Taisin vahingossa saada selville puolisoni mahdollisen syrjähypyn
Tämä syrjähyppy on siis mahdollisesti tapahtunut pari vuotta sitten (tarkistin päiväkirjasta). Tuolloin puolisoni oli menossa viikonlopuksi veljensä mökille. Silloin olin päiväkirjamerkintäni mukaan ihmetellyt muutamaa seikkaa: Sitä, että hän ajoi partansa lähtiessään mökille (hänelle epätyypillistä) ja toiseksi sitä, että palattuaan, hän ei kertonut mitään koko viikonlopusta. Sellaista normaalia rupattelua siitä, millaista oli ollut tai mitä oli puuhattu tai tuumailtu, ei syntynyt.
Eilen sitten olimme ajelemassa kotiin päin autolla ja hän mainitsi, että tämä samainen veli on ollut mökillä koko viikonlopun. Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee. Minä siihen sitten vähän ihmeissäni kysyin, että onko hänen veljellään montakin mökkiä käytössään. Ei kuulemma, sanoi mies, eikä tajunnut kai ollenkaan miksi asiaa kysyin. Minulle siis valkeni heti tästä keskustelusta, että veljen mökillä ei olla oltu muutamaa vuotta aikaisemmin.
Nyt sitten pohdiskelen tätä kaikkea. Meidän avioliittomme on kestänyt tähän mennessä 20 vuotta ja meillä on hyvä yhdessä. Ja minä ihmettelen, miksi minusta ei tunnu oikein miltään. Ei siis kiukkua, ei vihaa, ei katkeruutta ei mustasukkaisuutta, ei mitään. En ole puolisoni kanssa nyt puhunut tästä asiasta vielä ollenkaan, olen miettinyt vain päässäni tätä koko juttua. Muistan vain sen, että kun muutama vuosi sitten tein asiasta päiväkirjamerkinnän, niin silloin vatsani oli solmussa, olin täynnä pahoja aavistuksia ja vaistoni kilkattivat kuin kirkonkellot. Ja nyt, kun ehkä sain selville, että olin tuolloin oikeassa, niin ei tule mitään tunteita. Mitä ihmettä nyt siis? Kohautanko olkapäitä ja jatkan vain kuten tähänkin asti, vai pitääkö asiaa alkaa pöyhimään läpi? Minä en tiedä.
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tässä asian toinen puoli. Mulla on suhde varatun miehen kanssa. Mies oli eroamassa vaan ei eronnut. Syy on vain ja ainoastaan lapset. Kumma homma jos ei vaimo tiedä. Tätä on kestänyt v u o s i a. Olen ollut miehelle pelastusrengas omasta elämästään ja hän mulle monin tavoin. Kannattaa kaivella ne outoudet pohjamutia myöten. Sieltä yleensä löytyy aika paljon muuta. Elämä nyt vaan ei ole aivan mustavalkoista.
Vuosien varrella kuudesta tuttavapiirin parisuhteista viisi jatkoivat yhdessäoloa pettämisen tultua ilmi. Jokainen näistä jutuista meni niin, että pettäjä pisti välit täysin poikki petoskumppaniinsa, jopa se joka tuli kuitenkin lopulta jätetyksi. Joten jos neuvot täällä kaivelemaan pohjamutia, tyhjennät luultavasti samalla sitä omaa pelastusrengastasi.
Moni pettäjä haluaa pysyä tutussa turvallisessa suhteessaan, eikä todellakaan omatoimisesti lähtisi. Ja syynä ei ole lapset, vaan itsekeskeisyys.
Näin. Jos jostain kumman syystä vehkeilisin miehen selän takana jotain seksijuttuja toisen kanssa, niin en missään tapauksessa haluaisi siltikään erota miehestäni. Koska näissä on niin kova ristiriita, niin en tule pettämään miestäni koskaan. Sen jälkeen on niin paljon viturallaan, ja pakko tehdä lisää huonoja valintoja.
Yli puolet tän miekkosen avioliitosta ollaan oltu kimpassa. Eri asiasta puhutaan nyt. Ja tosiaan, tiedän mitä saan tästä, eikä se ole rippeet tai jämät. Tää on mun valinta ja hänen elää nyt näin. Harmi että vaimolla ei ole samaa mahdollisuutta valita täyden tiedon pohjalta.
En vastannut sinun viestiisi vaan lainaamaani viestiin. Jos lainaan, niin vastaan aina lainaamaani viestiin enkä johonkin toiseen viestiin. Eli ilmankos kyse on eri asiast kun en sinulle edes "puhunut".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että Ap:lle on ehkä kohtuuttomalta tuntuva taakka nyt alkaa keskellä kauneinta kesää ajaa läpi mahdollista eroprosessia. Mutta kyllä siinä myy aika ison osan itsestään, jos päättää että aikoo "tyytyä" paskaan kumppaniin sen takia, ettei jaksa erotakaan. Sinun tulee olemaan tosi vaikea selittää itsellesi, miksi et ansaitsisi ihmistä, joka ei valehtele sinulle. Ero kirpaisee kerran, mutta liero kumppanina kairaa sisuksia syvältä joka ikinen päivä. Hyvä se on täältä sivusta huudella, mutta silti toivotan sinulle tsemppiä ottaa kissa pöydälle per heti. Kaunis kesä voi olla psyykkisesti hyväkin aika erota, kun ei ole muuten pimeää ja masentavaa, vaan tuntuu että edes jotenkin elämä kantaa.
Onko rehellisiä ihmisiä enää edes olemassa? Enpä usko tämän liiton koettuani.
No käsittääkseni itse luet itsesi rehelliseksi?
Tämä logiikka minuakin on lohduttanut. Jos minä olen uskollinen, rehellinen ja kykenen rakastamaan oikeasti, en voi olla ainoa sellainen tässä maailmassa. Siispä todellista rakkautta ON olemassa jne.
Sivusta
"Tietää Köyliön, muttei sitä missä mökki sijaitsee".
Minusta tuo kuulostaa siltä, kuin ei olisi koskaan tuolla mökillä käynytkään. Olettaisi, että miehesi olisi jatkanut keskustelua siitä, että on käynyt siellä vain kerran ja ei tarkkaan muista sijaintia tms.
Ap, sanoit, että mieheltäsi ei löydy nöyryyttä. Miten tämä käytännössä ilmenee? Jos oletetaan, että Köyliö-case on totta, niin se vaatii mieheltäsi itsekkyyttä ja minäkeskeisyyttä. Sopisiko tämä hänen persoonaansa sinun mielestäsi? Pystyykö miehesi yleisesti ottaen myöntämään olevansa väärässä ja pyytämään anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Olisi tosi kiva tietää, mikä näiden "ei kannata kysellä eikä tunnustaa" -tyyppien mielestä on parisuhteen pointti? Meinaan, jos kerran luottamuksella ei ole mitään väliä, niin miksi ihmeessä jumittaa yhdessä ylipäätään? Taloudellisten puitteiden takiako?
Tätä mäkin ihmettelen. Itse rilluttelin nuorena riittävästi, ja 35v menin mieheni kanssa yhteen. En näe pointtia olla yhdessä ja haikailla muita. Ymmärrän kyllä sen että nuorena mennään yhteen ja sitten tulee kaikenlaista, mutta omalla kohdallani en näin halunnut toimia.
Kannattaa erota jo senkin takia, ettei teillä ole seksiä eikä tunnetta. Ei omaisuuden takia kannata elämää pilata ja mitä pidemmälle elämä edistyy sitä enemmän luottamuspula vaivaa ja kun jonain päivänä miehesi lähtee niin olet katkera vanha akka.
Ei rikottu ruukkukaan enää vettä pidä.
Elämäsi menee koko ajan miestäsi kytäten ja se jos mikä on täyttä h... niin sinusta kuin erityisesti miehestäsi.
Kaiken muun lisäksi pettäjä jättää kaiken suhteen päättämisen päänvaivan toiselle, joka saa tehdä ihan kaiken aloitteen tekemisestä asian selvittämiseen esim. terapiassa. Millaista elämän vapaamatkustamista.
Kaikki miehet pettää anna olla.Turha erota.Ne saa seikkailuista fiilikset.
Kaikki ne kirjoitti:
Kaikki miehet pettää anna olla.Turha erota.Ne saa seikkailuista fiilikset.
Eikö loogisempaa olisi sitten nimenomaan erota ja elää ilman pettäjää omassa kotona?
Onhan näitä ympärileikattu ja vehkeitä että naivat naapuria kun vaimo kaupassa tai toisella paikkakunnalla muita kuin esittää hyvää miestä toisella useat urheilullisia ja monet työmatkoilla energiaa on.Voi olla lapsia monien kanssa vaimot ei tiedä mitään.
No ei mitään yksi meni synnyttämään niin samaan aikaan selvisi kuubalainen nainen myös synnyttää sama isä lapsella et älkää nyt tyhmiä olko.
Yksikin niin rikas mies vaimo sihteeri nukkumassa prostituution luona sen asunnossa.
Ehkä yksi syy sille, että pettäjiä on niin paljon, on juuri tuo, että moni kumppani vaan alistuu paskasti kohdeltavaksi. "Se pettää minua, mutta niin varmaan muutkin, joten jatkakoon. Minä jään ja annan sen tapahtua." Mistä johtuu, että suuri osa (naisista?) on tällaisia kynnysmattoja? Kiltin tytön syndrooma äärimmilleen vietynä? Laiskasti ajateltua biologista yleistämistä? "Miehet on sikoja, EIKÄ SILLE MITÄÄN VOI, joten olen vain tässä kuin ei mitään olisi tapahtunut"?
En käsitä. Onko tämä malli opittu jostain sodan ajan miesten harjoittamasta vaimojen kaltoinkohtelusta vai mistä?
Joku Turkin molokki nai kaikkia mitä ehti turistinaiset pinossa ja yhden naisen lapset nai siinä sivussa sai sitten tuomioita myös huumeista
Varastetulla autolla liikkeellä kirjoitti:
Joku Turkin molokki nai kaikkia mitä ehti turistinaiset pinossa ja yhden naisen lapset nai siinä sivussa sai sitten tuomioita myös huumeista
Rauhoitu. Sulla on nyt silmät kierossa. Turha yrittää kirjoittaa, kukaan ei ymmärrä mitään sun solkotuksesta.
Yhden naisen mies jäi kiinni yölliset naimapuuhat kun naapurit valitti nainen oli yötyössä samalla asunnossa olikin muita naisia
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.[/quote]
Sama, paitsi välillä joidenkin kanssa myös keskusteltiin parisuhteista ja osa vain mainitsi vaimonsa olemassaolon, mutta ei siitä juteltu sen enempää. Kunhan hetki pidettiin haustaa. Osan kanssa suhde kesti useita vuosia. Osa miehistä oli hyvinkin vastuullisia ja käytti aina kumia toiset taas viis veisasivat terveyspuolesta. Jos alkaa tulla paljon selittämättömia hiivatulehduksia ja bakteerivaginooseja, niin selitys voi olla hyvinkin yksinkertainen. Ukko käy vieraissa.[/quote]
Niinkö sinulle kävi?
Opitko mitään?
Mikä naisen itsetuntoa vaivaa, jos suostuu oman terveytensä uhalla kenen tahansa poljettavaksi? Toivottavasti oli kunnon jyystöä, että parin päivän päästä sitä sai käsi poskella muistella apteekissa. Hyi olkoot.
Kevennys, Köyliössä et ole varmaan möķkeillyt, kun ap ainakin pysynyt terveenä!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi syy sille, että pettäjiä on niin paljon, on juuri tuo, että moni kumppani vaan alistuu paskasti kohdeltavaksi. "Se pettää minua, mutta niin varmaan muutkin, joten jatkakoon. Minä jään ja annan sen tapahtua." Mistä johtuu, että suuri osa (naisista?) on tällaisia kynnysmattoja? Kiltin tytön syndrooma äärimmilleen vietynä? Laiskasti ajateltua biologista yleistämistä? "Miehet on sikoja, EIKÄ SILLE MITÄÄN VOI, joten olen vain tässä kuin ei mitään olisi tapahtunut"?
En käsitä. Onko tämä malli opittu jostain sodan ajan miesten harjoittamasta vaimojen kaltoinkohtelusta vai mistä?
Tätä on liikkeellä! Älä usko miehesi jatkuvia valheita! Mies puhuu sinulle sen mitä haluat kuulla. Jos sinulla on pienikin epäilys, niin se on kuule ihan totta. Turhaan sinä vannotat miestä puhumaan totta, ei se mies ole sinulle koskaan ollut rehellinen!
Jätä se sika.