Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riitaa miehen harrastuksista
13.06.2023 |
Mieheni on ollut tosi innokas urheilun harrastaja aina. Tiesin tämän jo seurusteluaikana ja arvostan sitä, että hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nyt vaan lasten syntymän jälkeen tuntuu siltä, että riitelemme jatkuvasti miehen harrastuksista tai oikeammin niihin käytettävästä ajasta.
Olen itse hoitovapaalla kotona 10-kk vauvan kanssa ja 2,5-vuotias leikki-ikäisen kanssa ja tarkoitus on olla kotona ainakin tammikuuhun 24 asti (mahdollisesti jopa elokuuhun 24 asti). Miehellä on vaativa työ, jossa työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi. Sen lisäksi hän tarvitsee 1,5-3 tuntia päivässä urheilemiseen 5-6 päivänä viikossa.
Tämän lisäksi tulee sitten vielä kisamatkat, jotka vie aina vähintään koko viikonlopun. Seurusteluaikoina lähdin näihin usein mukaan, mutta lasten kanssa koen ne turhan hankaliksi, kun ei lapset jaksa seisoskella paikallaan ja katsoa kisaa tuntitolkulla.
Ja kaiken tämän päälle, mies on nyt kavereineen innostunut golffaamisesta ja sitä pitäisi päästä tekemään joka viikonloppu.
Ja minulta alkaa oikeasti olla huumori vähissä. Minä yritän käydä kävelylle tai juoksulenkillä aamulla kuuden jälkeen (miehen valmistuessa työpäiväänsä), sillä toinen vaihtoehto on lasten mentyä nukkumaan.
Ei tämä minusta ihan reilulta tunnu. Mies puolestaan väittää, että minä tiesin kuinka tärkeää liikunta/urheilu hänelle on jo ennen lasten syntymää ja nyt yritän häntä muuttaa vaatimalla, että hänen pitäisi luopua harrastuksistaan. Ja hänestä se on hirvittävän epäreilua.
Olenko kohtuuton, kun vaadin miestäni luopumaa jostain menoistaan?
Vai onko mieheni kohtuuton, kun kuvittelee elämän jatkuvan aivan ennallaan myös lasten syntymän jälkeen?
Kommentit (720)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pintaliidolle kuullostaa teidän meno. Pitää menon näyttää hyvälle viis siitä mitä se oikeasti on. Kunhan voi kavereille rehennellä että on kallista ja on söpöt lapset ja vaimo hoitaa ja rahaa piisaa kaikkeen kalliisiin harrastuksiin ja reissaillaan sinne tänne.
Kyllä! Oikein tyyppiesimerkki menestyjämiehestä joka haluaa että elämä näyttää kaikilla osa-alueilla hyvältä ja voi rehennellä kavereilleen. Perhe tarvitaan kulissiksi, hyvällä miehellä kuuluu olla perhe ja pallon potkiminen lapsen kanssa kuuluu asiaan, että kaikki näkee hänen olevan hyvä isä joka tekee kivoja juttuja lapsen kanssa.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap
Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Miksi koet niin hirveästi tarvetta puolustella miestäsi?
Et myöskään vastaa kysymyksiin. Pystyisikö miehesi tarvittaessa ottamaan koppia niistä sun päivittäisistä hommista?
Miehesi kehuu sua kun on saanut susta 50-luvun kotihengettären, entä sitten kun sulle tulee muita tarpeita? Tarvitset aikaa opiskeluun ja omaan harrastamien samalla kun lapset ja kotikin pitää hoitaa.
Kantsii miettiä kuinka kauan jaksat tuota kuviota.
En tiedä miksi koen tarvetta puolustella miestä. Mutta eikö ole aika luonnollista, että haluaa puolustaa itselleen rakkainta ihmistä, jos muut häntä haukkuvat?
Ja en tiedä pystyisikö mies ottamaan koppia niistä mun päivittäisistä töistä. Luultavasti tällä hetkellä ei. Mutta eiköhän hän oppisi, jos olisi pakko
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap
Miks sinun pitää puolustella alta riman isyyttään hoitavaa miestä? Joo niitä hyviä hetkiä on, mutta siltikin mies hoitaa perhe-elämänsä ihan riman alta. Säkin voit sen tunnustaa, että on huono isä, mutta jossain asioissa joskus tekee asiat hyvin. Kertomuksesi perusteella miehesi ei objektiivisesti tarkasteltuna ole tällä hetkellä hyvä isä, koska hän ei ole läsnä arjessa. Asia voi vielä muuttua ja toivottavasti muuttuukin niin teille tulee onnellinen perhe, jossa lapset saavat tasapuolisesti kummankin vanhemman hoitoa ja huomiota. Ja sinä saat lepohetkiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Miksi koet niin hirveästi tarvetta puolustella miestäsi?
Et myöskään vastaa kysymyksiin. Pystyisikö miehesi tarvittaessa ottamaan koppia niistä sun päivittäisistä hommista?
Miehesi kehuu sua kun on saanut susta 50-luvun kotihengettären, entä sitten kun sulle tulee muita tarpeita? Tarvitset aikaa opiskeluun ja omaan harrastamien samalla kun lapset ja kotikin pitää hoitaa.
Kantsii miettiä kuinka kauan jaksat tuota kuviota.
En tiedä miksi koen tarvetta puolustella miestä. Mutta eikö ole aika luonnollista, että haluaa puolustaa itselleen rakkainta ihmistä, jos muut häntä haukkuvat?
Ja en tiedä pystyisikö mies ottamaan koppia niistä mun päivittäisistä töistä. Luultavasti tällä hetkellä ei. Mutta eiköhän hän oppisi, jos olisi pakko
Ap
Niin hän ei vaan halua ottaa koppia niistä. Kivempi harrastaa ja hengata kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap
Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?
No kyllä varsinkin miehen äiti sanoo aina, että miehen pitää antaa mullekin omaa aikaa ja että pitää vähentää harrastuksia, jotta lapsillekin jää aikaa.
Tosta golfin aloittamisesta oli samaa mieltä kuin minä: haukkui miehen oikein kunnolla
Ap
Ap:n mies kuulostaa vähän minun isältä. Oikein lämmin ja rakastava isä, joka teki paljon juttuja lastensa kanssa. Siis silloin harvoin kun sattui olemaan kotona. Äiti meidät hoiti ja kasvatti. Nykyään välit isän kanssa on ihan hyvät, mutta etäiset, harvoin nähdään kun hän on eläkeläismiehenä niin kovin kiireinen. Se hyvä puoli tuossa oli, että omassa parisuhteessani olen todella tiukasti pitänyt kiinni siitä että lapset hoidetaan yhdessä, en suostu samaan uhrautuvan äidin rooliin kuin omani. Äiti ei edes päässyt nauttimaan isän uramenestyksen eduista, koska erosivat juuri meidän lasten aikuistuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Kaikkea ei voi saada. Kukaa ei ole täydellinen. Turhaan valitat. Mies elättää teidät ja on hyvä isä. Sporttinenkin vielä. Hyvä kunto vaatii treeniä se on pois kotoa.
Mies pistää itsensä perheen edelle etenkin ajan suhteen. Varmaan hyvä mies sinkkuna, mutta perheellisenä on paljon parannettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap
Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?
No kyllä varsinkin miehen äiti sanoo aina, että miehen pitää antaa mullekin omaa aikaa ja että pitää vähentää harrastuksia, jotta lapsillekin jää aikaa.
Tosta golfin aloittamisesta oli samaa mieltä kuin minä: haukkui miehen oikein kunnolla
Ap
Jotenkin aina yritän uskoa ihmisen kykyyn muuttua, mutta jos mies ei edes äitiään usko eikä ole tehnyt mitään muutoksia ajankäyttöönsä niin ei sitä tule tapahtumaan tulevaisuudessakaan. Pitää itsensä kanssa jotenkin prosessoida se, että vääntöä perheen priorisoimisesta tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen asti ja tulet aina kantamaan kaiken vastuun arjesta. Tai eroatte kun et enää jaksa. Toivottavasti tulen olemaan väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, miehesi on tällä hetkellä huono isä ja surkea aviopuoliso. Mutta, koska hän kuitenkin jotain tekee lastensa kanssa ja vaimonsa eteen, hän saattaa olla ihan kehityskelpoinen yksilö, vanhemmaksi kasvaminen ottaa vaan hänen kohdallaan vähän enemmän aikaa. Joudut kyllä nyt valitettavasti vähän toimimaan kasvattajana ja pakottamaan häntä heräämään ymmärtämään lapsiperhe-elämän haasteet, mutta se voi oikeasti kannattaa. Aloita pienin askelin, ala vaatia esim se päivittäinen lenkkisi järkevään aikaan, ja mahdollisuus omiin menoihin viikonloppuihin. Varaat ne jo hyvissä ajoin kalenteriin, ennen kuin mies ennättää laittaa siihen jotain kisaa tms omaa menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap
Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?
No kyllä varsinkin miehen äiti sanoo aina, että miehen pitää antaa mullekin omaa aikaa ja että pitää vähentää harrastuksia, jotta lapsillekin jää aikaa.
Tosta golfin aloittamisesta oli samaa mieltä kuin minä: haukkui miehen oikein kunnolla
Ap
Vanhemmat maksaa miehen harrastukset yms eikä mies silti usko ja kuuntele äitiään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap
Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?
No kyllä varsinkin miehen äiti sanoo aina, että miehen pitää antaa mullekin omaa aikaa ja että pitää vähentää harrastuksia, jotta lapsillekin jää aikaa.
Tosta golfin aloittamisesta oli samaa mieltä kuin minä: haukkui miehen oikein kunnolla
Ap
Vanhemmat maksaa miehen harrastukset yms eikä mies silti usko ja kuuntele äitiään?
No ei kai, äiti on hänelle palvelija ja mahdollistaja, ei sellaisen valituksia kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap
Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?
No kyllä varsinkin miehen äiti sanoo aina, että miehen pitää antaa mullekin omaa aikaa ja että pitää vähentää harrastuksia, jotta lapsillekin jää aikaa.
Tosta golfin aloittamisesta oli samaa mieltä kuin minä: haukkui miehen oikein kunnolla
Ap
Jotenkin aina yritän uskoa ihmisen kykyyn muuttua, mutta jos mies ei edes äitiään usko eikä ole tehnyt mitään muutoksia ajankäyttöönsä niin ei sitä tule tapahtumaan tulevaisuudessakaan. Pitää itsensä kanssa jotenkin prosessoida se, että vääntöä perheen priorisoimisesta tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen asti ja tulet aina kantamaan kaiken vastuun arjesta. Tai eroatte kun et enää jaksa. Toivottavasti tulen olemaan väärässä.
Mäkään ei ihan hirveästi usko muutokseen, koska AP on jo toistuvasti tuonut ilmi tyytymättömyytensä tilanteeseensa, eikä mitään ole tapahtunut.
Luultavammin AP on luonteeltaan pehmeä ja periksiantavainen, eikä osaa panna kovaa kovaa vasten. Siksikin varmaan huomaamattaan solahtanut tähän 50-luvun kotihengettären rooliin, joka sivu mennen sanoen on aika vieras useimmille saman ikäpolven naisille. Ehkäpä siksi AP:n mies on alun perin häneen rakastunut?
Mutta kun aikaa kuluu, oma persoonallisuus alkaa nostaa päätään ja ehkä huomaa, että itselläkin joitain unelmia kodin ulkopuolella. Jos olet AP jo nyt 22-vuotiaana tyytymätön perhedynamiikkaanne, miten luulet tilanteen olevan kun aikaa kuluu ja tulee uusia vastuita ja vastoinkäymisiä?
Kannattaa ainakin kysyä itseltään, että jaksanko tätä samaa kuviota, jos muutosta ei tule? Ja kuinka kauan olen varma odottamaan muutosta ja minkätasoinen muutos on riittävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap
Miks sinun pitää puolustella alta riman isyyttään hoitavaa miestä? Joo niitä hyviä hetkiä on, mutta siltikin mies hoitaa perhe-elämänsä ihan riman alta. Säkin voit sen tunnustaa, että on huono isä, mutta jossain asioissa joskus tekee asiat hyvin. Kertomuksesi perusteella miehesi ei objektiivisesti tarkasteltuna ole tällä hetkellä hyvä isä, koska hän ei ole läsnä arjessa. Asia voi vielä muuttua ja toivottavasti muuttuukin niin teille tulee onnellinen perhe, jossa lapset saavat tasapuolisesti kummankin vanhemman hoitoa ja huomiota. Ja sinä saat lepohetkiä!
Meillä meni samoin. Kun lapset olivat murrosiässä, niin olin aivan loppu ja mieheni oli vetovastuussa. Hän sai opetettua lapsille rajat ja muutenkin se meni luontevasti niin. Monen mielestä mieheni olisi pitänyt erota ja vaatia että teen puolet.
Tämä kaikki viha ja näköalattomuus tekee elämästänne ja lapsienne elämästä vaikeaa. Nuorena ei osaa katsella omaa toimintaansa objektiivisesti.
Ap muista että tilanteet muuttuu ja sinä muutut. Jos tuijotat kaikkea tekemistä, niin oletko valmis että sinun tekemättömyyksiä nostetaan esille. Pian saat pelata oman osasi jalkapalloa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap
Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?
No kyllä varsinkin miehen äiti sanoo aina, että miehen pitää antaa mullekin omaa aikaa ja että pitää vähentää harrastuksia, jotta lapsillekin jää aikaa.
Tosta golfin aloittamisesta oli samaa mieltä kuin minä: haukkui miehen oikein kunnolla
Ap
Jotenkin aina yritän uskoa ihmisen kykyyn muuttua, mutta jos mies ei edes äitiään usko eikä ole tehnyt mitään muutoksia ajankäyttöönsä niin ei sitä tule tapahtumaan tulevaisuudessakaan. Pitää itsensä kanssa jotenkin prosessoida se, että vääntöä perheen priorisoimisesta tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen asti ja tulet aina kantamaan kaiken vastuun arjesta. Tai eroatte kun et enää jaksa. Toivottavasti tulen olemaan väärässä.
Mäkään ei ihan hirveästi usko muutokseen, koska AP on jo toistuvasti tuonut ilmi tyytymättömyytensä tilanteeseensa, eikä mitään ole tapahtunut.
Luultavammin AP on luonteeltaan pehmeä ja periksiantavainen, eikä osaa panna kovaa kovaa vasten. Siksikin varmaan huomaamattaan solahtanut tähän 50-luvun kotihengettären rooliin, joka sivu mennen sanoen on aika vieras useimmille saman ikäpolven naisille. Ehkäpä siksi AP:n mies on alun perin häneen rakastunut?
Mutta kun aikaa kuluu, oma persoonallisuus alkaa nostaa päätään ja ehkä huomaa, että itselläkin joitain unelmia kodin ulkopuolella. Jos olet AP jo nyt 22-vuotiaana tyytymätön perhedynamiikkaanne, miten luulet tilanteen olevan kun aikaa kuluu ja tulee uusia vastuita ja vastoinkäymisiä?
Kannattaa ainakin kysyä itseltään, että jaksanko tätä samaa kuviota, jos muutosta ei tule? Ja kuinka kauan olen varma odottamaan muutosta ja minkätasoinen muutos on riittävä?
Jos ap on vasta 22-vuotias, niin hän ei tiedä dynamiikasta kuin pienen häivähdyksen. Minäkin tein nuorena ja uhmakkaana huonoja päätöksiä, koska luulin olevana oikeassa. Vanhemmiten ne asiat näyttäytyy täysin eri valossa. Kun rajoitat rakkaaltasi jotain tärkeää, voit olla varma että et rakasta.
Ja saanko arvata, että mies ei pidä viikkoakaan vanhempainvapaata, vaikka ap:lla olisi se kauppatyö jonne palata koska vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap
Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?
No kyllä varsinkin miehen äiti sanoo aina, että miehen pitää antaa mullekin omaa aikaa ja että pitää vähentää harrastuksia, jotta lapsillekin jää aikaa.
Tosta golfin aloittamisesta oli samaa mieltä kuin minä: haukkui miehen oikein kunnolla
Ap
Jotenkin aina yritän uskoa ihmisen kykyyn muuttua, mutta jos mies ei edes äitiään usko eikä ole tehnyt mitään muutoksia ajankäyttöönsä niin ei sitä tule tapahtumaan tulevaisuudessakaan. Pitää itsensä kanssa jotenkin prosessoida se, että vääntöä perheen priorisoimisesta tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen asti ja tulet aina kantamaan kaiken vastuun arjesta. Tai eroatte kun et enää jaksa. Toivottavasti tulen olemaan väärässä.
Mäkään ei ihan hirveästi usko muutokseen, koska AP on jo toistuvasti tuonut ilmi tyytymättömyytensä tilanteeseensa, eikä mitään ole tapahtunut.
Luultavammin AP on luonteeltaan pehmeä ja periksiantavainen, eikä osaa panna kovaa kovaa vasten. Siksikin varmaan huomaamattaan solahtanut tähän 50-luvun kotihengettären rooliin, joka sivu mennen sanoen on aika vieras useimmille saman ikäpolven naisille. Ehkäpä siksi AP:n mies on alun perin häneen rakastunut?
Mutta kun aikaa kuluu, oma persoonallisuus alkaa nostaa päätään ja ehkä huomaa, että itselläkin joitain unelmia kodin ulkopuolella. Jos olet AP jo nyt 22-vuotiaana tyytymätön perhedynamiikkaanne, miten luulet tilanteen olevan kun aikaa kuluu ja tulee uusia vastuita ja vastoinkäymisiä?
Kannattaa ainakin kysyä itseltään, että jaksanko tätä samaa kuviota, jos muutosta ei tule? Ja kuinka kauan olen varma odottamaan muutosta ja minkätasoinen muutos on riittävä?
Jos ap on vasta 22-vuotias, niin hän ei tiedä dynamiikasta kuin pienen häivähdyksen. Minäkin tein nuorena ja uhmakkaana huonoja päätöksiä, koska luulin olevana oikeassa. Vanhemmiten ne asiat näyttäytyy täysin eri valossa. Kun rajoitat rakkaaltasi jotain tärkeää, voit olla varma että et rakasta.
Eli ne harrastukset on tärkeitä isälleen? Mites ne lapset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap
Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?
No kyllä varsinkin miehen äiti sanoo aina, että miehen pitää antaa mullekin omaa aikaa ja että pitää vähentää harrastuksia, jotta lapsillekin jää aikaa.
Tosta golfin aloittamisesta oli samaa mieltä kuin minä: haukkui miehen oikein kunnolla
Ap
Jotenkin aina yritän uskoa ihmisen kykyyn muuttua, mutta jos mies ei edes äitiään usko eikä ole tehnyt mitään muutoksia ajankäyttöönsä niin ei sitä tule tapahtumaan tulevaisuudessakaan. Pitää itsensä kanssa jotenkin prosessoida se, että vääntöä perheen priorisoimisesta tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen asti ja tulet aina kantamaan kaiken vastuun arjesta. Tai eroatte kun et enää jaksa. Toivottavasti tulen olemaan väärässä.
Mäkään ei ihan hirveästi usko muutokseen, koska AP on jo toistuvasti tuonut ilmi tyytymättömyytensä tilanteeseensa, eikä mitään ole tapahtunut.
Luultavammin AP on luonteeltaan pehmeä ja periksiantavainen, eikä osaa panna kovaa kovaa vasten. Siksikin varmaan huomaamattaan solahtanut tähän 50-luvun kotihengettären rooliin, joka sivu mennen sanoen on aika vieras useimmille saman ikäpolven naisille. Ehkäpä siksi AP:n mies on alun perin häneen rakastunut?
Mutta kun aikaa kuluu, oma persoonallisuus alkaa nostaa päätään ja ehkä huomaa, että itselläkin joitain unelmia kodin ulkopuolella. Jos olet AP jo nyt 22-vuotiaana tyytymätön perhedynamiikkaanne, miten luulet tilanteen olevan kun aikaa kuluu ja tulee uusia vastuita ja vastoinkäymisiä?
Kannattaa ainakin kysyä itseltään, että jaksanko tätä samaa kuviota, jos muutosta ei tule? Ja kuinka kauan olen varma odottamaan muutosta ja minkätasoinen muutos on riittävä?
Jos ap on vasta 22-vuotias, niin hän ei tiedä dynamiikasta kuin pienen häivähdyksen. Minäkin tein nuorena ja uhmakkaana huonoja päätöksiä, koska luulin olevana oikeassa. Vanhemmiten ne asiat näyttäytyy täysin eri valossa. Kun rajoitat rakkaaltasi jotain tärkeää, voit olla varma että et rakasta.
Rakkautta harrastuksiaan kohtaan ei voi käyttää tekosyynä laiminlyödä puolisoaan ja lapsiaan. Jos rakastaa, tahtoo läheisten voivan myös hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"
Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.
Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."
.Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.
Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän
Ap
Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?
En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?
Tunnistaa isänsä? Kyllä
Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä
Haluaa isänsä syliin? Kyllä
Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!
Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.Ap
Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap
Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?
No kyllä varsinkin miehen äiti sanoo aina, että miehen pitää antaa mullekin omaa aikaa ja että pitää vähentää harrastuksia, jotta lapsillekin jää aikaa.
Tosta golfin aloittamisesta oli samaa mieltä kuin minä: haukkui miehen oikein kunnolla
Ap
Jotenkin aina yritän uskoa ihmisen kykyyn muuttua, mutta jos mies ei edes äitiään usko eikä ole tehnyt mitään muutoksia ajankäyttöönsä niin ei sitä tule tapahtumaan tulevaisuudessakaan. Pitää itsensä kanssa jotenkin prosessoida se, että vääntöä perheen priorisoimisesta tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen asti ja tulet aina kantamaan kaiken vastuun arjesta. Tai eroatte kun et enää jaksa. Toivottavasti tulen olemaan väärässä.
Mäkään ei ihan hirveästi usko muutokseen, koska AP on jo toistuvasti tuonut ilmi tyytymättömyytensä tilanteeseensa, eikä mitään ole tapahtunut.
Luultavammin AP on luonteeltaan pehmeä ja periksiantavainen, eikä osaa panna kovaa kovaa vasten. Siksikin varmaan huomaamattaan solahtanut tähän 50-luvun kotihengettären rooliin, joka sivu mennen sanoen on aika vieras useimmille saman ikäpolven naisille. Ehkäpä siksi AP:n mies on alun perin häneen rakastunut?
Mutta kun aikaa kuluu, oma persoonallisuus alkaa nostaa päätään ja ehkä huomaa, että itselläkin joitain unelmia kodin ulkopuolella. Jos olet AP jo nyt 22-vuotiaana tyytymätön perhedynamiikkaanne, miten luulet tilanteen olevan kun aikaa kuluu ja tulee uusia vastuita ja vastoinkäymisiä?
Kannattaa ainakin kysyä itseltään, että jaksanko tätä samaa kuviota, jos muutosta ei tule? Ja kuinka kauan olen varma odottamaan muutosta ja minkätasoinen muutos on riittävä?
Jos ap on vasta 22-vuotias, niin hän ei tiedä dynamiikasta kuin pienen häivähdyksen. Minäkin tein nuorena ja uhmakkaana huonoja päätöksiä, koska luulin olevana oikeassa. Vanhemmiten ne asiat näyttäytyy täysin eri valossa. Kun rajoitat rakkaaltasi jotain tärkeää, voit olla varma että et rakasta.
Tämän voisi kääntää toisin päin. Mies ei rakasta ap:ta, koska rajoittaa ap:ta elämällä vain omaa elämäänsä. Ei tämä homma mene niin, että vain ap joustaa ja ymmärtää. Joustoa pitää olla molemmin puolin.
Alue: Aihe vapaa
Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.
Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.
Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi
Ap