Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riitaa miehen harrastuksista
13.06.2023 |
Mieheni on ollut tosi innokas urheilun harrastaja aina. Tiesin tämän jo seurusteluaikana ja arvostan sitä, että hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nyt vaan lasten syntymän jälkeen tuntuu siltä, että riitelemme jatkuvasti miehen harrastuksista tai oikeammin niihin käytettävästä ajasta.
Olen itse hoitovapaalla kotona 10-kk vauvan kanssa ja 2,5-vuotias leikki-ikäisen kanssa ja tarkoitus on olla kotona ainakin tammikuuhun 24 asti (mahdollisesti jopa elokuuhun 24 asti). Miehellä on vaativa työ, jossa työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi. Sen lisäksi hän tarvitsee 1,5-3 tuntia päivässä urheilemiseen 5-6 päivänä viikossa.
Tämän lisäksi tulee sitten vielä kisamatkat, jotka vie aina vähintään koko viikonlopun. Seurusteluaikoina lähdin näihin usein mukaan, mutta lasten kanssa koen ne turhan hankaliksi, kun ei lapset jaksa seisoskella paikallaan ja katsoa kisaa tuntitolkulla.
Ja kaiken tämän päälle, mies on nyt kavereineen innostunut golffaamisesta ja sitä pitäisi päästä tekemään joka viikonloppu.
Ja minulta alkaa oikeasti olla huumori vähissä. Minä yritän käydä kävelylle tai juoksulenkillä aamulla kuuden jälkeen (miehen valmistuessa työpäiväänsä), sillä toinen vaihtoehto on lasten mentyä nukkumaan.
Ei tämä minusta ihan reilulta tunnu. Mies puolestaan väittää, että minä tiesin kuinka tärkeää liikunta/urheilu hänelle on jo ennen lasten syntymää ja nyt yritän häntä muuttaa vaatimalla, että hänen pitäisi luopua harrastuksistaan. Ja hänestä se on hirvittävän epäreilua.
Olenko kohtuuton, kun vaadin miestäni luopumaa jostain menoistaan?
Vai onko mieheni kohtuuton, kun kuvittelee elämän jatkuvan aivan ennallaan myös lasten syntymän jälkeen?
Kommentit (720)
Jos olisin ap, tekisin lista seuraavalta kahdelta viikolta. Elikkä, kellonaika millin lähtee töihin , milloin palaa, paljonko on välillä kotona , kellonaika ,kun lähtee harrastamaan ja milloin palaa. Samoin laita sinne kolme viikonloppua , jos menee golfaamaan ,siis kellonajat.
Ei auta mitään nyt marista yhtään hänelle, sehän ei ole auttanut.
Listalla kuitenkin pystyt esittämään miten paljon hän on lastensa kanssa.
Hän on tehnyt ne lapset 50% ja sinä ap 50%.
Voit esittää kysymyksen , milloin hän aikoo olla myös lastensa kanssa.
Kysy myös ,milloin on se aika , että sinäkin saat harrastaa .
Lapset kasvaa nopeasti, aikooko hän livetä noin paljon lastensa kanssa yhdessäolosta.
Onko harrastukset tärkeämmät ,kuin se yhdessäolo lasten kanssa ,josta hän nyt lipeää. Mutta esitä tämä hänelle vasta tuon kolmen viikon jälkeen.
Ymmärtää jos on fiksu, jollei tajua on hän tosi tyhmä ja sillehän ei sinä et voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
No meillä esimerkiksi puhuttiin miehen tavasta nukkua pitkään ja valua toimistolle sitten. Sanoin ettei tuommoinen tuu sit jatkumaan, en jaksa pitkää päivää yksin jos vauva herää klo6 ja sit myöhemmin päiväkotikin menee kiinni klo17. Sit sovittiin, että mies jää toisesta joukkueesta pois, ettei oo kaikkia iltoja poissa. Miehelle sopi tietenkin, toki hän on yhä iltaihminen, mutta menee nykyään ajoissa töihin jne. kai nyt on itsestään selvää sullekin ettei nykynaiset enää 1950-luvulla ja hoida lapsia yksin?
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa ap, että pääsit jätskille! Semmoinen näkökulma keski-ikäiseltä tädiltä, että yrittäkää kuitenkin vetää yhtä köyttä. Miehelle harrastaminen on tärkeää, ja kenties on jopa mahdollista, että suot hänelle enemmän vapaa-aikaa kuin itse saat. Voit pohtia, miltä se sinusta tuntuu, ja mitä eniten itse kaipaat. Onko se "kaikki tasan", vai jotain muuta. Ja se, mitä eniten tarvitset (unta, lenkkejä, perheaikaa), huolehdi että saat niitä, niin sillä tavalla et katkeroidu.
Alkakaa kohtapuoleen puhua miten saat opiskelurauhaa. Tarvit sitä myös iltaisin ainakin välillä sitten vuoden päästä.
Pikkulapsiaika on joka tapauksessa rankkaa. Älä mieti mitään erojuttuja, jos mies on pääsääntöisesti hyvä isä. Muutaman vuoden päästä hän on kaikki illat lasten kanssa jääkiekossa/jalkapallossa, ja sinulla on aikaa vaikka mihin.
Mistä ihmeestä vedit oletuksen että mies muka olisi "pääsääntöisesti hyvä isä"? Miten voisi olla huonompi? Vai onko sukupolvesi määritelmä hyvälle isälle että lapsi on elossa miehen vahtivuoron jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Miehesi pakenee perhearkea, tuo liikunnan harrastaminen menee yli ja on vain keino päästä kotoa pois, varsinkin kun golf tulee mukaan.
Just, ja sitten syyllistys kehiin kanssa, yhyy, miksi haluat muuttaa minua, ainahan olen urheillut.
No tota, jos et mulqqu huomannut niin perhekoko on kasvanut kahdella. Kaikki muuttuu silloin, vai vaikuttaako susta muka ettei minun elamani ole tippaakaan muuttunut??
Sun miehesi on superitsekas tollo. Toi ei koskaan paranne. Eroa ihan oikeasti.
Ap on opettanut ukkonsa siihen, että hän on aina se joka joustaa. Miehellä ei ilmeisesti käy edes mielessä, että sinäkin voisit haluta jotain muuta elämää kuin kakkavaipat ja lastenlorut.
Nyt ilmoitat joku päivä, että tästä lähtien laitat aina sunnuntaisin magneetilla jääkaapin oveen sun seuraavan viikon harrastusaikataulun. Maanantai-iltaisin työväenopiston espanjantunnit, tiistaisin kuntosali, keskiviikkoisin pari-kolme tuntia ystävän kanssa kahvilassa etc. Miehen on saavuttava kotiin hyvissä ajoin, koska sun lastenhoitovuoros loppuu viimeistään klo X.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eihän teillä ole käytännössä edes parisuhdettakaan, kun sinä kökötät keskenäsi lasten kanssa ja mies luuhaa kaikki päivät muualla. Jopa nämä golffi kaverit menevät nyt tässä elämän tilanteessa sinun edellesi. Mietis sitä. Mitäs sanottavaa äijällä om tähän?
Aivan turha vedota mihinkään, "tiesit kyllä harrastukseni tärkeydet nönnönnöötä" kun se nyt on fakta, että elämä muuttuu radikaalisti lasten myötä. Etenkin silloin kun ne ovat pieniä. Eikö mies muka tätä tajunnut?
Itse katselin vastaavanlaista touhua 10 vuotta, eikä mies edes ollut millään kilpatasolla, keksipähän vaan koko ajan lisää harrastuksia, joissa viettää viikonloput rentoutumassa kovan työn ja lapsiperhe-elämän vastapainoksi. Ero tuli. Hän hommasi pikavauhtia oikein kivan naisystävän, joka hoitaa muksut isäviikoilla. En tiedä kuinka kauan tuo tuota jaksaa, mutta toivottavasti mahdollisimman pitkään, koska eksään ei selvästikään voi lastenhoitoasioissa luottaa. Toki muksut on jo siinä iässä, että pärjäävät jo itsekseenkin melko hyvin ja osaavat soittaa mulle, jos eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
No meillä esimerkiksi puhuttiin miehen tavasta nukkua pitkään ja valua toimistolle sitten. Sanoin ettei tuommoinen tuu sit jatkumaan, en jaksa pitkää päivää yksin jos vauva herää klo6 ja sit myöhemmin päiväkotikin menee kiinni klo17. Sit sovittiin, että mies jää toisesta joukkueesta pois, ettei oo kaikkia iltoja poissa. Miehelle sopi tietenkin, toki hän on yhä iltaihminen, mutta menee nykyään ajoissa töihin jne. kai nyt on itsestään selvää sullekin ettei nykynaiset enää 1950-luvulla ja hoida lapsia yksin?
Kyllä me siinä mielessä olemme 50-luvulla, että tuhannet ja taas tuhannet naiset joutuvat tappelemaan saadakseen miehen ottamaan edes osan hoitovastuusta. Muistaakseni alle 10% miehistä pitää vanhempainvapaan.
Emme ole edistyneet läheskään niin paljon kuin kuvittelemme. Jokaisen palstaa lukevan pitäisi se ymmärtää, kun näitä aloituksia tulee varmaan viikoittain. Ja yksimielisesti palstalla tuomitaan joka kerta nainen syypääksi tilanteeseen, kun mies laiskottelee. Oli kyse kotitöistä tai lastenhoidosta. Nainen ei sanonut, nainen ei suunnitellut, nainen ei osallistanut miestä, nainen ei anna miehen olla isä, nainen vaatii liikaa jne jne.
Ja klassikko: "Olisit valinnut paremman miehen. Oma syysi kun mies laiskottelee, sinä olet vastuussa miehen käytöksestä."
Vierailija kirjoitti:
Ap on opettanut ukkonsa siihen, että hän on aina se joka joustaa. Miehellä ei ilmeisesti käy edes mielessä, että sinäkin voisit haluta jotain muuta elämää kuin kakkavaipat ja lastenlorut.
Nyt ilmoitat joku päivä, että tästä lähtien laitat aina sunnuntaisin magneetilla jääkaapin oveen sun seuraavan viikon harrastusaikataulun. Maanantai-iltaisin työväenopiston espanjantunnit, tiistaisin kuntosali, keskiviikkoisin pari-kolme tuntia ystävän kanssa kahvilassa etc. Miehen on saavuttava kotiin hyvissä ajoin, koska sun lastenhoitovuoros loppuu viimeistään klo X.
Kyllä se on käynyt mielessä varmasti. Mies ei vain välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap, tekisin lista seuraavalta kahdelta viikolta. Elikkä, kellonaika millin lähtee töihin , milloin palaa, paljonko on välillä kotona , kellonaika ,kun lähtee harrastamaan ja milloin palaa. Samoin laita sinne kolme viikonloppua , jos menee golfaamaan ,siis kellonajat.
Ei auta mitään nyt marista yhtään hänelle, sehän ei ole auttanut.
Listalla kuitenkin pystyt esittämään miten paljon hän on lastensa kanssa.
Hän on tehnyt ne lapset 50% ja sinä ap 50%.
Voit esittää kysymyksen , milloin hän aikoo olla myös lastensa kanssa.
Kysy myös ,milloin on se aika , että sinäkin saat harrastaa .
Lapset kasvaa nopeasti, aikooko hän livetä noin paljon lastensa kanssa yhdessäolosta.
Onko harrastukset tärkeämmät ,kuin se yhdessäolo lasten kanssa ,josta hän nyt lipeää. Mutta esitä tämä hänelle vasta tuon kolmen viikon jälkeen.Ymmärtää jos on fiksu, jollei tajua on hän tosi tyhmä ja sillehän ei sinä et voi mitään.
Toinen vaihtoehto on että ap ei tee kaikkea tuota työtä yksin, vaan istutaan yhdessä alas joka ikinen ilta tekemään nuo kirjaukset.
Vierailija kirjoitti:
Itse katselin vastaavanlaista touhua 10 vuotta, eikä mies edes ollut millään kilpatasolla, keksipähän vaan koko ajan lisää harrastuksia, joissa viettää viikonloput rentoutumassa kovan työn ja lapsiperhe-elämän vastapainoksi. Ero tuli. Hän hommasi pikavauhtia oikein kivan naisystävän, joka hoitaa muksut isäviikoilla. En tiedä kuinka kauan tuo tuota jaksaa, mutta toivottavasti mahdollisimman pitkään, koska eksään ei selvästikään voi lastenhoitoasioissa luottaa. Toki muksut on jo siinä iässä, että pärjäävät jo itsekseenkin melko hyvin ja osaavat soittaa mulle, jos eivät.
Minä olen nähnyt, miten aina poissaolevasta miehestä on kuoriutunut ihan kelpo isä eron myötä! Kun perheen työssäkäyvä äiti väsyi siihen, että perheen isä oli kaikki viikonloput omissa menoissaan ja iltaisinkin harrastuksia piisasi, hän erosi ja miehestä tuli viikonloppuisä. Ja toden totta, ihmeitä voi tapahtua: Mies on oppinut laittamaan ruokaa ja leipoo lasten kanssa, myös jopa ilman lapsia lähettelee someen kuvia korvapuusteistaan ja muista kokkailuista!
Ei noilla lapsiparoilla ollut edes isää, ennen kuin vanhemmat erosivat. Mutta nyt on iskä ihan parhaasta päästä: osaa hoitaa kotityöt ja touhuaa tyttöjensä kanssa ja opettaa ajamaan mopolla ja mönkijällä <3
Ei sitä etukäteen välttämättä tiedä, miten päin siinä käy. Minä en tästä miehestä olisi osannut ennustaa, että miehistyy näin hienosti ja rupeaa melkeinpä malli-isäksi.
Kumma kyllä tuolle eronneelle naiselle löytyi ottaja aika pian ja hän löysi osallistuvamman puolison, jonka olemassaoloa lapsetkin kiittelivät, kun olivat vielä pieniä. Miehellä uuden siipan löytyminen kesti pidempään. Ehkä se vaati sen, että opetteli ne kotityöt ja muut, ennen kuin kelpasi seuraavalle :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta.
Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä.
Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.
Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.
Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta).
Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-) Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3
Ihana tarina. Onnellinen loppu, vaikka nainen hylättiin yksin lapsen kanssa ja mies tekee mitä huvittaa. Tarinan opetus: naisen kannattaa nöyrtyä, lopussa kiitos seisoo.
Onko tarinasi tosi vai keksitty? Ainakin osia tuosta jutusta on ollut palstalla ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
No meillä esimerkiksi puhuttiin miehen tavasta nukkua pitkään ja valua toimistolle sitten. Sanoin ettei tuommoinen tuu sit jatkumaan, en jaksa pitkää päivää yksin jos vauva herää klo6 ja sit myöhemmin päiväkotikin menee kiinni klo17. Sit sovittiin, että mies jää toisesta joukkueesta pois, ettei oo kaikkia iltoja poissa. Miehelle sopi tietenkin, toki hän on yhä iltaihminen, mutta menee nykyään ajoissa töihin jne. kai nyt on itsestään selvää sullekin ettei nykynaiset enää 1950-luvulla ja hoida lapsia yksin?
Kyllä me siinä mielessä olemme 50-luvulla, että tuhannet ja taas tuhannet naiset joutuvat tappelemaan saadakseen miehen ottamaan edes osan hoitovastuusta. Muistaakseni alle 10% miehistä pitää vanhempainvapaan.
Emme ole edistyneet läheskään niin paljon kuin kuvittelemme. Jokaisen palstaa lukevan pitäisi se ymmärtää, kun näitä aloituksia tulee varmaan viikoittain. Ja yksimielisesti palstalla tuomitaan joka kerta nainen syypääksi tilanteeseen, kun mies laiskottelee. Oli kyse kotitöistä tai lastenhoidosta. Nainen ei sanonut, nainen ei suunnitellut, nainen ei osallistanut miestä, nainen ei anna miehen olla isä, nainen vaatii liikaa jne jne.
Ja klassikko: "Olisit valinnut paremman miehen. Oma syysi kun mies laiskottelee, sinä olet vastuussa miehen käytöksestä."
Ja tähän päälle se että nainen joutuu rahoittamaan lasten teon omista säästöistään, kun mies tienaa jatkuvasti ihan normaalia palkkaa.
Takapakkia niin pirusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voi ottaa lapset mukaan harrastuksiinsa. Varsinkin golfin peluuseen, siellä on lapsilla tilaa juosta, on raitista ilmaa ja monta miestä katsomassa pikkuisten perään. Golfkenttien lähellä on ravintoloita, joissa lapset voi huoltaa ja ruokkia.
Golf-kentälle vilkas 2,5-vuotias voisi olla vielä vähän liian nuori, mutta omista kiireistään huolimatta mieheni kyllä tekee kaikenlaista urheilullista taaperomme kanssa. Talvella opetti hänet esim luistelemaan, vaikka minä ajattelin 2-vuotiaan olevan siihen vielä liian nuori. Ja kävivät pulkkamäessä, uimahallissa jne. Mutta silloinkin minä olen sitten ollut vauvan kanssa kotona
Jatkossa mies omiin harrastuksiinsa lähtiessään ottaa lapset mukaan pari kertaa viikossa, toinen kerta illalla töiden jälkeen ja toinen viikonloppuna. Golfin pelaaminen onnistuu, mies toisella kädellä työntää rattaita ja toisella vetää varusteitaan. Muita harrastuksia et kertonut, mitä ne on, mutta todennäköisesti siellä on pelikavereita, jotka voivat auttaa miestä katsomalla lasten perään.
Onnea vaan matkaan. Jos 2,5-vuotias suostuu istumaan rattaissa golfkierroksen ajan, on hänellä aika harvinaislaatuinen temperamentti, ja voipi olla että turha odottaa tulevaisuudessa hänen haluavan harrastuksiinsa isävalmentajaa. Tuossa iässä kun yleensä lapsi on vilkkaimmillaan ja motorinen kehitys kiivainta.
-sivusta.
Ap kertoi, että mies pelaa golfia kavereittensa kanssa. Kaverit katsovat lapsen perään, kun on miehen lyöntivuoro, muuten mies pystyy juoksemaan lapsensa perässä. Golfkentällä on tilaa juoksennella ja lapsi saa purettua energiansa. Se pienempi lapsi kyllä pysyy rattaissa ja jos ei viihdy, lasta voi kantaa.
Joo, sinne vaan lapsi golfkentälle juoksentelemaan. Ja kaverit varmaan mielellään lähtevät rennon kierroksen sijasta lapsenvahdiksi, jotta ap voi harrastaa.
Mihin töihin ap on muuten menossa äitiysloman jälkeen, jos lukion jälkeen ei ehtinyt edes töihin, ennen kuin pamahti paksuksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katselin vastaavanlaista touhua 10 vuotta, eikä mies edes ollut millään kilpatasolla, keksipähän vaan koko ajan lisää harrastuksia, joissa viettää viikonloput rentoutumassa kovan työn ja lapsiperhe-elämän vastapainoksi. Ero tuli. Hän hommasi pikavauhtia oikein kivan naisystävän, joka hoitaa muksut isäviikoilla. En tiedä kuinka kauan tuo tuota jaksaa, mutta toivottavasti mahdollisimman pitkään, koska eksään ei selvästikään voi lastenhoitoasioissa luottaa. Toki muksut on jo siinä iässä, että pärjäävät jo itsekseenkin melko hyvin ja osaavat soittaa mulle, jos eivät.
Minä olen nähnyt, miten aina poissaolevasta miehestä on kuoriutunut ihan kelpo isä eron myötä! Kun perheen työssäkäyvä äiti väsyi siihen, että perheen isä oli kaikki viikonloput omissa menoissaan ja iltaisinkin harrastuksia piisasi, hän erosi ja miehestä tuli viikonloppuisä. Ja toden totta, ihmeitä voi tapahtua: Mies on oppinut laittamaan ruokaa ja leipoo lasten kanssa, myös jopa ilman lapsia lähettelee someen kuvia korvapuusteistaan ja muista kokkailuista!
Ei noilla lapsiparoilla ollut edes isää, ennen kuin vanhemmat erosivat. Mutta nyt on iskä ihan parhaasta päästä: osaa hoitaa kotityöt ja touhuaa tyttöjensä kanssa ja opettaa ajamaan mopolla ja mönkijällä <3
Ei sitä etukäteen välttämättä tiedä, miten päin siinä käy. Minä en tästä miehestä olisi osannut ennustaa, että miehistyy näin hienosti ja rupeaa melkeinpä malli-isäksi.
Kumma kyllä tuolle eronneelle naiselle löytyi ottaja aika pian ja hän löysi osallistuvamman puolison, jonka olemassaoloa lapsetkin kiittelivät, kun olivat vielä pieniä. Miehellä uuden siipan löytyminen kesti pidempään. Ehkä se vaati sen, että opetteli ne kotityöt ja muut, ennen kuin kelpasi seuraavalle :-)
Kyllä on miehillä rima matalalla. Tuollaista ylistystä kun jo heti perheen rikottuaan oppi laittamaan ruokaa ja hoitaa lapsiaan viikonloput.
Jos joku kirjoittaisi noin naisesta, häntä pidettäisiin tärähtäneenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta.
Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä.
Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.
Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.
Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta).
Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-) Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3
Ihana tarina. Onnellinen loppu, vaikka nainen hylättiin yksin lapsen kanssa ja mies tekee mitä huvittaa. Tarinan opetus: naisen kannattaa nöyrtyä, lopussa kiitos seisoo.
Onko tarinasi tosi vai keksitty? Ainakin osia tuosta jutusta on ollut palstalla ennenkin.
Minua aina raivostuttaa lukea näistä pikkulapsi perheistä, joissa isä painaa helkatin pitkää päivää silloin, kun lapsi on ihan pieni ja äiti hoitamassa sitä kotona. Siis juuri silloin, kun nainen tarvitsisi kaiken sen tuen ja avun uuden ihmistaiven kanssa. Joo joo raha raha, mutta kyllä se aika ja läsnäolo on tuossa vaiheessa silti akuutisti tärkein asia, kuin iso massi.
Nuorena kun on yhteen mennyt niin ei voi tietää paremmasta. Olen sitä mieltä, että kannattaa sitoutua vasta kun on n. 30-vuotias. Silloin osaa valikoida kumppanin paremmin ja on tullut jo enemmän iän tuomaa jämäkkyyttä. Itse en lukemani perusteella pidä ap:n miestä hyvänä miehenä vaan itsekkäänä lapsena. Toivottavasti kasvaa aikuiseksi ennen kuin ap ja lapset saavat tarpeekseen. Perhe menee kaikessa ykkösenä eikä jossakin siellä treenien ja golffailujen perässä.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kun on yhteen mennyt niin ei voi tietää paremmasta. Olen sitä mieltä, että kannattaa sitoutua vasta kun on n. 30-vuotias. Silloin osaa valikoida kumppanin paremmin ja on tullut jo enemmän iän tuomaa jämäkkyyttä. Itse en lukemani perusteella pidä ap:n miestä hyvänä miehenä vaan itsekkäänä lapsena. Toivottavasti kasvaa aikuiseksi ennen kuin ap ja lapset saavat tarpeekseen. Perhe menee kaikessa ykkösenä eikä jossakin siellä treenien ja golffailujen perässä.
Kun ei se valikointi auta. Enemmistö miehistä ei osallistu tasavertaisesti lasten ja kodin hoitoon. Tästä julkaistaan tilastoja koko ajan.
Joo siis ei todellakaan kaikki miehet ole kykenemättömiä kehittymään ajankäytössä, priorisoinnissa ja lastenhoidossa. Jotkut oppii jo lasten saamisen jälkeen ja jotkut viimeistään eron jälkeen. Mutta kaikki ei todellakaan opi. Ei vaan ikinä synny sitä motivaatiota, ja se on tosi surullista, etenkin heidän itsensä kannalta.
Alue: Aihe vapaa
Naiset eivät voi sietää mieslapsia, joiden harrastus menee mieslapsen oman lapsen edelle. Naiset rakastavat oikeaa miestä, jolle omat lapset on tärkeitä. Oikea mies ei joudu koskaan kärvistelemään seksin puutteessa.