Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä haluaisit sanoa ihmiselle, joka on aiheuttanut sinulle trauman?
19.06.2023 |
Suututtaa, että jonkun teoilla voi olla niin kauaskantoiset seuraukset että vielä vuosienkin päästä vanha trauma nousee pintaan muistuttelemaan olemassaolollaan ja vaikuttamaan asioihin. Tajuaakohan tämä ihminen yhtään itse, minkälaisia seurauksia hänen teoillaan on vielä vuosienkin päästä? Monesti puhutaan että pitäisi antaa anteeksi. Että se jotenkin helpottaisi omaa oloa. Onko muut trauman kokeneet saaneet helpotusta antamalla anteeksi? Minusta ajatus anteeksiannosta kuulostaa lähinnä typerältä.
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Traumoja on tullut. Pahimmista en sano mitään, en pysty. Olen kuin niitä ei olisi tapahtunut. Mielestä ne ei häviä ja sattuu aina. Joskus esim alkoholi turruttaa mieltä, turvaudun siihen harvoin kun tiedän vaarat, ehti jo aiemmin tulla ongelma.
Niin ja lisään vielä että olen mielessäni antanut anteeksi, silti keho muistaa, en voi estää reaktioita ja pahaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin sanoa koulukiusaajalleni, joka traumatisoi mua vuositolkulla kouluaikana, että veronmaksajat kiittää, on tullut nimittäin meikäläisen hoidot ja työkyvyn häilyminen, paniikkihäiriöt, mt-ongelmat jne jne aika kalliiksi yhteiskunnalle ja mä olin vielä hyvä koulussa, ihan sosiaalinen ja iloinen ennen kuin kaikki alkoi.
Olet ap ihan pihalla. Trauma ja anteeksiantaminen eivät mitenkään liity toisiinsa.
Trauma tulee siitä jos on joutunut väkivallan uhriksi. Silloin aivoihin muodostuu kipua. Trauman paraneminen tarkoittaa sitä että se kipu paranee. Siinä se - siinä se ainoa mitä trauma ja sen paraneminen sisältää.
Anteeksiantaminen taas ei liity kipuun. Anteeksiantaminen taas liittyy siihen jos koet että joku on tehnyt sinua kohtaan vääryyttä ja siksi koet että sinä syytät sitä ihmistä. Silloin sinulla siis on jonkinlainen "vääryydentunne" ja "syyttämisentunne" sitä ihmistä kohtaan. Niin, eli ei kipua, ei traumaa, ei mitään mitä esim traumaterapiassa pitäisi työstää. Nuo tunteet eivät ole kipua. Ainoastaan kipu on kipua. Tunteet ovat tunteita. Kipu ja tunteet ovat kaksi täysin eri asiaa.
Jos jotain ihmistä kohtaan tehdään väkivaltaa niin hän aina väistämättä tuntee kipua. Ei ole olemassa mitään keinoa poistaa ihmisen kykyä tuntea kipua. Tai, no, ehkä lobotomia? Mutta siis: 99% ihmisistä on kyky tuntea kipua, on kyky traumatisoitua väkivallasta.
Mutta nuo tunteet taas - vääryydentunne, syyttämisentunne: niitä ei ole läheskään 99% ihmisistä. Niitä on vain joillain harvoilla ihmisillä. Vain joillain harvoilla on kyky tuntea tuollaisia tunteita.
Sinun traumasi eivät ole sinun vastuullasi, koska et mitenkään (paitsi lobotomialla) voi poistaa sinun kykyäsi tuntea kipua jos sinua kohtaan tehdään väkivaltaa. Mutta sinun tunteesi ovat sinun vastuullasi - koska sinulla pitäisi olla kyky reguloida omia tunteitasi. Jos sinulla ei ole kykyä reguloida tunteitasi, ei ole kykyä valita tunnetko esim vääryydentunnetta tai syyttämisentunnetta niin sinä olet niin pahasti häiriintynyt että kuuluisit vankilaan koko loppuelämäksesi. Olet jäänyt henkisesti pikkulapsen tasolle ja tuskinpa sinua enää voidaan auttaa.
Jos sinä todella pohdit jotain ihmeen "anteeksiantamista" niin senkus vain päätät luopua siihen liittyvistä tunteista - ja sitten niitä "syyttämistunteita" ei aivoissasi enää ole, eikä siis mitään anteeksiannettavaakaan enää ole. Jos et tuohon kykene niin sinä olet vakavasti sairas, varmaankin narsisti.
Saat anteeksi. Mutta haista silti v i t t u. :D
Toinen on kuollut ja sille toivon että mätänee helvetissä. Toista toivoisin voivani hakata vaikka pesäpallomailalla ilman seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ap ihan pihalla. Trauma ja anteeksiantaminen eivät mitenkään liity toisiinsa.
Trauma tulee siitä jos on joutunut väkivallan uhriksi. Silloin aivoihin muodostuu kipua. Trauman paraneminen tarkoittaa sitä että se kipu paranee. Siinä se - siinä se ainoa mitä trauma ja sen paraneminen sisältää.
Anteeksiantaminen taas ei liity kipuun. Anteeksiantaminen taas liittyy siihen jos koet että joku on tehnyt sinua kohtaan vääryyttä ja siksi koet että sinä syytät sitä ihmistä. Silloin sinulla siis on jonkinlainen "vääryydentunne" ja "syyttämisentunne" sitä ihmistä kohtaan. Niin, eli ei kipua, ei traumaa, ei mitään mitä esim traumaterapiassa pitäisi työstää. Nuo tunteet eivät ole kipua. Ainoastaan kipu on kipua. Tunteet ovat tunteita. Kipu ja tunteet ovat kaksi täysin eri asiaa.
Jos jotain ihmistä kohtaan tehdään väkivaltaa niin hän aina väistämättä tuntee kipua. Ei ole olemassa mitään keinoa poistaa ihmisen kykyä tuntea kipua. Tai, no, ehkä lobotomia? Mutta siis: 99% ihmisistä on kyky tuntea kipua, on kyky traumatisoitua väkivallasta.
Mutta nuo tunteet taas - vääryydentunne, syyttämisentunne: niitä ei ole läheskään 99% ihmisistä. Niitä on vain joillain harvoilla ihmisillä. Vain joillain harvoilla on kyky tuntea tuollaisia tunteita.
Sinun traumasi eivät ole sinun vastuullasi, koska et mitenkään (paitsi lobotomialla) voi poistaa sinun kykyäsi tuntea kipua jos sinua kohtaan tehdään väkivaltaa. Mutta sinun tunteesi ovat sinun vastuullasi - koska sinulla pitäisi olla kyky reguloida omia tunteitasi. Jos sinulla ei ole kykyä reguloida tunteitasi, ei ole kykyä valita tunnetko esim vääryydentunnetta tai syyttämisentunnetta niin sinä olet niin pahasti häiriintynyt että kuuluisit vankilaan koko loppuelämäksesi. Olet jäänyt henkisesti pikkulapsen tasolle ja tuskinpa sinua enää voidaan auttaa.
Jos sinä todella pohdit jotain ihmeen "anteeksiantamista" niin senkus vain päätät luopua siihen liittyvistä tunteista - ja sitten niitä "syyttämistunteita" ei aivoissasi enää ole, eikä siis mitään anteeksiannettavaakaan enää ole. Jos et tuohon kykene niin sinä olet vakavasti sairas, varmaankin narsisti.
PS. Jos sinä ap luulet että olet joskus kokenut kipua, koska tunteisiisi on joskus tosi pahasti sattunut - niin sinä et tiedä mitä todellinen kipu on. Todellinen kipu ohittaa tunteet. Niin kauan kuin tunteisiisi sattuu, niin kauan kuin sinusta tuntuu siltä että sinuun sattuu - niin ei, sinä et tunne todellista kipua. Todellinen kipu on miljoona kertaa pahempaa kuin yksikään tunne.
Sanoisin että tuolla naamalla et tule ikinä saamaan poikaystävää . Mutta vaikenin lähes kaikissa ikävissä tapauksissa. Ajattelin että kiusaaminen pahenee jos annan samalla mitalla takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten muutkin: Eipä ole mitään halua puhua yhtään mistään eikä siten sanoa mitään.
Sellainen ihminen, joka aiheuttaa toiselle traumoja, ei ymmärrä mistään sanomisista mitään. Jos ymmärtäisi, niin olisi ymmärtänyt asiat jo ennen kuin aiheutti mitään traumoja. Kun aikuinen ihminen ei ymmärrä oman käytöksensä vaikutuksia, niin sille puhuminen on kuin tuuleen huutaisi.
Itse arvelen, että jotkut saavat iloa ja nautintoa siitä, kun loukkaavat ja vahingittavat toista ihmistä. Kyseessä on silloin ihan tietoinen toiminta eikä suinkaan mikään vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mitä minä pitkään ajattelin minua traumatisoineista ihmisistä? En yhtään mitään, koska yli 30 vuoteen en tiennyt että he olivat minua traumatisoineet, koska yli 30 vuoteen en muistanut että he olivat tehneet minua kohtaan väkivaltaa, koska traumakivut pitivät kaikki muistot loitolla.
Kun lopulta traumakipuni paranivat niin silloin myös muistin heidän tekemänsä väkivallan. Ja mitä silloin ajattelin heihin liittyen? No, kahta asiaa:
1. Apua! Mitä jos he tulevat luokseni ja taas tekevät väkivaltaa minua kohtaan? Olenko turvassa?
2. Apua! Mitä jos he löytävät uhrikseen jonkun muun? Ovatko muut turvassa?
No, noita kahta kysymystä jouduin paljon pohtimaan. Mutta koska eipä heitä ole lähelläni enää näkynyt niin arvelen että olen heiltä turvassa. Jos he joskus lähelleni ilmaantuvat niin huudan heti täysillä apua ja soitan hätänumeroon että poliisi tulisi suojelemaan minua. Eli itse olen turvassa.
Mutta en mitenkään pysty pysäyttämään noita väkivallantekijöitä muualla kuin omassa elinympäristössäni. Eli he voivat löytää muita uhreja itselleen. En mitenkään voi suojella muita ihmisiä joutumasta heidän väkivaltansa uhriksi. Se on todella sääli, sen kanssa minun on vaikea elää, siis vaikea elää sen kanssa että en pysty suojelemaan muita.
Joten mitä haluaisin sanoa noille ihmisille jotka aiheuttivat minulle trauman? EN MITÄÄN! Miksi minä heille mitään sanoisin? Miksi minä rikollisille mitään sanoisin? On poliisien työ sanoa jotain rikollisille. Minä vain haluan elää rikollisilta turvassa. Sen voin tehdä. Ja minä myös haluaisin että muutkin ihmiset saisivat elää väkivallantekijöiltä turvassa. Sitä en voi tehdä, sitä luksusta muut ihmiset eivät ikinä saa kokea niin kauan kuin yhteiskuntamme poliisit ja muut viranomaiset eivät tee työtään eli eivät pysäytä rikollisia, eivät pysäytä väkivallantekijöitä.
En anna koskaan anteeksi lapseni häpäisijälle, saa juosta minua karkuun loppuikänsä seuraavat 30 vuotta. Saan sinut vielä kiinni Aksun omistaja ja pyydät polvillasi itkien lapseltani anteeksi sitä että valehtelit netissä ja häpäisit perheeni rahan vuoksi. Nettiseuraajasi ja ystäväsi eivät tue sinua eikä perheesi tai sukulaisesi kun joudut vastaamaan teoistasi vaan ihan sinä itse, joka traumatisoit pienen lapsen mielen vuosiksi. Olet todellinen pahantekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trauman aiheuttaneille ihmisille on turha puhua yhtikäs mitään, turha sanoa sanaakaan. Koska yhtikäs mitään puhetta he eivät voi ymmärtää. Koska ainutkaan väkivaltaa tekevä ihminen ei tiedä mitä hän tekee. Ei tiedä mitä tekee, joten ei myöskään kykene puhetta ymmärtämään. Omien tekojen tiedostaminen ja muiden ihmisten puheiden ymmärtäminen kulkevat sikäli käsikädessä.
Kuten raamatussa, kun väkijoukko vaati Jeesuksen ristiinnaulitsemista ilman mitään järkeenkäypää syytä. Roomalainen johtaja Pontius Pilatus yritti puhua järkeä väkijoukolle, yritti kysyä väkijoukolta että mistä he oikein syyttivät Jeesusta. Ja eipä Pilatus saanut väkijoukolta yhdenyhtä järkevää vastausta. Koska yhdenyhtä järkevää asiaa eivät väkivaltaa tekevät ihmiset pysty sanomaan!
Väkivalta on väkivaltaa. Järki ja puhe ovat jotain täysin muuta kuin väkivalta.
Toivon että hän kokee saman kuin minä. En varsinaisesti edes kostomielessä, vaan että hän ylipäätään ymmärtäisi mitä teki minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että suksipa suolle siitä elämäni edestä!
Pahin rangaistus näille ihmisille on, että he joutuvat elämään itsensä kanssa. Ei varmaan ole kivaa. Minulla on nykyään ja koen aitoa iloa, rakkautta, onnea... Kaikkea hyvää, mikä heiltä puuttuu ja mikä surullisinta, tulee puuttumaan hamaan loppuun saakka. Eli hyvää vanhuutta vain heille. Hieron lisäksi heidän naamaansa omaa hyvää mieltäni aina kun nähdään. <3
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin sanoa koulukiusaajalleni, joka traumatisoi mua vuositolkulla kouluaikana, että veronmaksajat kiittää, on tullut nimittäin meikäläisen hoidot ja työkyvyn häilyminen, paniikkihäiriöt, mt-ongelmat jne jne aika kalliiksi yhteiskunnalle ja mä olin vielä hyvä koulussa, ihan sosiaalinen ja iloinen ennen kuin kaikki alkoi.
Tämä on totta että yhteiskunnalle tulee paljon (!) kuluja traumatisoivista tapahtumista. Silti rikkaat syyttelee näitä vioittuneita. Kohdistaisivat syytöksensä niihin jotka aiheuttaa traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Joskus kannattaa miettiä asioita toisen kannalta. Ehkä olet ollut oikeutettu saamaasi kohteluun.
R*iskaajan kannalta?
En sanoisi yhtään mitään. Jos joskus tulisin häneen vielä törmäämään, ignooraisin täysin.
Nolasitte minut julkisesti. Naureskelua, vttuilua, halveksimista. Toivon teille todella paskaa elämää ja kaikkea pahaa.
Alue: Aihe vapaa
Traumoja on tullut. Pahimmista en sano mitään, en pysty. Olen kuin niitä ei olisi tapahtunut. Mielestä ne ei häviä ja sattuu aina. Joskus esim alkoholi turruttaa mieltä, turvaudun siihen harvoin kun tiedän vaarat, ehti jo aiemmin tulla ongelma.