Otitko opintolainaa, kaduttaako?

Opintolaina on pieni laina verrattuna esim. asuntolainaan. Kyllä se välillä hirvittää, mutta tähän asti olen lainojen lyhennykset pystynyt aina maksamaan. Olisi tietysti ollut kivoin elää ilman opintolainaa, mutta opiskeluaika olisi ollut todella ankeaa ja ei välttämättä olisi pystynyt ostamaan kaikkea mitä tarvii opintoja varten. En tykkää kituuttaa, siksi olen yleensä mennyt töihinkin kun en tykkää kituutella pikkurahalla. Tietysti minua huolestuttaa joskus se, että entä jos en saakkaan töitä kun ikää on valmistuessani jo 47 vuotta, mutta äitini sai korkeakoulutettuna töitä yli 50 vuotiaana, sai vakituisen viran kunnalta, jossa oli kunnes jäi eläkkeelle. Ihmiset on puhuneet, että valmistuessani olen jo vanha mummo (ilmeisesti ikäiseni on mummo jo joidenkin mielestä), mutta toisaalta jotkut olivat sitä mieltä, että olen vanha ollessani 30 vuotias. En ihan saa kiinni siitä ajatuksesta, että miksi kaiken pitäisi tapahtua silloin kun on 20-30 vuotias, että sen jälkeen ei muka ihmisellä olisi enää mitään arvoa kuten kokemuksella jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hermoilee ihan turhaan opintolainan kanssa. Se kun on ainoa laina, jonka voi saada osittain tai kokonaan korkoineen anteeksi. Eikä tule mitään jälkiseuraamuksia. Itse sain n. 14000€ kokonaan anteeksi.

Vaatii usean vuoden työkyvyttömyyden. Typerää kannustaa lainanottoon sillä ajatuksella, että sen voi jättää maksamatta ilman mitään jälkiseuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hermoilee ihan turhaan opintolainan kanssa. Se kun on ainoa laina, jonka voi saada osittain tai kokonaan korkoineen anteeksi. Eikä tule mitään jälkiseuraamuksia. Itse sain n. 14000€ kokonaan anteeksi.

Vaatii usean vuoden työkyvyttömyyden. Typerää kannustaa lainanottoon sillä ajatuksella, että sen voi jättää maksamatta ilman mitään jälkiseuraamuksia.

Eikö silloin ole käynyt huonosti? Ei ketään väkisin pidetä velkakiikussa.

Kaduttaa ja kadutti jo ottaessa, mutta ysärin lamassa ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun iltatyöt olivat kiven alla. Laina meni paljolti sairaalakuluihin, hoitoihin ja lääkkeisiin. Työllistyminen on ollut huonoa. 

Paska reissu, mutta tulipa tehtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hermoilee ihan turhaan opintolainan kanssa. Se kun on ainoa laina, jonka voi saada osittain tai kokonaan korkoineen anteeksi. Eikä tule mitään jälkiseuraamuksia. Itse sain n. 14000€ kokonaan anteeksi.

Vaatii usean vuoden työkyvyttömyyden. Typerää kannustaa lainanottoon sillä ajatuksella, että sen voi jättää maksamatta ilman mitään jälkiseuraamuksia.

Eikö silloin ole käynyt huonosti? Ei ketään väkisin pidetä velkakiikussa.

Luitko loppuun: Typerää kannustaa lainanottoon sillä ajatuksella, että sen voi jättää maksamatta ilman mitään jälkiseuraamuksia.

Se ei ole mikään automaatti, että ne velat voi vain jättää maksamatta. Kyllä yhteiskunta yrittää ne kaikin tavoin periä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hermoilee ihan turhaan opintolainan kanssa. Se kun on ainoa laina, jonka voi saada osittain tai kokonaan korkoineen anteeksi. Eikä tule mitään jälkiseuraamuksia. Itse sain n. 14000€ kokonaan anteeksi.

Vaatii usean vuoden työkyvyttömyyden. Typerää kannustaa lainanottoon sillä ajatuksella, että sen voi jättää maksamatta ilman mitään jälkiseuraamuksia.

Eikö silloin ole käynyt huonosti? Ei ketään väkisin pidetä velkakiikussa.

Minulla on skitsofreniaa sairastava ystävä, jolla on välillä pahoja harhoja. Työllistymismahdollisuus on olematon. Silti hänkin joutuu opintovelkaansa lyhentämään joka kuukausi. Hän on jatkuvassa rahapulassa ja väliilä ulosotossa.

Otin ja maksoin sen lopulta pois tk-eläkkeestä.

Ihan ok. Otin 2000-muvun taitteessa mutta sain maksettua vasta reilu pari vuotta sitten. 

Alkuopinnoista en ottanut, kun ei tarvinnut. Sitten tuli avioero ja jäin kolmen lapsen kanssa yksin makselemaan asumista ja muita menoja. Vaikka kävin opiskelun ohessa töissä, niin oli pakko ottaa yhteensä 10 000€. Vituttaahan se maksella takaisin. Vielä puolet maksamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hermoilee ihan turhaan opintolainan kanssa. Se kun on ainoa laina, jonka voi saada osittain tai kokonaan korkoineen anteeksi. Eikä tule mitään jälkiseuraamuksia. Itse sain n. 14000€ kokonaan anteeksi.

Vaatii usean vuoden työkyvyttömyyden. Typerää kannustaa lainanottoon sillä ajatuksella, että sen voi jättää maksamatta ilman mitään jälkiseuraamuksia.

Eikö silloin ole käynyt huonosti? Ei ketään väkisin pidetä velkakiikussa.

Minulla on skitsofreniaa sairastava ystävä, jolla on välillä pahoja harhoja. Työllistymismahdollisuus on olematon. Silti hänkin joutuu opintovelkaansa lyhentämään joka kuukausi. Hän on jatkuvassa rahapulassa ja väliilä ulosotossa.

Oliko/onko hän työkyvytön vähintään 5 vuoden ajan? Ja opintolainan perimistä pidetään kohtuuttomana taloudellisesti. Minä sairastuin masennukseen ja olin 5 vuotta työkyvytön. No olen nyt eläkkeellä.

Otin, tarpeeseen, en kadu. Muistaakseni 13 000 markkaa.

T: Nimim. Assburger

Tein ysärillä 2 maisteria ja opintolainaa oli sen jälkeen 45 000 markkaa, mikä oli aika vähän. Sain töitä ja menin naimisiin, joten kaikkea maksettiin kahden ihmisen tuloilla. Maksoin reilussa vuodessa kaiken pois.

Otin vähän. Opiskelin lama-aikaan eikä kesätöitä saanut. Ei tietenkään kaduta. Työllistyin jo viimeisenä opiskeluvuonna enkä ole ollut sen jälkeen päivääkään työttömänä. 

Vierailija kirjoitti:

Otin, koska en sairauden vuoksi voinut tehdä opintojen lisäksi töitä. En voi sanoa katuvani, koska ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, mutta ei takaisinmaksu myöskään helppoa ole. Sama sairaus vaikeuttaa työllistymistäkin.

Oliko järkeä lähteä tuossa tilanteessa opiskelemaan? 

Olen aiemmin ottanut jotain 20 000 euroa ja näistä on edelleen maksamatta 15 tonnia. Ja nyt otan lisää lainaa uuteen tutkintoon.

Tuskinpa kannattaa, mutta en jaksa enää välittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin, koska en sairauden vuoksi voinut tehdä opintojen lisäksi töitä. En voi sanoa katuvani, koska ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, mutta ei takaisinmaksu myöskään helppoa ole. Sama sairaus vaikeuttaa työllistymistäkin.

Oliko järkeä lähteä tuossa tilanteessa opiskelemaan? 

Minä ainakin sairastuin opintojen aikana, osin stressistä. Oli ysärin lama, työt kiven alla. Jotain oli kuitenkin yritettävä, kun kerran lahjojakin oli sen verran suotu, että pääsin yliopistoon opiskelemaan alaa, johon hyväksyttiin vain muutama prosentti hakijoista. Opiskelu on riskisijoitus, joka sattaa kannattaa tai sitten ei. Minun kohdallani ei kannattanut ainakaan rahallisesti. Mahdoton tosin sanoa, miten elämä olisi mennyt, jos olisi jäänyt vain työttömäksi tai tehnyt jotain muuta.

-eri