Myrkyllisen suhteen alun punaiset liput

Heti alkuun kertoi että vihaa syvästi omaa isäänsä. Siinäpä hyvää mallia omaan isyyteen. Viimeisen päälle katkera lapsuudestaan ja terapiat ja masennukset ovat heikoille ihmisille. Kova ja säälimätön ihminen. Ankara itselleen ja kaikille muille. Täysin kyvytön seksiin toisen ihmisen kanssa. Estoinen.

Jo alussa tuli pettymyksiä, juuri seksissä. Mutta olin 17. Ja naimisiin mentiin .

Villi ja pitkä sinkkujakso. Yhtenään vilkkui naisen puhelimen näytössä Tinder-Ville, Tinder-Matti ja ties kuka muu.puhelin näytössä viestin lähettäjänä.

Kuka helvetti Tinderistä kavereita on etsimässä.

Bodycountilla on miehelle iso merkitys.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtänyt parikymppisenä, kun uusi tuttavuus ensin aiheutti flunssan ajamalla auton ikkunat auki. Sitten hän arvosteli työntekoani ja ulkonäköäni. Neljän lapsen jälkeen sanoi hän, että lähde takaisin Suomeen. Elin 20 vuotta hänen kanssaan, koska hän uhkaili lasteni henkeä ja omaani lähes päivittäin, enkä saanut edes puhua kenellekään. Nyt hän asuu Suomessa ja elää sosiaaliturvalla. Vanhin poikani sanoi, että ainut asia missä hänen isänsä on hyvä on valehteleminen, koska siinä isä on hyvin harjaantunut. Lasteni isä valehteli kaiken: oman nimensä, koulutuksen ja työhistoriansa. Oli varsinainen Auervaara. Hän putsasi omat ja minun sukulaiset. Oma äitini oli hyvin samantapainen, joten ehkä yritin tiedostamatta löytää itselleni mahdollisimman hankalan ja väkivaltaisen miehen. Hyvä puoli tässä oli se, että kaksi narsistia eivät tule toimeen keskenään. Myös sisarellani on väkivaltainen ja vaikea puoliso. Olen kuullut, että dominoivan äidin tyttäret etsiytyvät väkivaltaisiin suhteisiin.

Siis miten teit hänen kanssaan jopa useamman lapsen?

Olin ollut ihastunut siihen kylän pitkään hymypoikaan jo varmaan 13v saakka, hän pyöritti minut pikkusormensa ympärille intensiivisellä katseellaan ja hymyllään.

Vaikka olin korviani myöten rakastunut kun sitten saimme toisemme myöhemmin (olin kai jotain 19v) niin varoitusmerkit oli heti ilmassa.......

tai kai minä ne tiesin jo entuudestaan.....

- vähintään joka toinen vk loppu lärvien vetäminen, aina paikallisen baarin savuisessa alakerrassa istumassa niin kauan kun ulos heitettiin.

- missä oli saunailta ja viinaa, siellä hänkin oli ja ilmeisen usein joi niin kauan kun viinaa riitti ja ihan tolkuttomaan känniin.

- seurustelun alkuvaiheessakin monta sunnuntaita / kk meni krapulassa maaten ja riitoja sovitellen (jotka minä aiheutin mustasukkaisuuttani ja kun en olisi halunnut aina olla baarissa).

- kova flirttailemaan muille naisille tai ainakin haki huomiota.

- oli pettänyt ennenkin

- oltiin nuoria, lähes lapsia vielä mutta hänellä ei ollut kai oikein mitään kykyä asettua toisen asemaan tai jotenkin tajuta mitä hänen tekemisensä vaikuttaa minuun.

- kyvytön puhumaan tunteistaan tai ainakin kuulemaan (ymmärtämään) minun tunteita.

- piti minua itsestäänselvyytenä koska oli ilmeisen itseriittoinen.

- ilmiselvästi kova tarve olla kuitenkin vapaa sielu vaikka kuitenkin aina sen jälkeen kun oli ensin kadonnut kavereiden kanssa vetämään lärvit tuli riitä, pyyteli anteeksi toisteli etten jättäisi häntä ja sanoi rakastavansa minua. 2 vko päästä sama kuvio toistui. Ihan helvetin uuvuttavaa ja rikkovaa.

- silti muutettiin yhteen asumaan joka oli aluksi ok. 1/2 v sisällä kuvio oli taas sama.

Hän petti minua kännissä ja halusi sitten erota, joka toki oli minullekin viimeinen niitti, loppun on historiaa.

Kaikki varoitusmerkit oli ilmassa, mutta eihän sille mitään boi kun on rakastunut.

Toisaalta nyt kun 30 v päästä katson hänä ja hänen elämää pääpiirteittäin niin kai hän on oppinut elämään ja ihan hyvin on erään muun kanssa perinteisen perhekuvion onnistunut säilyttämään, mutta viinan kutsu taitaa edelleen ainakin satunnaisesti olla kuin seireeni.

Hänestä tulee ylimielinen ja itsekäs kun on ottanut viinaa. Lyhyen kokemukseni mukaan on edelleen tunnekylmä ja kyvytön kommunikoimaan tunnepuolen asioista, vain kaljan juonti oli täkeintä.

Mies ei vastannut whatsappissa viesteihini, vaikka oli paikalla ja takuulla lukenut ne, vasta kuin päivien päästä. Teki inhottavia ohareita, joita jouduin selittelemään muille. Ei koskaan pyytänyt anteeksi temppujaan. Ei halunnut lomalla tehdä mun kanssa erityisemmin mitään. Täysin perässävedettävä. Ilkeitä kommentteja kyllä tuli kaikkeen mikä liittyi minuun, persoonaani, harrastuksiini jne. Tunne-elämältään poissaoleva, hyvin lapsellinen kiukuttelija. Tajusin suhteen päätyttyä erilaisista tunnusmerkeistä, että hän oli myös melkoisen alkoholisoitunut.

Oltiin nuoria parikymppisiä. Tällä jätkällä oli joku äiti-syndrooma tai joku kehitysvaihe jäänyt kesken, ei ollut normaalia se touhu.

Roikkui lahkeessa sillä tavalla kuin joku pikkulapsi. Ei antanut hetkeäkään rauhaa, jos olin vaikka vessassa niin jo hetken kuluttua oli oven takana kyselemässä että mikä siellä kestää.

Harrastin käsitöitä ja tämä vei aikaani niin, etten ollut läsnä huomio hänessä niin tästä kiukutteli. Tyylillä "onko totakin pakko koko ajan tehdä!" "Koko päivänä et oo ollu mun kanssa!"

Homma eskaloitui sitten noista merkeistä tähän:

Ei meinannut laskea silmistään ollenkaan, lähdin yksin leffaan niin alkoi "mitä sä sinne nyt yksin lähdet"

Ei päästänyt baariin, vetosi siihen, että pelkää että minulle sattuu jotain.

Jätin hänet, ei suostunut muuttamaan pois vaikka vuokra-asunto oli alunperin minun. Hän ei olisi halunnut omaa sopimusta, "etten voi lähteä ja jättää häntä yksin sinne". Onneksi oma sopimus oli, että pakkasin kamani ja häivyin. Vein mennessäni kaikki omat huonekaluni, joten hän jäi käytännössä tyhjään kämppään yksin itkemään.

Lopetti tämän shokin takia kaiken työnteon ja jäi ilman ruokaa nälissään sinne syyllistämään minua takaisin.

Roikkui vuosikausia perässäni, lähetteli kirjeitä, viestejä, lahjoja, soitteli, tuli oven taa jne. Poliisi joutui puuttumaan, niin rauhoittui hetkeksi.

Aika monimutkainen tarina, hänellä oli selkeästi mt-ongelmia. Jos huoli-ilmoitus olisi ollut olemassa silloin, niin olisi ollut paikallaan.

Kyllähän minä nyt heti huomasin, että tyypillä oli vähän erikoisia juttuja ja rikkonainen tausta. Halusin auttaa häntä ja ikävä kyllä koin kiillottavani omaa sädekehääni olemalla hänelle joku Äiti Teresa.

Tuosta hommasta on jo yli 10 vuotta aikaa, mutta edelleen inhottaa ja suututtaa.

Hän myös tietenkin kaiken tuon manipuloinnin, uhriutumisen ja roikkumisen lisäksi syyllisti minua kaikesta.

Höpötti yhteisille tutuillemme, että jätin hänet, koska haluan vain rahaa eikä hän kelpaa, kun hän ei ole rikas...

Vierailija kirjoitti:

Raivokohtauksista: mä oon raivonnut kaikissa parisuhteissani aina. Olen siis nainen.

Kun täytin 31, erosin lapseni isästä ja tapasin pian uuden, menin terapiaan. Ensimmäisen vuoden aikana vielä raivosin. Nyt 6 vuotta raivoamatta, osaan riidellä rauhallisesti ja haukkumatta, enkä uhkaile enää erollakaan.

Hienoa. Kunpa useammat pystyisivät tuohon. Näkemään oman toimintansa puutteet, ja miten ne johtavat ongelmiin ihmissuhteissa. Itse olen mies, ja ollut myös aikamoinen kusipää nuorempana. En ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta kritisoin silloisia kumppaneitani joskus jopa narsistisesti. Eli ajoin ne suhteet itse karille. Ongelmat olivat suurelta osin ihan omiani. Tajusin tämän onneksi lopulta, ja aloin selvittää, mikä itseäni vaivaa. Lähtökohtaisesti tietenkin surkea itsetunto, kuten varmaan monia muitakin Suomessa. Plus yhtä ja toista muuta. Mutta ihminen voi kehittyä, jos haluaa. Ongelman ratkaiseminen alkaa ongelman myöntämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Halukkuus muuttaa yhteen melkein heti tapailun alkuvaiheessa.

jOO ..... jumissa oillaan oltu jo 15 vuotta. 

No onhan näitä..

- Ei suostunut vastaamaan mihinkään kysymyksiin kuulemma siksi, "että mihinkään ei kannata vastata, kun sitten sä kuitenkin kysyt uudestaan ja katot muuttuiko tarina"

Oli oppinut tuon ehkä jostain leffasta ja sovelsi aika mustavalkoisesti :D saatoin siis kysyä jotain mitä kysytään kun tutustutaan toiseen, että missäs päin teillä on mökki ja sitten ihan jutustelin jotain "no oliko kiva ilta, ketä teitä oli?"

Oli sitten päättänyt että hän ei vastaa varuiksi mihinkään :D

Suuttui ja jännittyi ihan kaikesta kysymisestä, jotenkin kokoajan tuntui odottavan, että tuo ilkeä nainen koittaa narauttaa jostain. En koittanut, halusin vaan jutella kun ei liene yllätys ettei hänkään mitään kysynyt tai puhunut.

- Vihjaili ilkeästi ulkonäöstäni, että olen liian läski enkä ole kaunis. Hän on kuulemma "tottunut" vähän erinäköisiin naisiin = katsonut liikaa pornoa.

- Suuttui tosi helposti ihan mitättömistä asioista, siis ihan mistä vaan.

- Oli jotain traumoja kun oli tuon kysymis"periaatteen" lisäksi ottanut asenteen, ettei luota yhteenkään naiseen.

Oli siis todella ihme tapaus, vaikea edes selittää ja ei todellakaan ole ihme että on ollut sinkku ikuisesti, jos tuota meidän muutaman viikon säätöä ei laske. 100% vika luonteessa ja asenteessa. Mietin myös, olisiko ollut joku vamma tai sairaus hänellä.

Ja yhden kaverin jouduin ghostaamaan. Piti minua vähän pilkkanaan ja hölmönä. Kyseli todella henk koht asioita mm seksielämästäni, parisuhteistani, käynkö treffeillä jne mutta itse ei kertonut omista asioistaan yhtään mitään ainakaan minulle. Suhtautui alentuvasti ja jotenkin säälien minuun ja elämäntyyliini. Sellaista piilovittuilua, jota luuli etten tajua. Siis vaikka "mitä sä teet tänään vai ootsä taas vaan yksin kotona :)"

Olin myös sellainen varakaveri. Kysyi ihan viime hetkillä aina, että nähdäänkö eikä koskaan tehnyt suunnitelmia kanssani. Omasi kyllä muita frendejä, keiden kanssa selkeästi halusikin suunnitella asioita.

Ei oo ghostaaminen kivaa, mutta jos olisin sanonut mikä mättää, olisi minut hiljennetty siihen paikkaan eikä se mitään olisi auttanut.

Känninen rakkaudentunnustus heti kärkeen kun en ollut haarat auki välittömästi. Ongelmista avautuminen kännissä aina. Alaspainaminen, mielenkiinnon kohteiden pilkkaaminen. Ystävien haukkuminen. Itsetunnon lyttääminen. Valehtelu ja hälläväliä-asenne kun paljastui. Olin nuori ja niin lytätty jo alussa, etten tajunnut/uskaltanut lähteä, kuvittelin että oltiin rakastuneita. Lopulta onneksi erottiin kun olin liian maahan poljettu niin ei osannut suhtautua muhun enää, jännä! :D

Vierailija kirjoitti:

Villi ja pitkä sinkkujakso. Yhtenään vilkkui naisen puhelimen näytössä Tinder-Ville, Tinder-Matti ja ties kuka muu.puhelin näytössä viestin lähettäjänä.

Kuka helvetti Tinderistä kavereita on etsimässä.

Bodycountilla on miehelle iso merkitys.

Sä mikään mies ole vaan pikkuvauva.

Vierailija kirjoitti:

Naissankari ex ei ollut selvittänyt välejään edellisten naisten kanssa. Vaihtoi aina uuteen kun ongelmia alkoi tulemaan. Olisihan se minunkin pitänyt tietää kun imin silmin näin kuinka toinen nainen jätettiin takana ja sama kohtalo oli edessä itselläkin kun minutkin vaihdettiin uuteen. Sama kaava tuntuu herralla jatkuvan. Näin punaiset liput heti jo alussa mutta tyhmä kun olin niin rakastuneena luulin olevani hänen ainoansa. Erehdyin. Mies petti kokoajan. Katkera ero nyt takana tästä kusipäästä.

Tää on kyllä jännä ilmiö kun aina joku mainitsee tämän, mutta omissa suhteissa ja lähipiirissä tuollainen loistaa poissaolollaan. Monikin mies onvuokseni joko jättänyt entisen(suhde vedellyt muutenkin viimeisiä, niin kuin näissä aina, vaikka toinen osapuoli ei sitä myöntäisikään) tai olisi ollut valmis jättämään mikäli olisin halunnut suhteen hänen kanssaan, mutta kertaakaan kukaan heistä ei ole jättänyt minua toisen vuoksi, vaan suhteet ovat päättyneet muulla tavoin.

Myöskään lähipiiristäni en tiedä tuollaisa käyneen. Ne jotka ovat löytäneen suhteensa aikana toisen, ovat edelleen yhdessä sen kanssa kenet löysivät, eivätkä ole vaihdelleet vähän joka toine nviikko tai vuosi samalla taktiikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raivokohtauksista: mä oon raivonnut kaikissa parisuhteissani aina. Olen siis nainen.

Kun täytin 31, erosin lapseni isästä ja tapasin pian uuden, menin terapiaan. Ensimmäisen vuoden aikana vielä raivosin. Nyt 6 vuotta raivoamatta, osaan riidellä rauhallisesti ja haukkumatta, enkä uhkaile enää erollakaan.

Hienoa. Kunpa useammat pystyisivät tuohon. Näkemään oman toimintansa puutteet, ja miten ne johtavat ongelmiin ihmissuhteissa. Itse olen mies, ja ollut myös aikamoinen kusipää nuorempana. En ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta kritisoin silloisia kumppaneitani joskus jopa narsistisesti. Eli ajoin ne suhteet itse karille. Ongelmat olivat suurelta osin ihan omiani. Tajusin tämän onneksi lopulta, ja aloin selvittää, mikä itseäni vaivaa. Lähtökohtaisesti tietenkin surkea itsetunto, kuten varmaan monia muitakin Suomessa. Plus yhtä ja toista muuta. Mutta ihminen voi kehittyä, jos haluaa. Ongelman ratkaiseminen alkaa ongelman myöntämisestä.

Näin se on!

Vierailija kirjoitti:

Sanoi jo ekana yhteisenä iltana ruman kommentin ulkonäöstäni sen jälkeen, kun oli pussailtu ja kerroin että en voi lähteä hänen luokseen yöksi koska mulla oli aikaiseen aamuvuoroon meno.

Kun ekan kerran vei mut kavereidensa illanviettoon, sanoi sinne lähdettäessä jotenkin, että saat olla tosi kiitollinen että esittelen sut.

Ilmiselviähän nämä nyt on, mutta silloin olin niin ihastunut, että aattelin vaan että hänellä on huonot sosiaaliset taidot.

Minulle mies sanoi parin viikon tapailun jälkeen ravintolassa ollessamme että naiset pitävät tuollaisia korvakoruja (!!) silloin kun haluavat miesten huomion. Hän ei voinut millään uskoa etten halunnut tavata enää sen jälkeen. Piti kuulemma täysin naurettavana sitä että "suutuin" noin pienestä, ja "vedin herneen nenään". Suuttumisesta tai herneistähän ei ollut kyse ollenkaan vaan isosta vaarahälytyksestä joka päässä alkoi soimaan uton jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raivokohtauksista: mä oon raivonnut kaikissa parisuhteissani aina. Olen siis nainen.

Kun täytin 31, erosin lapseni isästä ja tapasin pian uuden, menin terapiaan. Ensimmäisen vuoden aikana vielä raivosin. Nyt 6 vuotta raivoamatta, osaan riidellä rauhallisesti ja haukkumatta, enkä uhkaile enää erollakaan.

Hienoa. Kunpa useammat pystyisivät tuohon. Näkemään oman toimintansa puutteet, ja miten ne johtavat ongelmiin ihmissuhteissa. Itse olen mies, ja ollut myös aikamoinen kusipää nuorempana. En ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta kritisoin silloisia kumppaneitani joskus jopa narsistisesti. Eli ajoin ne suhteet itse karille. Ongelmat olivat suurelta osin ihan omiani. Tajusin tämän onneksi lopulta, ja aloin selvittää, mikä itseäni vaivaa. Lähtökohtaisesti tietenkin surkea itsetunto, kuten varmaan monia muitakin Suomessa. Plus yhtä ja toista muuta. Mutta ihminen voi kehittyä, jos haluaa. Ongelman ratkaiseminen alkaa ongelman myöntämisestä.

Näin juuri. Me olemme kumppanini kanssa kehittyneet molemmat huimasti silloin laussa kun aloimme olemaan yhdessä, ja kyllä sitä kehitystä vieläkin tapahtuu, mutta se on muuttanut muotoaan sellaiseen hyväksyvään, vähän hälläväliä, eli se pahalla sanonut- suuntaan.

Eiliseltä viimeisin esimerkki. Kumppanini esitti minulle mielestään hyvä lahjaidean eräälle tutllemme joka täyttää vuosia. sanoin välittömästi että ei ole hyvä idea ollenkaan. Tähän kumppani tuumasi että olenpas taas jyrkkä, ja että vähän oli kyllä töksähtäen sanottu. Vastasin että kyllä sinä minut jo tunnet, että pitääkö nyt yhtäkkiä alkaa kiertelemään ja kaartelemaan että mitenhän kukkasin voisi tuoda ilmi ettei ajatus ole minun mielestäni hyvä, että en jaksa tehdä niin, kun tiedät etten kuitenkaan pahalla sano. 

Tähän kumppani totesi vain että tottahan tuo on ja sitten naurettiin molemmat. Kauan sitte nutosta olisi voinut tulla riitaa ja pahaa mieltä.

Heti tapaamisen jälkeen lupauksia mitä ei pitänyt lisäksi uhkaili soittavansa työpaikalleni ym täyttä paskaa.Ei jatkoon

Kertoi keiden kanssa harrastanut seksiä. Silti painotti että rakastui minuun ensi silmäyksellä. Menetin mielenkiintoni heti tämän jälkeen. Yök mikä incel

- Vihjaili ilkeästi ulkonäöstäni, että olen liian läski enkä ole kaunis. Hän on kuulemma "tottunut" vähän erinäköisiin naisiin = katsonut liikaa pornoa

Hahhah, ehkä menee virtahepojen top3 - selityksiin. Tietty geeneistä ja stressistä johtuvan ylipainon jälkeen. Jos joku kertoo, että olet läski, niin se pitää kyllä täysin paikkansa. :D

Vierailija kirjoitti:

No onhan näitä..

- Ei suostunut vastaamaan mihinkään kysymyksiin kuulemma siksi, "että mihinkään ei kannata vastata, kun sitten sä kuitenkin kysyt uudestaan ja katot muuttuiko tarina"

Oli oppinut tuon ehkä jostain leffasta ja sovelsi aika mustavalkoisesti :D saatoin siis kysyä jotain mitä kysytään kun tutustutaan toiseen, että missäs päin teillä on mökki ja sitten ihan jutustelin jotain "no oliko kiva ilta, ketä teitä oli?"

Oli sitten päättänyt että hän ei vastaa varuiksi mihinkään :D

Suuttui ja jännittyi ihan kaikesta kysymisestä, jotenkin kokoajan tuntui odottavan, että tuo ilkeä nainen koittaa narauttaa jostain. En koittanut, halusin vaan jutella kun ei liene yllätys ettei hänkään mitään kysynyt tai puhunut.

- Vihjaili ilkeästi ulkonäöstäni, että olen liian läski enkä ole kaunis. Hän on kuulemma "tottunut" vähän erinäköisiin naisiin = katsonut liikaa pornoa.

- Suuttui tosi helposti ihan mitättömistä asioista, siis ihan mistä vaan.

- Oli jotain traumoja kun oli tuon kysymis"periaatteen" lisäksi ottanut asenteen, ettei luota yhteenkään naiseen.

Oli siis todella ihme tapaus, vaikea edes selittää ja ei todellakaan ole ihme että on ollut sinkku ikuisesti, jos tuota meidän muutaman viikon säätöä ei laske. 100% vika luonteessa ja asenteessa. Mietin myös, olisiko ollut joku vamma tai sairaus hänellä.

Ja yhden kaverin jouduin ghostaamaan. Piti minua vähän pilkkanaan ja hölmönä. Kyseli todella henk koht asioita mm seksielämästäni, parisuhteistani, käynkö treffeillä jne mutta itse ei kertonut omista asioistaan yhtään mitään ainakaan minulle. Suhtautui alentuvasti ja jotenkin säälien minuun ja elämäntyyliini. Sellaista piilovittuilua, jota luuli etten tajua. Siis vaikka "mitä sä teet tänään vai ootsä taas vaan yksin kotona :)"

Olin myös sellainen varakaveri. Kysyi ihan viime hetkillä aina, että nähdäänkö eikä koskaan tehnyt suunnitelmia kanssani. Omasi kyllä muita frendejä, keiden kanssa selkeästi halusikin suunnitella asioita.

Ei oo ghostaaminen kivaa, mutta jos olisin sanonut mikä mättää, olisi minut hiljennetty siihen paikkaan eikä se mitään olisi auttanut.

Miehelläni oli tuota vastaamisen vaikeutta ja kysymysten pelkäämistä alussa paljonkin. Nykyäänkin vielä jonkin verran. Johtuu monesta eri asiasta, mutta ainakin nyt siitä että hän ei ole tietävinään mitä hänleltä kysytään. Eli hän ei ole varma millaisen vastauksen haluan. Hänelle on selitetty että haluan vastauksen ainoastaan isihen mitä kysyn, eli jos kysyn että onko tämä paita punainen, ja se on, niin siihen vastataan että kyllä, se on punainen.  Tätä hänen on vaikea ollut ymmärtää alussa, koska kuulemma eksä kyseli kysymyksiä vain ajaakseen hänet ansaan, ksokoa mikään vastaus ei ollut se mitä haettiin. Lopulta kyse taisi olla vain miehen kiusaamisesta tuolla tavoin. 

Itse en ymmärrä tuollaista yhtään, enkä edes ymmärrä että joku pelaisi jotain pelejä, ja käyttäisi aikaansa täysin turhaan kun voi kysyä ihan suoraan.  Siksi inhoan itse sitä että toinen ei vastaa kysymykseen suoraan ja heti kunnolla, vaan alkaa kiertely ja kaartelu, ja tämä oli alussa ongelma koska mies taas inhosi vastata mihinkään kysymykseen suoraan. 

Nykyään tuo ongelma on poistunut lähes tyystin, koskoa asiasta on puhuttu ja luottamus toiseen on kasvanut niin isoksi, ja ymmärrys siitä ajan kanssa, että millainen se toinen on.

Vierailija kirjoitti:

- Vihjaili ilkeästi ulkonäöstäni, että olen liian läski enkä ole kaunis. Hän on kuulemma "tottunut" vähän erinäköisiin naisiin = katsonut liikaa pornoa

Hahhah, ehkä menee virtahepojen top3 - selityksiin. Tietty geeneistä ja stressistä johtuvan ylipainon jälkeen. Jos joku kertoo, että olet läski, niin se pitää kyllä täysin paikkansa. :D

Jos joku kertoo että olet toistaitoinen jälkeen jäänyt torspo, jonka ei pitäsii julkisesti esittää typeriä mielipiteitään, koskoa niillä ei ole mitään arvoa kenellekään, kuten ei sinullakaan ole, niin silloin se pitää täysin paikkansa.

Noin, nyt on kerrottu, eli olet sellainen.