Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko lapsellista olla jakamatta suvussa kulkenutta reseptiä?
27.06.2023 |
Vähän erikoinen tilanne, johon en kuvitellut joutuvani - mutta tässä sitä nyt ollaan. Meillä on siis minun suvussa äidin puolelta kulkenut erään piirakan resepti nyt jo ainakin 4 sukupolvea. Piirakka saa aina todella paljon kehuja, kun sitä joihinkin juhliin esimerkiksi valmistaa ja omastakin mielestäni se on todella hyvää. Nyt sitten miehen suvusta eräs nainen alkoi kärttää tätä reseptiä minulta ja jotenkin tuli ikävä tunne. En haluaisi antaa ohjetta, mutta samaan aikaan ajattelen olenko ihan naurettava jos kieltäydyn. Mitä itse tekisit?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään antaisi. Mun suvussa on sellainen leivosresepti, jota ei ole muille jaeltu. Mun häissä pitopalvelun nainen yritti vonkua reseptiä, kun ei ollut koskaan sellaista leivosta (tietenkään) nähnyt ja olihan hänenkin nyt pakko ollut maistaa. Ei millään meinannut ymmärtää, että miksi en anna reseptiä. Tällä herkulla on nimikin, jonkun mummon mummon itsekeksimä. Joskus piti oikein googlettaa, että löytyykö sillä nimellä mitään tuloksia, mutta ei google löytänyt yhtään mitään. Ja ihan hyvä niin.
Siis hetkinen? Häissäsi oli suvun resepteillä itse tehdyt leivokset, ja sitten pitopalvelusta nainen ihan muuten vaan paikalla niitä maistelemassa?
No haloo, oliskohan mitenkään mahdollista että nämä leivokset oli tehty itse mutta kaikki muu tarjottava tilattu pitopalvelusta... Voi pyhä yksinkertaisuus mitä ihmisiä täällä on.
No haloo, Jos pitopalvelu hoitaa tarjoilun, niin tietenkin pitopalvelun täytyy tietää, mitä kyseinen herkku sisältää, jotta osaavat kertoa allergikoille.
Haloo haloo. Hääkutsussa luki ihan selvällä suomenkielellä, että ilmoitathan, mikäli sinulla on jokin ruoka-aine-allergia... Ettö allergiat oli kyllä tiedossa.
Eikä se pitopalvelun ihminen sen takia reseptiä kysellyt, kun kehui leivoksia ihaniksi ja olisi nimenomaan halunnut ne ottaa listoilleen. Sanoi sen ihan suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole lapsellista. Leivo sille maksusta sama piirakka
En oo ikinä tajunnut tätä reseptien salailua, mitä se on keneltäkään pois, jos muut syö samaa ruokaa? Muuttuuko se ruoka huonommaksi, jos joku muu tekee samalla ohjeella? Ei niistä teidän resepteistä oikeasti puhuta kylillä ja olla kateellisia. Varmaan 99% niistä on jostain vanhasta keittokirjasta ja joku mummo on vaan käsin kirjoittanut sen paperille ja ehkä säätänyt vähän mausteita tai mittasuhteita. Ties kuinka moni muu tekee lähes identtistä safkaa joka tapauksessa.
Mun äidiltä pyydettiin aina, että "tee sitä sun ihanaa voileipäkakkua sukujuhliin". Ei siinä ollu mitään salaista, että mutsi vaan osti laadukkaita aineksia ja laittoi niitä runsaalla kädellä niin, että kakusta tuli mehevää. Pyydettiin siksi, että hän jaksoi panostaa sen tekemiseen aikaa ja rahaa. Kuka vaan ois voinut tehdä joka tapauksessa saman.
Jos jokin resepti on kulkenut suvussa neljä sukupolvea, ei siinä tosiaankaan ole mitään niin kovin uniikkia. Tuohon aikaan oli aika suppeat raaka-ainevalikoimat, uuni toimi useimmiten puulla ja viilennysmahdollisuudet olivat heikot, joten pakostakin perinneleivonnaiset muistuttavat aika lailla toisiaan.
Se että edes käy mielessä pihistellä reseptiä jota ei ole edes itse kehitellyt on hälytysmerkki siitä että omaan elämään on kiire hankkia jotain sisältöä, jolloin on jotain muutakin ylpeydenaihetta elämässään kuin leivontataitoinen esivanhempi. Se ei oikeasti ole kovin iso juttu eikä vähääkään sinun ansiotasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenelle ajattelit sen reseptin antaa kun susta aika jättää?
Kuolinvuoteella pieluksen alta vetäiset ruttuisen iso-iso-iso-iso mummin rustaaman paperinpalan ja vaivihkaa työnnät sen tyttären hihaan ja kuiskit: tää on sitten salaisuus!
Ei vaiskaan, toivottavasti opetat sukusalaisuuden valmistamisen kaikkine hienouksineen ajoissa. Monen ruoan hyvän maun salaisuus on tekotapa ennemminkin kuin raaka-aineet.
Oletko varma, että tuleva sukupolvi pitää sen myös salaisuutena?
Eikö veljesi ole myös samaa sukua kanssasi? Jotenkin tuntuu, että reseptin antaminen ei tässä ole ongelma vaan veljen vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Kenelle ajattelit sen reseptin antaa kun susta aika jättää?
Kuolinvuoteella pieluksen alta vetäiset ruttuisen iso-iso-iso-iso mummin rustaaman paperinpalan ja vaivihkaa työnnät sen tyttären hihaan ja kuiskit: tää on sitten salaisuus!
Ei vaiskaan, toivottavasti opetat sukusalaisuuden valmistamisen kaikkine hienouksineen ajoissa. Monen ruoan hyvän maun salaisuus on tekotapa ennemminkin kuin raaka-aineet.
Oletko varma, että tuleva sukupolvi pitää sen myös salaisuutena?
Eikö veljesi ole myös samaa sukua kanssasi? Jotenkin tuntuu, että reseptin antaminen ei tässä ole ongelma vaan veljen vaimo.
Reseptit kulkee äidiltä tyttärelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta sivun reseptit. Pyyhin anaaliaukon resepteillä
Tunteitaan saa seurata. Ei tarvii antaa reseptiä, jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on yksi erikoinen piirakkarespeti joka on taivaallisen hyvää ja saan siitä aina kehuja.En anna sitä eteenpäin kellekään kun vanha resepti ja kun sain sen aikanaan lupasin olla jakamatta.Alkuperäinen reseptinhaltija jo edes edesmennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle ajattelit sen reseptin antaa kun susta aika jättää?
Kuolinvuoteella pieluksen alta vetäiset ruttuisen iso-iso-iso-iso mummin rustaaman paperinpalan ja vaivihkaa työnnät sen tyttären hihaan ja kuiskit: tää on sitten salaisuus!
Ei vaiskaan, toivottavasti opetat sukusalaisuuden valmistamisen kaikkine hienouksineen ajoissa. Monen ruoan hyvän maun salaisuus on tekotapa ennemminkin kuin raaka-aineet.
Oletko varma, että tuleva sukupolvi pitää sen myös salaisuutena?
Eikö veljesi ole myös samaa sukua kanssasi? Jotenkin tuntuu, että reseptin antaminen ei tässä ole ongelma vaan veljen vaimo.
Reseptit kulkee äidiltä tyttärelle.
Tervetuloa uudelle vuosituhannelle. Miksi muuten kaikki huippukokit on miehiä? On olleet kautta aikain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini suuttui, kun annoin meidän suvussa olleen piparireseptin ystävälleni. Se ei ollut mikään isoäidin isoäidin itsensä kehittelemä vaan jostain talouskoulusta saatu 1950-luvulla.
Kuulostaa nyt vähän vanhan maailman jutulta. Ennen kahvikestit taisivat olla sitä varten, että kytätään onko onnistuttu ja onko kelvollinen emäntä. Samaan sarjaan kuuluu neuroottinen valvonta reseptien suhteen. Nykyään pirskeet ovat sitä varten, että niissä on hauskaa. Minullakin on joitain äitini äidin reseptejä ja ne ovat minulle rakkaita, mutta hyvin voin jakaa niitä eteenpäinkin. Pidän monista vanhoista resepteistä, joissa elämystä ei ole voitu hakea syytämällä hirveästi suklaata kymmenessä eri muodossa ym. överiä, vaan maku on haettu sellaisesta tasapainosta ja miellyttävyydestä. No, vähän hölmösti selitetty, mutta ehkä joku ymmärsi. Mutta jos joku muukin nauttii tällaisesta, mielelläni kerron reseptin eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa kyllä heruu sympatiaa aloittajalle. En minäkään sukuaarretta jakaisi eteenpäin. Se on perintöä, oman suvun vaalimisearvoista perinnettä.
Kerro kysyjälle ystävällisesti, että resepti on sukusalaisuus.
No voi Jeesus, ap:n suku ei satavarmasti ole keksinyt kyseistä reseptiä. Tätä itseriittoisuuden määrää...
Itse olisin imarreltu, jos joku pitäisi leipomuksestani niin paljon, että pyytäisi reseptiä. Jotenkin niin suomalainen ketju taas.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa nyt vähän vanhan maailman jutulta. Ennen kahvikestit taisivat olla sitä varten, että kytätään onko onnistuttu ja onko kelvollinen emäntä. Samaan sarjaan kuuluu neuroottinen valvonta reseptien suhteen. Nykyään pirskeet ovat sitä varten, että niissä on hauskaa. Minullakin on joitain äitini äidin reseptejä ja ne ovat minulle rakkaita, mutta hyvin voin jakaa niitä eteenpäinkin. Pidän monista vanhoista resepteistä, joissa elämystä ei ole voitu hakea syytämällä hirveästi suklaata kymmenessä eri muodossa ym. överiä, vaan maku on haettu sellaisesta tasapainosta ja miellyttävyydestä. No, vähän hölmösti selitetty, mutta ehkä joku ymmärsi. Mutta jos joku muukin nauttii tällaisesta, mielelläni kerron reseptin eteenpäin.
Tämä on hieno asenne. Ja pidin erityisesti tuosta vanhojen reseptien arvostuksesta justiinsa, että niissä on oikea makutasapaino ilman "övereitä".
Tämä nyt ehkä menee ohi varsinaisen aiheen ja olen varmaan vanhanaikainen, mutta olen alun alkaenkin ihmetellyt "pätkiskakkuja" sun muita joihin laitetaan valmiit maut. Mun mielestä makeiset syödään makeisina ja leivonnaiset on sitten asia erikseen!
Ajatellaanpa vaikka runebegintorttuja. Fredrikalla oli kaikki niin loppu kuin olla voi. Hän sitten laarien pojalta keräsi torttuihinsa kaiken mahdollisen mitä jäljellä oli. Sen takia siihen tulee jos sun mitäkin mantelia ja murusia. Hieno resepti on sekin. Ajatelkaa jos rouva olisi sen päällä istunut mustasukkaisesti.
Kärtti sukureseptiä ja sinulle tuli paha mieli? Miten voi tulla paha mieli jos joku kysyy reseptiä?
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on yksi erikoinen piirakkarespeti joka on taivaallisen hyvää ja saan siitä aina kehuja.En anna sitä eteenpäin kellekään kun vanha resepti ja kun sain sen aikanaan lupasin olla jakamatta.Alkuperäinen reseptinhaltija jo edes edesmennyt.
Eli sellainen "hautaan mukana-resepti"?
En antaisi. Itselläni on ollut vastaava tilanne. Erittäin hyvä kakku, jota tarjotaan tietyissa juhlissa. En halua sitä kaikkien juhlapöytään. P
Alue: Aihe vapaa
Sehän voi olla toisella nimellä.