Tykkääkö joku täällä oikeasti olla kummi?

Ei enää ikinä kummiksi. Kamala, turha tehtävä.

No siinä kummiudessa on sellainen juttu kuulkaas, että siihen voi osallistua juuri niin paljon kuin tahtoo, eikä tarvitse edes suostua.

En tykkää.

Tykkään, kummilapsia on muutama. Lähellä asuvien kanssa on vuosien varrella käyty uimassa, elokuvissa, otettu yökylään jne. Kauempana asuvien kanssa valitettavasti ei niin läheiset välit kun harvoin nähdään, mutta heidänkin kanssaan tulee viestiteltyä jne. Ja aina muistetaan lahjoilla synttäreinä ja jouluna. Ovat ihana lisä meidän elämässä, ja toivon mukaan aikuisenakin ollaan tekemisissä ja ystäviä.

Pääsin ripille, olisin mielelläni voinut toimia kummina. Lapsia syntyi sukuun, ei kutsuttu kummiksi. Täytin asettamani rajapyykin 45, erosin kirkosta "koska minä voin". Ei ollut siis kummin velvoitteita. Minua ei enää voida kutsua kummiksi. Olen onnellinen näinkin. Olisihan se kummilapsen kristillinen kasvatus epäonnistuakin.

Minulla  ollut 6 kummilasta , yksi kuollut ja yhden kanssa en tapaa, asuu kaukana, yhden kanssa soitellaan. Vaikka ei ole varaa kalliita lahjoja ostella,  3 tapaan synttäreillä ja jouluna. Kesäkuussa nuorimman rippijuhlat.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 3 kummilasta ja nyt hyvä läheinen pyysi mua kummiksi. En vain halua enää enempää kummilapsia. Kummius on tähänkin asti tuntunut velvollisuudelta eikä kummius ole antanut itselle mitään. Onko hyvä syy kieltäytyä kummiudesta,  jos kummilapsia on 3? Vai onko se vielä liian vähän? En vaan jaksaisi enöö yhtään enempää.

Minä olen kerran kieltäytynyt , olisi ollut kaverin lapsi, olen vain miehen ja omien suvun lasten kummi koska heidän kanssa nähdään, kaverien lasten kanssa välit etääntyy ajan kanssa. Mulla 5 kummilasta.

En tykkää. Nuorena en tajunnut mitä se meinaa n.45 - 50 v. sitten. En osannut/ilennyt kieltäytyä, kun kysyttiin. Pienituloisena alussa osaa  yritin muistaa jotenkin, mutta ei rahkeet riitäneet. Muistettavia 5 - 6, siitäkään ei varmuutta. Olisi pitänyt muistaa jouluna, synttärinä ja nimpparina. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin en ole tietävinäänkään moisista. En tiedä edes kaikkien syntymäaikoja. Oma toimeentulo pienipalkkaisena aina ollut huonoa, hyvä että omat laskut olen saanut maksettua. Tyhmyydestä kärsii koko kroppa.

En ole ollut. En kuulu ev.lut kirkkoon, en ole kuulunut nyt aikuisena ja kummikäytäntöä ei tietääkseni ole evlut,ort,kat kirkkojen ulkopuolella. Mutta lapsena vanhemmat kuuluivat jonkun aikaa kirkkoon ja muutamia kummisetiä ja tätejä oli, olivat jotenkin tekemisissä silloin vauva, lapsuus aikana mutta eivät enää sen jälkeen. Ainakin yksi kummi on jo kuollutkin.

Kaduttaa, että suostuin useamman lapsen kummiksi. Ei ikinä enää.

Miksi tämmöistä kummi tradiota vielä ylläpidetään? Monille kummius tuntuu olevan vain pakkopullaa ja kieltäytyä ei kehtaa. 

Olen kummi veljeni lapselle ja tykkäsin siitä alussa, sitten veljeni erosi vaimostaan ja nykyään olen pelkkä lahja-automaatti joka saa nähdä kummilastaan kaksi kertaa vuodessa. Veljeni ex-vaimo katkeroitui erosta.

Olen kahden lapsen kummin, yhden tytön ja yhden pojan. Tykkään kummiudesta, mutta toisen perheen kanssa se sujuu paremmin kuin toisen. Heillä tuntuu olevan aina kiire, ja kun kutsuvat käymään niin peruvat lähes aina tai sitten kummilapsi ei ole siellä. Lapselle ei järjestetä synttäreitäkään. En oikein tiedä mitä tekisin ja se vähän harmittaa. 

Toisen kummilapsen kanssa sujuu paremmin. Minulle myös kerrottiin selkeästi mitä kummilta toivotaan, ja näemmekin suht usein. On kiva seurata toisen kasvua ja millaiseksi persoona kehittyy. 

Ikävää pakkopullaa, jos muuten ei olla tekemisissä. Varsinkin jos ei olla kummeja ns. molempiin suuntiin. Sisarusten lasten kanssa on eri asia, kun kuitenkin nähdään usein ja ollaan aina läsnä synttäreillä ja jouluna. 

Pidän kummiudesta. Olemme tehneet kummilapseni kanssa vaikka ja mitä. Hän on ollut mukana lomamatkoilla, olen opettanut hänelle kaikenlaisia asioita legomoottorien toiminnasta sijoittamiseen ja kaikkea siltä väliltä. Hän on myös rahaa vastaan hoitanut meidän lapsia. 

Kummius on ihan kiva juttu, jos kummilapsia on max. 3.

Kummina olemisessa raskainta on, että joutuu kuuntelemaan kummilapsen jokaisen kehitysvaiheen huolella. Itse olen lapseton enkä ole mikään lapsi-intoilija ja toivoisi, että kummilapsen vanhemmat olisivat sen verran kohteliaita, etteivät puhuisi lapsensa asioista tuntitolkulla. 

Nyt on hyvä aloitus. Kissa pöydälle.

Olen kummi vain siskoni lapselle ja meidän lasten kummit on meidän sisaruksia. Uskon että sisarukset pysyvät muutenkin elämässä mukana, kaverisuhteet voi mennä ja tulla. 

Mitä mieltä olette, kuuluuko kummin hoitaa kummilasta? Odotatteko, että kummit hoitavat lastanne? Olen itse kummi ja kyläilen mielelläni kummilapsen perheen luona, mutta en haluaisi kuitenkaan joutua lastenhoitohommiin. Vanhemmilta on tullut vähän vihjailua, että voisin joskus jäädä kahdestaan kummilapsen kanssa. En tiedä mitä sanoa, sillä se ei minua houkuttele. Voiko sanoa suoraan, etten mielellään tekis mitään lastenhoitohommia...? Vai onko vaan "pakko" hoitaa? Itse en ajattele, että kummilasta kuuluisi kummin hoitaa.