Otitko opintolainaa, kaduttaako?

Mulla on noin 20 tonnia lainaa ja valmistun luultavasti ensi kesäksi. Ei työpaikkaa näillä näppäimillä tiedossa. Varmaan tulen katumaan ja pahasti.

Tavallaan kadun, sillä nyt joudun maksamaan opintolainaani pois samalla kun yritän tehdä uutta korkeakoulututkintoa ilman tukia (asumistukea saan vielä toistaiseksi) osa-aikatöillä itseäni elättämällä. Olisi paljon helpompi tilanne nyt, jos rahaa ei menisi kuukausittain lainan lyhennyksiin ja välillä mietin, että kun nytkin tämä töiden teko opintojen rahoittamiseksi onnistuu, niin miksi silloin edellisen tutkinnon aikaan se tuntui ylivoimaiselta ajatukselta muuten kuin kesäisin. Mutta olin silloin nuorempi ja samalla piti opetella itsenäistä elämää, mikä vei omat resurssinsa, eikä minulla ollut tätä ammaattitaitoa, millä nyt opintojani rahoitan.

Otin ja kadun. Opinnot jäi kesken rahapulan takia ja jouduin meneen töihin. Ois pitäny mennä vaan suoraan töihin.

Vierailija kirjoitti:

Otin 2000-luvulla. En kadu, laina maksettu pois. Nyt tilanne korkojen suhteen on erilainen, joten kannattaa harkita tarkkaan opintolainan nostamista.

Harmi, että opiskelija ei voi lopettaa syömistä ja hengissäpysymistä opiskelujen ajaksi, joten se laina on välttämättömyys useimmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin 2000-luvulla. En kadu, laina maksettu pois. Nyt tilanne korkojen suhteen on erilainen, joten kannattaa harkita tarkkaan opintolainan nostamista.

Harmi, että opiskelija ei voi lopettaa syömistä ja hengissäpysymistä opiskelujen ajaksi, joten se laina on välttämättömyys useimmille.

Opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, jonka pitää hengissä pysymisen takia nostaa lainaa. Eihän edes eläkeläisiä, työttömiä tai lapsiperheitäkään kehoiteta nostamaan lainaa, jos ei rahat riitä ruokaan ja lääkkeisiin.

Tällä vuosituhannella en suosittele nostamaan opintolainaa. Korot ovat ihan pilvissä, ja moni opiskelija on ihan pulassa korkojen kanssa valmistuessaan, eikä välttämättä työpaikkaa ole. Vielä 20 vuotta sitten tilanne saattoi olla vielä toisin ja korot olivat kohtuulliset, että sitä pystyi kutsumaan puoli-ilmaiseksi lainaksi.

Olen käsittänyt, että nykyään opiskelija voi hakea opintolainaa, vaikkei olisi luottotietoja. Omina opiskeluaikoina oli niin, että oli turha edes hakea pankista, koska hakemattakin oli selvää, että ei myönnetä. Jotkut niitä luottotietoja sössikin tahallaan, jotta vältti opintolainan nostamisen ja näin ollen myönnettiin toimeentulotuki. En tajua, mikä järki on myöntää luottotiedottomalle opintolaina, kun jo vielä luottotietonsa pitävillä opiskelijoillakin on hankaluuksia lainan takaisinmaksun kanssa.

Otin jonkin verran. Ei kaduta, pikkujuttu maksaa pois. 

Otin opintolainaa heti lukion jälkeisiin opintoihini ja yliopisto-opintoihin, keskiasteen opintoihin en ottanut lainaa. Lainan ottaminen teki elämästä helpompaa, koska vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta avustaa rahallisesti opiskeluaikanani. Jos opiskelet alaa, jossa varma työllisyys, ei ole mitään syytä olla ottamatta lainaa. Itse sain lainat maksettua ensimmäisien työvuosien aikana, laina tuntui kovin pieneltä verrattuna saamaani palkkaan, mikä tuntui niiden kaikkien köyhien opiskeluvuosien jälkeen todella isolta. Ei tarvinnut syödä enää pelkkää uuniperunaa tai tonnika-riisiä. Ensimmäisten työvuosien aikana en osannut edes törsätä, kun olin tottunut nuukaan elämään.

Asun tällä hetkellä alueella, jossa töitä ei vain saa. Aivan liikaa kilpailua. Olen muuttamassa aivan erilaiselle alueelle jossain vaiheessa tässä ja uskon vakaasti, että siellä tulen työllistymään helposti.

Eli pakko on ollut ottaa lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin 2000-luvulla. En kadu, laina maksettu pois. Nyt tilanne korkojen suhteen on erilainen, joten kannattaa harkita tarkkaan opintolainan nostamista.

Harmi, että opiskelija ei voi lopettaa syömistä ja hengissäpysymistä opiskelujen ajaksi, joten se laina on välttämättömyys useimmille.

Opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, jonka pitää hengissä pysymisen takia nostaa lainaa. Eihän edes eläkeläisiä, työttömiä tai lapsiperheitäkään kehoiteta nostamaan lainaa, jos ei rahat riitä ruokaan ja lääkkeisiin.

Tällä vuosituhannella en suosittele nostamaan opintolainaa. Korot ovat ihan pilvissä, ja moni opiskelija on ihan pulassa korkojen kanssa valmistuessaan, eikä välttämättä työpaikkaa ole. Vielä 20 vuotta sitten tilanne saattoi olla vielä toisin ja korot olivat kohtuulliset, että sitä pystyi kutsu

Kaikilla on luottotiedot, ääliö. 😂😂

Otin aikanaan enkä ole katunut, koska ilman lainaa en olisi missään nimessä pystynyt opiskelemaan tutkintoani. Kotoa ei tullut tosiaan senttiäkään apuja, ja opiskelin ulkomailla missä en olisi saanut tehdä työtä opiskelun ohella viisumin takia eli pelkällä opintolainalla olisi pitänyt jotenkin selvitä, jos en lainaa olisi ottanut. Maksoin takaisin ja olen hyväpalkkaisessa työssä. 

Vierailija kirjoitti:

Otin 2000-luvulla. En kadu, laina maksettu pois. Nyt tilanne korkojen suhteen on erilainen, joten kannattaa harkita tarkkaan opintolainan nostamista.

2000-luvulla 12 kuukauden Euribor on välillä huidellut jossain 4,9 prosentissa jopa. Erona tähän päivään nähden oli kuitenkin suhtautuminen opintolainaan - itse sinnittelin pelkällä opintorahalla, asumislisällä sekä kesätyön palkalla. Välillä saatoin nostaa opintolainaa esimerkiksi matkusteluun, mutta maksoin sen samantien pois kesätyöstä saadulla palkalla.

Ekan opiskeluvuoden jälkeen tuli muutenkin tehtyä töitä opintojen ohessa, jolloin opintorahaa tuli nostettua ikään kuin ilmaisena lainana, koska tulorajojen takia siitä piti kuitenkin palauttaa osa.

Kahteen ensimmäiseen tutkintoon en ottanut lainaa. Kolmanteen oli pakko hakea toimeentulotukea, koska tukikuukaudet loppuivat kesken eikä töitä löytynyt. Sen saamisen edellytyksenä oli, että kaikki mahdollinen opintolaina on nostettu. Onneksi oli mahdollista nostaa vain jotain 3000 euroa, loput opinnot rahoitin tuilla. Lainat maksoin pois opintojen loputtua, työttömänä ollessani. Ei kaduta laina, mutta kaikki se turha opiskelu kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin 2000-luvulla. En kadu, laina maksettu pois. Nyt tilanne korkojen suhteen on erilainen, joten kannattaa harkita tarkkaan opintolainan nostamista.

Harmi, että opiskelija ei voi lopettaa syömistä ja hengissäpysymistä opiskelujen ajaksi, joten se laina on välttämättömyys useimmille.

Opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, jonka pitää hengissä pysymisen takia nostaa lainaa. Eihän edes eläkeläisiä, työttömiä tai lapsiperheitäkään kehoiteta nostamaan lainaa, jos ei rahat riitä ruokaan ja lääkkeisiin.

Tällä vuosituhannella en suosittele nostamaan opintolainaa. Korot ovat ihan pilvissä, ja moni opiskelija on ihan pulassa korkojen kanssa valmistuessaan, eikä välttämättä työpaikkaa ole. Vielä 20 vuotta sitten tilanne saattoi olla vielä toisin ja

"Kaikilla on luottotiedot, ääliö."

Missä maailmassa sinä elät, jossa kaikilla on luottotiedot. Suomessa se on ihan arkipäivää. Kyllä se nykyään menee niin, että enää ei vältä opintolainan hakemista hankkimalla tahallaan maksuhäiriömerkinnän välttääkseen opintolainan nostamista. Käytäntö on muuttunut vuonna 2017, jos oikein muistan vuosiluvun. Pankki sitten päättää, myöntääkö lainan vai ei. Kela ei nyt voi siihen vielä pankkeja painostaa, että myöntäkää nyt se laina hakijalle, koska se on hänen omaa tuloa. Ihan järjetöntä minunkin mielestä, kun monet muutkin valmistuneet ovat nykyään ihan pulassa lainan lyhennyksen kanssa. Se siitä ilmaisesta lainasta. Nuorten opiskelijoiden velkaantuminen on kestämätön tilanne tulevaisuutta ajatellen, mikä vaikeuttaa perhe-elämään sitoutumista ja säästämistä omaan taloon. On myös valmistumisajasta kiinni, saako edes osan lainan hyvitetyksi. Opintotuen määrää olisi pitänyt nostaa sille tasolle, että sillä pärjää kohtuullisesti ja maksaa välttämättömät, muut jutut ovat sitten extraa. Tai sitten 700 € perustulo, jolloin ei tarvitsisi pelätä tulorajoja, jos haluaa tehdä töitä opiskelujen ohessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kahteen ensimmäiseen tutkintoon en ottanut lainaa. Kolmanteen oli pakko hakea toimeentulotukea, koska tukikuukaudet loppuivat kesken eikä töitä löytynyt. Sen saamisen edellytyksenä oli, että kaikki mahdollinen opintolaina on nostettu. Onneksi oli mahdollista nostaa vain jotain 3000 euroa, loput opinnot rahoitin tuilla. Lainat maksoin pois opintojen loputtua, työttömänä ollessani. Ei kaduta laina, mutta kaikki se turha opiskelu kylläkin.

Kannattaisko opiskella sellaista alaa, jolla aikuisten oikeasti työllistyy eikä idealogisista syistä tai vain opiskeluhalusta aloja, joista ei koskaan työllisty? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin 2000-luvulla. En kadu, laina maksettu pois. Nyt tilanne korkojen suhteen on erilainen, joten kannattaa harkita tarkkaan opintolainan nostamista.

2000-luvulla 12 kuukauden Euribor on välillä huidellut jossain 4,9 prosentissa jopa. Erona tähän päivään nähden oli kuitenkin suhtautuminen opintolainaan - itse sinnittelin pelkällä opintorahalla, asumislisällä sekä kesätyön palkalla. Välillä saatoin nostaa opintolainaa esimerkiksi matkusteluun, mutta maksoin sen samantien pois kesätyöstä saadulla palkalla.

Ekan opiskeluvuoden jälkeen tuli muutenkin tehtyä töitä opintojen ohessa, jolloin opintorahaa tuli nostettua ikään kuin ilmaisena lainana, koska tulorajojen takia siitä piti kuitenkin palauttaa osa.

Siis mitä ihmettä kirjoitat? Milloinkaan 2000-luvulla opiskelijan tuet ei ole olleet yhtä huonot kuin nyt tämän hallituksen leikkausten jäljiltä ja lainamäärät yhtä korkeat. 

Otin lainaa, en ole katunut. Kun valmistuin (vuonna 2000), palkka oli kuukaudessa sen verran kuin opiskelijana tulot oli olleet vuodessa. Silloin ei saanut hyvitystä, jos valmistui nopeasti. 

Ei auta katua kun silloin nollarilla se laina oli välttämättömyys jos mieli tutkinnon saada kun perheestä ei ollut avustamaan. Aika minimillä kuitenkin selvisin, kiitos edullisen lähikoulun. Olisko ollut 5000€, ja suoraan koulusta töihin niin tulipahan aika nopeasti ja kivuttomasti kuitattua tuo loppujen lopuksi. Nyt ei ole enää sitä lähikoulua, korot on korkeat ja se kyseinen silloin niin hyvin työllistänyt alakin rypee konkurssiaallossa. Kyllä on maailma muuttunut, harmittelen nykynuorien puolesta, ja velkavetoinen opiskelu on edelleen väärin, niin oli silloinkin, ei muillekaan ihmisryhmille pakkosyötetä lainalla elämistä vaan kouluista tulisi päästä työelämään mahdollisimman puhtaalta pöydältä!

Nuorten opiskelijoiden velkaantuminen on kestämätön tilanne tulevaisuutta ajatellen, mikä vaikeuttaa perhe-elämään sitoutumista ja säästämistä omaan taloon. On myös valmistumisajasta kiinni, saako edes osan lainan hyvitetyksi. Opintotuen määrää olisi pitänyt nostaa sille tasolle, että sillä pärjää kohtuullisesti ja maksaa välttämättömät, muut jutut ovat sitten extraa. Tai sitten 700 € perustulo, jolloin ei tarvitsisi pelätä tulorajoja, jos haluaa tehdä töitä opiskelujen ohessa.

Maksoin elämiseni kulut kesätöillä ja opintolainalla. Tein joka kesä töitä ja  opintojen alussa myös iltatöitä, mutta koin, ettei aika riitä molempiin. Opintojen loppuvaiheessa tein taas osa-aikatyötä kesätöiden lisäksi. Säästin kesätyörahat ja jaksotin ne seuraavalle vuodelle.  Yksi opiskelututtuni ei nostanut lainaa ollenkaan, asui solussa.. kuukausi budjetti oli alle 200e/kk ja hyvin pärjäsi, mutta ankeasti. Mistä sullekin on syntynyt käsitys, että opiskelijoilla pitäisi olla  vähintään 700e:n perustulo? 

Opintolainani ei vaikuttanut myöhempään elämiseen mitenkään. Maksoin sen nopeasti takaisin.  Olinhan jo tottunut elämään opiskelijaelämää opiskellessa - tee itse ruoka, katso mitä ostat kaupasta -  ja työelämään siirryttäessä säästin kaiken ylimääräisen. Opintolainan maksoin pois ylimääräisillä kk-erillä nopeasti ja nyt 10v myöhemmin asun omistusasunnossa, josta velkaa reippaasi alle 25% asunnon arvosta. En tuhlaile turhaan rahaa Nykyään myös isomosa palkasta menee myös sijoituksiin. 

Eläkää tulojenne mukaan, säästäkää, älkääkä tuhlatko! En ymmärrä niitä, edes opiskelija-aikana, jotka matkustelee, käy ulkona koko ajan syömässä, juomassa, bilettämässä ja valittaa, kun enää 20e tilillä ja perjantaina tulee vasta rahaa seuraavan kerran. Itsepä olet tilanteesi aiheuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kadun, sillä nyt joudun maksamaan opintolainaani pois samalla kun yritän tehdä uutta korkeakoulututkintoa ilman tukia (asumistukea saan vielä toistaiseksi) osa-aikatöillä itseäni elättämällä. Olisi paljon helpompi tilanne nyt, jos rahaa ei menisi kuukausittain lainan lyhennyksiin ja välillä mietin, että kun nytkin tämä töiden teko opintojen rahoittamiseksi onnistuu, niin miksi silloin edellisen tutkinnon aikaan se tuntui ylivoimaiselta ajatukselta muuten kuin kesäisin. Mutta olin silloin nuorempi ja samalla piti opetella itsenäistä elämää, mikä vei omat resurssinsa, eikä minulla ollut tätä ammaattitaitoa, millä nyt opintojani rahoitan.

Ajattele vaikka niin, että on aika luksusta, että Suomessa saat tehdä vielä toisenkin tutkinnon, eikä tarvitse maksaa lukukausimaksua. Monissa Euroopan maissa yliopistossa saa tehdä vain ensimmäisen tutkinnon ilman lukukausimaksua, ja Euroopan ulkopuolella on aivan normi, että ensimmäisestäkin tutkinnosta peritään lukukausimaksut. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaduttaa, mutta toisaalta oli kiva että pystyi nuorena harrastamaan ja matkustelemaan kun oli vielä energiaa. Kävin aina myös töissä opintojen ohella ja säästin osan lainasta. Mulla on nyt hyväpalkkainen työ, mutta myös asuntolainaa, joten vähän pitää katsoa mihin rahansa käyttää. Kannattaako lainaa ottaa riippuu pitkälti siitä, mitä alaa opiskelee, jos valmistuu lääkäriksi, ei 20 000 euroa lainaa ole paha, mutta jos valmistuu kampaajaksi on tilanne ihan eri. Jos olisin nyt valinnan edessä, ottaisin täydet opintolainat niin että hyvityksestä hyötyy enemmän, mutta säästäisin isomman osan.

Kampaaja ei kyllä tarvi eikä saa 20 000 euron opintolainaa.