Riitaa miehen harrastuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"

Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.

Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."

.

Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.

Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän

Ap

Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?

En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?

Tunnistaa isänsä? Kyllä

Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä

Haluaa isänsä syliin? Kyllä

Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)

Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!

Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.

Ap

Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.

Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.

Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.

Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi

Ap

Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?

No kyllä varsinkin miehen äiti sanoo aina, että miehen pitää antaa mullekin omaa aikaa ja että pitää vähentää harrastuksia, jotta lapsillekin jää aikaa.

Tosta golfin aloittamisesta oli samaa mieltä kuin minä: haukkui miehen oikein kunnolla

Ap

Jotenkin aina yritän uskoa ihmisen kykyyn muuttua, mutta jos mies ei edes äitiään usko eikä ole tehnyt mitään muutoksia ajankäyttöönsä niin ei sitä tule tapahtumaan tulevaisuudessakaan. Pitää itsensä kanssa jotenkin prosessoida se, että vääntöä perheen priorisoimisesta tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen asti ja tulet aina kantamaan kaiken vastuun arjesta. Tai eroatte kun et enää jaksa. Toivottavasti tulen olemaan väärässä.

Mäkään ei ihan hirveästi usko muutokseen, koska AP on jo toistuvasti tuonut ilmi tyytymättömyytensä tilanteeseensa, eikä mitään ole tapahtunut.

Luultavammin AP on luonteeltaan pehmeä ja periksiantavainen, eikä osaa panna kovaa kovaa vasten. Siksikin varmaan huomaamattaan solahtanut tähän 50-luvun kotihengettären rooliin, joka sivu mennen sanoen on aika vieras useimmille saman ikäpolven naisille. Ehkäpä siksi AP:n mies on alun perin häneen rakastunut?

Mutta kun aikaa kuluu, oma persoonallisuus alkaa nostaa päätään ja ehkä huomaa, että itselläkin joitain unelmia kodin ulkopuolella. Jos olet AP jo nyt 22-vuotiaana tyytymätön perhedynamiikkaanne, miten luulet tilanteen olevan kun aikaa kuluu ja tulee uusia vastuita ja vastoinkäymisiä?

Kannattaa ainakin kysyä itseltään, että jaksanko tätä samaa kuviota, jos muutosta ei tule? Ja kuinka kauan olen varma odottamaan muutosta ja minkätasoinen muutos on riittävä?

Jos ap on vasta 22-vuotias, niin hän ei tiedä dynamiikasta kuin pienen häivähdyksen. Minäkin tein nuorena ja uhmakkaana huonoja päätöksiä, koska luulin olevana oikeassa. Vanhemmiten ne asiat näyttäytyy täysin eri valossa. Kun rajoitat rakkaaltasi jotain tärkeää, voit olla varma että et rakasta.

Mies on rajoittanut ap:n elämän kodin- ja lastenhoitoon, kun itse huitelee vapaasti harrastuksissaan. Mies ei siis rakasta puolisoaan määritelmäsi mukaan.

Yksi ystäväni meni naimisiin miehen kanssa, joka pelasi sarjatasolla jalkapalloa. Heillä oli paljon harjoituksia ja pelireissuja muille paikkakunnalle. Sitten he alkoivat suunnitella lasten hankkimista. Ystäväni sanoi miehelleen, että hän ei halua lapsia niin kauan, kun mies pelaa jalkapalloa. Mies lopetti ja aloitti myöhemmin uudestaan, mutta valmentamalla lastensa joukkueita. Heidän lapset ovat aikuisia ja heillä on edelleen kadehtittavan hyvä parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"

Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.

Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."

.

Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.

Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän

Ap

Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?

En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?

Tunnistaa isänsä? Kyllä

Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä

Haluaa isänsä syliin? Kyllä

Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)

Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!

Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.

Ap

Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.

Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.

Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.

Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi

Ap

Miks sinun pitää puolustella alta riman isyyttään hoitavaa miestä? Joo niitä hyviä hetkiä on, mutta siltikin mies hoitaa perhe-elämänsä ihan riman alta. Säkin voit sen tunnustaa, että on huono isä, mutta jossain asioissa joskus tekee asiat hyvin. Kertomuksesi perusteella miehesi ei objektiivisesti tarkasteltuna ole tällä hetkellä hyvä isä, koska hän ei ole läsnä arjessa. Asia voi vielä muuttua ja toivottavasti muuttuukin niin teille tulee onnellinen perhe, jossa lapset saavat tasapuolisesti kummankin vanhemman hoitoa ja huomiota. Ja sinä saat lepohetkiä!

Meillä meni samoin. Kun lapset olivat murrosiässä, niin olin aivan loppu ja mieheni oli vetovastuussa. Hän sai opetettua lapsille rajat ja muutenkin se meni luontevasti niin. Monen mielestä mieheni olisi pitänyt erota ja vaatia että teen puolet.

Tämä kaikki viha ja näköalattomuus tekee elämästänne ja lapsienne elämästä vaikeaa. Nuorena ei osaa katsella omaa toimintaansa objektiivisesti.

Ap muista että tilanteet muuttuu ja sinä muutut. Jos tuijotat kaikkea tekemistä, niin oletko valmis että sinun tekemättömyyksiä nostetaan esille. Pian saat pelata oman osasi jalkapalloa jne.

Hoitiko mies lapset myös murrosikään asti vai miksi sinä olit loppu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä enemmänkin pointti oli, että kyllä mieskin jotain tekee. Ja tekee aina jotain kun hänellä vaan on hetkikin aikaa"

Tämä nyt on ihan yhtä typerä pää-pensaassa-perustelu kuin sanoa alkoholistista että on se joskus selvinkinpäin, ainakin kerran tai kaksi viikossa. Että ei sitä juopoksi voi sanoa, vaikka onkin 90% ajasta humalassa.

Yksittäiset pienet teot eivät kumoa sitä mikä tapahtuu suurimman osan ajasta. Sinä huijaat nyt itseäsi "ei tämä nyt niin paha tilanne ole koska [mies tekee jonkin yksittäisen kivan teon silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan]..."

.

Kaipa mulle tulee tarve pitää miehen puolia, kun osa teistä tuntuu ajattelevan/kirjoittavan, että se on ihan surkea mies ja isä. Ja kun ei se oo. Jos te näkisitte sen tuolla luistelukentällä opettamassa meidän esikoista luistelemaan. Tai nyt kesällä opettamassa sitä ajamaan pyörällä. Tai näkisitte ne potkimassa palloa. Tai pelaamassa tolla hölmöllä muovisella keilauspelillä, mitä muksu rakastaa, niin te kaikki ajattelisitte, että se on hyvä isä.

Näitä hetkiä on vaan ihan liian vähän

Ap

Tuntevatko lapset isänsä hyvin ja isä lapsensa? Jos vaihtaisitte roolit täysin päinvastoin, kuvailisko miehesi sinua huippu äidiksi ja vaimoksi vai olisiko tyytymätön? Jos sinä sairastuisit vakavasti, kuinka mies suoriutuisi arjesta lasten kanssa?

En tiedä miten vastata ensimmäiseen kysymykseen. Miten esim 10kk ikäsellä näkyy se, että tuntee isänsä hyvin?

Tunnistaa isänsä? Kyllä

Ilahtuu kun isä tulee kotiin? Kyllä

Haluaa isänsä syliin? Kyllä

Huolii myös isänsä lohduttajaksi? Kyllä (vaikka niissä tilanteissa mielummin hakeutuu minun luo)

Kuvailisiko mies minua huippu äidiksi ja vaimoksi? Kyllä!

Kehuu jatkuvasti kavereilleen, työkavereilleen, äidilleen, sukulaisilleen jne kuinka loistava äiti ja puoliso minä olen.

Ap

Siis kehuisiko mies sinua huippuäidiksi, jos sinä olisit se, joka potkii viikonloppuna vähän palloa lapsenne kanssa ja muun ajan olisit töissä tai harrastuksissa? Eli jos vaihtaisitte roolit toisin päin.

Jaa, no jos roolit olis toisin päin, niin ei varmasti olis mies tyytyväinen. Enhän minäkään ole. Nousee vaan sellainen tarve puolustaa miestä, kun te haukutte sitä.

Mutta kyllähän se vähän niin menee, että mies tekee noita urheilujuttujaan lasten kanssa ja minä hoidan isomman osan siitä perushoidosta.

Ja vaikka unohdettaisiin ne vaipanvaihdot ym, niin mä oon se joka lukee lapsille satuja ja laulaa lastenlauluja. Mä oon se joka pelaa muistipeliä tai palapeliä. Ja mies on se, joka heittelee niitä ilmaan ja potkii palloa. Se hauska isi

Ap

Mitä ne miehen vanhemmat sanoo tähän touhuun ap?

No kyllä varsinkin miehen äiti sanoo aina, että miehen pitää antaa mullekin omaa aikaa ja että pitää vähentää harrastuksia, jotta lapsillekin jää aikaa.

Tosta golfin aloittamisesta oli samaa mieltä kuin minä: haukkui miehen oikein kunnolla

Ap

Jotenkin aina yritän uskoa ihmisen kykyyn muuttua, mutta jos mies ei edes äitiään usko eikä ole tehnyt mitään muutoksia ajankäyttöönsä niin ei sitä tule tapahtumaan tulevaisuudessakaan. Pitää itsensä kanssa jotenkin prosessoida se, että vääntöä perheen priorisoimisesta tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen asti ja tulet aina kantamaan kaiken vastuun arjesta. Tai eroatte kun et enää jaksa. Toivottavasti tulen olemaan väärässä.

Mäkään ei ihan hirveästi usko muutokseen, koska AP on jo toistuvasti tuonut ilmi tyytymättömyytensä tilanteeseensa, eikä mitään ole tapahtunut.

Luultavammin AP on luonteeltaan pehmeä ja periksiantavainen, eikä osaa panna kovaa kovaa vasten. Siksikin varmaan huomaamattaan solahtanut tähän 50-luvun kotihengettären rooliin, joka sivu mennen sanoen on aika vieras useimmille saman ikäpolven naisille. Ehkäpä siksi AP:n mies on alun perin häneen rakastunut?

Mutta kun aikaa kuluu, oma persoonallisuus alkaa nostaa päätään ja ehkä huomaa, että itselläkin joitain unelmia kodin ulkopuolella. Jos olet AP jo nyt 22-vuotiaana tyytymätön perhedynamiikkaanne, miten luulet tilanteen olevan kun aikaa kuluu ja tulee uusia vastuita ja vastoinkäymisiä?

Kannattaa ainakin kysyä itseltään, että jaksanko tätä samaa kuviota, jos muutosta ei tule? Ja kuinka kauan olen varma odottamaan muutosta ja minkätasoinen muutos on riittävä?

Jos ap on vasta 22-vuotias, niin hän ei tiedä dynamiikasta kuin pienen häivähdyksen. Minäkin tein nuorena ja uhmakkaana huonoja päätöksiä, koska luulin olevana oikeassa. Vanhemmiten ne asiat näyttäytyy täysin eri valossa. Kun rajoitat rakkaaltasi jotain tärkeää, voit olla varma että et rakasta.

Tämän voisi kääntää toisin päin. Mies ei rakasta ap:ta, koska rajoittaa ap:ta elämällä vain omaa elämäänsä. Ei tämä homma mene niin, että vain ap joustaa ja ymmärtää. Joustoa pitää olla molemmin puolin.

Aika harva nainen voi valita sellaisen mallin, jossa itse kävisi vain töissä ja harrastaisi ja mies hoitaisi mukisematta kodin ja lapset. Useimmat haluavat nykypäivänä tasa-arvoisemman perhekuvion.

Molempien harrastukset sovitetaan yhteen tähän kuvioon, ei niin, että vain toinen saa harrastaa ja toisen tehtävä on kotihommat ja lapset ilman omaa aikaa. 

Hyvin mahdollista, että tämä AP:n homma kosahtaa kasaan viimeistään siinä vaiheessa kun hän aloittaa opinnot. Täysin mahdollista, että mies alkaa siiinä vaiheessa nurista kun häneltä odotetaan enemmän panoksia kotona. Lopputulemana AP hoitaa opinnot, kodin ja lapset ja mies käy vierailevana tähtenä vähän esittämässä isää jos harrastuksiltaan ja töiltään joutaa.

Olen myös täysin eri mieltä tuosta, että nuorena sitä oli turhan mustavalkoinen ja vanhempana ymmärtää mitä on rakkaus jne jne - suurin osa naisista keitä tunnen olivat nuorena ihan lapamatoja ja hyysäsivät mitä järkyttävimpiä miehiä. Mukaanluettuna minä itse. Iän myötä oppii ymmärtämään sen oman arvon, ja tietää mitä hyväksyy parisuhteessa ja mitä ei hyväksy. Terve mies joka heittäytyisi arjen vapaamatkustajaksi on asia mitä minä en arjessani suostu katsomaan. Rakkaus ei tarkoita sitä että parisuhteessa pitää sietää mitä tahansa - no ei tarvitse. Yhtä tv-sarjan hahmoa lainatakseni totean että "I love him but I love me more"

Vierailija kirjoitti:

Olen myös täysin eri mieltä tuosta, että nuorena sitä oli turhan mustavalkoinen ja vanhempana ymmärtää mitä on rakkaus jne jne - suurin osa naisista keitä tunnen olivat nuorena ihan lapamatoja ja hyysäsivät mitä järkyttävimpiä miehiä. Mukaanluettuna minä itse. Iän myötä oppii ymmärtämään sen oman arvon, ja tietää mitä hyväksyy parisuhteessa ja mitä ei hyväksy. Terve mies joka heittäytyisi arjen vapaamatkustajaksi on asia mitä minä en arjessani suostu katsomaan. Rakkaus ei tarkoita sitä että parisuhteessa pitää sietää mitä tahansa - no ei tarvitse. Yhtä tv-sarjan hahmoa lainatakseni totean että "I love him but I love me more"

Täsmälleen noin.

Näin 6-kymppisenä naisena tajuaa aika hyvin mistä ne katkeroituneet naiset tulevat. Ne on niitä entisiä kilttejä, jotka ovat joustaneet, antaneet siimaa, katsoneet läpi sormien ties mitä lusmuiluja. 

Ap voi nyt vielä puolustella miestään kun häntä "haukutaan", vaikka hän on ihan "hyvä isä" kun osaa joskus potkia palloa parivuotiaan kanssa. Sitten kun huomaat, että se oma nuoruus kuluu ja toivottua muutosta ei tule, katkeroidut.

Itse pariuduin vasta 36-vuotiaana ja tasa-arvoisesti jaetaan kotihommat muu ei tulisi kyseeseenkään. Mututuntumalla ne kiltit joustajanaiset on niitä, jotka vähitellen katkeroituu kun eivät ajoissa laittaneet rajoja. Ja yleensä ne kiltit löytää ne itsekkäimmät urpot kumppanikseen.

AP:n mukaan hänen miehensä häntä rakastaa. Ehkä, mutta ei niin paljon, että olisi valmis omista menoistaan joustamaan tasa-arvoisemman arjen hyväksi.

 

Aikamoinen teräsmies jos vaativa työ 10 h ja sen lisäksi 1,5-3 h urheilua 5-6 krt/ vko. Itsekin säännöllisesti treenaavana voin todeta, että tuo urheilu täytyy olla golfin tyylistä ainakin osittain.

Ehkä hänellä on fuckbuddy osan viikosta. Kannattaisi ENNEN lapsen tekoa miettiä pidemmälle ajankäyttö.

Mieshän varmaan tienaa noin vaativasa työssä niin hyvin että voi kustantaa sut kotiäidiksi kokonaan tai teet puolipäivä työtä ?

mies kommentoi kirjoitti:

Aikamoinen teräsmies jos vaativa työ 10 h ja sen lisäksi 1,5-3 h urheilua 5-6 krt/ vko. Itsekin säännöllisesti treenaavana voin todeta, että tuo urheilu täytyy olla golfin tyylistä ainakin osittain.

Ehkä hänellä on fuckbuddy osan viikosta. Kannattaisi ENNEN lapsen tekoa miettiä pidemmälle ajankäyttö.

Mieshän varmaan tienaa noin vaativasa työssä niin hyvin että voi kustantaa sut kotiäidiksi kokonaan tai teet puolipäivä työtä ?

Mies harrastaa triathlonia ja on putkimies. Eli työ on siis fyysistä.

Oisit nainut jonkun "laiskimuksen" (lue: normaali mies) mielummin jos apua kaipaat! :) ei näillä uraohjuksilla ole aikaa lapsille. Vai luuletko oikeasti että vaativa työ korreloi lasten kanssa puuhaamiseen? ei Gordon Ramsaykään ole ollut paljon kotona. Vaimo kasvattaa lapset ja miehellä on ambitio työn / harrastusten suhteen jne.

mies kommentoi kirjoitti:

Aikamoinen teräsmies jos vaativa työ 10 h ja sen lisäksi 1,5-3 h urheilua 5-6 krt/ vko. Itsekin säännöllisesti treenaavana voin todeta, että tuo urheilu täytyy olla golfin tyylistä ainakin osittain.

Ehkä hänellä on fuckbuddy osan viikosta. Kannattaisi ENNEN lapsen tekoa miettiä pidemmälle ajankäyttö.

Mieshän varmaan tienaa noin vaativasa työssä niin hyvin että voi kustantaa sut kotiäidiksi kokonaan tai teet puolipäivä työtä ?

Ymmärsin että työ ei ole mitenkään vaativaa, mies vain tekee pitkiä päiviä. Ei se tarkoita että palkka olisi kovin kummoinen. Ja palkan pitää olla tosi kova, että sillä elätetään nelihenkinen perhe. Todennäköisesti elämä olisi kituuttamista, jos ap alkaa larpata jotain 50-luvun jenkkirouvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Borgå golfklubb?

Tämän vakioprovoilijan tyyli on hyvin tunnistettava. Kuvaa monimutkaista tilannetta seikkaperäisesti, ei ole aloituksessa vihainen tms. vähän ihmettelee ja miettii. Monta vastausta sitten eri näkökulmilta.

Aito lytätty nainen purkaa kiukkunsa ja sitten unohtaa tämän palstan luettuaan muutaman ensimmäisen vastauksen. Busted!!

Nyt teksti entistä  pidempi, olet ilmeisesti ottanut chatGPT:n käyttöön. Surullista, että sadat yläpeukuttajat ovat näissä valmiita uskomaan mitä tahansa kohtuuttomuuksia miehestä. Tai ehkä tämä on viihdettä ja tiedetään fiktioksi, mutta jos tuollainen tilanne kuitenkin olisi niin....

No, lukekaapa huviksenne tämä aloitus ja "Taisin vahingossa saada selville puolisoni mahdollisen syrjähypyn" . Samalta näppikseltä kotoisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Borgå golfklubb?

Tämän vakioprovoilijan tyyli on hyvin tunnistettava. Kuvaa monimutkaista tilannetta seikkaperäisesti, ei ole aloituksessa vihainen tms. vähän ihmettelee ja miettii. Monta vastausta sitten eri näkökulmilta.

Aito lytätty nainen purkaa kiukkunsa ja sitten unohtaa tämän palstan luettuaan muutaman ensimmäisen vastauksen. Busted!!

Nyt teksti entistä  pidempi, olet ilmeisesti ottanut chatGPT:n käyttöön. Surullista, että sadat yläpeukuttajat ovat näissä valmiita uskomaan mitä tahansa kohtuuttomuuksia miehestä. Tai ehkä tämä on viihdettä ja tiedetään fiktioksi, mutta jos tuollainen tilanne kuitenkin olisi niin....

No, lukekaapa huviksenne tämä aloitus ja "Taisin vahingossa saada selville puolisoni mahdollisen syrjähypyn" . Samalta näppikseltä kotoisin.

https://www.vauva.fi/keskustelu/5151221/taisin-vahingossa-saada-selvill…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?

Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?

Ei me osattu.

Ap

Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta. 

Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä. 

Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.

Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.

Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta). 

Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-)  Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3

Ihana tarina. Onnellinen loppu, vaikka nainen hylättiin yksin lapsen kanssa ja mies tekee mitä huvittaa. Tarinan opetus: naisen kannattaa nöyrtyä, lopussa kiitos seisoo.

Onko tarinasi tosi vai keksitty? Ainakin osia tuosta jutusta on ollut palstalla ennenkin.

Minua aina raivostuttaa lukea näistä pikkulapsi perheistä, joissa isä painaa helkatin pitkää päivää silloin, kun lapsi on ihan pieni ja äiti hoitamassa sitä kotona. Siis juuri silloin, kun nainen tarvitsisi kaiken sen tuen ja avun uuden ihmistaiven kanssa. Joo joo raha raha, mutta kyllä se aika ja läsnäolo on tuossa vaiheessa silti akuutisti tärkein asia, kuin iso massi.

Minä taas ihmettelen, kun täällä jotkut kertovat, kuinka miehet joutuvat tekemään helv..pitkää päivää. Miten se on työsuhteessa edes mahdollista? Vai tehdäänkö ne ilman palkkaa?

Ylitöitä jokaisessa yrityksessä viranomaiset valvovat, sanktion uhalla ja jo laki velvoittaa ne ilmoittamaan vuosittain. Maksimi määrä on 250h/v joka tarkoittaa n. 20h/kk ja 5h/viikossa eli tunti päivässä. Ja vain poikkeusluvalla voi sen ylittää, jos yhteiskunnallinen etu sitä vaatii.

Ihanko oikeasti moni yritys tietoisesti ottaa riskin ja tietoisesti syyllistyy rikokseen ja on valmis ottamaan riskin kymppitonnien sanktiotioista kun lähes jokainen mies tuntuu tekevän pitkää työpäivää vai onko todellisuus toinen ja nämä miehet maleksivat työpaikalla ja viettävät vapaa-aikaansa työssä ja ilman mitään korvausta tai palkkaa. Sitäkin on ollut miesvaltaisilla aloilla, sekin on nähty, ettei kotiin lähteminen kiinnosta, vaan maleksitaan työpaikoilla.

Sen verran pitää korjata tämän kirjoittanutta, että tuo on vanhaa työaikalakia. Työaikalain uudistuksen jälkeen työajan täytyy tasoittua ylityö mukaanlukien max. 48h/vko neljän kuukauden tarkastelujaksolla. Vuosittaista ylityörajaa ei siis enää ole olemassa.

Kyllä se vuosittainen rajakin edelleen on.

Ei ole.

Jaatte miehen työn yli jäävän vapaa-ajan kolmeen osaan, yksi osa sinulle, yksi miehelle ja yksi yhteistä aikaa. Jos mies haluaa käyttää enemmän aikaa omiin harrastuksiin, hän hankkii lapsille hoitajan siksi ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Aika perinteinen kuvio. Mies uhriutuu, vinkuu ja harrastaa, nainen hoitaa koko paletin.

Itsekäs porsashan se sinun miehesi on, ei siitä mihinkään pääse. Nyt hamstraa vielä uusia harrastuksia. Ei voi edes vedota siihen että tiesit kaikista jo ennen lisääntymistä.

No, jos nyt totta puhutaan, niin se joka vinkuu ja uhriutuu täällä, ei ole tuo mies, mutta eihän teitä feministejä tosiasiat ole koskaan estäneet miesten haukkumisesta.

I'm Back

Touhusin välillä lasten kanssa mutta nyt taas hetki aikaa somelle ja tälle keskustelulle.

Miehen työpäivien pituuteen vaikuttaa tosiaan tällä hetkellä se, että on omasta pyynnöstään päässyt harjoittelemaan niitä hallinnollisia hommia. Varsinainen työaika menee sit ihan niissä perus putkihommissa.

Ja joo, kyllä ne treenimäärät on miehellä varmaan aikalailla maksimissa. Kesän kisoja kohti tähtäin

Ap

Ja sohvalla makaavaa, pleikkaa pelaavaa laiskimusta en jaksaisi katsoa päivääkään. Olen tosi iloinen, että mies on niin urheilullinen.

Ja älkää nyt ihan ampuko, mutta onhan toi mies aika kiva katsellakin. Mä en oo koskaan tykännyt sellaisista jääkaapin kokoisista lihaskimpuista, mutta tolleen sopivasti lihaksikas, hyvässä kunnossa oleva mies on kyllä aika namu

Ap

Jätä se sika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sen takia koska miesten ei tarvitse.

Olkaa tekemättä lapsia jos se on ongelma naisille.

Kyllä se on ongelma meille naisille. Ja niinhän me ollaankin tekemättä. Mistä luulet, että alhainen syntyvyys johtuu?

Ette tunnun olevan, ketjuista päätellen.

Onko vulva ohjannut taas ajattelua?

Ap on oikeassa siinä, että täällä on aika ikävääkin kommentointia. Jaksat todella hyvin vastata ilkeisiinkin kommentteihin. Mutta toisaalta on myös paljon asiaa.

Ap, sinä selvästi rakastat miestäsi ja kunnioitat häntä. Ja haluat puolustaa häntä. Se on hienoa.

Rakkaus ei vain aina säästä katkeruudelta, joka nousee, kun liian kauan joutuu sietämään rakkaimmaltaan jotain, joka rikkoo itseä.

Suosittelen vakavaa keskustelua, jossa tuot esiin kunnolla omat ajatuksesi. Auta häntä näkemään sen, mitä sinä tarvitset, että voit perheessänne hyvin.

Joskus puoliso (mies tai nainen) tarvitsee jotain, mikä avaa silmät. Toisilla ne avautuu helpommin, toisilla vaikeamman kautta. Mutta on rakkautta myös auttaa puoliso näkemään, että nykyinen tahti ei tee sinulle ja perheelle hyvää. Se jää nähtäväksi, kuinka valmis miehesi on muuttamaan vapaa-aikaansa. Toivottavasti hän osaa ottaa sanasi rakentavasti ja ymmärtää, että perhe tulee ennen harrastuksia.