Lue keskustelun säännöt.
Mietin avioeroa, tarvitsen apuanne (M35)
24.06.2023 |
Hei. Tarvitsen apuanne. Olen ollut parisuhteessa 9 vuotta ja niistä viimeiset 4 vuotta avioliitossa. Kerron nyt rehellisesti tilanteeni ja toivon, että saisin asiallisia neuvoja koska olen hukassa. Ainakin haluan vain avata tämän asian.
Vaimoni on kultainen, ymmärtäväinen ja jos nyt ulkonäköä pitää kommentoida niin hän on kaunis ja viehättävä. Hän yrittää aina myönteisesti ja vilpittömästi korjata meidän yhteisiä ongelmia ja hän ei sorru halpamaisuuksiin. Hän on oikeasti parempi ihminen kuin minä. Hänellä on kuitenkin myös omia sairauksia, jotka vievät arjesta aikaa joskus ja jotka uuvuttavat minua. Hänellä on taipumus valittamiseen ja hänellä on masennus, joka vaikuttanee tähän. Väsyneisyys ja tulevaisuuden näkeminen pelottavana asiana tarttuvat joskus myös minuun ja se ärsyttää. Hän on myös varautunut ja estoinen joka näkyy joskus sellaisissa rennoissa keskusteluissa ja myös seksissä. En enää jaksa ehdottaa seksiin mitään ja seksiä meillä ei ole ollutkaan vuoteen kun minä en tahdo enää ehdottaa mitään, siitä puuttuu sellainen spontaanius ja arkinen tuhmuus mihin hän ei vain kykene. Toisaalta tämä voi oikeasti johtua siitä, että seksi ei minua kiinnosta hirveästi.
Olin valmis eroamaan aikalailla tasan vuosi sitten. Syynä oli jatkuva vaimon sairauksistaan puhuminen ja niiden meidän arkeen esiin tuominen, joka oli sitä aiemmin jatkunut jo pitkään. On varmaan epäreilua verrata häntä muihin, mutta jotenkin tuntuu että hänellä asiat junnaavat tuon kohdalla paikallaan. Päätettiin kuitenkin jatkaa.
Minulla on myönteisiä tunteita häntä kohtaan, mutta nyt viime aikoina on tullut vain inhon tunteita kun hän ei aina oikein pysy perässä. Kosketus ei myöskään aina tunnu kivalta.
En tiedä mitä tehdä. Mietin eroamista ja sitä, että eläisinkö vain jatkossa yksin.Toisaalta tiedän, että ei parisuhde kenenkään kanssa kai tämän paremmaksi muutu ja realistinen kumppanuusarki hänen kanssaan onnistuisi kyllä. Halimme ja pussaamme ja puhumme joka päivä. Ehkä haenkin erilaista juttua. Päätäni myös sumentaa se, että olen viime aikoina ollut ihastunut useampaankin eri ihmiseen, toinen erilainen kuin vaimoni ja toinen aika samanlainen. Mutta tiedän että "vaihtamalla ei parane" ja en oikeasti usko, että saisin tämän parempaa parisuhdetta (jos voi arvottaa edes ihmissuhteita). Ehkä se erilaisuus viehättää.
Mietimme nyt yhteisen asunnon ostamista ja ehkä se isona elämäntilanteena laukaisi tämän uusimman avioero-reaktion minussa, mutta toisaalta tässä projektissa on tullut taas "huonot" puolet esille: hän ei ymmärrä raha-asioita ja mieluummin kertoo omasta taloustilanteestaan liian hyvin kuin huonosti. Hän mieluummin mielistelee kuin kertoo totuuden. On raskasta elää 9 vuotta, kun ei tiedä mitä toinen aidosti ajattelee ja satuttaa, kun hän ei voi luottaa minuun joka ilmenee näissä pimityksissä ja joskus varautuneena olemisessa. Olo on myös sellainen, että ei olla missään tasavertaisessa suhteessa.
Lapsia ei ole.
Voin kertoa lisää tarvittaessa. Kiitos avustanne.
M35
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lähteä, kun ei ole rakkautta eikä yhteisiä lapsia.
Rakkauden tunteet tulee ja menee (ja tulee ja menee jne.) Rakkaus on tekoja, syvää ystävyyttä ja hyvää tahtoa. Ei kestävää rakkautta saa, jos sitä ei rakenna teoilla.
Eiköhän aloittajalla ole jo yli 9 vuotta ollut rakkautta, tekoja, ystävyyttä ja hyvää tahtoa puolisoaan kohtaan.
Rakkauden tunteet voivat myös joskus loppua. Kaikesta edellämainitusta asioista huolimatta. Se nyt on vain realistinen totuus. Väkisin ja kovalla työllä sitä ei voi pitää hengissä. Eikä ole niin tarkoitettukaan.
Joskus rakkaus vain sammuu ja liekkiä ei pysty puhaltamaan eloon.
Pelkästä velvollisuudesta en itsekään haluaisi olla yhdessä jos puolison tunteet ovat loppuneet. Tunteita voi kyllä minua kohtaan olla, mutta ne eivät ole parisuhteeseen riittäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Kiitos vastauksista. Niissä on semmoista pohdintaa mitä itse olen väsymiseen asti käynyt, että onko tässä nyt joku ratkaisematon oma tunnelukko mikä saa asiat vääristymään.
Vaikka kirjoittaisit kirjan, silti lukijat eivät voisi ymmärtää tilanteesi koko kuvaa. Ja sitten kun siinä on se toinenkin osapuoli. Eli kovin paljon vastaukset täällä ei ehkä voi sua auttaa. Ihmisillä täällä ei ole myöskään terapeutin koulutusta (tai objektiivisuutta), ja monet ymmärrettävästi kirjoittavat omista kokemuksistaan käsin.
Ap, onko sinulla kenties taipumusta velloa syyllisyyden ja tyytymättömyyden kehässä lapsuudenperheesi asetelmien vuoksi? Jotenkin vaikuttaa, että jos vaimo onkin etäinen ja vieras, niin olet sinäkin. Löydätkö itsesi ja alatko elää autenttisessa suhteessa jonkun toisen kanssa, vai onko niin, että sitten saat itse lemput, koska olet kyräilevä ja epäaito?
Eli käytätkö suhdettanne omien lapsuudesta periytyvien vähällejäämisen tunteittesi näyttämönä? Mahdollisesti jopa niin vakavasti, ettet osaa muunlaisessa suhteessa elääkään? Onko vaimossasi piirteitä, jotka muistuttavat lapsuutesi hahmoja?
Miettisin asiaa niin, että ennen kuin olet miettinyt syitä, jotka teidät ovat ajaneet yhteen ja pitäneet kasassa niin paljon, että pystyt ne kertomaan, ei ole paljon pointtia yrittää keskustella siitä, mitä haluat ja mitä pitäisi tehdä. Jos keskustelusi ei lähde näistä positiivisista seikoista, se on helposti vain valituslaulu, jonka mittaa ei voi ulkopuolinen hahmottaa.
Ystäväni suuttui, kun sanoin lopulta kuunneltuani vuosikymmenet hänen kitinäänsä suhteestaan, että minun nähdäkseni heidän suhteessahan ei ole mitään sisältöä, ei lämpöä ei tunteita ei keskustelua ei yhtään mitään. Haukkui minut, että minkälaisena ääliönä minä häntä pidän, että hän niin pitkään olisi sen naisen kanssa ollut, jos suhteessa ei mitään hyvää olisi. No ärähdin takaisin, että jos kerran on, niin mitä hän luulee minun siitä puolesta tietävän, jos hän minulle aina vain valittaa, enkä hänen rouvaansa juuri edes tunne. Oikeastihan hän vain halusi nostaa omaa häntäänsä ruikuttamalla minulle, miten väärin ja ankeasti häntä maailma kohtelee. Ja tämä on hänen peruspositionsa maailmaa vastaan.
Ei täällä kukaan voi nähdä kokonaiskuvaa ja molempien näkökulmaa.
Varatkaa aika avioliittoneuvojalle. Ehkä löytyisi myös vertaistukea heistä, joilla on puoliso, joka sairastaa.
Mitään asuntoa ei nyt kannata ostaa, kun on epävarma olo.
Toisaalta, parisuhteelle ei ole hyväksi, että vertaa puolisoa muihin.
Usein ruoho näyttää aidan toisella puolen vihreämmältä kuin oikeasti onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö isoja hankintoja kuten lapsi, yhteinen omistusasunto tai lemmikki nyt. Keskustelkaa ensin. Teet palveluksen teille molemmille kun otat asian esiin jo ennen asuntonäyttöä, vaikka se kurjalta tuntuukin. Ei se näytön jälkeen ainakaan sen paremmalta tunnu.
Tämä. Minut hankittiin omaisuudeksi ja käytiin fyysisesti käsiksi kun omaisuus aikoi aloittaa oman elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma juttu, ei kiinnosta seksi, mutta siitä on kirjoitettava 😂 ja selvästi siihen sävyyn, että kaipaisit aivan jotain muuta kuin saat. Suhteestanne puuttuu naisen ja miehen välisen suhteen tärkein pointti eli hyvä seksielämä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikuttaa, että jos vaimo onkin etäinen ja vieras, niin olet sinäkin. Löydätkö itsesi ja alatko elää autenttisessa suhteessa jonkun toisen kanssa, vai onko niin, että sitten saat itse lemput, koska olet kyräilevä ja epäaito?
Toivottavasti ap uskaltaa pohtia tätä. Vaikuttaa kyllä siltä, että hänellä menee helposti uhriutuminen ja muut defenssit päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero voisi tehdä molemmille hyvää. Onko vaimo koskaan oppinut itsenäiseksi?
Kyllä hän on asunut elämänsä aikana myös paljon yksin ja käynyt töissä teini-ikäisestä saakka nyt viime vuosiin asti, mutta hänen terveytensä ei vain enää ole kestänyt. Rahat loppuu joskus tai no oikeastaan melkein aina kesken kuun. Oman osansa asumisesta on kuitenkin maksanut aina, mutta muutoin jeesin aika usein. ap
Ei ole mitään järkeä suunitella edes asunnon ostoa, kun teillä jo nyt loppuu rahat kesken kuukauden. Haloo, kuinka edes kuvittele sitä, puhumattakaan noin hankalasta suhteesta.
Ehdottomasti suosittelen eroa, vaikkei vaihtamisesta paranekkaan. Ei voi tietää,mitä elämällä on teille kummallekin tarjota , kun eroatte.
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu, ei kiinnosta seksi, mutta siitä on kirjoitettava 😂 ja selvästi siihen sävyyn, että kaipaisit aivan jotain muuta kuin saat. Suhteestanne puuttuu naisen ja miehen välisen suhteen tärkein pointti eli hyvä seksielämä.
Joo, ap kirjoitti asiasta aika ristiriitaisesti. Kannattaisi nyt ainakin selvittää, että miksi sitä seksiä ei ole. En olisi yllättynyt, jos vaimo luulisi, että ap ei kerta kaikkiaan halua sitä enää, kun ei edes ehdottele koskaan. Ehkä vaimosta tuntuu, että ap ei pidä häntä haluttavana enää, mikä ehkä onkin totta. Ainakin tuntuu olevan paljon kaunaa vaimoa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tietää ihan hyvin, mutta työstää vielä asiaa. Ei se ole helppoa kaikille erota rakkaasta ihmisestä, ei tunteet meillä useimmilla lopu naps vaan.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tiedät sisimmässäsi, että haluat erota.
Kieltämättä tältä tuntuu. ap
Näen ,että olette molemmat toisillenne raskaita perässä vedettäviä kivirekiä- erotkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa tilanteeseenne, mutta ensimmäisen sivun luettua voin vain taas kerran todeta, kuinka onnekas olen, että sairastuttuani aikanaan masennukseen mieheni pysyi rinnallani ja oli loistava tuki minulle, mutta hän rakastaakin minua oikeasti eikä vilkuile koko ajan sivuilleen jotain parempaa etsien. Yli neljäkymmentä vuotta on oltu yhdessä ja rakkautta riittää, masennus on kaukana takana päin, mutta jos hän olisi minut aikanaan hylännyt, en ehkä olisi tätä kirjoittamassa.
P.S. Kommentoinpa kuitenkin sen verran, etten ihan ymmärrä miksi seksittömyys on sinulle ongelma, jos et ole siitä itsekään kiinnostunut. Ajatteletko, että sitä nyt vain "kuuluu" olla. Tietänet, että sekä masennus, että mielenterveyslääkkeet laskevat kiinnostusta seksiin.
Otithan sinä kantaa ja vielä erittäin moralisoivaan ja tuomitsevaan sävyyn. Syyllistit ap:ta kun hän ei jaksa enää puolisoa jolla on sama sairaus kuin sinulla. Mitätöit ap:n kaikki tunteet ihmistä kohtaan, jonka kanssa hän on ollut yhdessä pitkään väittämällä että hän ei rakasta. Yrität painostaa tosi rankasti ihmistä joka on moneen otteeseen sanonut täällä, miten vaikea tilanne on hänelle ja miten hän kärsii. Moukaroit oikein olan takaa. Et tunne mitään myötätuntoa, vaikka ap on kestänyt tilannetta kohta vuosikymmenen.
Älä ole tekopyhä.
Saitko sinä ap:n tekstistä kuvan, että hän olisi kovin rakastunut vaimoonsa? Minä sain lähinnä sellaisen kuvan, että omasta mielestään hän tyytyy naiseen, koska ei se vaihtamalla parane.
Kyllä sain. Jos hän ei koskaan olisi rakastanut, hän olisi lähtenyt ajat sitten. Toki ap nyt vaikuttaa siltä että lähtöpäätös on tehty. Näin käy puolelle avioliitoista, enkä syyllistä ketään siitä että haluaa erota.
Ei rakkaus ole mikään tunnetila. Tai se voi olla sitä muutaman vuoden, mutta sen jälkeen täytyy päättää rakastaa tuota toista ihmistä, vaikka mitä tapahtuisi.
Nykyään monet ihmiset eroavat heti, kun ei ole "hyvää fiilistä".
Todellinen rakkaus ei perustu ihmisen heitteleviin tunteisiin, vaan sitoumukseen rakastaa ja tukea myös niinä huonoina aikoina, joita jokaisen elämään tulee aina välillä.
Tunnen liian monta ex-avioparia, jotka ovat katuneet eroaan enemmän, kuin mitään muuta.
Rakkaus on nimenomaan tunnetila. Senpä takia sitä rakkautta ja sen kestävyyttä ei voi mitenkään luvata. Jos jompi kumpi osapuoli muuttuu paljon, niin eihän silloin ole enää jäljellä sitä, jota on luvattu rakastaa, tai sitä, joka on luvannut rakastaa. Tietysti voi luvata pysyä yhdessä rinnalla ja tukena, mutta rakastamista on mahdotonta luvata. Ja jos toinen osapuoli muuttuu vihaiseksi, katkeraksi tai mitä ikinä, niin miksi toisen pitäisi hukata omakin elämänsä siihen, että pysyy hampaat irvessä myrkyllisen kumppanin luona vain sen takia, koska "tuli luvattua"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa tilanteeseenne, mutta ensimmäisen sivun luettua voin vain taas kerran todeta, kuinka onnekas olen, että sairastuttuani aikanaan masennukseen mieheni pysyi rinnallani ja oli loistava tuki minulle, mutta hän rakastaakin minua oikeasti eikä vilkuile koko ajan sivuilleen jotain parempaa etsien. Yli neljäkymmentä vuotta on oltu yhdessä ja rakkautta riittää, masennus on kaukana takana päin, mutta jos hän olisi minut aikanaan hylännyt, en ehkä olisi tätä kirjoittamassa.
P.S. Kommentoinpa kuitenkin sen verran, etten ihan ymmärrä miksi seksittömyys on sinulle ongelma, jos et ole siitä itsekään kiinnostunut. Ajatteletko, että sitä nyt vain "kuuluu" olla. Tietänet, että sekä masennus, että mielenterveyslääkkeet laskevat kiinnostusta seksiin.
Otithan sinä kantaa ja vielä erittäin moralisoivaan ja tuomitsevaan sävyyn. Syyllistit ap:ta kun hän ei jaksa enää puolisoa jolla on sama sairaus kuin sinulla. Mitätöit ap:n kaikki tunteet ihmistä kohtaan, jonka kanssa hän on ollut yhdessä pitkään väittämällä että hän ei rakasta. Yrität painostaa tosi rankasti ihmistä joka on moneen otteeseen sanonut täällä, miten vaikea tilanne on hänelle ja miten hän kärsii. Moukaroit oikein olan takaa. Et tunne mitään myötätuntoa, vaikka ap on kestänyt tilannetta kohta vuosikymmenen.
Älä ole tekopyhä.
Saitko sinä ap:n tekstistä kuvan, että hän olisi kovin rakastunut vaimoonsa? Minä sain lähinnä sellaisen kuvan, että omasta mielestään hän tyytyy naiseen, koska ei se vaihtamalla parane.
Kyllä sain. Jos hän ei koskaan olisi rakastanut, hän olisi lähtenyt ajat sitten. Toki ap nyt vaikuttaa siltä että lähtöpäätös on tehty. Näin käy puolelle avioliitoista, enkä syyllistä ketään siitä että haluaa erota.
Ei rakkaus ole mikään tunnetila. Tai se voi olla sitä muutaman vuoden, mutta sen jälkeen täytyy päättää rakastaa tuota toista ihmistä, vaikka mitä tapahtuisi.
Nykyään monet ihmiset eroavat heti, kun ei ole "hyvää fiilistä".
Todellinen rakkaus ei perustu ihmisen heitteleviin tunteisiin, vaan sitoumukseen rakastaa ja tukea myös niinä huonoina aikoina, joita jokaisen elämään tulee aina välillä.
Tunnen liian monta ex-avioparia, jotka ovat katuneet eroaan enemmän, kuin mitään muuta.
Höpö höpö. Tuo on taas jotain av-mamma -propagandaa, jonka mukaan pskatkin liitot pitäisi väkisin pitää kasassa.
Jos eronneen parin kumpikin osapuoli katuu eroaan enemmän kuin mitään muuta, niin he varmaan osaavat ihan itse mennä takaisin kimppaan?
Kyllä suhteessa pitää olla enemmän hyvää kuin huonoa fiilistä. Ei kait sitoumus ole itseisarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa tilanteeseenne, mutta ensimmäisen sivun luettua voin vain taas kerran todeta, kuinka onnekas olen, että sairastuttuani aikanaan masennukseen mieheni pysyi rinnallani ja oli loistava tuki minulle, mutta hän rakastaakin minua oikeasti eikä vilkuile koko ajan sivuilleen jotain parempaa etsien. Yli neljäkymmentä vuotta on oltu yhdessä ja rakkautta riittää, masennus on kaukana takana päin, mutta jos hän olisi minut aikanaan hylännyt, en ehkä olisi tätä kirjoittamassa.
P.S. Kommentoinpa kuitenkin sen verran, etten ihan ymmärrä miksi seksittömyys on sinulle ongelma, jos et ole siitä itsekään kiinnostunut. Ajatteletko, että sitä nyt vain "kuuluu" olla. Tietänet, että sekä masennus, että mielenterveyslääkkeet laskevat kiinnostusta seksiin.
Otithan sinä kantaa ja vielä erittäin moralisoivaan ja tuomitsevaan sävyyn. Syyllistit ap:ta kun hän ei jaksa enää puolisoa jolla on sama sairaus kuin sinulla. Mitätöit ap:n kaikki tunteet ihmistä kohtaan, jonka kanssa hän on ollut yhdessä pitkään väittämällä että hän ei rakasta. Yrität painostaa tosi rankasti ihmistä joka on moneen otteeseen sanonut täällä, miten vaikea tilanne on hänelle ja miten hän kärsii. Moukaroit oikein olan takaa. Et tunne mitään myötätuntoa, vaikka ap on kestänyt tilannetta kohta vuosikymmenen.
Älä ole tekopyhä.
Saitko sinä ap:n tekstistä kuvan, että hän olisi kovin rakastunut vaimoonsa? Minä sain lähinnä sellaisen kuvan, että omasta mielestään hän tyytyy naiseen, koska ei se vaihtamalla parane.
Kyllä sain. Jos hän ei koskaan olisi rakastanut, hän olisi lähtenyt ajat sitten. Toki ap nyt vaikuttaa siltä että lähtöpäätös on tehty. Näin käy puolelle avioliitoista, enkä syyllistä ketään siitä että haluaa erota.
Ei rakkaus ole mikään tunnetila. Tai se voi olla sitä muutaman vuoden, mutta sen jälkeen täytyy päättää rakastaa tuota toista ihmistä, vaikka mitä tapahtuisi.
Nykyään monet ihmiset eroavat heti, kun ei ole "hyvää fiilistä".
Todellinen rakkaus ei perustu ihmisen heitteleviin tunteisiin, vaan sitoumukseen rakastaa ja tukea myös niinä huonoina aikoina, joita jokaisen elämään tulee aina välillä.
Tunnen liian monta ex-avioparia, jotka ovat katuneet eroaan enemmän, kuin mitään muuta.
Rakkaus on nimenomaan tunnetila. Senpä takia sitä rakkautta ja sen kestävyyttä ei voi mitenkään luvata. Jos jompi kumpi osapuoli muuttuu paljon, niin eihän silloin ole enää jäljellä sitä, jota on luvattu rakastaa, tai sitä, joka on luvannut rakastaa. Tietysti voi luvata pysyä yhdessä rinnalla ja tukena, mutta rakastamista on mahdotonta luvata. Ja jos toinen osapuoli muuttuu vihaiseksi, katkeraksi tai mitä ikinä, niin miksi toisen pitäisi hukata omakin elämänsä siihen, että pysyy hampaat irvessä myrkyllisen kumppanin luona vain sen takia, koska "tuli luvattua"?
Jos toinen osapuoli muuttuu esimerkiksi hyvin vihaiseksi ja ilkeäksi, niin eikös hän silloin ole rikkonut sen sitoumuksen rakastamiseen, rakkaudelliseen käytökseen? Sitoutumisen täytyy olla molemminpuolista.
(/eri, pohdinpa vain)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu, ei kiinnosta seksi, mutta siitä on kirjoitettava 😂 ja selvästi siihen sävyyn, että kaipaisit aivan jotain muuta kuin saat. Suhteestanne puuttuu naisen ja miehen välisen suhteen tärkein pointti eli hyvä seksielämä.
Joo, ap kirjoitti asiasta aika ristiriitaisesti. Kannattaisi nyt ainakin selvittää, että miksi sitä seksiä ei ole. En olisi yllättynyt, jos vaimo luulisi, että ap ei kerta kaikkiaan halua sitä enää, kun ei edes ehdottele koskaan. Ehkä vaimosta tuntuu, että ap ei pidä häntä haluttavana enää, mikä ehkä onkin totta. Ainakin tuntuu olevan paljon kaunaa vaimoa kohtaan.
Joo, se on hirveä kierre jos siihen joutuu. Itse haluavana naisihmisenä olin liitossa, jossa sain torjuntoja osakseni ni eihän siinä sit kovin haluttavaks itseensä tuntenut. Ja sit ku seksiä oli, niin no oli se ihan kivaa, mut jotenki tuntui vaan antamiselta. Eli en enää tehnyt aloitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa tilanteeseenne, mutta ensimmäisen sivun luettua voin vain taas kerran todeta, kuinka onnekas olen, että sairastuttuani aikanaan masennukseen mieheni pysyi rinnallani ja oli loistava tuki minulle, mutta hän rakastaakin minua oikeasti eikä vilkuile koko ajan sivuilleen jotain parempaa etsien. Yli neljäkymmentä vuotta on oltu yhdessä ja rakkautta riittää, masennus on kaukana takana päin, mutta jos hän olisi minut aikanaan hylännyt, en ehkä olisi tätä kirjoittamassa.
P.S. Kommentoinpa kuitenkin sen verran, etten ihan ymmärrä miksi seksittömyys on sinulle ongelma, jos et ole siitä itsekään kiinnostunut. Ajatteletko, että sitä nyt vain "kuuluu" olla. Tietänet, että sekä masennus, että mielenterveyslääkkeet laskevat kiinnostusta seksiin.
Otithan sinä kantaa ja vielä erittäin moralisoivaan ja tuomitsevaan sävyyn. Syyllistit ap:ta kun hän ei jaksa enää puolisoa jolla on sama sairaus kuin sinulla. Mitätöit ap:n kaikki tunteet ihmistä kohtaan, jonka kanssa hän on ollut yhdessä pitkään väittämällä että hän ei rakasta. Yrität painostaa tosi rankasti ihmistä joka on moneen otteeseen sanonut täällä, miten vaikea tilanne on hänelle ja miten hän kärsii. Moukaroit oikein olan takaa. Et tunne mitään myötätuntoa, vaikka ap on kestänyt tilannetta kohta vuosikymmenen.
Älä ole tekopyhä.
Saitko sinä ap:n tekstistä kuvan, että hän olisi kovin rakastunut vaimoonsa? Minä sain lähinnä sellaisen kuvan, että omasta mielestään hän tyytyy naiseen, koska ei se vaihtamalla parane.
Kyllä sain. Jos hän ei koskaan olisi rakastanut, hän olisi lähtenyt ajat sitten. Toki ap nyt vaikuttaa siltä että lähtöpäätös on tehty. Näin käy puolelle avioliitoista, enkä syyllistä ketään siitä että haluaa erota.
Ei rakkaus ole mikään tunnetila. Tai se voi olla sitä muutaman vuoden, mutta sen jälkeen täytyy päättää rakastaa tuota toista ihmistä, vaikka mitä tapahtuisi.
Nykyään monet ihmiset eroavat heti, kun ei ole "hyvää fiilistä".
Todellinen rakkaus ei perustu ihmisen heitteleviin tunteisiin, vaan sitoumukseen rakastaa ja tukea myös niinä huonoina aikoina, joita jokaisen elämään tulee aina välillä.
Tunnen liian monta ex-avioparia, jotka ovat katuneet eroaan enemmän, kuin mitään muuta.
Rakkaus on nimenomaan tunnetila. Senpä takia sitä rakkautta ja sen kestävyyttä ei voi mitenkään luvata. Jos jompi kumpi osapuoli muuttuu paljon, niin eihän silloin ole enää jäljellä sitä, jota on luvattu rakastaa, tai sitä, joka on luvannut rakastaa. Tietysti voi luvata pysyä yhdessä rinnalla ja tukena, mutta rakastamista on mahdotonta luvata. Ja jos toinen osapuoli muuttuu vihaiseksi, katkeraksi tai mitä ikinä, niin miksi toisen pitäisi hukata omakin elämänsä siihen, että pysyy hampaat irvessä myrkyllisen kumppanin luona vain sen takia, koska "tuli luvattua"?
Jos toinen osapuoli muuttuu esimerkiksi hyvin vihaiseksi ja ilkeäksi, niin eikös hän silloin ole rikkonut sen sitoumuksen rakastamiseen, rakkaudelliseen käytökseen? Sitoutumisen täytyy olla molemminpuolista.
(/eri, pohdinpa vain)
Ja jos tällaiseen tilanteeseen on tultu, niin eihän sillä ole oikeastaan välttämättä edes väliä, rakastaako itse sitä toista vielä vai ei, koska suhde ei ole rakkaudellinen, ja voi olla että siitä on lähdettävä koska rakastaa myös itseään.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän aloittajalla ole jo yli 9 vuotta ollut rakkautta, tekoja, ystävyyttä ja hyvää tahtoa puolisoaan kohtaan.
Emme oikein voi tietää, onko ollut vai ei ja kuinka kauan. Enää ei ainakaan tunnu olevan.
Ehkäpä vaimokin haluaa jo erota.
Mietipä Ap asiaa toisin päin, että sinä olisit se sairas osapuoli. Mitä silloin toivoisit?
Itseäni pitemmän päälle söisi pahasti, jos ei tasa-arvoinen suhde. Kyllä yhdessä voi tsempata aikansa, mutta mikäli ennuste ei hyvä vaan pikemminkin heikkenevä, niin miltä näyttää. Toisaalta se, että joku käy terapiassa koko ikänsäkin, on melko etuoikeutettua. Ennen kuin menee sille tasolle, että alkaa sivusuhteeseen, jolloin myös siinä oleva joutuisi kärsimään. Siis epävarmuudessa, niin suosittelen tekemään ratkaisuja/valintoja vähemmittä vahingoitta.