Myrkyllisen suhteen alun punaiset liput

Vierailija kirjoitti:

Tää on muuten osunut omallekin kohdalle: Naisella on jonkinlainen homofixaatio. Jos tein tai sanoin jotain tiettyä, se oli merkki vähintään kaappihomoudesta. Vääränvärinen paita tai solmio oli merkki homofantasioista, jne. Jälkeenpäin olen miettinyt, että sillä naisella oli useampi kuin yksi narsistinen käytösmalli. Juuri siinä tarkoituksessa, että halusi nöyryyttää. Oli pajon muutakin, mutta en jatka niistä. En mielelläni heiluta narsistikirvestä, koska koko termi on liian paljon käytetty ja väärissä yhteyksissä. Eikä itselläni ole mitään homoja vastaan. Ei ne minun kuormastani syö. 

Onpa junttia. Oliko maalainen kyseessä? Mahdoton kuvitellaan, että kukaan ystäväni kehtaisi tällaisia kommentteja laukoa edes vitsillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on opettanut: varoitusmerkit syttyy miehistä, jotka jo ensimmäisillä treffeillä korostavat miten hyviä tyyppejä kaikki exät ovat olleet. Selvästi opeteltu yritys antaa itsestä hyvä kuva ja peitellä jotain.

Jokainen näistä entisten kumppaneiden ylistäjistä on myöhemmin haukkunut exät ja heidän mielenterveytesi alimpaan loukkoon ja varmaan minäkin sinne olen jatkoksi päätynyt.

Kukaan järkevä immeinen ei muistele entisiään, ei puhu niistä, ei kysele sellasista. Uusi alku.

Päin vastoin. Asia kannattaa käsitellä heti lähes ekoilla tapaamisilla. Mistä syystä edelliset suhteet ovat päättyneet. Se mitä treffikumppani vastaa tuohon kysymykseen, on hyvä kuulla. Tulet itse saamaan aikanaan samanlaista kohtelua. 

Kaikkien suhteet ei noudata samaa kaavaa. Ihmisiä on erilaisia, suhteita on erilaisia. En sano etteikö edellisten suhteiden päättymisestä voisi keskustella mutta "tulet itse saamaan aikanaan samanlaista kohtelua" kuulostaa aika katkeralta.

Jos miehen (tai naisen) kaikki eksät ovat hulluja ja narsisteja, pitäisi kyllä hälytyskellojen soida. Mutta sen sijaan että avMamma miettisi hetken, miten yhden ihmisen kaikki eksät nyt niin hulluja on niin hän vain miettii olevansa vihdoin se täydellinen nainen jonka tämä hullujen kelkkaan ihan vahingossa joutunut kultamussukka on vihdoin löytänyt rinnalleen. Sitten parin vuoden päästä ihmetellään että miten tässä näin kävi.

Narsistit osaa vedota toisten narsistiseen puoleen, ovathan narsisteja. Se kaikki ylistely ja erikoiseksi maalailu vaan niin hivelee useimpia, juuri sitä mitä narskupuoli kaikissa tarvitsee.

Ne ovatkin vain sanoja. Teot pitkältä ajalta kertovat totuuden. Ja niitä toksiset ihniset eivät pääse karkuun. Koskaan.

Niin, me ovat sanoja eli valheita. Monet ovat taitavia valehtelijoita. Hälytyskellot alkavat soida siinä vaiheessa, kun käytös ei vastaakaan niitä sanottuja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Tää on muuten osunut omallekin kohdalle: Naisella on jonkinlainen homofixaatio. Jos tein tai sanoin jotain tiettyä, se oli merkki vähintään kaappihomoudesta. Vääränvärinen paita tai solmio oli merkki homofantasioista, jne. Jälkeenpäin olen miettinyt, että sillä naisella oli useampi kuin yksi narsistinen käytösmalli. Juuri siinä tarkoituksessa, että halusi nöyryyttää. Oli pajon muutakin, mutta en jatka niistä. En mielelläni heiluta narsistikirvestä, koska koko termi on liian paljon käytetty ja väärissä yhteyksissä. Eikä itselläni ole mitään homoja vastaan. Ei ne minun kuormastani syö. 

Kuulostaa tyypilliseltä manipuloinnilta vähättelyn keinoin. Tai hänen exänsä paljastui homoksi ja on saanut siitä traumat. 😄

Vierailija kirjoitti:

Pari asiaa, jotka voi itseltään kysyä, jos suhteeseen jääminen epäilyttää:

- Olemmeko valmiita kasvamaan, oppimaan, ottamaan vastuuta ja kohtaamaan myös vaikeita asioita tässä suhteessa?

- Olemmeko rehellisiä, empaattisia ja nöyriä?

Nämä kun täyttyy niin hyvällä pohjalla ollaan :)

Ikinä ei voi tietää, miten toinen ihminen aikoo toimia. Voi puhua ja lupailla vaikka mitä.

Taisi suostua tasan kerran tapaamaan minun perhettä. Eikä kertaakaan ilman jäätävää vääntämistä lähtenyt kanssani käymään vaikkapa Helsingissä. Itse kyllä kävi jääkiekkopeleissä, sukulaisilla, kaverinsa luona ryyppäämässä, äidillään monta kertaa viikossa ja niin edelleen. Ja vei kyllä minutkin peliin kanssaan, sen tasan yhden kerran, varmaan siksi, että sai näyttää omalle hovilleen, että hänellä on joku nainen mukana. Jälkikäteen ajateltuna red flageja suorastaan sinkoili tielleni, minä tyhmä en vaan tarttunut niihin, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Nyt tästä pas kas ta on jo melkein kymmenen vuotta ja olen todella onnellinen, että se on ohi. Onnea vaan uudelle daamilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari asiaa, jotka voi itseltään kysyä, jos suhteeseen jääminen epäilyttää:

- Olemmeko valmiita kasvamaan, oppimaan, ottamaan vastuuta ja kohtaamaan myös vaikeita asioita tässä suhteessa?

- Olemmeko rehellisiä, empaattisia ja nöyriä?

Nämä kun täyttyy niin hyvällä pohjalla ollaan :)

Ikinä ei voi tietää, miten toinen ihminen aikoo toimia. Voi puhua ja lupailla vaikka mitä.

Totta. Jos tekemiset ja sanomiset alkaa mennä toistuvasti ihan ristiin, niin sit on varmaan syytä olettaa että nuo aiemmat asiat ei (enää) täyty.

Vierailija kirjoitti:

Taisi suostua tasan kerran tapaamaan minun perhettä. Eikä kertaakaan ilman jäätävää vääntämistä lähtenyt kanssani käymään vaikkapa Helsingissä. Itse kyllä kävi jääkiekkopeleissä, sukulaisilla, kaverinsa luona ryyppäämässä, äidillään monta kertaa viikossa ja niin edelleen. Ja vei kyllä minutkin peliin kanssaan, sen tasan yhden kerran, varmaan siksi, että sai näyttää omalle hovilleen, että hänellä on joku nainen mukana. Jälkikäteen ajateltuna red flageja suorastaan sinkoili tielleni, minä tyhmä en vaan tarttunut niihin, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Nyt tästä pas kas ta on jo melkein kymmenen vuotta ja olen todella onnellinen, että se on ohi. Onnea vaan uudelle daamilleen.

Itse en koskaan tapaa kumppanieni sukulaisia. En ole ajatellut, ettäs tuossa olisi mitään kummallista. Sukuloiminen ei kiinnosta minua lainkaan eikä kumppanin sukulaisiin tutustuminen paranna elämääni millään lailla. Se korkeintaan lisää hankaluuksia ja sosiaalisista velvoitteita, jos tuohon lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi suostua tasan kerran tapaamaan minun perhettä. Eikä kertaakaan ilman jäätävää vääntämistä lähtenyt kanssani käymään vaikkapa Helsingissä. Itse kyllä kävi jääkiekkopeleissä, sukulaisilla, kaverinsa luona ryyppäämässä, äidillään monta kertaa viikossa ja niin edelleen. Ja vei kyllä minutkin peliin kanssaan, sen tasan yhden kerran, varmaan siksi, että sai näyttää omalle hovilleen, että hänellä on joku nainen mukana. Jälkikäteen ajateltuna red flageja suorastaan sinkoili tielleni, minä tyhmä en vaan tarttunut niihin, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Nyt tästä pas kas ta on jo melkein kymmenen vuotta ja olen todella onnellinen, että se on ohi. Onnea vaan uudelle daamilleen.

Itse en koskaan tapaa kumppanieni sukulaisia. En ole ajatellut, ettäs tuossa olisi mitään kummallista. Sukuloiminen ei kiinnosta minua lainkaan eikä kumppanin sukulaisiin tutustuminen paranna elämääni millään lailla. Se korkeintaan lisää hankaluuksia ja sosiaalisista velvoitteita, jos tuohon lähtee.

Hankaluuksia mistä? Mitkä sosiaaliset velvoitteet?

En tavannut koskaan kumppanin kavereita. Niitä kuitenkin vilisi puheissa paljonkin mutta mua ei esitelty kenellekään. En enää aktiivisesti mieti syytä sille mutta silloin mä pohdin että johtuiko siitä että ne kaverit olisi kertoneet mulle jotain, vai häpesikö hän mua vaan niin paljon jostain syystä.

No, en mä tiedä oliko suhde niin myrkyllinen. Oli siinä hyviäkin juttuja siinä missä paljon paskaa myös.

Kuka lähtisi parisuhteeseen sarjapettäjän ja lennosta vaihtajan kanssa? Anyone?

Vierailija kirjoitti:

Taisi suostua tasan kerran tapaamaan minun perhettä. Eikä kertaakaan ilman jäätävää vääntämistä lähtenyt kanssani käymään vaikkapa Helsingissä. Itse kyllä kävi jääkiekkopeleissä, sukulaisilla, kaverinsa luona ryyppäämässä, äidillään monta kertaa viikossa ja niin edelleen. Ja vei kyllä minutkin peliin kanssaan, sen tasan yhden kerran, varmaan siksi, että sai näyttää omalle hovilleen, että hänellä on joku nainen mukana. Jälkikäteen ajateltuna red flageja suorastaan sinkoili tielleni, minä tyhmä en vaan tarttunut niihin, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Nyt tästä pas kas ta on jo melkein kymmenen vuotta ja olen todella onnellinen, että se on ohi. Onnea vaan uudelle daamilleen.

Tuossa on yksi huomionarvoinen detalji: "Äidillään monta kertaa viikossa". Miehenä voin opastaa tässä. Kaikki nämä äidin kanssa asuvat tai ei koskaan itsenäistyneet kannattaa kiertää kaukaa. Arvatkaa mitä roolia nämä miehet etsivät mahdollisesta naisystävästäänkin? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka lähtisi parisuhteeseen sarjapettäjän ja lennosta vaihtajan kanssa? Anyone?

Hyvä tarjous, eihän tuossa mitään. Kun tietää mitä paketti sisältää, niin ei tule yllätyksenä.

Katso miten hän kohtelee muita ihmisiä kuin sinua.

Katso kunnioittaako hän rajojasi.

Kokeile, ymmärtääkö hän sanaa "tänään ei sovi" tai ylipäätään sanaa ei

Mikäli olisin kiinnittänyt tähän enemmän huomiota, oisin tunnistanut naisen pimeän puolen alusta saakka. Mutta pitkä suhde oli ja todellinen luonne paljastui vasta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi suostua tasan kerran tapaamaan minun perhettä. Eikä kertaakaan ilman jäätävää vääntämistä lähtenyt kanssani käymään vaikkapa Helsingissä. Itse kyllä kävi jääkiekkopeleissä, sukulaisilla, kaverinsa luona ryyppäämässä, äidillään monta kertaa viikossa ja niin edelleen. Ja vei kyllä minutkin peliin kanssaan, sen tasan yhden kerran, varmaan siksi, että sai näyttää omalle hovilleen, että hänellä on joku nainen mukana. Jälkikäteen ajateltuna red flageja suorastaan sinkoili tielleni, minä tyhmä en vaan tarttunut niihin, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Nyt tästä pas kas ta on jo melkein kymmenen vuotta ja olen todella onnellinen, että se on ohi. Onnea vaan uudelle daamilleen.

Itse en koskaan tapaa kumppanieni sukulaisia. En ole ajatellut, ettäs tuossa olisi mitään kummallista. Sukuloiminen ei kiinnosta minua lainkaan eikä kumppanin sukulaisiin tutustuminen paranna elämääni millään lailla. Se korkeintaan lisää hankaluuksia ja sosiaalisista velvoitteita, jos tuohon lähtee.

Hankaluuksia mistä? Mitkä sosiaaliset velvoitteet?

Sieltä päin saattaapi tulla kaikenlaista. Joskus on parempi, kun tietävät mahdollisimman vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka lähtisi parisuhteeseen sarjapettäjän ja lennosta vaihtajan kanssa? Anyone?

Hyvä tarjous, eihän tuossa mitään. Kun tietää mitä paketti sisältää, niin ei tule yllätyksenä.

Mutta sellaiselle voi tullakin yllätyksenä kun roolit kääntyvätkin toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

En tavannut koskaan kumppanin kavereita. Niitä kuitenkin vilisi puheissa paljonkin mutta mua ei esitelty kenellekään. En enää aktiivisesti mieti syytä sille mutta silloin mä pohdin että johtuiko siitä että ne kaverit olisi kertoneet mulle jotain, vai häpesikö hän mua vaan niin paljon jostain syystä.

No, en mä tiedä oliko suhde niin myrkyllinen. Oli siinä hyviäkin juttuja siinä missä paljon paskaa myös.

Minä en ole koskaan tavannut mieheni naispuolisia kavereita, paitsi naapurin rouvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi suostua tasan kerran tapaamaan minun perhettä. Eikä kertaakaan ilman jäätävää vääntämistä lähtenyt kanssani käymään vaikkapa Helsingissä. Itse kyllä kävi jääkiekkopeleissä, sukulaisilla, kaverinsa luona ryyppäämässä, äidillään monta kertaa viikossa ja niin edelleen. Ja vei kyllä minutkin peliin kanssaan, sen tasan yhden kerran, varmaan siksi, että sai näyttää omalle hovilleen, että hänellä on joku nainen mukana. Jälkikäteen ajateltuna red flageja suorastaan sinkoili tielleni, minä tyhmä en vaan tarttunut niihin, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Nyt tästä pas kas ta on jo melkein kymmenen vuotta ja olen todella onnellinen, että se on ohi. Onnea vaan uudelle daamilleen.

Itse en koskaan tapaa kumppanieni sukulaisia. En ole ajatellut, ettäs tuossa olisi mitään kummallista. Sukuloiminen ei kiinnosta minua lainkaan eikä kumppanin sukulaisiin tutustuminen paranna elämääni millään lailla. Se korkeintaan lisää hankaluuksia ja sosiaalisista velvoitteita, jos tuohon lähtee.

Hankaluuksia mistä? Mitkä sosiaaliset velvoitteet?

Sieltä päin saattaapi tulla kaikenlaista. Joskus on parempi, kun tietävät mahdollisimman vähän.

Mitä väliä silloin kun ei ole mitään salattavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin samassa kuorossa, kohtelias ja mukava mies. Hän alkoi sitten kuljetella minua autollaan harjoituksiin jne. Kertoi, että avioliittonsa on kuollut. Alettiin sitten tapailemaan mutta ei eronnutkaan. Jouduin lopuksi muuttamaan pois paikkakunnalta.

Miksi jouduit muuttamaan?

Mies oli niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Olisi vaan halunnut jatkaa samaan malliin kanssani vaikka on naimisissa. Ja olin rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi suostua tasan kerran tapaamaan minun perhettä. Eikä kertaakaan ilman jäätävää vääntämistä lähtenyt kanssani käymään vaikkapa Helsingissä. Itse kyllä kävi jääkiekkopeleissä, sukulaisilla, kaverinsa luona ryyppäämässä, äidillään monta kertaa viikossa ja niin edelleen. Ja vei kyllä minutkin peliin kanssaan, sen tasan yhden kerran, varmaan siksi, että sai näyttää omalle hovilleen, että hänellä on joku nainen mukana. Jälkikäteen ajateltuna red flageja suorastaan sinkoili tielleni, minä tyhmä en vaan tarttunut niihin, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Nyt tästä pas kas ta on jo melkein kymmenen vuotta ja olen todella onnellinen, että se on ohi. Onnea vaan uudelle daamilleen.

Itse en koskaan tapaa kumppanieni sukulaisia. En ole ajatellut, ettäs tuossa olisi mitään kummallista. Sukuloiminen ei kiinnosta minua lainkaan eikä kumppanin sukulaisiin tutustuminen paranna elämääni millään lailla. Se korkeintaan lisää hankaluuksia ja sosiaalisista velvoitteita, jos tuohon lähtee.

Hankaluuksia mistä? Mitkä sosiaaliset velvoitteet?

Sieltä päin saattaapi tulla kaikenlaista. Joskus on parempi, kun tietävät mahdollisimman vähän.

Mitä väliä silloin kun ei ole mitään salattavaa?

Ei jaksa keksittyjä juttuja ja draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi suostua tasan kerran tapaamaan minun perhettä. Eikä kertaakaan ilman jäätävää vääntämistä lähtenyt kanssani käymään vaikkapa Helsingissä. Itse kyllä kävi jääkiekkopeleissä, sukulaisilla, kaverinsa luona ryyppäämässä, äidillään monta kertaa viikossa ja niin edelleen. Ja vei kyllä minutkin peliin kanssaan, sen tasan yhden kerran, varmaan siksi, että sai näyttää omalle hovilleen, että hänellä on joku nainen mukana. Jälkikäteen ajateltuna red flageja suorastaan sinkoili tielleni, minä tyhmä en vaan tarttunut niihin, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Nyt tästä pas kas ta on jo melkein kymmenen vuotta ja olen todella onnellinen, että se on ohi. Onnea vaan uudelle daamilleen.

Itse en koskaan tapaa kumppanieni sukulaisia. En ole ajatellut, ettäs tuossa olisi mitään kummallista. Sukuloiminen ei kiinnosta minua lainkaan eikä kumppanin sukulaisiin tutustuminen paranna elämääni millään lailla. Se korkeintaan lisää hankaluuksia ja sosiaalisista velvoitteita, jos tuohon lähtee.

Hankaluuksia mistä? Mitkä sosiaaliset velvoitteet?

Sieltä päin saattaapi tulla kaikenlaista. Joskus on parempi, kun tietävät mahdollisimman vähän.

Mitä väliä silloin kun ei ole mitään salattavaa?

Ei jaksa keksittyjä juttuja ja draamaa.

Itse näen red flagina sukulaisista ja ystävistä eristämisen ja eristäytymisen. Ihminen joka sanoo että sukulaisia tai ystäviä pitää heittää roskikseen ei ole terve mieleltään.