Otitko opintolainaa, kaduttaako?

En ottanut kun vanhempani eivät antaneet ottaa vaan avustivat itse. Omia lapsiani avustan vastaavasti, totta kai.

Otin ja myöhemmin kaduin kun sitä piti alkaa takaisin maksamaan, en ollut vielä löytänyt työpaikkaa joten jouduin ns. kuseen sen lainan maksujen kanssa.

En suosittele kenellekään.

Sellaista ei olekaan kuin ilmainen raha, on aivan eri asia valmistua alalle, etsiä töitä ja saada palkkaa, kun ei mene senttiäkään lainan takaisinmaksuun.

Otin aikoinaan lainaa, koska en asunut kotona enkä saanut mitään tukea, ikinä, sieltä, ei riittänyt rahat vuokraan, sähköön, veteen, ruokaan, opiskelumateriaaleihin ym.ym mitenkään eikä ollut töitäkään (lama juuri alkanut).

Meni n.5v kun makselin sitä valmistumiseni jälkeen pois ja se kismitti, koska palkkakin niiden vuosien aikana todella pieni.

Oma yliopistossa 3.vuoden aloittavan poikani ei ole tarvinnut lainaa nostaa, eikä tarvitse sikäli mikäli se minusta, ja isästään, on kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Otin ja myöhemmin kaduin kun sitä piti alkaa takaisin maksamaan, en ollut vielä löytänyt työpaikkaa joten jouduin ns. kuseen sen lainan maksujen kanssa.

Minimilyhennys on tyyliin 25€/kk. Pienestä se on näköjään kiinni

No onhan se ilmaista rahaa jos valmistut ajoissa ja maksat sitten kerralla pois koko lainan. Hyvitys on kuitenkin useamman tonnin jos täydet lainat.

En ottanut, ei kaduta.

Otin, koska en sairauden vuoksi voinut tehdä opintojen lisäksi töitä. En voi sanoa katuvani, koska ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, mutta ei takaisinmaksu myöskään helppoa ole. Sama sairaus vaikeuttaa työllistymistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin ja myöhemmin kaduin kun sitä piti alkaa takaisin maksamaan, en ollut vielä löytänyt työpaikkaa joten jouduin ns. kuseen sen lainan maksujen kanssa.

Minimilyhennys on tyyliin 25€/kk. Pienestä se on näköjään kiinni

Se ei tänä päivänä riitä edes korkoihin.

Otin minkä sain eikä kaduta yhtään. Hyvästä palkasta sen maksoi ihan kevyesti takaisin.

Otin, kun oli pakko ottaa että sai opiskeltua. Pääsin töihin ja lainakin maksettu.

Kannatti, sain ostettua kaupasta ruokaa

Laina EI OLE ilmaista rahaa. Laina pitää MAKSAA TAKAISIN. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Korkokulut sitten vielä lisäksi.

Mulla on ollut opintolainaa, ja olen maksanut kaiken takaisin. Heti kun olin kerännyt tilille koko jäljellä olevaa lainaa vastaavan summan, maksoin loputkin pois. En muista paljonko näin toimien säästin korkokuluissa, mutta kyllä se ihan kiva summa oli.

Otin, ei varsinaisesti kaduta, kun sen avulla pystyin elämään ihmisarvoista elämää opiskellessa. Olen maksanut lainaa pikkuhiljaa pois pienillä koroilla. Nyt korkoa menee suhteessa hiukan enemmän, mutta pääoma on jo pieni.

Vähän kaduttaa, mutta toisaalta oli kiva että pystyi nuorena harrastamaan ja matkustelemaan kun oli vielä energiaa. Kävin aina myös töissä opintojen ohella ja säästin osan lainasta. Mulla on nyt hyväpalkkainen työ, mutta myös asuntolainaa, joten vähän pitää katsoa mihin rahansa käyttää. Kannattaako lainaa ottaa riippuu pitkälti siitä, mitä alaa opiskelee, jos valmistuu lääkäriksi, ei 20 000 euroa lainaa ole paha, mutta jos valmistuu kampaajaksi on tilanne ihan eri. Jos olisin nyt valinnan edessä, ottaisin täydet opintolainat niin että hyvityksestä hyötyy enemmän, mutta säästäisin isomman osan.

Jos on kohtuullisen varma valmistumisesta, niin onhan nuo lainavähennykset "ilmaista rahaa". Eli silloin kannattaisi ottaa mahdollisimman paljon ja vaikka sijoittaa, että saa korkokulut katettua. (Ei pitäisi olla vaikeaa, kun korotkin ovat vähennyskelpoisia)

Pakko oli ottaa, kun oli elätettävä itseni lisäksi perhe. Opiskelu kannatti, sain töitä. Maksoin lainan etuajassa pois kokonaan mieltä painamasta ja korkoja keräämästä.

Itse en ottanut, ja ehkä voisi jälkikäteen sanoa että olisi pitänyt. Vaikka en olisi elämässä tässä samassa paikassa, jos muuttaisin jotain, enkä haluaisi olla missään muualla juuri nyt.

Joka tapauksessa minä en ottanut opintolainaa, ja pelkkä opintotuki ei mitenkään riittänyt asumiseen Hgissä. Jouduin menemään hanttihommiin. Kuvittelin tietysti, että teen töitä vain sen verran, että saan kulut peittoon, mutta eihän se käytännössä onnistunut. Työnantaja vaati vähän väliä tulemaan töihin, jos joku työkaveri oli sairaana, ja yleensä töissä piti olla selvästi enemmän kuin olisin ehtinyt.

Opiskelun hyvin vaativaa alaa, ja töiden lisääntyessä en jaksanut panostaa kuin ennen. Arvosanat huononivat, putosin kärryiltä. Kursseja jäi suorittamatta, enkä tajunnut seuraavista kursseista paljonkaan kun pohjatyöt oli huonosti tehty. Jäin jälkeen, ja jossain vaiheessa tajusin että en voi valmistua mitenkään ajallaan, vaan tukikuukaudet loppuvat kesken. Ja seurauksena lopetin kursseja ja otin lisää töitä, että voisin seuraavana vuonna opiskella enemmän. Ja jouduin tietysti maksamaan sitten takaisin opintotukia. Eläminen pk-seudulla on niin kallista, että ei minulla niitä rahoja ollut, vaan jouduin tekemään taas lisää töitä.

Olin siinä kohtaa kurkkua myöten täynnä niitä hanttihommia, joita olin tehnyt, ja hain sivussa mitä tahansa fiksumpaa. Löysinkin sellaista, mutta siihen työhön täytyikin sitten sitoutua 100-prosenttisesti. Koska minulla ei ollut tutkintoa, tiesin tasan tarkkaan, että en tulisi saamaan mitään parempaa, joten annoin työlle kaikkeni. Valmistuminen ja opiskelu olivat muuttuneet kaukaiseksi legendaksi, jota oli liki mahdoton saavuttaa.

Jne jne. Melkein 10 vuotta myöhemmin hain opinto-oikeuden takaisin ja opiskelin loppuun hyvin arvosanoin. Tämä tapahtui saamani pienen perinnön turvin. Pääsin heti koulutusta vastaaviin töihin, sellaisiin joita olisin halunnut tehdä aina. Palkat ovat noin 2x sen, mitä ennen tutkintoa.

Miten paljolta stressiltä olisin säästynyt, jos olisin valmistunut suoraan.

Otin vaihtarivuotta varten, en käynyt silloin töissä. En ole katunut, oli elämäni paras vuosi, joten sijoituksena erittäin kannattava. Tästä on jo kohta 10 vuotta aikaa, ja veikkaan, että otin lainaa huomattavasti vähemmän kuin nykyopiskelijat. Olen maksanut pieniä lyhennyksiä ja nyt korkeiden korkojen aikaan lyhentänyt enemmän.

Otin 12 000€, vaikka kävin tulorajojen rajoissa myös töissä. Puolet lainasta meni vaihtovuoteen ja puolet muuten mukavaan elämään. Lyhennyksen jälkeen maksettavaa jäi alle 9000€. Ei kaduta tippaakaan ja nyt sitä maksellaan pois. :)