Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko myrkyllinen ihmissuhde tehdä hulluksi?
24.06.2023 |
Siis esimerkiksi parisuhde jossa on hienovaraista henkistä väkivaltaa ja sumuttamista, voiko se saada toisessa osapuolessa esiin epätasapainoista käyttäytymistä? Kaipaisin kokemuksia ja esimerkkejä, yritän hahmottaa asioita.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Pitää tehdä reality check, selvittää, onko oikeasti sekaisin. Miten on käyttäytynyt sekaisin ollessaan? Onko se reaktio johonkin (väkivaltaan tai ahdistavaan tilanteeseen)? Vai oletko yrittänyt manipuloida, testata, kouluttaa, rankaista, provosoida tms ihan vaan silkasta pitkästymisestä tai että tarvitset jotain palvelusta tai rahaa joltain? Kohdistuuko tuskasi siihen, että suhteen tila pitäisi saada paremmaksi, mutta toinen ei ymmärrä? Keskustelut eivät johda mihinkään? Olet vain uupunut ja sekaisin keskustelun jälkeen, mutta mikään ei ratkennut?
Termi reactive abuse on sitä, että väkivallan kohde purkautuu itse jollain haitallisella tavalla. Minä olin tällainen nuoruuden eksän kanssa eikä silloin ollut nettiä. Onneksi tajusin jossain vaiheessa lähteä. Minä käyttäydyin normaalisti seuraavan kanssa, hän ilmeisesti ei, koska vaimot ovat vaihtuneet ja nykyinenkin näyttää umpidepressoituneelta.
Olen reagoinut ahdistuksella esimerkiksi siihen, että yritän ottaa puheeksi asioita jotka minusta tuntuvat pahalle, mutta keskustelu ei onnistu koska toinen ei ota lainkaan vastuuta vaan saa minut tuntemaan, että vika on minussa tai siinä että otan asiat liian vakavasti, olen liian herkkä tai haluan tehdä asioista vaikeita. Ei koskaan pyydä anteeksi mitään ja koen etten tule kuulluksi eikä asioita saada selvitettyä. Hän on käyttäytynyt silmieni edessä toista naista kohtaan sillä tavalla, että se herätti pelkoni hylkäämisestä ja petetyksi tulemisesta, koska olen kokenut tätä. Tuo on saanut reagoimaan vahvasti, mutta hän syyttää mustasukkaisuudesta ja kieltäytyy ymmärtämästä mitä tilanteissa on tapahtunut, kun hänestä niissä ei ole tapahtunut mitään. Enkä lopulta itsekään tiedä mistä ne kaikki tunteet oikein nousi esiin. Jälkeenpäin häpeän ja kyseenalaistan itseäni hirveästi enkä ymmärrä olenko vain itse oikeasti niin epätasapainoinen ja hankala, että aiheutan kaikki ongelmat. Tämän tyyppisistä tilanteista on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää tehdä reality check, selvittää, onko oikeasti sekaisin. Miten on käyttäytynyt sekaisin ollessaan? Onko se reaktio johonkin (väkivaltaan tai ahdistavaan tilanteeseen)? Vai oletko yrittänyt manipuloida, testata, kouluttaa, rankaista, provosoida tms ihan vaan silkasta pitkästymisestä tai että tarvitset jotain palvelusta tai rahaa joltain? Kohdistuuko tuskasi siihen, että suhteen tila pitäisi saada paremmaksi, mutta toinen ei ymmärrä? Keskustelut eivät johda mihinkään? Olet vain uupunut ja sekaisin keskustelun jälkeen, mutta mikään ei ratkennut?
Termi reactive abuse on sitä, että väkivallan kohde purkautuu itse jollain haitallisella tavalla. Minä olin tällainen nuoruuden eksän kanssa eikä silloin ollut nettiä. Onneksi tajusin jossain vaiheessa lähteä. Minä käyttäydyin normaalisti seuraavan kanssa, hän ilmeisesti ei, koska vaimot ovat vaihtuneet ja nykyinenkin näyttää umpidepressoituneelta.
Olen reagoinut ahdistuksella esimerkiksi siihen, että yritän ottaa puheeksi asioita jotka minusta tuntuvat pahalle, mutta keskustelu ei onnistu koska toinen ei ota lainkaan vastuuta vaan saa minut tuntemaan, että vika on minussa tai siinä että otan asiat liian vakavasti, olen liian herkkä tai haluan tehdä asioista vaikeita. Ei koskaan pyydä anteeksi mitään ja koen etten tule kuulluksi eikä asioita saada selvitettyä. Hän on käyttäytynyt silmieni edessä toista naista kohtaan sillä tavalla, että se herätti pelkoni hylkäämisestä ja petetyksi tulemisesta, koska olen kokenut tätä. Tuo on saanut reagoimaan vahvasti, mutta hän syyttää mustasukkaisuudesta ja kieltäytyy ymmärtämästä mitä tilanteissa on tapahtunut, kun hänestä niissä ei ole tapahtunut mitään. Enkä lopulta itsekään tiedä mistä ne kaikki tunteet oikein nousi esiin. Jälkeenpäin häpeän ja kyseenalaistan itseäni hirveästi enkä ymmärrä olenko vain itse oikeasti niin epätasapainoinen ja hankala, että aiheutan kaikki ongelmat. Tämän tyyppisistä tilanteista on kyse.
Sinä olet terve, kumppani narsisti tai vähintään toksinen. Ero on ainoa vaihtoehto. Terapiaa suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää tehdä reality check, selvittää, onko oikeasti sekaisin. Miten on käyttäytynyt sekaisin ollessaan? Onko se reaktio johonkin (väkivaltaan tai ahdistavaan tilanteeseen)? Vai oletko yrittänyt manipuloida, testata, kouluttaa, rankaista, provosoida tms ihan vaan silkasta pitkästymisestä tai että tarvitset jotain palvelusta tai rahaa joltain? Kohdistuuko tuskasi siihen, että suhteen tila pitäisi saada paremmaksi, mutta toinen ei ymmärrä? Keskustelut eivät johda mihinkään? Olet vain uupunut ja sekaisin keskustelun jälkeen, mutta mikään ei ratkennut?
Termi reactive abuse on sitä, että väkivallan kohde purkautuu itse jollain haitallisella tavalla. Minä olin tällainen nuoruuden eksän kanssa eikä silloin ollut nettiä. Onneksi tajusin jossain vaiheessa lähteä. Minä käyttäydyin normaalisti seuraavan kanssa, hän ilmeisesti ei, koska vaimot ovat vaihtuneet ja nykyinenkin näyttää umpidepressoituneelta.
Olen reagoinut ahdistuksella esimerkiksi siihen, että yritän ottaa puheeksi asioita jotka minusta tuntuvat pahalle (tervettä), mutta keskustelu ei onnistu koska toinen ei ota lainkaan vastuuta vaan saa minut tuntemaan, että vika on minussa (narsistin sanasalaatti tai muu kaasuvalotus) tai siinä että otan asiat liian vakavasti, olen liian herkkä (yleinen toksinen kommentti terveille ihmisille siltä toksiselta osapuolelta) tai haluan tehdä asioista vaikeita (sama kuin edellä. Itse asiassa sinähän haluat tehdä asioista helpompia ja selkeämpiä, siksi otat ne puheeksi.). Ei koskaan pyydä anteeksi mitään (tyypillistä toksisuutta) ja koen etten tule kuulluksi eikä asioita saada selvitettyä (tyypillistä uhrille). Hän on käyttäytynyt silmieni edessä toista naista kohtaan sillä tavalla, että se herätti pelkoni hylkäämisestä ja petetyksi tulemisesta (provosoi sinua mustasukkaiseksi, koska tuntee sitten itsensä halutuksi tai saa viihdykettä tylsyyteensä, kun sinä revit hiuksia päästäsi tai itket lohduttomasti), koska olen kokenut tätä (narsisti ei koe empatiaa vaan nauttii toisen tuskasta ja osaa puukottaa selkään ja iskeä heikkoihin kohtiin). Tuo on saanut reagoimaan vahvasti, mutta hän syyttää mustasukkaisuudesta ja kieltäytyy ymmärtämästä mitä tilanteissa on tapahtunut, kun hänestä niissä ei ole tapahtunut mitään (täysin tyypillistä toksisuutta). Enkä lopulta itsekään tiedä mistä ne kaikki tunteet oikein nousi esiin (no ne nousi esiin siitä, että olet henkisen väkivallan uhri ja reagoit kokemaasi väkivaltaan). Jälkeenpäin häpeän ja kyseenalaistan itseäni hirveästi (niinhän ne uhrit usein tekee) enkä ymmärrä olenko vain itse oikeasti niin epätasapainoinen ja hankala, että aiheutan kaikki ongelmat (onko vanhemmat syyllistäneet sinua lapsena vaikeaksi tai hankalaksi? Oletko ylikiltti? Etsit harmoniaa ja haluaisit tasaisen ja toimivan parisuhteen? Ei tule tapahtumaan tuon miehen kanssa.) . Tämän tyyppisistä tilanteista on kyse.
Lue kommentit tekstisi välistä. Täysin selvä ja klassinen tilanne. Suosittelen sulle yksilöterapiaa ennen seuraavaan suhteeseen ryhtymistä. Se olisi parasta sinulle ja lapsellesi. Pariterapiaan ei kannata mennä, sinusta leivotaan siellä syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän ei tule kuvaketta, mutta videon otsikko on Narsistin virne traumatisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin tällaisten "perheeseen", että mitenpä siinä valitset muka itse joutua vuosikymmeniksi tuollaiseen suhteeseen?! Ja ei, eivät päästä aikuisenakaan irti minusta vaikka kuinka muuttaisti kauas jne. Digiaikana ei paeta yhtään minnekään ja elämä on jo tuhottu.
Kuinka hyvä itsetuntemus sillä sun mielestä on?
Kuinka paljon huomiota se sulta tarvii?
Kuinka paljon se ehdollistaa tai "hinnoittelee" asioita sun huomiolla?
Kuinka usein se kostaa, jos ei saa huomiota?
Kuinka paljon joudut antamaan periksi omista asioistasi, että se leppyy?
Arveletko, että se tarvitsee vähemmän huomiota, jos joustat?
Onko se mustasukkainen?
Tiedät, mihin tämä kysymyssarja johtaa?
Se haluaa kahlita sua, koska haluaa korvata kaiken sulle tärkeän itsellään.
Se haluaa korvata kaiken itsellään, koska se pelkää menettää.
Se pelkää menettää, koska se on epävarma itsestään.
Se on epävarma itsestään, koska sen itsetuntemus rakentuu ulkoisilla eikä sisäisillä asioilla.
Koska se ei tunne itseään, se tarvitsee jonkun ihmisen itsetuntemuksensa korvikkeeksi pönkitämään sitä.
Epävarmuus on itseään ruokkiva kierre.
Se saa lisää sitä mukaa kuin sinä luovutat asemiasi.
Arvaa, milloin se loppuu?
Se ei lopu koskaan.
Ennen pitkää se alkaa väkivaltaiseksi tai sinä vaihdat ajoissa maisemaa.
Jos vaihdat maisemaa ajoissa, sulla on vielä itseluottamus ja omanarvontunto jäljellä ja elämä avoinna.
Jos et lähde, susta jää surkea raakki jäljelle.
Mietippä tovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnyin tällaisten "perheeseen", että mitenpä siinä valitset muka itse joutua vuosikymmeniksi tuollaiseen suhteeseen?! Ja ei, eivät päästä aikuisenakaan irti minusta vaikka kuinka muuttaisti kauas jne. Digiaikana ei paeta yhtään minnekään ja elämä on jo tuhottu.
Harmaa kivi -metodi ja kontakti minimiin. Imekööt lähteensä jostain toisesta uhrista.
Sitten kannattaa miettiä sitä, millainen oli ennen suhdetta tähän ihmiseen ja onko tämä suhde tuonut elämää paremmaksi vai pahemmaksi. Ja sillä hetkellä on ihan sama kenen hulluudesta se johtuu niin kaikki elämää heikentävä kannattaa pistää menemään. Et varmaan haaveillut tuollaisesta suhteesta. Ja ei, se ei rakastamalla ehjäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa teille asumaan teatterikoulun käynyt ihmeellisesti löytynyt siskopuoli, joka sattuu olemaan pitkäaikaisesti koditon ja hyvin harjaantunut käyttämään muiden palveluja hyväkseen. Aina "kotona". Hyvin rempseä ja rehevämuotoinen kirkkaanvihreällä afropörröpäällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala irrottautua. Älä anna paholaisen pilata ainutta elämääsi.
Suhteessa on kaksi osapuolta. Tasapainoinen ihminen ei jää suhteeseen, jossa voi huonosti ja jossa häntä kohdellaan kaltoin
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa on kaksi osapuolta. Tasapainoinen ihminen ei jää suhteeseen, jossa voi huonosti ja jossa häntä kohdellaan kaltoin
Tasapainoinenkin ihminen voi ahdistua tai mennä epävakaaseen tilaan väliaikaisesti reagoidessaan väkivaltaan eikä näin pääse heti liikkeelle. Näin on terapeutti minulle vakuutellut, koska hänen mielestään olen ihan terve ja vakaa ihminen, jonka mieli nyt vaan otti osumaa kohtaamastaan henkisestä väkivallasta.
En tiedä olenko oikeasti päästäni ihan vinksallani, vai aiheuttiko tämä toinen ihminen sen. Alkuun kaikki meni kuitenkin OK mutta itse halusin säilyttää suhteen pelkästään kaverillisena. Oltiin lähes päivittäin tekemisissä ja hän kuitenkin useaan otteeseen yritti puhua minua suhteeseen kanssaan. Lopulta pääni pehmeni siihen malliin että päätettiin yrittää, mutta henkinen oireiluni meni sen verran yli että pistin homman poikki. Pääsyy oli mustasukkaiset ajatukset, kun hän sattuu olemaan hyvin sosiaalinen, flirttaileva ja kaveripiiri koostuu pääosin vastasukupuolen edustajista. Lisäksi hänen osaltaan tapahtui sellaista menneiden muuntelua aina välillä mikä pisti vähän ärsyttämään.
Voi tietysti. Siksi minäkin olen työkyvyttömyyseläkkeellä koska katsoivat etteivät lähde edes yrittämään terapiaa koska olen niin vaikeasti traumatisoitunut, että ei voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi tietysti. Siksi minäkin olen työkyvyttömyyseläkkeellä koska katsoivat etteivät lähde edes yrittämään terapiaa koska olen niin vaikeasti traumatisoitunut, että ei voi auttaa.
Voi sinua. <3
Parempaa huomista!
T. kohtalotoveri joka tosin töissä rämpii vielä
Alue: Aihe vapaa
Tuo kammottava virne oli minulle juuri se viimeinen asia, josta tiesin että se mitä olin koko ajan epäillyt, oli todella niin. Olin vain yrittänyt etsiä jotakin luonnollista selitystä kaikille niille pienille piikeille pitkin matkaa, oudoille perversioille ja ristiriidoille puheessa.
Tuo järkyttävä kasvojen ilme ja ilman minkäänlaista syytä oudoksi ja ahdistavaksi muuttunut tunnelma sekä väkivalta - ja kaikki sen aiemman ihmisen täydellinen puuttuminen kertoi minulle sen, että nyt se naamio oli todella pudonnut.