Miksi syrjäytyneet ihmiset eivät tee elämällensä mitään?

Se on laiska ja ihan muut selitykset puppua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa melkoisesti elämää, ei siinä päivätoiminnan järjestäminen auta mitään. Menisin mielelläni ihan oikeisiin töihin jos vointi ja terveys sen vain sallisivat.

Siedätyshoito parantaa tuon samantien, itselläkin oli tuo todettuna ja menin asiakaspalvelu töihin ja kappas ei enää mitään oireta. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain, lääkkeet on se turhin ja huonoin vaihtoehto.

Jos et saa mitään terapiaa (tai esim. lääkkeitä) siihen siedätykseen, niin on suuri riski että siedätys tuottaa huonoja kokemuksia. Se että olet peloissasi jossain sosiaalisessa tilanteessa todennäköisesti vain tekee huonon fiiliksen ja haluaa entistä enemmän vetäyty. Jossain määrin ja joskus siedätys toki toimii. Mutta jos se toimisi aina ja kaikille, niin kaikki olisi jo parantuneet. Siedätys on hyvä osa paranemista mutta kaikenlaista muutakin tukea tarvitaan.

Altistuksen idea on sietää pelkoa ja epämukavuutta. Ja opettaa aivot js keho ymmärtämään, että nämä ylireaktiot ovat turhia. Mitä enemmän tuntuu, sen parempi. Ahdistus otetaan vastaan, eikä harhauteta mieltä millään turhilla turvakäyttäytymisillä.

Mitään hyvää fiilistä ei tule. Ylpeyttä tulee, mutta itse altistuksen kuuluu ahdistaa. Ellei ahdista (ja paljon) se ei ole altistus.

Altistusta tehokkaampaa menetelmää ei minkään näyttöön perustuvan tutkimuksen mukaan ole löydetty. Se taas mitä ihmiset laskevat altistukseksi, on liian epämääräistä ja kirjavaa. Se ahdistus täytyy hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa melkoisesti elämää, ei siinä päivätoiminnan järjestäminen auta mitään. Menisin mielelläni ihan oikeisiin töihin jos vointi ja terveys sen vain sallisivat.

Siedätyshoito parantaa tuon samantien, itselläkin oli tuo todettuna ja menin asiakaspalvelu töihin ja kappas ei enää mitään oireta. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain, lääkkeet on se turhin ja huonoin vaihtoehto.

Sama. Menin kaupungille töihin ja sattui hyväksyvä ja mukava työyhteisö. No palkalla ei juuri hurrata mutta muuten paras työpaikka. On tullut oltua huonommissakin paikoissa joissa palkka oli hyvä mutta yhdessä oli huonot olosuhteet ja toisessa alistava työyhteisö.

Mikään raha ei kyllä korvaa hyvinvointia, sen olen huomannut, toki se lisää sitä mut vaikka burnoutia ei rahalla korjata.

Olen yrittänyt ja yritän opiskella ja hakea töitä, mutta kelpaan vain 9€ orjaksi ja kouluissa ym. kiusataan sitä köyhintä ja perheetöntä(ei ole ikinä edes varaa perustaa perhettä, jos sellaisen olis halunnutkin)ja jauhetaan vain materiasta ja kaikesta mistä se syrjäytynyt on jäänyt koko ikänsä ulkopuolelle.

Ennemmin "makaisin"sitten vain enää kotonani yksin (kun saisikin olla rauhassa perustulon varassa eikä päähän monotettavana byrokratian rattaissa) kuin yrittäisin enää ikinä punkea itseäni väkisin seuraan ja paikkoihin jonne minua ei haluta eikä kaivata(suomaliset kiusaajayhteisöt kouluissa ja työpaikoilla.

Ja tosiaan se syrjäytetty ei tunnu oikein nousevan näistä 9€- orjakierteistä palkkatyöläiseksi vaikka kuinka yrittäisi!ja pian joku trollaa, että kyllä mää pääsin kun ahkerasti tein 9€ hommia niin jonnekin +5000€/kk palkoille sitten palinnoksi-juujuu-ehkä jossain satukirjassa!)

Siis ei Jumalauta. Vähän "masennusta" ja eläkkäälle 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyneiden sosiaalituet vastikkeellisiksi. Joko osallistut toimintaan tai olet syömättä.

Syrjäytyneet ovat monesti niitä kaikkein fiksuimpia

Jaa millähän perusteella?

Elävät nykymenon ulkopuolella.

Jotenkin arvasin, että tässä pidetään muidrn elättinä loisimista älykkyyden korkeimpana ilmentymänä. Minusta siinä on kyllä kyse arvovalinnoista ja elämänkatsomuksesta, eikä niinkään älykkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Siis ei Jumalauta. Vähän "masennusta" ja eläkkäälle 🤣

Pää kiinni idiootti. Eiköhän lääkärit tiedä vähän sua paremmin. Masennus voi johtaa kuolemaan vakavana sairautena.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt ja yritän opiskella ja hakea töitä, mutta kelpaan vain 9€ orjaksi ja kouluissa ym. kiusataan sitä köyhintä ja perheetöntä(ei ole ikinä edes varaa perustaa perhettä, jos sellaisen olis halunnutkin)ja jauhetaan vain materiasta ja kaikesta mistä se syrjäytynyt on jäänyt koko ikänsä ulkopuolelle.

Ennemmin "makaisin"sitten vain enää kotonani yksin (kun saisikin olla rauhassa perustulon varassa eikä päähän monotettavana byrokratian rattaissa) kuin yrittäisin enää ikinä punkea itseäni väkisin seuraan ja paikkoihin jonne minua ei haluta eikä kaivata(suomaliset kiusaajayhteisöt kouluissa ja työpaikoilla.

Ja tosiaan se syrjäytetty ei tunnu oikein nousevan näistä 9€- orjakierteistä palkkatyöläiseksi vaikka kuinka yrittäisi!ja pian joku trollaa, että kyllä mää pääsin kun ahkerasti tein 9€ hommia niin jonnekin +5000€/kk palkoille sitten palinnoksi-juujuu-ehkä jossain satukirjassa!)

News flash: on ihan normaalia, että työelämässä pitää aloittaa pohjalta. Harva heti pomppaa mihinkään supertienesteihin edes valmistuttuaan. Palkka nousee sitä mukaa, kun työuraa ja kokemusta kertyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt ja yritän opiskella ja hakea töitä, mutta kelpaan vain 9€ orjaksi ja kouluissa ym. kiusataan sitä köyhintä ja perheetöntä(ei ole ikinä edes varaa perustaa perhettä, jos sellaisen olis halunnutkin)ja jauhetaan vain materiasta ja kaikesta mistä se syrjäytynyt on jäänyt koko ikänsä ulkopuolelle.

Ennemmin "makaisin"sitten vain enää kotonani yksin (kun saisikin olla rauhassa perustulon varassa eikä päähän monotettavana byrokratian rattaissa) kuin yrittäisin enää ikinä punkea itseäni väkisin seuraan ja paikkoihin jonne minua ei haluta eikä kaivata(suomaliset kiusaajayhteisöt kouluissa ja työpaikoilla.

Ja tosiaan se syrjäytetty ei tunnu oikein nousevan näistä 9€- orjakierteistä palkkatyöläiseksi vaikka kuinka yrittäisi!ja pian joku trollaa, että kyllä mää pääsin kun ahkerasti tein 9€ hommia niin jonnekin +5000€/kk palkoille sitten palinnoksi-juujuu-ehkä jossain satukirjassa!)

News flash: on ihan normaalia, että työelämässä pitää aloittaa pohjalta. Harva heti pomppaa mihinkään supertienesteihin edes valmistuttuaan. Palkka nousee sitä mukaa, kun työuraa ja kokemusta kertyy.

Jotta työelämän voi ylipäätänsä aloittaa pitää saada se kuuluisa jalka ovenväliin ensin.

Miten tuo onnistuu, kun koulutuksen läpipääsemisen edellytys on lähes joka alalla harjoittelujakso, ja harjoittelupaikkoja on yhä vähemmän...puhumattakaan siitä, että jos valmistut ja saat mustaa valkoisella, niin työpaikoilla sitten on hyvin monesti työn saamisen ehtona yleensä se vähintään vuoden - viiden vuoden työkokemus? Mistäpä se työkokemuksen pieraisee?

Sama ongelma on ollut ihan 2000-luvun alusta asti. Pahentunut vaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt ja yritän opiskella ja hakea töitä, mutta kelpaan vain 9€ orjaksi ja kouluissa ym. kiusataan sitä köyhintä ja perheetöntä(ei ole ikinä edes varaa perustaa perhettä, jos sellaisen olis halunnutkin)ja jauhetaan vain materiasta ja kaikesta mistä se syrjäytynyt on jäänyt koko ikänsä ulkopuolelle.

Ennemmin "makaisin"sitten vain enää kotonani yksin (kun saisikin olla rauhassa perustulon varassa eikä päähän monotettavana byrokratian rattaissa) kuin yrittäisin enää ikinä punkea itseäni väkisin seuraan ja paikkoihin jonne minua ei haluta eikä kaivata(suomaliset kiusaajayhteisöt kouluissa ja työpaikoilla.

Ja tosiaan se syrjäytetty ei tunnu oikein nousevan näistä 9€- orjakierteistä palkkatyöläiseksi vaikka kuinka yrittäisi!ja pian joku trollaa, että kyllä mää pääsin kun ahkerasti tein 9€ hommia niin jonnekin +5000€/kk palkoille sitten palinnoksi-juujuu-ehkä jossain satukirjassa!)

News flash: on ihan normaalia, että työelämässä pitää aloittaa pohjalta. Harva heti pomppaa mihinkään supertienesteihin edes valmistuttuaan. Palkka nousee sitä mukaa, kun työuraa ja kokemusta kertyy.

Ei pitäisi olla normaalia, että pitää tehdä vuosikaudet töitä pelkällä työttömyysetuudella ja 9 euron päivittäisellä kulukorvauksella, että saattaa sitten ehkä joskus hyvällä tuurilla saada ihan oikean työpaikan, mistä maksetaan peräti niukin naukin tes:n minimi.

Heikkojen hyysääminen tulisi lopettaa. Elämä olisi tällöin muilla paljon mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan se syrjäytynyt täällä. Terveyden takia.

Mutta enpä silti kirjoittele ilkeitä juttuja tänne. Pikemminkin päinvastoin. Kauhistelen tätä palstaa aika usein.

Se ilkeä voi olla ehkä muukin kuin syrjäytynyt? Kaikenlaista löytyy eri ihmisryhmistä.

Olen tarkkaillut tätä ja useammin ne ilkeät näyttävät työelämässä olevan.

Käyn terapiassa ja hankin äidin työpaikan kautta palkatonta työtä, koska en uskalla mennä työhaastatteluun. Eli en ole vain "kelan tuilla loisija" ja yritän oikeasti tehdä itsestäni yhteiskunnalle hyödyllisen, mutta se ei tapahdu hetkessä. Ja teille keitä kiinnostaa huono tilanteeni on isäni aiheuttamien traumojen syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa melkoisesti elämää, ei siinä päivätoiminnan järjestäminen auta mitään. Menisin mielelläni ihan oikeisiin töihin jos vointi ja terveys sen vain sallisivat.

Siedätyshoito parantaa tuon samantien, itselläkin oli tuo todettuna ja menin asiakaspalvelu töihin ja kappas ei enää mitään oireta. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain, lääkkeet on se turhin ja huonoin vaihtoehto.

Jos et saa mitään terapiaa (tai esim. lääkkeitä) siihen siedätykseen, niin on suuri riski että siedätys tuottaa huonoja kokemuksia. Se että olet peloissasi jossain sosiaalisessa tilanteessa todennäköisesti vain tekee huonon fiiliksen ja haluaa entistä enemmän vetäyty. Jossain määrin ja joskus siedätys toki toimii. Mutta jos se toimisi aina ja kaikille, niin kaikki olisi jo parantuneet. Siedätys on hyvä osa paranemista mutta kaikenlaista muutakin tukea tarvitaan.

Altistuksen idea on sietää pelkoa ja epämukavuutta. Ja opettaa aivot js keho ymmärtämään, että nämä ylireaktiot ovat turhia. Mitä enemmän tuntuu, sen parempi. Ahdistus otetaan vastaan, eikä harhauteta mieltä millään turhilla turvakäyttäytymisillä.

Mitään hyvää fiilistä ei tule. Ylpeyttä tulee, mutta itse altistuksen kuuluu ahdistaa. Ellei ahdista (ja paljon) se ei ole altistus.

Altistusta tehokkaampaa menetelmää ei minkään näyttöön perustuvan tutkimuksen mukaan ole löydetty. Se taas mitä ihmiset laskevat altistukseksi, on liian epämääräistä ja kirjavaa. Se ahdistus täytyy hyväksyä.

Altistus ei sovi kaikille ja muutenkin se pitäisi toteuttaa oikein. Esimerkiksi jos on traumatausta, altistus voi vain uudelleen traumatisoida ja syventää ongelmia. Ei ole mitään yhtä poppaskonstia, joka kaikille sopisi.