Kesälomareissu pilalla
Ollaan uuden miesystävän kanssa tavattu viime syksynä ja nyt kesälomalle suunnitteilla ensimmäinen yhteinen lomamatka. Olen innoissani odottanut sitä, että meillä on viikko aikaa nautiskella kaksistaan (loikoilla sängyllä, rakastella, istua hyvässä ravintolassa ja nauttia kuohuviiniä jne).
Nyt yhtäkkiä miehen 12-vuotias tyttö haluaa reissulle mukaan ja mies on sitä mieltä, että tyttö pitää ottaa matkaan. Ymmärrän, että miehelle viikko kiireetöntä lomaa tyttären kanssa on luksusta, mutta itselleni tämä on painajainen. Ei tytössä sinänsä mitään vikaa ole, mutta kyllähän se nyt meidän lomasuunnitelmat romuttaa, jos huoneessa onkin meidän lisäksi miehen lapsi.
Yritin kauniisti ehdottaa, että ehkä tyttö voisi tehdä jotain muuta isänsä kanssa, mutta tyttö haluaa nimenomaan reissuun ja mies inttää, että olisi ihana ottaa tyttö matkaan mukaan.
Mitä voin tehdä? En todellakaan halua maksaa kallista lomamatkaa ja joutua jakamaan sitä miehen lapsen kanssa
Kommentit (1000)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä ei kannata ottaa kakkoskierroksella olevaa: et voi voittaa. Jos mies on hyvä mies hän asettaa lapsen sinun edellesi. Jos sinä menet lapsen edelle, mies on roska.
Kannattaa jättää tuo uusperheen leikkiminen ja vaihtaa nuorempaan mieheen joka voi keskittyä sinun palvomiseesi ilman lapsia ja exiä taakkanaan.
No ei tietenkään. Jos mies on hyvä mies ja isä niin hän miettii mikä on lapselle milloinkin parasta. Eikä se ole aina automaattisesti se että lapsi saa mitä haluaa ja uusi puoliso jää rannalle. On myös lapsen etu joskus oppia että hän ei ole maailman napa vaan myös muiden tarpeita pitää kunnioittaa.
Ei puhuttu kasvatusmetodeista, vaan siitä että kunnon mies asettaa lapsensa uuden kumppanin edelle, mitä se sitten tilanteen mukaan tarkoittaakin. Joka tapauksessa uusi kumppani on ja tuleekin olla toissijainen. Jos haluaa olla ykkönen ilman ap:n kuvaamia tilanteita, ottaa lapsettoman miehen.
Ei se sun mussukkasi mene kenenkään edelle, vaikka niin kovasti haluaisit päästä entisen miehesi uuteen parisuhteeseen lapsen kautta puuttumaan. Pari tekee omat päätöksensä, eivät muuta suunnitelmiansa sinun tai lapsesi päähänpistojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noin isosta tytöstä ole mitään haittaa reissussa? osaa jo itse syödä, pukeutua jne. Tuleehan niitä reissuja lisää tulevaisuudessa, jolloin voitte mennä kahdestaan?
Tyttö varmaan voi mennä yksin rannalle, kun ap ja mies lähtevät tekemään jotain muuta.
Kaksitoistavuotias suomi-lapsi Barcelonassa? Johan murjaisit vitsin.
Eiköhän tuo ollut sarkastinen vastaus siihen heittoon että tuon ikäisestä lapsesta ei olisi mitään vaivaa reissussa.
Olemassa olevat lapset ja heidän tarpeensa ja tahtonsa on otettava huomioon suhteeseen ryhtyessä. Jos toisella osapuolella on lapset, niin he tulevat mukana suhteeseen ja menevät tärkeysjärjestyksessä sinun ohitse ja jos se on sinulle vaikeaa suhteesta ei kenties tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Toi on kyllä todella harmillinen kuvio AP:lle, jos tämä 12-vuotias tiesi heti ehdotuksen tehtyään, että isi ja äitikin haluaa hänet myös reissuun ja hänen päätettävänä on nyt, voiko 12-vuotias lähteä vai ei. Tällaiset jutut ovat juuri ne, mihin suhteet kaatuvat niiden kanssa joilla on aiemmista suhteista lapsia. Sehän tekee AP:sta sitten sen kamalan noita-akan, jos hän uskaltaa haluta sen loman JOSTA OLI JO SOPINUT MIEHEN KANSSA.
Omasta kokemuksesta: jos mies ei edes nyt suhteen aikaisessa vaiheessa pysty kunnioittamaan ja arvostamaan kahdenkeskistä aikaa sinun kanssa, vaan haluaa ängetä sen lapsen mukaan, tämä ei tule paranemaan ajan myötä.
kyllä minä ainakin arvaisin, ettei ex ole saanut kakaistua tytölle, ettei tähän reissuun nyt lapset lähde mukaan, kun on tapojensa mukaan yrittänyt olla mieliksi kaikille ja jättänyt päätökset ja neuvottelut muiden tehtäviksi.
Eli en syyttäisi aloittajaa tilanteessa, vaan selittäisin asian tytölle ja koittaisin jotenkin paikata pettymystä. Mutta toki minun pitäisi tietää, ettei tyttöä oikein olisikaan toivottu mukaan! En minä mikään ajatusten lukija ole sentään, vaikka exän toki hyvin tunnenkin.
Vierailija kirjoitti:
On erikseen lapsireissut ja aikuisten reissut, tuskin 12v on kovin kiinnostunut vaikka kohteen kulttuurista ja historiasta. Se on kiva kävellä jossain kirkossa katselemassa freskoja kun lapsi roikkuu isänsä hihassa ja mankuu että on tylsää.
Olen hamillani miten ihmeessa te lapsianne kasvatatte.
Toisaalta kun muistelen miten esim meidan lapset ovat kayttayttnet laivan seisovassa poydassa peli reissuilla vs suurin osa muista 10 vuotiaista niin kait muilla perheilla unohtuu vain kasvatus.
*******
Lapset ja myos vaimo, olivat kaymassa UKssa kun olin toissa siella. Paatin vieda ne * mitcelin tahden ravintolaan*(Hind head)
Lapset 5, 10 ja 11. Minusta soimme ja juttelimme ihan normaalisti, mutta kait se sitten oli niin ihmeellista, etta tuon ikaiset kayttaytyvat sivistyneesti koska viereisen poydon noin 70 vuotias pariskunta hulusi ehdottomasti tarjota perheellemme jalkiruat siella.
********
Salzburgin katetdraalista lapsi oli hankala saada ulos. Olihan siella ornamentointi hiukan erillaista kun kuolema oli koristeissa voimakkasti lasna.
*****
Kaikki ovat viella harrastaneet niin jutti lajia kuin latka, mutta ei historia kylla ole ollut koskaan vastenmielista kellekkaan.
***********
Mita lasten kanssa siis ei voi tehda kuin nussia ja ryypata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noin isosta tytöstä ole mitään haittaa reissussa? osaa jo itse syödä, pukeutua jne. Tuleehan niitä reissuja lisää tulevaisuudessa, jolloin voitte mennä kahdestaan?
Tyttö varmaan voi mennä yksin rannalle, kun ap ja mies lähtevät tekemään jotain muuta.
Kaksitoistavuotias suomi-lapsi Barcelonassa? Johan murjaisit vitsin.
Justhan tuossa luki, että noin isosta lapsesta ei ole mitään haittaa, kun se osaa pukea ja syödä itse. Eiköhän noin iso lapsi osaa viihdyttääkin itseään lomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastut juuri sopivasti p*skatautiin lähtöpäivänä ja otat vakuutuksesta rahat takaisin. Mies menköön pentunsa kanssa ja sinä hankit tinderistä lomapanon.
Tästäkin kommentista huomaa sen kuinka kieroja ja kylmiä suurinosa naisista oikeasti on, välillä tuntuu että miehet ovat paljon hyväntahtoisempia kuin te "voimaantujat" jotka puratte patoutunutta itse aiheuttamaanne vihaa syyttömiin osapuoliin.
Suurin osa naisista kun ketjussa on ollut ehkä kaksi tällaista kommenttia ja kymmeniä kehotuksia keskustella suoraan ja asiallisesti? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä ei kannata ottaa kakkoskierroksella olevaa: et voi voittaa. Jos mies on hyvä mies hän asettaa lapsen sinun edellesi. Jos sinä menet lapsen edelle, mies on roska.
Kannattaa jättää tuo uusperheen leikkiminen ja vaihtaa nuorempaan mieheen joka voi keskittyä sinun palvomiseesi ilman lapsia ja exiä taakkanaan.
No ei tietenkään. Jos mies on hyvä mies ja isä niin hän miettii mikä on lapselle milloinkin parasta. Eikä se ole aina automaattisesti se että lapsi saa mitä haluaa ja uusi puoliso jää rannalle. On myös lapsen etu joskus oppia että hän ei ole maailman napa vaan myös muiden tarpeita pitää kunnioittaa.
Ei puhuttu kasvatusmetodeista, vaan siitä että kunnon mies asettaa lapsensa uuden kumppanin edelle, mitä se sitten tilanteen mukaan tarkoittaakin. Joka tapauksessa uusi kumppani on ja tuleekin olla toissijainen. Jos haluaa olla ykkönen ilman ap:n kuvaamia tilanteita, ottaa lapsettoman miehen.
Ei se sun mussukkasi mene kenenkään edelle, vaikka niin kovasti haluaisit päästä entisen miehesi uuteen parisuhteeseen lapsen kautta puuttumaan. Pari tekee omat päätöksensä, eivät muuta suunnitelmiansa sinun tai lapsesi päähänpistojen mukaan.
paitsi kun se mies nyt meni, ja muutti. SE MIES. onko tässä jotain ylivoimaisen vaikeaa hahmottaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha äitipuoliko kirjoitti:
Paha äitipuoliko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.
No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.
Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.
Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään
Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutosJa kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.
Ap
Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.
Mulla oli eron jälkeen todella vaikeaa ajatella, että olisin matkustanut ilman poikaa, niin kuin ennen eroakin. Nyt kun poika on jo iso teini, niin tilanne on muuttunut.
Mutta jos olisin lähtenyt matkaan niin, että olen poikaa kieltänyt lähtemästä, en olisi pystynyt nauttimaan matkasta. Halusin hänen kokevan sen kivan mitä itsekin. Se oli minun henkilökohtainen tunteeni ja kenenkään ei tarvitse sitä ymmärtää eikä olla samaa mieltä, mutta seurustelumielessä ei homma olisi toiminut ihmisen kanssa, joka olisi kovasti kaivannut sitä kahdenkeskeistä aikaa. Kyllä sitäkin riitti isäviikoilla, mutta ei vain silloin kun tapahtui jotain arjesta poikkeavaa mukavaa.
Isänviikko ja äidinviikko, milloin on lastenviikko lomailla jos ne kumppanin väliset lomat pitäisi valita ensisijaisesti ettei lapsi koko aikaa päätä kaikesta?
täh?
ei kai se päättänyt mistään sen kummemmin kuin minäkään.
Siis rautalangasta; en alistunut mihinkään lapsen tahtoon, mutta kun lapsi oli vielä pienempi ja haaveilin vaikka jostain kylpylästä, niin haaveilin siitä hänen kanssaan, ja toki myös miehen. Miehellä oli mahdollisuus lähteä mukaan tai olla lähtemättä sitten jos ei pojan seura olisi miellyttänyt. En olisi pystynyt nauttimaan hotellin uima-allas osastosta tai jonkun nähtävyyden tuijottamisesta, jos en olisi tarjonnut samaa mahdollisuutta lapselleni. Teen asioita lapsen vuoksi, elääkseni lapseni kanssa tätä elämää. Nyt kun lapsi on jo iso kaveri, niin hänen vuokseen annan hänelle puolestaan tilaa hankkia kokemuksia ja elämyksiä omilla ehdoillaan, vaikka kavereitten kanssa.
Tuntuu enemmän siltä että elät omaa elämääsi lapsen kautta. Jos lapsella on kivaa niin sinulla on kivaa ja ilman lasta sinulla ei voi olla kivaa.
Mulla on oikein kivaa ilman lasta. Esim illanvietossa ystävien kanssa - ei oikein lapsiystävällinen venue. Urheiluharrastuksissa, oikein leppoisaa ilman lasta. Ravintolaillallisilla käydään miehen kanssa kahden, elokuvissa, kalalla, metsällä, mökillä. Mutta lapsen ollessa nuorempi en halunnut nähdä Roomaa ilman häntä. En halunnut lomailla Rauhan kylpylässä ilman häntä. Viihdyn hänen seurassaan ja haluan tarjota hänelle mahdollisuuden tuollaisiin arjesta täysin poikkeaviin matkoihin. Nyt ei enää oikein lähde mukaan ja voi taivas että olen kiitollinen noista muistoista! Kymmenkunta vuotta pitkästä elämästä ainoa mahdollinen rako todella elää lapsen kanssa. Joku päivä olen se nariseva eläkeläinen joka kokee, että aina liian vähän poika mahdollisine perheineen käy. Eiköhän sitten ole aikaa miehen kanssa nysvätä kahdelleen.
Se on ymmärrettävää mutta se ei tarkoita että lapsen pitäisi päästä mukaan jokaiselle matkalle jonka sinä teet.
Mulla on valitettavasti niin vähän irtainta rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa että se on matka per vuosi. Erilaisia matkoja on pojan kanssa tehty yhdessä siis kymmenkunta. Elämää edessä vielä monta kymmentä vuotta jos luoja suo.
Matkat valitaan toki ajan ja rahan mukaan. Yhden pidemmän ja kalliimman matkan sijaan voi tehdä kaksi lyhempää ja halvempaa joista toiselle lapsi pääsee mukaan ja toinen on sitten aikuisten matka.
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että äiti-ihminen haluaa matkustaa lapsensa kanssa ja haluaa mennä nimenomaan katsomaan Colosseumia? Jos siihen kuvioon tulee kumppani, niin hänhän voi äänestää jaloillaan jos ei homma hänen kannaltaan toimi. Mun kumppanini ideoi ja varasi sitten ihan itse jotain Järvisydän yllätystä jne, eikä niihin lasta kysytty ja tämä oli täysin selvä kaikille. Mutta aloittajan mies on nyt mennyt lapselle lupaamaan, varmastikin vähän samoista syistä kun itsekin halusin lapsen kaikkialle mukaan, ehkäpä hän kokee, ettei olisi nauttinut matkasta jos lapsi olisi jäänyt koneesta.
Aloittajan kannattaa varmastikin keskustella asiasta ja sopia pelisääntöjä miehen kanssa ja halutessaan perua matka omalta osaltaan.
No tuossahan se ero onkin. Teillä oli niitä kahdenkeskisiä reissuja ja oli ihan selvä että ne ovat kahdenkeskisiä. Nyt AP:n tapauksessa vaikuttaa että kahdenkeskinen voi äkkiä lapsen ilmoituksella muuttua perhereissuksi.
EI lapsen VAAN miehen!
Jos ei se äijä ole saanut sanottua, että tämä on nyt minun Jemina-Luminan kahdenkeskinen rakkausloma sunnybeachilla, niin joko hän ei halua samoja asioita lomaltaan tai sitten ei osaa sanoa lapselleen ei.
Ihan turha tässä on nyt lähteä hakemaan syytä 11 vuotiaasta. Totta kai 11 vuotias haluaa aina ja kaikkea. Duh.
Jep. Ja tässä on se ilkeän äitipuolen siemen: aina kaikki kurja mitä tapahtuu, henkilöityy niihin lapsiin. Ne lapset ovat teidän kumppaninne kasvattamat ja hänen verta ja lihaa. Ne ovat lapsia. Lapset haluavat kaikenlaista, lapset eivät käyttäydy kuin pienet aikuiset. Lapset ovat välillä kohtuuttomia ja kohtuuttoman itsekkäitä, lapsen ehdoilla joutuu suunnittelemaan monta arkistakin asiaa. Ne lapset ärsyttävine leiveilmiöineen eivät katoa mihinkään, vuosia kuluu ennen kuin voitte elää elämäänne niin, että he vaikuttavat vain vähän siihen.
Ap, oikea reaktiosi tähän ei ole se, että pentu sai tahtonsa läpi tai ex yrittää pilata teidän loman. Sinun miehesi pilasi sinun lomasi antamalla lapselleen luvan tulla mukaan.
Juuri koska lapset ovat usein kohtuuttomia ja itsekkäitä, se lasten ehdoilla meneminen ei ole sama asia kuin että tehtäisiin kuten lapset haluavat. Vaan kuten on lapselle parhaaksi.
niin? Mutta kuka tässä nyt tekee niin kuin lapsi haluaa? Ap:n mies.
Jos on reklamoitavaa, niin moittikoon miestään. Lapsi on lapsi, tilanne ei ole millään matematiikalla lapsen syytä. Hän ei osaa kylpyammepanoja huomioida, eikä museoita, hän on lapsi.
Miehen exän tehtävä ei ole spekuloida, että voi ettäsen että, olisikohan pariskunta yökerhoon halunnut lomallaan, miehen on itse sanottava kuinka haluaa tehdä. Olen itsekin joustanut mieluusti vuoroviikoista kun lapselle on tarjottu jotain kivaa mikä olisi minun vaikeaa korvata omalla viikollani. Come on.
Eihän tässä ole lasta syytettykään vaan miestä.
Luepa vähän taaksepäin...
Olen lukenut koko ketjun alusta saakka enkä ole nähnyt tätä laitettavan lapsen syyksi. On vain todettu että lapset luonnollisestikin haluavat kaikenlaista ja sellaisia ne lapset ovat. Mutta vastuu on sillä aikuisella mihin lapsen toiveisiin suostuu.
useassa viestissä on pennuteltu ja kerrottu kuinka varhaisteinin kanssa ei voisi mitenkään viihtyä matkalla, täysin tuntematta lasta. Lisäksi on melkein yhteisestä sopimuksesta päätetty, että ex on ehkä pohjustanut koko episodia tai vähintään tahallaan sen siunannut, että saa Ap.n matkan pilattua.
Mikä evidenssi puhuu kummankaan em puolesta? Vuosia olemme menneet ihan sovussa exän kanssa, mutta tarkoittaako tämä nyt sitä, että jatkossa kun lapsi tulee multa kysymään, että sopisiko että menee äitiviikolla isän kanssa reissuun niin mun kuuluu ensin kysyä miehen uudelta naiselta sopiiko tämä hänelle?
Ja jos ex ei aiemmin ole hyväksynyt joustoja vuoroviikoissa niin olisikohan ne joustot olleet sitten toisinpäin esim?
Näyttäkää mulle äiti joka kieltää kun lapsi tulee silmät loistaen pyytämään lupaa lähteä isän kanssa elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle, niin minä näytän sen jälkeen tuhansia viestejä pitkän ketjun missä tämä ex haukutaan pataluhaksi kun haluaa pilata lapsen matkasuunnitelmat isän kanssa, varmaan ihan vaan siksi koska inhoaa isän uutta naisystävää...
No kun lapsi/teini jotain tulee esittämään niin kyllä, on normaalia varmistaa että sopiihan se ihan varmasti jokaiselle asianosaiselle. Siis ihan jokaiselle. Lapset ovat mestareita suostuttelemaan yhden henkilö suostumaan johonkin mutta se ei vielä tarkoita että asia olisi oikeasti ok ihan kaikille.
Eli sinusta lapsen äidin olisi pitänyt ottaa tilanteesta vastuu ja soittaa isän nykyiselle onko ok lapsen lähteä matkalle? No, äitihän ap tässä itsekin syyllistää, kun tämä "antoi luvan" sinne matkalle lähteä. Mies kysyi kyllä nykyiseltään, joka ei saanut selkeästi sanottua ei ja tilanne on nyt tämä. Eli lapsen ja äidin syyllistämisen voisi lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noin isosta tytöstä ole mitään haittaa reissussa? osaa jo itse syödä, pukeutua jne. Tuleehan niitä reissuja lisää tulevaisuudessa, jolloin voitte mennä kahdestaan?
Tyttö varmaan voi mennä yksin rannalle, kun ap ja mies lähtevät tekemään jotain muuta.
Kaksitoistavuotias suomi-lapsi Barcelonassa? Johan murjaisit vitsin.
No tuossahan mainittiin että kaksitoistavuotiaasta ei ole haittaa, kun sitä ei tarvitse pukea ja syöttää.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olette jo alunperin halunneet matkalta vähän eri asioita. Jos mies olisi halunnut nimenomaan kahdenkeskiselle romanttiselle lomalle niin tuskin hän olisi innossaan ottamassa tyttöä mukaan.
Ties vaikka ukko olisi ihan itse mennyt ehdottamaan likalleen, että tuletko mukaan. Hänestä kun on varmaan kiva, että on uusi eukko sekä tytär mukana, mutta taas kumpikin, eukko että tytär, haluaisi että sitä toista ei olisi. Tyttölapset ovat erityisen mustasukkaisia isistään uusille naisystäville.
En lähtisi tuollaiseen reissuun. Rimpsessa saisi varmaan päättää kaikki mitä reissussa tehdäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Uusperheissä joutuu näihin tilanteisiin, kun toisella on lapsia. Ei niitä omia lapsia voi aina pistää jonnekin pois silmistä. Suhteeseen menijän pitää ottaa koko paketti. Lapseton sinkku on eri juttu. Helpompi lähteä reissuun ja minne vaan, kun ei ole lapsia tai lemmikkejä.
Toimiva uusperhe vaatii suurta kykyä organisoida asioita, tietysti joustavuuttakin, mutta myös sitä että sovituista asioista pidetään kiinni. Lisäksi jos parisuhde krakaa, uusperhe ei pysy millään kasassa. Uusperheessä parisuhteen eteen pitää tehdä paljon enemmän töitä kuin ydinperheessä.
Mitä matkoihin tulee, eivät lapset mene siitä rikki, etteivät pääse toisen vanhemman kaikille ulkomaanmatkoille mukaan. Eihän lapset ole aina mukana ydinperheen vanhempienkaan reissuissa. Eikä lapsi tee koskaan päätöstä saako isukki mennä matkalle ilman häntä, se on aina se aikuinen vanhempi joka päättää. Eikä lapsi päätä saako vanhemmalla olla uusi parisuhde.
Parisuhdeloma ja isä-lapsiloma erikseen. Eli sanoisin miehelle, että hän ja tyttärensä ansaitsevat oman lomansa keskenän. Jos raha tulee esteeksi, niin lomia pitää lyhentää ja vaihtaa ehkä kohteet edullisemmiksi.
Paha äitipuoliko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin ärsyttäisi AP:n tilanteessa. Reissun luonne on ihan täysin eri lapsen ollessa mukana, eikä usein aikuisen näkökulmasta mitenkään hyvällä tavalla. Meillä mies reissaa lastensa kanssa ja me tehdään omat reissumme erikseen. Toki olen tervetullut myös miehen ja lasten reissuille, mutta yleensä jään ihan mielelläni koiran kanssa kotiin, reissut lasten kanssa eivät ole lomailua tai rentoutumista.
Mita lasten kanssa ei voi tehda paitti ryypata vs ilman lapsia.
Me ainakin on kayty kovasti museoissa, patikoimasssa, teatterissa jne
Nuorin oli 2 kun kiivettiin 1000m kokeus suunnassa alpeilla. Tottakai kannoin suurimman osan.
M50Jos haluaa paneskella aina kun tekee mieli,se on hankalaa jos tenava on samassa huoneessa
Samassa huoneessa ?
Miksi?
Jos on 3 matkaajaa niin kait makkareita on vahintaan kaksi?
Meilla on yleensa ollut taloM50
No meillä on Barcelonan keskustassa, hyvässä hotellissa 1 huone, johon saa tilattua lisävuoteen.
Onneksi ei sentään mitään taloa, jossa joutuisin mahdollisesti vielä siistimään huoneita ja laittamaan aamupalaa itse.
Ap
Jos lähdet reissuun, niin vaadi miestä maksamaan sinulle oma huone. Älä edes kuvittele mitään lisävuodevaihtoehtoa.
Ihan ydinperheen äitinäkin minua olisi harmittanut, jos olisin miehen kanssa suunnitellut kahden hengen loman, ja yhtäkkiä joku tai vaikka kaikki kolme rakkauden hedelmäämme olisi pitänyt ottaa mukaan reissuun. Heidän kanssaan tehtiin sitten muita matkoja erilaisilla kokoonpanoilla, joten matkoista osattomiksi eivät tosiaan ole jääneet.
Ikävästi tehty ap:n miesystävältä, että antoi lapselleen edes tällaisen mahdollisuuden.
En ole mielestäni missään vaiheessa miehen ex:ää tilanteesta syyllistänyt. Sanoin vaan, että tällainen vaihtoehto ei meille suunnitteluvaiheessa tullut edes mieleen, sillä miehen ex ei ole suostunut viikkoja vaihtamaan mistään syystä.
En ole myöskään tyttöä Mielestäni syyllistänyt. Päinvastoin sanonut, että ymmärrän kyllä että hän haluaa ulkomaan matkalle mukaan.
Minulle on TÄYSIN selvää, että ainoa jonka olisi pitänyt toimia toisin on mieheni. Ja siitä olen surullinen ja vähän vihainenkin
Ap
En osaa neuvoa, kerron vaan omaa kokemustani. Meillä uusperheessä oma lapseni ei halua meidän mukaan, kun taas miehen lapsi haluaa. Minulla se periaate, että lapset ovat lähtökohtaisesti aina tervetulleita mukaan, jos ei erikseen olla sovittu että nyt vietämme laatuaikaa kahdestaan. Jos olisi parisuhdeloma sovittu ja suunniteltu, niin harmittaisi minuakin jos suunnitelma muuttuisi ja lapsi sinne lähtisi.
Mutta muuten ajattelen, että miehen lapsi voi tulla mukaan, aivan kuten minunkin lapseni. Koska molemmilla on lapsia, niin asia on aika yksinkertainen. Olisi hankalaa, jos vain toisella olisi lapsi, kai minuakin silloin ärsyttäisi tai pelkäisin, että miestä ärsyttäisi minun lapseni.
Meillä mies on joskus harmitellut, kun hänen lapsi halunnut mukaan, että olisi ollut kivempi lähteä kahdestaan. Minä en ole siihen kommentoinut muuta, kuin että ehditäänhän me vielä kahdestaankin olla. Näin meillä. Pitää laittaa lapset etusijalle niin kauan kun ne vielä haluaa mukaan.
Hyvä, että perheellisen haasteet tuli heti esille. Joko hyväksyt miehen lapsen tai etsit lapsettoman miehen.
Paha äitipuoliko kirjoitti:
En ole mielestäni missään vaiheessa miehen ex:ää tilanteesta syyllistänyt. Sanoin vaan, että tällainen vaihtoehto ei meille suunnitteluvaiheessa tullut edes mieleen, sillä miehen ex ei ole suostunut viikkoja vaihtamaan mistään syystä.
En ole myöskään tyttöä Mielestäni syyllistänyt. Päinvastoin sanonut, että ymmärrän kyllä että hän haluaa ulkomaan matkalle mukaan.
Minulle on TÄYSIN selvää, että ainoa jonka olisi pitänyt toimia toisin on mieheni. Ja siitä olen surullinen ja vähän vihainenkin
Ap
Yksinkö se mies on parisuhteessa? Myös sinun olisi pitänyt toimia toisin. Mieshän kysyi sinulta mielipidettä. Se on turha parkua kun paskat on jo housuissa.
Tästäkin kommentista huomaa sen kuinka kieroja ja kylmiä suurinosa naisista oikeasti on, välillä tuntuu että miehet ovat paljon hyväntahtoisempia kuin te "voimaantujat" jotka puratte patoutunutta itse aiheuttamaanne vihaa syyttömiin osapuoliin.