Lue keskustelun säännöt.
Riitaa miehen harrastuksista
13.06.2023 |
Mieheni on ollut tosi innokas urheilun harrastaja aina. Tiesin tämän jo seurusteluaikana ja arvostan sitä, että hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nyt vaan lasten syntymän jälkeen tuntuu siltä, että riitelemme jatkuvasti miehen harrastuksista tai oikeammin niihin käytettävästä ajasta.
Olen itse hoitovapaalla kotona 10-kk vauvan kanssa ja 2,5-vuotias leikki-ikäisen kanssa ja tarkoitus on olla kotona ainakin tammikuuhun 24 asti (mahdollisesti jopa elokuuhun 24 asti). Miehellä on vaativa työ, jossa työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi. Sen lisäksi hän tarvitsee 1,5-3 tuntia päivässä urheilemiseen 5-6 päivänä viikossa.
Tämän lisäksi tulee sitten vielä kisamatkat, jotka vie aina vähintään koko viikonlopun. Seurusteluaikoina lähdin näihin usein mukaan, mutta lasten kanssa koen ne turhan hankaliksi, kun ei lapset jaksa seisoskella paikallaan ja katsoa kisaa tuntitolkulla.
Ja kaiken tämän päälle, mies on nyt kavereineen innostunut golffaamisesta ja sitä pitäisi päästä tekemään joka viikonloppu.
Ja minulta alkaa oikeasti olla huumori vähissä. Minä yritän käydä kävelylle tai juoksulenkillä aamulla kuuden jälkeen (miehen valmistuessa työpäiväänsä), sillä toinen vaihtoehto on lasten mentyä nukkumaan.
Ei tämä minusta ihan reilulta tunnu. Mies puolestaan väittää, että minä tiesin kuinka tärkeää liikunta/urheilu hänelle on jo ennen lasten syntymää ja nyt yritän häntä muuttaa vaatimalla, että hänen pitäisi luopua harrastuksistaan. Ja hänestä se on hirvittävän epäreilua.
Olenko kohtuuton, kun vaadin miestäni luopumaa jostain menoistaan?
Vai onko mieheni kohtuuton, kun kuvittelee elämän jatkuvan aivan ennallaan myös lasten syntymän jälkeen?
Kommentit (720)
Ap kaipaa yhteistä parisuhdeaikaa iltaisin ja miehen osallistumista silloin lasten puuhiin, tämä on ihan kohtuullinen toive. Ei ole liikaa pyydetty jos ap voisi viikottain harrastaa sitä tanssia ja käy joskus vaikka kavereiden kanssa kahvilla. Lapset ovat yhteisiä, kasvatus ja vastuu lapsista jäävät ap:lle, mies saattaa hallita ap:ta rahalla.
Työnarkomaani ajattelee usein, että vaimo valittaa tyhjästä, sillä onhan toimeentulo turvattu ja pakenee vastuutaan työhönsä, miksi ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tulee lastenvahteihin
Mun äiti ei suostu vahtimaan lapsia edes sen vertaa, että pääsen hammaslääkäriin (tällainen tilanne oli juuri). Äiti ei hyväksy meidän päätöstä lasten teosta tässä iässä vaan on sitä mieltä, että pilasin elämäni ja tulevaisuuteni. Ja periaatteessa ei suostu ottamaan lapsia ikinä hoitoon
Miehen vanhemmille, miehen siskolle ja parille mun kaverille voin viedä välillä hetkeksi. Mutta vauva on vielä niin pieni, että en oikein voi pitkäksi aikaa viedä. Jq kaikilla on oma työ tai opiskelu kuten en voi kovin usein pyytää.
Ap
Entä MLL lastenhoitoapu?
Nämä teidän viestit ja kysymykset on oikeasti auttanut itseäkin miettimään mihin olen eniten tyytymätön tässä tilanteessa. Ja tajusin juuri, että ei lastenvahti oikeastaan korjaa sitä, mitä eniten haluan: eli enemmän yhteistä aikaa perheenä, enemmän aikaa mieheni kanssa. Haluan hänen priorisoivan minut ja lapset edes joskus.
Toki vähän lisää omaa aikaakin voisi olla kiva, mutta ei se ole se mitä eniten kaipaan
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta.
Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä.
Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.
Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.
Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta).
Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-) Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3
Ihana tarina. Onnellinen loppu, vaikka nainen hylättiin yksin lapsen kanssa ja mies tekee mitä huvittaa. Tarinan opetus: naisen kannattaa nöyrtyä, lopussa kiitos seisoo.
Onko tarinasi tosi vai keksitty? Ainakin osia tuosta jutusta on ollut palstalla ennenkin.
Minua aina raivostuttaa lukea näistä pikkulapsi perheistä, joissa isä painaa helkatin pitkää päivää silloin, kun lapsi on ihan pieni ja äiti hoitamassa sitä kotona. Siis juuri silloin, kun nainen tarvitsisi kaiken sen tuen ja avun uuden ihmistaiven kanssa. Joo joo raha raha, mutta kyllä se aika ja läsnäolo on tuossa vaiheessa silti akuutisti tärkein asia, kuin iso massi.
Minä taas ihmettelen, kun täällä jotkut kertovat, kuinka miehet joutuvat tekemään helv..pitkää päivää. Miten se on työsuhteessa edes mahdollista? Vai tehdäänkö ne ilman palkkaa?
Ylitöitä jokaisessa yrityksessä viranomaiset valvovat, sanktion uhalla ja jo laki velvoittaa ne ilmoittamaan vuosittain. Maksimi määrä on 250h/v joka tarkoittaa n. 20h/kk ja 5h/viikossa eli tunti päivässä. Ja vain poikkeusluvalla voi sen ylittää, jos yhteiskunnallinen etu sitä vaatii.
Ihanko oikeasti moni yritys tietoisesti ottaa riskin ja tietoisesti syyllistyy rikokseen ja on valmis ottamaan riskin kymppitonnien sanktiotioista kun lähes jokainen mies tuntuu tekevän pitkää työpäivää vai onko todellisuus toinen ja nämä miehet maleksivat työpaikalla ja viettävät vapaa-aikaansa työssä ja ilman mitään korvausta tai palkkaa. Sitäkin on ollut miesvaltaisilla aloilla, sekin on nähty, ettei kotiin lähteminen kiinnosta, vaan maleksitaan työpaikoilla.
Suorittavalla portaalla noin. Kun noustaan tikapuita ylöspäin niin ei välttämättä ole ylitöitä eikä säännöllistä työaikaakaan. Ei siinä useinkaan maleksimisesta ole kyse. Esim omalla alalla ihan tavallista että jos haluaa urallaan edetä niin tunteja ei paljon lasketa. Osakkaaksi kun pääsee niin joutaa golfaamaan paremminkin. Tosin nuoremmat sukupolvet kai vähän fiksumpia eli muutosta on ehkä tulossa, mutta hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äijällä on varaa golfiin, hänelleä on varaa myös palkata lastenvahti niin, että ap pääsee myös vapaalle säännöllisesti.
Miksi miehen pitäisi maksaa lastenvahti. Pmtottakai molemmat maksaa puolet.
Siksi, koska hän on poissa. Lapsenvahti hoitaa edes osan hänen perhevelvollisuuksistaan, joita hän itse ei ehdi harrastuksiltaan. Hänellä on epäilemättä myös rahaa enemmän kuin hoitovapaalla olevalla puoliskolla.
Kulut puoliksi, ei ole miehen ongelma jos nainen haluaa loisia hoitovapaalla ja olettaa miehen tekevän 50% kotitöistä
Onko se loisimista, jos toinen vanhempi hoitaa kotona yhdessä hankittua lasta?
Jos ei ole yhteiset rahat, Kela maksaa kotihoidontukea ja loput työssäkäyvä vanhempi maksaa puolet kotona oleva vanhemman ansion menetyksen ja eläketurvan, onhan lapsi yhteinen projekti.
Ja niin kuin nimikin sanoo, se on kotihoidon tuki, joka on lapsen etu ja oikeus, eikä suinkaan veronmaksajien tarkoitus ole maksaa siitä, että mies saa enemmän vapaa-aikaa ja makoilee, vaan huolehtii oman osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta omalla vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kun on yhteen mennyt niin ei voi tietää paremmasta. Olen sitä mieltä, että kannattaa sitoutua vasta kun on n. 30-vuotias. Silloin osaa valikoida kumppanin paremmin ja on tullut jo enemmän iän tuomaa jämäkkyyttä. Itse en lukemani perusteella pidä ap:n miestä hyvänä miehenä vaan itsekkäänä lapsena. Toivottavasti kasvaa aikuiseksi ennen kuin ap ja lapset saavat tarpeekseen. Perhe menee kaikessa ykkösenä eikä jossakin siellä treenien ja golffailujen perässä.
Kun ei se valikointi auta. Enemmistö miehistä ei osallistu tasavertaisesti lasten ja kodin hoitoon. Tästä julkaistaan tilastoja koko ajan.
Varmaan sen takia koska miesten ei tarvitse.
Olkaa tekemättä lapsia jos se on ongelma naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äijällä on varaa golfiin, hänelleä on varaa myös palkata lastenvahti niin, että ap pääsee myös vapaalle säännöllisesti.
Miksi miehen pitäisi maksaa lastenvahti. Pmtottakai molemmat maksaa puolet.
Siksi, koska hän on poissa. Lapsenvahti hoitaa edes osan hänen perhevelvollisuuksistaan, joita hän itse ei ehdi harrastuksiltaan. Hänellä on epäilemättä myös rahaa enemmän kuin hoitovapaalla olevalla puoliskolla.
Kulut puoliksi, ei ole miehen ongelma jos nainen haluaa loisia hoitovapaalla ja olettaa miehen tekevän 50% kotitöistä
Onko se loisimista, jos toinen vanhempi hoitaa kotona yhdessä hankittua lasta?
Jos ei ole yhteiset rahat, Kela maksaa kotihoidontukea ja loput työssäkäyvä vanhempi maksaa puolet kotona oleva vanhemman ansion menetyksen ja eläketurvan, onhan lapsi yhteinen projekti.
Ja niin kuin nimikin sanoo, se on kotihoidon tuki, joka on lapsen etu ja oikeus, eikä suinkaan veronmaksajien tarkoitus ole maksaa siitä, että mies saa enemmän vapaa-aikaa ja makoilee, vaan huolehtii oman osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta omalla vapaa-ajalla.
Miehet tekevät enemmän kuin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sen takia koska miesten ei tarvitse.
Olkaa tekemättä lapsia jos se on ongelma naisille.
Kyllä se on ongelma meille naisille. Ja niinhän me ollaankin tekemättä. Mistä luulet, että alhainen syntyvyys johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta.
Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä.
Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.
Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.
Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta).
Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-) Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3
Ihana tarina. Onnellinen loppu, vaikka nainen hylättiin yksin lapsen kanssa ja mies tekee mitä huvittaa. Tarinan opetus: naisen kannattaa nöyrtyä, lopussa kiitos seisoo.
Onko tarinasi tosi vai keksitty? Ainakin osia tuosta jutusta on ollut palstalla ennenkin.
Minua aina raivostuttaa lukea näistä pikkulapsi perheistä, joissa isä painaa helkatin pitkää päivää silloin, kun lapsi on ihan pieni ja äiti hoitamassa sitä kotona. Siis juuri silloin, kun nainen tarvitsisi kaiken sen tuen ja avun uuden ihmistaiven kanssa. Joo joo raha raha, mutta kyllä se aika ja läsnäolo on tuossa vaiheessa silti akuutisti tärkein asia, kuin iso massi.
Minä taas ihmettelen, kun täällä jotkut kertovat, kuinka miehet joutuvat tekemään helv..pitkää päivää. Miten se on työsuhteessa edes mahdollista? Vai tehdäänkö ne ilman palkkaa?
Ylitöitä jokaisessa yrityksessä viranomaiset valvovat, sanktion uhalla ja jo laki velvoittaa ne ilmoittamaan vuosittain. Maksimi määrä on 250h/v joka tarkoittaa n. 20h/kk ja 5h/viikossa eli tunti päivässä. Ja vain poikkeusluvalla voi sen ylittää, jos yhteiskunnallinen etu sitä vaatii.
Ihanko oikeasti moni yritys tietoisesti ottaa riskin ja tietoisesti syyllistyy rikokseen ja on valmis ottamaan riskin kymppitonnien sanktiotioista kun lähes jokainen mies tuntuu tekevän pitkää työpäivää vai onko todellisuus toinen ja nämä miehet maleksivat työpaikalla ja viettävät vapaa-aikaansa työssä ja ilman mitään korvausta tai palkkaa. Sitäkin on ollut miesvaltaisilla aloilla, sekin on nähty, ettei kotiin lähteminen kiinnosta, vaan maleksitaan työpaikoilla.
No tätä olen itsekin miettinyt. Esimerkiksi omassa työpaikassa ainakaan tuollainen ei olisi edes mahdollista. Välillä toki ylitöitä voi tehdä, mutta ei niitäkään mitenkään säännön mukaisesti tule. Toinen vaihtoehto miten hommia saisi lisättyä taas olisi tuplavuorojen tekeminen ja se nyt ei mitenkään muuten kuin satunnaisesti voi olla mahdollista. Ja jossain vaiheessa on jo pakko pitää noita vapaina. Olisikohan noissa jatkuvasti pitkää päivää puurtavissa Mies™ henkilöissä siis oikeasti kyse siitä, että sillä verukkeella vain pakoillaan kotona odottavista vastuista. Monesta asiasta päätellen kyllä.
Näin, menit ottamaan lapsellisen itsekeskeisen egoistin mieheksesi ja nyt valitat täällä asiasta, normi hyvä isä ja työtä tekevä mies ei sinulle kelvannut joten älä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tulee lastenvahteihin
Mun äiti ei suostu vahtimaan lapsia edes sen vertaa, että pääsen hammaslääkäriin (tällainen tilanne oli juuri). Äiti ei hyväksy meidän päätöstä lasten teosta tässä iässä vaan on sitä mieltä, että pilasin elämäni ja tulevaisuuteni. Ja periaatteessa ei suostu ottamaan lapsia ikinä hoitoon
Miehen vanhemmille, miehen siskolle ja parille mun kaverille voin viedä välillä hetkeksi. Mutta vauva on vielä niin pieni, että en oikein voi pitkäksi aikaa viedä. Jq kaikilla on oma työ tai opiskelu kuten en voi kovin usein pyytää.
Ap
Entä MLL lastenhoitoapu?
Nämä teidän viestit ja kysymykset on oikeasti auttanut itseäkin miettimään mihin olen eniten tyytymätön tässä tilanteessa. Ja tajusin juuri, että ei lastenvahti oikeastaan korjaa sitä, mitä eniten haluan: eli enemmän yhteistä aikaa perheenä, enemmän aikaa mieheni kanssa. Haluan hänen priorisoivan minut ja lapset edes joskus.
Toki vähän lisää omaa aikaakin voisi olla kiva, mutta ei se ole se mitä eniten kaipaan
Ap
Hienoa, että olet saanut silmiä avaavaa ajateltavaa. Minustakin heti aloituksesi luettuani suurin ongelma näin ulkopuolelta katsottuna on tuo. Täällä on aika tulekivenkatkuisiakin viestejä osa (IMO ihan aiheesta, miehesi käyttäytyy nyt oikeasti todella itsekkäästi ja välinpitämättömästi) mutta usein sellaisten mielipiteiden kuuleminen on oikeasti juurikin tarpeellista huomaamaan mikä tosi asiassa on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta.
Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä.
Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.
Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.
Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta).
Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-) Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3
Ihana tarina. Onnellinen loppu, vaikka nainen hylättiin yksin lapsen kanssa ja mies tekee mitä huvittaa. Tarinan opetus: naisen kannattaa nöyrtyä, lopussa kiitos seisoo.
Onko tarinasi tosi vai keksitty? Ainakin osia tuosta jutusta on ollut palstalla ennenkin.
Minua aina raivostuttaa lukea näistä pikkulapsi perheistä, joissa isä painaa helkatin pitkää päivää silloin, kun lapsi on ihan pieni ja äiti hoitamassa sitä kotona. Siis juuri silloin, kun nainen tarvitsisi kaiken sen tuen ja avun uuden ihmistaiven kanssa. Joo joo raha raha, mutta kyllä se aika ja läsnäolo on tuossa vaiheessa silti akuutisti tärkein asia, kuin iso massi.
Minä taas ihmettelen, kun täällä jotkut kertovat, kuinka miehet joutuvat tekemään helv..pitkää päivää. Miten se on työsuhteessa edes mahdollista? Vai tehdäänkö ne ilman palkkaa?
Ylitöitä jokaisessa yrityksessä viranomaiset valvovat, sanktion uhalla ja jo laki velvoittaa ne ilmoittamaan vuosittain. Maksimi määrä on 250h/v joka tarkoittaa n. 20h/kk ja 5h/viikossa eli tunti päivässä. Ja vain poikkeusluvalla voi sen ylittää, jos yhteiskunnallinen etu sitä vaatii.
Ihanko oikeasti moni yritys tietoisesti ottaa riskin ja tietoisesti syyllistyy rikokseen ja on valmis ottamaan riskin kymppitonnien sanktiotioista kun lähes jokainen mies tuntuu tekevän pitkää työpäivää vai onko todellisuus toinen ja nämä miehet maleksivat työpaikalla ja viettävät vapaa-aikaansa työssä ja ilman mitään korvausta tai palkkaa. Sitäkin on ollut miesvaltaisilla aloilla, sekin on nähty, ettei kotiin lähteminen kiinnosta, vaan maleksitaan työpaikoilla.
Suorittavalla portaalla noin. Kun noustaan tikapuita ylöspäin niin ei välttämättä ole ylitöitä eikä säännöllistä työaikaakaan. Ei siinä useinkaan maleksimisesta ole kyse. Esim omalla alalla ihan tavallista että jos haluaa urallaan edetä niin tunteja ei paljon lasketa. Osakkaaksi kun pääsee niin joutaa golfaamaan paremminkin. Tosin nuoremmat sukupolvet kai vähän fiksumpia eli muutosta on ehkä tulossa, mutta hitaasti.
Ei ole kovin realistista, että suurin osa lapsiperheistä on jotain tikapuiden yläpäässä olevia. Silloinhan viimeistään olisi varaa palkata lapsenvahti useamminkin, että reiluus voisi enemmän toteutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tulee lastenvahteihin
Mun äiti ei suostu vahtimaan lapsia edes sen vertaa, että pääsen hammaslääkäriin (tällainen tilanne oli juuri). Äiti ei hyväksy meidän päätöstä lasten teosta tässä iässä vaan on sitä mieltä, että pilasin elämäni ja tulevaisuuteni. Ja periaatteessa ei suostu ottamaan lapsia ikinä hoitoon
Miehen vanhemmille, miehen siskolle ja parille mun kaverille voin viedä välillä hetkeksi. Mutta vauva on vielä niin pieni, että en oikein voi pitkäksi aikaa viedä. Jq kaikilla on oma työ tai opiskelu kuten en voi kovin usein pyytää.
Ap
No nii-nyt tämä alkaa aueta. Sinulle ap on ihan turha näemmä antaa viisaita vastauksia saatikka ohjeita. Sinulle kun riittää tunti sillin ja toinen tällöin. Ukko senkun golffaa viikonloput ja harrastaa monta iltaa viikossa. Et siis tarvi näyttää faktatietoa lasten isälle ,joka ei EHDI olla kuin minim lasten kanssa.
Saanko kertoa ,etä parin vuoden sisällä olet yh-äiti. Onnea valitsemallesi tielle.
Olin 20v ,kun menimme naimisiin seitkytluvulla, ja kyllä me jo silloin ennen kihloihin menoa käytiin tuollaiset arvokeskustelut reippaasti läpi , tyyliin miten sitten hommat hoidetaan,kun SAADAAN lapsia. Ne lapset ,kun on 50% ja50% molempien alkuunlaittamia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta.
Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä.
Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.
Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.
Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta).
Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-) Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3
Ihana tarina. Onnellinen loppu, vaikka nainen hylättiin yksin lapsen kanssa ja mies tekee mitä huvittaa. Tarinan opetus: naisen kannattaa nöyrtyä, lopussa kiitos seisoo.
Onko tarinasi tosi vai keksitty? Ainakin osia tuosta jutusta on ollut palstalla ennenkin.
Minua aina raivostuttaa lukea näistä pikkulapsi perheistä, joissa isä painaa helkatin pitkää päivää silloin, kun lapsi on ihan pieni ja äiti hoitamassa sitä kotona. Siis juuri silloin, kun nainen tarvitsisi kaiken sen tuen ja avun uuden ihmistaiven kanssa. Joo joo raha raha, mutta kyllä se aika ja läsnäolo on tuossa vaiheessa silti akuutisti tärkein asia, kuin iso massi.
Minä taas ihmettelen, kun täällä jotkut kertovat, kuinka miehet joutuvat tekemään helv..pitkää päivää. Miten se on työsuhteessa edes mahdollista? Vai tehdäänkö ne ilman palkkaa?
Ylitöitä jokaisessa yrityksessä viranomaiset valvovat, sanktion uhalla ja jo laki velvoittaa ne ilmoittamaan vuosittain. Maksimi määrä on 250h/v joka tarkoittaa n. 20h/kk ja 5h/viikossa eli tunti päivässä. Ja vain poikkeusluvalla voi sen ylittää, jos yhteiskunnallinen etu sitä vaatii.
Ihanko oikeasti moni yritys tietoisesti ottaa riskin ja tietoisesti syyllistyy rikokseen ja on valmis ottamaan riskin kymppitonnien sanktiotioista kun lähes jokainen mies tuntuu tekevän pitkää työpäivää vai onko todellisuus toinen ja nämä miehet maleksivat työpaikalla ja viettävät vapaa-aikaansa työssä ja ilman mitään korvausta tai palkkaa. Sitäkin on ollut miesvaltaisilla aloilla, sekin on nähty, ettei kotiin lähteminen kiinnosta, vaan maleksitaan työpaikoilla.
Suorittavalla portaalla noin. Kun noustaan tikapuita ylöspäin niin ei välttämättä ole ylitöitä eikä säännöllistä työaikaakaan. Ei siinä useinkaan maleksimisesta ole kyse. Esim omalla alalla ihan tavallista että jos haluaa urallaan edetä niin tunteja ei paljon lasketa. Osakkaaksi kun pääsee niin joutaa golfaamaan paremminkin. Tosin nuoremmat sukupolvet kai vähän fiksumpia eli muutosta on ehkä tulossa, mutta hitaasti.
Ei ole kovin realistista, että suurin osa lapsiperheistä on jotain tikapuiden yläpäässä olevia. Silloinhan viimeistään olisi varaa palkata lapsenvahti useamminkin, että reiluus voisi enemmän toteutua.
Kukaahan ei väittänyt että suurin osa, aiemmassa viestissä kirjoitit(tai joku kirjoitti) että "jotkut kertovat".
Asiantuntijoilla ja keskijohdollahan ne työt usein alkaa valumaan työajan ulkopuolelle, suurin osa ei vielä mitään tähtitieteellisiä summia tienaa joista varsinkaan yhden ihmisen palkalla lastenhoitajaa ihan hirveästi palkattaisiin. Kuten sanoin, se "palkka" niska limassa painamisesta voi tulla myöhemmin, kun etenee vielä ylemmäs tai pääsee osakkaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tulee lastenvahteihin
Mun äiti ei suostu vahtimaan lapsia edes sen vertaa, että pääsen hammaslääkäriin (tällainen tilanne oli juuri). Äiti ei hyväksy meidän päätöstä lasten teosta tässä iässä vaan on sitä mieltä, että pilasin elämäni ja tulevaisuuteni. Ja periaatteessa ei suostu ottamaan lapsia ikinä hoitoon
Miehen vanhemmille, miehen siskolle ja parille mun kaverille voin viedä välillä hetkeksi. Mutta vauva on vielä niin pieni, että en oikein voi pitkäksi aikaa viedä. Jq kaikilla on oma työ tai opiskelu kuten en voi kovin usein pyytää.
Ap
Entä MLL lastenhoitoapu?
Nämä teidän viestit ja kysymykset on oikeasti auttanut itseäkin miettimään mihin olen eniten tyytymätön tässä tilanteessa. Ja tajusin juuri, että ei lastenvahti oikeastaan korjaa sitä, mitä eniten haluan: eli enemmän yhteistä aikaa perheenä, enemmän aikaa mieheni kanssa. Haluan hänen priorisoivan minut ja lapset edes joskus.
Toki vähän lisää omaa aikaakin voisi olla kiva, mutta ei se ole se mitä eniten kaipaan
Ap
Älä unta nää, että se on mahdollista noin lepsulla asenteella. Sorry!
Kyllähän ap. tapaus on myös moraalinen ongelma ja verovarojen väärinkäyttöä.
Perhevapaat ovat veronmaksajat ja työnantajat mahdollistaneet ja maksavat siitä, että se lisäisi lapsen hyvinvointia, edistäisi kehitystä ja varhaiskasvatatusta ja se aika käytettäisiin lapseen, eikä suinkaan kotitöihin tai lisäämään miehen vapaa-aikaa tai harrastuksia, joka on tietenkin pois lapselta ja lain tarkoitus on olla myös se työssäkäyvä tasavertainen vanhempi ja tehdä oma osuutensa kotitöistä ja hoitaa lapsia.
Ap. tapauksessa voisi puhua miehen kodinhoitotuesta, jonka veronmaksajat maksavat, eikä lapsen kotihoitotuesta, kun mies on vapaamatkustaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tulee lastenvahteihin
Mun äiti ei suostu vahtimaan lapsia edes sen vertaa, että pääsen hammaslääkäriin (tällainen tilanne oli juuri). Äiti ei hyväksy meidän päätöstä lasten teosta tässä iässä vaan on sitä mieltä, että pilasin elämäni ja tulevaisuuteni. Ja periaatteessa ei suostu ottamaan lapsia ikinä hoitoon
Miehen vanhemmille, miehen siskolle ja parille mun kaverille voin viedä välillä hetkeksi. Mutta vauva on vielä niin pieni, että en oikein voi pitkäksi aikaa viedä. Jq kaikilla on oma työ tai opiskelu kuten en voi kovin usein pyytää.
Ap
Tuo on jo todella paha tilanne, ettet pääse edes lääkäriin. Ota yhteys kunnan lapsiperheiden palveluihin, sieltä kun tulee sosiaalityöntekijä selvittelemään perheenne tilannetta ja sitä miksi mies ei kanna mitään vastuuta, niin mies saattaa edes vähän herätä.
Siis mieshän lopulta tuli kotiin kesken keikan jotta pääsin sinne hammaslääkäriin. Tarkoitus oli vaan kertoa, että edes sellaisessa tilanteessa (miehellä keikka kaukana kotoa) äitini ei voinut tulla siksi aikaa avuksi, joten siltä suunnalta apua turha toivoa muulloinkaan
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tulee lastenvahteihin
Mun äiti ei suostu vahtimaan lapsia edes sen vertaa, että pääsen hammaslääkäriin (tällainen tilanne oli juuri). Äiti ei hyväksy meidän päätöstä lasten teosta tässä iässä vaan on sitä mieltä, että pilasin elämäni ja tulevaisuuteni. Ja periaatteessa ei suostu ottamaan lapsia ikinä hoitoon
Miehen vanhemmille, miehen siskolle ja parille mun kaverille voin viedä välillä hetkeksi. Mutta vauva on vielä niin pieni, että en oikein voi pitkäksi aikaa viedä. Jq kaikilla on oma työ tai opiskelu kuten en voi kovin usein pyytää.
Ap
Ei tietenkään ole hyvä juttu ettei äitisi suostu hoitamaan lapsia, mutta kun luen näitä sun kuvauksia elämästäsi nyt, niin en voi olla ajattelematta, ettei äitisi pelko elämäsi pilaamisesta liian varhaisella perheen perustamisella ollut turha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta.
Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä.
Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.
Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.
Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta).
Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-) Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3
Ihana tarina. Onnellinen loppu, vaikka nainen hylättiin yksin lapsen kanssa ja mies tekee mitä huvittaa. Tarinan opetus: naisen kannattaa nöyrtyä, lopussa kiitos seisoo.
Onko tarinasi tosi vai keksitty? Ainakin osia tuosta jutusta on ollut palstalla ennenkin.
Minua aina raivostuttaa lukea näistä pikkulapsi perheistä, joissa isä painaa helkatin pitkää päivää silloin, kun lapsi on ihan pieni ja äiti hoitamassa sitä kotona. Siis juuri silloin, kun nainen tarvitsisi kaiken sen tuen ja avun uuden ihmistaiven kanssa. Joo joo raha raha, mutta kyllä se aika ja läsnäolo on tuossa vaiheessa silti akuutisti tärkein asia, kuin iso massi.
Minä taas ihmettelen, kun täällä jotkut kertovat, kuinka miehet joutuvat tekemään helv..pitkää päivää. Miten se on työsuhteessa edes mahdollista? Vai tehdäänkö ne ilman palkkaa?
Ylitöitä jokaisessa yrityksessä viranomaiset valvovat, sanktion uhalla ja jo laki velvoittaa ne ilmoittamaan vuosittain. Maksimi määrä on 250h/v joka tarkoittaa n. 20h/kk ja 5h/viikossa eli tunti päivässä. Ja vain poikkeusluvalla voi sen ylittää, jos yhteiskunnallinen etu sitä vaatii.
Ihanko oikeasti moni yritys tietoisesti ottaa riskin ja tietoisesti syyllistyy rikokseen ja on valmis ottamaan riskin kymppitonnien sanktiotioista kun lähes jokainen mies tuntuu tekevän pitkää työpäivää vai onko todellisuus toinen ja nämä miehet maleksivat työpaikalla ja viettävät vapaa-aikaansa työssä ja ilman mitään korvausta tai palkkaa. Sitäkin on ollut miesvaltaisilla aloilla, sekin on nähty, ettei kotiin lähteminen kiinnosta, vaan maleksitaan työpaikoilla.
Mun ex oli tälläinen. Saattoi lähteä töihin hyvissä ajoin ennen työajan alkamista ja jäi työpaikalle pyörimään töiden jälkeenkin vielä. Ja vapaapäivänä piti käydä joku homma aina hoitamassa. Ihan selvää pakoiluahan tuo oli kotona olemisesta. Kaikki kiinnosti aina enemmän kun perheen kanssa oleminen. Työt, kaverit, harrastukset. Eron jälkeen katselin puhelimesta vanhoja valokuvia vuosien takaa ja silloin vasta oikeasti tajusin miten vähän mies oli minun ja lasten elämässä mukana. Jotenkin siihen vain tottui ja turtui aikanaan.
No eipä tuota nykyisin lapset kiinnosta sen enempää. Eikä kyllä lapsiakaan isänsä. Ovat jo niin isoja, ettei ole mikään pakko tavata.
Aikaa ja halua on aina sellaisille asioille ja ihmisillä jotka ovat tärkeitä. Se kannattaa muistaa. Miksihän ap:n mies on edes lapsia halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta.
Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä.
Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.
Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.
Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta).
Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-) Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3
Ihana tarina. Onnellinen loppu, vaikka nainen hylättiin yksin lapsen kanssa ja mies tekee mitä huvittaa. Tarinan opetus: naisen kannattaa nöyrtyä, lopussa kiitos seisoo.
Onko tarinasi tosi vai keksitty? Ainakin osia tuosta jutusta on ollut palstalla ennenkin.
Minua aina raivostuttaa lukea näistä pikkulapsi perheistä, joissa isä painaa helkatin pitkää päivää silloin, kun lapsi on ihan pieni ja äiti hoitamassa sitä kotona. Siis juuri silloin, kun nainen tarvitsisi kaiken sen tuen ja avun uuden ihmistaiven kanssa. Joo joo raha raha, mutta kyllä se aika ja läsnäolo on tuossa vaiheessa silti akuutisti tärkein asia, kuin iso massi.
Minä taas ihmettelen, kun täällä jotkut kertovat, kuinka miehet joutuvat tekemään helv..pitkää päivää. Miten se on työsuhteessa edes mahdollista? Vai tehdäänkö ne ilman palkkaa?
Ylitöitä jokaisessa yrityksessä viranomaiset valvovat, sanktion uhalla ja jo laki velvoittaa ne ilmoittamaan vuosittain. Maksimi määrä on 250h/v joka tarkoittaa n. 20h/kk ja 5h/viikossa eli tunti päivässä. Ja vain poikkeusluvalla voi sen ylittää, jos yhteiskunnallinen etu sitä vaatii.
Ihanko oikeasti moni yritys tietoisesti ottaa riskin ja tietoisesti syyllistyy rikokseen ja on valmis ottamaan riskin kymppitonnien sanktiotioista kun lähes jokainen mies tuntuu tekevän pitkää työpäivää vai onko todellisuus toinen ja nämä miehet maleksivat työpaikalla ja viettävät vapaa-aikaansa työssä ja ilman mitään korvausta tai palkkaa. Sitäkin on ollut miesvaltaisilla aloilla, sekin on nähty, ettei kotiin lähteminen kiinnosta, vaan maleksitaan työpaikoilla.
Suorittavalla portaalla noin. Kun noustaan tikapuita ylöspäin niin ei välttämättä ole ylitöitä eikä säännöllistä työaikaakaan. Ei siinä useinkaan maleksimisesta ole kyse. Esim omalla alalla ihan tavallista että jos haluaa urallaan edetä niin tunteja ei paljon lasketa. Osakkaaksi kun pääsee niin joutaa golfaamaan paremminkin. Tosin nuoremmat sukupolvet kai vähän fiksumpia eli muutosta on ehkä tulossa, mutta hitaasti.
Silloin työ ei perustu työsopimukseen, vaan erityiseen johtajasopimukseen, joka on työlainsäädännön ulkopuolella. Silloin ollaan "töissä" 24/7. Mutta niitä johtajasopimuksia on harvalla.
Kannattaa keksiä tekemistä. Oikeastiko haluat että oma elämäsi on lenkki pari kertaa viikossa ja muuten olet perheesi käytössä koko ajan? Että sinulla ei ole muuta elämää? Olet jo luopumassa kavereistakin.
Ja tosiaan ei ole hyvä idea mennä miehen firmaan töihin. Puhuuko mies itsekin noin, että teet töitä HÄNEN firmassa? Ei niin että teette yhdessä töitä teidän firmassanne vaan sinä olet hänen työntekijänsä? Älä päästä miestä tuossakin valta-asemaan.
Uusi yritys muuten alkaa tuottaa vasta muutaman vuoden kuluttua. Kauanko menee että se elättää teidät molemmat? Ehkä ei ikinä. Siinä olet sitten jumissa.