Lue keskustelun säännöt.
Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"
13.06.2023 |
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen
Ihanaa, vihdoin joku puhuu ääneen!
Kyseessä on niin järkyttävän vaarallinen kansantauti, että nyt ihan oikeasti hyssyttelyn sen ympärillä täytyy loppua.
Kehopositiivisuus terminäkin saa Kivimäen surulliseksi.
En jaksa katsella itselleen valehtelua ja kieroilua. Ihmisen täytyisi tunnustaa itselleen, että on huijannut itseään ja liikkuu liian vähän ja syö liian paljon.
Kommentit (2017)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.
Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.
Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)
Koko juttu oli sitä samaa pään silittelyä ja yliymmärrystä, jonka turvin voi taas pullukka painua fleecen alle suklaalevyn kanssa ajatellen, että lääkärikin sanoi etten oo laiska ja lihava.
Tuo tutkija puhuu ihan mitä sattuu, otsikko irrotettu tästä:
LIHAVUUDESSA ei ole Pietiläisen mukaan kyse itsekurista, vaikka itseä niskasta kiinni ottamista ehdotetaan usein ratkaisuksi ylipainoon.Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla. Kun nälkä ei ota talttuakseen, itsekuri on jatkuvalla koetuksella. Varmasti potilaillani on parempi itsekuri kuin minulla. Laihat ihmiset tulevat kylläiseksi helpommin, joten ruuan kanssa ei juuri tarvitse pinnistellä.
Eihä toi lause käy järkeen mitenkään järkeen
Nimim. 15kg ylipainoinen ja kärsin jokaisesta jääneestä raskauskilosta
Ylipainoisilta nimenomaan puuttuu se itsekuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kas kun aikuiset eivät nykyisin rupeaa pilkkaamaan silmälasipäisiäkin rillipäiksi ja silmälasikäärmeiksi, vammaisia, rujoja, tänä ulkonäkökeskeisenä aikana.
Jep, takaisin keskiajalle!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 90-luvulla ihmiset puhuivat kuinka saada muutaman kilon ylipaino pois. Viisi kiloa ylimääräistä oli jo paljon. Nykyisin puhutaan kymmenistä kiloista ja jos jollain on "vain" kymmenen kiloa ylimääräistä, niin häntä pidetään normaalipainoisena.
Niin no. Jos vaikka 165 cm nainen painaa 70 kg, niin se ei tarkoita lihavaa. Nämä kehopositiivarit ovat niitä, jotka painaa yli 30 kg liikaa ja 165 cm naisen paino on kolminumeroinen.
Kyllä tarkoittaa. Tuossa on 15 kg liikaa.
Ei ole. Normaalipaino on pituus - 100.
Tietysti jos olet lauta joka käyttää topattuja rintaliivejä.
Aika napakka muistisääntö.
Rupesin laskemaan pitääkö mun kohdalla paikkansa. Pitää, koska olisi sellanen kolmisen kiloa liikaa vyötäröllä tällä hetkellä. Sitä se laiskuus saa aikaiseksi.
Niin no riippuu vähän onko sinkku vai perheellinen. Nykyään tosin ne laiskat ihmiset eroaa ja isi hoitaa lapsia joka toinen viikko.
Olisi kyllä helppoa jos uusavuttomana kävisi töissä syömässä tätien tekemän lounaan ja illalla tunti kuntosalilla ja loppuaika soffalla.
Mutta jos hoidat lapsia ja teet kotitöitä 365 päivää vuodessa niin saliaika on siinä klo 21.00-22.00, kun mies tulee töistä.
Uusavuntonta on, jos ei osaa lasten kanssa liikkua.
Mulla on kolme lasta ja kaikkien kanssa onnistunut liikunta. Kohta lähdetään retkelle rantaan kävellen/pyöräillen/juosten. Eilen treenasin lasten harrastusten aikaan.
Naapurissa 4 muksua ja se nainen oli hiihtämässäkin taaperoiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.
Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.
Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)
Koko juttu oli sitä samaa pään silittelyä ja yliymmärrystä, jonka turvin voi taas pullukka painua fleecen alle suklaalevyn kanssa ajatellen, että lääkärikin sanoi etten oo laiska ja lihava.
Tuo tutkija puhuu ihan mitä sattuu, otsikko irrotettu tästä:
LIHAVUUDESSA ei ole Pietiläisen mukaan kyse itsekurista, vaikka itseä niskasta kiinni ottamista ehdotetaan usein ratkaisuksi ylipainoon.Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla. Kun nälkä ei ota talttuakseen, itsekuri on jatkuvalla koetuksella. Varmasti potilaillani on parempi itsekuri kuin minulla. Laihat ihmiset tulevat kylläiseksi helpommin, joten ruuan kanssa ei juuri tarvitse pinnistellä.
Eihä toi lause käy järkeen mitenkään järkeen
Nimim. 15kg ylipainoinen ja kärsin jokaisesta jääneestä raskauskilostaYlipainoisilta nimenomaan puuttuu se itsekuri.
Ei puutu itsekuri. Tiedätkö, että moni olisi laiha, jos voisi itse valita kaupasta ruoat ja esim. työttömänä mä olen aina kotona. Ainut asia missä käyn on kauppa ja välillä kun saan työtä säästän työttömyysajan laskuihin.
En käy parturissa, ei ole lemmikkia, ei tule lehtitilauksia, en polta tupakkaa, en juo alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tartteisi koko ajan hävetä ja miettiä, miten muut sua inhoaa, niin silloin ois todella paljon energiaa tehdä asioita.
Mä olen ollut normaalipainoinen aikuisikäni, mutta jotenkin mulla meni koronasta elimistö sekaisin ja energiatasot nolliin ja sekä fyysinen että henkinen väsymys on viimeisen vuoden olleet ihan infernaaliset. Ennen kävin treeneissä kolmesti viikossa, nyt kun tulen töistä kotiin, niin pakollisten kotitöiden jälkeen on voimat niin loppu, että alan valmistautua yöpuulle. Olen lihonut liki 20kg vuoden aikana. Tämä on kauheaa ja minä olen alkanut hävetä itseäni NIIN paljon. Töissä nökötän omassa huoneessani, koska hävettää mennä kahvihuoneeseen, kun mietin, että mitä työkaverit aattelee, kun olen lihonut. Ei huvita ostaa vaatteita ja liikuskelen nykyään jossain tunikahalateissa, koska ahistaa vatsa- ja selkämakkarat. Vaikka jaksaisikin, niin en halua mennä minnekään, kun itkettää ja ahdistaa oma ulkomuoto. Mä tiedän, että mikä tämän lihomisen takana on, mutta syytän silti itteeni, että ois vaan pitänyt jaksaa liikkua ja pakolla mennä salille ja jaksaa laittaa ruokaa (tässä on menty siis siitä missä aita on matalin ja syöty mitä sattuu. Aamulla ei aina tiedä, missä kunnossa on illalla, ts. jaksaako laittaa ruokaa vai pitääkö syödä eineksiä).
Varmaan jaksaisin henkisesti paremmin (enkä olisi ehkä niin väsynyt?), jos ei tartteisi hävetä lihomistaan. Koska kyllä ne ihmiset siitä puhuu. Olen kuullut kun muiden lihomisesta on puhuttu, joten en takuulla ole poikkeus ja on varmasti mietitty, että mikähän mulla on, kun olen lihonut.
Ei tartteisi olla edes positiivinen, kunhan vaan olisi neutraali olo. Että ei hävettäisi.
Huomenna on uusi päivä. Ehkä silloin voit tehdä jotain liikunnallista, josta tulee hyvä mieli?
Voin, jos jaksan. Mutta mä en voi tietää, jaksanko. Sulta meni kokonaan ohi nyt se, että vaikka mä tahtoisin, niin mä en välttämättä kykene.
No sit et kykene. Tai jaksa. Se on sun oma valintas. Tuo yritti vaan piristää sua ja noin töykeästi vastaat.
Huomaa kyllä monen ylipainosen defensiivisyyden. Hirveä vihamielisyys ja negatiivinen tapa nähdä asiat.
Mitä jos se viha onkin siellä omassa nupissa?
Ja sä olet joku 20-vuotias rikkaan perheen kana lapsi joka et tiedä oikeasta elämästä mitään.
Menetkö isin kanssa samaan työpaikkaan töihin. Helvekon noloa.
Alleviivaat vain pointtiani käytökselläsi.
Olen korkeakoulutettu 3 lapsen äiti, kohta 40 v. Mitään et saa tuolla henkilöön käymisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.
Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.
Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)
Tyypillinen hesarin juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 90-luvulla ihmiset puhuivat kuinka saada muutaman kilon ylipaino pois. Viisi kiloa ylimääräistä oli jo paljon. Nykyisin puhutaan kymmenistä kiloista ja jos jollain on "vain" kymmenen kiloa ylimääräistä, niin häntä pidetään normaalipainoisena.
Niin no. Jos vaikka 165 cm nainen painaa 70 kg, niin se ei tarkoita lihavaa. Nämä kehopositiivarit ovat niitä, jotka painaa yli 30 kg liikaa ja 165 cm naisen paino on kolminumeroinen.
Kyllä tarkoittaa. Tuossa on 15 kg liikaa.
Ei ole. Normaalipaino on pituus - 100.
Tietysti jos olet lauta joka käyttää topattuja rintaliivejä.
Aika napakka muistisääntö.
Rupesin laskemaan pitääkö mun kohdalla paikkansa. Pitää, koska olisi sellanen kolmisen kiloa liikaa vyötäröllä tällä hetkellä. Sitä se laiskuus saa aikaiseksi.
Niin no riippuu vähän onko sinkku vai perheellinen. Nykyään tosin ne laiskat ihmiset eroaa ja isi hoitaa lapsia joka toinen viikko.
Olisi kyllä helppoa jos uusavuttomana kävisi töissä syömässä tätien tekemän lounaan ja illalla tunti kuntosalilla ja loppuaika soffalla.
Mutta jos hoidat lapsia ja teet kotitöitä 365 päivää vuodessa niin saliaika on siinä klo 21.00-22.00, kun mies tulee töistä.
Uusavuntonta on, jos ei osaa lasten kanssa liikkua.
Mulla on kolme lasta ja kaikkien kanssa onnistunut liikunta. Kohta lähdetään retkelle rantaan kävellen/pyöräillen/juosten. Eilen treenasin lasten harrastusten aikaan.
Naapurissa 4 muksua ja se nainen oli hiihtämässäkin taaperoiden kanssa.
Meillä on 2 pyörää varastettu, uutta en osta. Polven takia en saa käydä kävelyllä, fysioterapeutti kielsi ja sukset on todellakin liian kalliit ostaa ja pitäisi lähteä Lappiin asti hiihtämään. No ei ole rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miksei saisi laihduttaa ajatellen positiivisesti kehostaan? Sitähän se tarkoittaa. Miksi pitäisi laihduttaa vihaisesti ja negatiivisikla ajatuksilla? Siksi kun olemme suomalaisia, mikään ei saa olla vahingossakaan kivaa?
Kun kehopositiivoauudessa ei ole kyse tuosta
"Kehopositiivisuudessa on kyse ihmisen oikeudesta siihen, että hänen kehonsa saa kunnioitusta vaikka ei vastaisikaan kauneusihanteita. Siinä ei ole käsitteenä kyse painonhallinnasta, hyvinvoinnista tai fyysisestä terveydestä. Se ei ota kantaa siihen, millaiset elämäntavat ovat terveellisiä tai epäterveellisiä. Se ei myöskään liity itsensä rakastamiseen tai positiiviseen asenteeseen.[2] " (wikipedia)
Koko kehopositiivisuus-ideologiassa sekoitetaan KAUNEUS ja TERVEYS.
Ei ylipainon pitäisi olla ihanne kummassakaan, mutta koska joka toinen länsimaalainen alkaa olla jo lihava, on muotiteollisuuden ollut pakko kasvattaa vaatekokoja.
Plus-koosta on tehty normi, koska ihmiset ovat lihavia.
Silti harvan mielestä lihavuus on kaunista, koska se ei ole terveellistä, ja se synnyttää meissä ristiriidan.
Läskiviha kumpuaa tästä ristiriidasta, että normina pidetään jotain tappavaa ja meille vaarallista.
Iät ajat on ihannoitu terveitä ja elinvoimaisen näköisiä, vahvoja vartaloita, ei ikinä lihavia. Ne antiikin Kreikan jumalattaretkin ovat vyötäröstä kapeita, kurvikkaita ja siltikin hoikkia.
Keskivartalolihava ei ole missään sivilisaatioyhteiskunnassa ollut kauneusihanne.
Jos tarkkaan katsotte, niin pluskoon malleillakin suurimmalla osalla on erottuva vyötärö ja rasva kertynyt lanteille (eli nk terve lihavuus).
Metabolinen pallomaha rasvatisseillä ei ole kaunista kenenkään mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tartteisi koko ajan hävetä ja miettiä, miten muut sua inhoaa, niin silloin ois todella paljon energiaa tehdä asioita.
Mä olen ollut normaalipainoinen aikuisikäni, mutta jotenkin mulla meni koronasta elimistö sekaisin ja energiatasot nolliin ja sekä fyysinen että henkinen väsymys on viimeisen vuoden olleet ihan infernaaliset. Ennen kävin treeneissä kolmesti viikossa, nyt kun tulen töistä kotiin, niin pakollisten kotitöiden jälkeen on voimat niin loppu, että alan valmistautua yöpuulle. Olen lihonut liki 20kg vuoden aikana. Tämä on kauheaa ja minä olen alkanut hävetä itseäni NIIN paljon. Töissä nökötän omassa huoneessani, koska hävettää mennä kahvihuoneeseen, kun mietin, että mitä työkaverit aattelee, kun olen lihonut. Ei huvita ostaa vaatteita ja liikuskelen nykyään jossain tunikahalateissa, koska ahistaa vatsa- ja selkämakkarat. Vaikka jaksaisikin, niin en halua mennä minnekään, kun itkettää ja ahdistaa oma ulkomuoto. Mä tiedän, että mikä tämän lihomisen takana on, mutta syytän silti itteeni, että ois vaan pitänyt jaksaa liikkua ja pakolla mennä salille ja jaksaa laittaa ruokaa (tässä on menty siis siitä missä aita on matalin ja syöty mitä sattuu. Aamulla ei aina tiedä, missä kunnossa on illalla, ts. jaksaako laittaa ruokaa vai pitääkö syödä eineksiä).
Varmaan jaksaisin henkisesti paremmin (enkä olisi ehkä niin väsynyt?), jos ei tartteisi hävetä lihomistaan. Koska kyllä ne ihmiset siitä puhuu. Olen kuullut kun muiden lihomisesta on puhuttu, joten en takuulla ole poikkeus ja on varmasti mietitty, että mikähän mulla on, kun olen lihonut.
Ei tartteisi olla edes positiivinen, kunhan vaan olisi neutraali olo. Että ei hävettäisi.
Huomenna on uusi päivä. Ehkä silloin voit tehdä jotain liikunnallista, josta tulee hyvä mieli?
Voin, jos jaksan. Mutta mä en voi tietää, jaksanko. Sulta meni kokonaan ohi nyt se, että vaikka mä tahtoisin, niin mä en välttämättä kykene.
No sit et kykene. Tai jaksa. Se on sun oma valintas. Tuo yritti vaan piristää sua ja noin töykeästi vastaat.
Huomaa kyllä monen ylipainosen defensiivisyyden. Hirveä vihamielisyys ja negatiivinen tapa nähdä asiat.
Mitä jos se viha onkin siellä omassa nupissa?
Niin, mistähän se viha on hänen nuppiinsa menny, hmm.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle joka toistat tuota, lihavat saa syöpiä, maksakoot hoidon itse.
Huomasitko tämän Kivimäen sairastavan rintasyöpää vaan hyökkäsit vaan lihavia haukkumaan? Mikä elämässäsi on huonosti jos toisten ulkonäkö raivostuttaa?No huomasitko itse, että hän on ollut itse lihava myös? Syöpä kehittyy usein hitaasti, vuosien aikana. Se miksi lihavat saa helpommin syöpiä johtuu siitä, että ne kehon puolustajasolut, mitkä estäisi syöpää kehittymästä ovat toimimattomia kun rasva tukkii ne. Tietenkin myös hoikat ja normaalit saa syöpiä, mutta lihavat saa niitä helpommin ja tilastollisesti enemmän.
Missä tällainen tilasto on? En muista syöpiksellä nähneeni yhtään lihavaa, vuoden kuljin siellä säännöllisesti ja nyt harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututan tällä varmasti jonkun. Anteeksi jo valmiiksi.
Kehopositiivisuus on jostain syystä vain naisille.
Mies on edelleen läski, läskimaha, löysä tai muu, ja hyvä niin. Miehet tuntuu yleensä hyväksyvän todellisuutensa, kun taas naisilla on joku outo hyväksynnän joukkoajattelu-defenssi että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Aiheuttaa tämmöistä lieveilmiötä, missä ihmiset puolustelee epäterveitä elämäntapojaan jotka on vaaraksi itselleen ja kuluja muille.Minulle timmi lihaksikas vartalo ja suora ryhti on itsekurin ja itsensä kunnioittamisen univormu. Sitä ei saa ostamalla eikä huijaamalla, vaan työllä ja kurilla.
Se on hyvä että eri muotoisia vartaloita hyväksytään, mutta läskeilyä ja huonoja elintapoja ei pidä hyväksyä.
Tää PT on ihan oikeassa.
Kovin surullinen näkemys, ja vääräkin vielä.
Olen timmi ja lihaksikas vielä näin reilusti yli nelikymppisenä naisena. Yhtään itsekuria, saati työtä ja kuria tähän ei ole tarvittu.
Salliva, joustava ruokavalio ja mukavaa liikuntaa oman mielen mukaan riittää. Mitään itsensä rääkkäämistä ei tosiaankaan tarvitse ja liikkumisesta sekä ruoasta saa nauttia :)
Samaa mieltä. Jos en tykkäisi käydä puntilla, tekisin sen sijaan jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tartteisi koko ajan hävetä ja miettiä, miten muut sua inhoaa, niin silloin ois todella paljon energiaa tehdä asioita.
Mä olen ollut normaalipainoinen aikuisikäni, mutta jotenkin mulla meni koronasta elimistö sekaisin ja energiatasot nolliin ja sekä fyysinen että henkinen väsymys on viimeisen vuoden olleet ihan infernaaliset. Ennen kävin treeneissä kolmesti viikossa, nyt kun tulen töistä kotiin, niin pakollisten kotitöiden jälkeen on voimat niin loppu, että alan valmistautua yöpuulle. Olen lihonut liki 20kg vuoden aikana. Tämä on kauheaa ja minä olen alkanut hävetä itseäni NIIN paljon. Töissä nökötän omassa huoneessani, koska hävettää mennä kahvihuoneeseen, kun mietin, että mitä työkaverit aattelee, kun olen lihonut. Ei huvita ostaa vaatteita ja liikuskelen nykyään jossain tunikahalateissa, koska ahistaa vatsa- ja selkämakkarat. Vaikka jaksaisikin, niin en halua mennä minnekään, kun itkettää ja ahdistaa oma ulkomuoto. Mä tiedän, että mikä tämän lihomisen takana on, mutta syytän silti itteeni, että ois vaan pitänyt jaksaa liikkua ja pakolla mennä salille ja jaksaa laittaa ruokaa (tässä on menty siis siitä missä aita on matalin ja syöty mitä sattuu. Aamulla ei aina tiedä, missä kunnossa on illalla, ts. jaksaako laittaa ruokaa vai pitääkö syödä eineksiä).
Varmaan jaksaisin henkisesti paremmin (enkä olisi ehkä niin väsynyt?), jos ei tartteisi hävetä lihomistaan. Koska kyllä ne ihmiset siitä puhuu. Olen kuullut kun muiden lihomisesta on puhuttu, joten en takuulla ole poikkeus ja on varmasti mietitty, että mikähän mulla on, kun olen lihonut.
Ei tartteisi olla edes positiivinen, kunhan vaan olisi neutraali olo. Että ei hävettäisi.
Huomenna on uusi päivä. Ehkä silloin voit tehdä jotain liikunnallista, josta tulee hyvä mieli?
Voin, jos jaksan. Mutta mä en voi tietää, jaksanko. Sulta meni kokonaan ohi nyt se, että vaikka mä tahtoisin, niin mä en välttämättä kykene.
No sit et kykene. Tai jaksa. Se on sun oma valintas. Tuo yritti vaan piristää sua ja noin töykeästi vastaat.
Huomaa kyllä monen ylipainosen defensiivisyyden. Hirveä vihamielisyys ja negatiivinen tapa nähdä asiat.
Mitä jos se viha onkin siellä omassa nupissa?
Ja sä olet joku 20-vuotias rikkaan perheen kana lapsi joka et tiedä oikeasta elämästä mitään.
Menetkö isin kanssa samaan työpaikkaan töihin. Helvekon noloa.
Alleviivaat vain pointtiani käytökselläsi.
Olen korkeakoulutettu 3 lapsen äiti, kohta 40 v. Mitään et saa tuolla henkilöön käymisellä.
No, kuule, onneksi korot 3 kertaistuu ja 300 000 euron asunnosta maksat perintöveroja 13000 ja jos kieltäydyt niin se menee sun lapsille ja asuntoa ei voi myydä, jos leski elossa. Sunnuntai lisien poistosta on puhuttu, bensa on ensi vuonna 2,15 euroa litra, että mä haluan nähdä ihmisten terveelliset syömiset tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.
Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.
Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)
Koko juttu oli sitä samaa pään silittelyä ja yliymmärrystä, jonka turvin voi taas pullukka painua fleecen alle suklaalevyn kanssa ajatellen, että lääkärikin sanoi etten oo laiska ja lihava.
Tuo tutkija puhuu ihan mitä sattuu, otsikko irrotettu tästä:
LIHAVUUDESSA ei ole Pietiläisen mukaan kyse itsekurista, vaikka itseä niskasta kiinni ottamista ehdotetaan usein ratkaisuksi ylipainoon.Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla. Kun nälkä ei ota talttuakseen, itsekuri on jatkuvalla koetuksella. Varmasti potilaillani on parempi itsekuri kuin minulla. Laihat ihmiset tulevat kylläiseksi helpommin, joten ruuan kanssa ei juuri tarvitse pinnistellä.
Eihä toi lause käy järkeen mitenkään järkeen
Nimim. 15kg ylipainoinen ja kärsin jokaisesta jääneestä raskauskilostaYlipainoisilta nimenomaan puuttuu se itsekuri.
Ei puutu itsekuri. Tiedätkö, että moni olisi laiha, jos voisi itse valita kaupasta ruoat ja esim. työttömänä mä olen aina kotona. Ainut asia missä käyn on kauppa ja välillä kun saan työtä säästän työttömyysajan laskuihin.
En käy parturissa, ei ole lemmikkia, ei tule lehtitilauksia, en polta tupakkaa, en juo alkoholia.
Kävelylenkit eivät maksa mitään. Jumppaaminen kotona ei maksa mitään. Ruuan määrällä on merkitystä eli kuinka paljon syö sitä mitä syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 90-luvulla ihmiset puhuivat kuinka saada muutaman kilon ylipaino pois. Viisi kiloa ylimääräistä oli jo paljon. Nykyisin puhutaan kymmenistä kiloista ja jos jollain on "vain" kymmenen kiloa ylimääräistä, niin häntä pidetään normaalipainoisena.
Niin no. Jos vaikka 165 cm nainen painaa 70 kg, niin se ei tarkoita lihavaa. Nämä kehopositiivarit ovat niitä, jotka painaa yli 30 kg liikaa ja 165 cm naisen paino on kolminumeroinen.
Kyllä tarkoittaa. Tuossa on 15 kg liikaa.
Ei ole. Normaalipaino on pituus - 100.
Tietysti jos olet lauta joka käyttää topattuja rintaliivejä.
Aika napakka muistisääntö.
Rupesin laskemaan pitääkö mun kohdalla paikkansa. Pitää, koska olisi sellanen kolmisen kiloa liikaa vyötäröllä tällä hetkellä. Sitä se laiskuus saa aikaiseksi.
Niin no riippuu vähän onko sinkku vai perheellinen. Nykyään tosin ne laiskat ihmiset eroaa ja isi hoitaa lapsia joka toinen viikko.
Olisi kyllä helppoa jos uusavuttomana kävisi töissä syömässä tätien tekemän lounaan ja illalla tunti kuntosalilla ja loppuaika soffalla.
Mutta jos hoidat lapsia ja teet kotitöitä 365 päivää vuodessa niin saliaika on siinä klo 21.00-22.00, kun mies tulee töistä.
Kai sitä kuntoaan voi hoitaa lapsenkin kanssa. Mä olen ainakin tehnyt niin. Ei se kuntosali ole ainoa keino läskien polttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en pidä sitä normina. Se on epänormaalia ja lihavien pitäisi muuttaa elintapojaan. Ei syödä roskaruokia ja pitää liikkua riittävästi.
Ihan niin kuin kaikki lihavat söisivät roskaruokaa eivätkä liikkuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.
Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.
Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)
Koko juttu oli sitä samaa pään silittelyä ja yliymmärrystä, jonka turvin voi taas pullukka painua fleecen alle suklaalevyn kanssa ajatellen, että lääkärikin sanoi etten oo laiska ja lihava.
Tuo tutkija puhuu ihan mitä sattuu, otsikko irrotettu tästä:
LIHAVUUDESSA ei ole Pietiläisen mukaan kyse itsekurista, vaikka itseä niskasta kiinni ottamista ehdotetaan usein ratkaisuksi ylipainoon.Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla. Kun nälkä ei ota talttuakseen, itsekuri on jatkuvalla koetuksella. Varmasti potilaillani on parempi itsekuri kuin minulla. Laihat ihmiset tulevat kylläiseksi helpommin, joten ruuan kanssa ei juuri tarvitse pinnistellä.
Eihä toi lause käy järkeen mitenkään järkeen
Nimim. 15kg ylipainoinen ja kärsin jokaisesta jääneestä raskauskilostaYlipainoisilta nimenomaan puuttuu se itsekuri.
Ei puutu itsekuri. Tiedätkö, että moni olisi laiha, jos voisi itse valita kaupasta ruoat ja esim. työttömänä mä olen aina kotona. Ainut asia missä käyn on kauppa ja välillä kun saan työtä säästän työttömyysajan laskuihin.
En käy parturissa, ei ole lemmikkia, ei tule lehtitilauksia, en polta tupakkaa, en juo alkoholia.
Kävelylenkit eivät maksa mitään. Jumppaaminen kotona ei maksa mitään. Ruuan määrällä on merkitystä eli kuinka paljon syö sitä mitä syö.
En saa käydä kävelylenkillä polven takia. Olen kohta 50 ja 2 pyörää on varastettu.
Mä olin 20-vuotiaana laiha. En ole läski luokkakuvissa.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuden syyhyn, suolistohormoneihin, on nyt keksitty lääke.
Se vie sen hyvän ruokahalun ja tekee normaalin kylläisyyden tunteen.
Tuo on se diabeetikkojen lääke, jolla moni ylipainoinen on saavuttanut hyviä tuloksia. Minäkin tiedän yhden, joka on pudottanut jo 20 kiloa tuolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tartteisi koko ajan hävetä ja miettiä, miten muut sua inhoaa, niin silloin ois todella paljon energiaa tehdä asioita.
Mä olen ollut normaalipainoinen aikuisikäni, mutta jotenkin mulla meni koronasta elimistö sekaisin ja energiatasot nolliin ja sekä fyysinen että henkinen väsymys on viimeisen vuoden olleet ihan infernaaliset. Ennen kävin treeneissä kolmesti viikossa, nyt kun tulen töistä kotiin, niin pakollisten kotitöiden jälkeen on voimat niin loppu, että alan valmistautua yöpuulle. Olen lihonut liki 20kg vuoden aikana. Tämä on kauheaa ja minä olen alkanut hävetä itseäni NIIN paljon. Töissä nökötän omassa huoneessani, koska hävettää mennä kahvihuoneeseen, kun mietin, että mitä työkaverit aattelee, kun olen lihonut. Ei huvita ostaa vaatteita ja liikuskelen nykyään jossain tunikahalateissa, koska ahistaa vatsa- ja selkämakkarat. Vaikka jaksaisikin, niin en halua mennä minnekään, kun itkettää ja ahdistaa oma ulkomuoto. Mä tiedän, että mikä tämän lihomisen takana on, mutta syytän silti itteeni, että ois vaan pitänyt jaksaa liikkua ja pakolla mennä salille ja jaksaa laittaa ruokaa (tässä on menty siis siitä missä aita on matalin ja syöty mitä sattuu. Aamulla ei aina tiedä, missä kunnossa on illalla, ts. jaksaako laittaa ruokaa vai pitääkö syödä eineksiä).
Varmaan jaksaisin henkisesti paremmin (enkä olisi ehkä niin väsynyt?), jos ei tartteisi hävetä lihomistaan. Koska kyllä ne ihmiset siitä puhuu. Olen kuullut kun muiden lihomisesta on puhuttu, joten en takuulla ole poikkeus ja on varmasti mietitty, että mikähän mulla on, kun olen lihonut.
Ei tartteisi olla edes positiivinen, kunhan vaan olisi neutraali olo. Että ei hävettäisi.
Huomenna on uusi päivä. Ehkä silloin voit tehdä jotain liikunnallista, josta tulee hyvä mieli?
Voin, jos jaksan. Mutta mä en voi tietää, jaksanko. Sulta meni kokonaan ohi nyt se, että vaikka mä tahtoisin, niin mä en välttämättä kykene.
Ei mennyt ohi, koska ei tuossa tarinassa mitenkään sanota, että et kykenisi. Sanot ainoastaan, että hävettää, ja ilmeisesti koet häpeän tunteen lamauttavana.
Jos hävettää muiden ihmisten edessä, niin mikä estää menemästä vaikka reippaalle kävelylenkille iltapimeällä? Ehdit jo tänään.
Laitoinhan mä siihen, että pakollisten kotitöiden jälkeen mä en jaksa. Ja että aamulla ei voi tietää edes sitä, jaksanko laittaa illalla ruokaa. :) Lue huolellisemmin.
Eihän tuo estä kykenemästä. Jos sulla olisi molemmat jalat amputoitu, niin sitten et kykenisi kävelemään.
Ja hei, en minä ole mikään sinun tunteidesi tulkki tai personal trainer. Kyllä ne omat lihat täytyy itse liikuttaa.
Kunhan vähän kannustin.
Vierailija kirjoitti:
Kun todella kovat ajat (hårda tider) koittavat vielä ennen vuotta2025, ne joilla on runsaasti vararasvaa, voivat olla erittäin vahvoilla! 😉
No tuskinpa ovat vahvoilla. Eihän heidän nälkä lopu silloinkaan. Pistävät poskeensa kaiken mitä eteen tulee.
No huomasitko itse, että hän on ollut itse lihava myös? Syöpä kehittyy usein hitaasti, vuosien aikana. Se miksi lihavat saa helpommin syöpiä johtuu siitä, että ne kehon puolustajasolut, mitkä estäisi syöpää kehittymästä ovat toimimattomia kun rasva tukkii ne. Tietenkin myös hoikat ja normaalit saa syöpiä, mutta lihavat saa niitä helpommin ja tilastollisesti enemmän.