Lue keskustelun säännöt.
Myrkyllisen suhteen alun punaiset liput
Millaisia varoitusmerkkejä huomasit suhteen alussa ja luotitko intuitioosi vai ohititko punaiset liput heittäytymällä suhteeseen?. Miten kaikki päättyi vai jäitkö suhteeseen? Kokemuksia tästä.
Kommentit (1108)
Näyttää olevan moittivia naisia liikkeellä sillä yli 90 % valituksista kohdistuu miehiin. Johtuisiko osittain siitä että naiset etsivät epäkohtia ja analysoivat suhdetta, paitsi oman käytöksen kautta.
Suurin osa avioeroista lähtee naisesta liikkeelle, fakta. Kotipsykologit ovat narsisti- nimityksen löytäneet ja heittävät hyvin nopeasti sen leiman miehiin vaikka se pätee vain osaan miehistä joita syytellään.
Laaja-alainen näkemys ja suhtautuminen eivät ole naisten parhaita puolia/ ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman myrkyllisen suhteeni alkumetreillä en huomannut yhtään mitään erikoista, mutta läheiseni huomasivat. Olin hämmentynyt saadessani heiltä sellaisia viestejä, että ovat huolissaan minusta. Viestit turhauttivat, ja saivat minut vain miettimään että eivätkö he halua minun olevan onnellinen.
Suhteen alkuvaiheessa peruin monia menojani, koska silloinen seurustelukumppani sanoi että haluaisi viettää kanssani aikaa juuri silloin, kun minulla oli jokin suunniteltu meno. En minä tajunnut hänen tekevän sitä tietoisesti, vaan ajattelin hänen olevan romanttinen, ja tekihän se myös heikolle itsetunnolleni hyvää kun joku halusi viettää kanssani niin paljon aikaa.
Vasta naimisiinmenon jälkeen aloin itse hahmottaa tilannetta paremmin. Olisin halunnut mennä katsomaan kauempana asuvia kavereitani, ja kun sanoin haluavani tätä siitä huolimatta että puoliso sanoi haluavansa viettää kanssani aikaa, hän suuttui minulle. Siitä en kuitenkaan enää osannut perääntyä: hän luki viestejäni puhelimestani, hän luki kaikki työhakemukseni ja CV:ni ja muokkasi niitä jne. Jos yritin vähänkin viedä venettä siihen suuntaan, että haluaisin tehdä asioita ihan itse, hän veti esiin sen kortin, että enkö enää luota häneen. Siitä mentiin siihen etten uskaltanut enää puhuakaan vapaasti, koska sain jälkikäteen häneltä sellaista kommenttia etten olisi saanut sanoa sitä mitä sanoin jne. Yhteisen lapsen synnyttyä tilanne kriisiytyi niin pahaksi että asioita selviteltiin lopulta sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Ensimmäiset merkit olivat siis siinä, kun läheiset alkoivat ilmaista huoltaan siitä etten ole enää oma itseni. Jälkiviisaana voin todeta, että läheisten huoli olisi pitänyt ottaa vakavasti. Olisin säästynyt paljolta ilman tuota parisuhdetta. Mutta toisaalta, silloin olisi myös jäänyt paljon oppimatta.
Alun kummallisuuksia. Halusi välttämättä päästä juhannuksena kavereideni kanssa mökille, vaikka olimme tavanneet vasta ihan hiljattain, eikä kukaan noista mökkikavereista edes tiennyt asiasta. Itkeä vollotti miten on niin yksinäinen eikä mitään juhannustekemistä hänellä, ja vetosi että hänet on aiemmissakin suhteissa jätetty yksin juhlapyhiksi. Kyseessä 37v mies...
Lopulta hänellä oli niin kiireinen juhannus ettei kerennyt yhtään viestiä laittaa kun oli niin paljon kaikkea. Juhannuksen jälkeen hehkutti pitkään miten ihana juhannus oli, että paras kaikista koskaan, ja että haluaisi elää sen uudelleen jne.
Hän oli lähdössä toiselle puolelle suomea viikonlopuksi kavereiden kanssa jotain tekemään (en enää sitä muista) Ei voinut ottaa minua mukaan (en olisi mistään hinnasta lähtenytkään) ja hän suri miten ikävää minullatulee olemaan kun hän pitää siellä hauskaa koko viikonlopun. Oli kuulemma todella kurjaa että minä joutuisin vkl olla yksin kotona kun hän lähtee ilonpitoon. Itse olin hyvilläni kun sain olla vkl ihan rauhassa ja olin jo odottannnutkin sitä.
Miehestä ei kuulunut yhtään mitään perjantaina, eikä lauantainakaan ennen kuin hän lauantaina illansuussa oli laittanut viestejä. Minä en niitä kuullut kun olin lähtenyt ex-tempore ystäväni houkuttelemana tuttujen poikien keikalle soittoravintolaan. Meteli oli kova joten en myöskään kuullut kun hän oli soittanut viestien perään. Wc:ssä käydessäni sitten huomasin yhteydenotot, ja soitin takaisin. Vannon että pystyin kuulemaan miten savu nousi hänen korvistaan kun hän kuuli että en olekaan yksin kotona masentuneena vaan ystävän kanssa ravintolassa.
Meni tunteja niin hähn soitti että hän on tunnin päästä kaupungissa. Hän siis ihan oikeasti lähti ajamaan takaisin pitkän matkan päästä vain siksi että minulla oli kivaa?!?!
Toisaalta en tiedä vaikka olisi ollut kotonaan koko ajan, ja vain esittänyt että on muka jossain kaukana.
Todella charmikas mies ja osasi puhua hyvin. Sitten jossain vaiheessa alkoi painostus seksiin. Meillä seksiä joka päivä useasti, mutta esim aamuisin en jaksa. Sanoin hänelle etä minun on vaikea sanoa ei ja jos niin sanon, niin tarkoitan sitä. Ei ole uskonut minun ei sanaa ja ottanut esim pikkarit väkisin pois ja työntynyt sisään kun olen kuiva. Sitten raiskaus, missä itkin kun hän pani. Annoin anteeksi ja en halunnut uskoa ettö teki niin tahallaan. Unohdin asian. Nyt pari päivää sitten tapahtui raiskauksen yritys kun mies suuttui minulle jostakin, mutta minä panin vastaan kun en enään jaksa ja tällä kertaa poliisit tulivat käymään. Osasi puhua hyvin poliisille asiat ympäri. Minä näytin hullulta. En nostanut syytettä, koska taas syytin itseäni jotenkin ja mies sai minut uskomaan että olen vain hullu. En nostanut syytettä.
Eli tuommoinen painostus seksiin on punainen lippu. Voi käydä niin että oikeasti raiskaa vuosien päästä. Myös kun on muuten ihana, vaikea uskoa että haluaisi kohdella minua kaltoin. Minulla lapsuudesta seksuaalista traumaa ja tämän hänkin tietää, ehkä tämän takia jääny tämmöiseen suhteeseen. Ajattelen alitajunnassa että näin minua kuuluu kohdella? Myös antanut anteeksi ja luullut että ei toistu, mutta toistuu vaan.
Mies ei ollut lainkaan puheväleissä exänsä kanssa. Kommunikoivat ainoastaan tekstiviesteillä. Heillä oli 3 yhteistä lasta ja niiden asiat hoidettavana. Mies ei kertonut itse exälleen että aikoo muuttaa 300 km päähän ja kaikki lasten asumiset ja tapaamisrutiinit pitää järjestellä uusiksi. Pisti yläasteikäisen teinin viestinviejäksi asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ollut lainkaan puheväleissä exänsä kanssa. Kommunikoivat ainoastaan tekstiviesteillä. Heillä oli 3 yhteistä lasta ja niiden asiat hoidettavana. Mies ei kertonut itse exälleen että aikoo muuttaa 300 km päähän ja kaikki lasten asumiset ja tapaamisrutiinit pitää järjestellä uusiksi. Pisti yläasteikäisen teinin viestinviejäksi asiassa.
Loppuosa red flag. Alkuosa on joissain tapauksissa yleistä. Esim pettämistapauksissa.
Ei halunnut kielisuudelmia tai suuseksiä. Seksuaalitraumaahan se siellä taustalla piilotteli. :( Olisi pitänyt arvata. Harmittaa, että meni melkein koko kesä tuollaiseen tapaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m53 v kirjoitti:
Näyttää olevan moittivia naisia liikkeellä sillä yli 90 % valituksista kohdistuu miehiin. Johtuisiko osittain siitä että naiset etsivät epäkohtia ja analysoivat suhdetta, paitsi oman käytöksen kautta.
Suurin osa avioeroista lähtee naisesta liikkeelle, fakta. Kotipsykologit ovat narsisti- nimityksen löytäneet ja heittävät hyvin nopeasti sen leiman miehiin vaikka se pätee vain osaan miehistä joita syytellään.
Laaja-alainen näkemys ja suhtautuminen eivät ole naisten parhaita puolia/ ominaisuuksia.
Pitää paikkansa. Lähes poikkeuksetta nainen tekee avioerossa aloitteen. Mies sietää paremmin kestämättömiä olosuhteita kotona. Naiset ovat tässä kohtaa paljon sensitiivisempiä. Mies kestää kodin ilmapiiriä, kunnes löytää uuden suhteen, ja hyppää notkeasti siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi suostua tasan kerran tapaamaan minun perhettä. Eikä kertaakaan ilman jäätävää vääntämistä lähtenyt kanssani käymään vaikkapa Helsingissä. Itse kyllä kävi jääkiekkopeleissä, sukulaisilla, kaverinsa luona ryyppäämässä, äidillään monta kertaa viikossa ja niin edelleen. Ja vei kyllä minutkin peliin kanssaan, sen tasan yhden kerran, varmaan siksi, että sai näyttää omalle hovilleen, että hänellä on joku nainen mukana. Jälkikäteen ajateltuna red flageja suorastaan sinkoili tielleni, minä tyhmä en vaan tarttunut niihin, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Nyt tästä pas kas ta on jo melkein kymmenen vuotta ja olen todella onnellinen, että se on ohi. Onnea vaan uudelle daamilleen.
Itse en koskaan tapaa kumppanieni sukulaisia. En ole ajatellut, ettäs tuossa olisi mitään kummallista. Sukuloiminen ei kiinnosta minua lainkaan eikä kumppanin sukulaisiin tutustuminen paranna elämääni millään lailla. Se korkeintaan lisää hankaluuksia ja sosiaalisista velvoitteita, jos tuohon lähtee.
Sun kannattaa kertoa tuo ihan uuden suhteen ensi metreillä. En sano, että sillä on iso merkitys, mutta se voi viestiä jotakin Sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oharit, rahan pyytäminen, tyhjien lupausten tekeminen. Kylmä/kuuma-leikki. Yritys kontrolloida mun käytöstä tai pukeutumista. Hei kiitos tästä ketjusta. Vahvistaa mun päätöstä pysyä sinkkuna. En ole enää kiinnostunut seksistäkään kun seksisuhteissakin miehet alkavat perceillä.
Sanoi ekoilla (ja vikoilla) deitillä heti alkuun, että ollaankos kavereita vaan. Se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko kellään kokemusta bipon kanssa seurustelusta? millaista oli?
Vierailija kirjoitti:
onko kellään kokemusta bipon kanssa seurustelusta? millaista oli?
En suosittele kenellekään sellaista. Olet hoivaaja et rakkaussuhteen osapuoli vaikko bipo ulospäin muuta väittäisi. Kaikki pyörii hänen vaihtuvien tunnetilojen ympärillä. Et tiedä mihin luottaa. Pahimmat tapaukset kieltäytyvät johdonmukaisesti heille lääkärin määräämistä tunnetiloja tasaavista lääkkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko kellään kokemusta bipon kanssa seurustelusta? millaista oli?
En suosittele kenellekään sellaista. Olet hoivaaja et rakkaussuhteen osapuoli vaikko bipo ulospäin muuta väittäisi. Kaikki pyörii hänen vaihtuvien tunnetilojen ympärillä. Et tiedä mihin luottaa. Pahimmat tapaukset kieltäytyvät johdonmukaisesti heille lääkärin määräämistä tunnetiloja tasaavista lääkkeistä.
tällainen oli aluksi aivan ihana ja nyt muuttunut etäiseksi, haukkuu, raivoaa pienimmästäkin
Oltiin yhdessä on/off noin 10v. Eka ja viimeinen parisuhde. Olin kiltti ja hyvänsydäminen joka uskoi ja näki kaikkea hyvää. Pettänyt minun selän takana toistuvasti ja teki muutamia lapsia bestiksen/exän kanssa. Salassa. Myös paneskeli naisfrendien kanssa. Ei esittänyt minut kavereille. Arvosteli kehoani ja vammani julmasti. Sanoin että loukkasi tunteeni muttei koskaan pyytänyt anteeksi koska hänen mielestä ettei tehnyt tai sanonut väärin. Se kuulemma on oikein ja ansaitsin sen. Piti antaa exälle suihinotto muttei antanut mulle mitään. Häpesin kovasti kun tunsin etten ole haluttu, rakastettu tai viettävää. Tunsin että minut käytettiin hyväksi. Vuosia henkisiä väkivaltaisia mutta viimeisin viime vuonna vaihtui töniminen koko yön etten saanut nukkua ja selkään sattui. Minulla ei ollut tai ole ketää joka puolustaisi tai auttaisi minua.
Annoin mahdollisuuksia koska sanoi ettei enää samaa kun ennen ja on kasvanut aikuiseksi. Mutta ei. Kaikki muuttui huonompaan suuntaan kun ryhtyi uusnat*ksi ja tutustui niihin sekä liityi ryhmään. Kaipaan entisenä vanhana. Paljon parempi kuin nyt. Nykyään olen yksinäinen ja en uskalla/halua tutustua kenenkään. Kaikki unelmat viety ja antoi parisuhderikkojalle. Vei minut sairauslomalle ja mieliterveys romahti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko kellään kokemusta bipon kanssa seurustelusta? millaista oli?
En suosittele kenellekään sellaista. Olet hoivaaja et rakkaussuhteen osapuoli vaikko bipo ulospäin muuta väittäisi. Kaikki pyörii hänen vaihtuvien tunnetilojen ympärillä. Et tiedä mihin luottaa. Pahimmat tapaukset kieltäytyvät johdonmukaisesti heille lääkärin määräämistä tunnetiloja tasaavista lääkkeistä.
tällainen oli aluksi aivan ihana ja nyt muuttunut etäiseksi, haukkuu, raivoaa pienimmästäkin
Kiintymyssuhdevamma jota ei ole korjannut ja bipo. Juokse!!!
Tapailukumppani ei kuulemma ikinä sopinut etukäteen mitään. Hän oli kuulemma sellainen ette suunnittele, vaan menee fiiliksen mukaan. No eihän tuosta yhtään mitään tullut, kun ei voinut edes samalle päivälle sanoa, että pääseekö nyt näkemään vai ei.
Tuo oli tietenkin vaan tekosyy, että halusi olla vapaa jos tuli kiinnostavampaa tekemistä.
Hänellä oli myös joku kompleksi siitä, että hän halusi saada päättää milloin nähdään ja mennä omilla ehdoillaan.
Hän oli ottanut ennakkoasenteen, että kaikki naiset yrittävät laittaa tossun alle, joten keksi näitä "tossuttamisia" siellä, missä sitä ei ollut.
Oltiin vaikka sovittu, että nähdään, niin soittikin että "meen poikien kaa nyt kahville ja tuun sit ku tuun" tai lähti kesken illanvieton "kahville, kun kaverilla on jotain tärkeetä asiaa"
Voi tietysti olla, että oli jotain muita virityksiä, mutta en jotenkin usko.
Enemmän tuntui, että testasi, että sanonko tuosta hänelle.
No en alkuun kehdannut enkä uskaltanut, olin nuori ja kokematon. Ajattelin, että jos tanssin hänen pillinsä mukaan niin hän tykästyy minuun enemmän.
Sitten tuo epämääräinen emmä tiiä, pitää kattoo-pelleily alkoi tympäisemään. Kun minun olisi käytännössä pitänyt päivystää ilman omia suunnitelmia, jos hän haluaa nähdä, kun ei edes samalle päivälle voinut sanoa, sopiiko hänelle vai ei.
Lopetin sitten kokonaan kysymästä häneltä mitään ja tein omat suunnitelmani, niin kippas kappas tämä ei herralle sopinut.
Hän olisi ollut tulossa spontaanisti pistäytymään,niin enpä ollutkaan kotona.
Lisäksi aloin vastailemaan samalla tavalla sitten, kun hän itse olisi ollut vapaa näkemään. Sanoin että en nyt yhtään tiiä tästä päivästä mitään. Ja hän kun oli ohikulkumatkalla... no voi voi.
Ja tietenkin kavereidensa kanssa kyllä sopi etukäteen asioita. Halusi vaan pompottaa minua ja piti varalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko kellään kokemusta bipon kanssa seurustelusta? millaista oli?
En suosittele kenellekään sellaista. Olet hoivaaja et rakkaussuhteen osapuoli vaikko bipo ulospäin muuta väittäisi. Kaikki pyörii hänen vaihtuvien tunnetilojen ympärillä. Et tiedä mihin luottaa. Pahimmat tapaukset kieltäytyvät johdonmukaisesti heille lääkärin määräämistä tunnetiloja tasaavista lääkkeistä.
tällainen oli aluksi aivan ihana ja nyt muuttunut etäiseksi, haukkuu, raivoaa pienimmästäkin
Kiintymyssuhdevamma jota ei ole korjannut ja bipo. Juokse!!!
estin hänet lopulta, kun sanoin että en pysty enää tähän kun olet täysin erilainen mitä aiemmin ja olen yrittänyt itse kaikkeni.. hän jopa haukkui sänkytaitoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko kellään kokemusta bipon kanssa seurustelusta? millaista oli?
En suosittele kenellekään sellaista. Olet hoivaaja et rakkaussuhteen osapuoli vaikko bipo ulospäin muuta väittäisi. Kaikki pyörii hänen vaihtuvien tunnetilojen ympärillä. Et tiedä mihin luottaa. Pahimmat tapaukset kieltäytyvät johdonmukaisesti heille lääkärin määräämistä tunnetiloja tasaavista lääkkeistä.
tällainen oli aluksi aivan ihana ja nyt muuttunut etäiseksi, haukkuu, raivoaa pienimmästäkin
Kiintymyssuhdevamma jota ei ole korjannut ja bipo. Juokse!!!
estin hänet lopulta, kun sanoin että en pysty enää tähän kun olet täysin erilainen mitä aiemmin ja olen yrittänyt itse kaikkeni.. hän jopa haukkui sänkytaitoni.
Henkistä väkivaltaa. Toivottavasti pääset eroon hänestä, eikä hän ala vainota sinua.
Mulla oli joskus vuosia sitten suhde, jonka lopetin parin kuukauden jälkeen. Mies osteli jatkuvasti kukkia, viiniä, koruja ja vaikka mitä, maksoi aina kaiken ja tarjosi myös matkaa etelään. Mulla oli koko ajan tunne, että hän haluaa vain saada minut rakastumaan ja sitoutumaan häneen. Hän myös halusi, että olisin leikkauttanut pitkät hiukseni lyhyiksi ja värjäyttänyt ne vaaleista tummiksi - hänen kustannuksellaan. Kun hän sitten pari kuukautta ensi tapaamisesta juhlavasti polvistui ja kosi, tajusin että jotakin on menossa pahasti pieleen.
Tosin äitini oli jo ehtinyt varoittaa minua pariinkin otteeseen, että tuosta miehestä ei pidemmän pälle aiheudu kuin pettymykisä ja hankaluuksia.