Lue keskustelun säännöt.
Taisin vahingossa saada selville puolisoni mahdollisen syrjähypyn
12.06.2023 |
Tämä syrjähyppy on siis mahdollisesti tapahtunut pari vuotta sitten (tarkistin päiväkirjasta). Tuolloin puolisoni oli menossa viikonlopuksi veljensä mökille. Silloin olin päiväkirjamerkintäni mukaan ihmetellyt muutamaa seikkaa: Sitä, että hän ajoi partansa lähtiessään mökille (hänelle epätyypillistä) ja toiseksi sitä, että palattuaan, hän ei kertonut mitään koko viikonlopusta. Sellaista normaalia rupattelua siitä, millaista oli ollut tai mitä oli puuhattu tai tuumailtu, ei syntynyt.
Eilen sitten olimme ajelemassa kotiin päin autolla ja hän mainitsi, että tämä samainen veli on ollut mökillä koko viikonlopun. Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee. Minä siihen sitten vähän ihmeissäni kysyin, että onko hänen veljellään montakin mökkiä käytössään. Ei kuulemma, sanoi mies, eikä tajunnut kai ollenkaan miksi asiaa kysyin. Minulle siis valkeni heti tästä keskustelusta, että veljen mökillä ei olla oltu muutamaa vuotta aikaisemmin.
Nyt sitten pohdiskelen tätä kaikkea. Meidän avioliittomme on kestänyt tähän mennessä 20 vuotta ja meillä on hyvä yhdessä. Ja minä ihmettelen, miksi minusta ei tunnu oikein miltään. Ei siis kiukkua, ei vihaa, ei katkeruutta ei mustasukkaisuutta, ei mitään. En ole puolisoni kanssa nyt puhunut tästä asiasta vielä ollenkaan, olen miettinyt vain päässäni tätä koko juttua. Muistan vain sen, että kun muutama vuosi sitten tein asiasta päiväkirjamerkinnän, niin silloin vatsani oli solmussa, olin täynnä pahoja aavistuksia ja vaistoni kilkattivat kuin kirkonkellot. Ja nyt, kun ehkä sain selville, että olin tuolloin oikeassa, niin ei tule mitään tunteita. Mitä ihmettä nyt siis? Kohautanko olkapäitä ja jatkan vain kuten tähänkin asti, vai pitääkö asiaa alkaa pöyhimään läpi? Minä en tiedä.
Kommentit (463)
Kyllä se tunne silloin pari vuotta sitten kertoi sulle kaiken tarpeellisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta kannattaa puhua suoraan miehen kanssa ennen kuin tekee mitään mahdollisesti lopullisia ratkaisuja eroamisesta tms.
Mutta kyllähän tässä on ainekset siihen että ap ei saa mitään oikeita vastauksia, vaan vain lisää hämmentyneisyyttä. Noissa tilanteissa pettäjillä on taipumus puhua musta valkoiseksi ja selitellä asiat niin että kumppani lopulta on jopa ehkä se joka joutuu pyytämään anteeksi... on näitä nähty.
Minusta se että ap:lla soi kellot jo silloin aikanaan, kertoo kaiken kun ottaa huomioon tämän nyt kerrotun.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on ollut puolisoni kanssa viimeisen vuoden aikana koko suhteen "välitilinpäätös" käsittelyssä ja minä tiedän satavarmasti, että olen hänelle rakas ja tärkeä. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Mutta sitähän minä en tiedä, johtuuko tämä varmuus hänen taholtaan siitä, että hän on töppäillyt ja katuu. Korona-aikaan meillä oli vaikeampi pätkä, kun koko perhe sullottiin kotiin ja ainakin miehelle tuntuivat kaatuvan seinät päälle. Joku kysyi, olenko itse pettänyt. En ole, enkä ole muutenkaan mikään huomiota hakeva tai flirtti tyyppi. Olen tässä asiassa horjumaton ja sitoutuminen minulle tarkoittaa tasapainoa ja mielenrauhaa ulkopuolisilta ärsykkeiltä.
Jatkan vielä sen verran, että Köyliö on minulle ja puolisolleni tuttu paikka, joten jos mies olisi ollut siellä mökillä, hän olisi pystynyt piirtämään minulle kartan siitä, missä se sijaitsee. Toinen asia, meillä oli autossa kyydissä tyttäremme eilen, enkä halunnut lähteä hänen kuultensa asiaa siinä autossa ruotimaan. Muuten olisin heti kysynyt asiasta. ap
Mielestäni teillä on omituinen suhde, jos tämä tarina nyt edes on totta. Normaaliin kanssakäymiseen kuuluu kuulumisten vaihtaminen ja reissusta puhuminen, jos toinen on ollut poissa. Tässä tilanteessa miehesi lähti ensimmäistä kertaa käymään veljensä mökillä ja sä et edes kysynyt, että millainen mökki se oli, tai muita yksityiskohtia. Yhtään kuvaakaan ei tietysti otettu ja sekään ei sua kiinnostanut silloin. Taidat olla aika flegmaattinen tyyppi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin suoraan. En syytelleen vaan kysyen ja kuunnellen. Minusta tapahtumille voi olla selitys.
Jos minulta kysyttäisiin sisareni loma-asunnon sijaintia, vastaisin samoin. Paikkakunnan. Ja etten tiedä missä siellä. Olen aina mennyt sinne toisten kyydillä. En tiedä edes kylän tai järven nimeä.
Kyse ei pelkästään ole siitä muistaako mies missä mökki oli, vaan siitä että ap:lla soi hälärit jos illoin aikanaan kun mies lähti mökille ajamalla partansa jne... eikä mökkireissun kuulumisista ikinä puhuttu jälkeenpäin. Tämä tilanne nyt oli vain vahvistus ap:n silloisille epäilyille.
No tämä. Kyllä jotain hämärää hommassa on, mutta riippuu nyt ap:sta haluaako alkaa kaivelemaan, haluaako uskoa pettämisen jääneen tuohon yhteen kertaan. Jos avioliitto on vilpittömästi hyvä ja halu jatkaa yhdessä on vahva, jättäisin ehkä penkomatta koko keissin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Tai sitten se kertoo vain siitä, että sinä et tuolloin kelvannut suhteeseen, vaan pelkäksi panoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on ollut puolisoni kanssa viimeisen vuoden aikana koko suhteen "välitilinpäätös" käsittelyssä ja minä tiedän satavarmasti, että olen hänelle rakas ja tärkeä. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Mutta sitähän minä en tiedä, johtuuko tämä varmuus hänen taholtaan siitä, että hän on töppäillyt ja katuu. Korona-aikaan meillä oli vaikeampi pätkä, kun koko perhe sullottiin kotiin ja ainakin miehelle tuntuivat kaatuvan seinät päälle. Joku kysyi, olenko itse pettänyt. En ole, enkä ole muutenkaan mikään huomiota hakeva tai flirtti tyyppi. Olen tässä asiassa horjumaton ja sitoutuminen minulle tarkoittaa tasapainoa ja mielenrauhaa ulkopuolisilta ärsykkeiltä.
Jatkan vielä sen verran, että Köyliö on minulle ja puolisolleni tuttu paikka, joten jos mies olisi ollut siellä mökillä, hän olisi pystynyt piirtämään minulle kartan siitä, missä se sijaitsee. Toinen asia, meillä oli autossa kyydissä tyttäremme eilen, enkä halunnut lähteä hänen kuultensa asiaa siinä autossa ruotimaan. Muuten olisin heti kysynyt asiasta. ap
Aloituksessasi sanoit:"Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee."
Hieman kummasti sanottu jos Köyliö on kovin tuttu sekä sinulle että puolisollesi. Joten tulikohan tässä nyt sinun puhuttua hieman ristiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on ollut puolisoni kanssa viimeisen vuoden aikana koko suhteen "välitilinpäätös" käsittelyssä ja minä tiedän satavarmasti, että olen hänelle rakas ja tärkeä. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Mutta sitähän minä en tiedä, johtuuko tämä varmuus hänen taholtaan siitä, että hän on töppäillyt ja katuu. Korona-aikaan meillä oli vaikeampi pätkä, kun koko perhe sullottiin kotiin ja ainakin miehelle tuntuivat kaatuvan seinät päälle. Joku kysyi, olenko itse pettänyt. En ole, enkä ole muutenkaan mikään huomiota hakeva tai flirtti tyyppi. Olen tässä asiassa horjumaton ja sitoutuminen minulle tarkoittaa tasapainoa ja mielenrauhaa ulkopuolisilta ärsykkeiltä.
Jatkan vielä sen verran, että Köyliö on minulle ja puolisolleni tuttu paikka, joten jos mies olisi ollut siellä mökillä, hän olisi pystynyt piirtämään minulle kartan siitä, missä se sijaitsee. Toinen asia, meillä oli autossa kyydissä tyttäremme eilen, enkä halunnut lähteä hänen kuultensa asiaa siinä autossa ruotimaan. Muuten olisin heti kysynyt asiasta. ap
Nyt olisit heti kysynyt asiasta mutta 2 vuotta olit ihan hiljaa vaikka hälytyskellosi soivat etkä edes kysyt silloin mitään mökkiviikonlopun kuulumisista? Nyt ei kyllä ihan täsmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on ollut puolisoni kanssa viimeisen vuoden aikana koko suhteen "välitilinpäätös" käsittelyssä ja minä tiedän satavarmasti, että olen hänelle rakas ja tärkeä. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Mutta sitähän minä en tiedä, johtuuko tämä varmuus hänen taholtaan siitä, että hän on töppäillyt ja katuu. Korona-aikaan meillä oli vaikeampi pätkä, kun koko perhe sullottiin kotiin ja ainakin miehelle tuntuivat kaatuvan seinät päälle. Joku kysyi, olenko itse pettänyt. En ole, enkä ole muutenkaan mikään huomiota hakeva tai flirtti tyyppi. Olen tässä asiassa horjumaton ja sitoutuminen minulle tarkoittaa tasapainoa ja mielenrauhaa ulkopuolisilta ärsykkeiltä.
Jatkan vielä sen verran, että Köyliö on minulle ja puolisolleni tuttu paikka, joten jos mies olisi ollut siellä mökillä, hän olisi pystynyt piirtämään minulle kartan siitä, missä se sijaitsee. Toinen asia, meillä oli autossa kyydissä tyttäremme eilen, enkä halunnut lähteä hänen kuultensa asiaa siinä autossa ruotimaan. Muuten olisin heti kysynyt asiasta. ap
Aloituksessasi sanoit:"Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee."
Hieman kummasti sanottu jos Köyliö on kovin tuttu sekä sinulle että puolisollesi. Joten tulikohan tässä nyt sinun puhuttua hieman ristiin?
Aloittelevien kirjailijoiden on vaikea pysyä tarinassa, lähtee helposti rönsyilemään ja elämään omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse selvittäisin ensin totuuden. Ja sitten reagoisin ja tekisin johtopäätökset.
Av-mamman taktiikka:
- aavistelu, reagointi, johtopäätökset, reagointi, palstailu, reagointi, totuuden selvittäminen, reagointi... jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on ollut puolisoni kanssa viimeisen vuoden aikana koko suhteen "välitilinpäätös" käsittelyssä ja minä tiedän satavarmasti, että olen hänelle rakas ja tärkeä. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Mutta sitähän minä en tiedä, johtuuko tämä varmuus hänen taholtaan siitä, että hän on töppäillyt ja katuu. Korona-aikaan meillä oli vaikeampi pätkä, kun koko perhe sullottiin kotiin ja ainakin miehelle tuntuivat kaatuvan seinät päälle. Joku kysyi, olenko itse pettänyt. En ole, enkä ole muutenkaan mikään huomiota hakeva tai flirtti tyyppi. Olen tässä asiassa horjumaton ja sitoutuminen minulle tarkoittaa tasapainoa ja mielenrauhaa ulkopuolisilta ärsykkeiltä.
Jatkan vielä sen verran, että Köyliö on minulle ja puolisolleni tuttu paikka, joten jos mies olisi ollut siellä mökillä, hän olisi pystynyt piirtämään minulle kartan siitä, missä se sijaitsee. Toinen asia, meillä oli autossa kyydissä tyttäremme eilen, enkä halunnut lähteä hänen kuultensa asiaa siinä autossa ruotimaan. Muuten olisin heti kysynyt asiasta. ap
Aloituksessasi sanoit:"Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee."
Hieman kummasti sanottu jos Köyliö on kovin tuttu sekä sinulle että puolisollesi. Joten tulikohan tässä nyt sinun puhuttua hieman ristiin?
Älä nyt jankkaa. Eiköhän AP ole kirjoittanut tänne siten ettei ole ihan heti tunnistettavissa. Case on varmasti sinänsä ihan kuvatunlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Kai sitten kuulun siihen 10%, 20v ja lujaa mennään, ei kiinnosta muut naiset vaikka seksi loppuisikin.
AP:n suhtautuminen asiaan on kadehdittavan järkiperäinen ja tyyni. Tyynen pinnan alla toki saattaa odottaa järkytys ja tunnekuohut.
Etene rauhallisesti kuten tähänkin asti. Mieti ensin, mikä sinulle tässä tilanteessa on tärkeää.
Onko tärkeää itsesi ja suhteesi kannalta tietää totuus? Vai voitko jatkaa luottavaisesti, jos et tiedä totuutta? Mieti myös, mitä seuraamuksia totuuden kuuleminen voisi pahimmillaan tuoda.
Pitkän suhteen aikana voi sattua ja tapahtua yhtä jos toista. Tärkeintä on löytää se itselleen sopiva tapa olla ja elää.
Tsemppiä joka tapauksessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Meillä on ollut puolisoni kanssa viimeisen vuoden aikana koko suhteen "välitilinpäätös" käsittelyssä ja minä tiedän satavarmasti, että olen hänelle rakas ja tärkeä. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Mutta sitähän minä en tiedä, johtuuko tämä varmuus hänen taholtaan siitä, että hän on töppäillyt ja katuu. Korona-aikaan meillä oli vaikeampi pätkä, kun koko perhe sullottiin kotiin ja ainakin miehelle tuntuivat kaatuvan seinät päälle. Joku kysyi, olenko itse pettänyt. En ole, enkä ole muutenkaan mikään huomiota hakeva tai flirtti tyyppi. Olen tässä asiassa horjumaton ja sitoutuminen minulle tarkoittaa tasapainoa ja mielenrauhaa ulkopuolisilta ärsykkeiltä.
Jatkan vielä sen verran, että Köyliö on minulle ja puolisolleni tuttu paikka, joten jos mies olisi ollut siellä mökillä, hän olisi pystynyt piirtämään minulle kartan siitä, missä se sijaitsee. Toinen asia, meillä oli autossa kyydissä tyttäremme eilen, enkä halunnut lähteä hänen kuultensa asiaa siinä autossa ruotimaan. Muuten olisin heti kysynyt asiasta. ap
Nyt olisit heti kysynyt asiasta mutta 2 vuotta olit ihan hiljaa vaikka hälytyskellosi soivat etkä edes kysyt silloin mitään mökkiviikonlopun kuulumisista? Nyt ei kyllä ihan täsmää.
Ihan ymmärrettävää.
Kyllä itse kysyisin asiasta, kyllä sen verran pitää olla kunnioitusta puolisoa kohtaan ettei lähde pettämään.
Katso mitä sanoo, luota tällä kertaa vaistoihin.
Jos senkin jälkeen haluat jatkaa yhdessä niin eihän siinä mitään.
Se on sinun oma päätös joka riittää.
Silloin pari vuotta sitten en kysynyt mökkikuulumisia, koska odotin, mitä mies reissustaan itse kertoo ja koska hänen paluunsa tunnelmat eivät olleet kovin riemukkaat ylipäätään. Normaalisti kun hän matkustelee mm. työnsä puolesta, tiedän suunnilleen mitä mies on syönyt, missä ja kenen kanssa, mitä hän on tehnyt, ajatellut ja mitä töihin kuuluu. Ja hän puhua pulputtaa nämä asiansa erikseen kysymättä. Valitettavasti en pysty tähän tekstiin tallentamaan ihmisen äänen sävyjä, joten siksi tuo kohta Köyliöstä voi vaikuttaa puupäiseltä, mutta joka tapauksessa appivanhempani asuvat alueella, joten paikka on tuttu miehelle, minulle ja lapsillekin. Sen lisään vielä, että en pidä konflikteista noin yleisesti, joten osa luonnettani on väistellä riitaa silloin kun tuntuu siltä, että sellainen saattaa olla tulossa. Mutta täytyy todeta, että monia asia myös tätä suhteemme "välitilinpäätöstä" koskien alkaa loksahtaa paikoilleen tämän uuden keskustelun valossa.
ap
Vierailija kirjoitti:
AP:n suhtautuminen asiaan on kadehdittavan järkiperäinen ja tyyni. Tyynen pinnan alla toki saattaa odottaa järkytys ja tunnekuohut.
Etene rauhallisesti kuten tähänkin asti. Mieti ensin, mikä sinulle tässä tilanteessa on tärkeää.
Onko tärkeää itsesi ja suhteesi kannalta tietää totuus? Vai voitko jatkaa luottavaisesti, jos et tiedä totuutta? Mieti myös, mitä seuraamuksia totuuden kuuleminen voisi pahimmillaan tuoda.
Pitkän suhteen aikana voi sattua ja tapahtua yhtä jos toista. Tärkeintä on löytää se itselleen sopiva tapa olla ja elää.
Tsemppiä joka tapauksessa!
Järkiperäinen? Ei tuollainen toiminta ole järkiperäistä nähnytkään. Järkevä ihminen ei luota hataralle pohjalle perustuviin päätelmiin
Vierailija kirjoitti:
AP:n suhtautuminen asiaan on kadehdittavan järkiperäinen ja tyyni. Tyynen pinnan alla toki saattaa odottaa järkytys ja tunnekuohut.
Etene rauhallisesti kuten tähänkin asti. Mieti ensin, mikä sinulle tässä tilanteessa on tärkeää.
Onko tärkeää itsesi ja suhteesi kannalta tietää totuus? Vai voitko jatkaa luottavaisesti, jos et tiedä totuutta? Mieti myös, mitä seuraamuksia totuuden kuuleminen voisi pahimmillaan tuoda.
Pitkän suhteen aikana voi sattua ja tapahtua yhtä jos toista. Tärkeintä on löytää se itselleen sopiva tapa olla ja elää.
Tsemppiä joka tapauksessa!
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Kaikki pettävät, jos tulee sopiva tilaisuus. Kaikki.
Ap tässä. Meillä on ollut puolisoni kanssa viimeisen vuoden aikana koko suhteen "välitilinpäätös" käsittelyssä ja minä tiedän satavarmasti, että olen hänelle rakas ja tärkeä. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Mutta sitähän minä en tiedä, johtuuko tämä varmuus hänen taholtaan siitä, että hän on töppäillyt ja katuu. Korona-aikaan meillä oli vaikeampi pätkä, kun koko perhe sullottiin kotiin ja ainakin miehelle tuntuivat kaatuvan seinät päälle. Joku kysyi, olenko itse pettänyt. En ole, enkä ole muutenkaan mikään huomiota hakeva tai flirtti tyyppi. Olen tässä asiassa horjumaton ja sitoutuminen minulle tarkoittaa tasapainoa ja mielenrauhaa ulkopuolisilta ärsykkeiltä.