Lue keskustelun säännöt.
Mitä haluaisit sanoa ihmiselle, joka on aiheuttanut sinulle trauman?
19.06.2023 |
Suututtaa, että jonkun teoilla voi olla niin kauaskantoiset seuraukset että vielä vuosienkin päästä vanha trauma nousee pintaan muistuttelemaan olemassaolollaan ja vaikuttamaan asioihin. Tajuaakohan tämä ihminen yhtään itse, minkälaisia seurauksia hänen teoillaan on vielä vuosienkin päästä? Monesti puhutaan että pitäisi antaa anteeksi. Että se jotenkin helpottaisi omaa oloa. Onko muut trauman kokeneet saaneet helpotusta antamalla anteeksi? Minusta ajatus anteeksiannosta kuulostaa lähinnä typerältä.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo anteeksianto on tekopyhää lässytystä. Joko yritetään esittää ettei tunnu missään (no sittenhän sinulla ei myöskään ole trauma), tai sitten kyseessä on alistaminen. Täytyy antaa anteeksi, muuten olet paha syntinen (ja mieti kuinka ikävältä muista tuntuu jos teetkin esim. rikosilmoituksen. Pilaat kivat kahvikestit muilta itsekkäällä traumallasi.).
En halua sanoa mitään, haluan olla turvassa ja mahdollisimman kaukana traumani aiheuttajista.
Ehkä anteeksianto onkin henkisen vapautumisen sivutuote, eikä siihen kykene väkisin, jos ei ole emotionaalisesti päässyt eroon trauman aiheuttajasta? Jos vain ajattelee anteeksiantoa velvollisuutena muita ihmisiä kohtaan, niin kuulostaahan se aika teennäiseltä. Onhan sitä paljon kertomuksia siitä, kuinka jokin hengellinen kokemus kuten uskoon tulo tai vaikka vain meditaatiossa tai hallusinogeenisellä tripillä koettu ehjäksi tulemisen kokemus on johtanut siihen, että vakavasti aikaisemmin traumatisoitunut ihminen kertoo, kuinka ei koe enää minkäänlaista katkeruutta eikä vihaa trauman aiheuttajaa kohtaan. Ehkä samanlaisia vaikutuksia voi olla joskus korvaavilla ihmissuhteilla, joissa ihminen saa aitoa rakkautta ja hyväksyntää. Joskus ihminen voi jäädä myös osin kiinni omaan traumaansa siksi, koska se on tavallaan turvallinen "helvetti" ja luo ennnustettavuutta ja jatkuvuutta omalle identiteetille. Tuntematon taivas taas on pelottava paikka, koska joudut luopumaan asioista, joista identiteettisi ja minuutesi koostuu. Tällöin jo ajatus anteeksiannosta voidaan kokea törkeäksi kunnianloukkaukseksi, koska se uhkaa ihmiselle rakasta ja tärkeää minäkokemusta ja täten tavallaan koko olemassaolon perustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ei suurin osa taida edes tietää, mitä trauma tarkoittaa. Katkeruus toisen tekemisistä on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei suurin osa taida edes tietää, mitä trauma tarkoittaa. Katkeruus toisen tekemisistä on eri asia.
Trauma on eri asia kuin katkeruus, mutta usein ihminen käsittelee traumaansa kohdistamalla vihansa ja katkeruutensa trauman aiheuttajaa kohtaan. Se on eräänlainen ymmärrettävä puolustusmekanismi, jolla yritetään käsitellä kipeitä, hallitsemattomia tunnemuistoja traumaan liittyen. Uhkatilanteessahan ihminen joko lamaantuu, hyökkää tai pakenee, ja viha ja aggressio voi olla ihan ymmärrettävä luonnollinen hermostollinen reaktio, vaikka uhka olisikin enää vain sisäisesti koettu tila. Siksi ihmisen on usein myös vaikea antaa anteeksi trauman aiheuttajalle, koska kun ihmisen traumamuistot ovat vielä voimakkaan tunnepitoisia, niin viha voi olla myös turvallisuudentunnetta ja ihmisen omia rajoja ylläpitävä tekijä. Kun traumamuistoista katoaa voimakkaat tunteet, niin ihminen on saanut emotionaalista etäisyyttä trauman aiheuttajaa kohtaan, eikä koe enää tarvetta vihalle eikä katkeruudelle.
Täällä on lumipallojen kokoontuminen.
Kaikki paha on muiden syytä?
Itsellä ei mitään vaikutusta asioihin, parasta vaan rypeä itsesäälissä ja vaipua synkkyyteen.
Mitäs jos aloittaisitte elämään ja huomenna on elämänne ensimmäinen päivä,!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
anteeksiannolla tarkoitetaan noissa yleensä sitä, että hyväksyt että ikävä asia x tapahtui jonkun toimeenpanemana ja pyrit menemään elämässä eteenpäin, helppoa se ei toki ole, aika on näissä monesti ystävä ja vaikka takaumia tulee, niin yleensä vuodet vähän himmentää siitä nousevaa reaktioita/sen kestoa. Tekoa ei tarvitse hyväksyä eikä tehdä mitään anteeksiantoriittejä tekijälle. Mielestäni trauman aiheuttaja ei ansaitse sanan puolikastakaan vaikka ne pienet kostofantasiat välillä hetkittäin helpottaakin :). Ei ne kuitenkaan tajua/halua tajuta, mitä ovat tehneet eli tuhlaisit omaa aikaasi ja saisit lisää pahaa mieltä.
Minä olen mennyt elämässä eteenpäin, vaikka en tule ikinä hyväksymään, mitä minulle tapahtui.
Dementoituvalle äidilleni sanoisin että mitään muuta en sinulta tarvitse kuin vastsuksia pariin kysymykseen. Miten ihmeellä olet voinut pitää sen yhden tärkeän asian salassa koko minun ikäni, eikö omatunto soimannut koskaan? Olet täysin kyvytön ja tunnevammainen kun et osaa puhua mistään, olet todella "yksille napeille tehty ihminen" aivan käsityämätön jääräpää, olet riitaantunut kaikkien sisarustesi ja ns ystäviesikin kanssa ja miestäsi kohtaankin olet hirveä tyranni etkä yhtään tajua etkä pysty muuttamaan omaa käytöstäsi.