aivan eri tavoin eikä se liity sukupuoleen eikä ikään. Eli ihastus ja kiinnostus laantuu ja loppuu. Mäinhän se oli nuorenakin, että suurin osa seurusteluista kariutui. Ei epämääräisyyteen vaan siihen että huomaa ettei sittenkään ole tarpeeksi yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata otta ukkoutunutta miestä vaivoikseen. Miehillä ukkoutuminen alkaa andropaussin myötä noin nelikymppisinä. Miehet lisäksi kieltävät asian, eivätkä hae apua ja hoitoa.

Akka kyllä kelpaa, kunhan akka ei häiritse miehen elämää, mutta tarjoaa kofinkone- ja pillupalvelut.

40-50 naisen pillu ei oo mikään palkinto enää näin täyspäiselle miehelle ja sen ikäsillä naisilla jo voi olla monta suhdetta takana ja höylätty edestä ja takaa loppuun. Ei paljoa houkuttele tämmöinen. Harvat 50 miehet enää on kovin seksuaalisia, ainakaan normaali miehet.

Itsellä vaan 2 suhdetta takana niin en osaa kuvitella millainen on loppuun höylätty? Miksi edes tapailet, jos ei nappaa.

N55

Täyspäinen mies ei puhu noin moukkamaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on pakko päästä kesällä mökille mahdollisimman usein ja naisten pitää hyväksyä se.

Niin munkin, omalle mökilleni. Miehen mökille en lähtisi, koska siellä oleminen ei todennäköisesti olisi mulle rentouttavaa.

Hauska. Sinulla ei ole vielä edes miestä, eikä ainakaan miestä, jolla on mökki, mutta silti pystyt jo sanomaan, että miehen mökillä ei todennäköisesti olisi kovin rentoa!

Meinasitko, että jollain miehellä olisi sinun mökilläsi rento fiilis?

Juu, ehkä sinun kannattaa olla ihan keskenäsi vain.

Eikö useimmilla ihmisillä ole vähän vaivautunut olo, kun he ovat vierailulla jossakin? Kylässä käyminen tuttujen luona on eri asia, kun sieltä lähdetään kotiin muutaman tunnin kuluttua. Mutta kun viettää päiviä ja öitä vieraassa paikassa, niin se ei ole rentouttavaa. Siinä on koko ajan vähän varpaillaan. Hyllyssä ei ole niitä kirjoja, joita mielellään lukee eikä telkkarista voi katsoa itseä kiinnostavia juttuja, kun todennäköisesti ei ole samoja kanaviakaan. Vaikka muuten  on mukavaa, niin mielessä on silti ajatus, että olen vieraana täällä. En kuulu tänne.

Ei minulle ainakaan kumppanini koti ole mitenkään vieras paikka. Jos hänellä olisi mökki, niin tuskin sekään sen vieraampi olisi.

Niin, sinä puhut kumppanista joten olette jo ohittaneet tutustumisvaiheen. Uuden ihmisen kanssa on kirjaimellisesti vasta vieraana toisen kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nämä kommentit on taas vahvistanut näkemystä joidenkin naisten ajattelusta.

Siksi meidän miesten kannattaa pitää tiukkaa seulaa parin valinnassa.

Minusta kuulostaa siltä, että moni täällä on vain seurustellut alun alkaen epäsopivien kumppanien kanssa, joiden kanssa ei ole riittävästi yhteistä. Eihän suhteessa kannata olla lainkaan, jos ei nauti kumppanin kanssa olemisesta ja tekemisestä, myös niistä harrastuksista ja tekemisistä, jotka ovat hänelle tärkeitä. Kiinnostus toiseen pitää sisällään myös halun jakaa asioita eikä niin, että toisen toiveet ovat jonkinlaisia velvollisuuksia ja rasitteita. Näin 34 vuoden yhdessäolon aikana koen, että miehen harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ovat syventäneet omaakin elämääni ja tuoneet paljon hyvää. Toivottavasti myös toisin päin.

Tämä. Ketju täynnä naisia valittamassa, että miehet on vääränlaisia sen sijaan, että olisi vähän katsottu sen perään, kenen kanssa aletaan olee. 

Totta kai souhde vaatii aina kompromissejä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi harrastukset nostetaan aina esiin ongelmana. Jos intressit on samat, ainakain osa harrastuksista on helposti yhteisiä. Osa ei ehkä ole, mutta hyvässä suhteessa ei aina tarvitse olla kiinni toisessa. 

Itse nään nämä tilanteet jotenkin näin:

Tavataan nettideittailussa tms. Katsotaan että kivasti toisella elämä hallussa ja hakee pitkäaikaista kumppania kuten minäkin. Kuvat on kivoja, ei mitään möllöttelykuvia vaan iloisia hymyileväisiä kuvia harrastuksista tai mökiltä. Ilmoituksessa seisoo että ollaan vakavaraisia, ok- koulutettuja ja elämässä on halussa paitsi hallinta, myös muut fasiliteeti ojennuksessa, vain se oma rakas puuttuu.

Kaikki vaikuttaa päällisin puolin ihan hyvältä ei päihdeongelmia tai luottovelkoja, ja hän osoittautuukin hurmaavaksi, on kynttiläillallista ja veneellä ajeluttelua ja romanttisia öitä pitsihuvilalla, mutta kun jonkin aikaa on kulunut, niin huomaakin että toisella on koko ajan kiire toisaalle. 

Veikkaan että valittaminen syntyy tästä epäsuhdasta ja suunnanmuutoksesta joka tapahtuu hetken päästä, juuri kun ollaan korvia myöten ihastuneita. 

Tulevaisuuden yhteiset suunnitelmat vaihtuvat pitennettyihin työviikkoihin ja kavereiden kanssa kalassaistumiseen samalla kun toinen edelleen odottaa samaa määrää tapaamisia mitä ennenkin. 

Mielestäni siis on todellakin katsottu kenen kanssa aletaan oleen, mutta molemmilla onkin eri intressit jotka käyvät vasta hetken päästä ilmi. 

Kiireisellä tyypillä on kohta samanmoinen romanssi menossa, mutta se jonka seura ei enää kiinnostanut harmittelee kun niin hyvin alkanut juttu kaatui epämääräisyyteen.

Tulkitsen tilannetta aivan eri tavoin eikä se liity sukupuoleen eikä ikään. Eli ihastus ja kiinnostus laantuu ja loppuu. Mäinhän se oli nuorenakin, että suurin osa seurusteluista kariutui. Ei epämääräisyyteen vaan siihen että huomaa ettei sittenkään ole tarpeeksi yhteistä.

Sen jätetyn silmissä se voi olla epämääräistä jos hänellä itsellään tunteet vain kasvoivat mutta toinen veti liinat kiinni, vaikka hänen silmäänsä näytti että kaikki meni paremmin kuin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintasi osuu aina sentyyppisiin miehiin joista pääset sitten jälkeenpäin valittamaan.

Sitten "fiksusti" kailottamaan että "kaikki miehet sitä ja tätä"

Juuri näin. Toki jos halveksunta miehiä kohtaan paistaa läp, niin itse ihmettelen sitä, mitä kukaan mies näissä naisissa näkee. Tai ehkä pystyisin arvamaan, jos näkisin kuvan. Mutta jos suhteissa on AINA vuorovaikutusongelmia, niin kannattaisi muistaa, että on itse suhteen toinen osapuoli. 

Omien suhteideni vuorovaikutusongelmani tulevat aina samalla tavalla, eli mies ei usko kun hänelle sanoo asioita. Valitsen siis aina miehiä jotka eivät usko puhettani, mutta esittävät uskovansa, ja siitä tulee sitten ongelmia. En oikein tiedä miten tämän asian voisi muuttaa, mistä voisi etukäteen tietää että  uskooko joku puhetta vai ei? 

Toisaalta kun ympärille katsoo niin hyvin monen puheisiin ei luottamista olekaan, ja moni ei usko kumppaniaan vaikka hän puhuisi miten totta, joten ehkä kallistun siihen lopulta että se "vika" taitaa olla jossain ihan muualla kuin minussa ;)

Mitä se käytännössä tarkoittaa? Uskoo puhetta?

Sitä että toinen ei usko sitä mitä minä sanon, vaan ajattelee että en tarkoita sitä mitä sanon. Miten sinä tämän käsitit? Oletkohan yksi tapailemistani tyypeistä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luovuin jo kerran urasta, harrastuksista ja kavereista naisen takia. Ei riittänyt. Miksi toistaisin saman virheen?

Tämä. Olen itsekin luopunut harrastuksista ja kavereista naisen takia, erityisesti viimeksi mainittu kirpaisi. Hyvä ystäväni oli sellainen, jota nainen ei sietänyt silmissään. Välillä mietin, että heitänkö tuon eukon lopullisesti pellolle, mutta sitten kuitenkaan en kehdannut, koska olin mennyt jo lisääntymään sen kanssa.

Kerroit vaimosi inhonneen yhtä kaveriasi. Tavallisesti ihminen yrittää tulla toimeen puolisonsa tuttavien kanssa. Tämä on oma havaintoni elämässä. Ihminen yrittää luovia hyvän ystävänsä puolison kanssa ja oman sukulaisensa kanssa, jolla on joku ikävämpi luonteenpiirre. Oliko miehellä tapana puhua rumia vitsejä seksistä tai naisista? Rivoja puheita, joita moni nainen ei jaksa kuunnella? Jos kaverisi ei tehnyt mitään noista vaan oli vain vähän ikävystyttävä, niin sitten ihmettelen naisesi suhtautumista.

En ole tuo jolle vastasit. Aivan yleisesti puhutaan, miten naiset hoitavat miehen ihmissuhteet ja muistavat jopa appivanhepmien syntymä- yms. päivät. Asian kääntöpuoli on myös se, että samalla päätetään kehen pidetään yhteyttä ja kehen ei. 

Yleensähän tuon parhaan kaverin ei tarvitse puhua "rivoja" vaan riittää, että hän on naisen mielestä juntti tai sitten se paras kalakaveri ja kun tästä pääsee eroon, pääsee eroon myös ketjussa vihatuista miehen harrastuksista. Ihan perusparisuhdekontrollointia tuo on. Mutta aina se voidaan vääntä vaikka sitten naisvihaksi. 

Olisiko jotain mustasukkaisuutta tuossa sitten mukana? Me olemme mieheni kanssa myös toistemme parhaat kaverit, ja meidän muut parhaat kaverit ovat parisuhteissa parhaiden kavereidensa kanssa joten mitään skismoja ei ole, ja jokainen tietää kuka menee aina ykkösenä.

En halua naista elämääni enää 50-vuotiaana. Osaan kyllä itsekin keksiä ongelmia ilman että joku muu niitä minulle vielä kehittää ihan erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko ap nyt vähän avata jollain konkreettisella esimerkillä mitä haet?

Haluaisit monopolin miehen vapaa-aikaan?

En tajunnut mitä luopumista kahden aikuisen, omissa kodeissaan asuvan parisuhde yleensäkään vaatii.

En itse pystyisi suhteeseen, jossa asutaan erillään ja tavataan silloin tällöin. Oletettavasti tapaamiset sujuisivat seksin merkeissä? En mitenkään pystyisi virittäytymään sille aaltopituudelle juuri tiettynä ajankohtana oltuani sitä ennen omissa oloissani monta päivää. Siihen tunnelmaan pääsemiseksi tarvitaan yhdessäasumista, että nukkumaan mennessä ja herätessä lähettyvillä on elävä ihminen, että päivän mittaan vaihdetaan ajatuksia. On selvää, että vanhemmalla iällä ei enää istuta tuntikausia vieri vieressä ja pidetä toisiaan kädestä kuten  parikymppisenä.

Olihan noita suhteita jotka perustuivat paneskelulle nuorempana useitakin, ja jopa päällekkäin useamman kanssa, mutta en kyllä lähtisi sellaiseen PARIsuhteeseen jossa pitäisi olla eksklusiivisesti toisen sänkykaverina mutta muuten ei juuri nähtäisi. 

50-vuotiaan nainen ei voi vaatia enää mitään mieheltä. Tuossa iässä naisen pitää tyytyä siihen mitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä puhutaan miehistä ja naisista? Sukupuoliahan ei ole olemassa? Ainakin virallisesti.

Siis virallisesti on mutta vassareiden mielestä ei !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nämä kommentit on taas vahvistanut näkemystä joidenkin naisten ajattelusta.

Siksi meidän miesten kannattaa pitää tiukkaa seulaa parin valinnassa.

Minusta kuulostaa siltä, että moni täällä on vain seurustellut alun alkaen epäsopivien kumppanien kanssa, joiden kanssa ei ole riittävästi yhteistä. Eihän suhteessa kannata olla lainkaan, jos ei nauti kumppanin kanssa olemisesta ja tekemisestä, myös niistä harrastuksista ja tekemisistä, jotka ovat hänelle tärkeitä. Kiinnostus toiseen pitää sisällään myös halun jakaa asioita eikä niin, että toisen toiveet ovat jonkinlaisia velvollisuuksia ja rasitteita. Näin 34 vuoden yhdessäolon aikana koen, että miehen harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ovat syventäneet omaakin elämääni ja tuoneet paljon hyvää. Toivottavasti myös toisin päin.

Tämä. Ketju täynnä naisia valittamassa, että miehet on vääränlaisia sen sijaan, että olisi vähän katsottu sen perään, kenen kanssa aletaan olee. 

Totta kai souhde vaatii aina kompromissejä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi harrastukset nostetaan aina esiin ongelmana. Jos intressit on samat, ainakain osa harrastuksista on helposti yhteisiä. Osa ei ehkä ole, mutta hyvässä suhteessa ei aina tarvitse olla kiinni toisessa. 

Itse nään nämä tilanteet jotenkin näin:

Tavataan nettideittailussa tms. Katsotaan että kivasti toisella elämä hallussa ja hakee pitkäaikaista kumppania kuten minäkin. Kuvat on kivoja, ei mitään möllöttelykuvia vaan iloisia hymyileväisiä kuvia harrastuksista tai mökiltä. Ilmoituksessa seisoo että ollaan vakavaraisia, ok- koulutettuja ja elämässä on halussa paitsi hallinta, myös muut fasiliteeti ojennuksessa, vain se oma rakas puuttuu.

Kaikki vaikuttaa päällisin puolin ihan hyvältä ei päihdeongelmia tai luottovelkoja, ja hän osoittautuukin hurmaavaksi, on kynttiläillallista ja veneellä ajeluttelua ja romanttisia öitä pitsihuvilalla, mutta kun jonkin aikaa on kulunut, niin huomaakin että toisella on koko ajan kiire toisaalle. 

Veikkaan että valittaminen syntyy tästä epäsuhdasta ja suunnanmuutoksesta joka tapahtuu hetken päästä, juuri kun ollaan korvia myöten ihastuneita. 

Tulevaisuuden yhteiset suunnitelmat vaihtuvat pitennettyihin työviikkoihin ja kavereiden kanssa kalassaistumiseen samalla kun toinen edelleen odottaa samaa määrää tapaamisia mitä ennenkin. 

Mielestäni siis on todellakin katsottu kenen kanssa aletaan oleen, mutta molemmilla onkin eri intressit jotka käyvät vasta hetken päästä ilmi. 

Kiireisellä tyypillä on kohta samanmoinen romanssi menossa, mutta se jonka seura ei enää kiinnostanut harmittelee kun niin hyvin alkanut juttu kaatui epämääräisyyteen.

Tulkitsen tilannetta aivan eri tavoin eikä se liity sukupuoleen eikä ikään. Eli ihastus ja kiinnostus laantuu ja loppuu. Mäinhän se oli nuorenakin, että suurin osa seurusteluista kariutui. Ei epämääräisyyteen vaan siihen että huomaa ettei sittenkään ole tarpeeksi yhteistä.

Sen jätetyn silmissä se voi olla epämääräistä jos hänellä itsellään tunteet vain kasvoivat mutta toinen veti liinat kiinni, vaikka hänen silmäänsä näytti että kaikki meni paremmin kuin hyvin.

Aivan, jos itsellä olisi ollut tunteita niin tilanne on ikävä. Mutta silti ihan tavanomainen.

Jos samasta aiheesta miehen sijaan naishahmo laitettisiin niin lanka poistuu täältä samantien. 

mitä tämä kertoo tästä paikasta? 

miesviha on näköjään sallittua ja vain miesviha

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole sinkku, mutta ihmettelen miksi elämä tai seurustelu pitää nähdä nollasummapelinä? Itse ajattelen, että seurustelussa saadaan jotain lisää eikä luovuta mistään. 

Tunnistan tuon ajattelun eräästä sinkkuystävästä, joka tuntuu näkevän seurustelun kuten tässä väitetään miesten näkevän. Lienee persoonakysymys eikä sukupuoleen liittyvä. 

Ei se tietenään ole nollasummapeliä. Ap ja komppaajat vaan eivät tajua, että aina jos jotain tulee elämään lisää, jostain myös luovutaan. Ja tämä koskee myös heidän tapailemiaan miehiä. Aina kun he miestä näkevät, mies on tekemättä jotain muuta. Ongelma vain on se, että he haluavat kontrolloida miestä enemmän kuin mihin mies suostuu. 

Näissä keskusteluissa on usein tällaiset asetelmat juuri, että naiset nähdään kontrolloijina ja miehet jonkinlaisina "hankalina lapsina". Olen alkanut miettiä, että voisiko olla kyse yhteiskuntaluokkien välisistä eroista. Onhan paljon tähän liittyviä vitsejäkin. Itselleni on tuollainen kulttuuri täysin vierasta parisuhteisiin liittyen. Eli osaltaan on kyse parisuhdemalleista yksilötason lisäksi. Oma parisuhdemallini jo vanhempieni esimerkin mukaisesti on se, että puolisoksi valitaan ihminen, jonka kanssa tykätään tehdä asioita yhdessä. Lähes kaikki aika vietetään yhdessä ja ystävät ovat yhteisiä. Se on minun "normaalini" myös omassa ystäväpiirissäni.

Aviomieheni yritti aluksi tuollaista kuviota kanssani, mutta totesin välittömästi etten lähde sellaiseen suhteeseen missä hän olisi ikään kuin pikkupoika jota minä sitten määräilen. 

Olimme tapailleet pari kuukautta kun sanoin että tulla sinne missä meidän piti tavata, mutta hän viestitti että ei ole nyt vielä tulossa kun on kaveirn kanssa kaljalla. Sanoin sitten ettei tarvi tulla ollenkaan eikä muutenkaan tarvitse koskaan enää nähdä. Hän soitti, ja puhuimme pitkän puhelun jossa selvitin hänelle miksi en ole enää kiinnostunut hänen kanssaan yhdessä olemisesta. Sanoin että miettii nyt pari päivää ja ottaa sitten yhteyttä jos jäi vielä jotain epäselvää. Seuraavana päivänä mies soitti ja sanoi miettineensä ja ymmärtäneensä nyt vasta ensimmäistä kertaa millainen sen suhteen pitäisi olla. Vieläkin olemme yhdessä.

Tulot putoaa puoleen, kun jää eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintasi osuu aina sentyyppisiin miehiin joista pääset sitten jälkeenpäin valittamaan.

Sitten "fiksusti" kailottamaan että "kaikki miehet sitä ja tätä"

Juuri näin. Toki jos halveksunta miehiä kohtaan paistaa läp, niin itse ihmettelen sitä, mitä kukaan mies näissä naisissa näkee. Tai ehkä pystyisin arvamaan, jos näkisin kuvan. Mutta jos suhteissa on AINA vuorovaikutusongelmia, niin kannattaisi muistaa, että on itse suhteen toinen osapuoli. 

Omien suhteideni vuorovaikutusongelmani tulevat aina samalla tavalla, eli mies ei usko kun hänelle sanoo asioita. Valitsen siis aina miehiä jotka eivät usko puhettani, mutta esittävät uskovansa, ja siitä tulee sitten ongelmia. En oikein tiedä miten tämän asian voisi muuttaa, mistä voisi etukäteen tietää että  uskooko joku puhetta vai ei? 

Toisaalta kun ympärille katsoo niin hyvin monen puheisiin ei luottamista olekaan, ja moni ei usko kumppaniaan vaikka hän puhuisi miten totta, joten ehkä kallistun siihen lopulta että se "vika" taitaa olla jossain ihan muualla kuin minussa ;)

Mitä se käytännössä tarkoittaa? Uskoo puhetta?

Sitä että toinen ei usko sitä mitä minä sanon, vaan ajattelee että en tarkoita sitä mitä sanon. Miten sinä tämän käsitit? Oletkohan yksi tapailemistani tyypeistä :D

Vanhempi nainen olen, en ymmärrä ollenkaan koko selitystäsi, kun et konkretisoi millaisista asioista on kyse.