Riitaa miehen harrastuksista

Kumpi sitten on tärkeämpää: yhteinen laatuaika vai hyväkroppainen mies näin kärjistettynä

Omallakin miehellä oli sixpack ja kokoonsa nähden salin kovakuntoisin mies, mutta lapsen myötä vähensi urheilukertoja. Enää ei vatsalihakset erotu niin hyvin, mutta parempi näin että jää enemmän aikaa perheelle.

Muuten kehottaisin ap:tä sanomaan miehelle hänellä tulleen raja vastaan ja ettei yksinkertaisesti enää jaksa nykyistä menoa. Se on joko golf tai perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa muuttaa kumppaninsa mieleisekseen. Tavallinen tarina, ei tässä mitään uutta ole.

Koetatko väittää että miehen ei tarvitse viettää aikaa lastensa ja vaimon kanssa? Onko sinusta oikein että jos perheeseen syntyy lapsia niin nainen voi käydä 1-2 tuntia viikossa harrastamassa ilman lapsia ja mies puolestaan voi harrastaa ilman lapsia jopa 20-30 tuntia viikossa? Ja jos nainen koettaa pitää puoliaan niin se on miehen muuttamista. Miksi miehen ei kuulu hoitaa osaansa perheestä ilman että naisen tarvitsisi muuttaa miestä ?

Onko oikein? On se jos asiasta ei ole muuta sovittu.

Nainen voi aina haluta ja ul+ista, mutta jos ei ole sovittu niin minkäs teet.

Jättäkää porsimatta jos ette osaa kommunikoida, vaan oletatte asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?

Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?

Ei me osattu.

Ap

Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta. 

Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä. 

Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.

Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.

Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta). 

Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-)  Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3

Ihana tarina. Onnellinen loppu, vaikka nainen hylättiin yksin lapsen kanssa ja mies tekee mitä huvittaa. Tarinan opetus: naisen kannattaa nöyrtyä, lopussa kiitos seisoo.

Onko tarinasi tosi vai keksitty? Ainakin osia tuosta jutusta on ollut palstalla ennenkin.

Minua aina raivostuttaa lukea näistä pikkulapsi perheistä, joissa isä painaa helkatin pitkää päivää silloin, kun lapsi on ihan pieni ja äiti hoitamassa sitä kotona. Siis juuri silloin, kun nainen tarvitsisi kaiken sen tuen ja avun uuden ihmistaiven kanssa. Joo joo raha raha, mutta kyllä se aika ja läsnäolo on tuossa vaiheessa silti akuutisti tärkein asia, kuin iso massi.

Minä taas ihmettelen, kun täällä jotkut kertovat, kuinka miehet joutuvat tekemään helv..pitkää päivää. Miten se on työsuhteessa edes mahdollista? Vai tehdäänkö ne ilman palkkaa?

Ylitöitä jokaisessa yrityksessä viranomaiset valvovat, sanktion uhalla ja jo laki velvoittaa ne ilmoittamaan vuosittain. Maksimi määrä on 250h/v joka tarkoittaa n. 20h/kk ja 5h/viikossa eli tunti päivässä. Ja vain poikkeusluvalla voi sen ylittää, jos yhteiskunnallinen etu sitä vaatii.

Ihanko oikeasti moni yritys tietoisesti ottaa riskin ja tietoisesti syyllistyy rikokseen ja on valmis ottamaan riskin kymppitonnien sanktiotioista kun lähes jokainen mies tuntuu tekevän pitkää työpäivää vai onko todellisuus toinen ja nämä miehet maleksivat työpaikalla ja viettävät vapaa-aikaansa työssä ja ilman mitään korvausta tai palkkaa. Sitäkin on ollut miesvaltaisilla aloilla, sekin on nähty, ettei kotiin lähteminen kiinnosta, vaan maleksitaan työpaikoilla.

Suorittavalla portaalla noin. Kun noustaan tikapuita ylöspäin niin ei välttämättä ole ylitöitä eikä säännöllistä työaikaakaan. Ei siinä useinkaan maleksimisesta ole kyse. Esim omalla alalla ihan tavallista että jos haluaa urallaan edetä niin tunteja ei paljon lasketa. Osakkaaksi kun pääsee niin joutaa golfaamaan paremminkin. Tosin nuoremmat sukupolvet kai vähän fiksumpia eli muutosta on ehkä tulossa, mutta hitaasti.

Silloin työ ei perustu työsopimukseen, vaan erityiseen johtajasopimukseen, joka on työlainsäädännön ulkopuolella. Silloin ollaan "töissä" 24/7. Mutta niitä johtajasopimuksia on harvalla.

Minulla on tuollainen sopimus ja olen senior advisor. Ei se ole johtajasopimus, se on sopimus kokonaistyöajasta.

Yliopiston proffilla ja jopa amismaikoilla on sama. 1500-1600h vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Pete84 kirjoitti:

Jätä se sika.

Vain koska emakko onkin jo porsinut jaa saanut haluamansa.

Pitää muistaa ettei nainen halua koskaan miestä. Hän haluaa jotain mitä mies tarjoaa hänelle.

Rahaa tai lapsen yleensä.

On paljon miehiä, jotka halutaan heidän itsensä takia. Sinä et kuulu heihin, ja syykin siihen tulee selväksi jo kolmen virkkeesi perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Ja sohvalla makaavaa, pleikkaa pelaavaa laiskimusta en jaksaisi katsoa päivääkään. Olen tosi iloinen, että mies on niin urheilullinen.

Ja älkää nyt ihan ampuko, mutta onhan toi mies aika kiva katsellakin. Mä en oo koskaan tykännyt sellaisista jääkaapin kokoisista lihaskimpuista, mutta tolleen sopivasti lihaksikas, hyvässä kunnossa oleva mies on kyllä aika namu

Ap

No, miksi sitten valitat?

Olet saanut hyvänäköisen miehen, joka oletettavasti kelpaa jollekin toisellekin, sitten kun se kyllästyy suhun eli 50-lukua larppaavaan kotiäitiin ilman omia tuloja ja ammattia. Ja se aika hyvin todennäköisesti koittaa kun menevästä ja hyvännäköisestä miehestä kysymys.

Sulle jää sitten ne opinnot ja työpaikan hankkiminen yksinhuoltajana.  Samaan aikaa sun ikätoverit ovat valmistuneet opinnoistaan ja eläneet omaa huoletonta nuoruuttaan ja ehtineet kokeilemaan muitakin kumppaneita kuin se teini-iän ensi-ihastusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Huomaatko, että oma huono tuulesi kuormittaa sinua eniten. Relaa ja ajattele, että kaikki on hyvin. Taakkasi putoaa oman asenteen muutoksella. Onko naapurissa ketään pienten lasten äitiä, jonka kanssa voisitte vaihtaa lastenhoitovuoroja.

Ei se naapurin rouva ole lasten vanhempi, jota ne lapset kaipaa ja joiden läsnäoloon lapsilla on oikeus.

Lapsilla on oikeus myös tietää niiden biologinen isä. Sekään ei toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa siinä, että täällä on aika ikävääkin kommentointia. Jaksat todella hyvin vastata ilkeisiinkin kommentteihin. Mutta toisaalta on myös paljon asiaa.

Ap, sinä selvästi rakastat miestäsi ja kunnioitat häntä. Ja haluat puolustaa häntä. Se on hienoa.

Rakkaus ei vain aina säästä katkeruudelta, joka nousee, kun liian kauan joutuu sietämään rakkaimmaltaan jotain, joka rikkoo itseä.

Suosittelen vakavaa keskustelua, jossa tuot esiin kunnolla omat ajatuksesi. Auta häntä näkemään sen, mitä sinä tarvitset, että voit perheessänne hyvin.

Joskus puoliso (mies tai nainen) tarvitsee jotain, mikä avaa silmät. Toisilla ne avautuu helpommin, toisilla vaikeamman kautta. Mutta on rakkautta myös auttaa puoliso näkemään, että nykyinen tahti ei tee sinulle ja perheelle hyvää. Se jää nähtäväksi, kuinka valmis miehesi on muuttamaan vapaa-aikaansa. Toivottavasti hän osaa ottaa sanasi rakentavasti ja ymmärtää, että perhe tulee ennen harrastuksia.

Kiitos tästä kommentista. Sinun kaltaisten kommentoijien takia jaksan palata tähän keskusteluun uudestaan ja uudestaan.

Sitä mietin, että mitä iloa noi ilkeilijät saa siitä, että tulevat haukkumaan minua tai miestäni. Mistä sellainen viha kumpuaa.

Ehkäpä heidän elämässään on asiat vielä huonommin ja pitää purkaa sitä omaa pahaa oloa tänne minuun. Niin katkera minä en onneksi vielä ole, että pitäisi ilkeillä ventovieraille

Ap

Vierailija kirjoitti:

Golf on todella kallis harrastus, välineet, vaatteet, klubijäsenyytdet, lisenssit, pelaamaan vähän viroon espanjaan ja kanarialle ym. Ja samoin on thriathlon. Pelkkä pyörä maksaa sen 4000 €-10000 €, siihen päälle varusteet, vaatteet, laitteet, kengät, märkäpuvut, kypärät, ajotietokoneet, traineri jotta voi kotona talvella polkea, uimahallilmaksut, juoksukamat, leirit ulkomailla. Molemmat kunnon varusteurheilua. Miten putkimiehen tili riittää kaikkeen?

Ei nyt kyseenalaisteta kun ap testaa kuinka pitkälle hän voi tarinaa venyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin äsken miehen työntävän lastenrattaita, koira hihnassa ja itse juoksi 😲 Siinä oiva ajanhallinta. Se ole ku tehdä 🤗

Me itseasiassa säästetään sellasiin kunnon juoksurattaisiin (miehen idea), mutta ne on vaan niin hirveän kalliita, kun halutaan sellaset, johon mahtuu kaksi

Oliko miehesi ehdotus,että sinä voit sitten lasten kanssa juosta ja hänen ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä,ettei annan sinulle järkevään aikaan lenkkeily mahdollisuutta? Koska miehellä on jo niin paljon harrastuksia,kisamatkoja ym hän voi pitää golfit ym tauolla sen aikaa,että saatte rattaat hommattua. Mutta,kerro miehellesi, että mies on se joka rattaiden kanssa juoksee joten ostaa miehelle mieluisat. Sinä olet todellakin ansainnut oman aikasi edes lenkkeillessä! Ja kun mies on kesälomalla,omat oman viikonlopun ja lähdet lomailemaan!

Juu, säästetään sellaisiin tosi hyviin (ja kalliisiin) juoksurattaisiin, joiden kanssa mies voisi juosta. Ja miehelle ei huonot kelpaa.

Minähän juoksen vaikka niiden nykyisten kirppikseltä ostettujen perusrattaiden kanssa, jos on tarve.

Ap

Ap, sua takuulla viilataan linssiin. Tiedätkö 100% varmasti, että mies on töissä, kun sanoo olevansa ja on harrastuksissaan kun sanoo olevansa?

Mies tietää 100% varmaksi ettei ole lapsen isä.

Vierailija kirjoitti:

Sinuna ap ottaisin yksityisetsivän. En hetkeäkään usko, että miehesi puhuu totta.

MIllä rahalla?

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain sinun pitäisi luopua vapaa-ajastasi?

Koska nainen päättää tekeekö lapsia vai ei.

Naisen päätös, naisen kehoi, naisen vastuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?

Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?

Ei me osattu.

Ap

Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta. 

Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä. 

Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.

Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.

Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta). 

Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-)  Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3

Ihana tarina. Onnellinen loppu, vaikka nainen hylättiin yksin lapsen kanssa ja mies tekee mitä huvittaa. Tarinan opetus: naisen kannattaa nöyrtyä, lopussa kiitos seisoo.

Onko tarinasi tosi vai keksitty? Ainakin osia tuosta jutusta on ollut palstalla ennenkin.

Minua aina raivostuttaa lukea näistä pikkulapsi perheistä, joissa isä painaa helkatin pitkää päivää silloin, kun lapsi on ihan pieni ja äiti hoitamassa sitä kotona. Siis juuri silloin, kun nainen tarvitsisi kaiken sen tuen ja avun uuden ihmistaiven kanssa. Joo joo raha raha, mutta kyllä se aika ja läsnäolo on tuossa vaiheessa silti akuutisti tärkein asia, kuin iso massi.

Minä taas ihmettelen, kun täällä jotkut kertovat, kuinka miehet joutuvat tekemään helv..pitkää päivää. Miten se on työsuhteessa edes mahdollista? Vai tehdäänkö ne ilman palkkaa?

Ylitöitä jokaisessa yrityksessä viranomaiset valvovat, sanktion uhalla ja jo laki velvoittaa ne ilmoittamaan vuosittain. Maksimi määrä on 250h/v joka tarkoittaa n. 20h/kk ja 5h/viikossa eli tunti päivässä. Ja vain poikkeusluvalla voi sen ylittää, jos yhteiskunnallinen etu sitä vaatii.

Ihanko oikeasti moni yritys tietoisesti ottaa riskin ja tietoisesti syyllistyy rikokseen ja on valmis ottamaan riskin kymppitonnien sanktiotioista kun lähes jokainen mies tuntuu tekevän pitkää työpäivää vai onko todellisuus toinen ja nämä miehet maleksivat työpaikalla ja viettävät vapaa-aikaansa työssä ja ilman mitään korvausta tai palkkaa. Sitäkin on ollut miesvaltaisilla aloilla, sekin on nähty, ettei kotiin lähteminen kiinnosta, vaan maleksitaan työpaikoilla.

Suorittavalla portaalla noin. Kun noustaan tikapuita ylöspäin niin ei välttämättä ole ylitöitä eikä säännöllistä työaikaakaan. Ei siinä useinkaan maleksimisesta ole kyse. Esim omalla alalla ihan tavallista että jos haluaa urallaan edetä niin tunteja ei paljon lasketa. Osakkaaksi kun pääsee niin joutaa golfaamaan paremminkin. Tosin nuoremmat sukupolvet kai vähän fiksumpia eli muutosta on ehkä tulossa, mutta hitaasti.

Ai putkimiehillä sitten ei? Mies vaikuttaa olevan pyrkyri, perustyöt tehdään virallisella työajalla. Ne hallinnon puolen asiat sitten omalla ajalla, ja kulutetaan aika työpaikalla ns. huvikseen, näytetään työnantajalle, ettei ole kiire kotiin vaan ollaan niin niin sitoutunut työntekijä. Eikä sinne kotisirkukseen todellakaan ole kiirekään.

AP, ei missään nimessä opiskelua miehen toiveiden mukaisesti kaupalliselle alalle. Ei missään nimessä töihin miehen firmaan ennen kuin se todella on kannattava, eli ei luultavasti tulevien kymmenen vuoden aikana. Ja tosiaan, oma yritys tarkoittaa ettei miestä varsinkaan alkuvuosina näy kotona tuotakaan vähää.

Ja tuo lastenhoitoapu, ei sukulaiset ole mitään ilmaisia lastenvahteja, joille muksut, varsinkaan vauvan voi tuosta noin vain työntää. Äitisi on tehnyt erittäin hyvän valinnan, kertonut sinulle jo etukäteen mielipiteensä, joka näin jälkikäteen ajatellen taisi olla aivan oikea, ja antaa teidän nyt itse selvittää sotkunne, jotka itse olette aiheuttaneet. Tekemällä oppii, ja useimmiten paras oppi tulee kantapään kautta.

Totta, että äiti taisi loppujen lopuksi olla oikeassa. Mielestäni ei siltikään ole mikään hyvä valinta ettei auta omaa lastaan hädässä. Se on julmaa vanhemmuutta ja tulee luultavasti aiheuttamaan katkeruutta. Saa äiti varautua siihen ettei apua myöhemmin heru siihenkään suuntaan. p:han on ollut tosi nuori, kertoi olleensa yo-juhlissaan jo raskaana. Kyllä siinä mielipiteensä saa sanoa, mutta kouluttaa tuolla tavalla omaa nuorta lastaan ei kyllä herätä sympatiaa.

Minulla oli tuollainen mies. Sitten hän lähti toisen naisen mukaan ja olin todella surullinen. Olen kantanut suurimman osan vastuusta myös eron jälkeen ja mies leuhottaa menemään. Toisaalta olen luonut lapsiin todella lämpimät suhteen, uskaltanut tehdä monia uusia asioita ja rakastan nykyään itseäni. Elämä ei voisi olla paremmin.

Mutta elämä on joskus kummallista.

Te voitte tämän vielä sopia, mutta kaikki miehet eivät kasva. Karma sitten aikanaan tasaa tilit. Minulle kävi selväksi myöhemmin, ettei mies rakastanut minua koskaan. Eikä hän rakasta lapsiaan. Tai yhtään ketään. Sellaisesta miehestä kannattaa päästää irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa siinä, että täällä on aika ikävääkin kommentointia. Jaksat todella hyvin vastata ilkeisiinkin kommentteihin. Mutta toisaalta on myös paljon asiaa.

Ap, sinä selvästi rakastat miestäsi ja kunnioitat häntä. Ja haluat puolustaa häntä. Se on hienoa.

Rakkaus ei vain aina säästä katkeruudelta, joka nousee, kun liian kauan joutuu sietämään rakkaimmaltaan jotain, joka rikkoo itseä.

Suosittelen vakavaa keskustelua, jossa tuot esiin kunnolla omat ajatuksesi. Auta häntä näkemään sen, mitä sinä tarvitset, että voit perheessänne hyvin.

Joskus puoliso (mies tai nainen) tarvitsee jotain, mikä avaa silmät. Toisilla ne avautuu helpommin, toisilla vaikeamman kautta. Mutta on rakkautta myös auttaa puoliso näkemään, että nykyinen tahti ei tee sinulle ja perheelle hyvää. Se jää nähtäväksi, kuinka valmis miehesi on muuttamaan vapaa-aikaansa. Toivottavasti hän osaa ottaa sanasi rakentavasti ja ymmärtää, että perhe tulee ennen harrastuksia.

Kiitos tästä kommentista. Sinun kaltaisten kommentoijien takia jaksan palata tähän keskusteluun uudestaan ja uudestaan.

Sitä mietin, että mitä iloa noi ilkeilijät saa siitä, että tulevat haukkumaan minua tai miestäni. Mistä sellainen viha kumpuaa.

Ehkäpä heidän elämässään on asiat vielä huonommin ja pitää purkaa sitä omaa pahaa oloa tänne minuun. Niin katkera minä en onneksi vielä ole, että pitäisi ilkeillä ventovieraille

Ap

Itse en katselisi narttua joka haukkuu miestään vauva-sivustolla.

No se on tietysti sinun valinta.

Minun mies istuu nyt tuossa vieressä ja lukee läpi tätä keskustelua. Näyttäisi olevan sivu 3 meneillään.

Hetken mietittyäni päätin, että lukemalla kaiken tämän hän ymmärtää minun ajatuksiani ehkä kaikista parhaiten. Ja kun on lukenut kaiken läpi, niin sitten keskustellaan (miehen äiti haki lapset pariksi tunniksi puistoon)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Monilla miehillä tuntuu edelleen olevan asenne että naisten elämä pyörii kodin ja lasten ympärillä, kun he itse saavat toteuttaa itseään töissä ja jätkien kaa millon missäkin uudessa villityksessä. Sitten napataan parhaat palat päältä lapsiperheelämästä, ja ollaan muka niin hyvää isää kun välillä viitsitään viedä vauva vaunulenkille.

Mihinkäs se asenne lähtisi?

Oikeasti, ei naiset sanele mitä miehet tekee tai jättää tekemättä. Ei  miehilläkään ole oikeutta sanella naiselle mitään.

Asioista sovitaan ja jos sovittu ei pidä, toinen osapuoli voi tehdä omat johtopäätöksensä ja ihan yksipuolisesti luopua parisuhteesta.

Ei se ole tuon vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa siinä, että täällä on aika ikävääkin kommentointia. Jaksat todella hyvin vastata ilkeisiinkin kommentteihin. Mutta toisaalta on myös paljon asiaa.

Ap, sinä selvästi rakastat miestäsi ja kunnioitat häntä. Ja haluat puolustaa häntä. Se on hienoa.

Rakkaus ei vain aina säästä katkeruudelta, joka nousee, kun liian kauan joutuu sietämään rakkaimmaltaan jotain, joka rikkoo itseä.

Suosittelen vakavaa keskustelua, jossa tuot esiin kunnolla omat ajatuksesi. Auta häntä näkemään sen, mitä sinä tarvitset, että voit perheessänne hyvin.

Joskus puoliso (mies tai nainen) tarvitsee jotain, mikä avaa silmät. Toisilla ne avautuu helpommin, toisilla vaikeamman kautta. Mutta on rakkautta myös auttaa puoliso näkemään, että nykyinen tahti ei tee sinulle ja perheelle hyvää. Se jää nähtäväksi, kuinka valmis miehesi on muuttamaan vapaa-aikaansa. Toivottavasti hän osaa ottaa sanasi rakentavasti ja ymmärtää, että perhe tulee ennen harrastuksia.

Kiitos tästä kommentista. Sinun kaltaisten kommentoijien takia jaksan palata tähän keskusteluun uudestaan ja uudestaan.

Sitä mietin, että mitä iloa noi ilkeilijät saa siitä, että tulevat haukkumaan minua tai miestäni. Mistä sellainen viha kumpuaa.

Ehkäpä heidän elämässään on asiat vielä huonommin ja pitää purkaa sitä omaa pahaa oloa tänne minuun. Niin katkera minä en onneksi vielä ole, että pitäisi ilkeillä ventovieraille

Ap

Itse en katselisi narttua joka haukkuu miestään vauva-sivustolla.

No se on tietysti sinun valinta.

Minun mies istuu nyt tuossa vieressä ja lukee läpi tätä keskustelua. Näyttäisi olevan sivu 3 meneillään.

Hetken mietittyäni päätin, että lukemalla kaiken tämän hän ymmärtää minun ajatuksiani ehkä kaikista parhaiten. Ja kun on lukenut kaiken läpi, niin sitten keskustellaan (miehen äiti haki lapset pariksi tunniksi puistoon)

Ap

Kiva kuulla!

Sinua on sitten nimitelty siaksi ja muuta mukavaa. Muista vilkaista tykkäysten määrää ja tee siitä johtopäätökset.

Oma vinkkini: jätä tuo emakko

Toivottavasti tarina jatkuu niin, että ap:n mies liittyy keskusteluun. Erityisesti kiva olisi jutella putkiasentajan kanssa, kuinka hän rahoittaa harrastuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa siinä, että täällä on aika ikävääkin kommentointia. Jaksat todella hyvin vastata ilkeisiinkin kommentteihin. Mutta toisaalta on myös paljon asiaa.

Ap, sinä selvästi rakastat miestäsi ja kunnioitat häntä. Ja haluat puolustaa häntä. Se on hienoa.

Rakkaus ei vain aina säästä katkeruudelta, joka nousee, kun liian kauan joutuu sietämään rakkaimmaltaan jotain, joka rikkoo itseä.

Suosittelen vakavaa keskustelua, jossa tuot esiin kunnolla omat ajatuksesi. Auta häntä näkemään sen, mitä sinä tarvitset, että voit perheessänne hyvin.

Joskus puoliso (mies tai nainen) tarvitsee jotain, mikä avaa silmät. Toisilla ne avautuu helpommin, toisilla vaikeamman kautta. Mutta on rakkautta myös auttaa puoliso näkemään, että nykyinen tahti ei tee sinulle ja perheelle hyvää. Se jää nähtäväksi, kuinka valmis miehesi on muuttamaan vapaa-aikaansa. Toivottavasti hän osaa ottaa sanasi rakentavasti ja ymmärtää, että perhe tulee ennen harrastuksia.

Kiitos tästä kommentista. Sinun kaltaisten kommentoijien takia jaksan palata tähän keskusteluun uudestaan ja uudestaan.

Sitä mietin, että mitä iloa noi ilkeilijät saa siitä, että tulevat haukkumaan minua tai miestäni. Mistä sellainen viha kumpuaa.

Ehkäpä heidän elämässään on asiat vielä huonommin ja pitää purkaa sitä omaa pahaa oloa tänne minuun. Niin katkera minä en onneksi vielä ole, että pitäisi ilkeillä ventovieraille

Ap

Itse en katselisi narttua joka haukkuu miestään vauva-sivustolla.

No se on tietysti sinun valinta.

Minun mies istuu nyt tuossa vieressä ja lukee läpi tätä keskustelua. Näyttäisi olevan sivu 3 meneillään.

Hetken mietittyäni päätin, että lukemalla kaiken tämän hän ymmärtää minun ajatuksiani ehkä kaikista parhaiten. Ja kun on lukenut kaiken läpi, niin sitten keskustellaan (miehen äiti haki lapset pariksi tunniksi puistoon)

Ap

Ehkä pelottavin juttu mitä oon koskaan tehnyt. Mutta en olisi välttämättä muistanut sanoa kaikkea. Ja täällä keskusteluissa se kaikki oleellinen on sanottu. Mun oli pakko lähtee pois siitä miehen vierestä kun lukee. Saa nähdä miten reagoi

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"

Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.

Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."

.

Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.

Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän

Ap

Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?

En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?

Tunnistaa isänsä? Kyllä

Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä

Haluaa isänsä syliin? Kyllä

Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)

Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!

Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.

Ap

Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.

Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.

Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.

Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi

Ap

Varsin kehittyneitä muksuja. Minkäs ikäisiä he taas olivatkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa siinä, että täällä on aika ikävääkin kommentointia. Jaksat todella hyvin vastata ilkeisiinkin kommentteihin. Mutta toisaalta on myös paljon asiaa.

Ap, sinä selvästi rakastat miestäsi ja kunnioitat häntä. Ja haluat puolustaa häntä. Se on hienoa.

Rakkaus ei vain aina säästä katkeruudelta, joka nousee, kun liian kauan joutuu sietämään rakkaimmaltaan jotain, joka rikkoo itseä.

Suosittelen vakavaa keskustelua, jossa tuot esiin kunnolla omat ajatuksesi. Auta häntä näkemään sen, mitä sinä tarvitset, että voit perheessänne hyvin.

Joskus puoliso (mies tai nainen) tarvitsee jotain, mikä avaa silmät. Toisilla ne avautuu helpommin, toisilla vaikeamman kautta. Mutta on rakkautta myös auttaa puoliso näkemään, että nykyinen tahti ei tee sinulle ja perheelle hyvää. Se jää nähtäväksi, kuinka valmis miehesi on muuttamaan vapaa-aikaansa. Toivottavasti hän osaa ottaa sanasi rakentavasti ja ymmärtää, että perhe tulee ennen harrastuksia.

Kiitos tästä kommentista. Sinun kaltaisten kommentoijien takia jaksan palata tähän keskusteluun uudestaan ja uudestaan.

Sitä mietin, että mitä iloa noi ilkeilijät saa siitä, että tulevat haukkumaan minua tai miestäni. Mistä sellainen viha kumpuaa.

Ehkäpä heidän elämässään on asiat vielä huonommin ja pitää purkaa sitä omaa pahaa oloa tänne minuun. Niin katkera minä en onneksi vielä ole, että pitäisi ilkeillä ventovieraille

Ap

Itse en katselisi narttua joka haukkuu miestään vauva-sivustolla.

No se on tietysti sinun valinta.

Minun mies istuu nyt tuossa vieressä ja lukee läpi tätä keskustelua. Näyttäisi olevan sivu 3 meneillään.

Hetken mietittyäni päätin, että lukemalla kaiken tämän hän ymmärtää minun ajatuksiani ehkä kaikista parhaiten. Ja kun on lukenut kaiken läpi, niin sitten keskustellaan (miehen äiti haki lapset pariksi tunniksi puistoon)

Ap

Ehkä pelottavin juttu mitä oon koskaan tehnyt. Mutta en olisi välttämättä muistanut sanoa kaikkea. Ja täällä keskusteluissa se kaikki oleellinen on sanottu. Mun oli pakko lähtee pois siitä miehen vierestä kun lukee. Saa nähdä miten reagoi

Ap

Tulehan sitten tänne raportoimaan mihin keskustelunne päätyy. Ihan hyvä, että annat miehesi lukea tämän keskustelun, siinä on tullut aika monia asioita esiin, joita et itse olisi osannut ehkä sanoittaa.