Lue keskustelun säännöt.
YLE: Lievästi kehitysvammainen nainen vaikeavammaisten suljetulla, koska vanhemmat eivät pitäneet uudesta miesystävästä
25.06.2023 |
Aivan järkyttävä juttu, onkohan tästä jo keskusteltu? Mitä ihmettä tässä on päässyt tapahtumaan?
Vastoin tahtoaan
Maria ihastui mieheen, josta hänen vanhempansa eivät pitäneet. Sen vuoksi hänet suljettiin kehitysvammaisten yksikköön. MOT-toimitus selvitti poikkeuksellista tapahtumaketjua.
Kommentit (1064)
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Kohdasta yksi seuraa itsestään selvästi kohta kaksi, ja luonnollisesti kohta 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tuossa muka mistään mustalaisista mainitaan? Vai tietääkö joku täällä tuon tapauksen?
Yhdessä jutun kuvassa näkyy pojan vaatetus.
Ja siinä toisessa kuvassa sillä on ihan normaalit vaatteet.
Ja mikä merkitys tällä sinusta on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Ne voivat hyvinkin täyttyä, eivät tietenkään ihmisen itsensä mielestä. Siksi se on tahdonvastainen hoito. Laittaisitko siis hänet hyväksikäyttäjiensä hoitoon, vai vanhempiensa?
Asuminen esim. tuetussa asumisen asuntolassa ja ulkopuolinen edunvalvoja (yhteiskunta voi järjestää edunvalvonnan, sillä julkisia edunvalvojia on olemassa). Jotenkin ihmetyttää, että joidenkin mielestä ainoa ratkaisu on suljettu vaikeavammaisten palvelukeskus jossa asiakas ei saa mennä ulos vapaasti ja olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Ne voivat hyvinkin täyttyä, eivät tietenkään ihmisen itsensä mielestä. Siksi se on tahdonvastainen hoito. Laittaisitko siis hänet hyväksikäyttäjiensä hoitoon, vai vanhempiensa?
Asuminen esim. tuetussa asumisen asuntolassa ja ulkopuolinen edunvalvoja (yhteiskunta voi järjestää edunvalvonnan, sillä julkisia edunvalvojia on olemassa). Jotenkin ihmetyttää, että joidenkin mielestä ainoa ratkaisu on suljettu vaikeavammaisten palvelukeskus jossa asiakas ei saa mennä ulos vapaasti ja olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Jos hän on johdateltavana ja hyväuskoisena ihmisenä joutunut hyväksikäyttäjien uhriksi? Eikä ymmärrä omaa tilannettaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Ne voivat hyvinkin täyttyä, eivät tietenkään ihmisen itsensä mielestä. Siksi se on tahdonvastainen hoito. Laittaisitko siis hänet hyväksikäyttäjiensä hoitoon, vai vanhempiensa?
Asuminen esim. tuetussa asumisen asuntolassa ja ulkopuolinen edunvalvoja (yhteiskunta voi järjestää edunvalvonnan, sillä julkisia edunvalvojia on olemassa). Jotenkin ihmetyttää, että joidenkin mielestä ainoa ratkaisu on suljettu vaikeavammaisten palvelukeskus jossa asiakas ei saa mennä ulos vapaasti ja olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Jos hän on johdateltavana ja hyväuskoisena ihmisenä joutunut hyväksikäyttäjien uhriksi? Eikä ymmärrä omaa tilannettaan?
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että tuollaisissa tilanteissa esim. se julkinen edunvalvoja voi sitten tarvittaessa puuttua ja hoitaa esim. asiakkaan raha-asiat asiakkaan edun mukaisesti. Ei se suljetussa laitoksessa oleminen ole mitään elämää, jos yhtään pystyy elämään ja toimimaan normaalisti. Kaikkea ei voida myöskään kääriä pumpuliin kaiken varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä sairaalat ovat sellaisia puolijulkisia paikkoja, niistä ei paljon huudella. Ne ovat kuin säilykepurkki, niihin säilötään ihmiset joita ei saada sopeutettua yhteiskunnan jäseniksi. Sieltä ei useissa tapauksissa ole edes tarkoitus "päästä pois".
Kuntoutusohjelmat ovat olemassa vain koska ihmisoikeudet ja muut lakikysymykset vaativat sellaisten olemassaolon.
Vierailija kirjoitti:
Jutun perusteella lähinnä ne vanhemmat pitäisi sulkea jonnekin. Jutusta ei aivan selviä, onko kyseinen hoitopaikka yhteiskunnan ylläpitävä laitos vai yksityinen yhteiskunnan varoilla bisnestä tekevä firma, mutta vaikutelmaksi tulee ettei potilaan siellä oikein hslutakaan ns. parantuvan.
Miksi haluaisivat parantaa lypsylehmänsä? Tämä sama koskee todella montaa paikkaa... Tuollaisiin paikkoihin hakeutuu töihin valitettavan usein piilosadisteja. Järkyttävää kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Ne voivat hyvinkin täyttyä, eivät tietenkään ihmisen itsensä mielestä. Siksi se on tahdonvastainen hoito. Laittaisitko siis hänet hyväksikäyttäjiensä hoitoon, vai vanhempiensa?
Asuminen esim. tuetussa asumisen asuntolassa ja ulkopuolinen edunvalvoja (yhteiskunta voi järjestää edunvalvonnan, sillä julkisia edunvalvojia on olemassa). Jotenkin ihmetyttää, että joidenkin mielestä ainoa ratkaisu on suljettu vaikeavammaisten palvelukeskus jossa asiakas ei saa mennä ulos vapaasti ja olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Jos hän on johdateltavana ja hyväuskoisena ihmisenä joutunut hyväksikäyttäjien uhriksi? Eikä ymmärrä omaa tilannettaan?
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että tuollaisissa tilanteissa esim. se julkinen edunvalvoja voi sitten tarvittaessa puuttua ja hoitaa esim. asiakkaan raha-asiat asiakkaan edun mukaisesti. Ei se suljetussa laitoksessa oleminen ole mitään elämää, jos yhtään pystyy elämään ja toimimaan normaalisti. Kaikkea ei voida myöskään kääriä pumpuliin kaiken varalta.
Jos hänet yrieteään saattaa raskaaksi, miehen äiti haluaa naosen raskaaksi pojalleen? Ja taivuttelee naisen lopettamaan epilepsialääkityksensä, että tulisi pian raskaaksi?
Taitaa vanhemmat haluta Marian rahoja. Onko hän saanut perinnön esim isovanhemmiltaan ?
Miten ylipäätään tietävät, että Maria olisi lahjoittanut 20.000 ? Suomessa on ankarat pankkisalaisuuslait ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvänen aika. Tästä ovat viranomaiset virkavastuulla päättäneet, että on olemassa tosiasiat, joiden johdosta hoitoon määräämisen edellytykset täyttyvät. Asia on käynyt ylemmillä viranomaisilla. Tyttö on tehnyt poliisille vanhemmistaan rikosilmoituksen huonolla menestyksellä. Nyt hän haluaa julkisuuden kautta mustamaalata vanhempiaan, näköjään onnistuneesti.
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Juuri näin. Joko jutussa on jätetty jotain oleellista kertomatta tai Marian itsemääräämisoikeutta ja oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen on todellakin rikottu. Jutussa myös mainittiin, että Marialla on nykyään yleinen edunvalvoja, joten riski joutua taloudellisen hyväksikäytön uhriksi on poistunut jo sillä. Lääkitysasiat ym. taas eivät kuulu Marian vanhemmille vaan ovat Marian ja hänen lääkärinsä/terveydenhuollon välisiä.
On ihan arkipäivää että aikuisilla kehitysvammaisilla ja heidän vanhemmillaan on eriäviä näkymyksiä monenlaisista asioista: Seurustelusuhteet ja -kumppanit, opiskelu, rahankäyttö, ruokatottumukset, päihteet, lääkitykset ym. Vanhempien on usein vaikea ymmärtää, että itsemääräämisoikeus koskee myös kehitysvammaisia eivätkä vanhemmat voi sanella kehitysvammaisten lastensa elämää. Tukihenkilöt, asumispalveluyksiköt, sosiaaliohjaus ym. sitten taas voivat omalta osaltaan pyrkiä tukemaan kehitysvammaisia ihmisiä tekemään ratkaisuja ja valintoja, mutta viime kädessä myös kehitysvammaisilla on oikeus tehdä ns. vääriäkin valintoja. Ratkaisu ei voi olla ihmisen sulkeminen epämääräiseksi ajaksi laitokseen.
T. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Ne voivat hyvinkin täyttyä, eivät tietenkään ihmisen itsensä mielestä. Siksi se on tahdonvastainen hoito. Laittaisitko siis hänet hyväksikäyttäjiensä hoitoon, vai vanhempiensa?
Asuminen esim. tuetussa asumisen asuntolassa ja ulkopuolinen edunvalvoja (yhteiskunta voi järjestää edunvalvonnan, sillä julkisia edunvalvojia on olemassa). Jotenkin ihmetyttää, että joidenkin mielestä ainoa ratkaisu on suljettu vaikeavammaisten palvelukeskus jossa asiakas ei saa mennä ulos vapaasti ja olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Jos hän on johdateltavana ja hyväuskoisena ihmisenä joutunut hyväksikäyttäjien uhriksi? Eikä ymmärrä omaa tilannettaan?
Siinä on vain sana sanaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Juuri näin. Joko jutussa on jätetty jotain oleellista kertomatta tai Marian itsemääräämisoikeutta ja oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen on todellakin rikottu. Jutussa myös mainittiin, että Marialla on nykyään yleinen edunvalvoja, joten riski joutua taloudellisen hyväksikäytön uhriksi on poistunut jo sillä. Lääkitysasiat ym. taas eivät kuulu Marian vanhemmille vaan ovat Marian ja hänen lääkärinsä/terveydenhuollon välisiä.
On ihan arkipäivää että aikuisilla kehitysvammaisilla ja heidän vanhemmillaan on eriäviä näkymyksiä monenlaisista asioista: Seurustelusuhteet ja -kumppanit, opiskelu, rahankäyttö, ruokatottumukset, päihteet, lääkitykset ym. Vanhempien on usein vaikea ymmärtää, että itsemääräämisoikeus koskee myös kehitysvammaisia eivätkä vanhemmat voi sanella kehitysvammaisten lastensa elämää. Tukihenkilöt, asumispalveluyksiköt, sosiaaliohjaus ym. sitten taas voivat omalta osaltaan pyrkiä tukemaan kehitysvammaisia ihmisiä tekemään ratkaisuja ja valintoja, mutta viime kädessä myös kehitysvammaisilla on oikeus tehdä ns. vääriäkin valintoja. Ratkaisu ei voi olla ihmisen sulkeminen epämääräiseksi ajaksi laitokseen.
T. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä
Tietenkin on jätetty osa kertomatta, koska on kuultu vain Marian kertomus, jolla hän yrittää todistella omaa näkökulmaansa ja kertoo asioita, tosia tai ei, mutta jotka tukevat hänen kantaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Ne voivat hyvinkin täyttyä, eivät tietenkään ihmisen itsensä mielestä. Siksi se on tahdonvastainen hoito. Laittaisitko siis hänet hyväksikäyttäjiensä hoitoon, vai vanhempiensa?
Asuminen esim. tuetussa asumisen asuntolassa ja ulkopuolinen edunvalvoja (yhteiskunta voi järjestää edunvalvonnan, sillä julkisia edunvalvojia on olemassa). Jotenkin ihmetyttää, että joidenkin mielestä ainoa ratkaisu on suljettu vaikeavammaisten palvelukeskus jossa asiakas ei saa mennä ulos vapaasti ja olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Jos hän on johdateltavana ja hyväuskoisena ihmisenä joutunut hyväksikäyttäjien uhriksi? Eikä ymmärrä omaa tilannettaan?
Siinä on vain sana sanaa vastaan.
Ei oikeastaan edes näin, koska on kuultu vain yhden osapuolen sana. Lukijalle ei jää mitään mahdollisuutta punnita asioita keskenään, kuten sana vastaan sana -tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Ne voivat hyvinkin täyttyä, eivät tietenkään ihmisen itsensä mielestä. Siksi se on tahdonvastainen hoito. Laittaisitko siis hänet hyväksikäyttäjiensä hoitoon, vai vanhempiensa?
Asuminen esim. tuetussa asumisen asuntolassa ja ulkopuolinen edunvalvoja (yhteiskunta voi järjestää edunvalvonnan, sillä julkisia edunvalvojia on olemassa). Jotenkin ihmetyttää, että joidenkin mielestä ainoa ratkaisu on suljettu vaikeavammaisten palvelukeskus jossa asiakas ei saa mennä ulos vapaasti ja olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Jos hän on johdateltavana ja hyväuskoisena ihmisenä joutunut hyväksikäyttäjien uhriksi? Eikä ymmärrä omaa tilannettaan?
Siinä on vain sana sanaa vastaan.
Ei oikeastaan edes näin, koska on kuultu vain yhden osapuolen sana. Lukijalle ei jää mitään mahdollisuutta punnita asioita keskenään, kuten sana vastaan sana -tilanteissa.
Olihan MOT haastatellut myös muita tapauksen tietäviä, kuten ex-tyttöystävää, joka kielsi Marian vanhempien väitteet hänen eristämisestään. Eli tämä tuki Marian kertomusta.
Lueskelin juttua ja ymmärsin tahdonvastaisen hoidon johtuvan siitä, kun naisen pelätään jättävän ottamatta välttämätön lääke epilepsiaan, koska hän haaveilee lapsen saamisesta kehitysvammaisen miesystävän kanssa. Epilepsia vaarantaisi hänen henkensä ilman lääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Juuri näin. Joko jutussa on jätetty jotain oleellista kertomatta tai Marian itsemääräämisoikeutta ja oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen on todellakin rikottu. Jutussa myös mainittiin, että Marialla on nykyään yleinen edunvalvoja, joten riski joutua taloudellisen hyväksikäytön uhriksi on poistunut jo sillä. Lääkitysasiat ym. taas eivät kuulu Marian vanhemmille vaan ovat Marian ja hänen lääkärinsä/terveydenhuollon välisiä.
On ihan arkipäivää että aikuisilla kehitysvammaisilla ja heidän vanhemmillaan on eriäviä näkymyksiä monenlaisista asioista: Seurustelusuhteet ja -kumppanit, opiskelu, rahankäyttö, ruokatottumukset, päihteet, lääkitykset ym. Vanhempien on usein vaikea ymmärtää, että itsemääräämisoikeus koskee myös kehitysvammaisia eivätkä vanhemmat voi sanella kehitysvammaisten lastensa elämää. Tukihenkilöt, asumispalveluyksiköt, sosiaaliohjaus ym. sitten taas voivat omalta osaltaan pyrkiä tukemaan kehitysvammaisia ihmisiä tekemään ratkaisuja ja valintoja, mutta viime kädessä myös kehitysvammaisilla on oikeus tehdä ns. vääriäkin valintoja. Ratkaisu ei voi olla ihmisen sulkeminen epämääräiseksi ajaksi laitokseen.
T. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä
Tietenkin on jätetty osa kertomatta, koska on kuultu vain Marian kertomus, jolla hän yrittää todistella omaa näkökulmaansa ja kertoo asioita, tosia tai ei, mutta jotka tukevat hänen kantaansa.
Vaikka kaikki vanhempien huolet olisivatkin olleet totta, ne eivät oikeuttaisi tahdonvastaista kehitysvammahuollon jaksoa. Omista asiakkaistani on kymmenien vuosien aikana ollut tahdonvastaisessa kehitysvammahuollossa vain muutama, tällöin kyseessä on ollut esim. psykoosi tai äärimmäinen väkivaltaisuus. Sen sijaan tälläkin hetkellä minulla on kymmeniä asiakkaita, joilla on joko erimielisyyksiä aikuisten vanhempiensa kanssa ja/tai joitain sellaisia asioita elämässään, joista läheiset ovat huolissaan (päihteet ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat näistä yleisimpinä). Yhtäkään näistä asiakkaista ei ole lähetetty laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Ne voivat hyvinkin täyttyä, eivät tietenkään ihmisen itsensä mielestä. Siksi se on tahdonvastainen hoito. Laittaisitko siis hänet hyväksikäyttäjiensä hoitoon, vai vanhempiensa?
Asuminen esim. tuetussa asumisen asuntolassa ja ulkopuolinen edunvalvoja (yhteiskunta voi järjestää edunvalvonnan, sillä julkisia edunvalvojia on olemassa). Jotenkin ihmetyttää, että joidenkin mielestä ainoa ratkaisu on suljettu vaikeavammaisten palvelukeskus jossa asiakas ei saa mennä ulos vapaasti ja olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Jos hän on johdateltavana ja hyväuskoisena ihmisenä joutunut hyväksikäyttäjien uhriksi? Eikä ymmärrä omaa tilannettaan?
Siinä on vain sana sanaa vastaan.
Ei oikeastaan edes näin, koska on kuultu vain yhden osapuolen sana. Lukijalle ei jää mitään mahdollisuutta punnita asioita keskenään, kuten sana vastaan sana -tilanteissa.
Olihan MOT haastatellut myös muita tapauksen tietäviä, kuten ex-tyttöystävää, joka kielsi Marian vanhempien väitteet hänen eristämisestään. Eli tämä tuki Marian kertomusta.
Tajuatko, että jos hän on tullut mustalaisten hyväksikäyttämäksi, niin hän ei välttämättä uskalla puhua kokemastaan julkisuudessa?
Artikkelissa ei puhuttu mustalaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS kuviteltaisiin, että kaikki mitä "Marian" vanhemmat sanovat, olisikin totta, niin SIITÄ HUOLIMATTA tässä casessa EIVÄT täyty tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset:
1. Henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,
2. Henkilö todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja
3. Henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei voida järjestää muulla tavoin.
Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon.
"Marian" tapauksessa näistä toteutuu ehkä vain ensimmäinen kohta.
Juuri näin. Joko jutussa on jätetty jotain oleellista kertomatta tai Marian itsemääräämisoikeutta ja oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen on todellakin rikottu. Jutussa myös mainittiin, että Marialla on nykyään yleinen edunvalvoja, joten riski joutua taloudellisen hyväksikäytön uhriksi on poistunut jo sillä. Lääkitysasiat ym. taas eivät kuulu Marian vanhemmille vaan ovat Marian ja hänen lääkärinsä/terveydenhuollon välisiä.
On ihan arkipäivää että aikuisilla kehitysvammaisilla ja heidän vanhemmillaan on eriäviä näkymyksiä monenlaisista asioista: Seurustelusuhteet ja -kumppanit, opiskelu, rahankäyttö, ruokatottumukset, päihteet, lääkitykset ym. Vanhempien on usein vaikea ymmärtää, että itsemääräämisoikeus koskee myös kehitysvammaisia eivätkä vanhemmat voi sanella kehitysvammaisten lastensa elämää. Tukihenkilöt, asumispalveluyksiköt, sosiaaliohjaus ym. sitten taas voivat omalta osaltaan pyrkiä tukemaan kehitysvammaisia ihmisiä tekemään ratkaisuja ja valintoja, mutta viime kädessä myös kehitysvammaisilla on oikeus tehdä ns. vääriäkin valintoja. Ratkaisu ei voi olla ihmisen sulkeminen epämääräiseksi ajaksi laitokseen.
T. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä
Tietenkin on jätetty osa kertomatta, koska on kuultu vain Marian kertomus, jolla hän yrittää todistella omaa näkökulmaansa ja kertoo asioita, tosia tai ei, mutta jotka tukevat hänen kantaansa.
Vaikka kaikki vanhempien huolet olisivatkin olleet totta, ne eivät oikeuttaisi tahdonvastaista kehitysvammahuollon jaksoa. Omista asiakkaistani on kymmenien vuosien aikana ollut tahdonvastaisessa kehitysvammahuollossa vain muutama, tällöin kyseessä on ollut esim. psykoosi tai äärimmäinen väkivaltaisuus. Sen sijaan tälläkin hetkellä minulla on kymmeniä asiakkaita, joilla on joko erimielisyyksiä aikuisten vanhempiensa kanssa ja/tai joitain sellaisia asioita elämässään, joista läheiset ovat huolissaan (päihteet ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat näistä yleisimpinä). Yhtäkään näistä asiakkaista ei ole lähetetty laitokseen.
Ymmärrätkö, että nyt kyse ei ole sinun asiakkaistasi? Vaan henkilöstä, josta et tiedä mitään.
Ja siinä toisessa kuvassa sillä on ihan normaalit vaatteet.