Tykkääkö joku täällä oikeasti olla kummi?
Kysymys otsikossa. Rupesin miettimään, kun ainakin täällä tuntuu olevan kovin negatiivinen suhtautuminen kummiuteen
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
En ole, ei ole koskaan kysytty. Mielestäni en ole, ainakaan tähän saakka, ollut hankala. Jostain syystä kaikki menivät oikealta ja vasemmalta ohitse. Jälkeenpäin ajatellen ihan ok näin, tehtävä on vastuullinen jos sen aikoo kunnialla hoitaa.
Hä?? Siis luuletko että kummiudesta on jotain hyötyä?
Ei ole. Kummiksi pyydetään ihminen josta lasketaan olevan hyötyä eniten. Kummilta yritetään lypsää _jatkuvasti_ rahaa ja palveluksia. Kummius voi muuttaa suhteen vanhempiin täysin vääristyneeksi ja jopa johtaa välien katkeamiseen.
Ahneus ja kummin mopottaminen on nykyajan ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Kummiksi kannattaisi pyytää vain omia siskoja tai veljiä ja jos ei sisaruksia ole, niin muuta lähisukua. He yleensä pysyvät elämässä mukana, mutta ystävät eivät välttämättä.
Muutenkin side lapseen on sukulaisella läheisempi.
Ei pidä paikkaansa. Sukulaisia ei valita, ystävät valitaan.
Sukulaisvälit voi olla etäiset ja jäähtyä kokonaan.
En pitänyt kummipojastani. Ikävä kyllä niin voi käydä. Kuriton ylilevoton keskittymiskyvytön lapsi, jota ei kasvatettu.
Lisäksi vanhempien odotukset rahan määrästä mitä kummi antaa yllättivät täysin.
Sanouduin irti koko touhusta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kummilapsi jonka kanssa haluaisin viettää aikaa viemällä vaikka viemällä elokuviin, teatteriin, shoppailemaan yms. Vanhempansa ei päästä lasta mihinkään.. Lahjat kyllä kelpaavat. Juhlapäivinä odotetaan lahjaa mutta ei kutsuta käymään juhliin vaan vien lahjan toisena päivänä. Kummilapsen kanssa tulen erittäin hyvin juttuun. Tuntuu vain että erityisesti äitinsä yrittää vieraannuttaa meidät, joka on outoa.. onhan hän valinnut minut kummiksi.
Mua pyydettiin kummiksi muttei ristiäisiin😆
Lahjan olisi vissiin saanut viedä jälkeenpäin. En suostunut, mistä vanhemmat yllättyivät.
Kummilta vaaditaan aikaa, rahaa, kiinnostusta ja kuulumisten kysymistä. Mitä kummi saa vastineeksi?
Kuinka monen kummilapsen jälkeen voi kieltäytyä uudesta kummipyynnöstä?
Vierailija kirjoitti:
Kummilta vaaditaan aikaa, rahaa, kiinnostusta ja kuulumisten kysymistä. Mitä kummi saa vastineeksi?
Ainakin minä olen saanut paljon iloa ja sisältöä elämääni. Ja nuoria, aikuistuvia ystäviä. Toivottavasti ystävyytemme säilyy koko elämäni ajan - se paljon on itsestä kiinni, että hoitaako tuota tärkeää suhdetta.
Kummit ovat lahja-automaatteja, harvoin mitään muuta. Kummin alkuperäinen tarkoitus oli olla lapsen kristillinen kasvattaja mutta sille ei ole tämän päivän suomalaisperheissä tarvetta. Lapselle voisi olla hyväksi että hänellä olisi oman perheen ulkopuolinen luotettava aikuinen ystävä mutta minkäs teet jos aikuiset eivät pidä yhteyttä. En tavannut kummitätiäni kertaakaan 5v iän jälkeen ja kummisetääni tapasin muutaman vuoden välein. En muista saaneeni heiltä muita lahjoja kuin kerran ristipistoilla kirjaillun vohvelikangaspyyhkeen. Minulle jäi ikuiseksi mysteeriksi mikä vanhempieni ja kummieni suhde oli.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen kummilapsen jälkeen voi kieltäytyä uudesta kummipyynnöstä?
Ei kai sitä missään ole sanottu, että monenko kummilapsen jälkeen voi kieltäytyä uudesta kummipyynnöstä. On kuunneltava itseään, että tuntuuko ajatus kummiksi ryhtymisestä hyvältä. Ja haluaako ja onko mahdollista olla mukana kummilapsen elämässä.
Mielestäni ei ole mikään "pakko" suostua yhteenkään kummipyyntöön, jos se ei tunnu hyvältä ajatukselta. Jos tietää, ettei ole mahdollisuutta tai kiinnostusta olla mukana lapsen elämässä.
Ja ainahan voi kysyä, että minkälaista kummiutta lapsen vanhemmat toivovat ja sitten miettiä suostuuko pyyntöön.
Olen yrittänyt ovelasti kieltäytyä kummiudesta: "Voi että, en kuulu kirkkoon niin en voi olla kummi..." Mutta nykyään kirkko on niin epätoivoinen, että tällainen koko elämänsä ateistina viettänyt henkilökin kelpaa. Kummitodistuksia on sitten kertynyt laatikon pohjalle useampikin... onneksi kummius on nykyään sellaista että siitä selviää rahalla. Mitään jeesustelua kun en osaa opettaa.
No kummilapseni on jotenkin niin arka (4v.) ettei häneen ole saanut kontaktia. Emme pidä oikeastaan yhteyttä muuta kuin lähetän lahjoja. Ehkä hän sitten myöhemmin. Oikeastaan ihan ok. Meillä molemmilla hänen perheellä ja meillä omat elämät. Kirkon pitäisi luopua kummiudesta tai vähintään tehdä siitä vapaaehtoinen. Se on vanha jäänne, joka oli ok entisvanhaisessa elämäntyylissä.
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt kummipojastani. Ikävä kyllä niin voi käydä. Kuriton ylilevoton keskittymiskyvytön lapsi, jota ei kasvatettu.
Lisäksi vanhempien odotukset rahan määrästä mitä kummi antaa yllättivät täysin.
Sanouduin irti koko touhusta.
Kieltäydyin kummiudesta juuri tuollaiseksi myöhemmin osoittautuneen pennun kohdalla. Onneksi. Nyt säästyy rahat ja hermot.
Vierailija kirjoitti:
Kummilta vaaditaan aikaa, rahaa, kiinnostusta ja kuulumisten kysymistä. Mitä kummi saa vastineeksi?
Sen pennun kuvan kortissa joka vuosi. Sen takia kannattaakin uhrata aikaa, rahaa ja vaivaa monen vuoden ajan.
Roskiinhan ne kortit menevät saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummilta vaaditaan aikaa, rahaa, kiinnostusta ja kuulumisten kysymistä. Mitä kummi saa vastineeksi?
Sen pennun kuvan kortissa joka vuosi. Sen takia kannattaakin uhrata aikaa, rahaa ja vaivaa monen vuoden ajan.
Roskiinhan ne kortit menevät saman tien.
Tuolla asenteella on hyväkin,että et suostu kummiksi!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummilta vaaditaan aikaa, rahaa, kiinnostusta ja kuulumisten kysymistä. Mitä kummi saa vastineeksi?
Sen pennun kuvan kortissa joka vuosi. Sen takia kannattaakin uhrata aikaa, rahaa ja vaivaa monen vuoden ajan.
Roskiinhan ne kortit menevät saman tien.
Tuolla asenteella on hyväkin,että et suostu kummiksi!!
Niin on. Harvemmin lähes täysin yksipuolinen ihmissuhde kestää kovin pitkään.
Tavallaan tykkäsin, mutta kummilapseni perhe muutti toiselle puolen Suomea ja äiti ei ole yhteydessä edes jos tulevat käymään kotiseudulla. En siis ole edes nähnyt kummilastani vuosiin.
Mulla on 3 aikuista kummilasta. Ihanat on he.
Olin yhden lapsen kummi. Olisin halunnut olla useammallekin kummi, mutta ei pyydetty. Itsellä ei lapsia.
On se mukavaa, kun kummilapset ovat pieniä. Isompia kummilapsia tulee nähtyä harvoin ja jää lähinnä lahjojen hankinnaksi.