Te jotka puhutte, että ei töihin noin vain mennä, mikä teidän koulutus/tausta on?

Peruskoulu. Mt-ongelmia on, mutta apua ei ole ikinä herunut, enkä pääse eläkkeelle koska en näe pikku-ukkoja tai naarmuttele käsiä.

Cv tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on tunnetusti huono työilmapiiri ja heikko johtaminen. Moni työtön varmasti pääsisi töihin ja olisi motivoitunut työhön, jos työntekijöiden erilaisuus, persoona, osaaminen ja voimavarat huomioitaisiin paremmin työtehtävissä esim. Norjan malliin.

Nyt Suomessa ei hyväksytä erilaisuutta tai edes ymmärretä työnjohtajuudessa työntekijöiden erilaisuutta, eikä sitä huomiota edes työhön perehdyksessä, vaan ihmiset ovat yhtä massaa, kuin karjalauma, jota paimennetaan ja vahditaan käskyttämällä ja huutamalla .

Mistä tämä johtuu? Ja kouluissa paljon kiusaamista jne. Ja mukamas maailman onnellisin kansa?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai te työttömät ymmärrätte, että jos cv on täynnä tyhjää, niin ei välttämättä niitä oman alan hommia ole mahdollista saada? Itse ainakin palkkaisin ennemmin sellaisen, joka jaksaa yrittää ja vaikka kokeilla jotain muuta alaa kuin jonkun joka odottaa vaan että tullaan kotoa hakemaan töihin tai mieluiten ei ollenkaan. 

Tuolla pelotellaan aina ja joka paikassa, että jos CVssa on tyhjää, jota ei pysty selittämään.... ei työllisty. Miksei aikuinen ihminen osaisi aukkoa CVssään selittää?

Omalla kohdalla nuoruudessa lähdin reppureissaamaan pariksi vuodeksi opiskelujen jälkeen. Tulin takas ja kuukaudessa sain duunin omalta alalta - ysärilaman jyllätessä.

Muutaman vuoden työskentelin siellä ja taas alkoi maailma kutsua, otin loparit ja seurasin kutsua. Olin kolme vuotta pois. Tulin Suomeen ja kuukaudessa sain oman alani töitä.

Pari vuotta tein töitä ja alkoi esikoinen ilmoitella tulostaan... Jäin kotiin 11 vuodeksi kaikkiaan.

Työt kun alkoi maistua taas, niin sain töitä kuukaudessa omalta alaltani. Enkä ole hoitaja, rafla-alalla tms.

Reppureissuilta katsottiin eduksi hankkimani tyydyttävä kielitaito, jonka osaajia ei Suomesta paljon löydy. Kotiäityysvuosista tuumas hakija, että onhan sulla esimies hommistakin kokemusta, kun olet kotia pyörittänyt.

Ei ne ollutkaan idlevuosia CVssa ja vaan aivan käyttökelpoisia.

Ymmärrän toki, että saatan olla sillai harvinaisuus, mutta ei yrittänyttä laiteta. Ei jätetä niitä aukkoja sinne, vaan ne täytetään.

Joo sullahan oli tuossa ihan valideja syitä, mutta jos ei ole mitään seliteltävää? On jäänyt työttömäksi, eikä ollut varaa sinne reppureissuun tai muunlaiseen kehittämiseen niin sitten on oltu työttömänä. Eihän siinä valehtelemaankaan voi alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Koulutustausta on valtiotieteiden tohtori. Minulla on kyllä itselläni töitä, mutta tiedän monestakin syystä hyvin tarkkaan, että maisteri- tai edes tohtoritasoinen koulutus ja aukoton työhistoria eivät aina työllistä. Hanttihommiin ei juuri kukaan ota korkeastikoulutettua, ja miksi ottaisikaan, kun aiemmin koulutettuja ja juuri sen alan hommia tehneitäkin on jonoksi asti. Lisäksi se vasta haaskausta olisi, jos korkeakoulutetut lähtisivät suorittaviin töihin ja suorittavia töitä tehneiden työttömyys yhä kasvaisi.

Vaativiin korkean koulutustason töihin esteenä on usein rekrytoinnin ja rekrytoijien oma kapea-alaisuus. Töihin halutaan hyvin spesifistä osaamistaustaa hyvin samanlaisista töistä eikä esimerkiksi toisella toimialalla tehtyä kokemusta ja hakijan potentiaalia usein haluta huomioida, vaikka hakijalla olisi varsin hyvät mahdollisuudet siirtää osaamistaan uudelle alalle ja oppia kaikki tarpeellinen. Hakijoita näihinkin paikkoihin on paljon ja yleensä palkataan hakija, joka ei ole työtön vaan tekee jossain muualla paraikaa mahdollisimman identtistä työtä. Ikäsyrjintä ja työttömien hakijoiden karsastaminen vaikeuttavat akateemista työllistymistä.

Monilla aloilla kaikki työpaikat täytetään hiljaisessa haussa tuttavapiiristä ja verkostoista. Kaikki ihmiset eivät ole sillä tavalla verkostoituneita alansa tai persoonallisuutensa takia, että saisivat osansa näistä salaisista työpaikoista. Se ei tee heistä yhtään huonompia kandidaatteja tehtäviin, mutta estää saamasta töitä.

Koko "töihin meneminen" on vastenmielinen ja vääristävä tapa puhua asioista, kun puhutaan työttömistä työnhakijoista, samoin "tarjottujen töiden vastaanottaminen". Töihin meneminen on sitä, kun sinulla on olemassa työpaikka, jonne lähdet työpäivän koittaessa. Työpaikkoja ei missään tarjota kenellekään. Niitä saa hakea hakemasta päästyäkin. Tunnen monia todella koulutettuja, osaavia, fiksuja ja päteviä ihmisiä, jotka palkkaisin oikopäätä, jos itse olisin työnantaja ja tiedän heidän hakevan ihan tosissaan. Silti he karsiutuvat kerta toisensa jälkeen hakiessaan töitä. Kymmenien, jopa satojen hakijoiden joukosta löytyy aina joku paremmaksi katsottu.

Juuri näin. Tuo töihin meneminen on mantra, jolla oikeutetaan työssä olevien halvelksunta työttömiä kohtaan ja työttömyyskysymyksen yksilön viaksi. Työnantajat päästetään kokonaan pälkähästä puhumattakaan yhteiskunnan muutoksesta, jossa tavoite on päästä työstä eroon! Itsepalvelu, robotiikka, netti, tekoäly jne. on tehty työn muuttamiseksi ja juuri niin, että sitä ei tee työntekijä vaan kuluttaja itse tai asiakas. Tayloristinen mekaaninen työ on kadonnut hyvin paljon jo nyt ja kehitys kiihtyy. Tällä hetkellä työssä olevat ja työttömille naureskelevat voivat olla työttömiä 10 vuoden sisällä. Olen miettinyt esim. elokuvateattereita. Kuka niitä käyttää 10 vuoden päästä? En usko niiden säilyvän, kun ja jos elokuvamammuttifirmat siirtyvät tekemään sisällön suoraan verkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Oikeistolaiset menestyjäsuorittajat aina ihmettelee, että miksi ihmiset ei vain opiskele. Se on helppo huudella jos oma pää ja mielenterveys on terve, keskittyminen onnistuu, muistiin jää jotain, on terve minäpystyvyyden tunne ja oma opiskeluhistoria ei ole täynnä epäonnistumisia. Kun itsetunto karisee ja minäpystyvyys lähtee, niin siinä ei vain opiskella. Moni on tuomittu köyhyyteen ongelmiensa takia. Ongelmainen on saattanut yrittää useita kertoja ja joku vaan sakkaa.

Se ei ole laiskuutta että yrittää mutta mistään ei tule mitään.

Ja tähän vielä se että opiskelijaksi alkaessa talous kurjistuu entisestään. Opiskelijoiden tulot on yhteiskunnan pienimmät. Jos työttömyys ja tulottomuus oli jo se alkuperäinen ongelma, sehän vaan pahenee kouluttautuessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutustausta on valtiotieteiden tohtori. Minulla on kyllä itselläni töitä, mutta tiedän monestakin syystä hyvin tarkkaan, että maisteri- tai edes tohtoritasoinen koulutus ja aukoton työhistoria eivät aina työllistä. Hanttihommiin ei juuri kukaan ota korkeastikoulutettua, ja miksi ottaisikaan, kun aiemmin koulutettuja ja juuri sen alan hommia tehneitäkin on jonoksi asti. Lisäksi se vasta haaskausta olisi, jos korkeakoulutetut lähtisivät suorittaviin töihin ja suorittavia töitä tehneiden työttömyys yhä kasvaisi.

Vaativiin korkean koulutustason töihin esteenä on usein rekrytoinnin ja rekrytoijien oma kapea-alaisuus. Töihin halutaan hyvin spesifistä osaamistaustaa hyvin samanlaisista töistä eikä esimerkiksi toisella toimialalla tehtyä kokemusta ja hakijan potentiaalia usein haluta huomioida, vaikka hakijalla olisi varsin hyvät mahdollisuudet siirtää osaamistaan uudelle alalle ja oppia kaikki tarpeellinen. Hakijoita näihinkin paikkoihin on paljon ja yleensä palkataan hakija, joka ei ole työtön vaan tekee jossain muualla paraikaa mahdollisimman identtistä työtä. Ikäsyrjintä ja työttömien hakijoiden karsastaminen vaikeuttavat akateemista työllistymistä.

Monilla aloilla kaikki työpaikat täytetään hiljaisessa haussa tuttavapiiristä ja verkostoista. Kaikki ihmiset eivät ole sillä tavalla verkostoituneita alansa tai persoonallisuutensa takia, että saisivat osansa näistä salaisista työpaikoista. Se ei tee heistä yhtään huonompia kandidaatteja tehtäviin, mutta estää saamasta töitä.

Koko "töihin meneminen" on vastenmielinen ja vääristävä tapa puhua asioista, kun puhutaan työttömistä työnhakijoista, samoin "tarjottujen töiden vastaanottaminen". Töihin meneminen on sitä, kun sinulla on olemassa työpaikka, jonne lähdet työpäivän koittaessa. Työpaikkoja ei missään tarjota kenellekään. Niitä saa hakea hakemasta päästyäkin. Tunnen monia todella koulutettuja, osaavia, fiksuja ja päteviä ihmisiä, jotka palkkaisin oikopäätä, jos itse olisin työnantaja ja tiedän heidän hakevan ihan tosissaan. Silti he karsiutuvat kerta toisensa jälkeen hakiessaan töitä. Kymmenien, jopa satojen hakijoiden joukosta löytyy aina joku paremmaksi katsottu.

Juuri näin. Tuo töihin meneminen on mantra, jolla oikeutetaan työssä olevien halvelksunta työttömiä kohtaan ja työttömyyskysymyksen yksilön viaksi. Työnantajat päästetään kokonaan pälkähästä puhumattakaan yhteiskunnan muutoksesta, jossa tavoite on päästä työstä eroon! Itsepalvelu, robotiikka, netti, tekoäly jne. on tehty työn muuttamiseksi ja juuri niin, että sitä ei tee työntekijä vaan kuluttaja itse tai asiakas. Tayloristinen mekaaninen työ on kadonnut hyvin paljon jo nyt ja kehitys kiihtyy. Tällä hetkellä työssä olevat ja työttömille naureskelevat voivat olla työttömiä 10 vuoden sisällä. Olen miettinyt esim. elokuvateattereita. Kuka niitä käyttää 10 vuoden päästä? En usko niiden säilyvän, kun ja jos elokuvamammuttifirmat siirtyvät tekemään sisällön suoraan verkkoon.

Olen miettinyt samaa. En kuitenkaan usko, että kukaan enää nielee käsitettä töihin menemisestä.

fil.tri (humanistinen ala)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutustausta on valtiotieteiden tohtori. Minulla on kyllä itselläni töitä, mutta tiedän monestakin syystä hyvin tarkkaan, että maisteri- tai edes tohtoritasoinen koulutus ja aukoton työhistoria eivät aina työllistä. Hanttihommiin ei juuri kukaan ota korkeastikoulutettua, ja miksi ottaisikaan, kun aiemmin koulutettuja ja juuri sen alan hommia tehneitäkin on jonoksi asti. Lisäksi se vasta haaskausta olisi, jos korkeakoulutetut lähtisivät suorittaviin töihin ja suorittavia töitä tehneiden työttömyys yhä kasvaisi.

Vaativiin korkean koulutustason töihin esteenä on usein rekrytoinnin ja rekrytoijien oma kapea-alaisuus. Töihin halutaan hyvin spesifistä osaamistaustaa hyvin samanlaisista töistä eikä esimerkiksi toisella toimialalla tehtyä kokemusta ja hakijan potentiaalia usein haluta huomioida, vaikka hakijalla olisi varsin hyvät mahdollisuudet siirtää osaamistaan uudelle alalle ja oppia kaikki tarpeellinen. Hakijoita näihinkin paikkoihin on paljon ja yleensä palkataan hakija, joka ei ole työtön vaan tekee jossain muualla paraikaa mahdollisimman identtistä työtä. Ikäsyrjintä ja työttömien hakijoiden karsastaminen vaikeuttavat akateemista työllistymistä.

Monilla aloilla kaikki työpaikat täytetään hiljaisessa haussa tuttavapiiristä ja verkostoista. Kaikki ihmiset eivät ole sillä tavalla verkostoituneita alansa tai persoonallisuutensa takia, että saisivat osansa näistä salaisista työpaikoista. Se ei tee heistä yhtään huonompia kandidaatteja tehtäviin, mutta estää saamasta töitä.

Koko "töihin meneminen" on vastenmielinen ja vääristävä tapa puhua asioista, kun puhutaan työttömistä työnhakijoista, samoin "tarjottujen töiden vastaanottaminen". Töihin meneminen on sitä, kun sinulla on olemassa työpaikka, jonne lähdet työpäivän koittaessa. Työpaikkoja ei missään tarjota kenellekään. Niitä saa hakea hakemasta päästyäkin. Tunnen monia todella koulutettuja, osaavia, fiksuja ja päteviä ihmisiä, jotka palkkaisin oikopäätä, jos itse olisin työnantaja ja tiedän heidän hakevan ihan tosissaan. Silti he karsiutuvat kerta toisensa jälkeen hakiessaan töitä. Kymmenien, jopa satojen hakijoiden joukosta löytyy aina joku paremmaksi katsottu.

Juuri näin. Tuo töihin meneminen on mantra, jolla oikeutetaan työssä olevien halvelksunta työttömiä kohtaan ja työttömyyskysymyksen yksilön viaksi. Työnantajat päästetään kokonaan pälkähästä puhumattakaan yhteiskunnan muutoksesta, jossa tavoite on päästä työstä eroon! Itsepalvelu, robotiikka, netti, tekoäly jne. on tehty työn muuttamiseksi ja juuri niin, että sitä ei tee työntekijä vaan kuluttaja itse tai asiakas. Tayloristinen mekaaninen työ on kadonnut hyvin paljon jo nyt ja kehitys kiihtyy. Tällä hetkellä työssä olevat ja työttömille naureskelevat voivat olla työttömiä 10 vuoden sisällä. Olen miettinyt esim. elokuvateattereita. Kuka niitä käyttää 10 vuoden päästä? En usko niiden säilyvän, kun ja jos elokuvamammuttifirmat siirtyvät tekemään sisällön suoraan verkkoon.

Näinpä. Lähtökohtaisestihan se pitäisi katsoa hyvänä asiana, että voimme luoda yhteiskunnan jossa koneet tekevät suuren osan työstä ettei ihmisten tarvitse vaivautua. Kaikki suuret läpimurto keksinnötkin ovat kummunneet nimenomaan tuosta tarpeesta ja ajatuksesta että voisipa elämä olla helpompaa. Tässä nyt notkutaan siis sellaisen rakenteellisen muutoksen välissä, jossa robotiikka ja tekoäly nähdään mahtavana mahdollisuutena, mutta samalla tavallista kansalaista ja työtöntä syyllistetään siitä. 

Täälläkin on väläytelty tempputyöllistämiseksi kaiken maailman elokuvateatterin paikan näyttäjää, bensan tankkaajaa ja puhelintyötä. Mutta mikä mieli on tehdä työtä, jolla ei ole kerrassaan mitään konkreettista hyötyä, tai jota kukaan ei oikeasti kaipaa? Tarkoituksettoman työn tekeminen ei millään tavalla auta edes henkiseen hyvinvointiin, vaan päin vastoin. Teatterin paikannäyttäjällä ei tosiaan ole töitä sitten kun ne leffateatterit sulkeutuvat. Niiden hinnatkin alkavat olla jo nyt todella kipurajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutustausta on valtiotieteiden tohtori. Minulla on kyllä itselläni töitä, mutta tiedän monestakin syystä hyvin tarkkaan, että maisteri- tai edes tohtoritasoinen koulutus ja aukoton työhistoria eivät aina työllistä. Hanttihommiin ei juuri kukaan ota korkeastikoulutettua, ja miksi ottaisikaan, kun aiemmin koulutettuja ja juuri sen alan hommia tehneitäkin on jonoksi asti. Lisäksi se vasta haaskausta olisi, jos korkeakoulutetut lähtisivät suorittaviin töihin ja suorittavia töitä tehneiden työttömyys yhä kasvaisi.

Vaativiin korkean koulutustason töihin esteenä on usein rekrytoinnin ja rekrytoijien oma kapea-alaisuus. Töihin halutaan hyvin spesifistä osaamistaustaa hyvin samanlaisista töistä eikä esimerkiksi toisella toimialalla tehtyä kokemusta ja hakijan potentiaalia usein haluta huomioida, vaikka hakijalla olisi varsin hyvät mahdollisuudet siirtää osaamistaan uudelle alalle ja oppia kaikki tarpeellinen. Hakijoita näihinkin paikkoihin on paljon ja yleensä palkataan hakija, joka ei ole työtön vaan tekee jossain muualla paraikaa mahdollisimman identtistä työtä. Ikäsyrjintä ja työttömien hakijoiden karsastaminen vaikeuttavat akateemista työllistymistä.

Monilla aloilla kaikki työpaikat täytetään hiljaisessa haussa tuttavapiiristä ja verkostoista. Kaikki ihmiset eivät ole sillä tavalla verkostoituneita alansa tai persoonallisuutensa takia, että saisivat osansa näistä salaisista työpaikoista. Se ei tee heistä yhtään huonompia kandidaatteja tehtäviin, mutta estää saamasta töitä.

Koko "töihin meneminen" on vastenmielinen ja vääristävä tapa puhua asioista, kun puhutaan työttömistä työnhakijoista, samoin "tarjottujen töiden vastaanottaminen". Töihin meneminen on sitä, kun sinulla on olemassa työpaikka, jonne lähdet työpäivän koittaessa. Työpaikkoja ei missään tarjota kenellekään. Niitä saa hakea hakemasta päästyäkin. Tunnen monia todella koulutettuja, osaavia, fiksuja ja päteviä ihmisiä, jotka palkkaisin oikopäätä, jos itse olisin työnantaja ja tiedän heidän hakevan ihan tosissaan. Silti he karsiutuvat kerta toisensa jälkeen hakiessaan töitä. Kymmenien, jopa satojen hakijoiden joukosta löytyy aina joku paremmaksi katsottu.

Juuri näin. Tuo töihin meneminen on mantra, jolla oikeutetaan työssä olevien halvelksunta työttömiä kohtaan ja työttömyyskysymyksen yksilön viaksi. Työnantajat päästetään kokonaan pälkähästä puhumattakaan yhteiskunnan muutoksesta, jossa tavoite on päästä työstä eroon! Itsepalvelu, robotiikka, netti, tekoäly jne. on tehty työn muuttamiseksi ja juuri niin, että sitä ei tee työntekijä vaan kuluttaja itse tai asiakas. Tayloristinen mekaaninen työ on kadonnut hyvin paljon jo nyt ja kehitys kiihtyy. Tällä hetkellä työssä olevat ja työttömille naureskelevat voivat olla työttömiä 10 vuoden sisällä. Olen miettinyt esim. elokuvateattereita. Kuka niitä käyttää 10 vuoden päästä? En usko niiden säilyvän, kun ja jos elokuvamammuttifirmat siirtyvät tekemään sisällön suoraan verkkoon.

Olen miettinyt samaa. En kuitenkaan usko, että kukaan enää nielee käsitettä töihin menemisestä.

Jep. Voit mennä töihin, jos sulla on työpaikka. Jos sitä ei ole, niin jonkun täytyy palkata sut sinne ja tehdä sun kanssa työsopimus.

Noiden, jotka sanovat että työttömien "vain pitää mennä töihin", pitäisi alkaa työneuvojiksi. Ihan jokaiselle tulette neuvomaan omalla osaamisellanne, että

"Tuohon ravintolatyöhön menet." ...

"Ei kun oho, siinä tarvitaankin hygieniapassia eikä sulla ole. No sitten käyt äkkiä suorittamassa hygieniapassin." ...

"Noin. Nyt sulla on se. No nyt menet. Ei kun oho, se paikka onkin jo täytetty. Mutta kyllä näitä tulee aina lisää."

"Sillä aikaa menet tuohon laatoitus- ja puunleikkaustyöhön. Ei kun oho, siinä tarvitaankin voimaa ja työturvallisuuskoulutus ja sä oot 158 cm ja 52 kg eikä ole työturvallisuuskoulutusta. Katotaas jotain muuta..."

"No lähihoitajaksihan pääsee aina. Ei ku joo, tässä pitääkin olla sosiaalialan koulutusta, eikä sulla ole. No sitten..."

"Siivoojaksihan aina pääsee! Ei kun oho, tässä pitää olla oma auto eikä sulla ole."

"No sitten..."

"Hei tää! Vaikeassa sosiaalisessa tilanteessa oleville ja vammaisille henkilöille on tarjolla vaatteitten lajittelua UFFilla! Mut täähän olis hyvä! Ai että et oo vaikeessa sosiaalisessa tilanteessa etkä vammainen henkilö ja sulla on yliopistotutkinto. No ootas sitten..."

Kenellä ei ole autoa? Ei ihme jos ei ole töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on AMK-tutkinto tekniikan alalta. Teen duunarihommia asiakaspalvelussa, koska koulutustani vastaavaa työtä en ole löytänyt. Kymmenen vuoden etsimisen aikana olen päässyt vain pariin työhaastatteluun. Onneksi on joku työ, koska en ymmärrä niitä jotka eivät suostu hakemaan mitään muuta kuin juuri omaa koulutustaan vastaavaa hommaa ja ollaan mieluummin työttömänä. Kurjaahan se on mutta minkäs teet. Mutta tosiaan, ei töihin niin vaan mennä ja jos jonkun työn onnistuu saamaan niin siitä pidetään kynsin hampain kiinni vastasi koulutusta tai ei.

Kiitos, että veit työni.

T. työtön aspa :(

No minä menin tuohon työhön jo ennen kouluttautumista. Olisiko pitänyt irtisanoutua tyhjän päälle? Vähän väliä meillekin haetaan lisää työntekijöitä, mutta eipä ole ollut tunkua.

Vierailija kirjoitti:

Lastenohjaaja. Ei kelvannut jossain vaiheessa mihinkään ilman kokemusta. Sisko lähihoitajana kelpaa siivoamaan etsittyään turhaan ja pitkään alan töitä. Että ei ap sitä työtä vaan oo sillee että menee vaan töihin.

Tää on tää klassinen. Tarvitsee töitä saadakseen työkokemusta, mutta ei saa töitä koska ei ole työkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravintola, kauppa ja hoitoala. Noista kun valitsee yhden, johon kouluttautuu niin töitä kyllä on ja ihan soittamalla pääsee töihin. Elämä on valintoja.

Noissa tehtävissä pitää olla tosi paksunahkainen, sosiaalinen ja valmis vuorotöihin sekä ylitöihin. Palkka kehno ja työmäärä hirvittävä.

Niin ne on ihan oikeita töitä. Itse asiassa tosi monessa työssä on työmäärä valtava, harvassa ovat ne työpaikat jossa voi rentoilla vaan. Kyllä sen palkan eteen pitää tehdäkin jotain. Joka alalla on mahdollisuus tehdä osittaista työaikaa, esim nelipäiväistä viikkoa. 

Sehän onkin kaikkien etu että lähihoitajaksi lähtee kouluttautumaan henkilö joka ei luonteen puolesta sovellu alalle. Ihmiset ei tunnu tietävän millaista lähihoitajan työ on jos luulevat että kaikki sopivat siihen työhön.

Vierailija kirjoitti:

Yo-merkonomi + FM. Kokemusta runsaasti myös muistakin kuin koulutusta vastaavista töistä. Kuvittelisin, että suurin este vakituiselle työllistymiselleni on mun ikä, kun olen yli 50.  Hain talvella paikkaa, jonka vaatimukset täytin aivan nappiinsa. Innolla odottelin haastattelukutsua, jota ei kuitenkaan kuulunut. Sain kylläkin sähköpostia työpaikasta, että laittavat paikan uudelleen hakuun, kun ei ollut sopivia hakijoita. Tästä päättelin, että olen työnantajille pelkkää ilmaa, ja työvoimapula pelkkää p skapuhetta.[/quote

Sama koulutus ja ikä mulla ja olen hakenut paikkoja, jotka ovat olleet kuin minulle tehtyjä. Olen täyttänyt kaikki kriteerit ja vielä jopa ylikin, mutta sitten paikka menee uudelleen hakuun, "kun ei sopivia hakijoita tullut määräajassa" .

Kuntarekryn kautta ei myöskään tule valituksi mihinkään, koska "avoimena" olevat virat on käytännössä olleet täytettynä jo kuukausia ennen kuin ne pakosta laitetaan julkiseen hakuun.

Vierailija kirjoitti:

Yo-merkonomi + FM. Kokemusta runsaasti myös muistakin kuin koulutusta vastaavista töistä. Kuvittelisin, että suurin este vakituiselle työllistymiselleni on mun ikä, kun olen yli 50.  Hain talvella paikkaa, jonka vaatimukset täytin aivan nappiinsa. Innolla odottelin haastattelukutsua, jota ei kuitenkaan kuulunut. Sain kylläkin sähköpostia työpaikasta, että laittavat paikan uudelleen hakuun, kun ei ollut sopivia hakijoita. Tästä päättelin, että olen työnantajille pelkkää ilmaa, ja työvoimapula pelkkää p skapuhetta.

Sama koulutus ja ikä mulla ja olen hakenut paikkoja, jotka ovat olleet kuin minulle tehtyjä. Olen täyttänyt kaikki kriteerit ja vielä jopa ylikin, mutta sitten paikka menee uudelleen hakuun, "kun ei sopivia hakijoita tullut määräajassa" .

Kuntarekryn kautta ei myöskään tule valituksi mihinkään, koska "avoimena" olevat virat on käytännössä olleet täytettynä jo kuukausia ennen kuin ne pakosta laitetaan julkiseen hakuun.

No. 17-vuotiaana valmistuin myyntimerkantiksi luokkani parhaana, sain siitä aika ison summan rahastipendin, ja mitään muuta hyötyä siitä todistuksesta ei sitten ole ollutkaan. Koska valmistuin vuonna 1992. Vaikka asuin Helsingissä, ei töihin päässyt. 

Tein sitten koko ysärin kaikkea keikkaa ja provikkahommaa josta ei juuri mitään tienannut. Puhelinmyyntiä, siivousta, ovelta ovelle Taloustutkimuksen kyselyjä, firmoihin kävin kauppaamassa kaikenlaista tavaraa henkilökunnalle tilattavaksi veitsisarjoista lastenkirjoihin, konsulentin hommasta maksettiin ihan hyvin, mutta niitä keikkoja oli aika harvoin, maistatin ja jaoin näytteitä, pelleksi pukeutuneena jaoin jäätelöä ja jotkut lapset itki kun pelkäsivät... Ai niin, palkkatuella kirjastossa muutaman kuukauden.

Muistan että olin työhaastattelussa joskus silloin nuorena täyttämään sämpylöitä, siis voitelemaan ja laittamaan kinkut ja juustot väliin, sit kääritään muoviin... en päässyt.

Sitten 2000 opiskelin kello- ja kulta-alan erikoismyyjäksi, ja perustin oman liikkeen kun en töitä saanut. Olin yrittäjänä vajaa viisi vuotta. Sen jouduin sitten lopettamaan kun ei tullut tarpeeksi myyntiä, kovat velat jäi niskaan ja luottotiedot meni 16 vuodeksi. Lainaa maksan vielä tästäkin eteenpäin 10 vuotta.

Sitten opiskelin isännöinnin ammattitutkinnon. Pääsin kioskille töihin palkkatuen turvin reiluksi vuodeksi. Sitten tein osa-aikaisesesti puolisen vuotta isännöitsijän töitä.

Sitten menikin taas vuosia työttömänä. Olisin päässyt kello- ja kulta-alan hyvään työpaikkaan, mutta koska oli merkinnät luottotiedoissa, eivät palkanneet periaatteesta. 

Sitten pääsin palkkatuen turvin uudelle alalle töihin, opiskelin siellä  oppisopimuksella työvalmennuksen erikoisammattitutkinnon. Sen jälkeen taas pari vuotta työttömänä.

Sitten pääsin palkkatuella vuodeksi SPR-kirppikselle töihin.

Sen jälkeen hain yhteishaussa pääsykokeiden kautta opiskelemaan sosionomiksi monimuotona ja pääsin töihin yhdistykseen toiminnanjohtajaksi. 

Ja koko ajan olen hakenut töitä, aina silloinkin kun olen ollut töissä koska koskaan ei työ ole ollut varmaa ja pysyvää, eli toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella.

Olen kaksi kertaa ollut lapsen/lasten kanssa kotona, mutta myös sinä aikana olen hakenut töitä.

Haen vain töitä joita pystyn ja osaan tehdä. En hae sellaisia joihin ei ole koulutusta tai joita en pysty fyysisesti tekemään, tai psyykkisestikään. Aika useinkin pääsen haastatteluun, mutta kertaakaan en ole hakemuksella päässyt töihin, aina joku muu valitaan. Yleensä hakijoita on kymmeniä tai jopa satoja.

Kerropa sinä nyt ap, miksi minua ei revitä töihin. Minä en tiedä. Toivon että kun valmistun sosionomiksi, niin jospa sitten vihdoin tärppäisi. Kuitenkin vielä 20 vuotta aikaa eläkkeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen. Olin tilanteessa lasten syntymän jälkeen, että en halunnut palata vanhaan työhöni. Vaihtoehdot oli siis opiskella tai jäädä työttömäksi hoitovapaan jälkeen. Valitsin opiskelun ja työllistyin heti alalle. Halusin enemmän vapauksia tehdä mitä huvittaa vapaa-ajalla ja opiskelin ensin avoimessa työn ohessa ja sen jälkeen työn ohessa suoritin maisterin. Nyt palkka yli 4000€.

Miksi työtön ei kouluttaudu? Koska on helpompi valittaa kotona hallituksen ratkaisuja ja paheksua sukulaisen löysää elämää, jonka sukulainen on työttömän mielestä saanut ilmaiseksi?

Ammattiopiston sivuilta löytyy kyllä perus- ja ammattitutkintoja, jotka mahdollistavat työllistymisen.

Helppohan se naisten on istua koulunpenkillä kun mies elättää perheen. Mutta jos on yksinäinen mies, ei ole elättäjää eikä tukia saa sen vertaa että tulisi opiskelun aikana toimeen. Jos kävisi opiskelun ohessa töissä että selviäisi elinkustannuksista, tuet peritään korkojen kanssa takaisin ja olet entistäkin syvemmässä kusessa.

Ha ha ha. Tämä on juuri sellaista tekosyiden hakemista joilla ei tosiaan varmastikaan pääse elämässä eteen päin. Kyllä meitä ihan itse itsensä opintojen ohella elättäneitäkin on. Se ei ole edes kovin vaikeaa, kun viittsii vähän toimintaansa suunnitella.

Eri

Minulla on töitä ja koulutusta. Nyt olen kesälomalla. Mutta olen empatiakykyinen. Kun tiedät miten onnistuu, mikset jaa tietoasi? Oletetaan, että opintotuet on käytetty ja työttömyyskorvauksella ei anneta lupaa opiskella. Aikuiskoulutustukea, joka kai ollaan lakkauttamassa, ei ole työttömät saaneet ennenkään. Muutaman opintopisteen voi opiskella avoimessa yliopistossa, mirta väylän kautta on oltava hyvä että pääsee jatkamaan ja paikkoja on rajoitetusti. Toistan vielä, että minulla on työtä riittävästi joten asia ei koske minua.

Olen eri mutta voin jakaa tietoani. Opiskelin ilman opintotukea, työttömyystukea, aikuiskoulutustukea ja lainaa, eli siis omilla tuloillani ja edellisen vuoden säästöillä.

Lähtötilanne: Opiskelin yliopistossa enkä valmistunut mutta opinto-oikeus oli päättymässä, kaikki opintotukikuukaudet käytetty ja lainaa yli 8000e. Laina menossa maksuun 2v opinto-oikeuden päättymisen jälkeen, säästöjä ei yhtään eikä työpaikkaa.

Valmistautuminen: Menin keväällä 2018 kokoaikaisesti siivoojaksi (ilman alan koulutusta) ja aloin säästämään. Asumis- ja muista kuluista maksoin oman osuuteni, asuin vuokrakaksiossa puolison kanssa. Säästin palkasta noin 800e/kk seuraavaan kevääseen asti, jolloin hain yliopistoon eri alalle ja hankin toisen säännöllisen siivoustyöpaikan viikonlopuiksi. Jatkoin töitä ja säästämistä kevään ja kesän, ja kun lukuvuosi alkoi, minulla oli 15000e säästössä.

Opiskelu: Töissä edelleen la-su ympäri vuoden, opiskelin itsenäisesti ja jätin vapaaehtoisia luentoja väliin jotta voisin säästää matkakuluissa. Lainan maksoin pois 3v opintojen aikana. Tein kesät kokoaikatöitä ja sain oman alan työpaikan ennen valmistumista.

Itsensä voi nostaa ahdingosta kunhan hyväksyy sen, että opiskelijan elämä ei ole mukavaa työolojen, asumisen ja kulutuksen suhteen. Niin kutsuttuja p-skaduuneja pienellä palkalla ja nollatuntisopparilla kyllä löytyy varsinkin opiskelukaupungeista: siivous, lähettihommat, baarit, päiväkodit, yms. Töihin voi näissä kaupungeissa mennä julkisella liikenteellä. Asumiskulut voi jakaa asumalla solussa, alivuokralaisena, perheenjäsenen kanssa tai seurustelukumppanin kanssa. Lisäksi pitää tajuta, että rahaa on säästettävä joka asiassa eikä voi kuluttaa tuhansia euroja vuodessa tupakkaan, alkoholiin, autoiluun ja lemmikkien ylläpitoon. Opiskelu on väliaikaista, ja sen ajan kyllä kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei niitä jotainmitävain töitä ole kaikille. Huomaatte sitten kun itse jäätte työttömäksi.

Aina löytyy syy siihen, miksei ole sopiva. Poikani haki työpaikkaa, johon vaatimuksena oli vain hyvä fyysinen kunto ja 18 vuoden ikä. Ei päässyt edes haastteluun, vaikka kyseinen työnantaja valitti lehdessä työvoimapulaa. Arvelen kelpaamattomuuden syyksi aiempaa työkokemusta henkilökohtaisena avustajana.

On ihan täyttä paska puhetta että mikä vaan työkannattaa ja aukot CV:ssä on paha.

Kun hain töitä oli CV:ssäni koko työhistoriani, olin tehnyt 6kk "paskaduunia" mikä aiheutti kysymyksiä ja negatiivisella sävyllä. Pyyhin sen pois, ketään ei kiinnostanut, sain töitä.

Mitkä työt ihmiset laskee paskaduuneiksi? Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn.

Vierailija kirjoitti:

Tietääköhän ap, että markkinatalous vaatii toimiakseen pienen määrän ns. rakenteellista työttömyyttä? 100 prosentin työllisyys ei siis ole tavoite tai edes toivottavaa.

Työmarkkinat tarvitsevat joustoa, jonka tuo reservi mahdollistaa. Tämän vuoksi meillä ei ole työttömyystukea vaan työttömyysKORVAUS. Joka siis on kirjaimellisesti korvaus työttömänä olemisesta - siitä, että kaikille ei ole töitä. Eikä ole tarkoituskaan olla.

Mutta toki köyhien kyykyttäminen on aina mukavaa, pääsee pätemään ja tuntemaan ylemmyydentuntoa.

Järkevä kommentti.