Tykkääkö joku täällä oikeasti olla kummi?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiseksi saakka olette muistaneet kummilastanne? Alkaa riittää tämä lahjojen osto, mietin onko rippijuhlat sopivat viimeinen tilaisuus johon vielä ostettava lahja.

          Rippijuhlat ohi , sen jälkeen kummilapsen lahjat voi unohtaa.

          Itselläni 5 kummilasta  , joista kukaan ei erityisen läheinen.Muistamiset olen yrittänyt hoitaan jotenkuten            aikoinaan .Enkä ole erityisen lapsirakas. Joten omiakaan lapsia ei ole.

          Olen mielestäni huono kummi.Enkä enää suostukkaan kummiksi .

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi vauvaikäistä kummilasta ja odotan innolla, että he kasvavat ja voidaan oikeasti tehdä yhdessä jotakin kivaa. Toki vauvatkin on ihania, mutta vähän vanhemman lapsen kanssa voi esimerkiksi käydä huvipuistossa ja shoppailemassa.

Huvipuistossa ja shoppailemassa? Miten nämä liittyvät kummin tehtävään?

En tykkää olla kummi. Usein on kysytty ja olen suostunut koska kuvittelin kai että se tarkoittaisi että olen lapsen elämässä turvallinen aikuinen ja voisin osallistua jollain muulla tavalla kuin vain olla lahja-automaattina. No tulihan se jokaisen kohdalla nopeasti hyvin selväksi että minut oli valittu kummiksi vain ja ainoastaan lahjojen toivossa, pari vanhempaa ovat jopa sitten aika suoraan sanoneetkin niin, toinen jopa keksi olla sen verran röyhkeä että pyysi minua testamenttaamaan omaisuuteni hänen lapselleen (ei missään nimessä).

Sääli että lapsilla on näin röyhkeitä vanhempia (yksi heistä sukulainen) mutta meni maku koko kummihommasta. Tykkäsin kyllä lapsista mutta vanhemmat pilasivat suhteemme.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiseksi saakka olette muistaneet kummilastanne? Alkaa riittää tämä lahjojen osto, mietin onko rippijuhlat sopivat viimeinen tilaisuus johon vielä ostettava lahja.

Mistä tuo pakonomainen lahjojen ostamisen tarve oikein tulee?

Älä osta lahjoja. Pelkkä kortti riittää, jos haluaa muistaa. Rippijuhliin lisäksi ruusu.

Mulla on kummilapsi jonka kanssa haluaisin viettää aikaa viemällä vaikka viemällä elokuviin, teatteriin, shoppailemaan yms. Vanhempansa ei päästä lasta mihinkään.. Lahjat kyllä kelpaavat. Juhlapäivinä odotetaan lahjaa mutta ei kutsuta käymään juhliin vaan vien lahjan toisena päivänä. Kummilapsen kanssa tulen erittäin hyvin juttuun. Tuntuu vain että erityisesti äitinsä yrittää vieraannuttaa meidät, joka on outoa.. onhan hän valinnut minut kummiksi. 

Minä aidosti tykkään olla kummi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siskontyttöni kummi. Se on ihan kiva, koska tiedän olevani aina heidän elämässään ja olen joka tapauksessa tytön täti.

En mielelläni kuitenkaan ryhtyisi ystävien lasten kummiksi, koska ystävyyssuhteet elävät ja saattavat ihan itsestäänkin nuupahtaa monista syistä. Ja kummius helposti vaan jää.

Siskon perheineen tiedän puolestaan olevan eri tavalla aina elämässäni. Tämä toki riippuu perhesuhteista, ei kaikille mikään itsestään selvyys. Mutta meillä näin.

Miten kummius eroaa vaikka ihan vaan hänen tätinä olemisesta?

Minulla oli hyvät suhteet kummilapseen. Sitten erosin ja kummilapsen vanhemmat eivät halunneet enää minun pitävän yhteyttä (olivat exän sukua). Ei olla nähty 15 vuoteen.

Toinen kummilapseni on joku ihme psyko ja kummiksi päädyin teininä kun käskettiin.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset vuodet menivät ihan hyvin. Tiesin kuitenkin jo kummiksi kysyttäessä, että poikalapsen kanssa minulla ei tule olemaan mitään jutunjuurta. Äitikin tiesi tämän minut valitessaan, puhuimme siitä. Lapsuusvuodet menivät ihan hyvin, mutta pojan ollessa noin 12 v. hän lopetti lahjoista kiittämisen ja minä siten lahjojen antamisen. Näimme tämän jälkeen 1 kerran, eikä meillä ollut mitään puhuttavaa. Hän puhui autojen ja mopojen tekniikasta. Emme ole pitäneet yhteyttä tai nähneet sen jälkeen. En ole poikatyttö.

Voishan tytötkin puhua tekniikasta, siis jos olis tyttö kummilapsena. Siitähän se on kiinni mikä kiinnostaa.

Ei ole ikinä pyydetty kummiksi, on se tietynlainen surun aihe.

Kummin tehtävä on huolehtia että lapsi saa kristillisen kasvatuksen ja opettaa lapselle kristinuskoa. Ennen kummi oli se jolle lapsia ensin tarjottiin jos vanhemmat menehtyivät, siksi kummiksi kysyttiin vakavaraista tai varakkaampaa henkilöä tai sukulaista. Nykyään kummiksi kelpaa kuka vaan. Kummin tehtävä on olla raha ja lahja linko sekä tyyppi kelle lapsi tuodaan hoitoon kun tarvitaan "omaa aikaa".

Itse en kuulu ev.lut. kirkkoon olen eronnut juurikin ei Raamatullisen imeväiskasteen vuoksi ja sen luopumuksen vuoksi mitä kirkossa muutenkin esiinty.

Vierailija kirjoitti:

Koska en kuulu luterilaiseen seurakuntaan, en edes kelpaa kummiksi!

Ei oo vuosiin tarvinnut kuulua eikä oo tarvinnut olla uskossakaan. Nimi paperiin ja raha sekä lahja lingon paikka on taattu.

Olen kummi läheisen lapselle. Jokin vuosi sitten päätin jatkossa ostaa vain synttärilahjan, joko kirjan tai lipun teatteriin tai konserttiin. Leluja hän saa muutenkin. Ei niitä lahjoja mikään laki velvoita ostamaan, ehkä sosiaalinen sanomaton painostus vain. Kirkollinen velvollisuus on vain rukoilla. Olen kyllä mielelläni hänen elämässään läsnä muuten, vietän aikaa aina kun mahdollista. Rahalahjoja en aio antaa ripin yhteydessä. Omista kummistani toinen oli lahja-automaatti, mikäpäs siinä, mutta ei koskaan ollut elämässäni läsnä niin kuin nyt olen omalle kummilapselle.

Eihän kummina oleminen ole muuta kuin jatkuvaa lompakon aukomista. Kaverikin ihan häpeilemättä odottelee että mitä kummit hänen kakaroilleen oikein ostelee ja ellei osta mitään niin paska kummi.

En osaa sanoa, tilanne on vielä tuore. Minulla on yksi kummilapsi mutta minulla ei ole lapsia. Olen lapsen vanhemman kanssa ollut ystävä vuosikymmenien ajan. Ajattelen ettei minulla oikein ole mitään annettavaa kummin roolissa varsinkin kun muistan omat kummini joita oli useita. Osa heistä jäi vieraammaksi mutta suurimman osan kanssa olen ollut tekemisissä viikottain. He olivat ja ovat yhä tärkeitä minulle mutta en taida itse kyetä samaan. Olen ehkä jollain tavalla kateellinen kummilapseni toisille kummeille joilla on itsellään lapsia ja osaavat ottaa hänet huomioon toisella tavalla kuin minä. Omat kummini muistivat minua siihen asti kun kirjoitin ylioppilaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kummin tehtävä on huolehtia että lapsi saa kristillisen kasvatuksen ja opettaa lapselle kristinuskoa. Ennen kummi oli se jolle lapsia ensin tarjottiin jos vanhemmat menehtyivät, siksi kummiksi kysyttiin vakavaraista tai varakkaampaa henkilöä tai sukulaista. Nykyään kummiksi kelpaa kuka vaan. Kummin tehtävä on olla raha ja lahja linko sekä tyyppi kelle lapsi tuodaan hoitoon kun tarvitaan "omaa aikaa".

Itse en kuulu ev.lut. kirkkoon olen eronnut juurikin ei Raamatullisen imeväiskasteen vuoksi ja sen luopumuksen vuoksi mitä kirkossa muutenkin esiinty.

Kummi-käsite on ollut olemassa jo pakanallisena aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi vauvaikäistä kummilasta ja odotan innolla, että he kasvavat ja voidaan oikeasti tehdä yhdessä jotakin kivaa. Toki vauvatkin on ihania, mutta vähän vanhemman lapsen kanssa voi esimerkiksi käydä huvipuistossa ja shoppailemassa.

Huvipuistossa ja shoppailemassa? Miten nämä liittyvät kummin tehtävään?

Mielestäni ajan vietto lapsen kanssa kuuluu oleellisesti kummiuteen. Toki aina sen mukaan, mikä lasta kiinnostaa. Kummilapseni ovat vielä niin pieniä, ettei heiltä vielä voi kysyä mitä haluavat tehdä. Shoppaileminen ja huvipuistossa käyminen nyt vaan sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen. Kuulun kirkkoon tasan sen takia, että olen päässyt kummiksi. Minulla ei ole aikomustakaan tuputtaa uskontoa kummilapsilleni, toki voimme siitä joskus puhua heidän niin halutessaan. Kummilasteni vanhemmat tietävät tämän ja se sopii heille.

Minä tykkään.

Kolme kummilasta, joista kahdelle vanhemmalle olen ollut lahja-automaatti, pitkälti siksikin että välimatkaa on satoja kilometrejä. 

Nuorin asuu lähellä ja hänen äitinsä on rajas ystäväni.  Ollaan käyty kummilapsen kanssa vaikka missä ja olen oikein onnellinen hänestä ja siitä että saan olla hänen kummitätinsä 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiseksi saakka olette muistaneet kummilastanne? Alkaa riittää tämä lahjojen osto, mietin onko rippijuhlat sopivat viimeinen tilaisuus johon vielä ostettava lahja.

Kuolemaani asti aion muistaa. Lahjat on eri asia, muistaa voi muutenkin🤔

Tykkään olla kummi, harmittaa vaan kun kummatkin kummityttöni asuvat kauempana. Yritän parhaani mukaan olla mukana heidän elämässään, leikkiä ja rukoilla heidän puolestaan. En ole rikas, mutta pienet lahjat ostan molemmille jouluksi ja syntymäpäivänä.