Lue keskustelun säännöt.
Taisin vahingossa saada selville puolisoni mahdollisen syrjähypyn
12.06.2023 |
Tämä syrjähyppy on siis mahdollisesti tapahtunut pari vuotta sitten (tarkistin päiväkirjasta). Tuolloin puolisoni oli menossa viikonlopuksi veljensä mökille. Silloin olin päiväkirjamerkintäni mukaan ihmetellyt muutamaa seikkaa: Sitä, että hän ajoi partansa lähtiessään mökille (hänelle epätyypillistä) ja toiseksi sitä, että palattuaan, hän ei kertonut mitään koko viikonlopusta. Sellaista normaalia rupattelua siitä, millaista oli ollut tai mitä oli puuhattu tai tuumailtu, ei syntynyt.
Eilen sitten olimme ajelemassa kotiin päin autolla ja hän mainitsi, että tämä samainen veli on ollut mökillä koko viikonlopun. Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee. Minä siihen sitten vähän ihmeissäni kysyin, että onko hänen veljellään montakin mökkiä käytössään. Ei kuulemma, sanoi mies, eikä tajunnut kai ollenkaan miksi asiaa kysyin. Minulle siis valkeni heti tästä keskustelusta, että veljen mökillä ei olla oltu muutamaa vuotta aikaisemmin.
Nyt sitten pohdiskelen tätä kaikkea. Meidän avioliittomme on kestänyt tähän mennessä 20 vuotta ja meillä on hyvä yhdessä. Ja minä ihmettelen, miksi minusta ei tunnu oikein miltään. Ei siis kiukkua, ei vihaa, ei katkeruutta ei mustasukkaisuutta, ei mitään. En ole puolisoni kanssa nyt puhunut tästä asiasta vielä ollenkaan, olen miettinyt vain päässäni tätä koko juttua. Muistan vain sen, että kun muutama vuosi sitten tein asiasta päiväkirjamerkinnän, niin silloin vatsani oli solmussa, olin täynnä pahoja aavistuksia ja vaistoni kilkattivat kuin kirkonkellot. Ja nyt, kun ehkä sain selville, että olin tuolloin oikeassa, niin ei tule mitään tunteita. Mitä ihmettä nyt siis? Kohautanko olkapäitä ja jatkan vain kuten tähänkin asti, vai pitääkö asiaa alkaa pöyhimään läpi? Minä en tiedä.
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi syy sille, että pettäjiä on niin paljon, on juuri tuo, että moni kumppani vaan alistuu paskasti kohdeltavaksi. "Se pettää minua, mutta niin varmaan muutkin, joten jatkakoon. Minä jään ja annan sen tapahtua." Mistä johtuu, että suuri osa (naisista?) on tällaisia kynnysmattoja? Kiltin tytön syndrooma äärimmilleen vietynä? Laiskasti ajateltua biologista yleistämistä? "Miehet on sikoja, EIKÄ SILLE MITÄÄN VOI, joten olen vain tässä kuin ei mitään olisi tapahtunut"?
En käsitä. Onko tämä malli opittu jostain sodan ajan miesten harjoittamasta vaimojen kaltoinkohtelusta vai mistä?
Ei vaan oppi on mennyt perille pikkuhiljaa. Miesyleistysten takia. Kun uskoo jo pienestä pitäen että miehet ovat tietynlaisia aina, niin sitä on vaikea muuttaa myöhemmin koskoa siitä on tullut totuus, eli fakta.
Mitäs näitä kaikki miehet- mantroja nyt onkaan?
Ainakin kaikki miehet pettää jos tilaisuus tulee. Kaikki miehet pitää yhtä ainoaa sorttia naista kaikista parhaimpana. Kaikki miehet tyytyy naiseensa, jos saisivat jonkun julkkisnaisen joka on kaunis, vaihtaisivat heti. Kaikki mieht katsoo pornoa jne.
Kun nämä on sisäistetty, ei voi oikein muuta tehdä kuin antaa asioiden tapahtua mikäli kuitenkin haluaa eism. perheen ja kaipaa läheisyyttä toiseen ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännöllisesti ja loogisesti ajatteleva ihminen ja tapani on keksiä kaikkiin ongelmiin vedenpitävä, mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu. Tiedän, että väittämääni ei uskota, mutta miehillä ei ole mitään tunne-elämää. On alkukantaiset tarpeet, kuten nälkä, jano ja paneminen. Se riittää niille. Niitä (ns. miehiä) ei kannata ottaa vakavasti.
Tuosta voitte kiistellä, mutta asia on objektiivisesti ajattelevalle ihmisille kirkas ja selvä kuin päivä.
Okei.
Miten tämä ongelma ratkaistaan?
Ne jotka uskaltavat mennä naimisiin, mitä ajattelette tästä ehdotuksesta?
1. Sopikaa ennen naimisiinmenoa, saako pettää. Tehkää kirjallinen sopimus ja allekirjoittakaa.
2. Jos kumpikin suostuu, asia on ok. Allekirjoittakaa.
3. Jos kumpikin tai toinen ei suostu ja toinen kuitenkin pettää, pettäjän on maksettava vahingonkorvaukset. Allekirjoittakaa.
4. Pakottakaa poliitikot tekemään tuollainen laki.
Tunteilemalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. On käytettävä järkeä. Vahingonkorvauksen on oltava tarpeeksi suuri.
Tuollaisesta voidaan keskinäisesti sopia ihan pätevästi. Ei tarvita mitään uutta lakia.
Voihan sitä sopia mitä vain, mutta eipä päde oikeudessa tuollainen, ja se tuossa varmaan oli tarkoituksena ett äsitten toinen joutuisi maksamaan korvauksia. Ei mikään oikeus määrää sellaisia maksettavaksi, ja jos tähän nyt tulee taas se sama kitinä että voihan sitä keskenään sopia niin sanonpahan vain, että varmaan oli sovittukin että ollaan uskollisia mutta eipä oltukaan.
Maailman sivu on yritetty jopa ihan päitä pois hakkggaamalla estää kahdn ihmisen välinen kanssakäyminen, mutta ei ole vielä onnistuttu.
Mitä ihmettä tarkoitat? Tuomioistuin nimenomaan toteaa tuolloin sopimuksen voimassaolon, ja tuomiollaan velvoittaa toisen maksamaan. Onnistuu lähtökohtaisesti ihan summaarisella haastehakemuksella. Kannattaa vähän perehtyä.
Suomessa ei homma mene niin, että mikä tahansa kirjoitettu sopimus olisi ketään velvoittava. Oli mikä sopimus tahansa ja vaikka kenen allekirjoittama tahansa, niin jos siinä on jotain älyttömyyksiä niin mikään tuomioistuin ei katso sitä sopimusta velvoittavaksi kenellekään.
Ei toki mikä tahansa sopimus, esim. rikollisia seikkoja sisältävä, mutta lähtökohtaisesti Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus. Nyt puhutussa sopimuksessa ei ole lähtökohtaisesti mitään, miksi tuomioistuin ei katsoisi sitä velvoittavaksi, jos molemmat ovat vapaaehtoisesti siihen sitoutuneet. Voi kuulostaa maallikosta kummalliselta, lähinnä siksi, että kyseisenlaisia sopimuksia varmaan harvoin tehdään silloin, kun menee hyvin. Mutta ei sopimus tuomioistuimelle mikään ongelma ole. T. Juristi
Ei saletisti mikään tuomioistuin määrää kenenkään maksamaan korvauksia pettämisestä vaikka siitä olisi kirjoitettu millainen sopimus tahansa. Toteavat vain sopimuksen mitättömäksi tai eivät suostu käsittelemään asiaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännöllisesti ja loogisesti ajatteleva ihminen ja tapani on keksiä kaikkiin ongelmiin vedenpitävä, mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu. Tiedän, että väittämääni ei uskota, mutta miehillä ei ole mitään tunne-elämää. On alkukantaiset tarpeet, kuten nälkä, jano ja paneminen. Se riittää niille. Niitä (ns. miehiä) ei kannata ottaa vakavasti.
Tuosta voitte kiistellä, mutta asia on objektiivisesti ajattelevalle ihmisille kirkas ja selvä kuin päivä.
Okei.
Miten tämä ongelma ratkaistaan?
Ne jotka uskaltavat mennä naimisiin, mitä ajattelette tästä ehdotuksesta?
1. Sopikaa ennen naimisiinmenoa, saako pettää. Tehkää kirjallinen sopimus ja allekirjoittakaa.
2. Jos kumpikin suostuu, asia on ok. Allekirjoittakaa.
3. Jos kumpikin tai toinen ei suostu ja toinen kuitenkin pettää, pettäjän on maksettava vahingonkorvaukset. Allekirjoittakaa.
4. Pakottakaa poliitikot tekemään tuollainen laki.
Tunteilemalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. On käytettävä järkeä. Vahingonkorvauksen on oltava tarpeeksi suuri.
Tuollaisesta voidaan keskinäisesti sopia ihan pätevästi. Ei tarvita mitään uutta lakia.
Voihan sitä sopia mitä vain, mutta eipä päde oikeudessa tuollainen, ja se tuossa varmaan oli tarkoituksena ett äsitten toinen joutuisi maksamaan korvauksia. Ei mikään oikeus määrää sellaisia maksettavaksi, ja jos tähän nyt tulee taas se sama kitinä että voihan sitä keskenään sopia niin sanonpahan vain, että varmaan oli sovittukin että ollaan uskollisia mutta eipä oltukaan.
Maailman sivu on yritetty jopa ihan päitä pois hakkggaamalla estää kahdn ihmisen välinen kanssakäyminen, mutta ei ole vielä onnistuttu.
Mitä ihmettä tarkoitat? Tuomioistuin nimenomaan toteaa tuolloin sopimuksen voimassaolon, ja tuomiollaan velvoittaa toisen maksamaan. Onnistuu lähtökohtaisesti ihan summaarisella haastehakemuksella. Kannattaa vähän perehtyä.
Höpsistä :D Mikään tuomioistuin ei velvoita maksamaan tuollaisia sopimuksia. Täysin pitämättömiä oikeudessa. Haastaahan voi miten ja ketä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännöllisesti ja loogisesti ajatteleva ihminen ja tapani on keksiä kaikkiin ongelmiin vedenpitävä, mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu. Tiedän, että väittämääni ei uskota, mutta miehillä ei ole mitään tunne-elämää. On alkukantaiset tarpeet, kuten nälkä, jano ja paneminen. Se riittää niille. Niitä (ns. miehiä) ei kannata ottaa vakavasti.
Tuosta voitte kiistellä, mutta asia on objektiivisesti ajattelevalle ihmisille kirkas ja selvä kuin päivä.
Okei.
Miten tämä ongelma ratkaistaan?
Ne jotka uskaltavat mennä naimisiin, mitä ajattelette tästä ehdotuksesta?
1. Sopikaa ennen naimisiinmenoa, saako pettää. Tehkää kirjallinen sopimus ja allekirjoittakaa.
2. Jos kumpikin suostuu, asia on ok. Allekirjoittakaa.
3. Jos kumpikin tai toinen ei suostu ja toinen kuitenkin pettää, pettäjän on maksettava vahingonkorvaukset. Allekirjoittakaa.
4. Pakottakaa poliitikot tekemään tuollainen laki.
Tunteilemalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. On käytettävä järkeä. Vahingonkorvauksen on oltava tarpeeksi suuri.
Tuollaisesta voidaan keskinäisesti sopia ihan pätevästi. Ei tarvita mitään uutta lakia.
Voihan sitä sopia mitä vain, mutta eipä päde oikeudessa tuollainen, ja se tuossa varmaan oli tarkoituksena ett äsitten toinen joutuisi maksamaan korvauksia. Ei mikään oikeus määrää sellaisia maksettavaksi, ja jos tähän nyt tulee taas se sama kitinä että voihan sitä keskenään sopia niin sanonpahan vain, että varmaan oli sovittukin että ollaan uskollisia mutta eipä oltukaan.
Maailman sivu on yritetty jopa ihan päitä pois hakkggaamalla estää kahdn ihmisen välinen kanssakäyminen, mutta ei ole vielä onnistuttu.
Mitä ihmettä tarkoitat? Tuomioistuin nimenomaan toteaa tuolloin sopimuksen voimassaolon, ja tuomiollaan velvoittaa toisen maksamaan. Onnistuu lähtökohtaisesti ihan summaarisella haastehakemuksella. Kannattaa vähän perehtyä.
Suomessa ei homma mene niin, että mikä tahansa kirjoitettu sopimus olisi ketään velvoittava. Oli mikä sopimus tahansa ja vaikka kenen allekirjoittama tahansa, niin jos siinä on jotain älyttömyyksiä niin mikään tuomioistuin ei katso sitä sopimusta velvoittavaksi kenellekään.
Ei toki mikä tahansa sopimus, esim. rikollisia seikkoja sisältävä, mutta lähtökohtaisesti Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus. Nyt puhutussa sopimuksessa ei ole lähtökohtaisesti mitään, miksi tuomioistuin ei katsoisi sitä velvoittavaksi, jos molemmat ovat vapaaehtoisesti siihen sitoutuneet. Voi kuulostaa maallikosta kummalliselta, lähinnä siksi, että kyseisenlaisia sopimuksia varmaan harvoin tehdään silloin, kun menee hyvin. Mutta ei sopimus tuomioistuimelle mikään ongelma ole. T. Juristi
Ei saletisti mikään tuomioistuin määrää kenenkään maksamaan korvauksia pettämisestä vaikka siitä olisi kirjoitettu millainen sopimus tahansa. Toteavat vain sopimuksen mitättömäksi tai eivät suostu käsittelemään asiaa ollenkaan.
MIhin perustat tämän kuvitelmasi? T. Juristi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännöllisesti ja loogisesti ajatteleva ihminen ja tapani on keksiä kaikkiin ongelmiin vedenpitävä, mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu. Tiedän, että väittämääni ei uskota, mutta miehillä ei ole mitään tunne-elämää. On alkukantaiset tarpeet, kuten nälkä, jano ja paneminen. Se riittää niille. Niitä (ns. miehiä) ei kannata ottaa vakavasti.
Tuosta voitte kiistellä, mutta asia on objektiivisesti ajattelevalle ihmisille kirkas ja selvä kuin päivä.
Okei.
Miten tämä ongelma ratkaistaan?
Ne jotka uskaltavat mennä naimisiin, mitä ajattelette tästä ehdotuksesta?
1. Sopikaa ennen naimisiinmenoa, saako pettää. Tehkää kirjallinen sopimus ja allekirjoittakaa.
2. Jos kumpikin suostuu, asia on ok. Allekirjoittakaa.
3. Jos kumpikin tai toinen ei suostu ja toinen kuitenkin pettää, pettäjän on maksettava vahingonkorvaukset. Allekirjoittakaa.
4. Pakottakaa poliitikot tekemään tuollainen laki.
Tunteilemalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. On käytettävä järkeä. Vahingonkorvauksen on oltava tarpeeksi suuri.
Tuollaisesta voidaan keskinäisesti sopia ihan pätevästi. Ei tarvita mitään uutta lakia.
Voihan sitä sopia mitä vain, mutta eipä päde oikeudessa tuollainen, ja se tuossa varmaan oli tarkoituksena ett äsitten toinen joutuisi maksamaan korvauksia. Ei mikään oikeus määrää sellaisia maksettavaksi, ja jos tähän nyt tulee taas se sama kitinä että voihan sitä keskenään sopia niin sanonpahan vain, että varmaan oli sovittukin että ollaan uskollisia mutta eipä oltukaan.
Maailman sivu on yritetty jopa ihan päitä pois hakkggaamalla estää kahdn ihmisen välinen kanssakäyminen, mutta ei ole vielä onnistuttu.
Mitä ihmettä tarkoitat? Tuomioistuin nimenomaan toteaa tuolloin sopimuksen voimassaolon, ja tuomiollaan velvoittaa toisen maksamaan. Onnistuu lähtökohtaisesti ihan summaarisella haastehakemuksella. Kannattaa vähän perehtyä.
Suomessa ei homma mene niin, että mikä tahansa kirjoitettu sopimus olisi ketään velvoittava. Oli mikä sopimus tahansa ja vaikka kenen allekirjoittama tahansa, niin jos siinä on jotain älyttömyyksiä niin mikään tuomioistuin ei katso sitä sopimusta velvoittavaksi kenellekään.
Ei toki mikä tahansa sopimus, esim. rikollisia seikkoja sisältävä, mutta lähtökohtaisesti Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus. Nyt puhutussa sopimuksessa ei ole lähtökohtaisesti mitään, miksi tuomioistuin ei katsoisi sitä velvoittavaksi, jos molemmat ovat vapaaehtoisesti siihen sitoutuneet. Voi kuulostaa maallikosta kummalliselta, lähinnä siksi, että kyseisenlaisia sopimuksia varmaan harvoin tehdään silloin, kun menee hyvin. Mutta ei sopimus tuomioistuimelle mikään ongelma ole. T. Juristi
Et ole juristi, juristi ei puhuisi läpiä noin päähänsä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännöllisesti ja loogisesti ajatteleva ihminen ja tapani on keksiä kaikkiin ongelmiin vedenpitävä, mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu. Tiedän, että väittämääni ei uskota, mutta miehillä ei ole mitään tunne-elämää. On alkukantaiset tarpeet, kuten nälkä, jano ja paneminen. Se riittää niille. Niitä (ns. miehiä) ei kannata ottaa vakavasti.
Tuosta voitte kiistellä, mutta asia on objektiivisesti ajattelevalle ihmisille kirkas ja selvä kuin päivä.
Okei.
Miten tämä ongelma ratkaistaan?
Ne jotka uskaltavat mennä naimisiin, mitä ajattelette tästä ehdotuksesta?
1. Sopikaa ennen naimisiinmenoa, saako pettää. Tehkää kirjallinen sopimus ja allekirjoittakaa.
2. Jos kumpikin suostuu, asia on ok. Allekirjoittakaa.
3. Jos kumpikin tai toinen ei suostu ja toinen kuitenkin pettää, pettäjän on maksettava vahingonkorvaukset. Allekirjoittakaa.
4. Pakottakaa poliitikot tekemään tuollainen laki.
Tunteilemalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. On käytettävä järkeä. Vahingonkorvauksen on oltava tarpeeksi suuri.
Tuollaisesta voidaan keskinäisesti sopia ihan pätevästi. Ei tarvita mitään uutta lakia.
Voihan sitä sopia mitä vain, mutta eipä päde oikeudessa tuollainen, ja se tuossa varmaan oli tarkoituksena ett äsitten toinen joutuisi maksamaan korvauksia. Ei mikään oikeus määrää sellaisia maksettavaksi, ja jos tähän nyt tulee taas se sama kitinä että voihan sitä keskenään sopia niin sanonpahan vain, että varmaan oli sovittukin että ollaan uskollisia mutta eipä oltukaan.
Maailman sivu on yritetty jopa ihan päitä pois hakkggaamalla estää kahdn ihmisen välinen kanssakäyminen, mutta ei ole vielä onnistuttu.
Mitä ihmettä tarkoitat? Tuomioistuin nimenomaan toteaa tuolloin sopimuksen voimassaolon, ja tuomiollaan velvoittaa toisen maksamaan. Onnistuu lähtökohtaisesti ihan summaarisella haastehakemuksella. Kannattaa vähän perehtyä.
Suomessa ei homma mene niin, että mikä tahansa kirjoitettu sopimus olisi ketään velvoittava. Oli mikä sopimus tahansa ja vaikka kenen allekirjoittama tahansa, niin jos siinä on jotain älyttömyyksiä niin mikään tuomioistuin ei katso sitä sopimusta velvoittavaksi kenellekään.
Ei toki mikä tahansa sopimus, esim. rikollisia seikkoja sisältävä, mutta lähtökohtaisesti Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus. Nyt puhutussa sopimuksessa ei ole lähtökohtaisesti mitään, miksi tuomioistuin ei katsoisi sitä velvoittavaksi, jos molemmat ovat vapaaehtoisesti siihen sitoutuneet. Voi kuulostaa maallikosta kummalliselta, lähinnä siksi, että kyseisenlaisia sopimuksia varmaan harvoin tehdään silloin, kun menee hyvin. Mutta ei sopimus tuomioistuimelle mikään ongelma ole. T. Juristi
Et ole juristi, juristi ei puhuisi läpiä noin päähänsä :D
Kerro minulle, mihin perustuisi se, että kyseinen sopimus ei menestyisi? Siksi, että "sinusta jotenkin jännästi vähän niinkuin tuntuisi oudolta tuollainen sopimus"? Olet itse pihalla kuin lumiukko, kuten suuri osa maallikoista mitä tulee siviilioikeuteen. Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus, joka käsittää muun ohella sopimuksen sisältövapauden ja muotovapauden. Sisältövapaus tarkoittaa, että sopia saa mistä vain, jos osapuolet ovat tasavahvoja ja tekevät sen vapaaehtoisesti, ilman painostusta. Lain ja hyvän tavan vastaisista asioista ei voi pätevästi sopia (esim. rikoksen tekemisestä tai kolmannelle henkilölle vahingon aiheuttamisesta). Sen sijaan kukaan ei voi estää henkilöä A sopimasta henkilön B kanssa, että toinen maksaa vaikkapa 100 000 euroa toiselle, jos pettää tätä seksuaalisesti. Se on heidän välisensä asia, ja pacta sunt servanda -periaatteen mukaan sopimukset on pidettävä. Tärkeintä on voida osoittaa tehty sopimus toteen oikeudessa, eli tehdä se käytännössä kirjallisesti ja todennetusti.
Maallikot nyt ovat aivan pihalla siviilioikeudesta ylipäätäänkin. Suomessa on pilvin pimein ihmisiä, jotka esimerkiksi luulevat, että aviopuolisot perivät toisensa, jos toinen kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännöllisesti ja loogisesti ajatteleva ihminen ja tapani on keksiä kaikkiin ongelmiin vedenpitävä, mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu. Tiedän, että väittämääni ei uskota, mutta miehillä ei ole mitään tunne-elämää. On alkukantaiset tarpeet, kuten nälkä, jano ja paneminen. Se riittää niille. Niitä (ns. miehiä) ei kannata ottaa vakavasti.
Tuosta voitte kiistellä, mutta asia on objektiivisesti ajattelevalle ihmisille kirkas ja selvä kuin päivä.
Okei.
Miten tämä ongelma ratkaistaan?
Ne jotka uskaltavat mennä naimisiin, mitä ajattelette tästä ehdotuksesta?
1. Sopikaa ennen naimisiinmenoa, saako pettää. Tehkää kirjallinen sopimus ja allekirjoittakaa.
2. Jos kumpikin suostuu, asia on ok. Allekirjoittakaa.
3. Jos kumpikin tai toinen ei suostu ja toinen kuitenkin pettää, pettäjän on maksettava vahingonkorvaukset. Allekirjoittakaa.
4. Pakottakaa poliitikot tekemään tuollainen laki.
Tunteilemalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. On käytettävä järkeä. Vahingonkorvauksen on oltava tarpeeksi suuri.
Tuollaisesta voidaan keskinäisesti sopia ihan pätevästi. Ei tarvita mitään uutta lakia.
Voihan sitä sopia mitä vain, mutta eipä päde oikeudessa tuollainen, ja se tuossa varmaan oli tarkoituksena ett äsitten toinen joutuisi maksamaan korvauksia. Ei mikään oikeus määrää sellaisia maksettavaksi, ja jos tähän nyt tulee taas se sama kitinä että voihan sitä keskenään sopia niin sanonpahan vain, että varmaan oli sovittukin että ollaan uskollisia mutta eipä oltukaan.
Maailman sivu on yritetty jopa ihan päitä pois hakkggaamalla estää kahdn ihmisen välinen kanssakäyminen, mutta ei ole vielä onnistuttu.
Mitä ihmettä tarkoitat? Tuomioistuin nimenomaan toteaa tuolloin sopimuksen voimassaolon, ja tuomiollaan velvoittaa toisen maksamaan. Onnistuu lähtökohtaisesti ihan summaarisella haastehakemuksella. Kannattaa vähän perehtyä.
Suomessa ei homma mene niin, että mikä tahansa kirjoitettu sopimus olisi ketään velvoittava. Oli mikä sopimus tahansa ja vaikka kenen allekirjoittama tahansa, niin jos siinä on jotain älyttömyyksiä niin mikään tuomioistuin ei katso sitä sopimusta velvoittavaksi kenellekään.
Ei toki mikä tahansa sopimus, esim. rikollisia seikkoja sisältävä, mutta lähtökohtaisesti Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus. Nyt puhutussa sopimuksessa ei ole lähtökohtaisesti mitään, miksi tuomioistuin ei katsoisi sitä velvoittavaksi, jos molemmat ovat vapaaehtoisesti siihen sitoutuneet. Voi kuulostaa maallikosta kummalliselta, lähinnä siksi, että kyseisenlaisia sopimuksia varmaan harvoin tehdään silloin, kun menee hyvin. Mutta ei sopimus tuomioistuimelle mikään ongelma ole. T. Juristi
Et ole juristi, juristi ei puhuisi läpiä noin päähänsä :D
Kerro minulle, mihin perustuisi se, että kyseinen sopimus ei menestyisi? Siksi, että "sinusta jotenkin jännästi vähän niinkuin tuntuisi oudolta tuollainen sopimus"? Olet itse pihalla kuin lumiukko, kuten suuri osa maallikoista mitä tulee siviilioikeuteen. Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus, joka käsittää muun ohella sopimuksen sisältövapauden ja muotovapauden. Sisältövapaus tarkoittaa, että sopia saa mistä vain, jos osapuolet ovat tasavahvoja ja tekevät sen vapaaehtoisesti, ilman painostusta. Lain ja hyvän tavan vastaisista asioista ei voi pätevästi sopia (esim. rikoksen tekemisestä tai kolmannelle henkilölle vahingon aiheuttamisesta). Sen sijaan kukaan ei voi estää henkilöä A sopimasta henkilön B kanssa, että toinen maksaa vaikkapa 100 000 euroa toiselle, jos pettää tätä seksuaalisesti. Se on heidän välisensä asia, ja pacta sunt servanda -periaatteen mukaan sopimukset on pidettävä. Tärkeintä on voida osoittaa tehty sopimus toteen oikeudessa, eli tehdä se käytännössä kirjallisesti ja todennetusti.
Maallikot nyt ovat aivan pihalla siviilioikeudesta ylipäätäänkin. Suomessa on pilvin pimein ihmisiä, jotka esimerkiksi luulevat, että aviopuolisot perivät toisensa, jos toinen kuolee.
En kerro, enkä edes lue enempää sinulta, ihan turhaa vastailal jollekin trollille. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännöllisesti ja loogisesti ajatteleva ihminen ja tapani on keksiä kaikkiin ongelmiin vedenpitävä, mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu. Tiedän, että väittämääni ei uskota, mutta miehillä ei ole mitään tunne-elämää. On alkukantaiset tarpeet, kuten nälkä, jano ja paneminen. Se riittää niille. Niitä (ns. miehiä) ei kannata ottaa vakavasti.
Tuosta voitte kiistellä, mutta asia on objektiivisesti ajattelevalle ihmisille kirkas ja selvä kuin päivä.
Okei.
Miten tämä ongelma ratkaistaan?
Ne jotka uskaltavat mennä naimisiin, mitä ajattelette tästä ehdotuksesta?
1. Sopikaa ennen naimisiinmenoa, saako pettää. Tehkää kirjallinen sopimus ja allekirjoittakaa.
2. Jos kumpikin suostuu, asia on ok. Allekirjoittakaa.
3. Jos kumpikin tai toinen ei suostu ja toinen kuitenkin pettää, pettäjän on maksettava vahingonkorvaukset. Allekirjoittakaa.
4. Pakottakaa poliitikot tekemään tuollainen laki.
Tunteilemalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. On käytettävä järkeä. Vahingonkorvauksen on oltava tarpeeksi suuri.
Tuollaisesta voidaan keskinäisesti sopia ihan pätevästi. Ei tarvita mitään uutta lakia.
Voihan sitä sopia mitä vain, mutta eipä päde oikeudessa tuollainen, ja se tuossa varmaan oli tarkoituksena ett äsitten toinen joutuisi maksamaan korvauksia. Ei mikään oikeus määrää sellaisia maksettavaksi, ja jos tähän nyt tulee taas se sama kitinä että voihan sitä keskenään sopia niin sanonpahan vain, että varmaan oli sovittukin että ollaan uskollisia mutta eipä oltukaan.
Maailman sivu on yritetty jopa ihan päitä pois hakkggaamalla estää kahdn ihmisen välinen kanssakäyminen, mutta ei ole vielä onnistuttu.
Mitä ihmettä tarkoitat? Tuomioistuin nimenomaan toteaa tuolloin sopimuksen voimassaolon, ja tuomiollaan velvoittaa toisen maksamaan. Onnistuu lähtökohtaisesti ihan summaarisella haastehakemuksella. Kannattaa vähän perehtyä.
Suomessa ei homma mene niin, että mikä tahansa kirjoitettu sopimus olisi ketään velvoittava. Oli mikä sopimus tahansa ja vaikka kenen allekirjoittama tahansa, niin jos siinä on jotain älyttömyyksiä niin mikään tuomioistuin ei katso sitä sopimusta velvoittavaksi kenellekään.
Ei toki mikä tahansa sopimus, esim. rikollisia seikkoja sisältävä, mutta lähtökohtaisesti Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus. Nyt puhutussa sopimuksessa ei ole lähtökohtaisesti mitään, miksi tuomioistuin ei katsoisi sitä velvoittavaksi, jos molemmat ovat vapaaehtoisesti siihen sitoutuneet. Voi kuulostaa maallikosta kummalliselta, lähinnä siksi, että kyseisenlaisia sopimuksia varmaan harvoin tehdään silloin, kun menee hyvin. Mutta ei sopimus tuomioistuimelle mikään ongelma ole. T. Juristi
Et ole juristi, juristi ei puhuisi läpiä noin päähänsä :D
Kerro minulle, mihin perustuisi se, että kyseinen sopimus ei menestyisi? Siksi, että "sinusta jotenkin jännästi vähän niinkuin tuntuisi oudolta tuollainen sopimus"? Olet itse pihalla kuin lumiukko, kuten suuri osa maallikoista mitä tulee siviilioikeuteen. Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus, joka käsittää muun ohella sopimuksen sisältövapauden ja muotovapauden. Sisältövapaus tarkoittaa, että sopia saa mistä vain, jos osapuolet ovat tasavahvoja ja tekevät sen vapaaehtoisesti, ilman painostusta. Lain ja hyvän tavan vastaisista asioista ei voi pätevästi sopia (esim. rikoksen tekemisestä tai kolmannelle henkilölle vahingon aiheuttamisesta). Sen sijaan kukaan ei voi estää henkilöä A sopimasta henkilön B kanssa, että toinen maksaa vaikkapa 100 000 euroa toiselle, jos pettää tätä seksuaalisesti. Se on heidän välisensä asia, ja pacta sunt servanda -periaatteen mukaan sopimukset on pidettävä. Tärkeintä on voida osoittaa tehty sopimus toteen oikeudessa, eli tehdä se käytännössä kirjallisesti ja todennetusti.
Maallikot nyt ovat aivan pihalla siviilioikeudesta ylipäätäänkin. Suomessa on pilvin pimein ihmisiä, jotka esimerkiksi luulevat, että aviopuolisot perivät toisensa, jos toinen kuolee.
En kerro, enkä edes lue enempää sinulta, ihan turhaa vastailal jollekin trollille. :D
Hupaisa olet. Mutta totta, että aihe ei liity alkuperäiseen topicciin.
Olisiko mies mennyt mökille veljensä kyydissä? Ottanut vähän napanderia eikä silloin todellakaan katsella ympärille tai mistä risteyksestä käännytään.
Minä menin joskus kaupungille autolla. Sorruinkin siinä sitten viihteelle enkä seuraavana päivänä muistanut millään missä autoni on. Kaverin kanssa sitä sitten etsittiin ja melko nopeasti löytyi kun muistin kaupungin osan oikein:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asiaa ei aikoinaan syystä tai toisesta käsitellä niin totuutta on vaikea enää selvittää. Oma mieskin kerran lipsautti vahingossa asian joka paljasti että oli ollut jossain muualla kuin missä piti olla. Huomasi tämän itsekin ja liukeni äkkiä työhuoneeseen. Menin jotenkin lukkoon ja toisaalta ei silloin jaksanut kiinnostaa. Tosin asia jäi kuitenkin mietityttämään. Olen pari kertaa yrittänyt selvittää asiaa mutta ei mies mitään myönnä eikä muista mitään...tosi kätevää. Vituttaa vaan että itse olen aina ollut uskollinen. Jää sitä miettimään onko minulle valehdeltu useinkin 😖
Just tää ku ei muista. Aina sama laulu, helppo tapa päästä pälkähästä. Todiste siitä, että puoliso ei oo minkään arvoinen. Ei edes sen että muistaisi puolisolle tärkeitä asioita, vaan unohtaa ne sopivasti.
Mun exällä oli myös useita vuosia jatkunut suhde, josta sitten viimein jäi kiinni. Alkuun yritin selvittää tilannettamme ja meidän suhdettamme keskustelemalla ja kyselemällä hänen salasuhteestaan, useimmiten vastaus oli ettei muista tai sitten valehteli jotain. Näistä valeista jäi sitten kiinni useampaankin kertaan kiinni. Samaan aikaan muisti kyllä kaikkea negatiivista mitä olin sanonut tai tehnyt vuosia sitten tai mitä muuta hänen mielestään salasuhdettansa lieventävää olin sanonut. Todellakin oli tuo muistamattomuus helppo keino päästä pälkähästä ja kertoi mulle mun arvon. Onneksi on exä eikä hänen tekemiset enää minuun mitenkään vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yksi syy sille, että pettäjiä on niin paljon, on juuri tuo, että moni kumppani vaan alistuu paskasti kohdeltavaksi. "Se pettää minua, mutta niin varmaan muutkin, joten jatkakoon. Minä jään ja annan sen tapahtua." Mistä johtuu, että suuri osa (naisista?) on tällaisia kynnysmattoja? Kiltin tytön syndrooma äärimmilleen vietynä? Laiskasti ajateltua biologista yleistämistä? "Miehet on sikoja, EIKÄ SILLE MITÄÄN VOI, joten olen vain tässä kuin ei mitään olisi tapahtunut"?
En käsitä. Onko tämä malli opittu jostain sodan ajan miesten harjoittamasta vaimojen kaltoinkohtelusta vai mistä?
Ne naiset jää siihen helpon elämän takia ja omaisuuden. Niillä ei libido enää riitä ja paikat kuivat ja ulkonäkö muutenkin on epäkurantti niin eivät eroa kun tietävät, ettei kukaan enää huoli eikä ole luonnekaan miesten mieleen. Yksin eivät halua olla kuitenkaan. Sitten kontrolloidaan puolisoa kuin gestapo kaiken aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asiaa ei aikoinaan syystä tai toisesta käsitellä niin totuutta on vaikea enää selvittää. Oma mieskin kerran lipsautti vahingossa asian joka paljasti että oli ollut jossain muualla kuin missä piti olla. Huomasi tämän itsekin ja liukeni äkkiä työhuoneeseen. Menin jotenkin lukkoon ja toisaalta ei silloin jaksanut kiinnostaa. Tosin asia jäi kuitenkin mietityttämään. Olen pari kertaa yrittänyt selvittää asiaa mutta ei mies mitään myönnä eikä muista mitään...tosi kätevää. Vituttaa vaan että itse olen aina ollut uskollinen. Jää sitä miettimään onko minulle valehdeltu useinkin 😖
Just tää ku ei muista. Aina sama laulu, helppo tapa päästä pälkähästä. Todiste siitä, että puoliso ei oo minkään arvoinen. Ei edes sen että muistaisi puolisolle tärkeitä asioita, vaan unohtaa ne sopivasti.
Mun exällä oli myös useita vuosia jatkunut suhde, josta sitten viimein jäi kiinni. Alkuun yritin selvittää tilannettamme ja meidän suhdettamme keskustelemalla ja kyselemällä hänen salasuhteestaan, useimmiten vastaus oli ettei muista tai sitten valehteli jotain. Näistä valeista jäi sitten kiinni useampaankin kertaan kiinni. Samaan aikaan muisti kyllä kaikkea negatiivista mitä olin sanonut tai tehnyt vuosia sitten tai mitä muuta hänen mielestään salasuhdettansa lieventävää olin sanonut. Todellakin oli tuo muistamattomuus helppo keino päästä pälkähästä ja kertoi mulle mun arvon. Onneksi on exä eikä hänen tekemiset enää minuun mitenkään vaikuta.
Ainoa hyvä puoli on se, että valehtelija jää myös kiinni sen vuoksi, ettei muista riittävästi.
Provo. Ap kertoo aloituksessa, ettei ole tunteita kun huomasi eikä ole mustasukkainen. Miksi siis asia vaivaisi? Hallinnantarve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo. Ap kertoo aloituksessa, ettei ole tunteita kun huomasi eikä ole mustasukkainen. Miksi siis asia vaivaisi? Hallinnantarve?
Ihmistä vaivaa aina epätietoisuus itselle olennaisista asioista.
Kyllä joku lähtee pitkästä liitosta "noin vain". Mies jäi kiinni pettämisestä muutama kk sitten. Liitto oli ohi minun toimesta vartissa ja hän muutti pois.
Pitää Köyliön nimi muuttaa Köyriöksi.
Jospa mökki oli vain vuokralla silloin... missä lie.
Unohda moinen juttu. aikaa on kulunut liiaksi pohtiaksesi ja saadaksesi rehellisiä vastauksia.
Mitä nyt sanoisi sijainnin suhteen? Olen minäkin joskus viettänyt lukuisia kesiä isovanhempien mökillä. Tiedä paikkakunnan missä mökki sijaitsi, mutta en minä sinne osaisi omin päin suunnistaa. Oli sen verran metsän keskellä että saattaisi pieni tovi kestää jos lähtisin etsimään.
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Okei. Sua ei sitten haittaa että sinun nykyinen miesystäväsi todennäköisesti pettää?
Lopettakaa nyt jo se erosta jauhaminen. Ei kukaan lähde pitkästä liitosta tuosta vain! Sen sijaan aina voi ihminen kehittää itseään ja omia kommunikaatiotaitoja niin parisuhteessa kuin muutenkin.