Ottaisitteko rattaat ulkomaille 5v:lle?
Lapsi täytti juuri 5v ja on aina ollut aivan mahdottoman huono kävelijä. Pikkusen täytyy kyllä mennä itseensä sillä inhoan kävelyä itsekin. Lapsi kävelee kyllä tarhan jutuissa ym. mutta minun ja isänsä kanssa jo 300 metriä on liikaa, alkaa hirveä kitinä ja kätinä ja jäädään maahan makaamaan ym. Matkanteko on hidasta kun lapsi vähän väliä jämähtää johonkin. Ja häntä ei siltikään ole kuskattu rattaissa noita matkoja. Vaan nyt on edessä ulkomaanmatka ja tiedän, että kävelyä tulee PALJON. Lisäksi itsestäni tuntuu turvallisemmalta esim. jossain torissa kun näen, että lapsi on rattaissa. Tottakai pitäisin kädestä kiinni torilla mutta vilkas lapsi kun riuhtaisee käden irti niin en pidä ajatuksesta. Ja vielä vähemmän siitä, että koko seurue kärsii lapsen kitinästä. Nyt keväällä meillä oli rattaat mukana turkissa ja kyllä ne helpottivat ihan hirveästi reissua. Ulkomailla näkee isompiakin lapsia rattaissa mutta täällä tuntuu, että 3- vuotiaalta pitäis lopettaa rattaiden käyttö. Olen siis ajatellut ottaa ulkomaille rattaat mukaan tammikuussa jolloin lapsi on 5,5 vuotias. Mitä mieltä olette? Mitä ajattelette? Eilen mua katsottiin kun jotain hullua kun puhuin asiasta?
Kommentit (187)
Hieman kypsemmällä iällä saatu, äidin ja iskän oma pikku hellantuuteli?
Jotenkin sain vain sellaisen mielikuvan....kun ei uskalleta kieltää lapselta rattaita konfliktin pelossa, ja selitellään että lapsi ei oikeesti ole ollenkaan liian iso istumaan rattaissa. Seliseli.
Johan teille nauraa kylän koiratkin.
Oliko Porvoosta tää juttu?
joka ei ole saanut elämään mitään otetta ja pyhittää nyt elämänsä lapsen kasvatukselle.
Ei me vanhemmat vanhemmat edes jakseta lykkiä tuonikäisiä... Minulla tekee tiukkaa jo kaksivuotiaani kanssa ja patistan kyllä aina kävelemään. Rattaat on ihan satunnaisesti mukana.
Rattaat jätin pois käytöstä 3-vuotiaana ja ensimmäinen kävelyvuosi oli kyllä tuskaa.
Nyt 5v:nä kävelee yleensä mukisematta lähikauppaan (2km). Ei ole kovin liikunnallinen, toisessa jalassa on paha virheasento ja jalkaa särkee usein. Lisäksi on pienikokoinen, menisi 3-vuotiaasta.
Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että 5-vuotiasta ei ole hyvä kuljettaa rattaissa, koska arkiliikunta on tärkeä asia!
vielä rattaissa.
Oltiin kotimaassa tai ulkomailla, se on silti hullua.
Jos et voi elää asian kanssa, ota rattaat pois. J
os sinulle on sama mitä muut ajattelevat, koska itse " tiedät" että rattaita tarvitaan, työnnä sitten lastasi rattaissa, mutta älä ihmettele miksi sinua arvostellaan, miksi sinua katsotaan pitkään, äläkä ainakaan pliis selittele miksi ne rattaat muka on ehdottoman tarpeelliset sun viisivuotiaallesi, koska ne ei oikeasti sitä ole!
Äidin ikä on väliltä 26-35.
Äiti ylihyysää tätä lasta ja isä ehkä haluaisi toimia toisin muttei uskalla tai on samanlainen pässi kuin äitikin.
taitaa olla niitä lapsia, joihin halutaan " keskittyä" ja siksi ei hankita sisaruksia.
on ystävä, joka työnteli poikaansa pitkään rattaissa, vielä 5-vuotiastakin. Minua se hieman ihmetytti, mutta toisaalta ymmärsinkin häntä, koska perheessä ei ollut autoa. Jokapäiväinen kulkeminen lapsen kanssa on aika työlästä (päivähoitoon vienti ja haku, kaupassa käynti, kyläreissut, harrastukset ym.) Sitä kulkemista tulee tosi paljon.
Poika on liikunnallinen, tykkäsi jo pienenä pallopeleistä, juoksemisesta ym.
Nyt jo koululainen, eikä todellakaan enää kulje rattailla. Rattaat jäivät pois eskariin mennessä. Ei kai siitä nyt kannata tehdä maata suurempaa ongelmaa, jos jollakin ulkomaan reissulla on 5-vuotiaalla vielä rattaat mukana. Pääasia että lapsi muuten tykkää liikkua. Joskus voi rattaita käyttää arjen helpottamiseen.
Ja se että joku puuttui ap:n ihmisvilinä pelkoon tai pimeän pelkoon, niin eiväthän ne mitenkään liity tähän ratas-asiaan. Ihmisillä voi olla monenkinlaisia pelkoja, ei heti tarvitse syyttää psyykkisistä ongelmista.
Hyvää matkaa vaan teidän perheelle ap.
Ja minun mielestäni noin vanha on liian vanha ja iso rattaisiin.
rattaissa, mutta jos se jatkuu arjessa ja kotona, sitten voisi miettiä, missä vikaa.
Mukaan lähtee juuri samanikäinen tyttö kuin ap:llä, mutta ei varmasti pääse rattaisiin !!! Niissä istuu pienemmät sisarukset. Vaikka miten selittää, en ymmmärrä rattaita kohta eskari-iässä olevalla!
kyllä miettii tuota, että olisiko tosiaan kyse ainokaisesta ja jos on, niin silti on kyllä ihan äidin korvien välissä vika. Itse olen perheen ainut lapsi ja lapseni perheen ainut lapsi, eikä kyllä ole koskaan tullut mieleen " hemmotella" lasta sellaisella, mikä oikeasti haittaa lapsen luonnollista kehitystä.
Jotenkin käy mielessä, että onkohan nämä rattaat edes ainut juttu, jolla lapsen äiti estää lapsen normaalia kehitystä?
Lapsi on ainoa koska emme saa toista ja mies ei suostu adoptioon ym. tapoihin hankkia lapsia. Terveydellisistä syistä emme saa toista lasta. Sain lapsen 25- vuotiaana. Olemme jonkin verran curlingvanhempia mutta emme kaikissa asioissa. Lapseni on hyvin lahjakaskin puhuja ollut aina ja ymmärtää asioita. Kyllä hän varmasti lupaa kävellä mutta kun se tylsyys iskee niin se iskee. Lisäksi ulkomailla tulee yleensä nukuttua huonommin jolloin tyttö on aina ottanut rattaissa päiväunet. Emme sen takia lähde keskellä päivää hotellille koska ei se siellä nuku kuitenkaan.
Sekä minä, tyttäreni että muu seurue pääsevät helpommalla jos otan rattaat mukaan. Ja otan ne joka tapauksessa. Ihmettelen vaan, että mikä siinä on niin kauheaa?
Ja siis tyttö pelkää pimeää enkä minä. Minä taas pelkään väkijoukkoja koska tyttö vilkkaana voi hävitä tai toisaalta myös järjestää jonkun kohtauksen. Kyllä niistä kohtauksista selvitään mutta en halua pilata meidän kaikkien lomaa stressaamalla siitä milloin tyttö alkaa riitelemään kävelystä tms. Rattaissa se istuu ihan mielellään vaikka ympäristö tylsä oliskin! Lapsen ehdoilla mennään sitten joihinkin paikkoihin ja aikuisten ehdolla toisiin. Helpotan vaan lapsen tylsyyttä rattailla. Voin antaa sille kirjan käteen, piirrelköön vaikka.
muutaman kerran vuodessa ulkomailla niin mitenköhän hänen kehitys häiriintyy? kasvatusalan ammattilainen vois nyt vähän rentoutua...
että näinköhän se, että ette toista saa, aiheuttaa nyt sitten sitä, että pidätte ainokaistanne vauvempana kuin onkaan?
Ainakin monessa perheessä äiti tarraa tuolla tavoin kuopukseen.
Ja adoptiovanhemmiksi ette kyllä suoraan sanottuna ole kypsiä, jos yhden tavallisen lapsen kanssa on jo tuollaisia ongelmia.
Ja yhden lapsen vahtiminen vilinässä ei ole ylivoimainen tehtävä, jos molemmat vanhemmat on mukana eli aikuisia on kaksi yhtä 5,5-vuotiasta kohti! Ja vielä muita aikuisia seurueessa, herra paratkoon. Minä liikun päivittäin yksin suurkaupungissa kahden kanssa, ikäeroa kaksi vuotta ja vanhempi on nyt neljä. Ei voi elää 20 vuotta mökissä metsän keskellä, vaikka saakin LAPSEN. Eikä se ole lapsellekaan hyväksi.
Kuljetat rattaissa ja nukutat siihen päikkäreille? Ei ole todellista.
Siis kuljetan rattaissa ulkomailla sellaisina päivinä kun menoa on jonnekin kauemmas tai pitkää kävelyä tiedossa taikka mennään johonkin torille missä on paljon ihmisiä yhtäaikaa ryysimässä.
Ja adoptiovanhemmiksi ette kyllä suoraan sanottuna ole kypsiä, jos yhden tavallisen lapsen kanssa on jo tuollaisia ongelmia
Niin siis millaisia ongelmia?
Ja tottakai ainoa lapsi on sellanen " vauveli" mutta onhan se toki jo yli 5v ja sen iän mukaiset jutut. En mä mitään " nukuta päikkäreille" vaan ihan itse se nukahtaa tai pyytää päästä rattaisiin nukkumaan jos ne on mukana. Ja avorattaat kyseessä eivätkä mitkään sen vauvamaisemmat kärryt.
Pakko sanoa, että ei ihan normaalilta vaikuta tuon ap:n touhut.
On muillakin lapsia, muutkin matkustaa lasten kanssa, mutta ei muut kuljeta 5,5-vuotiaita enää rattaissa.
Kyse ei ole muutamasta kerrasta vuodessa rattaissa vaan koko vanhemmuuden hukassa olemisessa. Jos vanhemmuus perustetaan siihen, mikä on vanhemille helpompaa ja lapsille mukavampaa, niin sillä logiikalla lapsi voi ja saa tehdä ihan mitä haluaa (ei tarvitse pitää pyöräilykypärää, koska se ei näytä kivalle ja lapsi kitisee, kun sitä käyttää, voi sydä joka päivä karkkia, koska lapsi on silloin paljon iloisempi ja hiljaisempi kun on tikkari suussa, no ei nyt sentään ihan näin räikeitä esimerkkejä tarvitse olla, mutta ideana on se, että tehdään lapsen mieliksi, niin ei tarvitse itse vaivautua kieltämään ja lapsikin on tyytyväinen). Älkää tulko ihmettelemään, jos jatkossa ette oikein saa otetta lapseenne. Tämän paljastaa jo heti kolmas lauseesi ensimmäisessä kirjoittamisessa.
Vierailija:
Lapsi täytti juuri 5v ja on aina ollut aivan mahdottoman huono kävelijä. Pikkusen täytyy kyllä mennä itseensä sillä inhoan kävelyä itsekin. Lapsi kävelee kyllä tarhan jutuissa ym. mutta minun ja isänsä kanssa jo 300 metriä on liikaa, alkaa hirveä kitinä ja kätinä ja jäädään maahan makaamaan ym.
Miksi tulit mielipidettä kyselemään, kun halusit vain kuulla mielipiteitä, että on jees ottaa rattaat mukaan? Olet jo päättänyt ottaa rattaat mukaan etkä siten tee mielipiteillämme yhtään mitään, jotka ovat sitä mieltä, että se ei ole järkevää.
Juuri oltiin matkalla 4v:n ja 3v:n kanssa, eikä tullut mieleenkään ottaa rattaita mukaan. Käveltiin muun muassa erään mäen huipulle ravintolaan, matkaa tuli edestakaisin varmasti yli 4 km joista noin 1,5 km jyrkkää ylämäkeä. Lapset jaksoivat tosi reippaasti.
Ymmärtääkö ap 5-vuotiaasi normaalia puhetta?! Mikset selitä hänelle, että matkalla tulee kävelyä ja jos sinne haluaa lähteä on ne tienposkessa makailut sun muut temppuilut unohdettava.