Lue keskustelun säännöt.
Taisin vahingossa saada selville puolisoni mahdollisen syrjähypyn
12.06.2023 |
Tämä syrjähyppy on siis mahdollisesti tapahtunut pari vuotta sitten (tarkistin päiväkirjasta). Tuolloin puolisoni oli menossa viikonlopuksi veljensä mökille. Silloin olin päiväkirjamerkintäni mukaan ihmetellyt muutamaa seikkaa: Sitä, että hän ajoi partansa lähtiessään mökille (hänelle epätyypillistä) ja toiseksi sitä, että palattuaan, hän ei kertonut mitään koko viikonlopusta. Sellaista normaalia rupattelua siitä, millaista oli ollut tai mitä oli puuhattu tai tuumailtu, ei syntynyt.
Eilen sitten olimme ajelemassa kotiin päin autolla ja hän mainitsi, että tämä samainen veli on ollut mökillä koko viikonlopun. Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee. Minä siihen sitten vähän ihmeissäni kysyin, että onko hänen veljellään montakin mökkiä käytössään. Ei kuulemma, sanoi mies, eikä tajunnut kai ollenkaan miksi asiaa kysyin. Minulle siis valkeni heti tästä keskustelusta, että veljen mökillä ei olla oltu muutamaa vuotta aikaisemmin.
Nyt sitten pohdiskelen tätä kaikkea. Meidän avioliittomme on kestänyt tähän mennessä 20 vuotta ja meillä on hyvä yhdessä. Ja minä ihmettelen, miksi minusta ei tunnu oikein miltään. Ei siis kiukkua, ei vihaa, ei katkeruutta ei mustasukkaisuutta, ei mitään. En ole puolisoni kanssa nyt puhunut tästä asiasta vielä ollenkaan, olen miettinyt vain päässäni tätä koko juttua. Muistan vain sen, että kun muutama vuosi sitten tein asiasta päiväkirjamerkinnän, niin silloin vatsani oli solmussa, olin täynnä pahoja aavistuksia ja vaistoni kilkattivat kuin kirkonkellot. Ja nyt, kun ehkä sain selville, että olin tuolloin oikeassa, niin ei tule mitään tunteita. Mitä ihmettä nyt siis? Kohautanko olkapäitä ja jatkan vain kuten tähänkin asti, vai pitääkö asiaa alkaa pöyhimään läpi? Minä en tiedä.
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännöllisesti ja loogisesti ajatteleva ihminen ja tapani on keksiä kaikkiin ongelmiin vedenpitävä, mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu. Tiedän, että väittämääni ei uskota, mutta miehillä ei ole mitään tunne-elämää. On alkukantaiset tarpeet, kuten nälkä, jano ja paneminen. Se riittää niille. Niitä (ns. miehiä) ei kannata ottaa vakavasti.
Tuosta voitte kiistellä, mutta asia on objektiivisesti ajattelevalle ihmisille kirkas ja selvä kuin päivä.
Okei.
Miten tämä ongelma ratkaistaan?
Ne jotka uskaltavat mennä naimisiin, mitä ajattelette tästä ehdotuksesta?
1. Sopikaa ennen naimisiinmenoa, saako pettää. Tehkää kirjallinen sopimus ja allekirjoittakaa.
2. Jos kumpikin suostuu, asia on ok. Allekirjoittakaa.
3. Jos kumpikin tai toinen ei suostu ja toinen kuitenkin pettää, pettäjän on maksettava vahingonkorvaukset. Allekirjoittakaa.
4. Pakottakaa poliitikot tekemään tuollainen laki.
Tunteilemalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. On käytettävä järkeä. Vahingonkorvauksen on oltava tarpeeksi suuri.
Tuollaisesta voidaan keskinäisesti sopia ihan pätevästi. Ei tarvita mitään uutta lakia.
Voihan sitä sopia mitä vain, mutta eipä päde oikeudessa tuollainen, ja se tuossa varmaan oli tarkoituksena ett äsitten toinen joutuisi maksamaan korvauksia. Ei mikään oikeus määrää sellaisia maksettavaksi, ja jos tähän nyt tulee taas se sama kitinä että voihan sitä keskenään sopia niin sanonpahan vain, että varmaan oli sovittukin että ollaan uskollisia mutta eipä oltukaan.
Maailman sivu on yritetty jopa ihan päitä pois hakkggaamalla estää kahdn ihmisen välinen kanssakäyminen, mutta ei ole vielä onnistuttu.
Mitä ihmettä tarkoitat? Tuomioistuin nimenomaan toteaa tuolloin sopimuksen voimassaolon, ja tuomiollaan velvoittaa toisen maksamaan. Onnistuu lähtökohtaisesti ihan summaarisella haastehakemuksella. Kannattaa vähän perehtyä.
Suomessa ei homma mene niin, että mikä tahansa kirjoitettu sopimus olisi ketään velvoittava. Oli mikä sopimus tahansa ja vaikka kenen allekirjoittama tahansa, niin jos siinä on jotain älyttömyyksiä niin mikään tuomioistuin ei katso sitä sopimusta velvoittavaksi kenellekään.
Ei toki mikä tahansa sopimus, esim. rikollisia seikkoja sisältävä, mutta lähtökohtaisesti Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus. Nyt puhutussa sopimuksessa ei ole lähtökohtaisesti mitään, miksi tuomioistuin ei katsoisi sitä velvoittavaksi, jos molemmat ovat vapaaehtoisesti siihen sitoutuneet. Voi kuulostaa maallikosta kummalliselta, lähinnä siksi, että kyseisenlaisia sopimuksia varmaan harvoin tehdään silloin, kun menee hyvin. Mutta ei sopimus tuomioistuimelle mikään ongelma ole. T. Juristi
Ei saletisti mikään tuomioistuin määrää kenenkään maksamaan korvauksia pettämisestä vaikka siitä olisi kirjoitettu millainen sopimus tahansa. Toteavat vain sopimuksen mitättömäksi tai eivät suostu käsittelemään asiaa ollenkaan.
MIhin perustat tämän kuvitelmasi? T. Juristi
Sopimus ei saa olla kummankaan sopijaosapuolen kannalta kohtuuton. Jos sopimus velvottaa korvauksiin niin korvauksilla pitää olla jotkut faktiset perusteet eli siis aiheutettu taloudellinen vahinko. Varsinkin kun mitään laitonta tai taloudellista vahinkoa ei ole taphtunut niin tällaiset "moraaliset sopimukset" ovat lähinnä muodollisia mielipiteen ilmaisuja kuten vaikka joku raittiuslupaus tai neitsyyslupaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännöllisesti ja loogisesti ajatteleva ihminen ja tapani on keksiä kaikkiin ongelmiin vedenpitävä, mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu. Tiedän, että väittämääni ei uskota, mutta miehillä ei ole mitään tunne-elämää. On alkukantaiset tarpeet, kuten nälkä, jano ja paneminen. Se riittää niille. Niitä (ns. miehiä) ei kannata ottaa vakavasti.
Tuosta voitte kiistellä, mutta asia on objektiivisesti ajattelevalle ihmisille kirkas ja selvä kuin päivä.
Okei.
Miten tämä ongelma ratkaistaan?
Ne jotka uskaltavat mennä naimisiin, mitä ajattelette tästä ehdotuksesta?
1. Sopikaa ennen naimisiinmenoa, saako pettää. Tehkää kirjallinen sopimus ja allekirjoittakaa.
2. Jos kumpikin suostuu, asia on ok. Allekirjoittakaa.
3. Jos kumpikin tai toinen ei suostu ja toinen kuitenkin pettää, pettäjän on maksettava vahingonkorvaukset. Allekirjoittakaa.
4. Pakottakaa poliitikot tekemään tuollainen laki.
Tunteilemalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. On käytettävä järkeä. Vahingonkorvauksen on oltava tarpeeksi suuri.
Tuollaisesta voidaan keskinäisesti sopia ihan pätevästi. Ei tarvita mitään uutta lakia.
Voihan sitä sopia mitä vain, mutta eipä päde oikeudessa tuollainen, ja se tuossa varmaan oli tarkoituksena ett äsitten toinen joutuisi maksamaan korvauksia. Ei mikään oikeus määrää sellaisia maksettavaksi, ja jos tähän nyt tulee taas se sama kitinä että voihan sitä keskenään sopia niin sanonpahan vain, että varmaan oli sovittukin että ollaan uskollisia mutta eipä oltukaan.
Maailman sivu on yritetty jopa ihan päitä pois hakkggaamalla estää kahdn ihmisen välinen kanssakäyminen, mutta ei ole vielä onnistuttu.
Mitä ihmettä tarkoitat? Tuomioistuin nimenomaan toteaa tuolloin sopimuksen voimassaolon, ja tuomiollaan velvoittaa toisen maksamaan. Onnistuu lähtökohtaisesti ihan summaarisella haastehakemuksella. Kannattaa vähän perehtyä.
Suomessa ei homma mene niin, että mikä tahansa kirjoitettu sopimus olisi ketään velvoittava. Oli mikä sopimus tahansa ja vaikka kenen allekirjoittama tahansa, niin jos siinä on jotain älyttömyyksiä niin mikään tuomioistuin ei katso sitä sopimusta velvoittavaksi kenellekään.
Ei toki mikä tahansa sopimus, esim. rikollisia seikkoja sisältävä, mutta lähtökohtaisesti Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus. Nyt puhutussa sopimuksessa ei ole lähtökohtaisesti mitään, miksi tuomioistuin ei katsoisi sitä velvoittavaksi, jos molemmat ovat vapaaehtoisesti siihen sitoutuneet. Voi kuulostaa maallikosta kummalliselta, lähinnä siksi, että kyseisenlaisia sopimuksia varmaan harvoin tehdään silloin, kun menee hyvin. Mutta ei sopimus tuomioistuimelle mikään ongelma ole. T. Juristi
Onhan Suomessa allekirjoitettu aikaisempina vuosina vaikka raittiuslupauksiakin mutta ei niiden rikkomisista ole ketään haastetu oikeuteen. Mikä tahansa sopimus ei siis automattisesti ole velvoittava varsinkaan silloin kun sen takana ei ole mitään lainsäädäntöä joka sitä tukisi. On eri asia tehdä vaikka taloudellisia sopimuksia koska niiden takana on erilaisia lakeja siitä miten kyseiset sopimukset pitää tehdä ja mihin ne velvoittavat. Tällaiset "lupaan olla pettämättä sinua" sopimukset taas vertautuvat juuri vaikka raittiuslupauksiin eli ovat enemmän tahdon ilmaisuja kuin juridisia sopimuksia.
"Hän mainitsi, että tämä samainen veli on ollut mökillä koko viikonlopun. Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee."
JOS mies olisi ollut mökillä, ja hänellä olisi kyseisestä paikasta ja siellä oleskelusta oikea muistijälki, onko tuo asia, joka tulee veljen mökistä ensimmäisenä mieleen ja sen haluaa sanoa toiselle? Minusta olisi todennäköisintä, että ajatukset menisivät johonkin kyseisellä mökillä tehtyyn aktiviteettiin / erikoisuuteen / hauskaan juttuun / epäkohtaan tai johonkin joka on jäänyt OMASTA käynnistä siellä mieleen. Tyyliin, "X on ollut mökillä koko viikonlopun. Varmaan kiroilee taas laiturin nostamista / Siellä on kyllä ihan liikaa hyttysiä / Saa taas elää alkeellisesti sen vinon huussin kanssa / Puusavottaa sillä kyllä riittää".
Jos taas ei ole koskaan ollut siellä, ei paikasta ole paljon muuta sanottavaa kuin ikään kuin "paras tieto", joka koko mökistä itsellä on, eli esim. sijaintipaikkakunta. Tyyliin, "en ole koskaan käynyt Tuurin kyläkaupassa, mutta kai se jossain Pohjanmaalla sijaitsee".
Pelkkää spekulointia, totta kai. Mutta minusta on vain outoa spontaanisti sanoa noin, jos on oma kokemus kyseisestä paikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännöllisesti ja loogisesti ajatteleva ihminen ja tapani on keksiä kaikkiin ongelmiin vedenpitävä, mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu. Tiedän, että väittämääni ei uskota, mutta miehillä ei ole mitään tunne-elämää. On alkukantaiset tarpeet, kuten nälkä, jano ja paneminen. Se riittää niille. Niitä (ns. miehiä) ei kannata ottaa vakavasti.
Tuosta voitte kiistellä, mutta asia on objektiivisesti ajattelevalle ihmisille kirkas ja selvä kuin päivä.
Okei.
Miten tämä ongelma ratkaistaan?
Ne jotka uskaltavat mennä naimisiin, mitä ajattelette tästä ehdotuksesta?
1. Sopikaa ennen naimisiinmenoa, saako pettää. Tehkää kirjallinen sopimus ja allekirjoittakaa.
2. Jos kumpikin suostuu, asia on ok. Allekirjoittakaa.
3. Jos kumpikin tai toinen ei suostu ja toinen kuitenkin pettää, pettäjän on maksettava vahingonkorvaukset. Allekirjoittakaa.
4. Pakottakaa poliitikot tekemään tuollainen laki.
Tunteilemalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. On käytettävä järkeä. Vahingonkorvauksen on oltava tarpeeksi suuri.
Tuollaisesta voidaan keskinäisesti sopia ihan pätevästi. Ei tarvita mitään uutta lakia.
Voihan sitä sopia mitä vain, mutta eipä päde oikeudessa tuollainen, ja se tuossa varmaan oli tarkoituksena ett äsitten toinen joutuisi maksamaan korvauksia. Ei mikään oikeus määrää sellaisia maksettavaksi, ja jos tähän nyt tulee taas se sama kitinä että voihan sitä keskenään sopia niin sanonpahan vain, että varmaan oli sovittukin että ollaan uskollisia mutta eipä oltukaan.
Maailman sivu on yritetty jopa ihan päitä pois hakkggaamalla estää kahdn ihmisen välinen kanssakäyminen, mutta ei ole vielä onnistuttu.
Mitä ihmettä tarkoitat? Tuomioistuin nimenomaan toteaa tuolloin sopimuksen voimassaolon, ja tuomiollaan velvoittaa toisen maksamaan. Onnistuu lähtökohtaisesti ihan summaarisella haastehakemuksella. Kannattaa vähän perehtyä.
Suomessa ei homma mene niin, että mikä tahansa kirjoitettu sopimus olisi ketään velvoittava. Oli mikä sopimus tahansa ja vaikka kenen allekirjoittama tahansa, niin jos siinä on jotain älyttömyyksiä niin mikään tuomioistuin ei katso sitä sopimusta velvoittavaksi kenellekään.
Ei toki mikä tahansa sopimus, esim. rikollisia seikkoja sisältävä, mutta lähtökohtaisesti Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus. Nyt puhutussa sopimuksessa ei ole lähtökohtaisesti mitään, miksi tuomioistuin ei katsoisi sitä velvoittavaksi, jos molemmat ovat vapaaehtoisesti siihen sitoutuneet. Voi kuulostaa maallikosta kummalliselta, lähinnä siksi, että kyseisenlaisia sopimuksia varmaan harvoin tehdään silloin, kun menee hyvin. Mutta ei sopimus tuomioistuimelle mikään ongelma ole. T. Juristi
Onhan Suomessa allekirjoitettu aikaisempina vuosina vaikka raittiuslupauksiakin mutta ei niiden rikkomisista ole ketään haastetu oikeuteen. Mikä tahansa sopimus ei siis automattisesti ole velvoittava varsinkaan silloin kun sen takana ei ole mitään lainsäädäntöä joka sitä tukisi. On eri asia tehdä vaikka taloudellisia sopimuksia koska niiden takana on erilaisia lakeja siitä miten kyseiset sopimukset pitää tehdä ja mihin ne velvoittavat. Tällaiset "lupaan olla pettämättä sinua" sopimukset taas vertautuvat juuri vaikka raittiuslupauksiin eli ovat enemmän tahdon ilmaisuja kuin juridisia sopimuksia.
Suomessa sopimusten sisältöä ei lähtökohtaisesti säädellä laeilla, vaan kuten täällä on jo todettu, vallitsee sopimusvapaus. On olemassa poikkeuksia, joissa sopimuksille asetetaan pakottavia reunaehtoja, kuten kuluttajien kanssa tehtävät sopimukset (koska kuluttajaa pidetään heikompana osapuolena kuin yrityksiä), avioliittoon vihkiminen (pitää tehdä tietyllä tavalla määrämuotoisesti) ja tämän tyyppiset. Mutta lähtökohtaisesti meillä ei ole mitään lakia, joka vaatisi, mistä saa sopia ja miten se pitää tehdä. Sopimusta ei tarvitse esimerkiksi kirjoittaa paperille, vaan suullinen sopimus on myös ok. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea esimerkiksi professori Mika Hemmon kirjallisuutta sopimusoikeudesta. Tai ihan vaan googlettaa mitä tarkoittaa sopimusvapaus. Raittiuslupaus on huono esimerkki, koska sillä ei ole toista osapuolta. Ei siis ole juridisesti katsoen sopimus.
Vierailija kirjoitti:
"Hän mainitsi, että tämä samainen veli on ollut mökillä koko viikonlopun. Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee."
JOS mies olisi ollut mökillä, ja hänellä olisi kyseisestä paikasta ja siellä oleskelusta oikea muistijälki, onko tuo asia, joka tulee veljen mökistä ensimmäisenä mieleen ja sen haluaa sanoa toiselle? Minusta olisi todennäköisintä, että ajatukset menisivät johonkin kyseisellä mökillä tehtyyn aktiviteettiin / erikoisuuteen / hauskaan juttuun / epäkohtaan tai johonkin joka on jäänyt OMASTA käynnistä siellä mieleen. Tyyliin, "X on ollut mökillä koko viikonlopun. Varmaan kiroilee taas laiturin nostamista / Siellä on kyllä ihan liikaa hyttysiä / Saa taas elää alkeellisesti sen vinon huussin kanssa / Puusavottaa sillä kyllä riittää".
Jos taas ei ole koskaan ollut siellä, ei paikasta ole paljon muuta sanottavaa kuin ikään kuin "paras tieto", joka koko mökistä itsellä on, eli esim. sijaintipaikkakunta. Tyyliin, "en ole koskaan käynyt Tuurin kyläkaupassa, mutta kai se jossain Pohjanmaalla sijaitsee".
Pelkkää spekulointia, totta kai. Mutta minusta on vain outoa spontaanisti sanoa noin, jos on oma kokemus kyseisestä paikasta.
Näin voisi kuvitella. Mutta jos ei ole käynyt ja unohtaa että piti valehdella / pitäytyä tarinassa, voi sattua lipsahdus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne,.mutta olen mies. Tuo kuvio, kun tunsit että pettämisen jälkeen menee paremmin, johtui siitä, että pettäminen työnnettiin taka-alalle ja sitä ei käsitelty kunnolla. Sen sijasta sait enemmän huomiota ja luultavasti hyvää seksiä. Näin meillä. Silti lopulta jää lopulta paha maku suuhun.
Kyllä. Suunnilleen näin se meni. Sitten ne asiat kuitenkin pulpahtelee pintaan aina välillä. Joskus pelkään, että minusta tulee vanhemmiten katkera. Se ei ole yhtään minulle tyypillistä, mutta kun elämä tarpeeksi monottaa päähän, niin kai sekin on mahdollista. Yritän nyt oppia siihen, etten enää uhraudu kenenkään vuoksi, vaan elän omaa elämääni kuten haluan. Se on vaikeaa.
Joskus ajattelin pyhässä vihassani niin, että jos minulle tulee tilaisuus johonkin, mitä oikeasti haluan, en jätä sitä käyttämättä tuon mieheni takia. Ikään kuin hetken verran tajusin, että tämä on minun elämäni, jonka saan käyttää juuri niin kuin haluan. Mutta tajuan myös, että mieheni ei kestäisi minulta puoltakaan siitä, mitä hän on tehnyt minulle. Tiedän olevani paljon vahvempi ja vakaampi kuin hän.
Mutta se ei silti oikeuta kohtelemaan minua väärin enkä tiedä paljonko yhdeltä ihmiseltä voidaan vaatia. Joskus tuntuu, että ihan sama. Joskus siltä, että tässäkö tämä elämä oli. Joskus meinaan musertua taakan alle, koska ei ole ketään, kenen kanssa jakaa sitä tai joka hetken verran ymmärtäisi, mitä olen käynyt läpi. Luulen, että se auttaisi, kun joku kerran näkisi sen ja vaikka halaisi lohduttavasti. Tunnen yhden miespuolisen henkilön, jolle voisin ehkä tilaisuuden tullen avautua, ja ehkä tekisinkin niin, vaikka mieheni pitäisi sitä suurena petturuutena, jos tietäisi. Ajattelen kuitenkin niin, että hän jätti minut selviämään tästä itse aiheuttamastaan sotkusta yksin ja minulla on oikeus käsitellä nämä asiat siten mikä on minulle tarpeellista. Hän olisi voinut monessa kohtaa toimia itse toisin. Sitten toisaalta ajattelen, että miksi se sitäkään tuttua kiinnostaisi. Kunhan kuvittelen. Ehkä parempi kun en puhu kenellekään.
Oletko sinä saanut puhua siitä kenenkään kanssa?
Sun ajatuksenjuoksu etenee ihan samoin kuin minulla. Olen puhunut yhden entisen alaiseni kanssa, joka pitkään uskoi, että olen vain niin mustasukkainen, vaikka tongin asioita sen takia, että saisin tietää mitä parisuhteessani tapahtuu. Miksi olen se jonka niskaan vaimo kaataa kaikki pettymyksensä. Vaimo sanoi pariterapiassa, että kun olen henkisesti niin paljon vahvempi, niin voi kaataa kaikki niskaani... joo-o. Vaimo on kaikille muille ystävällinen ja minulle tyly, vaikka en ole tehnyt mitään sellaista, että ansaitsisin sellaisen kohtelun.
Olen asian kanssa aika yksin. Koen katkeruutta, turhautuneisuutta, koen että minua on huijattu, menetin elämästä parhaan osani, kun yritin olla vaimolle avuksi ja hän kiitti pettämällä. Olen ollut niin perhekeskeinen ja varsinaisia sydänystäviä ei ole. Kaikki henkilöt, joita ei montaa ole, kyseenalaistaa vaimon pettämiset ja yrittävät selittää niitä parhain päin, kuten "vaimosi ehkä latasi Badoon varmaan ihan vaan läpällä..."
Ajattelen samoin, että seuraavaksi kun haluan jotain, minä oikeasti toteutan sen. Me olemme varmaan liian kilttejä ja joustavia. Vaimo ei hyväksy samaa käytöstä minulta, miten itse käyttäytyy minua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Tosi fiksua toimintaa... Nainen vapaalla ja panee kaikenlaisia varattuja miehiä... Ehkä kannattaisi vähän katsoa oman sukupuolen etuja myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parissa vuodessa voi kyllä helposti unohtaa jonkun vieraassa paikassa olevan mökin sijainnin tai että edes on käynyt siellä, jos on ollut silloin päissään tai muutenkin. Epäilyttäviä asioita ja yhteensattumia elämässä riittää, jos niihin haluaa keskittyä. Lähipiirissäni on ihminen, joka juuri tähän tapaan pitää kirjaa kaikista äänensävyistä ja naurahduksista, sanomisista ja sanomatta jättämisistä ja sitten sopivan tilaisuuden tullen vaatii muita tilille niistä. Elämä näyttää olevan hänelle todella raskasta ja aivan suotta, kun muiden huijaukset ja petokset ovat useimmiten hänen mielikuvitustaan, pelkkiä omia pelkoja. En väitä, että ap olisi samanlainen, mutta ylitulkinnan mahdollisuuskin on olemassa.
Jos haluat tietää, kysy ensimmäisenä miehen veljeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Tosi fiksua toimintaa... Nainen vapaalla ja panee kaikenlaisia varattuja miehiä... Ehkä kannattaisi vähän katsoa oman sukupuolen etuja myös.
No ette kai te nyt vakavissanne usko, että miehet ovat pettäjiä ja naiset pelkkiä uhreja? Todella yksinkertaistavaa ajatella, että kaikki miehet biologisesti/pakosta/hallitsemattomasti pettävät. Epäluotettavia ihmisiä on molemmissa - tai nykyään kai pitäisi sanoa kaikissa sukupuolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kyllä ollut monilla kaverien/tuttavien mökeillä joiden sijainnista muistan vain ehkä paikkakunnan (kaikista en edes sitä) mutta en lainkaan sen tarkemmin missä ne siellä sijaitsivat.
Kyseessä kuitenkin veljen mökki..
Laki menee aina sopimusten edelle. Lain voima on siis suurempi. Jos kahden ihmisen välinen sopimus on sellainen, ettei maamme laki tue sitä tai se on jopa lainvastainen, yhteiskunnassamme ei tuomita sellaisen sopimuksen rikkojaa sanktioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laki menee aina sopimusten edelle. Lain voima on siis suurempi. Jos kahden ihmisen välinen sopimus on sellainen, ettei maamme laki tue sitä tai se on jopa lainvastainen, yhteiskunnassamme ei tuomita sellaisen sopimuksen rikkojaa sanktioihin.
Lopeta jo. Ei tässä topicissa ole kyse sinun sekavien sopimusoikeudellisten käsitystesi oikomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Huono.
No niin minustakin, mutta keräsi hurjasti ylänuolia ja keskustelua. Eiköhän provo ajanut sitten asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko aloittaja ettei miehet lue tätä palstaa ?
Polta se päiväkirjas, ei siitä ole sulle näköjään mitään muuta kuin haittaa ja päänvaivaa. Jos joka ukko kiinnittäisi tarkkaa ja epäilylle avointa huomiota kaikiin vaimon menemisiin, tulemisiin ja vaikkapa ostoksiin, niin kyllä siinä menis pää sekaisin kun kaikenlaisia kuvioita voisi ajatuksissaan hahmottaa.
Toiseen joko luotetaan tai sitten ei. Se epäily on juuri sitä, ettei luoteta. Pitäisiköhän Suomeen järjestää eräiden harrastamien suviseurojen kokoiset vuosittaiset parinvaihtotapaamiset: uudet parit löisivät hynttyynsä yhteen aina vuodeksi kerrallaan, ja seuraavana vuonna uudet parit. Kai sitä nyt yksi vuosi sentään voidaan yhdessä elää, luotetaan tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Tuolloin oli siis tilanteita, jolloin mies oli usein pahantuulinen, ei oikein päästänyt lähelle ja saattoi myös kommentoida loukkaavasti, mitä hän ei yleensä tee ja sitten hän kävi paljon ajelemassa autolla. Tämä käytös herätti minussa sitten ensin ihmetystä ja sen jälkeen mustasukkaisuutta, kun paljon tuli mietittyä, missä hän oikein pyörii. Kertomansa mukaan hän tuolloin tapasi miespuolista työkaveriaan.
Niin varmaan!!! Hah hah hah. Täähän on ihan selkee keissi.
Satutko tietämään tämän työkaverin ihan nimeltä, vai sanoiko mies vain "työkaveri"?
Tiedätkö, onko tuo työkaveri perheellinen vai sinkku? Meinaan perheellisillä ei todellakaan ole aikaa tapailla jotain "työkaveria" useasti, aikaa riittää just ja just töiden ja oman perheen pyöritykseen.
Mitä mies sanoi syyksi, miksi yhtäkkiä jotain työkaveria pitää tapailla ja miten he muka viettivät aikaa?
Nyt kyllä haiskahtaa, että hänellä oli toinen nainen tuolloin ja toi mökkiviikonloppu kruunasi asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Juu, 99 % miehistä, jotka ovat edes auttavasti ulkonäön omaavia, pettää.
T. Kolme ravintolaa omistava ja niissä aika ajoin itsekin työskentelevä ja vapaalla itsekin noita miehiä hyväkseen käyttänyt.
Ja sinä ihan aikuisten oikeesti arvelet että ravintolassa ramppaavat ja siellä naisia iskevät miehet edustavat tasaista otosta kaikista Suomen miehistä...Just ja hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kyllä ollut monilla kaverien/tuttavien mökeillä joiden sijainnista muistan vain ehkä paikkakunnan (kaikista en edes sitä) mutta en lainkaan sen tarkemmin missä ne siellä sijaitsivat.
Kyseessä kuitenkin veljen mökki..
Lisäksi pitää ottaa huomioon, että muka-mökkeily tapahtui keskellä ahdistavaa, harmaata pandemiaa. Mies pääsi hetkeksi pois kotoaan, jossa seinät olivat alkaneet kaatua päälle.
Mökkiviikonlopun pitäisi kaiken järjen mukaan olla yksi harvoista muistiin jääneistä valopilkuista pandemian ajoilta. Miehen voisi olettaa höpöttävän mökistä usein vielä jälkikäteenkin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kyllä ollut monilla kaverien/tuttavien mökeillä joiden sijainnista muistan vain ehkä paikkakunnan (kaikista en edes sitä) mutta en lainkaan sen tarkemmin missä ne siellä sijaitsivat.
Kyseessä kuitenkin veljen mökki..
Lisäksi pitää ottaa huomioon, että muka-mökkeily tapahtui keskellä ahdistavaa, harmaata pandemiaa. Mies pääsi hetkeksi pois kotoaan, jossa seinät olivat alkaneet kaatua päälle.
Mökkiviikonlopun pitäisi kaiken järjen mukaan olla yksi harvoista muistiin jääneistä valopilkuista pandemian ajoilta. Miehen voisi olettaa höpöttävän mökistä usein vielä jälkikäteenkin.
-eri
Ja varsinkin, kun kävi siellä vain yhden kerran!!! Niinkuin vähän once in a lifetime kokemus, kun niin harvoin näkee veljeäänkään (noin kerran vuodessa).
Varmaan siitä tajuaa että ei oo puhunu viikonlopusta. Ettei tarvii enempää valehdella