Lue keskustelun säännöt.
Menetin uupumuksen takia kaikki ystävät
25.06.2023 |
Minulla oli ennen noin kymmenen ihmistä ystävinä, kaikki monen vuoden ajan. Uuvuin (syinä työ ja perhe-elämä), ehkä masennunkin. Enkä uupumuksen takia jaksanut pitää keneenkään yhteyttä. Hyvä kun selvisin hengissä nuo uupumuksen vuodet. Kaikki energia meni selviytymiseen. Nyt olen parantumassa, ja huomaan, että minulla ei ole enää yhtään ystävää. Menetin heidät kaikki. Kenellekään en ollut millään tavalla ilkeä, en pettänyt lupauksia, ei mitään sellaista. En vain jaksanut pitää mitään yhteyttä. Olen nyt laittanut heille viestejä ja kysellyt kuulumisia, yrittänyt soittaa. Eivät vastaa. Kaksi estänyt facebookissakin näköjään. Näinkö tämä sitten menee? Että uupumalla todella menettää kaiken?
Kommentit (576)
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea tätä ketjua, vaikka toki ihan ymmärrettävää.
Minulla meni monta vuotta ihan painajaismaisessa tilanteessa. Olin omaishoitajana, en saanut kunnon yöunia viiteen vuoteen, rahatilanne meni kuukausi kuukaudelta huonommaksi, minulle kehittyi ahdistuneisuushäiriö. en käynyt missään, en tavannut ketään, koin hädin tuskin olevani ihminen enää. Alussa otin aina välillä yhteyttä, mutta luovutin, koska minua hävetti, ettei minulla ollut enää mitään sanottavaa. Kuulumiseni olivat aina samaa ei-mitään, ja minusta tuntui, ettei minulla ollut mitään annettavaa ystävänä enää kenellekään.
Minun on tehnyt mieli ottaa nyt uudelleen yhteyttä noihin vanhoihin ystäviin, koska välitän heistä yhtä paljon kuin ennenkin, mutta pelkään että ystävieni näkökulmat ovat muuttuneet yhtä jyrkiksi kuin täällä. Varsinkin kun hekään eivät ole ottaneet koskaan yhteyttä. Eiväthän he oikeasti edes tiedä, elänkö enää. Kenties heitä ei kiinnostakaan tietää? Katoaako ystävyys noin?
No, eihän siinä häviä mitään jos yrittää.
Mitä voit hävitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun perheenjäsen kuoli yllättäen. Sen myötä ystäväni kaikkosivat. Eivätkä koskaan palanneet, osa ei lähettänyt edes osanottoviestiä koskaan.
Tosi ikävää. Osanotto läheisesi poismenon johdosta <3 Ikävää, että ystävien kanssa kävi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on juuri tuollaisia. Miesten ystävyys kyllä kestää ihan hyvin vuosien tauot ilman yhteydenpitoa tai sen että joku ei vastaa vaikka muutamaankaan viestiin.
Koska ne ystävyydet ovat yleensä kaveruuksia. Naiset menevät paljon syvemmälle. Mies joskus sanoi, että mullakin olisi paljon helpompaa, jos suhtautuisin ystäviin samoin kuin hän, että nähdään jos nähdään ja sillä hetkellä keksitään jotain kivaa ja siinäpä se sitten.
Miksi pitää mennä syvälle? Se on raskasta. Juuri tuo miehesi kuvaama suhtautumistapa on oikea.
M39
Yhtä hyvin voisi sanoa, että sinä olet pinnallinen paska, jolta puuttuu kyky mihinkään enempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea tätä ketjua, vaikka toki ihan ymmärrettävää.
Minulla meni monta vuotta ihan painajaismaisessa tilanteessa. Olin omaishoitajana, en saanut kunnon yöunia viiteen vuoteen, rahatilanne meni kuukausi kuukaudelta huonommaksi, minulle kehittyi ahdistuneisuushäiriö. en käynyt missään, en tavannut ketään, koin hädin tuskin olevani ihminen enää. Alussa otin aina välillä yhteyttä, mutta luovutin, koska minua hävetti, ettei minulla ollut enää mitään sanottavaa. Kuulumiseni olivat aina samaa ei-mitään, ja minusta tuntui, ettei minulla ollut mitään annettavaa ystävänä enää kenellekään.
Minun on tehnyt mieli ottaa nyt uudelleen yhteyttä noihin vanhoihin ystäviin, koska välitän heistä yhtä paljon kuin ennenkin, mutta pelkään että ystävieni näkökulmat ovat muuttuneet yhtä jyrkiksi kuin täällä. Varsinkin kun hekään eivät ole ottaneet koskaan yhteyttä. Eiväthän he oikeasti edes tiedä, elänkö enää. Kenties heitä ei kiinnostakaan tietää? Katoaako ystävyys noin?
No, eihän siinä häviä mitään jos yrittää.
Mitä voit hävitä?
En mitään, niinhän tuossa viestissä sanoinkin.
Toki olisi ikävä saada "virallinen" vahvistus sille, että kurja elämä tuhosi kaiken muun lisäksi vanhat ystävyydetkin.
Vierailija kirjoitti:
Lorvitarria harrastava ihminen on tosi rasittava. Täysin yksipuolista touhua. En ihmettele jos luurit menevät kiinni.
Mikä on lorvitarri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaati varmasti AP:lta paljon kanttia ja rohkeutta ottaa yhteyttä uupumuksesta toivuttuaan ystäviin, jotka ei ole pitäneet häneen mitään yhteyttä vuosiin. On kyllä aika ikävää silloin, ettei saa vastausta edes.
Vierailija kirjoitti:
Vaati varmasti AP:lta paljon kanttia ja rohkeutta ottaa yhteyttä uupumuksesta toivuttuaan ystäviin, jotka ei ole pitäneet häneen mitään yhteyttä vuosiin. On kyllä aika ikävää silloin, ettei saa vastausta edes.
Edelleenkin, jos näillä ei ole mitään tietoa siitä uupumuksesta? En minäkään vastaisi jos tulisi vuosien jälkeen jotain "mitä kuuluu"-kyselyä ihmiseltä ilman mitään selitystä, miksi aiemmin katosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaati varmasti AP:lta paljon kanttia ja rohkeutta ottaa yhteyttä uupumuksesta toivuttuaan ystäviin, jotka ei ole pitäneet häneen mitään yhteyttä vuosiin. On kyllä aika ikävää silloin, ettei saa vastausta edes.
Edelleenkin, jos näillä ei ole mitään tietoa siitä uupumuksesta? En minäkään vastaisi jos tulisi vuosien jälkeen jotain "mitä kuuluu"-kyselyä ihmiseltä ilman mitään selitystä, miksi aiemmin katosi.
Sanoiko ap jossain, ettei edes selittänyt katoamistaan tässä yhteydenotossaan...?
Jos joku vanha ystävä "katoaisi", itse kyllä arvelisin, että hänellä menee tavalla tai toisella huonosti, enkä heti vetäisi johtopäätöstä että "no se varmaan vaan huvikseen ghostasi 15 vuoden ystävyyden jälkeen, saa mennäkin tuollainen mokoma ghostaaja".
-eri
Mulle kävi sama, tosin kukaan näistä ystävistä/tutuista ei pitänyt yhteyttä tuon pahimman uupumusjaksoni aikanakaan. Tuli siis havahduttua siinä kaiken kurjuuden keskellä siihenkin, että koko ystävyys/tuttavuus sekä yhteydenpito on ilmeisesti ollutkin vain täysin yksipuolisesti mun oman aktiivisuuden varassa.
Ja kun en jaksanut pitää yhteyttä niin kenellekään ei tullut mieleen edes kysyä mitä mulle kuuluu. Kaksi kyllä lähetti sen persoonattoman "hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta"- joulukortin, mutta tuossa kohtaa sekin tuntui ainoastaan vttuilulta.
Nyt sitten olen yksin ja uupumus on ohi, mutta tilalle alkaa tulla aika toivottamaltakin tuntuva masennus :( Mikä järki tässä elämässä edes on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea olo tuli tästä ketjusta. Minulla on useampi vanha ystävä, josta en ole kuullut vuosiin, osasta kymmeneen vuoteen. En edes muista miksi yhteydenpito on jäänyt. Enkä varsinkaan muista kumpi meistä on laittanut viimeisen viestin tai onko minä tai ystävä unohtanut vastata johonkin viestiin.
Olen välillä miettinyt pitäisikö laittaa viestiä, että mitä sinulle nykyään kuuluu. Mutta en taida uskaltaa, kun näköjään useimpien mielipide on näin inhottava tuollaista vuosien päästä tulevaa mitä kuuluu -yhteydenottoa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaati varmasti AP:lta paljon kanttia ja rohkeutta ottaa yhteyttä uupumuksesta toivuttuaan ystäviin, jotka ei ole pitäneet häneen mitään yhteyttä vuosiin. On kyllä aika ikävää silloin, ettei saa vastausta edes.
Edelleenkin, jos näillä ei ole mitään tietoa siitä uupumuksesta? En minäkään vastaisi jos tulisi vuosien jälkeen jotain "mitä kuuluu"-kyselyä ihmiseltä ilman mitään selitystä, miksi aiemmin katosi.
Sanoiko ap jossain, ettei edes selittänyt katoamistaan tässä yhteydenotossaan...?
Jos joku vanha ystävä "katoaisi", itse kyllä arvelisin, että hänellä menee tavalla tai toisella huonosti, enkä heti vetäisi johtopäätöstä että "no se varmaan vaan huvikseen ghostasi 15 vuoden ystävyyden jälkeen, saa mennäkin tuollainen mokoma ghostaaja".
-eri
En jaksa selata ketjua mutta muistaisin ap:n sanoneen, että on kysellyt kuulumisia. Ainakin sain vaikutelman ettei ole selittänyt yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaati varmasti AP:lta paljon kanttia ja rohkeutta ottaa yhteyttä uupumuksesta toivuttuaan ystäviin, jotka ei ole pitäneet häneen mitään yhteyttä vuosiin. On kyllä aika ikävää silloin, ettei saa vastausta edes.
Edelleenkin, jos näillä ei ole mitään tietoa siitä uupumuksesta? En minäkään vastaisi jos tulisi vuosien jälkeen jotain "mitä kuuluu"-kyselyä ihmiseltä ilman mitään selitystä, miksi aiemmin katosi.
Sanoiko ap jossain, ettei edes selittänyt katoamistaan tässä yhteydenotossaan...?
Jos joku vanha ystävä "katoaisi", itse kyllä arvelisin, että hänellä menee tavalla tai toisella huonosti, enkä heti vetäisi johtopäätöstä että "no se varmaan vaan huvikseen ghostasi 15 vuoden ystävyyden jälkeen, saa mennäkin tuollainen mokoma ghostaaja".
-eri
En jaksa selata ketjua mutta muistaisin ap:n sanoneen, että on kysellyt kuulumisia. Ainakin sain vaikutelman ettei ole selittänyt yhtään mitään.
No kyllähän siinä kuulumisten kysymisten yhteydessä voi hyvinkin mainita, että itselläni oli vaikeita aikoja, mutta nyt alkoi viimein helpottaa. Harvemmin kukaan kirjoittaa ihan vain: "Moikkelis! Mitä kuuluu? T. Sirpa"
Toisaalta harvemmin kukaan nyt kauhean yksityiskohtaisesti alkaa selostaa elämästään tuollaisessa ensimmäisessä yhteydenotossa pitkän ajan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaati varmasti AP:lta paljon kanttia ja rohkeutta ottaa yhteyttä uupumuksesta toivuttuaan ystäviin, jotka ei ole pitäneet häneen mitään yhteyttä vuosiin. On kyllä aika ikävää silloin, ettei saa vastausta edes.
Edelleenkin, jos näillä ei ole mitään tietoa siitä uupumuksesta? En minäkään vastaisi jos tulisi vuosien jälkeen jotain "mitä kuuluu"-kyselyä ihmiseltä ilman mitään selitystä, miksi aiemmin katosi.
Sanoiko ap jossain, ettei edes selittänyt katoamistaan tässä yhteydenotossaan...?
Jos joku vanha ystävä "katoaisi", itse kyllä arvelisin, että hänellä menee tavalla tai toisella huonosti, enkä heti vetäisi johtopäätöstä että "no se varmaan vaan huvikseen ghostasi 15 vuoden ystävyyden jälkeen, saa mennäkin tuollainen mokoma ghostaaja".
-eri
En jaksa selata ketjua mutta muistaisin ap:n sanoneen, että on kysellyt kuulumisia. Ainakin sain vaikutelman ettei ole selittänyt yhtään mitään.
Hän kertoi, että olisi selittänyt tilanteensa ja menneet tapahtumat, jos olisi saanut johonkin kontaktiin vanhan ystävän. Mutta kun ei saanut keltään mitään vastausta eikä puheluihinkaan vastattu, niin ei päässyt selittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti itsesi heidän tilalle. Laitat viestiä eikä vastausta. Sitten viiden vuoden päästä aletaan viestittelemään.
🥴Ymmärrän heitä tavallaan kyllä. Ei se varmasti ollut kivaa, etten vastannut johonkin yhteen viestiin. Mutta me ei olla mitään teinejä enää ja kyseessä oli hyvät ystävät. Miksi kellään ei tullut mieleen kysellä yhtään perääni, että miksi minusta ei kuulu, olenko hengissä. Sitä en ihan ymmärrä. Olisin silloin kyllä saanut jotain vastattua.
Ap
Ehkä olisi ollut myös sinun asiasi pitää / ottaa yhteyttä? Miksi syytät muita omasta toiminnastasi? Jos sinua ei kiinnosta, miksi muita pitäisi enemmän kiinnostaa? Kukaan ei ole niin uupunut, etteikö joskus voisi antaa itsestään kuulua jos kiinnostaisi, vaikka jonkin tauon jälkeenkin. Sinä et itse vastannut viestiin, tai ottanut yhteyttä. Silloin joku on voinut luonnollisesti ajatella, ettei sinua kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti itsesi heidän tilalle. Laitat viestiä eikä vastausta. Sitten viiden vuoden päästä aletaan viestittelemään.
🥴Ymmärrän heitä tavallaan kyllä. Ei se varmasti ollut kivaa, etten vastannut johonkin yhteen viestiin. Mutta me ei olla mitään teinejä enää ja kyseessä oli hyvät ystävät. Miksi kellään ei tullut mieleen kysellä yhtään perääni, että miksi minusta ei kuulu, olenko hengissä. Sitä en ihan ymmärrä. Olisin silloin kyllä saanut jotain vastattua.
ApEhkä olisi ollut myös sinun asiasi pitää / ottaa yhteyttä? Miksi syytät muita omasta toiminnastasi? Jos sinua ei kiinnosta, miksi muita pitäisi enemmän kiinnostaa? Kukaan ei ole niin uupunut, etteikö joskus voisi antaa itsestään kuulua jos kiinnostaisi, vaikka jonkin tauon jälkeenkin. Sinä et itse vastannut viestiin, tai ottanut yhteyttä. Silloin joku on voinut luonnollisesti ajatella, ettei sinua kiinnosta.
Olet väärässä. Niin uupunut voi kyllä olla, että ei pysty ottamaan yhteyttä.
T. Psyk sh
Tuntuu, että täällä vauvapalstalla on joku hirveä armottomien ihmisten joukko. He sitten syytävät armotonta ja kylmää kyytiä yhdessä sun toisessa ketjussa. Jos ystävä ei saa yhtä virhettä tehdä (olla vastaamatta YHTEEN viestiin) ei se ole kuin armotonta menoa ja sääliksi käy heidän ystäviään. Näillä armottomilla on selvästi jotain ongelmia itsellään.
Ap, kuulostaa tosi kurjalta miten sulle on käynyt. Kyllä hyvä ystävä olisi kysellyt perään ja kuulumisia ym. Täytyy olla ihmisillä huono itsetunto, jos eivät kestä yhtä vastaamattomuutta. Toivottavasti saat vähintään uusia ystäviä, jos vanhoista ei tosiaan kuulu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti itsesi heidän tilalle. Laitat viestiä eikä vastausta. Sitten viiden vuoden päästä aletaan viestittelemään.
🥴Ymmärrän heitä tavallaan kyllä. Ei se varmasti ollut kivaa, etten vastannut johonkin yhteen viestiin. Mutta me ei olla mitään teinejä enää ja kyseessä oli hyvät ystävät. Miksi kellään ei tullut mieleen kysellä yhtään perääni, että miksi minusta ei kuulu, olenko hengissä. Sitä en ihan ymmärrä. Olisin silloin kyllä saanut jotain vastattua.
ApEhkä olisi ollut myös sinun asiasi pitää / ottaa yhteyttä? Miksi syytät muita omasta toiminnastasi? Jos sinua ei kiinnosta, miksi muita pitäisi enemmän kiinnostaa? Kukaan ei ole niin uupunut, etteikö joskus voisi antaa itsestään kuulua jos kiinnostaisi, vaikka jonkin tauon jälkeenkin. Sinä et itse vastannut viestiin, tai ottanut yhteyttä. Silloin joku on voinut luonnollisesti ajatella, ettei sinua kiinnosta.
En ole ap, mutta yleensä kyllä on tapana huolestua, jos jostain vanhasta läheisestä ystävästi ei kuulu enää mitään. Ihanko oikeasti ensimmäisenä ihmisille tulee mieleen "no, ei sitä varmaan sit enää kiinnosta, too bad so sad *olankohautus*" eikä "onkohan kaikki ok"?
Jos ei moneen vuoteen pidä yhteyttä, oli syy mikä tahansa, on aika ymmärrettävää, että ystävyys kuolee. Harmillista ja tuntuu varmasti pahalta, mutta on ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti itsesi heidän tilalle. Laitat viestiä eikä vastausta. Sitten viiden vuoden päästä aletaan viestittelemään.
🥴Ymmärrän heitä tavallaan kyllä. Ei se varmasti ollut kivaa, etten vastannut johonkin yhteen viestiin. Mutta me ei olla mitään teinejä enää ja kyseessä oli hyvät ystävät. Miksi kellään ei tullut mieleen kysellä yhtään perääni, että miksi minusta ei kuulu, olenko hengissä. Sitä en ihan ymmärrä. Olisin silloin kyllä saanut jotain vastattua.
ApEhkä olisi ollut myös sinun asiasi pitää / ottaa yhteyttä? Miksi syytät muita omasta toiminnastasi? Jos sinua ei kiinnosta, miksi muita pitäisi enemmän kiinnostaa? Kukaan ei ole niin uupunut, etteikö joskus voisi antaa itsestään kuulua jos kiinnostaisi, vaikka jonkin tauon jälkeenkin. Sinä et itse vastannut viestiin, tai ottanut yhteyttä. Silloin joku on voinut luonnollisesti ajatella, ettei sinua kiinnosta.
Tässä samaa mieltä. Kaikki tuntuu ymmärtävän ap:ta. Mutta kyllä nyt joku mitätön viesti on aivan helppo uupuneenakin laittaa.
Miksi pitää mennä syvälle? Se on raskasta. Juuri tuo miehesi kuvaama suhtautumistapa on oikea.
M39