Lue keskustelun säännöt.
Kun ihminen vaatii näkemään sillä perusteella että "hänellä on syöpä ja ei kauaa jäljellä"
24.06.2023 |
Kun en ole muuten suostunut tapaamisiin (olen niin ilmoittanut ettemme ole tekemisissä) ja nyt ihminen vaatii sitten, että täytyy, koska hänellä on syöpä ja hänen täytyy minut tavata ennen kuolemaansa.
Miten toimisitte?
Hän on mun biologinen vanhempi, mutta ei siis olla tekemisissä.
Noista viesteistä, mitä hän laittaa miehen puhelimeen (oli löytänyt miehen puhelinnumeron kun mun puhelinta ei oo) ja sinne valittaa. On täyttä ulinaa yms. miten hällä on niin vaikeeta.
Minun on vaikea kuvitella, mitä hän saisi näkemisestämme. Mitä siitä kummatkaan hyötyy?
Kommentit (473)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Ok, kyllä minusta silti on vähän erikoista, että jos ei ole edes milläänlailla suuttunut, niin ei voisi nähdä edes kerran. Joko kannat jotain kaunaa alitajuisesti tai olet jotenkin tunne-elämältä kylmä. Itsekään en ole biologisen isäni kanssa ollut käytännössä ikinä tekemisissä. Tapasin hänet lyhyesti pari kertaa monta vuotta sitten, mutta siitä huolimatta, vaikka hän on ns vieras ihminen minulle, niin voisin kuvitella silti suostuvani saman kaltaiseen pyyntöön kuin sinun biologinen vanhempi esitti. Biologinen isäni ei ehkä ole henkisesti isäni, hän ei kasvattanut minua, enkä saanut häneltä rakkautta, mutta silti ilman häntä en esim. olisi olemassa. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.
Jokainen taaplaa tavallaan. Isäni biologinen isä kun soitti kuolinvuoteeltaan ja olisi halunnut puhua niin isäni sen verran tuli puhelimeen, että laski luurin paikoilleen. Eikä ole katunut eikä muistellut.
Tästä näkee kuinka tasapainoinen aikuinen on tehnyt valintansa ja pysynyt siinä. Oli mikä tahansa, hän ei hyvinvointiaan altista. On oppinut menneistä mihin raja pitää vetää ja ajatella itseään. Aina ei voi ajatella muita, jos se on omalta hyvinvoinnista pois.
Minäminäminä.
Itse uskon, että ns taivaanporteilla tällainen itsensä ajattelu punnitaan. Mutta kukin tavallaan.
Mielestäni on kohtuutonta syyllistää sitä joka on tehnyt valintansa toisen ihmisen tekemisten perusteella. Siinä ei ole mitään itsekästä, jos suojaa itseään jatkuvalta huonolta kohtelulta. Se on terveen ihmisen merkki. Tuntee itsensä ja rajansa sekä osaa näyttää muille mitä sallii ja mitä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni oli hyvin väkivaltainen ja luonnevikainen isä. Kuolinvuoteellaan hän halusi nähdä kaikki lapsensa. Isäni suostui hänen näkemään. Ukki pyysi isältäni anteeksi käytöstään. Isäni antoi. Isästäni kasvoi ihan kohtuu täysipäinen vanhempi. Rakastava.
Tätini, ei suostunut menemään isänsä luokse. Hän on ollut koko elämänsä isälleen katkera. Kaikki mikä on mennyt vikaan elämässään, on ollut isän ja lapsuuden vika. Hän ei näe omassa käytöksessään tai toimissaan mitään syytä, edes joihinkin elämässä tapahtuneisiin asioihin. Kaikki on aina lapsuuden vikaa. Osasta hänen lapsistaan on tullut katkeria, äitinsä kopioita.
P@@@@@ ei tarvitse mennä kuuntelemaan, mutta jos on pienikin mahdollisuus, että vanhempi haluaisi jutella, niin menisin.
2 muuta asiaa. Puolisosi ei tarvitse/kannata kertoa sinulle kaikkien viestien sisältöä. Hän voi todeta, että nämä viestit eivät välity eteenpäin. Hoida itsesi kuntoon. Sen olet velkaa läheisillesi. Hyvää juhsnnukstn jatkoa !
Mä en kyllä usko yhtään, että siihen tädin katkeruuteen olisi mitenkään vaikuttanut se kuolinvuoteella käyminen. Se katkeruus on syntynyt vuosien saatossa jo lapsuudesta lähtien ja paremminkin se esti sen käymisen
Tuskin sun isäkään oli vihainen ja katkera ja sitten yks kaks muuttui ihan toisenlaiseksi.
He ovat vaan eriluonteisia ihmisiä, isäsi ja tätisi ja ovat reagoineet lapsuuteensa erilailla
Jos ajattelee lähtökohtaisesti, että ihmisellä on tietynlainen luonne, joka vain reagoi lapsuudentapahtumiin, jää ihmiselle kovin vähän valinnanvapautta tekojensa suhteen. Tällöinhän se hirmuvanhempikin toteuttaa vain oman lapsuutensa ja luonteensa sanelemaa tietä.
Näinhän se menee. Ja jotkut menee terapiaan tai saa muuten katkaistua sukupolvien kierteen. Toiset vaan toimivat lapsuutensa ja luonteensa sanelemana loppuiän mm narsisti. Toisten luonne sitten ajaa terapiaan tai vaikka läheisriippuvaisiin suhteisiin tai addiktioihin kokemusten paikkaamiseksi.
Tässä nyt jätetään aika paljon kertomatta, että voisi mitenkään "valistunutta" vastausta antaa.
Mutta näin lähtökohtaisesti itse sanoisin, että mene. Jos kyse on oikeasti kuolevasta ihmisestä, niin henkilökohtaisesti ainakin uskon, että asia jäisi vaivaamaan, jos vain sen takia jättäisin menemättä, että ehkä hänellä nyt ei olekaan kivaa sanottavaa.
Ja kuten alussa sanoin, niin paljon jäänyt kertomatta tilanteesta, mutta ilman todella painavaa syytä, en itse näe järkeväksi tieten tahtoen pitää yllä vihanpitoa kuolemaan saakka.
Tietenkään en tiedä taustoja, mutta itse ainakin tapaisin.
Hän voi ehkä pyytää jotain menneitä asioita anteeksi ja tehdä ( ehkä itsekkäistäkin ) sovinnon.
Yleensä vihassa ja katkeruudessa eläminen on aika kuluttavaa, eikä mentaalisesti kovin tervettä. Vihasta irti päästäminen, armollisuus on yllättävän vapauttavaa. Kannattaa kokeilla.
Aivan turhaa. Paska mikä paska ja paras unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt jätetään aika paljon kertomatta, että voisi mitenkään "valistunutta" vastausta antaa.
Mutta näin lähtökohtaisesti itse sanoisin, että mene. Jos kyse on oikeasti kuolevasta ihmisestä, niin henkilökohtaisesti ainakin uskon, että asia jäisi vaivaamaan, jos vain sen takia jättäisin menemättä, että ehkä hänellä nyt ei olekaan kivaa sanottavaa.
Ja kuten alussa sanoin, niin paljon jäänyt kertomatta tilanteesta, mutta ilman todella painavaa syytä, en itse näe järkeväksi tieten tahtoen pitää yllä vihanpitoa kuolemaan saakka.
Minä taas näen, että enemmän voisi jäädä vaivaamaan, että menee tapaamaan ja sielä verran peetä niskaansa. Tämä henkilöhän esittää nytkin tapaamispyynnöt uhkavaatimuksen muodossa, joten epätodennäköistä, että haluaisi vilpittömästi pyytää anteeksi tai kesksutella menneistä.
Toki, kuten itsekin kirjoitat, näillä tiedoilla ei voi tietenkään sanoa mitään varmaa suntaan tai toiseen. En kuitenkaan näe vihanpitona sitä, että rajaa elämästään ulkopuolelle myrkylliset ihmiset. Eihän siinä ole edes ideana ylläpitää viha, vaan muuttaa tämä vaikea ihminen etäisyyden avulla neutraaliksi ja epärelevantiksi omassa elämässään.
Miten haluttomuus tavata pahoinpitelijäänsä tulkitaan vihassa ja katkeruudessa elämiseksi? Kaikkien ammattilaisten asiantuntijoiden neuvo on mahdollisuuksien mukaan täysi nollakontakti. Näin uhri pysyy terveenä.
Jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi, hän voi ilmaista sen jo siinä, kun kutsuu lasta luokseen. Nythän kyseessä on ollut manipulatiiviset syyllistämisviestit.
Monella kommentoijalla ei ole mitään käsitystä, miltä se saattaa tuntua, kun lapsena hylätty/kaltoinkohdeltu lapsi joutuu kohtaamaan tekijän uudelleen. Hän taantuu henkisesti siihen samaan hetkeen ja vaatii paljon terveyttä ja voimaa, ettei järkkyisi. Ja miten siitä eteen päin?
Oma isäni on hylännyt minut jo kolmesti. Pitäisikö antaa neljäs mahdollisuus ensin rakkauspommittaa ja olisin onnessani, että isä välittää sittenkin. Ja sitten taas kohta uusi ghostaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään en tiedä taustoja, mutta itse ainakin tapaisin.
Hän voi ehkä pyytää jotain menneitä asioita anteeksi ja tehdä ( ehkä itsekkäistäkin ) sovinnon.
Yleensä vihassa ja katkeruudessa eläminen on aika kuluttavaa, eikä mentaalisesti kovin tervettä. Vihasta irti päästäminen, armollisuus on yllättävän vapauttavaa. Kannattaa kokeilla.
Ei tarvitse olla vihanpitoa. Ei tarvitse olla mitään. Ikuinen radiohiljaisuus on oikein hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?
Sanoit-emehän edes tunne- ,siis mitä menetät jos tapaat tuntemattoman ihmisen n puoli tuntia. Kyllä olet todella lapsellinen ja pikkusieluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Vanhemmallasi on hätä ja paha olla. Hän haluaa sovittaa riidanne, hän ei ole lakannut rakastamasta sinua. Sanon suoraan että
Olet mielestäni äärettömän itsekäs, mutta toivon todellakin että menet tapaamaan vanhempasi.
Voimia teille molemmille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?
Tuskin. Selittelee omaa toimintaansa parhain päin ja pahimmillaan syyllistää toista vielä ennen hautaan vajoamistaan.
Etkö vieläkään tajua millainen on kunnon narsisti ja psykopaatti? Sellaisia ihmisiä oikeasti on ja kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua. Älä ole sinisilmäinen.
Ottakaapa huomioon, hyvät keskustelijat, että jos joku on narsisti tässä kuviossa, se voi yhtä hyvin olla lapsi, keskustelun aloittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Vanhemmallasi on hätä ja paha olla. Hän haluaa sovittaa riidanne, hän ei ole lakannut rakastamasta sinua. Sanon suoraan että
Olet mielestäni äärettömän itsekäs, mutta toivon todellakin että menet tapaamaan vanhempasi.
Voimia teille molemmille!
Älä ole naurettava!!!!! Oksettavaa.
Tällä palstalla on kummallinen vinouma vanhempiaan vihaavia lapsia.
Ei tuollaisia normaalissa elämässä tapaa.
Yhtä hyvin aloittaja voi olla narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Vanhemmallasi on hätä ja paha olla. Hän haluaa sovittaa riidanne, hän ei ole lakannut rakastamasta sinua. Sanon suoraan että
Olet mielestäni äärettömän itsekäs, mutta toivon todellakin että menet tapaamaan vanhempasi.
Voimia teille molemmille!
Ja sinä taas äärettömän tyhmä. Silkkaa hyvää tuuria, jos et olisi ollut narsistin kanssa henkisesti väkivaltaisessa suhteessa, koska juuri kaltaisiasi sinisilmäisiä typeryksiä he etsivät.
Olen.ollut kaltaisesi. Siperia on opettanut.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on kummallinen vinouma vanhempiaan vihaavia lapsia.
Ei tuollaisia normaalissa elämässä tapaa.
Yhtä hyvin aloittaja voi olla narsisti.
No siinä fapauksessa se uhri tuskin hinkuaa häntä sinne kuolinvuoteelleen.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on kummallinen vinouma vanhempiaan vihaavia lapsia.
Ei tuollaisia normaalissa elämässä tapaa.
Yhtä hyvin aloittaja voi olla narsisti.
No sitten heitä on kaksi.
Elämässä joutuu kantamaan käytöksensä seuraukset. Sen miten kohtelee muita elämässään.
Varsinkin suojattomia lapsia, jotka ovat aikuisisten oikkujen armoilla.
Viimeistään kuolinvuoteella jos on annettu siihen aikaa, joutuu usea punnitsemaan valintojaan.
Silloin on valitettavan myöhäistä korjata pahimpia virheitään jos on rikkonut muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?
Tuskin. Selittelee omaa toimintaansa parhain päin ja pahimmillaan syyllistää toista vielä ennen hautaan vajoamistaan.
Etkö vieläkään tajua millainen on kunnon narsisti ja psykopaatti? Sellaisia ihmisiä oikeasti on ja kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua. Älä ole sinisilmäinen.
Ottakaapa huomioon, hyvät keskustelijat, että jos joku on narsisti tässä kuviossa, se voi yhtä hyvin olla lapsi, keskustelun aloittaja.
Jos olisi niin ei häneen kukaan heikoimmillaan haluaisi ottaa yhteyttä ja joutua väkivallan ja pilkan kohteeksi. Koska niin toimii narsisti kun näkee uhrinsa heikoimmillaan.
Jos ajattelee lähtökohtaisesti, että ihmisellä on tietynlainen luonne, joka vain reagoi lapsuudentapahtumiin, jää ihmiselle kovin vähän valinnanvapautta tekojensa suhteen. Tällöinhän se hirmuvanhempikin toteuttaa vain oman lapsuutensa ja luonteensa sanelemaa tietä.