Lue keskustelun säännöt.
Riitaa miehen harrastuksista
13.06.2023 |
Mieheni on ollut tosi innokas urheilun harrastaja aina. Tiesin tämän jo seurusteluaikana ja arvostan sitä, että hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nyt vaan lasten syntymän jälkeen tuntuu siltä, että riitelemme jatkuvasti miehen harrastuksista tai oikeammin niihin käytettävästä ajasta.
Olen itse hoitovapaalla kotona 10-kk vauvan kanssa ja 2,5-vuotias leikki-ikäisen kanssa ja tarkoitus on olla kotona ainakin tammikuuhun 24 asti (mahdollisesti jopa elokuuhun 24 asti). Miehellä on vaativa työ, jossa työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi. Sen lisäksi hän tarvitsee 1,5-3 tuntia päivässä urheilemiseen 5-6 päivänä viikossa.
Tämän lisäksi tulee sitten vielä kisamatkat, jotka vie aina vähintään koko viikonlopun. Seurusteluaikoina lähdin näihin usein mukaan, mutta lasten kanssa koen ne turhan hankaliksi, kun ei lapset jaksa seisoskella paikallaan ja katsoa kisaa tuntitolkulla.
Ja kaiken tämän päälle, mies on nyt kavereineen innostunut golffaamisesta ja sitä pitäisi päästä tekemään joka viikonloppu.
Ja minulta alkaa oikeasti olla huumori vähissä. Minä yritän käydä kävelylle tai juoksulenkillä aamulla kuuden jälkeen (miehen valmistuessa työpäiväänsä), sillä toinen vaihtoehto on lasten mentyä nukkumaan.
Ei tämä minusta ihan reilulta tunnu. Mies puolestaan väittää, että minä tiesin kuinka tärkeää liikunta/urheilu hänelle on jo ennen lasten syntymää ja nyt yritän häntä muuttaa vaatimalla, että hänen pitäisi luopua harrastuksistaan. Ja hänestä se on hirvittävän epäreilua.
Olenko kohtuuton, kun vaadin miestäni luopumaa jostain menoistaan?
Vai onko mieheni kohtuuton, kun kuvittelee elämän jatkuvan aivan ennallaan myös lasten syntymän jälkeen?
Kommentit (720)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta.
Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä.
Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.
Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.
Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta).
Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-) Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3
Kantoliinassa kokkaillessa? Altisti lapsen kuumalle rasvalle. SIKA! Lasu tuollaisesta miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äijällä on varaa golfiin, hänelleä on varaa myös palkata lastenvahti niin, että ap pääsee myös vapaalle säännöllisesti.
Miksi miehen pitäisi maksaa lastenvahti. Pmtottakai molemmat maksaa puolet.
Siksi, koska hän on poissa. Lapsenvahti hoitaa edes osan hänen perhevelvollisuuksistaan, joita hän itse ei ehdi harrastuksiltaan. Hänellä on epäilemättä myös rahaa enemmän kuin hoitovapaalla olevalla puoliskolla.
Kulut puoliksi, ei ole miehen ongelma jos nainen haluaa loisia hoitovapaalla ja olettaa miehen tekevän 50% kotitöistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
No meillä esimerkiksi puhuttiin miehen tavasta nukkua pitkään ja valua toimistolle sitten. Sanoin ettei tuommoinen tuu sit jatkumaan, en jaksa pitkää päivää yksin jos vauva herää klo6 ja sit myöhemmin päiväkotikin menee kiinni klo17. Sit sovittiin, että mies jää toisesta joukkueesta pois, ettei oo kaikkia iltoja poissa. Miehelle sopi tietenkin, toki hän on yhä iltaihminen, mutta menee nykyään ajoissa töihin jne. kai nyt on itsestään selvää sullekin ettei nykynaiset enää 1950-luvulla ja hoida lapsia yksin?
Kyllä me siinä mielessä olemme 50-luvulla, että tuhannet ja taas tuhannet naiset joutuvat tappelemaan saadakseen miehen ottamaan edes osan hoitovastuusta. Muistaakseni alle 10% miehistä pitää vanhempainvapaan.
Emme ole edistyneet läheskään niin paljon kuin kuvittelemme. Jokaisen palstaa lukevan pitäisi se ymmärtää, kun näitä aloituksia tulee varmaan viikoittain. Ja yksimielisesti palstalla tuomitaan joka kerta nainen syypääksi tilanteeseen, kun mies laiskottelee. Oli kyse kotitöistä tai lastenhoidosta. Nainen ei sanonut, nainen ei suunnitellut, nainen ei osallistanut miestä, nainen ei anna miehen olla isä, nainen vaatii liikaa jne jne.
Ja klassikko: "Olisit valinnut paremman miehen. Oma syysi kun mies laiskottelee, sinä olet vastuussa miehen käytöksestä."
Tässähän ap kysyi, että ovatko muut tosiaan keskustelleet etukäteen ajankäytöstä ennen lapsia. Niin kyllä meillä ainakin näin tehtiin. Erikseen ovat sitten nuo miehet jotka ensin lupaa ja sitten peruvat lupaukset. Jos esim mun mies olisi perunut nuo sovitut asiat niin ero olisi tullut varmasti. Ei ehkä heti, mutta sitten kun olisin palannut töihin, koska eihän arki ja sihde vaan ois toiminu noin, eli se ois ollu ainut vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äijällä on varaa golfiin, hänelleä on varaa myös palkata lastenvahti niin, että ap pääsee myös vapaalle säännöllisesti.
Miksi miehen pitäisi maksaa lastenvahti. Pmtottakai molemmat maksaa puolet.
Siksi, koska hän on poissa. Lapsenvahti hoitaa edes osan hänen perhevelvollisuuksistaan, joita hän itse ei ehdi harrastuksiltaan. Hänellä on epäilemättä myös rahaa enemmän kuin hoitovapaalla olevalla puoliskolla.
Kulut puoliksi, ei ole miehen ongelma jos nainen haluaa loisia hoitovapaalla ja olettaa miehen tekevän 50% kotitöistä
Molempien työpäivä kestää sen 10 h. Sen jälkeen lastenhoito ja kotityöt jaetaan 50/50. Tietenkin. Ei kukaan ole töissä aina. Orjuutta ei pitäisi enää olla.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on kirjoittanut, että ette sitten keskustelleet etukäteen.
Surulliken totuus on, että ei taidettu keskustella läheskään tarpeeksi.
Mutta ei me varmaan oltais osattu edes keskustella. Miten kaksi niin nuorta olisi voinut osata suunnitella ja keskustella kaikesta? Toki jostain asioista keskusteltiin, mutta ei me tiedetty mitä kaikkea lapsiperhearki tarkoittaa. Tässä on matkan varrella opittu ja huomattu että ajatukset on osittain vähän erilaiset
Ap
No niin sitä pitää, ette osanneet keskustella tai suunnitella, mutta lapsia oli kuitenkin pakko vääntää jo heti lukiossa? Mitä te siis oikein kuvittelitte? Että ne voi laittaa kiertoon, kun ei enää kiinnosta tai ole tarpeeksi omaa aikaa? Ja toinenkin piti vielä siihen vääntää ja nyt ihmetellään, kun kaikki ei olekaan niin ihanaa ja auvoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istuin puistossa yli tunnin ja tein lopulta pienen kävelylenkinkin. Kaikkiaan taisin olla pois kotoa 1h45min.
Nyt mies treenaamassa ja lapset nukkumassa ja luin teidän lähettämiä viestejä.
En minä tarvitse mitään Excel listoja enkä 50/50 jakoa. En edes tiedä mitä tekisin itsekseni 10-15 tuntia viikossa. Minulle riittää ihan hyvin tunnin lenkki muutaman kerran viikossa. Ja ehkä jonkun harrastuksen voisin aloittaa uudelleen syksyllä. Olen harrastanut tanssimista ihan pikkutytöstä asti, mutta se jäi kun maha alkoi olla tiellä. Sitä vois taas jatkaa. Ja ehkä vaikka rauhallinen käynti kahvilassa omien kavereiden kanssa silloin tällöin olisi mukavaa. Vaikka kavereiden kanssa on kyllä välit vähän etääntyny, kun niiden elämä on niin erilaisessa tilanteessa
Sen sijaan kaipaisin yhteistä aikaa perheenä. Kaipaisin parisuhdeaikaa mieheni kanssa. Ja kaipaisin sitä, että jakaisimme vastuun lasten kanssa touhuamisesta iltaisin. Että välillä minä voisin vaikka lukea kirjaa, kun mies touhuaa lasten kanssa.
Hoitovapaata minulla olisi tosiaan tarkoitus jatkaa joko tammikuuhun 24 tai elokuuhun 24 asti. Ja opinnot aloittaa silloin syksyllä.
Olin kaupassa töissä kirjoitusten jälkeen siihen asti kun vauva syntyi ja sieltä ovat lupailleet, että voin tulla takaisin koska vaan. Eli tammikuusta elokuuhun voisin periaatteessa tehdä tehdä töitä.
Itseasiassa mies on ehdottanut, että opiskelisin kaupallista alaa ja voisin sitten tehdä töitä siellä hänen firmassa. En vaan ole itse varma olisiko se hyvä idea.
Ja opiskelupaikka on kyllä ihan erilaiselta alalta
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, miksi tuommoiseen suhteeseen piti hankkia lapsia. Tunsit sentään miehesi ennen lapsien tekoa.
Tunsin ja tunnen
Hän on hyvä mies. Ja sen vähän aikaa mitä hänen kiireisestä arjesta jää, hän viettää meidän lasten kanssa. Tajusin juuri, että hän tekee vaikka mitä urheilullista varsinkin isomman kanssa (ja myöhemmin vauvan kasvaessa varmasti pienemmänkin kanssa). Mutta niitä hetkiä on vain niin kovin vähän
Silloin kun meidän lapsi oli vauva, teimme niin että mies juoksi rattaiden kanssa ja minä pyöräilin mukana. Teimme pitkiäkin lenkkejä näin. Kesällä pystyi ulkona imettämäänkin oikein hyvin, mies teki lihaskuntoa tms sillä aikaa. Kun lapsi oli isompi, hankimme kantorinkan ja kävimme vaeltamassa. Vauvan ja taaperon kanssa voi jumpata ja lenkkeillä kaikki yhdessä. Ovatko miehen harrastukset sellaisia, että ette voi mennä koskaan mukaan osallistumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö osaa edes hävetä ap? Vaadit ahkeraa miestäsi sohvaplösöksi yhteiskunnan elätiksi, kuten itsekin löysäilit hoitovapaalla yhteiskunnan piikkiin.
Ap on astunut kyllä kunnon ansaan.
On sopinut, että kotityöt kuuluvat lähes kokonaan hänelle, samoin lasten hoito, eikä hän omaa aikaakaan tarvitse yhtä paljon kuin mies. Pelkkä lenkillä käynti siihen riittäisi, ja SILTI senkin järjestäminen on vaikeaa.
Ottaen huomioon millainen miehen elämäntyyli on, tästä kaikesta olisi itse asiassa jo oikein hyvin voinut ennakoida miten tuossa hommassa tulee käymään. Enkä tarkoita nyt sinänsä ap:ta syyllistää, koska tuo on nimenomaan hyvin viritetty ansa mihin on tajuamattaan astunut.
Tuo kaikki on kääntynyt miehen päässä siten, että kaikki velvollisuudet oikeastaan kuuluvatkin sinulle ja sinä olet itse sen hyväksynyt. Mitäs hän siellä oikein kotona luuhailee silloin kun kutkuttaa juoksujalkaa, kun mitään velvoittavia kotitöitäkään ei ole odottamassa. Olethan sinä jo tehnyt ne kuten kuuluukin. Aivan otollinen aika siis lähteä harrastamaan!
Ikinä ei pitäisi tehdä sellaisia leväperäisiä sopimuksia, missä toisella on huomattavasti enemmän velvollisuuksia ja vastuita kuin toisella, mutta taas vähemmän oikeuksia. Pitkässä juoksussa se aina tahtoo keikahtaa liikaa epäreilun puolelle. Kotiin jääminen lasten ollessa pieniä on ihan tunnettu orja-ansa mihin naiset vahingossa joutuvat, koska harvoin jo se syntynyt asetelma siitä, että äiti kyllä hoitaa enää mihinkään muuttuu, vaikka nainen menisikin töihin.
Eli vaikka kokisi ettei tarvitsisikaan niin paljon oikeuksia ja omaa aikaa kuin toinen, niin silti kannattaa pitää kiinni siitä mahdollisuudesta ja OIKEUDESTA samaan, vaikka se sitten jäisikin käyttämättä. Mutta ei mitään sellaisia sopimuksia, että lähtökohtaisesti toinen on jokin kodinkone joka mahdollistaa toisen osapuolen hyppäämisen jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M34 kirjoitti:
Ap sun miehes kuulostaa samanlaiselta raukalta kuin oma isäni joka keksi tekemistä ainoastaan kodin ulkopuolelta. Lähde äkkiä pois suhteesta ja anna terve malli lapsillesi. Kiittävät sinua myöhemmin kun ymmärtävät asian oikean laidan.
Minin ja miten lähtee nainen jolla ei ole koulutusta, töitä, rahaa, jne?
Tosi hyvä kysymys. Minun isäni käytti myös taloudellista väkivaltaa 90-luvulla pahimman laman aikaan. Lisäksi perheen ainoana ajokortillisena hallitsi perheemme ''kulkemisia'' Kainuun korven pitkien taipaleiden takana.
Tulee oma isä mieleen. Eipä olla nykyään kovin läheisiä - kyllä lapsi huomaa jo nuorena, että isää kiinnostaa muut jutut enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtuus kaikessa, perhe ja lapset ovat nyt ykkösiä elämässä. Omaa aikaa joskus mutta
Ehtii iskee palloa,kun lapset isompia.
Naisen raskaaksi saattaminen ja kotiin sitominen on yksi väkivallan muoto. Toivottavasti tässä ei ole kyse tällaisesta asteittain pahenevasta väkivallasta ja toisen minuuden täydellisestä riistämisestä. Vaikka on nuorena aloittanut seurustelun ja ollut vuosia yhdessä niin ei ikinä tiedä toisesta kaikkea. Yleensä tämä väkivalta nimittäin alkaa perheen perustamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä tulee lastenvahteihin
Mun äiti ei suostu vahtimaan lapsia edes sen vertaa, että pääsen hammaslääkäriin (tällainen tilanne oli juuri). Äiti ei hyväksy meidän päätöstä lasten teosta tässä iässä vaan on sitä mieltä, että pilasin elämäni ja tulevaisuuteni. Ja periaatteessa ei suostu ottamaan lapsia ikinä hoitoon
Miehen vanhemmille, miehen siskolle ja parille mun kaverille voin viedä välillä hetkeksi. Mutta vauva on vielä niin pieni, että en oikein voi pitkäksi aikaa viedä. Jq kaikilla on oma työ tai opiskelu kuten en voi kovin usein pyytää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tulee lastenvahteihin
Mun äiti ei suostu vahtimaan lapsia edes sen vertaa, että pääsen hammaslääkäriin (tällainen tilanne oli juuri). Äiti ei hyväksy meidän päätöstä lasten teosta tässä iässä vaan on sitä mieltä, että pilasin elämäni ja tulevaisuuteni. Ja periaatteessa ei suostu ottamaan lapsia ikinä hoitoon
Miehen vanhemmille, miehen siskolle ja parille mun kaverille voin viedä välillä hetkeksi. Mutta vauva on vielä niin pieni, että en oikein voi pitkäksi aikaa viedä. Jq kaikilla on oma työ tai opiskelu kuten en voi kovin usein pyytää.
Ap
Entä MLL lastenhoitoapu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?
Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?
Ei me osattu.Ap
Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta.
Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä.
Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.
Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.
Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta).
Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-) Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3
Ihana tarina. Onnellinen loppu, vaikka nainen hylättiin yksin lapsen kanssa ja mies tekee mitä huvittaa. Tarinan opetus: naisen kannattaa nöyrtyä, lopussa kiitos seisoo.
Onko tarinasi tosi vai keksitty? Ainakin osia tuosta jutusta on ollut palstalla ennenkin.
Minua aina raivostuttaa lukea näistä pikkulapsi perheistä, joissa isä painaa helkatin pitkää päivää silloin, kun lapsi on ihan pieni ja äiti hoitamassa sitä kotona. Siis juuri silloin, kun nainen tarvitsisi kaiken sen tuen ja avun uuden ihmistaiven kanssa. Joo joo raha raha, mutta kyllä se aika ja läsnäolo on tuossa vaiheessa silti akuutisti tärkein asia, kuin iso massi.
Minä taas ihmettelen, kun täällä jotkut kertovat, kuinka miehet joutuvat tekemään helv..pitkää päivää. Miten se on työsuhteessa edes mahdollista? Vai tehdäänkö ne ilman palkkaa?
Ylitöitä jokaisessa yrityksessä viranomaiset valvovat, sanktion uhalla ja jo laki velvoittaa ne ilmoittamaan vuosittain. Maksimi määrä on 250h/v joka tarkoittaa n. 20h/kk ja 5h/viikossa eli tunti päivässä. Ja vain poikkeusluvalla voi sen ylittää, jos yhteiskunnallinen etu sitä vaatii.
Ihanko oikeasti moni yritys tietoisesti ottaa riskin ja tietoisesti syyllistyy rikokseen ja on valmis ottamaan riskin kymppitonnien sanktiotioista kun lähes jokainen mies tuntuu tekevän pitkää työpäivää vai onko todellisuus toinen ja nämä miehet maleksivat työpaikalla ja viettävät vapaa-aikaansa työssä ja ilman mitään korvausta tai palkkaa. Sitäkin on ollut miesvaltaisilla aloilla, sekin on nähty, ettei kotiin lähteminen kiinnosta, vaan maleksitaan työpaikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tulee lastenvahteihin
Mun äiti ei suostu vahtimaan lapsia edes sen vertaa, että pääsen hammaslääkäriin (tällainen tilanne oli juuri). Äiti ei hyväksy meidän päätöstä lasten teosta tässä iässä vaan on sitä mieltä, että pilasin elämäni ja tulevaisuuteni. Ja periaatteessa ei suostu ottamaan lapsia ikinä hoitoon
Miehen vanhemmille, miehen siskolle ja parille mun kaverille voin viedä välillä hetkeksi. Mutta vauva on vielä niin pieni, että en oikein voi pitkäksi aikaa viedä. Jq kaikilla on oma työ tai opiskelu kuten en voi kovin usein pyytää.
Ap
Tuo on jo todella paha tilanne, ettet pääse edes lääkäriin. Ota yhteys kunnan lapsiperheiden palveluihin, sieltä kun tulee sosiaalityöntekijä selvittelemään perheenne tilannetta ja sitä miksi mies ei kanna mitään vastuuta, niin mies saattaa edes vähän herätä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on astunut kyllä kunnon ansaan.
On sopinut, että kotityöt kuuluvat lähes kokonaan hänelle, samoin lasten hoito, eikä hän omaa aikaakaan tarvitse yhtä paljon kuin mies. Pelkkä lenkillä käynti siihen riittäisi, ja SILTI senkin järjestäminen on vaikeaa.
Ottaen huomioon millainen miehen elämäntyyli on, tästä kaikesta olisi itse asiassa jo oikein hyvin voinut ennakoida miten tuossa hommassa tulee käymään. Enkä tarkoita nyt sinänsä ap:ta syyllistää, koska tuo on nimenomaan hyvin viritetty ansa mihin on tajuamattaan astunut.
Tuo kaikki on kääntynyt miehen päässä siten, että kaikki velvollisuudet oikeastaan kuuluvatkin sinulle ja sinä olet itse sen hyväksynyt. Mitäs hän siellä oikein kotona luuhailee silloin kun kutkuttaa juoksujalkaa, kun mitään velvoittavia kotitöitäkään ei ole odottamassa. Olethan sinä jo tehnyt ne kuten kuuluukin. Aivan otollinen aika siis lähteä harrastamaan!
Ikinä ei pitäisi tehdä sellaisia leväperäisiä sopimuksia, missä toisella on huomattavasti enemmän velvollisuuksia ja vastuita kuin toisella, mutta taas vähemmän oikeuksia. Pitkässä juoksussa se aina tahtoo keikahtaa liikaa epäreilun puolelle. Kotiin jääminen lasten ollessa pieniä on ihan tunnettu orja-ansa mihin naiset vahingossa joutuvat, koska harvoin jo se syntynyt asetelma siitä, että äiti kyllä hoitaa enää mihinkään muuttuu, vaikka nainen menisikin töihin.
Eli vaikka kokisi ettei tarvitsisikaan niin paljon oikeuksia ja omaa aikaa kuin toinen, niin silti kannattaa pitää kiinni siitä mahdollisuudesta ja OIKEUDESTA samaan, vaikka se sitten jäisikin käyttämättä. Mutta ei mitään sellaisia sopimuksia, että lähtökohtaisesti toinen on jokin kodinkone joka mahdollistaa toisen osapuolen hyppäämisen jatkuvasti.
Olipa naseva kommentti. Niin, mitäs sitä kotonaan luuhailisi, kun juoksujalkaa kutkuttaa ja homma on hyvissä ajoin jo rakennettu sen varaan, että kaikki edut kuuluvat miehelle ja velvollisuudet naiselle.
Ap, muista, että hoitamalla yhteisiä lapsianne kotona teet ihan yhtä arvokasta työtä perheenne eteen kuin miehesikin. Ja sinulla on aivan yhtä suuri oikeus saada omaa aikaa, vaikka et ilmeisesti koekaan tarpeelliseksi saada sitä määrällisesti yhtä paljon kuin mies.
Jos sinua on odottamassa opiskelupaikka itseäsi kiinnostavalta alalta, niin älä muuta suunnitelmissa miehen mahdollisen yrityksen takia. Varsinkin jos valitsemasi ala on sellainen, jolla työllistyy.
Voisiko mies jäädä hoitovapaalle, jotta voisit aloittaa opinnot jo ensi syksynä?
Kun lapsenne aikanaan menevät hoitoon, parasta on että toinen vanhemmista vie ja toinen hakee. Älä lähde siihen, että sinun aikataulusi on aina se, joka joustaa. Vakiintuneista käytännöistä on myöhemmin todella vaikea päästä irti.
Eli kaikessa tässä on se sama teema: sinun työsi, opiskelusi, harrastukseksi ja vapaa-aikasi ovat aivan yhtä tärkeitä kuin miehen työ ja harrastukset. Lapset ja perhe tietysti ykkösenä, teillä molemmilla.
Siksi, koska hän on poissa. Lapsenvahti hoitaa edes osan hänen perhevelvollisuuksistaan, joita hän itse ei ehdi harrastuksiltaan. Hänellä on epäilemättä myös rahaa enemmän kuin hoitovapaalla olevalla puoliskolla.