Miksi syrjäytyneet ihmiset eivät tee elämällensä mitään?

Ja miksi sinä lietsot vihaa tällä palstalla?

Varmaan he yrittävätkin keksiä jonkin keinon tehdä elämälleen jotain, mutta olosuhteet estävät sen. Tietysti voi olla, että olosuhteet muuttuvat jossain vaiheessa ja sitten tie onkin auki taivasta myöten.

Koska niitä ei kiinnosta muu kuin itsensä sääliminen ja katkeruudessa rypeminen. KTS. INCELit

Tekeehän ne: hidasta itemurhaa. Mä näen niitä päivittäin töissä ja vapaalla. Ne juovat itseään hautaan, johon päätyvät keskimäärin 42 vuoden iässä.

Vierailija kirjoitti:

Tekeehän ne: hidasta itemurhaa. Mä näen niitä päivittäin töissä ja vapaalla. Ne juovat itseään hautaan, johon päätyvät keskimäärin 42 vuoden iässä.

Ei kaikki syrjäytyneet käytä päihteitä, esim. minä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyneiden sosiaalituet vastikkeellisiksi. Joko osallistut toimintaan tai olet syömättä.

Syrjäytyneet ovat monesti niitä kaikkein fiksuimpia

Jaa millähän perusteella?

Katsos, ne tuet myönnetään sillä ehdolla, että köyhä ei saa tehdä mitään hyödyllistä.

Jos esim.

... työtön keittää kahvia tai väärässä paikassa siirtää kahvikupin toiselle pöydälle, niin menettää työttömyyskorvaukset.

... työtön opiskelee pääsykokeita varten tai ylläpitää opiskelulla ammattitaitoaan, niin menettää työttömyyskorvaukset.

Eihän se sovi, että köyhä hyödyntäisi työttömyysaikansa siten, että huono-osaisempaan sukuun syntynyt saisi kilpailuetua hyväosaiseen nähden opiskelu- tai  työpaikkaa hakiessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa melkoisesti elämää, ei siinä päivätoiminnan järjestäminen auta mitään. Menisin mielelläni ihan oikeisiin töihin jos vointi ja terveys sen vain sallisivat.

Siedätyshoito parantaa tuon samantien, itselläkin oli tuo todettuna ja menin asiakaspalvelu töihin ja kappas ei enää mitään oireta. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain, lääkkeet on se turhin ja huonoin vaihtoehto.

Jos et saa mitään terapiaa (tai esim. lääkkeitä) siihen siedätykseen, niin on suuri riski että siedätys tuottaa huonoja kokemuksia. Se että olet peloissasi jossain sosiaalisessa tilanteessa todennäköisesti vain tekee huonon fiiliksen ja haluaa entistä enemmän vetäyty. Jossain määrin ja joskus siedätys toki toimii. Mutta jos se toimisi aina ja kaikille, niin kaikki olisi jo parantuneet. Siedätys on hyvä osa paranemista mutta kaikenlaista muutakin tukea tarvitaan.

Voi olla itseluottamusongelmia. Kun ei saa koskaan kuulla että on hyvä jossakin ja että hienosti tehty, niin alkaa uskomaan että ei tosiaan kykene mihinkään. Luin joskus hienon sanonnan, jossa oli että ennenkuin ajattelee olevansa luuseri, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaisessa porukassa viettää aikaansa. Toisin sanoen oikeat tyypit ympärillä kannustaa ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Joskus niiden oikeiden tyyppien löytäminen vie vaan aikaa enemmän. Silti ei kannata luovuttaa.

Katselin tänään Ylen aamua, ja sielläkin mainittiin kahdesti vauva.fi..

Ei todellakaan tiedä,ketkä kaikki tänne kirjoittelee.

Todistetusti ainakin jopa professorit käyneet täällä palstalla.

Voi olla vaikka joku hyvinkin hillitty julkinenkin hahmo,joka käy sitten vuodattamassa tänne ne kaikki angstinsa.

Ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa melkoisesti elämää, ei siinä päivätoiminnan järjestäminen auta mitään. Menisin mielelläni ihan oikeisiin töihin jos vointi ja terveys sen vain sallisivat.

Mitä sun altistusohjelmaan kuuluu? Kun mä hoidin oman sosiaalisen pelkoni, oli vaikeutena keksiä sellaisia n 10 ihmisen "puolituttuja" porukoita, joissa pitää olla useampi tunti ja puhua. Aloitin tätä varten uuden harrastuksen, että sain sopivaa altistusta säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyneiden sosiaalituet vastikkeellisiksi. Joko osallistut toimintaan tai olet syömättä.

Syrjäytyneet ovat monesti niitä kaikkein fiksuimpia

Jaa millähän perusteella?

Elävät nykymenon ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Katselin tänään Ylen aamua, ja sielläkin mainittiin kahdesti vauva.fi..

Ei todellakaan tiedä,ketkä kaikki tänne kirjoittelee.

Todistetusti ainakin jopa professorit käyneet täällä palstalla.

Voi olla vaikka joku hyvinkin hillitty julkinenkin hahmo,joka käy sitten vuodattamassa tänne ne kaikki angstinsa.

Ei voi tietää.

Mä olen sellainen, että olen hyvin hillitty muutoin, mutta tänne voin monesti kirjoitella ilkeyksiä.

Synnyin syrjäytyneenä. Vanhemmat kehnot. Olivat alkoholisteja, niin oli jo lapsena krooninen stressi ja monikertaiset traumat. Ihmettelivät, kun olin jo väsynyt silloin. Jatkuvaa haukkumista, arvostelua, välillä ei ollut ruokaa kotona, jätetty heitteille ja yksin, jo lapsesta lähtien. Kotona alkoholi oli kuningas. 

Aikuisena kroonisia fyysisiä sairauksia, lisäksi nepsyä. Vanhempien lisäksi myös entiset seurustelukumppanit ja jopa ystävät, kohdelleet väkivalloin. Nepsyjen, sairauksien ja C-PTSD:n vuoksi kova uupumus. 

Uusia sairauksia ilmaantuu koska en saa kunnollista hoitoa enkä apua. (Suomessa erittäin vaikeaa saada tukia, apua tiettyihin sairauksiin). Autoimmuunisairaudet puhkeavat herkästi juuri kaltoinkohtelusta. 

Olen saanut kaikenlaista väkivaltaa myös, joten luotto ihmisiin on mennyt. 

Yhteiskunta ei myöskään tahdo auttaa, olen jossain harmaalla alueella, missä ei ole tukiverkkoja. 

Itse en juo enkä polta, enkä käytä huumeita. ÄÖ 140, vaikka mulla on nepsyä. Sos.til. pelko oli joskus kova.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa melkoisesti elämää, ei siinä päivätoiminnan järjestäminen auta mitään. Menisin mielelläni ihan oikeisiin töihin jos vointi ja terveys sen vain sallisivat.

Miksi et tee asialle mitään? Sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään sairaus eikä pysyvä olotila. Se on mielessä oleva asia, jonka voi muuttaa.

Jos rahat riittäisi ensin menisin yksityislääkärille. Sitten menisin harrastamaan. Tämä harrastus maksaa. Voisin saada harrastuksesta tuloja myöhemmin. Terveydentilan kohennuttua kykenisin tekemään enemmän. Sitten palaisin töihin. Ruoka ja perustarpeet on ostettava, harrastuksiin, matkakuluihin (bussi, juna), lääkäriin (julkisella ei hoideta) ei riitä enää.

Sanoisin, että aloitekyvyttömyys vaivaa monia syrjäytyneitä. Aloitekyvyttömyyttä luo huono itsetunto, olemattomat sosiaaliset suhteet ja yhteiskunnan kovat arvot. On vaikeahkoa olla motivoitunut aloittamaan mitään ylipäänsä, jos on päähän potkittu suurimman osan elämästä - mitä se hyvejää??

Ja vaikka on ollut joskus utelias monenkin asian suhteen, niin semmoinen joka ilmansuunnasta tuleva pakottaminen ja lyttääminen saa jotkut ihmiset käpertymään itseensä - sanoisin, että tällaisia ihmisiä tehdään tarkoituksellisesti. Se on meidän kollektiivisen alitajunnan henki nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa melkoisesti elämää, ei siinä päivätoiminnan järjestäminen auta mitään. Menisin mielelläni ihan oikeisiin töihin jos vointi ja terveys sen vain sallisivat.

Miksi et tee asialle mitään? Sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään sairaus eikä pysyvä olotila. Se on mielessä oleva asia, jonka voi muuttaa.

Mistä sinä luulet tietäväsi, että hän ei ole tehnyt asialle mitään?!

Eivät kaikki ole syrjäytyneitä, kauhea sana mitä ihmisistä käytetään. Osa on köyhiä koska ihmisille annetaan liian vähän. Mutta ihmisillä on tiloja ja sairauksia, joiden vuoksi Suomen olosuhteissa työskentely ei onnistu tai ei pääse sopivaan työpaikkaan. Lisäksi yrittäminen tuo maksuja, joista jotkut eivät selviä ja voi olla liian raskasta. Olisiko ulkomaat ilmastolta helpompi osittain, mutta sinne moni ei pääse. Tämä muistuttaa P-Koreaa jo.

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyneiden sosiaalituet vastikkeellisiksi. Joko osallistut toimintaan tai olet syömättä.

Mutta sähän kuolet sitten nälkään