Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko lapsellista olla jakamatta suvussa kulkenutta reseptiä?
27.06.2023 |
Vähän erikoinen tilanne, johon en kuvitellut joutuvani - mutta tässä sitä nyt ollaan. Meillä on siis minun suvussa äidin puolelta kulkenut erään piirakan resepti nyt jo ainakin 4 sukupolvea. Piirakka saa aina todella paljon kehuja, kun sitä joihinkin juhliin esimerkiksi valmistaa ja omastakin mielestäni se on todella hyvää. Nyt sitten miehen suvusta eräs nainen alkoi kärttää tätä reseptiä minulta ja jotenkin tuli ikävä tunne. En haluaisi antaa ohjetta, mutta samaan aikaan ajattelen olenko ihan naurettava jos kieltäydyn. Mitä itse tekisit?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
En antaisi. Itselläni on ollut vastaava tilanne. Erittäin hyvä kakku, jota tarjotaan tietyissa juhlissa. En halua sitä kaikkien juhlapöytään. P
Tuskin siitä nykymaailmassa, jossa makeita enää ei ei niin arvosteta, mitään Runebergin torttua tulisijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilleni kävi noin. Ja kohta kaupungin koko naislauma teki sitä kakkua. Jopa leipomoon se ilmestyi myyntiin. Hänelle tuli kurja olo, koska ko.kakku oli meillä aina juhlapöydän kruunu ja kaikki siitä tykkäs ja se tiedettiin nimeltä ja siitä puhuttiin. Harvinaisesta helmestä tuli tavallinen leivonnainen, arvo laski. Harmittaa äitini ja sen kakun puolesta.
No mikä kakku se on. Kerro niin saa absaitsenansa arvon teidän suvun eikä muuren tunnettuna myyntivalttina.
Sacherkakku... 🙈
Runebergintorttu ihan varmasti!
Runebergin kodissa tarjotut tortut olivat paikallisesta konditoriasta ostettuja, ei Fredrika niitä keksinyt tai edes valmistanut itse. Hänellä oli resepti niin ilmeisesti paikallinen leipuri ei ole pitänyt sitä salaisuutena ja jakoi reseptin muidenkin käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle ajattelit sen reseptin antaa kun susta aika jättää?
Kuolinvuoteella pieluksen alta vetäiset ruttuisen iso-iso-iso-iso mummin rustaaman paperinpalan ja vaivihkaa työnnät sen tyttären hihaan ja kuiskit: tää on sitten salaisuus!
Ei vaiskaan, toivottavasti opetat sukusalaisuuden valmistamisen kaikkine hienouksineen ajoissa. Monen ruoan hyvän maun salaisuus on tekotapa ennemminkin kuin raaka-aineet.
Oletko varma, että tuleva sukupolvi pitää sen myös salaisuutena?
Eikö veljesi ole myös samaa sukua kanssasi? Jotenkin tuntuu, että reseptin antaminen ei tässä ole ongelma vaan veljen vaimo.
Reseptit kulkee äidiltä tyttärelle.
Aika vanhanaikaista ajattelua. Tottakai resepti pitää antaa myös omalle pojalle.
En minäkään antaisi alkuperäistä reseptiä vaan jonkun muun tai muunnellun. Itselläni on pari luottoreseptiä enkä varmasti jaa niitä kenenkään kanssa.
Kuten on jo monesti todettu, resepti tuskin on itse keksitty. Varmaan kopsattu käsin jostain ikivanhasta reseptikirjasta. Eli antaisin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos on myyntiin tulevan tuotteen resepti. Muuten en tajua miksi pihtaamaan. Mitä sillä saavutetaan?
Jotku on omistushaluisia. Ei lapsetkaan välttämättä halua antaa jonkun toisen leikkiä leluillaan.
Mielestäni lelut eivät sovi tässä vertailukohdaksi. Lelu on fyysinen esine ja jos se on jonkun toisen käytössä, sillä ei sillä hetkellä voi leikkiä itse. Samoin jos se toinen rikkoo tai hukkaa lelun, omistaja menettää siinä oikeastikin jotain. (Enkä nyt tarkoita etteikö leluja olisi hyvä ainakin jonkin verran jakaa kavereille, se ei ole tässä pointtia.) Sen sijaan reseptiä voi monistaa loputtomiin, sen voi jakaa netissä ja vaikka 8 miljardia ihmistä voi käyttää sitä samaan aikaan. Piirakan saa jokainen joka sen onnistuneesti teki. Mitään menetystä hetkeksikään tai tuhoutumisen riskiä ei ole missään vaiheessa kuin korkeintaan henkisellä tasolla ja sekin vain jos niin haluaa itse ajatella.
Annan kyllä hyviä reseptejä...mukaville ihmisille. Ärsyttävä työkaveri ei niitä ole saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on lapsellista. Ei se leivos siitä pilalle mene, vaikka sen resepti olisikin yleisessä tiedossa.
Perinteet arvoon. Ne ovat tärkeitä perintöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antaisi reseptiä, katsoisin että se olisi muitten samaa reseptiä käyttävien sukulaisten luottamuksen pettämistä.
Itse olen vapaan tiedon jakamisen kannalla joten jos joku kysyy reseptejä minulta niin jaan mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jakamisen vaikeus on merkki huonosta itsetunnosta. Ihminen ajattelee, että hänen oma statuksensa laskee, jos muut leipovat yhtä hyvin. Hän ei ymmärrä että oikeasti hänen oma statuksensa nousee, jos hän on ihminen, joka jakaa hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle ajattelit sen reseptin antaa kun susta aika jättää?
Kuolinvuoteella pieluksen alta vetäiset ruttuisen iso-iso-iso-iso mummin rustaaman paperinpalan ja vaivihkaa työnnät sen tyttären hihaan ja kuiskit: tää on sitten salaisuus!
Ei vaiskaan, toivottavasti opetat sukusalaisuuden valmistamisen kaikkine hienouksineen ajoissa. Monen ruoan hyvän maun salaisuus on tekotapa ennemminkin kuin raaka-aineet.
Oletko varma, että tuleva sukupolvi pitää sen myös salaisuutena?
Eikö veljesi ole myös samaa sukua kanssasi? Jotenkin tuntuu, että reseptin antaminen ei tässä ole ongelma vaan veljen vaimo.
Reseptit kulkee äidiltä tyttärelle.
Entä sitten, kun viimeisimmälle reseptin perineelle äidille ei synnykään tytärtä?
Alue: Aihe vapaa
No voi höpsis ... anna hyvän kiertää :)