Lue keskustelun säännöt.
Mietin avioeroa, tarvitsen apuanne (M35)
24.06.2023 |
Hei. Tarvitsen apuanne. Olen ollut parisuhteessa 9 vuotta ja niistä viimeiset 4 vuotta avioliitossa. Kerron nyt rehellisesti tilanteeni ja toivon, että saisin asiallisia neuvoja koska olen hukassa. Ainakin haluan vain avata tämän asian.
Vaimoni on kultainen, ymmärtäväinen ja jos nyt ulkonäköä pitää kommentoida niin hän on kaunis ja viehättävä. Hän yrittää aina myönteisesti ja vilpittömästi korjata meidän yhteisiä ongelmia ja hän ei sorru halpamaisuuksiin. Hän on oikeasti parempi ihminen kuin minä. Hänellä on kuitenkin myös omia sairauksia, jotka vievät arjesta aikaa joskus ja jotka uuvuttavat minua. Hänellä on taipumus valittamiseen ja hänellä on masennus, joka vaikuttanee tähän. Väsyneisyys ja tulevaisuuden näkeminen pelottavana asiana tarttuvat joskus myös minuun ja se ärsyttää. Hän on myös varautunut ja estoinen joka näkyy joskus sellaisissa rennoissa keskusteluissa ja myös seksissä. En enää jaksa ehdottaa seksiin mitään ja seksiä meillä ei ole ollutkaan vuoteen kun minä en tahdo enää ehdottaa mitään, siitä puuttuu sellainen spontaanius ja arkinen tuhmuus mihin hän ei vain kykene. Toisaalta tämä voi oikeasti johtua siitä, että seksi ei minua kiinnosta hirveästi.
Olin valmis eroamaan aikalailla tasan vuosi sitten. Syynä oli jatkuva vaimon sairauksistaan puhuminen ja niiden meidän arkeen esiin tuominen, joka oli sitä aiemmin jatkunut jo pitkään. On varmaan epäreilua verrata häntä muihin, mutta jotenkin tuntuu että hänellä asiat junnaavat tuon kohdalla paikallaan. Päätettiin kuitenkin jatkaa.
Minulla on myönteisiä tunteita häntä kohtaan, mutta nyt viime aikoina on tullut vain inhon tunteita kun hän ei aina oikein pysy perässä. Kosketus ei myöskään aina tunnu kivalta.
En tiedä mitä tehdä. Mietin eroamista ja sitä, että eläisinkö vain jatkossa yksin.Toisaalta tiedän, että ei parisuhde kenenkään kanssa kai tämän paremmaksi muutu ja realistinen kumppanuusarki hänen kanssaan onnistuisi kyllä. Halimme ja pussaamme ja puhumme joka päivä. Ehkä haenkin erilaista juttua. Päätäni myös sumentaa se, että olen viime aikoina ollut ihastunut useampaankin eri ihmiseen, toinen erilainen kuin vaimoni ja toinen aika samanlainen. Mutta tiedän että "vaihtamalla ei parane" ja en oikeasti usko, että saisin tämän parempaa parisuhdetta (jos voi arvottaa edes ihmissuhteita). Ehkä se erilaisuus viehättää.
Mietimme nyt yhteisen asunnon ostamista ja ehkä se isona elämäntilanteena laukaisi tämän uusimman avioero-reaktion minussa, mutta toisaalta tässä projektissa on tullut taas "huonot" puolet esille: hän ei ymmärrä raha-asioita ja mieluummin kertoo omasta taloustilanteestaan liian hyvin kuin huonosti. Hän mieluummin mielistelee kuin kertoo totuuden. On raskasta elää 9 vuotta, kun ei tiedä mitä toinen aidosti ajattelee ja satuttaa, kun hän ei voi luottaa minuun joka ilmenee näissä pimityksissä ja joskus varautuneena olemisessa. Olo on myös sellainen, että ei olla missään tasavertaisessa suhteessa.
Lapsia ei ole.
Voin kertoa lisää tarvittaessa. Kiitos avustanne.
M35
Kommentit (160)
En ota kantaa tilanteeseenne, mutta ensimmäisen sivun luettua voin vain taas kerran todeta, kuinka onnekas olen, että sairastuttuani aikanaan masennukseen mieheni pysyi rinnallani ja oli loistava tuki minulle, mutta hän rakastaakin minua oikeasti eikä vilkuile koko ajan sivuilleen jotain parempaa etsien. Yli neljäkymmentä vuotta on oltu yhdessä ja rakkautta riittää, masennus on kaukana takana päin, mutta jos hän olisi minut aikanaan hylännyt, en ehkä olisi tätä kirjoittamassa.
P.S. Kommentoinpa kuitenkin sen verran, etten ihan ymmärrä miksi seksittömyys on sinulle ongelma, jos et ole siitä itsekään kiinnostunut. Ajatteletko, että sitä nyt vain "kuuluu" olla. Tietänet, että sekä masennus, että mielenterveyslääkkeet laskevat kiinnostusta seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lapsia ei ole --> täydelliset olosuhteet eroon. Ilmeisesti et edes halua lapsia, joten mikä estää eroamasta?
Veikkaan että sinun kohdalla vaihtamalla kyllä paranee, jos itse olet pärjäävä ja et kärsi mielenterveysongelmista.
Käykö puolisosi terapiassa? Ei vaikuta siltä tai ei vaikuta siltä että hän olisi vielä oivaltanut masennuskierteen mekaniikan.
Mikä on masennuskierteen mekaniikka?
T: vaikea asteista masennusta sairastava.
Kuvailet että vaimosi näkee tulevaisuuden toivottomana ja pelottavana ja että hän on aloitekyvytön. Sinun tekstisi kuitenkin kuulostaa aivan samalta. Kuulostaa tosi oudolta kun sanot että et voisi löytää parempaakaan parisuhdetta ja ei se vaihtamalla parane. Tuo on juuri toivonsa menettäneen ja tulevaisuutta pelkäävän ihmisen puhetta.
Kirjoitat täällä hyvin jämäkkään sävyyn, mutta et ole tehnyt mitään vaikka tilanne on ollut sama 9 vuotta.
En tarkoita missään nimessä että sinulla olisi jokin velvollisuus jäädä, koska sinussa on samoja vikoja tai ominaisuuksia. En tarkoita tällä oikeastaan mitään. Tämä on vain ulkopuolisen huomio tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kyllä ehtisit löytää jonkun, joka voi toteuttaa talohaaveet kanssasi ja elää enemmän sinun näköistäsi elämää. Niin se vaimokin voisi löytää jonkun, joka voi helposti sopeutua arkeen, jossa on sairauksia, joka on oikeasti siitä rakkauselämöstäkin kiinnostunut ja vieläpä parempi ihminen.
Kiitti, tämä kuulosti viisaalta. Ehkä se näin tosiaan on parempi. ap
Tärkeä pointti on tosiaan ymmärtää se, että ero voi olla teille kummallekin uusi mahdollisuus löytää uusi onni itselle paremmin sopivan uuden kumppanin kanssa.
Tuntuu että suurin osa ihmisistä suhtautuu eroon oletusavoisesti uhkana- eikä mahdollisuutena. Onko se loppujen lopuksi mikään todellinen uhka, jos menettää toimimattoman avioliiton?
Joka tapauksessa tsemppiä pohdintoihisi, ap.
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa tilanteeseenne, mutta ensimmäisen sivun luettua voin vain taas kerran todeta, kuinka onnekas olen, että sairastuttuani aikanaan masennukseen mieheni pysyi rinnallani ja oli loistava tuki minulle, mutta hän rakastaakin minua oikeasti eikä vilkuile koko ajan sivuilleen jotain parempaa etsien. Yli neljäkymmentä vuotta on oltu yhdessä ja rakkautta riittää, masennus on kaukana takana päin, mutta jos hän olisi minut aikanaan hylännyt, en ehkä olisi tätä kirjoittamassa.
P.S. Kommentoinpa kuitenkin sen verran, etten ihan ymmärrä miksi seksittömyys on sinulle ongelma, jos et ole siitä itsekään kiinnostunut. Ajatteletko, että sitä nyt vain "kuuluu" olla. Tietänet, että sekä masennus, että mielenterveyslääkkeet laskevat kiinnostusta seksiin.
Otithan sinä kantaa ja vielä erittäin moralisoivaan ja tuomitsevaan sävyyn. Syyllistit ap:ta kun hän ei jaksa enää puolisoa jolla on sama sairaus kuin sinulla. Mitätöit ap:n kaikki tunteet ihmistä kohtaan, jonka kanssa hän on ollut yhdessä pitkään väittämällä että hän ei rakasta. Yrität painostaa tosi rankasti ihmistä joka on moneen otteeseen sanonut täällä, miten vaikea tilanne on hänelle ja miten hän kärsii. Moukaroit oikein olan takaa. Et tunne mitään myötätuntoa, vaikka ap on kestänyt tilannetta kohta vuosikymmenen.
Älä ole tekopyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa tilanteeseenne, mutta ensimmäisen sivun luettua voin vain taas kerran todeta, kuinka onnekas olen, että sairastuttuani aikanaan masennukseen mieheni pysyi rinnallani ja oli loistava tuki minulle, mutta hän rakastaakin minua oikeasti eikä vilkuile koko ajan sivuilleen jotain parempaa etsien. Yli neljäkymmentä vuotta on oltu yhdessä ja rakkautta riittää, masennus on kaukana takana päin, mutta jos hän olisi minut aikanaan hylännyt, en ehkä olisi tätä kirjoittamassa.
P.S. Kommentoinpa kuitenkin sen verran, etten ihan ymmärrä miksi seksittömyys on sinulle ongelma, jos et ole siitä itsekään kiinnostunut. Ajatteletko, että sitä nyt vain "kuuluu" olla. Tietänet, että sekä masennus, että mielenterveyslääkkeet laskevat kiinnostusta seksiin.
Otithan sinä kantaa ja vielä erittäin moralisoivaan ja tuomitsevaan sävyyn. Syyllistit ap:ta kun hän ei jaksa enää puolisoa jolla on sama sairaus kuin sinulla. Mitätöit ap:n kaikki tunteet ihmistä kohtaan, jonka kanssa hän on ollut yhdessä pitkään väittämällä että hän ei rakasta. Yrität painostaa tosi rankasti ihmistä joka on moneen otteeseen sanonut täällä, miten vaikea tilanne on hänelle ja miten hän kärsii. Moukaroit oikein olan takaa. Et tunne mitään myötätuntoa, vaikka ap on kestänyt tilannetta kohta vuosikymmenen.
Älä ole tekopyhä.
Niin, itsehän totesin, että kommentoinpa kuitenkin.
LMAO, uhriutua hän Todella osaa!!
Tämän ketjun luettuani en enää ihmettele, miksi ihmiset nykyään eroavat niin paljon! Ei mitään staminaa, ei kykyä sitoutua, ei edes tahtoa (tässä en tarkoita ap:ta vaan teitä neuvojia, jotka olette heti huutamassa:"Eroa, eroa!"
Vierailija kirjoitti:
AP. Olet ikäiseni mies ja tilanteesi melko sama kuin itselläni, mutta minä olen päätöksen tehnyt. Yhteinen asunto ja lapsi hidastavat käytännön toteutusta, joten odotan, että lapsi on tarpeeksi vanha ja siihen saakka olen päättänyt laittaa omat tarpeeni sivuun ja tarjota lapselle eheän perheen ja mahdollisimman hyvän lapsuuden.
Mutta olen sen päätöksen jo tehnyt, terapia, mikään ei oikeasti auta. Olemme vaimon kanssa liian erilaisia. Olen minäkin mieluummin yksin, kuin suhteessa, jossa ei enää ole rakkautta.
Reilu kolmekymppinen mies
Miksi ihmeessä haluat lapsesi kasvavan kodissa, jossa vanhemmat eivät rakasta toisiaan? Ei se ole mikään eheän ja hyvän perheen ja parisuhteen malli. Entä tietääkö vaimosi, että aiot nostaa kytkintä heti kun lapsenne on "riittävän vanha"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä raatorehellinen mielipide toiselta sairaalta. En ole masentunut, vaan fyysisesti sairas, mutta kokemusta on siitä miten kovat kivut vetävät mielen maahan.
Et selvästikään rakasta vaimoasi. Jos rakastaisit häntä, haluaisit huolehtia hänestä ja tehdä hänen olonsa mahdollisimman mukavaksi. Sairauksien kanssa eläminen on rankkaa ja useissa sairauksissa vointi menee jaksoittain. Ei sellainen ole mistään kotoisin, että "rakastat" häntä vain kun hän voi täydellisen pirtsakasti.
Et tunne myötätuntoa häntä ja hänen inhimillistä kärsimystään kohtaan, vaan mietit häntä palapelin palasena. Sitä palapeliä kutsutaan parisuhteeksi. Oletko itse huomannut ettet ajattele vaimoasi ihmisenä, johon sinulla on tunneside?
Mielestäsi parisuhteesta pitää saada asiat X, Y, Z, Å, Ä, Ö, tai sen voi unohtaa. Valitettavasti et voi tietää mitä saat missäkin suhteessa. Ympärillä olevia ihmisiä tarkkailemalla voisit huomata, että kestävät parisuhteet eivät perustu hyötyyn, vaan rakkauteen. Jos sinulla ei ole rakkautta vaimoasi kohtaan, niin eroonhan te todennäköisesti päädytty.
Oletko miettinyt, että sinulla voisi olla kiintymyssuhdeongelmia johtuen varhaislapsuuden kaltoinkohtelusta tai huomiotta jättämisestä? Jos näin on, niin seuraavassa suhteessasi tulet kohtaamaan saman "ongelman". Että kenenkään elämä ei ole täydellistä koko ajan, mihin kyllästyttyäsi lähdet taas litomaan.
Tunnekylmyys ja omaan napaan tuijottaminen on hyvin tyypillistä suomalaisille. Kylmässä kodissa kasvaa kylmiä ihmisiä. Ihmissuhteissa ja omassa vanhemmuudessa laitetaan kylmyys kiertämään. Seurauksena meidän synkkämielinen kansa.
Sairas tulee vain sairaammaksi kylmän ihmisen kanssa. Sairas ihminen tarvitsee rinnalleen normaaleilla tunnetaidoilla varustetun lämminsydämisen ihmisen. Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta näin olen havainnut näiden asioiden menevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa tilanteeseenne, mutta ensimmäisen sivun luettua voin vain taas kerran todeta, kuinka onnekas olen, että sairastuttuani aikanaan masennukseen mieheni pysyi rinnallani ja oli loistava tuki minulle, mutta hän rakastaakin minua oikeasti eikä vilkuile koko ajan sivuilleen jotain parempaa etsien. Yli neljäkymmentä vuotta on oltu yhdessä ja rakkautta riittää, masennus on kaukana takana päin, mutta jos hän olisi minut aikanaan hylännyt, en ehkä olisi tätä kirjoittamassa.
P.S. Kommentoinpa kuitenkin sen verran, etten ihan ymmärrä miksi seksittömyys on sinulle ongelma, jos et ole siitä itsekään kiinnostunut. Ajatteletko, että sitä nyt vain "kuuluu" olla. Tietänet, että sekä masennus, että mielenterveyslääkkeet laskevat kiinnostusta seksiin.
Otithan sinä kantaa ja vielä erittäin moralisoivaan ja tuomitsevaan sävyyn. Syyllistit ap:ta kun hän ei jaksa enää puolisoa jolla on sama sairaus kuin sinulla. Mitätöit ap:n kaikki tunteet ihmistä kohtaan, jonka kanssa hän on ollut yhdessä pitkään väittämällä että hän ei rakasta. Yrität painostaa tosi rankasti ihmistä joka on moneen otteeseen sanonut täällä, miten vaikea tilanne on hänelle ja miten hän kärsii. Moukaroit oikein olan takaa. Et tunne mitään myötätuntoa, vaikka ap on kestänyt tilannetta kohta vuosikymmenen.
Älä ole tekopyhä.
Niin, itsehän totesin, että kommentoinpa kuitenkin.
LMAO, uhriutua hän Todella osaa!!
Tämän ketjun luettuani en enää ihmettele, miksi ihmiset nykyään eroavat niin paljon! Ei mitään staminaa, ei kykyä sitoutua, ei edes tahtoa (tässä en tarkoita ap:ta vaan teitä neuvojia, jotka olette heti huutamassa:"Eroa, eroa!"
Tuo raivonpurkaus saa kyllä miettimään että monikin puolison sairautta sietänyt voi katua, kun tuhlasi ainoan elämänsä epävakaan ihmisen kanssa. Koska yhtesikunta syyllistää ja painostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa tilanteeseenne, mutta ensimmäisen sivun luettua voin vain taas kerran todeta, kuinka onnekas olen, että sairastuttuani aikanaan masennukseen mieheni pysyi rinnallani ja oli loistava tuki minulle, mutta hän rakastaakin minua oikeasti eikä vilkuile koko ajan sivuilleen jotain parempaa etsien. Yli neljäkymmentä vuotta on oltu yhdessä ja rakkautta riittää, masennus on kaukana takana päin, mutta jos hän olisi minut aikanaan hylännyt, en ehkä olisi tätä kirjoittamassa.
P.S. Kommentoinpa kuitenkin sen verran, etten ihan ymmärrä miksi seksittömyys on sinulle ongelma, jos et ole siitä itsekään kiinnostunut. Ajatteletko, että sitä nyt vain "kuuluu" olla. Tietänet, että sekä masennus, että mielenterveyslääkkeet laskevat kiinnostusta seksiin.
Otithan sinä kantaa ja vielä erittäin moralisoivaan ja tuomitsevaan sävyyn. Syyllistit ap:ta kun hän ei jaksa enää puolisoa jolla on sama sairaus kuin sinulla. Mitätöit ap:n kaikki tunteet ihmistä kohtaan, jonka kanssa hän on ollut yhdessä pitkään väittämällä että hän ei rakasta. Yrität painostaa tosi rankasti ihmistä joka on moneen otteeseen sanonut täällä, miten vaikea tilanne on hänelle ja miten hän kärsii. Moukaroit oikein olan takaa. Et tunne mitään myötätuntoa, vaikka ap on kestänyt tilannetta kohta vuosikymmenen.
Älä ole tekopyhä.
Saitko sinä ap:n tekstistä kuvan, että hän olisi kovin rakastunut vaimoonsa? Minä sain lähinnä sellaisen kuvan, että omasta mielestään hän tyytyy naiseen, koska ei se vaihtamalla parane.
Vierailija kirjoitti:
Tässä raatorehellinen mielipide toiselta sairaalta. En ole masentunut, vaan fyysisesti sairas, mutta kokemusta on siitä miten kovat kivut vetävät mielen maahan.
Et selvästikään rakasta vaimoasi. Jos rakastaisit häntä, haluaisit huolehtia hänestä ja tehdä hänen olonsa mahdollisimman mukavaksi. Sairauksien kanssa eläminen on rankkaa ja useissa sairauksissa vointi menee jaksoittain. Ei sellainen ole mistään kotoisin, että "rakastat" häntä vain kun hän voi täydellisen pirtsakasti.
Et tunne myötätuntoa häntä ja hänen inhimillistä kärsimystään kohtaan, vaan mietit häntä palapelin palasena. Sitä palapeliä kutsutaan parisuhteeksi. Oletko itse huomannut ettet ajattele vaimoasi ihmisenä, johon sinulla on tunneside?
Mielestäsi parisuhteesta pitää saada asiat X, Y, Z, Å, Ä, Ö, tai sen voi unohtaa. Valitettavasti et voi tietää mitä saat missäkin suhteessa. Ympärillä olevia ihmisiä tarkkailemalla voisit huomata, että kestävät parisuhteet eivät perustu hyötyyn, vaan rakkauteen. Jos sinulla ei ole rakkautta vaimoasi kohtaan, niin eroonhan te todennäköisesti päädytty.
Oletko miettinyt, että sinulla voisi olla kiintymyssuhdeongelmia johtuen varhaislapsuuden kaltoinkohtelusta tai huomiotta jättämisestä? Jos näin on, niin seuraavassa suhteessasi tulet kohtaamaan saman "ongelman". Että kenenkään elämä ei ole täydellistä koko ajan, mihin kyllästyttyäsi lähdet taas litomaan.
Tunnekylmyys ja omaan napaan tuijottaminen on hyvin tyypillistä suomalaisille. Kylmässä kodissa kasvaa kylmiä ihmisiä. Ihmissuhteissa ja omassa vanhemmuudessa laitetaan kylmyys kiertämään. Seurauksena meidän synkkämielinen kansa.
Sairas tulee vain sairaammaksi kylmän ihmisen kanssa. Sairas ihminen tarvitsee rinnalleen normaaleilla tunnetaidoilla varustetun lämminsydämisen ihmisen. Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta näin olen havainnut näiden asioiden menevän.
Moni sairas ihminen muuttuu katkeraksi ja vihamieliseksi ympäristöä kohtaan. Aika harva kärsii hiljaa ja jalosti. Jotenkin se oma sairaus yritetään kostaa muille. Tämän olen itse havainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein saanut selvää mitä tässä aloituksessa kysyttiin. Että kannattaako erota vai jatkaa? Avioliiton aikana tulee aina vaikeita aikoja, sairauksia sun muuta, ja on hetkiä jolloin pitää vaan tehdä päätös että onko tämä ihminen sellainen jonka vuoksi haluan kestää vaikeatkin asiat ja ajat. Toinen vaihtoehto on erota aina kun on vaikeaa, ja tätä en sano paheksuen vaan avainsana on tuo rakkaus. Rakkaus on se minkä pohjalta ihminen pystyy tekemään päätöksen kestää vaikeuksiakin ja jos rakkautta ei ole, on niitä hyvin vaikea kestää eikä silloin välttämättä ole syytäkään yrittää.
Todellisuudesta en tietenkään tiedä, mutta ainakaan Ap:n kirjoituksesta ei välittynyt minkäänlaista rakastavaa tunnetta puolisoa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa tilanteeseenne, mutta ensimmäisen sivun luettua voin vain taas kerran todeta, kuinka onnekas olen, että sairastuttuani aikanaan masennukseen mieheni pysyi rinnallani ja oli loistava tuki minulle, mutta hän rakastaakin minua oikeasti eikä vilkuile koko ajan sivuilleen jotain parempaa etsien. Yli neljäkymmentä vuotta on oltu yhdessä ja rakkautta riittää, masennus on kaukana takana päin, mutta jos hän olisi minut aikanaan hylännyt, en ehkä olisi tätä kirjoittamassa.
P.S. Kommentoinpa kuitenkin sen verran, etten ihan ymmärrä miksi seksittömyys on sinulle ongelma, jos et ole siitä itsekään kiinnostunut. Ajatteletko, että sitä nyt vain "kuuluu" olla. Tietänet, että sekä masennus, että mielenterveyslääkkeet laskevat kiinnostusta seksiin.
Otithan sinä kantaa ja vielä erittäin moralisoivaan ja tuomitsevaan sävyyn. Syyllistit ap:ta kun hän ei jaksa enää puolisoa jolla on sama sairaus kuin sinulla. Mitätöit ap:n kaikki tunteet ihmistä kohtaan, jonka kanssa hän on ollut yhdessä pitkään väittämällä että hän ei rakasta. Yrität painostaa tosi rankasti ihmistä joka on moneen otteeseen sanonut täällä, miten vaikea tilanne on hänelle ja miten hän kärsii. Moukaroit oikein olan takaa. Et tunne mitään myötätuntoa, vaikka ap on kestänyt tilannetta kohta vuosikymmenen.
Älä ole tekopyhä.
Saitko sinä ap:n tekstistä kuvan, että hän olisi kovin rakastunut vaimoonsa? Minä sain lähinnä sellaisen kuvan, että omasta mielestään hän tyytyy naiseen, koska ei se vaihtamalla parane.
Kyllä sain. Jos hän ei koskaan olisi rakastanut, hän olisi lähtenyt ajat sitten. Toki ap nyt vaikuttaa siltä että lähtöpäätös on tehty. Näin käy puolelle avioliitoista, enkä syyllistä ketään siitä että haluaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä raatorehellinen mielipide toiselta sairaalta. En ole masentunut, vaan fyysisesti sairas, mutta kokemusta on siitä miten kovat kivut vetävät mielen maahan.
Et selvästikään rakasta vaimoasi. Jos rakastaisit häntä, haluaisit huolehtia hänestä ja tehdä hänen olonsa mahdollisimman mukavaksi. Sairauksien kanssa eläminen on rankkaa ja useissa sairauksissa vointi menee jaksoittain. Ei sellainen ole mistään kotoisin, että "rakastat" häntä vain kun hän voi täydellisen pirtsakasti.
Et tunne myötätuntoa häntä ja hänen inhimillistä kärsimystään kohtaan, vaan mietit häntä palapelin palasena. Sitä palapeliä kutsutaan parisuhteeksi. Oletko itse huomannut ettet ajattele vaimoasi ihmisenä, johon sinulla on tunneside?
Mielestäsi parisuhteesta pitää saada asiat X, Y, Z, Å, Ä, Ö, tai sen voi unohtaa. Valitettavasti et voi tietää mitä saat missäkin suhteessa. Ympärillä olevia ihmisiä tarkkailemalla voisit huomata, että kestävät parisuhteet eivät perustu hyötyyn, vaan rakkauteen. Jos sinulla ei ole rakkautta vaimoasi kohtaan, niin eroonhan te todennäköisesti päädytty.
Oletko miettinyt, että sinulla voisi olla kiintymyssuhdeongelmia johtuen varhaislapsuuden kaltoinkohtelusta tai huomiotta jättämisestä? Jos näin on, niin seuraavassa suhteessasi tulet kohtaamaan saman "ongelman". Että kenenkään elämä ei ole täydellistä koko ajan, mihin kyllästyttyäsi lähdet taas litomaan.
Tunnekylmyys ja omaan napaan tuijottaminen on hyvin tyypillistä suomalaisille. Kylmässä kodissa kasvaa kylmiä ihmisiä. Ihmissuhteissa ja omassa vanhemmuudessa laitetaan kylmyys kiertämään. Seurauksena meidän synkkämielinen kansa.
Sairas tulee vain sairaammaksi kylmän ihmisen kanssa. Sairas ihminen tarvitsee rinnalleen normaaleilla tunnetaidoilla varustetun lämminsydämisen ihmisen. Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta näin olen havainnut näiden asioiden menevän.
Moni sairas ihminen muuttuu katkeraksi ja vihamieliseksi ympäristöä kohtaan. Aika harva kärsii hiljaa ja jalosti. Jotenkin se oma sairaus yritetään kostaa muille. Tämän olen itse havainnut.
Se on ehdottoman väärin, ja haaste jonka sairas ihminen joutuu ratkomaan, jos haluaa säilyttää ihmiset ympärillään. Itse en tunne ketään rakastavassa parisuhteessa olevaa sairasta ihmistä, joka olisi ilkeä ja katkera. Huonoina jaksoina ovat lähinnä vetäytyneitä, eivätkä jaksa muiden viihdyttämiseksi esittää tekopirteää. Katkerimpia ihmisiä ovat ne, joita on kohdeltu huonosti muiden taholta, ja ovat rakentaneet veemäisyydestä suojamuurin ympärilleen.
Onko tämä sairaus pysyvä ja käykö vaimo siis täyspäiväisesti töissä.
Mihin ihastuit ja rakastuit vaimossasi, ja miksi menitte naimisiin?
Kuulostaa kovasti siltä, että olet vaimosi kanssa vain koska et usko löytäväsi parempaakaan suhdetta. Älkää ostako asuntoa nyt.
Sinuna miettisin mitä haluat tulevaisuudelta. Halutko lapsia? Onko seksi sinulle tärkeää? Haluatko ostaa asunnon? Millaista elämää haluaisit elää? Mistä haaveilet? Pelkäätkö jäädä yksin? Mieti itseäsi 10 vuoden päähän. Jos mikään ei muuttuisi, mutta olisit 10 vuotta vanhempi kaduttaisiko että jäit?
Minulla on ap:n vaimon kaltainen ystävä. Aiemmin tehtiin asioita yhdessä, kunnes hän alkoi vaipua fyysisten ja henkisten sairauksiensa uumeniin. Ystävyyssuhde ei ollut enää tasa-arvoinen. Minusta tuli terapeutti ja henkilökohtainen avustaja. Auttelin häntä jos jonkinlaisissa askareissa, siivosin apuna, lainasin rahaa ja kuskasin autollani sinne tänne. Ystävän vaatimukset kasvoivat. Välillä olisi pitänyt lähteä miltei keskellä yötä toiselle puolelle kaupunkia kuskiksi, "kun taksit on niin kalliita, ettei viitsi sellaista tilata". Hankaluuksia aiheutti myös se, kun ystävä ei käynyt töissä, eikä ymmärtänyt, että työssäkäyvillä on rajallinen määrä vapaa-aikaa. Ja mainittakoon vielä, että minun kuulumisistani ystävä ei enää ollut kiinnostunut.
Tilanne helpottui, kun ystävä muutti kauas, eikä enää oleta, että kirmaisin häntä jatkuvasti auttamaan. Raskas on tällainen ystävyyssuhde. Jos tällainen olisi puolisona, olisi varmasti monin verroin raskaampaa. Minusta ketään ei voi velvoittaa sellaisessa suhteessa ainoaa elämäänsä viettämään, joka ei tunnu hyvälle ja omalle.
Oma tarinani on vähän niin kuin tuo ap:n vaimon, sillä erotuksella, että se olin lopulta minä joka lähti 15 vuoden jälkeen.
Krooninen sairauteni ja ajoittainen masennus yhdistettynä kohtalaisen tunnekylmään ja empatiakyvyttömään mieheen oli minulle liikaa. En usko että pariterapia tai muu olisi enää voinut pelastaa parisuhdetta, kyllä sen toisesta huomasi, että ei jaksa eikä kiinnosta enää.
Mies ei halunnut tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia, itse taas saan nimenomaan voimaa siitä, että on jotain mitä odottaa ja yhdessä suunnitella. Ajattelin, että yksin on sitten paremmat mahdollisuudet saada sellainen elämä jonka haluan ja nyt voin omien voimavarojen mukaan mennä sitä kohti, eikä tarvitse enää joka ikinen päivä ajatella, että ompa nyt kurjaa kun olen tällainen kuin olen, kun en selkeästi ole toiselle se unelmakumppani.
Multa et saa tukea. Jopa sairaat täällä sanoo että eroa kunhan se ei koske itseään.