Voiko myrkyllinen ihmissuhde tehdä hulluksi?

psykopaatin tavoite on saada toinen ihminen tuhottua pikkuhiljaa..eli kyllä voi tehdä hulluksi. Kannattaa kuunnella vaikka erikssonin pyskopaatit ympärilläni kirja, on aika hyytävä. eli sama neuvo kuin muilta lähde, mutta koita tehdä se turvallisesti. erilaisilta naistenlinja tms neuvontapuhelimista saa varmaan hyviä vinkkejä miten. Ja sua tullaan yrittämään takaisin eli miten suojaudut siltä.

Ne etsivät vähimmän vastarinnan uhria eli tiukat rajat vaan eikä yhtään siimaa. Ei mitään puheluita, ei mitään tapaamisia. Se suhde on ohi ja se on sitten ohi. Kunhan nyt katsot, ettet menetä elämääsi siinä lähtöhetkellä.

Täällä yksi joka on sekoamassa miehen vuoksi. Tuntuu ihan karseelta tälläkin hetkellä. Mies väittää että mä olen pimee, että hoitoa tartten?! Meillä siis tilanne se että epäilen miestä pettämisestä ja kaikesta mahdollisesta valehtelusta. Eron ottaminen tuntuu täysin mahdottomalta vaikka tiedän että niin pitäisi tehdä. Pelkään vain kaikkia mahdollisia seurauksia. Mies on sairas päästään, sen tiedän...

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi joka on sekoamassa miehen vuoksi. Tuntuu ihan karseelta tälläkin hetkellä. Mies väittää että mä olen pimee, että hoitoa tartten?! Meillä siis tilanne se että epäilen miestä pettämisestä ja kaikesta mahdollisesta valehtelusta. Eron ottaminen tuntuu täysin mahdottomalta vaikka tiedän että niin pitäisi tehdä. Pelkään vain kaikkia mahdollisia seurauksia. Mies on sairas päästään, sen tiedän...

Totta kai sinusta tuntuu nyt tuolta. Ota yhteyttä esim. tuonne Jenni Kiviniemeen tai vastaavaan niin saat tuen sille, että lähteminen on välttämätöntä ja miten se tehdään.  Jos enkku sujuu, katso Mental Healness -kanavaa, siellä kerrotaan suoraan, miten narsisti tekee toista hulluksi ja ties mitä temppuja parisuhteessa. Siellä kommenttiosoiden lukeminen on myös erittäin vertaistuellista. 

Oma toipuminen on jo hyvässä vaiheessa. Tuu perässä! <3

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olin itse menettää väärän kumppanivalinnan vuoksi työni ja olinkin yli kuukauden sairaslomalla. Sain myös diagnoosin useammasta eri mielenterveyden häiriöstä ja useammat lääkkeet. Olin lopulta aivan sekaisin päästäni ja koin nimenomaan itse olevani hullu, kun ihmiset ympärillä vielä kehuivat kumppaniani niin hyväksi ihmiseksi.

Lääkkeiden lisäksi sain kuitenkin onneksi myös terapialähetteen, ja siellä terapeutti alkoi aika pian kiinnittää huomiota siihen, mitä suhteessa tapahtui. Vähä vähältä kokonaiskuva selkeytyi ja sain useamman yrityksen jälkeen sain lähdettyä suhteesta. Poliisin avulla, mutta elävänä. Nykyään en tunnista itseäni lainkaan tuon ajan muistoista ja päiväkirjamerkinnöistä, niin sekaisin ja vääristynyttä kaikki silloin oli.

Tapailin miestä, joka kertoi edellisen, neljä vuotta kestäneen suhteensa päättyneen siksi kun exällä oli mielenterveysongelmia, koska hän ei ollut käsitellyt siskonsa itsemur*aa eikä vanhempiensa avioeroa. Lisäksi hän kuulemma käytti miestä hyväksi käyttämällä tän miehen autoa ja sitten kuulemma vielä naarmutti sitä autoa.. Nuo jutut ei oikein vakuuttaneet.

No, lisäksi miehestä paljastui pikkuhiljaa niin omituisia juttuja ja häiriintyneitä piirteitä, että lopetin sen suhteen.

Voi että, minäkin pelkäsin kaikkea mahdollista mitä eron myötä tapahtuisi ja roikuin vuosia erittäin myrkyllisessä suhteessa. Lopulta mies onneksi löysi uuden ja haki avioeron. Asiat on todella vaileita ja hankalia eron jälkeen, mutta ero on kuitenkin minulle ja lapsille paras asia aikoihin.

Tsemppiä, lähde!! Sinä selviät kyllä. Aikaa se ottaa, hae apua, puhu puhu puhu ja puhu!!!!

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi joka on sekoamassa miehen vuoksi. Tuntuu ihan karseelta tälläkin hetkellä. Mies väittää että mä olen pimee, että hoitoa tartten?! Meillä siis tilanne se että epäilen miestä pettämisestä ja kaikesta mahdollisesta valehtelusta. Eron ottaminen tuntuu täysin mahdottomalta vaikka tiedän että niin pitäisi tehdä. Pelkään vain kaikkia mahdollisia seurauksia. Mies on sairas päästään, sen tiedän...

Hakeudu taiteilijanimellä Facen naisten ryhmiin ja pyydä väliaikaista yösijaa (poista sivuhistoria)

Pyhien jälkeen soitat sossuun. Tavararoita saa aina uusiksi. Ota reppuun kaikista tärkein omaisuus. Blokkaa mies. Estä somessa. Salaa uusi osoite. Joskus puhelinkin täytyy vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olin itse menettää väärän kumppanivalinnan vuoksi työni ja olinkin yli kuukauden sairaslomalla. Sain myös diagnoosin useammasta eri mielenterveyden häiriöstä ja useammat lääkkeet. Olin lopulta aivan sekaisin päästäni ja koin nimenomaan itse olevani hullu, kun ihmiset ympärillä vielä kehuivat kumppaniani niin hyväksi ihmiseksi.

Lääkkeiden lisäksi sain kuitenkin onneksi myös terapialähetteen, ja siellä terapeutti alkoi aika pian kiinnittää huomiota siihen, mitä suhteessa tapahtui. Vähä vähältä kokonaiskuva selkeytyi ja sain useamman yrityksen jälkeen sain lähdettyä suhteesta. Poliisin avulla, mutta elävänä. Nykyään en tunnista itseäni lainkaan tuon ajan muistoista ja päiväkirjamerkinnöistä, niin sekaisin ja vääristynyttä kaikki silloin oli.

Joo, minä menetin työni eikä sairaslomaankaan riittänyt yksi kuukausi. Eli kannattaa ottaa se kaikki vaikeus vaan heti vastaan eikä pitkittää tuskaa. Once you know, you go. Eroa aletaan valmistella heti, kun silmät avautuvat. 

Pois tilanteesta ja heti.

Jos tuntuu että suhteesta on haittaa sinulle, ei kannata jäädä selvittämään syitä vaan ottaa etäisyyttä poistumalla tilanteesta.

Sano että tarvitset omaa tilaa ja aikaa jos luotat siihen että hän ymmärtää tarpeesi.

Kun on etäisyyttä, tilanteen näkee selvemmin. Voi alkaa selvittämään elämäntilannettaan omista lähtökohdistaan ilman häiriötekijöitä.

Joskus kyse on huonon suhteen aiheuttamasta pahoinvoinnista ja joskus omasta elämänkriisistä. Mutta se selviää ajan ja työn kanssa. Ja siitä alkaa parempi elämä.

Jäämällä tilanteeseen pahimmillaan jatkaa kahden ihmisen (+läheiset) pahoinvointia ja sairastumista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi joka on sekoamassa miehen vuoksi. Tuntuu ihan karseelta tälläkin hetkellä. Mies väittää että mä olen pimee, että hoitoa tartten?! Meillä siis tilanne se että epäilen miestä pettämisestä ja kaikesta mahdollisesta valehtelusta. Eron ottaminen tuntuu täysin mahdottomalta vaikka tiedän että niin pitäisi tehdä. Pelkään vain kaikkia mahdollisia seurauksia. Mies on sairas päästään, sen tiedän...

Usein niillä on seuraava nainen jo valmiiksi katsottuna tai otetaan lennosta, se helpottaa asiaa, etenkin jos mies ei ole ollut sairaalloisen mustasukkainen. Toki ne silti häiriköivät ja kinuavat takaisin ja olisivat tulossa panemaan ja saattavat esittää muutoshaluista. 

Toi neuvo, että kerro jollekkin kaverille ja katso miten reagoi oli hyvä.

Mua autto tosi paljon just muiden ihmisten reaktiot. Samoin asianajajan, psykologin jne reaktiot kertomiini asioihin. Tajusin, että minä en olekkaan hullu!

Epävakaassa tilassa ihmisiä hyppää tasanteilta, menee junan alle, ajaa kallioleikkauksiin, viiltää ranteitaan auki. Eli se ei ole mikään pikkujuttu. Epävakaan kuolleisuusriski on todella korkea verrattuna vaikkapa siihen kiusaa tekevään narsistiin. 

Itse onneksi itsetuhoisuuden sijaan "vain" dissosioin, mutta ei sekään ole mistään kotoisin, kun elämästä iso osa valuu ohi sitä elämättä. 

Kaikki haitallisissa suhteissa olevat, antakaa itsellene uuden elämän lahja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi. Naristiset ja gaslightaavat ihmiset nimenomaan pyrkivät sihen, että uhri alkaisi itsekin epäillä omaa ihmisarvoaan ja mielenterveyttään.

Mistä sen sitten tietää kumpiko osapuoli siinä on oikeasti sekaisin??

Normaaleissa ihmissuhteissa päämääränä ei ole yrittää pomottaa tai todistaa, että toinen on täysin sekaisin.

Jos joku olisi oikeasti täysin sekaisin, eikö normaali ihminen pitäisi etäisyyttä tai yrittäisi käyttäytyä neutraalisti eikä manipuloivasti kyseistä henkilöä kohtaan? Kaikenlainen toisen otteeseen kaappaamisen yrittäminen on sairasta.

Pitää tehdä reality check, selvittää, onko oikeasti sekaisin. Miten on käyttäytynyt sekaisin ollessaan? Onko se reaktio johonkin (väkivaltaan tai ahdistavaan tilanteeseen)? Vai oletko yrittänyt manipuloida, testata, kouluttaa, rankaista, provosoida tms ihan vaan silkasta pitkästymisestä tai että tarvitset jotain palvelusta tai rahaa joltain? Kohdistuuko tuskasi siihen, että suhteen tila pitäisi saada paremmaksi, mutta toinen ei ymmärrä? Keskustelut eivät johda mihinkään? Olet vain uupunut ja sekaisin keskustelun jälkeen, mutta mikään ei ratkennut?

Termi reactive abuse on sitä, että väkivallan kohde purkautuu itse jollain haitallisella tavalla. Minä olin tällainen nuoruuden eksän kanssa eikä silloin ollut nettiä. Onneksi tajusin jossain vaiheessa lähteä. Minä käyttäydyin normaalisti seuraavan kanssa, hän ilmeisesti ei, koska vaimot ovat vaihtuneet ja nykyinenkin näyttää umpidepressoituneelta. 

Ap, voitko kertoa millaista hienovaraista henkistä väkivaltaa olet kokenut?

Mulle alkoi tulla sellaisia kohtauksia miesystävän seurassa, jotka psykiatrinen sairaanhoitaja tulkkasi taistele-tai-pakene -reaktioiksi. Niitä ne varmaan olivatkin. En halua nyt alkaa tarkemmin muistelemaan tunnetilaa, en ole niitä tuon suhteen jälkeen kokenut. Noilla sairaanhoitajan tapaamisilla niille etsittiin syitä lapsuudestani.

Joka tapauksessa vaikutin jo omissakin silmissäni aivan mielisairaalta, tavaroita särkyi ja sekä mies että minä saimme pieniä vammoja, kun hän väkisin esti minua lähtemästä pois yhteisestä asunnosta. Hain siis alunpitäen apua, koska koin olevani väkivallantekijä suhteessa.

Viimeisinä yhteisinä aikoina olin jo käsittänyt että mies vetää naruista aivan tarkoituksella ja sanonut sen hänelle suoraan. Tuolloin hän vielä muutaman kerran piti minusta kiinni eteisessä, sotki hiuksiani ja koetti riuhtoa vaatteita päältäni, etten kehtaisi puolipukeisena paeta asunnosta. Kammottava virne naamalla hän luetteli minulle kuin muistikirjasta kaikkia mahdollisia asioita, joiden tiesi loukkaavan ja ahdistavan minua ja saavan minut itkemään kovempaa.

Ei se alkuun sellaista ollut. Loukkaaminen alkoi pikkuhiljaa ja fyysiseksi se muuttui salakavalasti niin, että väkivalta meni minun nimiini, hän muka vain koetti estellä ja pitää paikoillaan. Koen, että hän opetteli mikä minusta tuntuu pahalta ja harjaantui lukemaan käytöksestäni, milloin minua on helpointa sivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle alkoi tulla sellaisia kohtauksia miesystävän seurassa, jotka psykiatrinen sairaanhoitaja tulkkasi taistele-tai-pakene -reaktioiksi. Niitä ne varmaan olivatkin. En halua nyt alkaa tarkemmin muistelemaan tunnetilaa, en ole niitä tuon suhteen jälkeen kokenut. Noilla sairaanhoitajan tapaamisilla niille etsittiin syitä lapsuudestani.

Joka tapauksessa vaikutin jo omissakin silmissäni aivan mielisairaalta, tavaroita särkyi ja sekä mies että minä saimme pieniä vammoja, kun hän väkisin esti minua lähtemästä pois yhteisestä asunnosta. Hain siis alunpitäen apua, koska koin olevani väkivallantekijä suhteessa.

Viimeisinä yhteisinä aikoina olin jo käsittänyt että mies vetää naruista aivan tarkoituksella ja sanonut sen hänelle suoraan. Tuolloin hän vielä muutaman kerran piti minusta kiinni eteisessä, sotki hiuksiani ja koetti riuhtoa vaatteita päältäni, etten kehtaisi puolipukeisena paeta asunnosta. Kammottava virne naamalla hän luetteli minulle kuin muistikirjasta kaikkia mahdollisia asioita, joiden tiesi loukkaavan ja ahdistavan minua ja saavan minut itkemään kovempaa.

Ei se alkuun sellaista ollut. Loukkaaminen alkoi pikkuhiljaa ja fyysiseksi se muuttui salakavalasti niin, että väkivalta meni minun nimiini, hän muka vain koetti estellä ja pitää paikoillaan. Koen, että hän opetteli mikä minusta tuntuu pahalta ja harjaantui lukemaan käytöksestäni, milloin minua on helpointa sivaltaa.

Joo, mun lyhytaikainen eksä alkoi parin kuukauden jälkeen selvästi etsiä heikkoja kohtiani. Hän provosoi ja myös käyttäytyi hetkittäin jääkylmästi, en oikein tiedä suomalaista sanaa, mutta enkuksi termi stonewalling. Minä vaan olin päättänyt, että nuoruuden virheistä oppineena, panostan tähän suhteeseen ja sen terveyteen täysillä, joten en provosoitunut vaan ihan rauhallisesti poistuin paikalta eikä hän tietysti siinä vaiheessa voinut edes mitenkään estää minua lähtemästä, kun hänellä oli maski vielä tiukasti kasvoilla. Pari kertaa yritti ja sitten vaihtoi taktiikkaa, kun ei purrut. Minä aloin nähdä mitä tapahtuu, koska olin itse täysin kiinni realiteeteissa ja tiesin, etten kuvittele asioita. Aiemmissa suhteissa en ole ollut yhtä varma omasta itsestäni kuin nyt kasvaneena. 

Myöhemmin kuulin, että tämä vakaana herrasmiehenä esiintyvä taivaan lahja naiselle onkin sarjapanija/hulluksitekijä, joka nauttii siitä, että saa naisen hulluksi mustasukkaisuudesta tai epätoivosta. 

Kannattaa tehdä itselleen lista nollatoleransseista. Näin on helpompi tehdä päätöksiä jo varhaisessa vaiheessa. Esim. aiemmin mainittu hiusten sotkeminen, kiinnipito, se, että aletaan väittää toista hulluksi, huoritellaan, omituiset ja epätoivoiset riidat, oma ahdistus ja paha olo (johtuu mistä tahansa) jne. 

Myrkyllinen ihmissuhde on varmaan yleisin hulluksi tekevä asia. 

Siinä on sitten se, että jos joku alkaa sanoa sinulle, että hae apua tms. niin hän on oikeassa - kannattaa hakea apua/mennä terapeutille mitä lie "hyväntahtoisia" kehoituksia saakaan. Mutta parantua siitä hulluudesta ei voi ennen kuin se sanoja on lempattu elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi joka on sekoamassa miehen vuoksi. Tuntuu ihan karseelta tälläkin hetkellä. Mies väittää että mä olen pimee, että hoitoa tartten?! Meillä siis tilanne se että epäilen miestä pettämisestä ja kaikesta mahdollisesta valehtelusta. Eron ottaminen tuntuu täysin mahdottomalta vaikka tiedän että niin pitäisi tehdä. Pelkään vain kaikkia mahdollisia seurauksia. Mies on sairas päästään, sen tiedän...

Totta kai sinusta tuntuu nyt tuolta. Ota yhteyttä esim. tuonne Jenni Kiviniemeen tai vastaavaan niin saat tuen sille, että lähteminen on välttämätöntä ja miten se tehdään.  Jos enkku sujuu, katso Mental Healness -kanavaa, siellä kerrotaan suoraan, miten narsisti tekee toista hulluksi ja ties mitä temppuja parisuhteessa. Siellä kommenttiosoiden lukeminen on myös erittäin vertaistuellista. 

Oma toipuminen on jo hyvässä vaiheessa. Tuu perässä! <3

Kiitos sanoistasi! En edes muista että kuinka monta kertaa mies on viimeisen viikon aikana haukkunut minua hulluksi ja sanonut että minun pitäisi mennä hoitoon?! Sanoo vielä näin lapsen kuullen joka on jo sen ikäinen että tajuaa asioita. Mies on niin epävakaa, tuntuu että voi suuttua mistä vain ja sitten taas esittää seuraavassa hetkessä maailman parasta isää ja puolisoa. Joka päivä tilanteet vaihtuu. Tulevaisuus ahdistaa minua, teen sitten mitenkä tahansa!