Riitaa miehen harrastuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se homma toimii huippu-urheilijoilla ja niitä te ihailette.

Tätä kaksinaismoralismin määrää.

Trollin logiikkaa. Jos huippu-urheilijan elämä pyörii oman navan ympärillä, ja miehet katsovat häntä ihaillen, pitäisi kaikkien miesten saada pyöriä oman napansa ympärillä ja saada vielä naisiltakin ihailua.

T. Nainen, joka ei tosiaankaan ihaile pallonpotkijoita.

Lyön vetoa, että ketjun vihaisista mammoista ainakin jotkut kannustavat Suomea jääkiekossa ja jalkapallossa, tai katsovat yleisurheilun arvokisoja ja ihmettelevät ja ihastelevat huipputason suorituksia yms.

Eivät ilmeisesti ymmärrä kuinka suuria uhrauksia ne suoritukset ovat vaatineet paitsi urheilijalta itseltään myös perheeltä.

Useimmat huippu-urheilijat ymmärtävätkin olla hankkimatta lapsia aktiiviuran aikana.

Esim. Marit Björgen palasi maastohiihdon huipulle, arvokisavoittajaksi, vielä lapsen saamisen jälkeen.

Soimaatteko häntä samalla mitalla kuin ap:n miestä?

Marit ei suunnitellut putkifirmaa kai sentään.

Aika paljon mies ehtii harrastaa, vaikka hänellä on vauva ja leikki-ikäinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kai se pitää yrittää ottaa asia vakavasti keskusteluun

Vaikka olenhan minä yrittänyt aikaisemminkin, ja jotenkin aina päädymme siihen "Miksi sä yrität muuttaa minua" -jankkaukseen. 

Älä suoraan jankkaa miehen harrastuksista, vaan siitä, että tarvitset enemmän omaa aikaa ja että tarvitsette enemmän perheaikaa, ja että hänen on mahdollistettava tämä. Joku ehdotti sitä Exceliä, se oli hyvä. Sen avulla katsotte sinulle riittävästi vapaa-aikaa ja perheen yhteistä aikaa, ja mies sovitelkoon omat menonsa sen mukaan.

Tuohon muuttamiskysymykseen: Et sinä yritä häntä muuttaa, vaan lasten saanti on muuttanut elämäntilanteen. Sinun elämäsi on muuttunut, pitäisikö hänen elämänsä jatkua ennallaan? Jotenkin tuntuu, että puolustelet miestä ja hyväksyt, että näin asiat ovat menneet.

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen oikeasti niin vihainen, että pihisen

Ehkä tää oli hyvä, sillä nyt annan tulla ihan täysillä

Tuo on hyvä merkki! Olet alkanut huomata, että sinäkin olet arvokas ihminen ja sinullakin on tarpeita, joita ei ole ok sivuuttaa noin vain. Sen se vaatii, että alkaa pitää puolensa! Kynnysmattoja on ne, jotka kokevat olevansa arvottomia.

Kun alat itse arvostaa itseäsi, niin mieskin alkaa pitää sinua jonain. Eikä vain hyväksikäytettävänä hölmönä, joka on liian kiltti eikä osaa pitää puoliaan.

Mitä sinä ap olet menossa opiskelemaan? Tuli vaan mieleen, että jos mies on kerran LVI-asentaja ja haluaa perustaa yrityksen, niin voisitko opiskella jotain sellaista, että voisit olla mukana miehen yrityksessä jollain tavalla? Voisitte sitäkin kautta saada suhteen dynamiikan parempaan tasapainoon, jos se yritys olisikin tehdän yhteinen eikä vaan miehen oma projekti. Voisit esim. opiskella LVI-alan insinööriksi ja olla se, joka tekee ne suunnitelmat, ja mies olisi sitten se käytännön toteuttaja. Tai voisit opiskella rahoitusta ja jeesiä kirjanpidossa ja miettiä yrityksen pääomarakenteen kohdilleen ja missä suhteessa nostetaan palkkaa ja osinkoja.

Tuollaisilla käytännön tekijöillä ei aina ne paperityöt ole sitä suosituinta hommaa ja heille voi olla suuri ponnistus saada kirjoitettua asiakkaalle lasku tehdystä työstä, jos toimivat yrittäjänä aivan yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä ap olet menossa opiskelemaan? Tuli vaan mieleen, että jos mies on kerran LVI-asentaja ja haluaa perustaa yrityksen, niin voisitko opiskella jotain sellaista, että voisit olla mukana miehen yrityksessä jollain tavalla? Voisitte sitäkin kautta saada suhteen dynamiikan parempaan tasapainoon, jos se yritys olisikin tehdän yhteinen eikä vaan miehen oma projekti. Voisit esim. opiskella LVI-alan insinööriksi ja olla se, joka tekee ne suunnitelmat, ja mies olisi sitten se käytännön toteuttaja. Tai voisit opiskella rahoitusta ja jeesiä kirjanpidossa ja miettiä yrityksen pääomarakenteen kohdilleen ja missä suhteessa nostetaan palkkaa ja osinkoja.

Tuollaisilla käytännön tekijöillä ei aina ne paperityöt ole sitä suosituinta hommaa ja heille voi olla suuri ponnistus saada kirjoitettua asiakkaalle lasku tehdystä työstä, jos toimivat yrittäjänä aivan yksin. 

Tuossa on toki se vaara, että rahoitusta opiskeltuaan ap alkaa miettiä, miksi rahoittaa miehen harrastamista omalla työpanoksellaan.

Esimerkiksi tradenomin keskiansiot ovat korkeammat kuin putkimiehen.

nainen. pyrkii keinoja kaihtamatta muuttamaan miestä. tässä tapauksessa on hankittu lapsia, ja kuviteltu, että mies muuttaa tapojaan. kyllä vuonna 2023 pitäisi kaikkien tietää, ettei niin tapahdu missään olosuhteissa. seuraavaksi meuhkataan, että mies ei tee osaansa ja että otetaan ero, jonka jälkeen kiljutaan, kun joutuu itse tekemään kaiken ilman mitään tukea. minä kasvatin lapset, ja hoidin talouden. ukko kantoi, ja kantaa rahan pöytään. kunnon kotiäiti/vaimo ei nalkuta, eikä aiheuta stressiä miehelle, hän luo rauhallisen ja viihtyisän kodin mihin on miehen hyvä tulla. sillä jonain päivänä se saattaa jättää tulematta, jos koti on kun hullun mylly. mietippä sitä.

Mulle tulee tästä ketjusta mieleen sellainen asia, että lieneekö miehellä ihan liikaa tekemistä noilla työ- ja liikuntamäärillä ihan jo itsensäkin kannalta miettimättä muuta perhettä? Kuinka kauan jaksaa tuollaista? Jos oikeasti perustaa oman yrityksen, on todennäköistä että työmäärä vain kasvaa entisestään. Silloin viimeistään on pakko karsia harrastuspuolesta. Töitä 40+h/vk ja urheiluharrastusta 10-15h/vk ei ole ihailtavaa itsestään huolehtimista, vaan itsensä loppuun polttamista. Ja tuskin mies myöskään tekee tuota siksi että haluaa pitää huolta itsestään ja kunnostaan (kuten ap rakastuneena teininä on asian ilmeisesti ymmärtänyt) vaan yksinkertaisesti siksi, että tykkää siitä niin kovasti. Hän siis priorisoi sitä, että tekee sitä mistä itse tykkää, eikä sitä mitä muut häneltä toivoisivat. Sellainen ei oikein sovi yhteen perhe-elämän kanssa. Ja aika yleistä taitaa olla, että näille "tuhat rautaa tulessa" tyypeille, jotka käyvät kotona lähinnä nukkumassa, tulee ennemmin tai myöhemmin jommankumman aloitteesta ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä ap olet menossa opiskelemaan? Tuli vaan mieleen, että jos mies on kerran LVI-asentaja ja haluaa perustaa yrityksen, niin voisitko opiskella jotain sellaista, että voisit olla mukana miehen yrityksessä jollain tavalla? Voisitte sitäkin kautta saada suhteen dynamiikan parempaan tasapainoon, jos se yritys olisikin tehdän yhteinen eikä vaan miehen oma projekti. Voisit esim. opiskella LVI-alan insinööriksi ja olla se, joka tekee ne suunnitelmat, ja mies olisi sitten se käytännön toteuttaja. Tai voisit opiskella rahoitusta ja jeesiä kirjanpidossa ja miettiä yrityksen pääomarakenteen kohdilleen ja missä suhteessa nostetaan palkkaa ja osinkoja.

Tuollaisilla käytännön tekijöillä ei aina ne paperityöt ole sitä suosituinta hommaa ja heille voi olla suuri ponnistus saada kirjoitettua asiakkaalle lasku tehdystä työstä, jos toimivat yrittäjänä aivan yksin. 

Tuossa on toki se vaara, että rahoitusta opiskeltuaan ap alkaa miettiä, miksi rahoittaa miehen harrastamista omalla työpanoksellaan.

Esimerkiksi tradenomin keskiansiot ovat korkeammat kuin putkimiehen.

kyllä, ja tradenomilla ei ole töitä ilman putkimiehen firmaa. eli tuollainen ylianalysointi on turhaa. paitsi jos pidät naisia ahneina kiipijöinä ja alati paremman miehen metsästäjinä, jotka lopulta rupsahtavat ja ostavat koiran ja kuolevat yksin.

Hyvällä ei tuo mies tule missään tapauksessa muuttumaan, vaan nimenomaan laittamaan kova kovaa vasten. Jatkat kuten teit nyt jätskille lähdönkin kanssa eli lähdet vaan tomerasti kun mies jotain on luvannut ja olette etukäteen sopineet että näin tehdään. Villi veikkaus että muutamat tiukat keskustelut tulette aiheesta käymään, ja veikkaisin että mies siinä lomassa möläyttää jotain siihen malliin että sinä saat olla kotona vaan LOMALLA kun hän käy töissä :D Näitä on nimittäin osunut tuttavapiiriin useakin tapaus ettei miesosapuoli ymmärrä, että se kotonaolo lasten kanssa ei ole millään muotoa lomaa.

Vierailija kirjoitti:

Kukkahattutätikö kirjoitti:

AP, voisitko miettiä mille alalle voisit kouluttautua tulevaisuudessa? Oma ammatti ja palkka toisivat sinulle valinnan mahdollisuuksia lisää.

Minulla on opiskelupaikka ammattikorkeakoulussa odottamassa, mutta aloitan opiskelut vasta syksyllä 24

Ap

Voisitko ajatella ottavasi opintoihin hieman varaslähtöä? Varmaan teidän AMK:ssa on myös avoimen AMK:n puoli, missä voi suorittaa monia kursseja itsenäisesti opiskellen. Tai ainakin etänä. Oletko yhtään katsonut, olisiko siellä jotain sellaista tarjolla?

Opiskelen itse yliopistossa (tietojenkäsittelytieteitä) ja meillä on todella paljon kursseja avoimen yliopiston puolella. Todella monet suorittavat opintoja ensin avoimessa, ennen kuin hakevat opiskelupaikkaa. Itse suoritin pari kurssia ennen opintoja, kun hain opiskelupaikkaa vähän itsellekin yllätyksenä ja vielä enemmän yllätyin, kun sen sain.

Noilla kursseilla, mitkä suoritin ennen opintojen alkua, pääsin vähän kokeilemaan, millaista se opiskelu on ja kiinnostaako ja pystynkö. Mutta saahan niillä myös vähän etumatkaa opintoihin, kun ei tarvitse aloittaa tyhjästä. Mieskin saattaisi innostua vahtimaan lapsia tällaisen syyn nojalla, jos se tarkottaisi että ap saa sitten opintonsa hieman nopeammin valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei teillä ole riitaa miehen harrastuksesta vaan siitä, että mies laiminlyö velvollisuutensa vanhempana. Älkää keskittykö siihen harrastukseen, kun se ei ole teidän todellinen ongelma.

No just tuo. Isa ei rakasta lapsiaan eika varsinkaan lastensa aitia. Jos rakastaisi niin viettaisi ihan pyytamatta aikaa lastensa kanssa ja puoliso voisi myos harrastaa. Sellaisiakin miehia on.

Koko sirkus romahtaa viimeistaan sitten kun palaat toihin. Koska mies on tottunut helppoon eika tietenkaan vie lapsia edes hoitoon kotitoista puhumattakaan. Ne harrastuksethan vie kaiken ajan niin etta milloinhan juippi ehtisi. Sulle tulee loppuunpalaminen ja alat inhota koko kloppia.

Ehdotan viikko/viikko -systeemia kun olette eronneet - tuohan tulee ilman muuta tapahtumaan muutaman vuoden kuluttua. Voi tulla isukille shokkina kun joka toinen viikko ei paase yhtaan minnekaan enaa. Ja sina saat vihdoinkin omaakin aikaa.

Ihanaa ap, että pääsit jätskille! Semmoinen näkökulma keski-ikäiseltä tädiltä, että yrittäkää kuitenkin vetää yhtä köyttä. Miehelle harrastaminen on tärkeää, ja kenties on jopa mahdollista, että suot hänelle enemmän vapaa-aikaa kuin itse saat. Voit pohtia, miltä se sinusta tuntuu, ja mitä eniten itse kaipaat. Onko se "kaikki tasan", vai jotain muuta. Ja se, mitä eniten tarvitset (unta, lenkkejä, perheaikaa), huolehdi että saat niitä, niin sillä tavalla et katkeroidu.

Alkakaa kohtapuoleen puhua miten saat opiskelurauhaa. Tarvit sitä myös iltaisin ainakin välillä sitten vuoden päästä.

Pikkulapsiaika on joka tapauksessa rankkaa. Älä mieti mitään erojuttuja, jos mies on pääsääntöisesti hyvä isä. Muutaman vuoden päästä hän on kaikki illat lasten kanssa jääkiekossa/jalkapallossa, ja sinulla on aikaa vaikka mihin.

Itse tekisin näin

- pyytäisin miestä rauhallisesti suunnittelemaan seuraavan viikon aikatauluja. Kertoisin että haluan että kaikilla olisi hyvä olla eli minkä verran mies arvelee olevansa ensiviikolla töissä, mitä harrastuksia ja kuinka paljon ensiviikolla. Kysyisin vielä että olisiko tyytyväinen tähän.

- sitten kertoisin että kun mies on korostanut kuinka tärkeää urheilu on niin tajusin että sinullekin se on tärkeää ja erityisesti että palautuisit raskauksista ja synnytyksistä. Eli lienee reilua että sinulla on yhtä monta tuntia viikossa aikaa harrastaa liikuntaa

- sitten kysyt että minkä verran mies haluaisi että teillä olisi aikaa koko perheen yhdessäololle

- sitten kysyt että pitäisikö varata vielä parisihdeaikaa teille kahden kesken.

Lopuksi lasket tunnit yhteen ja todennäköisesti toteat että tunnit loppuvat kesken jos halutaan nukkuakin. Sitten vaan kysyt miehen mielipidettä mitä jätetään pois seuraavan viikon menoista. Jos mies ehdottaa että sinä luovut urheilustasi (todellisuudessa voit yhtähyvin urheilun tilalle mennä myös kirjastoon opiskelemaan ym) niin korosta kuinka mies on kertonut kuinka tärkeää urheilu on ja sinulle vielä tärkeämpää koska pitäisi toipua raskaus ja synnytys ajoista. Mieshän on jo huippukunnossa toisin kuin sinä. Siksikin sinun kuntoilusi on todella tärkeää koska sinun kuntosi on nyt huonompi.

Toivon että näin mies konkreettisesti tajuaisi että tunteja on rajallisesti ja tietyt asiat pitää vain hoitaa ennen harrastamista. Eli kyse ei ole sinun ilkeydestäsi ym. Vaan ihan siitä että kaikkea mitä haluaa ei voi harrastaa koska ei ole aikaa ja rahaa. Pitää valita mihin aikansa käyttää.

Ei tämä välttämättä toimi mutta kannattaa kokeilla. Aikaisemmat tavat eivät ainakaan ole toimineet. Ideana on siis että jotkut miehet eivät vaan osaa asettua toisen asemaan. Ehkä miehesi keskittyy niin omiin haluihinsa eikä kykene tajuamaan miten se vaikuttaa vaimoonsa tai lapsiinsa. Kun hän harrastaa ja on onnellinen niin hän kuvittelee teidän muidenkin olevan onnellinen. Tai ei edes tajua ajatella perhettään.

Minut herätti tällä palstalla yhden naisen kertomus. Hän oli menossa äitienpäivänä käymään poikaystävänsä kotona ja kyseli poikaystävältä onko tämä hommannut lahjaa äidilleen. Ei ollut. Tyttöystävä ehdotti että edes kortti ja kukka. Poikaystävä vastasi ettei niin piittaa kukista ja korteista. Tyttöystävä sitten selitti että äiti voisi kyllä tykätä kukasta ja kortista. Vasta sen jälkeen tuo nuori poika tajusi että lahja ostetaan saajan mukaan eikä omien halujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä ei tuo mies tule missään tapauksessa muuttumaan, vaan nimenomaan laittamaan kova kovaa vasten. Jatkat kuten teit nyt jätskille lähdönkin kanssa eli lähdet vaan tomerasti kun mies jotain on luvannut ja olette etukäteen sopineet että näin tehdään. Villi veikkaus että muutamat tiukat keskustelut tulette aiheesta käymään, ja veikkaisin että mies siinä lomassa möläyttää jotain siihen malliin että sinä saat olla kotona vaan LOMALLA kun hän käy töissä :D Näitä on nimittäin osunut tuttavapiiriin useakin tapaus ettei miesosapuoli ymmärrä, että se kotonaolo lasten kanssa ei ole millään muotoa lomaa.

Jos mies sanoo että vaimo on kotona lomalla niin siihen kannattaa vastata että sopii että mieskin on jatkossa joka ilta parituntia kotona lomalla ja viikonloppuna ainakin toisen päivän lomalla lasten kanssa. Ja varmaan helppo juttu kun kerta se on mukavaa lomailua.

Vierailija kirjoitti:

nainen. pyrkii keinoja kaihtamatta muuttamaan miestä. tässä tapauksessa on hankittu lapsia, ja kuviteltu, että mies muuttaa tapojaan. kyllä vuonna 2023 pitäisi kaikkien tietää, ettei niin tapahdu missään olosuhteissa. seuraavaksi meuhkataan, että mies ei tee osaansa ja että otetaan ero, jonka jälkeen kiljutaan, kun joutuu itse tekemään kaiken ilman mitään tukea. minä kasvatin lapset, ja hoidin talouden. ukko kantoi, ja kantaa rahan pöytään. kunnon kotiäiti/vaimo ei nalkuta, eikä aiheuta stressiä miehelle, hän luo rauhallisen ja viihtyisän kodin mihin on miehen hyvä tulla. sillä jonain päivänä se saattaa jättää tulematta, jos koti on kun hullun mylly. mietippä sitä.

Jos mies ei tee mitään, niin mistä sen huomaa jos hän jättää tulematta kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä ap olet menossa opiskelemaan? Tuli vaan mieleen, että jos mies on kerran LVI-asentaja ja haluaa perustaa yrityksen, niin voisitko opiskella jotain sellaista, että voisit olla mukana miehen yrityksessä jollain tavalla? Voisitte sitäkin kautta saada suhteen dynamiikan parempaan tasapainoon, jos se yritys olisikin tehdän yhteinen eikä vaan miehen oma projekti. Voisit esim. opiskella LVI-alan insinööriksi ja olla se, joka tekee ne suunnitelmat, ja mies olisi sitten se käytännön toteuttaja. Tai voisit opiskella rahoitusta ja jeesiä kirjanpidossa ja miettiä yrityksen pääomarakenteen kohdilleen ja missä suhteessa nostetaan palkkaa ja osinkoja.

Tuollaisilla käytännön tekijöillä ei aina ne paperityöt ole sitä suosituinta hommaa ja heille voi olla suuri ponnistus saada kirjoitettua asiakkaalle lasku tehdystä työstä, jos toimivat yrittäjänä aivan yksin. 

Tuossa on toki se vaara, että rahoitusta opiskeltuaan ap alkaa miettiä, miksi rahoittaa miehen harrastamista omalla työpanoksellaan.

Esimerkiksi tradenomin keskiansiot ovat korkeammat kuin putkimiehen.

kyllä, ja tradenomilla ei ole töitä ilman putkimiehen firmaa. eli tuollainen ylianalysointi on turhaa. paitsi jos pidät naisia ahneina kiipijöinä ja alati paremman miehen metsästäjinä, jotka lopulta rupsahtavat ja ostavat koiran ja kuolevat yksin.

Miksi pitäisi metsästää parempi mies? Miksi ylipäätään pelkistää tätä asiaa työvoimapolitiikkaan tai rahaan? Tradenomi voi tehdä töitä muillekin kuin omalle miehelleen, mutta ainoastaan omien lasten isä voi olla isä omille lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa ap, että pääsit jätskille! Semmoinen näkökulma keski-ikäiseltä tädiltä, että yrittäkää kuitenkin vetää yhtä köyttä. Miehelle harrastaminen on tärkeää, ja kenties on jopa mahdollista, että suot hänelle enemmän vapaa-aikaa kuin itse saat. Voit pohtia, miltä se sinusta tuntuu, ja mitä eniten itse kaipaat. Onko se "kaikki tasan", vai jotain muuta. Ja se, mitä eniten tarvitset (unta, lenkkejä, perheaikaa), huolehdi että saat niitä, niin sillä tavalla et katkeroidu.

Alkakaa kohtapuoleen puhua miten saat opiskelurauhaa. Tarvit sitä myös iltaisin ainakin välillä sitten vuoden päästä.

Pikkulapsiaika on joka tapauksessa rankkaa. Älä mieti mitään erojuttuja, jos mies on pääsääntöisesti hyvä isä. Muutaman vuoden päästä hän on kaikki illat lasten kanssa jääkiekossa/jalkapallossa, ja sinulla on aikaa vaikka mihin.

Lapset itse päättävät, mitä harrastavat, vai harrastavatko mitään. Tämä asia on linjattu ihan lapsen oikeuksien julistuksessa.

-ohis.

Otatte nyt vain ihan relasti, ettekä riitele. Kaikkihan on ihan hyvin. Mies vähän sporttaa ja nainen saa hengata lasten kanssa. Mä en ymmärrä, mikä tässäkin on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te kaikki muut oikeesti osannut keskustella läpi kaikki ajatukset lastenhoidon vastuiden jakamisesta, töiden ja harrastusten määrästä, molempien omasta ajasta jne etukäteen ennen lasten syntymää?

Miten sen osaa tehdä kun ei oo mitään ymmärrystä millaista se lapsiperheen elämä on?

Ei me osattu.

Ap

Me oltiin jo 29 ja 31 kun tutustuttiin ja jo ennen ensimmäisiä treffejä keskusteltiin siitä, miten halutaan hoitaa lapset. Tai tuo oli sellainen arvokeskustelu mitä käytiin, ei siinä vaiheessa ollut mitään treffejä edes tiedossa. Mutta molemmat oltiin sillä kannalla, että ei niitä lapsia kovin pienenä päiväkotiin laiteta. 

Minä koin tuon keskustelun melkeinpä riidanhaluisena miehen osalta, mutta ilmeisesti hän vain testaili. Häneen teki vaikutuksen, että minulla oli mielipiteitä ja osasin perustella ne ja niin hän pyysi minut treffeille. Seurusteluaikoina toki tuli kummankin ajankäyttö tutuksi, ei meillä kummallakaan ollut mitään aikaavieviä harrastuksia, jotka olisivat pitäneet poissa kotoa. Nyhjäsimme enempi tietokoneella ja kävimme välillä kävelyllä. 

Meillä on vain yksi lapsi ja hoidin hänet pitkälti ja mies teki töissä pitkää päivää. Kotiin tullessaan hän sentään teki meille ruokaa ja kun lapsi oli taapero, mies piti häntä lonkalla kantoliinassa samalla kun hän kokkaili. Lapsi kurkki siinä innostuneena miehen tekemisiä. Mutta mies teki kyllä töissä pitkää päivää ja liian usein oli niitä päiviä, jolloin mies oli lähtenyt ennen lapsen heräämistä eikä tullut kotiin, ennen kuin lapsi oli jo nukkumassa.

Miehelle taisi olla jonkinlainen herätys, kun kerran hänen kotiintullessaan silloin ehkä parivuotias lapsi hihkui innoissaan: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että on ollut liikaa pois, kun lapsiparka ei edes tajua isän asuvan meillä. Mutta meni siinä silti vielä jonkin verran aikaa, ennen kuin isän ja tyttären suhde läheni enemmän ja heillä alkoi olla kahdenkeskisiä juttuja. Kaksistaan kävivät hiihtämässä ja pyöräilemässä ja päivällispöydässä kävivät mielenkiintoisia keskusteluita aiheista, joihin en pystynyt osallistumaan, kun en samanlainen lukutoukka ole ja yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja.

Lukion aikana tytär nörttiytyi ja sen myötä hänellä alkoi olla isänsä kanssa myös ohjelmointiin liittyviä keskusteluita ja näitä ammatillisia keskusteluita he käyvät välillä vieläkin nyt kun tytär on jo aikuinen (tai itse asiassa 22, täyttää 23 loppuvuodesta). 

Kyllä minä itkin monet kerrat, kun mies tuli niin myöhään kotiin, mutta kyllä meillä myös oli sellaista mukavaa perheen yhdessäoloa silloinkin, kun lapsi oli ihan pieni. Ja todella iloinen olen siitä, että mies löysi sitten myöhemmin oman tapansa olla isä ja löysi ne yhteiset jutut, mitä tekivät sitten lapsen kanssa. Meillä oli ulkomaanreissuillakin välillä sellaista, että mies ja tyttö menee into piukkaja johonkin museoon ja minä jään hotellille notkumaan, kun en jaksanut innostua museosta :-)  Vastaavasti mies jäi kotiin, kun minä menin tytön kanssa Madonnan tai Imagine Dragonsin konserttiin :-) Mutta Ed Sheeranin konserttiin, joka oli Tallinnassa, mentiin koko perhe <3