Lue keskustelun säännöt.
Kesälomareissu pilalla
Paha äitipuoliko?
28.06.2023 |
Ollaan uuden miesystävän kanssa tavattu viime syksynä ja nyt kesälomalle suunnitteilla ensimmäinen yhteinen lomamatka. Olen innoissani odottanut sitä, että meillä on viikko aikaa nautiskella kaksistaan (loikoilla sängyllä, rakastella, istua hyvässä ravintolassa ja nauttia kuohuviiniä jne).
Nyt yhtäkkiä miehen 12-vuotias tyttö haluaa reissulle mukaan ja mies on sitä mieltä, että tyttö pitää ottaa matkaan. Ymmärrän, että miehelle viikko kiireetöntä lomaa tyttären kanssa on luksusta, mutta itselleni tämä on painajainen. Ei tytössä sinänsä mitään vikaa ole, mutta kyllähän se nyt meidän lomasuunnitelmat romuttaa, jos huoneessa onkin meidän lisäksi miehen lapsi.
Yritin kauniisti ehdottaa, että ehkä tyttö voisi tehdä jotain muuta isänsä kanssa, mutta tyttö haluaa nimenomaan reissuun ja mies inttää, että olisi ihana ottaa tyttö matkaan mukaan.
Mitä voin tehdä? En todellakaan halua maksaa kallista lomamatkaa ja joutua jakamaan sitä miehen lapsen kanssa
Kommentit (1000)
Paha äitipuoliko kirjoitti:
En ole mielestäni missään vaiheessa miehen ex:ää tilanteesta syyllistänyt. Sanoin vaan, että tällainen vaihtoehto ei meille suunnitteluvaiheessa tullut edes mieleen, sillä miehen ex ei ole suostunut viikkoja vaihtamaan mistään syystä.
En ole myöskään tyttöä Mielestäni syyllistänyt. Päinvastoin sanonut, että ymmärrän kyllä että hän haluaa ulkomaan matkalle mukaan.
Minulle on TÄYSIN selvää, että ainoa jonka olisi pitänyt toimia toisin on mieheni. Ja siitä olen surullinen ja vähän vihainenkin
Ap
muutama on sitä mieltä, että miehesi entisen kumppanin olisi pitänyt ensin soittaa sinulle ja tarkistaa tilanne ennen kuin lupasi, että lapsi voi lähteä. Oletko itse tällä kannalla? Toivoisitko, että hän kysyy jatkossa sinulta ensin kun lapsen ajankäyttöön tai muuhun molempiin huusholliin liittyviä päätöksiä tehdään? Olisiko kysymättä jättäminen tahallista sabotaasia sinun ja miehesi suhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka puhutte tässä yhteydessä, että lapsi pitäisi ottaa mukaan hänen parhaakseen, olisitteko edelleen samaa mieltä, jos kyseessä olisi ydinperhe, jossa lapsi haluaa yhtäkkiä mukaan vanhempien suunnittelemalle kahdenkeskiselle lomamatkalle? Lasten hoito olisi jo järjestynyt ja loma varattu ja edessä muutaman viikon päästä.
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Teillä ei siis ollut mitään omaa elämää? Ei omia harrastuksia, omia ystäviä, aikuisten juttuja? Eihän se matka ole sen kummempi juttu kuin nuokaan.
Miten harrastus on sama asia kuin molempien vanhempien lähteminen lomareissuun ilman lapsia? En ole ikinä kuullutkaan perheestä jossa noin tehtäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että perheellisen haasteet tuli heti esille. Joko hyväksyt miehen lapsen tai etsit lapsettoman miehen.
Eihän tässä mistään lapsen hyväksymisestä ole kyse. Ei se ole ainut keino "hyväksyä lapsi", että otetaan se vängällä mukaan jo etukäteen kahdenkeskiseksi sovitulle lomamatkalle. Onko sinulle outo käsite viettää kahdenkeskistä aikaa kumppanisi kanssa, jos perheeseen kuuluu lapsia?
Paha äitipuoliko kirjoitti:
En ole mielestäni missään vaiheessa miehen ex:ää tilanteesta syyllistänyt. Sanoin vaan, että tällainen vaihtoehto ei meille suunnitteluvaiheessa tullut edes mieleen, sillä miehen ex ei ole suostunut viikkoja vaihtamaan mistään syystä.
En ole myöskään tyttöä Mielestäni syyllistänyt. Päinvastoin sanonut, että ymmärrän kyllä että hän haluaa ulkomaan matkalle mukaan.
Minulle on TÄYSIN selvää, että ainoa jonka olisi pitänyt toimia toisin on mieheni. Ja siitä olen surullinen ja vähän vihainenkin
Ap
Kyllä minä sinuna tunnustaisin myös omat virheeni ja jatkossa ilmaisin selkeämmin mitä mitä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Paha äitipuoliko kirjoitti:
Johon mies oli todennut, että ei se ihan poissuljettu juttu ole
Ap
Tämä on se ongelma. Miehen olisi pitänyt sanoa heti "ei" (vaikka olisikin jälkeenpäin kysynyt asiasta sinulta ja keskustellut mahdollisuudesta kanssasi), sillä kuten joku muukin jo sanoi, tuosta vastauksesta, jonka hän lapselle antoi, lapsi tietää, että isä haluaisi hänet reissuun, ja että jos lopullinen vastaus kuuluu "ei", niin se oli sitten sinun ei, eikä miehen. Tällaisella toiminnalla mies aiheuttaa hallaa sinun ja itsensä välille, mutta myös sinun ja lapsen välille. Hänen pitäisi kaikin keinoin yrittää välttää tällaista.
Asian korjataksesi, miehen pitäisi selittää lapselle, että teidän reissu on jo sovittu juttu ja siksi lapsi ei lähde, ja että lapsen kanssa tehdään sitten eri reissu eri kerralla. Ja ei varmaan ole huono asia näyttää lapselle myös, että kumppanit ovat myös tärkeitä ja heidän kanssaan pidetään lupaukset jne.
Mun ex teki tällaista, etenkin suhteessaan vanhempiinsa tai omiin kavereihin. Esim lupasi "ehdollisesti", että meidän suunnitelmia viikonlopulle voidaan muuttaa, kunhan hän ensin varmistaa "hellasäröltä". Halusi siis itse muuta kuin mitä oli jo yhdessä sovittu ja väänti noin minun kättäni suostumaan.
Tai käytti minua tekosyynä kun kaverit kysyivät johonkin eikä oikein olisi huvittanut. "ei mahda hallitus päästää.."
Ärrrrr. Ei ole kyllä yhtään ikävä tuota(kaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka puhutte tässä yhteydessä, että lapsi pitäisi ottaa mukaan hänen parhaakseen, olisitteko edelleen samaa mieltä, jos kyseessä olisi ydinperhe, jossa lapsi haluaa yhtäkkiä mukaan vanhempien suunnittelemalle kahdenkeskiselle lomamatkalle? Lasten hoito olisi jo järjestynyt ja loma varattu ja edessä muutaman viikon päästä.
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Teillä ei siis ollut mitään omaa elämää? Ei omia harrastuksia, omia ystäviä, aikuisten juttuja? Eihän se matka ole sen kummempi juttu kuin nuokaan.
Miten harrastus on sama asia kuin molempien vanhempien lähteminen lomareissuun ilman lapsia? En ole ikinä kuullutkaan perheestä jossa noin tehtäisiin.
en itseasiassa minäkään ole kuullut. Paitsi nyt joku Maisa Torppa jne, mutta en siis IRL. Jotkut tekee jonkin staycationin piristääkseen suhdetta, mutta kokonaisista lomamatkoista ilman omia lapsia en ole kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Paha äitipuoliko kirjoitti:
En ole mielestäni missään vaiheessa miehen ex:ää tilanteesta syyllistänyt. Sanoin vaan, että tällainen vaihtoehto ei meille suunnitteluvaiheessa tullut edes mieleen, sillä miehen ex ei ole suostunut viikkoja vaihtamaan mistään syystä.
En ole myöskään tyttöä Mielestäni syyllistänyt. Päinvastoin sanonut, että ymmärrän kyllä että hän haluaa ulkomaan matkalle mukaan.
Minulle on TÄYSIN selvää, että ainoa jonka olisi pitänyt toimia toisin on mieheni. Ja siitä olen surullinen ja vähän vihainenkin
Ap
muutama on sitä mieltä, että miehesi entisen kumppanin olisi pitänyt ensin soittaa sinulle ja tarkistaa tilanne ennen kuin lupasi, että lapsi voi lähteä. Oletko itse tällä kannalla? Toivoisitko, että hän kysyy jatkossa sinulta ensin kun lapsen ajankäyttöön tai muuhun molempiin huusholliin liittyviä päätöksiä tehdään? Olisiko kysymättä jättäminen tahallista sabotaasia sinun ja miehesi suhteeseen?
Jos kaikkien osapuolten välit olisivat hyvät, noin voisi tehdä, mutta kuulostaa harvinaiselta. Siitä saako lapsi lähteä mukaan olisi pitänyt ensin miehen keskustella ap:n kanssa, jos se mukaan lähtö sopisi ap:lle, sen jälkeen selvittää miehen itse eksänsä kanssa sopiiko. Vasta sitten puhua aiheesta lapselle. Suurin virhe isältä oli tosiaan se "ei ole poissuljettua" tokaisu lapselle. Sillä isä siirsi mahdollisen kiellon kokonaan ap:lle ja eksälleen, ja sai homman kuulostamaan siltä, että todellinen päättäjä on lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12-vuotias on jo niin iso, että voi olla omassa huoneessaan niin aikuisilla on yö- ja seksirauha. Jos on jotain tekemistä suunniteltuna mikä olisi lapselle tosi tylsää, toinen aikuisista voi lähteä yksin ja toinen pitää seuraa lapselle. Yksi vaihtoehto voisi olla että lapsi ottaa jonkun kaverinsa mukaan, ja välillä voidaan viettää aikaa lapset keskenään ja aikuiset keskenään.
Paha äitipuoliko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin ärsyttäisi AP:n tilanteessa. Reissun luonne on ihan täysin eri lapsen ollessa mukana, eikä usein aikuisen näkökulmasta mitenkään hyvällä tavalla. Meillä mies reissaa lastensa kanssa ja me tehdään omat reissumme erikseen. Toki olen tervetullut myös miehen ja lasten reissuille, mutta yleensä jään ihan mielelläni koiran kanssa kotiin, reissut lasten kanssa eivät ole lomailua tai rentoutumista.
Mita lasten kanssa ei voi tehda paitti ryypata vs ilman lapsia.
Me ainakin on kayty kovasti museoissa, patikoimasssa, teatterissa jne
Nuorin oli 2 kun kiivettiin 1000m kokeus suunnassa alpeilla. Tottakai kannoin suurimman osan.
M50Jos haluaa paneskella aina kun tekee mieli,se on hankalaa jos tenava on samassa huoneessa
Samassa huoneessa ?
Miksi?
Jos on 3 matkaajaa niin kait makkareita on vahintaan kaksi?
Meilla on yleensa ollut taloM50
No meillä on Barcelonan keskustassa, hyvässä hotellissa 1 huone, johon saa tilattua lisävuoteen.
Onneksi ei sentään mitään taloa, jossa joutuisin mahdollisesti vielä siistimään huoneita ja laittamaan aamupalaa itse.
Ap
Mites ois extra huone. Sit saa rauhassa nussiakin.
Barcassa kerran kayty.
Siella meilla oli kolmen makkarin huoneisto. Tama oli airbnbsta. Poikkeuksellista oli etta siella tassa oli uima-allas.
Lasten kohokohta oli Dalin suosima ravintola keskustassa ja Liberta huudot barcan pelissa. (En muista mihin kellon aikaan tuon huutavat ja wikipedia oli poliittisesti liian korrekti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paha äitipuoliko kirjoitti:
En ole mielestäni missään vaiheessa miehen ex:ää tilanteesta syyllistänyt. Sanoin vaan, että tällainen vaihtoehto ei meille suunnitteluvaiheessa tullut edes mieleen, sillä miehen ex ei ole suostunut viikkoja vaihtamaan mistään syystä.
En ole myöskään tyttöä Mielestäni syyllistänyt. Päinvastoin sanonut, että ymmärrän kyllä että hän haluaa ulkomaan matkalle mukaan.
Minulle on TÄYSIN selvää, että ainoa jonka olisi pitänyt toimia toisin on mieheni. Ja siitä olen surullinen ja vähän vihainenkin
Ap
muutama on sitä mieltä, että miehesi entisen kumppanin olisi pitänyt ensin soittaa sinulle ja tarkistaa tilanne ennen kuin lupasi, että lapsi voi lähteä. Oletko itse tällä kannalla? Toivoisitko, että hän kysyy jatkossa sinulta ensin kun lapsen ajankäyttöön tai muuhun molempiin huusholliin liittyviä päätöksiä tehdään? Olisiko kysymättä jättäminen tahallista sabotaasia sinun ja miehesi suhteeseen?
Tämä nyt on ihan absurdiin suuntaan menossa tämä keskustelu liittyen lapsen äitiin. Kyllä 12-vuotias on ihan salettiin tarpeeksi vanha ymmärtämään, että jos äiti sanoo "ok" tälle lomalle, se ei vielä tarkoita, että se tarkoittaa että lomalle lähdetään ehdottomasti. Nimittäin 12-vuotias pystyy kyllä käsittämään, että siihen lähtöön vaaditaan nimenomaan isän ja hänen kumppaninsa "ok" eikä vain äidin.
Vierailija kirjoitti:
Joulu pilalla?
Äitienpäivä pilalla?
Kaikki pilalla.
Niinpä. Tällaisia aloituksia tehtailevilla muijilla on yleensä kaikki pilalla ilman omaa syytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisi miehelle, että on parempi ottaa suhteessa aikalisä.
Lomamatkat jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka puhutte tässä yhteydessä, että lapsi pitäisi ottaa mukaan hänen parhaakseen, olisitteko edelleen samaa mieltä, jos kyseessä olisi ydinperhe, jossa lapsi haluaa yhtäkkiä mukaan vanhempien suunnittelemalle kahdenkeskiselle lomamatkalle? Lasten hoito olisi jo järjestynyt ja loma varattu ja edessä muutaman viikon päästä.
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Teillä ei siis ollut mitään omaa elämää? Ei omia harrastuksia, omia ystäviä, aikuisten juttuja? Eihän se matka ole sen kummempi juttu kuin nuokaan.
Miten harrastus on sama asia kuin molempien vanhempien lähteminen lomareissuun ilman lapsia? En ole ikinä kuullutkaan perheestä jossa noin tehtäisiin.
en itseasiassa minäkään ole kuullut. Paitsi nyt joku Maisa Torppa jne, mutta en siis IRL. Jotkut tekee jonkin staycationin piristääkseen suhdetta, mutta kokonaisista lomamatkoista ilman omia lapsia en ole kuullut.
Onpa hyvä että nyt sitten kuulit. Ne pariskunnan keskinäiset lomamatkat välillä on olleet tavanomaisia ihan normiperheissä jo vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee surullinen olo tytön puolesta. On avioerolapsi ja reppureissaa joka viikko. Isän uusi puoliso ei halua häntä mukaan matkalle. Uusi puoliso on ollut tietoinen lapsen olemassaolosta ja silti lähtenyt miehen kanssa suhteeseen. Halua tutustua tyttöön ei todellisuudessa ole. Tyttö katsotaan riippakiveksi ja kulueräksi. Juuri näistä syistä minun tyttäreni oikea perhe on minä äitinsä ja uusi mieheni, joka on aina toivottanut lapsen tervetulleeksi. Isän puolella tilanne on se että tyttöä on yritetty savustaa ulos talosta jo vuosia. Lapsi on tämän seurauksena joutunut terapiaan. Todettakoon vielä että minä äiti en olisi halunnut erota tytön isästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olette jo alunperin halunneet matkalta vähän eri asioita. Jos mies olisi halunnut nimenomaan kahdenkeskiselle romanttiselle lomalle niin tuskin hän olisi innossaan ottamassa tyttöä mukaan.
Ties vaikka ukko olisi ihan itse mennyt ehdottamaan likalleen, että tuletko mukaan. Hänestä kun on varmaan kiva, että on uusi eukko sekä tytär mukana, mutta taas kumpikin, eukko että tytär, haluaisi että sitä toista ei olisi. Tyttölapset ovat erityisen mustasukkaisia isistään uusille naisystäville.
En lähtisi tuollaiseen reissuun. Rimpsessa saisi varmaan päättää kaikki mitä reissussa tehdäänkin.
jotenkin osaan ajatella tälläisissä tilanteissa sitä lastakin. Että mitä ihmettä miettii, kun ei tunnu enää sopivan perheeseensä, kun tuli isin uus nainen kuvioihin. Mennään uuden naisen ehdoilla: jos hän ei halua lasta jonnekin ,lapsi ei tule. Isi ja lapsi oli ennen perhe. Mutta joo, ymmärrän kyllä senkin, et voi haluta kahdenkeskistä aikaa, mutta kun jommalla kummalla on lapsia entuudestaan, niin pitää ottaa se huomioon, ei voi olla itsekäs. Lapset tosiaan erotilanteissa on niitä pelinappuloita.
Ehkä sä AP aikuisena selviät tästä vastoinkäymisestä ja mielipahasta. Uusia reissuja tulee ja menee, ens kerralla vaa sovitte ajoissa kuviot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha äitipuoliko kirjoitti:
En ole mielestäni missään vaiheessa miehen ex:ää tilanteesta syyllistänyt. Sanoin vaan, että tällainen vaihtoehto ei meille suunnitteluvaiheessa tullut edes mieleen, sillä miehen ex ei ole suostunut viikkoja vaihtamaan mistään syystä.
En ole myöskään tyttöä Mielestäni syyllistänyt. Päinvastoin sanonut, että ymmärrän kyllä että hän haluaa ulkomaan matkalle mukaan.
Minulle on TÄYSIN selvää, että ainoa jonka olisi pitänyt toimia toisin on mieheni. Ja siitä olen surullinen ja vähän vihainenkin
Ap
muutama on sitä mieltä, että miehesi entisen kumppanin olisi pitänyt ensin soittaa sinulle ja tarkistaa tilanne ennen kuin lupasi, että lapsi voi lähteä. Oletko itse tällä kannalla? Toivoisitko, että hän kysyy jatkossa sinulta ensin kun lapsen ajankäyttöön tai muuhun molempiin huusholliin liittyviä päätöksiä tehdään? Olisiko kysymättä jättäminen tahallista sabotaasia sinun ja miehesi suhteeseen?
Jos kaikkien osapuolten välit olisivat hyvät, noin voisi tehdä, mutta kuulostaa harvinaiselta. Siitä saako lapsi lähteä mukaan olisi pitänyt ensin miehen keskustella ap:n kanssa, jos se mukaan lähtö sopisi ap:lle, sen jälkeen selvittää miehen itse eksänsä kanssa sopiiko. Vasta sitten puhua aiheesta lapselle. Suurin virhe isältä oli tosiaan se "ei ole poissuljettua" tokaisu lapselle. Sillä isä siirsi mahdollisen kiellon kokonaan ap:lle ja eksälleen, ja sai homman kuulostamaan siltä, että todellinen päättäjä on lapsi.
minusta olisi lähinnä epäkunnioittavaa ohittaa lapsen toisen vanhemman lupaus ja mennä kysymään second opinion. Minkälainen ihmeen mieslapsi ei osaa kommunikoida itse lapseensa liittyviä asioita osapuolille, vaan jokainen lausunto pitää tarkistaa vielä kolmannelta osapuolelta.
Ajatella jos mulle soitettaisi vaikka miehen työpaikalta, että onkohan se nyt varmaan ok, että Pena lupasi tulla lauantaina töihin. Onhan miehenikin ihan täysivaltainen aikuinen. En kyllä ajattelisi, että miehen esimies yrittää pilata suhteemme jos mies itse olisi luvannut mennä ylitöihin vaikka nyt saameri jouluaattona...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha äitipuoliko kirjoitti:
En ole mielestäni missään vaiheessa miehen ex:ää tilanteesta syyllistänyt. Sanoin vaan, että tällainen vaihtoehto ei meille suunnitteluvaiheessa tullut edes mieleen, sillä miehen ex ei ole suostunut viikkoja vaihtamaan mistään syystä.
En ole myöskään tyttöä Mielestäni syyllistänyt. Päinvastoin sanonut, että ymmärrän kyllä että hän haluaa ulkomaan matkalle mukaan.
Minulle on TÄYSIN selvää, että ainoa jonka olisi pitänyt toimia toisin on mieheni. Ja siitä olen surullinen ja vähän vihainenkin
Ap
muutama on sitä mieltä, että miehesi entisen kumppanin olisi pitänyt ensin soittaa sinulle ja tarkistaa tilanne ennen kuin lupasi, että lapsi voi lähteä. Oletko itse tällä kannalla? Toivoisitko, että hän kysyy jatkossa sinulta ensin kun lapsen ajankäyttöön tai muuhun molempiin huusholliin liittyviä päätöksiä tehdään? Olisiko kysymättä jättäminen tahallista sabotaasia sinun ja miehesi suhteeseen?
Jos kaikkien osapuolten välit olisivat hyvät, noin voisi tehdä, mutta kuulostaa harvinaiselta. Siitä saako lapsi lähteä mukaan olisi pitänyt ensin miehen keskustella ap:n kanssa, jos se mukaan lähtö sopisi ap:lle, sen jälkeen selvittää miehen itse eksänsä kanssa sopiiko. Vasta sitten puhua aiheesta lapselle. Suurin virhe isältä oli tosiaan se "ei ole poissuljettua" tokaisu lapselle. Sillä isä siirsi mahdollisen kiellon kokonaan ap:lle ja eksälleen, ja sai homman kuulostamaan siltä, että todellinen päättäjä on lapsi.
Se ei olisi pelkästään riittänyt, että mies olisi keskustellut ap kanssa ensin vaan myös aloittajalla on oma roolinsa selkeästi ilmaista ettei lasta matkalle mukaan halua.
Mulle on käynyt näin, mutta ei miehen kanssa. Oli kiireinen kevät ja suunnittelin etelänreissun ystäväni kanssa, odotin aivan innolla sitä, miten sitten voidaan olla syödä brunsseja, istua iltaa terasseilla ja käydä vaikka ihan viihteellä ja syömässä hyvin.
No, vkoa ennen lähtöä ystäväni ilmoitti tilanneensa lennot myös 14 v tyttärelleen ja tulee lisäpetille meidän huoneeseen. Siinä sitä oltiin, olisin tietysti voinut nostaa rähinän, mutta kun kaikki oli tosiaan maksettu jo, myös minun matkani. Ei siitä mitään takaisin olisi saanut.
Sinällään tytär oli minua kohtaan ihan ystävällinen ja kohtelias, mutta prseelleenhän se loma meni. Viimeistään kymmenen aikaan illalla takaisin sinne hotellihuoneeseen, jossa oli pieni parveke, siinähän me ystävykset sitten hienosti voitiinkin pelastaa maailmaa ja jutella omista, henk.koht. asioista, kun 14 v on selän takana korvineen. Lisäksi kaiken valveilla olon ajan tappelivat keskenään kuten vain äiti ja teinitytär voi. Kivaa kuultavaa.
Jälkeen päin ymmärsin kyllä, että ystäväni ei olisi päässyt ilman tytärtä, siis mies ei olisi laskenut. Nyt mies laski aivan oikein, ei rällätty kapakoissa eikä viihdytty terasseilla. Päivisin syötiin hamppareita eikä tuhlattu rahoja parempiin paikkoihin tai turhiin viinipulloihin.
Olisin kai yksin voinut kulkea enemmän, mutta kun se justiin ei ollut pointti, vaan ystävän kanssa lähteminen.
Apn tilanteessa sanoisin kyllä, että tyttärelle se oma huone, on sen verran iso jo, että osaa yöt olla yksikseen. Ja jos ei osaa, niin se kertoo, miten matka muuten tulee menemään.
Tämä on se ongelma. Miehen olisi pitänyt sanoa heti "ei" (vaikka olisikin jälkeenpäin kysynyt asiasta sinulta ja keskustellut mahdollisuudesta kanssasi), sillä kuten joku muukin jo sanoi, tuosta vastauksesta, jonka hän lapselle antoi, lapsi tietää, että isä haluaisi hänet reissuun, ja että jos lopullinen vastaus kuuluu "ei", niin se oli sitten sinun ei, eikä miehen. Tällaisella toiminnalla mies aiheuttaa hallaa sinun ja itsensä välille, mutta myös sinun ja lapsen välille. Hänen pitäisi kaikin keinoin yrittää välttää tällaista.
Asian korjataksesi, miehen pitäisi selittää lapselle, että teidän reissu on jo sovittu juttu ja siksi lapsi ei lähde, ja että lapsen kanssa tehdään sitten eri reissu eri kerralla. Ja ei varmaan ole huono asia näyttää lapselle myös, että kumppanit ovat myös tärkeitä ja heidän kanssaan pidetään lupaukset jne.