Mitä haluaisit sanoa ihmiselle, joka on aiheuttanut sinulle trauman?

yhdelle sanoisin "kiitti v*tusti",toivottavasti karma on olemassa" ,yhdelle toiselle : " onko sulla kaikki ihan kotona?" ja kolmelle : " MIKSI??!!??"

Ja kyseessä yksi pahoinpitely ja yksi pettäminen ja loput poistumisia tästä maailmasta.

En halua sanoa mitään, haluan hänen kuolevan. Ja kärsivän ennen sitä.

Miksi antaisi anteeksi ihmiselle joka tuhoaa koko loppuelämän?

Paskaa sulle ja mätäne helvetissä.

Oikeasti ei kannata sanoa mitään, sentyyppiset ihmiset saa kiksit siitä että muut on vihaisia ja voi huonosti.

Paras kosto on että menee hyvin.

Ja kaikki tämä vain siksi että on olemassa ihmisiä jotka eivät hoida viimeistään varhaisaikuisuudessa omia vaillejäämisiään kuntoon vaan kaatavat kaiken sisäänsä koteloituneen pahan olon toisten päälle traumatisoiden heitä tahallaan. He eivät ansaitse mitään hyvää. Keneltäkään.

Itse olen vihdoinkin pystynyt antamaan hänelle anteeksi. Hän ei ole sitä koskaan pyytänyt. Anteeksianto toi elämääni paljon hyvää, mutta pitkä henkinen prosessi se oli.

Kyse siis vuosikausien seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kun olin lapsi.

Nyt olen 50+.

Lepää rauhassa.

Tämä on jopa palstan mittapuulla hämmästyttävän vihan täyteinen ketju.

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikki tämä vain siksi että on olemassa ihmisiä jotka eivät hoida viimeistään varhaisaikuisuudessa omia vaillejäämisiään kuntoon vaan kaatavat kaiken sisäänsä koteloituneen pahan olon toisten päälle traumatisoiden heitä tahallaan. He eivät ansaitse mitään hyvää. Keneltäkään.

Persoonallisuushäiriöiset eivät itse tajua omaa sairauttaan.

Puoliso pilasi tehokkaasti perhe-elämän päihteiden käytöllä, siitä seurasi monenlaisia vaikeuksia. Hän ei itse ole koskaan pahoitellut asiaa, on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kaikki aina muiden syytä.

Hänelle ei auta sanoa mitään.

Mikä ei tapa, vahvistaa.

Elämä on kärsimystä.

Kärsimys jalostaa.

Ei tarvita muuta kuin resilienssiä, niin kärsimyskin kääntyy lopulta voitoksi.

Positiivinen ajattelu on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jopa palstan mittapuulla hämmästyttävän vihan täyteinen ketju.

Netistä löytyy pahempiakin sivustoja jossa kylvetään vihaa kaikkea normaalia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikki tämä vain siksi että on olemassa ihmisiä jotka eivät hoida viimeistään varhaisaikuisuudessa omia vaillejäämisiään kuntoon vaan kaatavat kaiken sisäänsä koteloituneen pahan olon toisten päälle traumatisoiden heitä tahallaan. He eivät ansaitse mitään hyvää. Keneltäkään.

Persoonallisuushäiriöiset eivät itse tajua omaa sairauttaan.

Eivät niin. Kuvittelevat että muun maailman pitäisi alkaa elämään heidännäköistä elämää.

Eräs ihminen aiheutti trauman pienelle lapselle valehtelemalla tästä sadalle tuhannelle suomalaiselle, jotta saisi rahaa yksityisiin koirakuluihinsa. Lapsi yritti itsemurhaa. Tekijä ei jäänyt kiinni, koska poliisin mielestä rike oli liian vähäinen. Mikä olisi sinun mielestäsi hyvä rangaistus tekijälle ? Mitä jos lapsi olisi kuollut, pitäisikö silloinkin vain antaa anteeksi ja unohtaa ?

Se, mitä sinä teit minulle yläasteella, on nykyisen lainsäädännön mukaan s__eksuaalirikos. Näen sinut ikuisesti henkilönä, joka on loukannut yläkouluikäisen tytön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Lieventäviä asianhaaroja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Heikot syyttelevät muita omista ongelmistaan. Vahvat sen sijaan laittavat omat asiansa kuntoon, eivätkä syyttele ulkoisia asioita; henkilöitä, olosuhteita jne.

Mene sanomaan tuo ihmiselle, jota on kaltoin kohdeltu koko lapsuus. Lapsi ei pysty vaikuttamaan ulkoisiin tekijöihin eikä vanhempiinsa. Aikuisena kyllä voi omaan paranemiseen traumasta vaikuttaa, mutta lapsuutta ei voi tehdä enää turvalliseksi ja tasa-painoiseksi vaikka mitä tekisi. Elämän lanka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmiseen loppu elämän. Nämä vanhemmat, jotka syyttävät ja sysäävät vastuun lapselle omista teoistaan vanhemman vastuutaan pakoille kuuluisivat sinne terapiaan. Ei terve aikuinen sysää omaa vastuutaan lapsen kannettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikot syyttelevät muita omista ongelmistaan. Vahvat sen sijaan laittavat omat asiansa kuntoon, eivätkä syyttele ulkoisia asioita; henkilöitä, olosuhteita jne.

Mene sanomaan tuo ihmiselle, jota on kaltoin kohdeltu koko lapsuus. Lapsi ei pysty vaikuttamaan ulkoisiin tekijöihin eikä vanhempiinsa. Aikuisena kyllä voi omaan paranemiseen traumasta vaikuttaa, mutta lapsuutta ei voi tehdä enää turvalliseksi ja tasa-painoiseksi vaikka mitä tekisi. Elämän lanka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmiseen loppu elämän. Nämä vanhemmat, jotka syyttävät ja sysäävät vastuun lapselle omista teoistaan vanhemman vastuutaan pakoille kuuluisivat sinne terapiaan. Ei terve aikuinen sysää omaa vastuutaan lapsen kannettavaksi.

Ei edes silloin, kun lapsi on jo aikuinen.

Täällä kirjoitetaan anteeksi annosta. Itse en anna anteeksi koskaan rikkovalle ihmiselle. Se on mulle se eheyttävä juttu. Tapahtumat vain on osattava taputella osaksi elämän kulkua. Niitä ei voi muuttaa, mutta onneksi kukaan ei voi pakottaa anteeksi antamaan. Se on voimaannuttavaa.

En haluaisi sanoa minua traumatisoineille ihmisille mitään. Turvallisen välimatkan päästä minä säälin heitä. Mutta eivät he sääliäni kaipaa, he vain tahtovat jatkaa väkivaltansa tekemistä. Joten turha heille sanoa mitään, heistä vain täytyy pysyä kaukana jotta he eivät voi tehdä väkivaltaansa minua kohtaan. Sääli että muita uhreja toki tulee olemaan, mutta sille minä en voi mitään, voin vain pitää itseni turvassa.

Ap sanoi että häntä "Suututtaa, että jonkun teoilla voi olla niin kauaskantoiset seuraukset". Minua ei suututa. Minä en ole tuosta vihainen. Minä olen tuosta surullinen.

Ap sanoi myös että "Tajuaakohan tämä ihminen yhtään itse, minkälaisia seurauksia hänen teoillaan on". Vastaukseni: EI tajua. Eikä häntä ikinä millään voi saada tajuamaan. Ei millään!

Ja ap sanoi "Monesti puhutaan että pitäisi antaa anteeksi". Jaa. Minulla ei mitään anteeksiantamisen tarvetta ole. Koska en ole koskaan kertaakaan elämässäni syyttänyt ketään mistään.

Ja ap sanoi "Onko muut trauman kokeneet saaneet helpotusta antamalla anteeksi?" No en. Minun oloani on helpottanut ainoastaan se että olen ollut "terveen itsekäs" eli olen huolehtinut ihan vain itsestäni, saanut omia traumakipujani vähenemään. Sen väkivaltaisen ihmisen ajatteleminen ei hyödytä yhtikäs mitään. Turha häneen on ajatustakaan tai tunnettakaan uhrata. Hetken aikaa häntä kohtaan tuntee sääliä, mutta sitten sekin tunne jää pois, ja sitten hän unohtuukin ikiajoiksi ja minä vain jatkan elämääni.

Joten aloittajalle neuvo: ÄLÄ UHRAA ITSEÄSI kuluttamalla aikaasi ajattelemalla ihmistä joka on rikkonut sinua vastaan. Älä uhraa itseäsi - älä ole marttyyri. Marttyyrit tuottavat kärsimystä ihan itse itselleen - mitään hyvää tuosta toiminnasta ei voi koitua.

Vierailija kirjoitti:

En mitään, en enää.

Hän ei huomannut läsnäoloani tai jos huomasikin niin se sait hänet yökkäämään.

Poissaoloani ei huomannut ennenkuin joku huomautti asiasta.

Nyt mä olen se pzka joka on katkaissut yhteyden. Hän ei ole tehnyt mitään väärää. Paitsi tietty synnyttänyt mut. Pyysinkö sitä? Pyysinkö todella?

Puheet on pidetty vuosia sitten. Olen itsekin jo mummoiässä. Ei sanottavaa.

Arvelisin että tuon viestin kirjoitti palstamme kuuluisa Äitihullu Kristallikissa. Hän ei ole koskaan kertonut mitä pahaa hänen äitinsä on häntä kohtaan mukamas tehnyt, vaikka hän aina toitottaa suureen ääneen että hän on mukamas hänen äitinsä uhri, että hänen äitinsä on tehnyt häntä kohtaan suurta vääryyttä. Mutta se "vääryys" vaikuttaa olevan vain että Kristallikissa on tätä mieltä: "Minun äitini ei palvellut minun tunteitani ja tarpeitani sillä lailla kuten minä olisin tarvinnut niitä palveltavan". Siis: "minun äitini ei emotionaalisesti palvellut minua joten minä siis jouduin, synnyin, suuren pahantekijän uhriksi, ja nyt hänen takiaan minun elämäni on pilalla, minä olen vakavasti traumatisoitunut, kylläpäs minuun sattuu paljon hänen takiaan".

Niin: "kylläpäs minun tunteissani tuntuu pahalta, joten joku on tehnyt jotain tosi pahaa minua kohtaan".

Kun taas tosiasiassa vika on vain tuollaisen superhäiriintyneen ihmisen itsensä sisällä. Tuollaisen ihmisen omat tunteet ovat elinikäisesti niin pahasti umpisolmussa, ettei kukaan voi niitä tunteita palvella, kukaan ei voi häntä auttaa - ja kukaan ei ole hänen emotionaaliseen kipuunsa syypää, kukaan ei niihin emotionaalisiin kipuihin tosiasiassa liity mitenkään.

Toki on mahdollista ettei Kristallikissa tuota viestiä kirjoittanut. Koska tällä palstalla on tosi monia muitakin tasan samalla lailla häiriintyneitä ihmisiä. Suuri osa tämän palstan käyttäjistä on oman elämänsä Kristallikissoja.