Lue keskustelun säännöt.
Taisin vahingossa saada selville puolisoni mahdollisen syrjähypyn
12.06.2023 |
Tämä syrjähyppy on siis mahdollisesti tapahtunut pari vuotta sitten (tarkistin päiväkirjasta). Tuolloin puolisoni oli menossa viikonlopuksi veljensä mökille. Silloin olin päiväkirjamerkintäni mukaan ihmetellyt muutamaa seikkaa: Sitä, että hän ajoi partansa lähtiessään mökille (hänelle epätyypillistä) ja toiseksi sitä, että palattuaan, hän ei kertonut mitään koko viikonlopusta. Sellaista normaalia rupattelua siitä, millaista oli ollut tai mitä oli puuhattu tai tuumailtu, ei syntynyt.
Eilen sitten olimme ajelemassa kotiin päin autolla ja hän mainitsi, että tämä samainen veli on ollut mökillä koko viikonlopun. Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee. Minä siihen sitten vähän ihmeissäni kysyin, että onko hänen veljellään montakin mökkiä käytössään. Ei kuulemma, sanoi mies, eikä tajunnut kai ollenkaan miksi asiaa kysyin. Minulle siis valkeni heti tästä keskustelusta, että veljen mökillä ei olla oltu muutamaa vuotta aikaisemmin.
Nyt sitten pohdiskelen tätä kaikkea. Meidän avioliittomme on kestänyt tähän mennessä 20 vuotta ja meillä on hyvä yhdessä. Ja minä ihmettelen, miksi minusta ei tunnu oikein miltään. Ei siis kiukkua, ei vihaa, ei katkeruutta ei mustasukkaisuutta, ei mitään. En ole puolisoni kanssa nyt puhunut tästä asiasta vielä ollenkaan, olen miettinyt vain päässäni tätä koko juttua. Muistan vain sen, että kun muutama vuosi sitten tein asiasta päiväkirjamerkinnän, niin silloin vatsani oli solmussa, olin täynnä pahoja aavistuksia ja vaistoni kilkattivat kuin kirkonkellot. Ja nyt, kun ehkä sain selville, että olin tuolloin oikeassa, niin ei tule mitään tunteita. Mitä ihmettä nyt siis? Kohautanko olkapäitä ja jatkan vain kuten tähänkin asti, vai pitääkö asiaa alkaa pöyhimään läpi? Minä en tiedä.
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne,.mutta olen mies. Tuo kuvio, kun tunsit että pettämisen jälkeen menee paremmin, johtui siitä, että pettäminen työnnettiin taka-alalle ja sitä ei käsitelty kunnolla. Sen sijasta sait enemmän huomiota ja luultavasti hyvää seksiä. Näin meillä. Silti lopulta jää lopulta paha maku suuhun.
Kyllä. Suunnilleen näin se meni. Sitten ne asiat kuitenkin pulpahtelee pintaan aina välillä. Joskus pelkään, että minusta tulee vanhemmiten katkera. Se ei ole yhtään minulle tyypillistä, mutta kun elämä tarpeeksi monottaa päähän, niin kai sekin on mahdollista. Yritän nyt oppia siihen, etten enää uhraudu kenenkään vuoksi, vaan elän omaa elämääni kuten haluan. Se on vaikeaa.
Joskus ajattelin pyhässä vihassani niin, että jos minulle tulee tilaisuus johonkin, mitä oikeasti haluan, en jätä sitä käyttämättä tuon mieheni takia. Ikään kuin hetken verran tajusin, että tämä on minun elämäni, jonka saan käyttää juuri niin kuin haluan. Mutta tajuan myös, että mieheni ei kestäisi minulta puoltakaan siitä, mitä hän on tehnyt minulle. Tiedän olevani paljon vahvempi ja vakaampi kuin hän.
Mutta se ei silti oikeuta kohtelemaan minua väärin enkä tiedä paljonko yhdeltä ihmiseltä voidaan vaatia. Joskus tuntuu, että ihan sama. Joskus siltä, että tässäkö tämä elämä oli. Joskus meinaan musertua taakan alle, koska ei ole ketään, kenen kanssa jakaa sitä tai joka hetken verran ymmärtäisi, mitä olen käynyt läpi. Luulen, että se auttaisi, kun joku kerran näkisi sen ja vaikka halaisi lohduttavasti. Tunnen yhden miespuolisen henkilön, jolle voisin ehkä tilaisuuden tullen avautua, ja ehkä tekisinkin niin, vaikka mieheni pitäisi sitä suurena petturuutena, jos tietäisi. Ajattelen kuitenkin niin, että hän jätti minut selviämään tästä itse aiheuttamastaan sotkusta yksin ja minulla on oikeus käsitellä nämä asiat siten mikä on minulle tarpeellista. Hän olisi voinut monessa kohtaa toimia itse toisin. Sitten toisaalta ajattelen, että miksi se sitäkään tuttua kiinnostaisi. Kunhan kuvittelen. Ehkä parempi kun en puhu kenellekään.
Oletko sinä saanut puhua siitä kenenkään kanssa?
Miksi ihmeessä vahva ihminen alkaa keneltäkään lupaa kyselemään saako puhua niistä vääryyksistä mitä häntä kohtaan on tehty? Ei vahvuus ole sitä, että siedetään valittamatta ihan mitä hyvänsä, vahvuus on sitä että uskalletaan toimia ja pistää hanttiin, vaikka pahantekijä ei sitä haluisikaan.
Kyse on omalta puoleltani enemmän siitä, ettei elämässäni ole sellaista ihmistä, jolle voisin tai haluaisin puhua. En koe saavani mitään siitä, jos puhun väärälle ihmiselle. Tuo yksi voisi ymmärtää ja häneen ehkä luottaisin, mutta toisaalta en ole enää varma siitäkään. Kokonaan toinen asia on se, että mies ei sitä sulattaisi, jos tietäisi. Tekisin sen tässä kohtaa siitä huolimatta, koska jatkossa olen uskollinen ensisijaisesti itselleni ja vasta toissijaisesti muille.
Niin kauan kun mietit mitä mies sulattaa ja mitä ei, olet uskollinen hänelle, et itsellesi, sisäistä nyt edes se. Jos hän ei ole sulle lojaali, miksi sinä olet hänelle?
Tuo on hyvä kysymys, jota olen joutunut pohtimaan paljon. Olen ihmisenä ylipäätään lojaali ja ennen tätä miestä saatoin olla aika sinisilmäinenkin. En kuitenkaan myy arvojani yhden perseilevän ukon takia. Yritän nyt kuitenkin muistaa laittaa itseni etusijalle, vaikka usein sekin unohtuu. Tunnen hänet myös niin hyvin, että en voi olla tajuamatta, mitä hän siitä ajattelisi. Ehkä oli turhaa kirjoittaa siitä tänne, mutta tämä on tämmöistä pään sisällön purkamista ja ehkä sitä hakee jotain peiliä ajatuksilleen, kun sitä peiliä ei oikeassa elämässä ole. Ei se kuitenkaan vaikuta päätöksiini, vaan ne teen omista tarpeistani käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Ehkä 90 % niistä, joita sä tapailit. Kun kaikki nyt ei vain vietä samanlaista villiä elämää kuin sä.
Minkälainen ihminen kirjoittaa päiväkirjaansa epätyypillisiä havaintoja miehestään?
Varmaan sellainen kontrollifriikki joka penkoo myös taskuja ja lukee viestejä🙄 kyllä tää @ap on niiin red flag💩
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen ihminen kirjoittaa päiväkirjaansa epätyypillisiä havaintoja miehestään?
Kirjoittamisella voi työstää tunteita. Onhan Ap:n miehen kotiinpaluu ollut erikoinen, jos hän ei ole maininnut sanallakaan mökkireissusta. Varsinkin jos yleensä keskustellaan avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy siltä tänään onko menossa taas Köyliöön?
Vierailija kirjoitti:
Kun asiaa ei aikoinaan syystä tai toisesta käsitellä niin totuutta on vaikea enää selvittää. Oma mieskin kerran lipsautti vahingossa asian joka paljasti että oli ollut jossain muualla kuin missä piti olla. Huomasi tämän itsekin ja liukeni äkkiä työhuoneeseen. Menin jotenkin lukkoon ja toisaalta ei silloin jaksanut kiinnostaa. Tosin asia jäi kuitenkin mietityttämään. Olen pari kertaa yrittänyt selvittää asiaa mutta ei mies mitään myönnä eikä muista mitään...tosi kätevää. Vituttaa vaan että itse olen aina ollut uskollinen. Jää sitä miettimään onko minulle valehdeltu useinkin 😖
Just tää ku ei muista. Aina sama laulu, helppo tapa päästä pälkähästä. Todiste siitä, että puoliso ei oo minkään arvoinen. Ei edes sen että muistaisi puolisolle tärkeitä asioita, vaan unohtaa ne sopivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Valitettavasti totta, monet on hyviä sitten puhumaan kotona, niin ettei osata epäillä, koska eihän se mun oma kultamussukka sellaista tekisi. Uskallan väittää että valtaosa miehistä on valmiita pettämään sopivan tilaisuuden tullen, hyvin monet yhden illan jutut paljastunut myös omalla kohdallani varatuiksi.
No varmaan aika iso osa pettäisi jos syliin ilmestyisi kiehnäämään joku tyrmäävän seksikäs nainen joka sen jälkeen vetäisi perässään hotellihuoneeseen. Tällaista ei vain tosielämässä juuri tapahdu vaan sen pettämiskumppanin löytäminen ja mukaan saaminen vaatii mieheltä melkoista aktiivisuutta. Joten ei niitä tilaisuuksia miehelle juuri eteen tule jos niitä ei erikseen hae.
Itse olen ollut 25 vuotta naimisissa ja elänyt ihan normaalin aktiivista elämää mutta kertaakaan ei ole tullut eteen tilaisuutta jossa olisi ollut ihan selvää että siinä nyt olisi helppo tilaisuus pettää tai ajautua siihen ilman omaa yritystä. Kyllä ne miehet joiden tiedän pettävän ovat ihan itse ne tilanteet hakeneet.
No nyt et oo pikkujouluista tms kuullut. Kysypä baarityöntekijöiltä ja portsareilta, niin saatat oppia jotain uutta...
No olen kuullut ja myös käynyt lukemattomissa pikkujouluissa ja juhlissa. Ja kertaakaan en ole nähnyt ketään miestä vedettävän niistä puoliväkisin pettämään. Kyllä ne pettämiset tapahtuvat ihan niin että mies sitä haluaa ja iskee sen naisen. Ei pettämistä juuri ihan vahingossa tapahdu tai niin että se tilaisuus vain tulisi ja yllättäisi miehen tahtoa kyselemättä.
Lisäksi tuohan on ihan hirveää kaikkien miesten ajatuskyvyn aliarviointia. Että kaikki vaan menee uuga buuga apinamies-moodilla eteenpäin, kun eteen ilmestyy mahdollisuus ilmaiseen toosaan. Silleen ikävästi nainen vietteli, mies viattomana uhrina vaan joutui tähän katalaan ansaan.
Ja samaan lauseeseen pitäisi sopia, että mies on älykäs ja järkevä olento, joka ei ole tunteidensa vietävissä, kuten nainen, joten mies sopii johtamaan jopa maita, mutta nainen ei, kun nainen on niin heikko ja vietävissä....
Ja hassua kyllä Vauva-palsta on samaan aikaan täynnä miesten valitusketjuja siitä miten täysin mahdotonta on löytää nainen tai saada seksiä. On yritetty vuosia joka paikassa mutta ei onnistu. Ja sitten tämän ketjun mukaan kuka vain mies voi joutua naisten äkillisten viettelyiden kohteeksi ja joutua harrastamaan seksiä lähes vastentahtoisesti. Tai vähintään jokaisella miehellä on se kumppani jota pettää aina tilaisuuden tullen.
Varatut miehet tulee vietellyiksi. Se sormus on kai se olennainen juttu tässä. SInkun ei saa naista sitten mitenkään. On tämäkin yksi tapa dissata naisia.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että Ap:lle on ehkä kohtuuttomalta tuntuva taakka nyt alkaa keskellä kauneinta kesää ajaa läpi mahdollista eroprosessia. Mutta kyllä siinä myy aika ison osan itsestään, jos päättää että aikoo "tyytyä" paskaan kumppaniin sen takia, ettei jaksa erotakaan. Sinun tulee olemaan tosi vaikea selittää itsellesi, miksi et ansaitsisi ihmistä, joka ei valehtele sinulle. Ero kirpaisee kerran, mutta liero kumppanina kairaa sisuksia syvältä joka ikinen päivä. Hyvä se on täältä sivusta huudella, mutta silti toivotan sinulle tsemppiä ottaa kissa pöydälle per heti. Kaunis kesä voi olla psyykkisesti hyväkin aika erota, kun ei ole muuten pimeää ja masentavaa, vaan tuntuu että edes jotenkin elämä kantaa.
Onko rehellisiä ihmisiä enää edes olemassa? Enpä usko tämän liiton koettuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä stressaamaan jos ei se mihinkään johda?!? Baariin vaan ja samalla mitalla takaisin ja se siitä! Silmä silmästä, hammas hampaasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi joskus suhteen alussa, kun oltiin oltu ehkä nelisen vuotta yhdessä (nyt jo 18v) sellainen tapaus, että tajusin miehelläni olleen jotain sutinaa yhden naisen kanssa. Tämä kävi ilmi Ikeassa, kun oltiin miehen kanssa. Kulman takaa tuli nainen ystävänsä kanssa, ennen kuin mitään sen kummempaa tapahtui, tajusin hyvin vahvasti, että näiden välillä on jokin jännite. Sitten he moikkasivat. Kysyin mieheltä, kuka tuo oli, ja hän sanoi sen olevan "Milla" (nimi muutettu ja unohdettu). Asia jäi siinä siihen, mutta kun autossa vielä kysyin, että kuka tämä Milla on, että mulla jäi outo fiilis teistä, niin mies jotenkin hermostui eikä halunnut jäädä aiheeseen. Siitä tiesin, että jotain todella on ollut, koska miehelleni ei ole tyypillistä tuollainen.
Se aika oli suhteessamme muutenkin levotonta, mies oli paljon menoillaan ja uskon, että tuo Milla on ollut jokin yhden illan viritys tai toinen osapuolista on ollut kiinnostunut toisesta. En jäänyt asiaa enempi kaivelemaan, ja olen aika varma, ettei mitään pettämistä ole koskaan sen jälkeen ollutkaan, tuskin mitään kovin pitkää petturuutta sitä ennenkään.
Jätin asian siihen. Itselleni on tärkeää, että koen nyt luottamusta (ja koin silloin kun asian jätin), aistin asioita aika tarkasti ja luotan siihen, että tiedän jos mies ei ole tosissaan minun kanssani. Elämästä ai koskaan tiedä, mutta oma luottamukseni on minun puolellani. Toki, jos jotain alkaa epäillä, niin siihen kyllä takerrun vahvastikin.
Nykyään olemme onnellisia pitkässä liitossamme, mutta ei se ilman erinäisiä kasvukipuja ole tullut.
EI tuo meinaa, että niilä olisi ollut jotain teidän suhteen aikana.
Ehkä se nainen oli miehesi eksä ja juttu loppui jotenkin tosi nolosti eikä hän halunut alkaa puhua siitä. Tai sitten se nainen oli ollut vain hänen fwb ja he olivat harrastaneet vaikka piiskaleikkejä tai jotain, mistä mies ei halua puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että Ap:lle on ehkä kohtuuttomalta tuntuva taakka nyt alkaa keskellä kauneinta kesää ajaa läpi mahdollista eroprosessia. Mutta kyllä siinä myy aika ison osan itsestään, jos päättää että aikoo "tyytyä" paskaan kumppaniin sen takia, ettei jaksa erotakaan. Sinun tulee olemaan tosi vaikea selittää itsellesi, miksi et ansaitsisi ihmistä, joka ei valehtele sinulle. Ero kirpaisee kerran, mutta liero kumppanina kairaa sisuksia syvältä joka ikinen päivä. Hyvä se on täältä sivusta huudella, mutta silti toivotan sinulle tsemppiä ottaa kissa pöydälle per heti. Kaunis kesä voi olla psyykkisesti hyväkin aika erota, kun ei ole muuten pimeää ja masentavaa, vaan tuntuu että edes jotenkin elämä kantaa.
Onko rehellisiä ihmisiä enää edes olemassa? Enpä usko tämän liiton koettuani.
No käsittääkseni itse luet itsesi rehelliseksi?
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Sama, paitsi välillä joidenkin kanssa myös keskusteltiin parisuhteista ja osa vain mainitsi vaimonsa olemassaolon, mutta ei siitä juteltu sen enempää. Kunhan hetki pidettiin haustaa. Osan kanssa suhde kesti useita vuosia. Osa miehistä oli hyvinkin vastuullisia ja käytti aina kumia toiset taas viis veisasivat terveyspuolesta. Jos alkaa tulla paljon selittämättömia hiivatulehduksia ja bakteerivaginooseja, niin selitys voi olla hyvinkin yksinkertainen. Ukko käy vieraissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen ihminen kirjoittaa päiväkirjaansa epätyypillisiä havaintoja miehestään?
Kirjoittamisella voi työstää tunteita. Onhan Ap:n miehen kotiinpaluu ollut erikoinen, jos hän ei ole maininnut sanallakaan mökkireissusta. Varsinkin jos yleensä keskustellaan avoimesti.
Tulisin hulluksi jos mun "vaistot" kertoisi jotain erityistä riippuen siitä ajaako mies parran vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mitä stressaamaan jos ei se mihinkään johda?!? Baariin vaan ja samalla mitalla takaisin ja se siitä! Silmä silmästä, hammas hampaasta.
Tätä minäkin suosittelen. Kerran täällä vaan eletään. Jos mies on laittanut ranttaliksi, niin toki silloin naisellakin on oikeus siihen. Antaa palaa vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kyllä ollut monilla kaverien/tuttavien mökeillä joiden sijainnista muistan vain ehkä paikkakunnan (kaikista en edes sitä) mutta en lainkaan sen tarkemmin missä ne siellä sijaitsivat.
On aivan eri asia ettei muista missä mökki sijaitsee, kuin että ei tiedä missä mökki sijaitsee. Ja ap:n mies nimenomaan sanoi ettei tiedä mökin sijaintia, eli ei ole siellä ikinä käynytkään.
Miehillä on ihan erilainen suuntavaisto kuin naisilla. Jos mies ei muista, hän ei todellakaan ole siellä käynyt.
Mies, joka ajaa jonnekin ekaa kertaa, muistaa kyllä reitin vuosienkin päästä, koska joutuu keskittämään oudolla teillä. Apukuski voi katsella kännykkää välillä, eikä hänen tarvitse miettiä ajoreittiä.Eihän kyse ollut siitä, että mies ei olisi muistanut missä mökki sijaitsee, vaan kyse oli siitä, että mies lipsautti, ettei edes TIEDÄ, missä koko kyseinen mökki siellä Köyliössä sijaitsee!!!!
Kyllä mä ainakin voin sanoa, että en tiedä, vaikka tarkoittaisin että en muista. Koska en muista, niin en muista enkä silloin osaa kertoa missä se sijaitsee eli en tiedä. Turhan iso painoarvo annettu yhdelle verbille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännöllisesti ja loogisesti ajatteleva ihminen ja tapani on keksiä kaikkiin ongelmiin vedenpitävä, mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu. Tiedän, että väittämääni ei uskota, mutta miehillä ei ole mitään tunne-elämää. On alkukantaiset tarpeet, kuten nälkä, jano ja paneminen. Se riittää niille. Niitä (ns. miehiä) ei kannata ottaa vakavasti.
Tuosta voitte kiistellä, mutta asia on objektiivisesti ajattelevalle ihmisille kirkas ja selvä kuin päivä.
Okei.
Miten tämä ongelma ratkaistaan?
Ne jotka uskaltavat mennä naimisiin, mitä ajattelette tästä ehdotuksesta?
1. Sopikaa ennen naimisiinmenoa, saako pettää. Tehkää kirjallinen sopimus ja allekirjoittakaa.
2. Jos kumpikin suostuu, asia on ok. Allekirjoittakaa.
3. Jos kumpikin tai toinen ei suostu ja toinen kuitenkin pettää, pettäjän on maksettava vahingonkorvaukset. Allekirjoittakaa.
4. Pakottakaa poliitikot tekemään tuollainen laki.
Tunteilemalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. On käytettävä järkeä. Vahingonkorvauksen on oltava tarpeeksi suuri.
Tuollaisesta voidaan keskinäisesti sopia ihan pätevästi. Ei tarvita mitään uutta lakia.
Tarvitaan. Koska vilpillisesti toimiva ihminen on sellainen jolla ei ole muutenkaan selkärankaa. Pettäjä ei tule maksamaan mitään, ellei sitä ole lakiin kirjattu. Jos ei maksa, petetyllä on mahdollisuus haastaa pettäjä oikeuteen, jos on valmis laki.
Tarkoitin, että jo nykyisellään tuo on täytäntöönpantavissa oleva sopimus. Siinä ei ole mitään rikollista, joten se voidaan viedä oikeuteen, jos sopimus on mustaa valkoisella. T. Juristi
Voisitko selittää vähän tarkemmin? Minusta paras tapa on tehdä laki.
Valmis laki on jonkinlainen pelote. Ehkä moni epärehellinen vätys miettii muutaman kerran, meneekö naimisiin ollenkaan. Jos menee, voi miettiä kannattaako pettää, koska jos se paljastuu, joutuu maksamaan petetylle todella suuren summan. Summa on kirjattava lakiin.
En saa selvää, tarkoitatko rikoslakia vai siviililakia. Aviorikos on poistettu rikoslaista jo ajat sitten. Kyse on keskiaikaisesta ajattelusta. Ei nykymaailmassa ole realistista haikailla rikoslakia, jossa valtio puuttuisi asiaan ja rankaisisi pettäjää. Myöskään vahingonkorvauslaki tuskin taipuu tähän, sillä meillä (onneksi!) on päästy ajatuksesta, että aviorikoksia puitaisiin julkisesti ja esim. avioeroon tarvittaisiin tuomioistuimen lupa. Mitä taas sopimusoikeuteen (siviilioikeutta) tulee, Suomessa on sopimusvapaus. Ihan vapaasti saa tehdä sellaisen sopimuksen, jolla velvoittaa toisen maksamaan rahaa, jos pettää. Sen kanssa voi sitten mennä tuomioistuimeen ja saada sitä kautta vaikka ulosotosta haettua ne rahat siltä pettäjältä, jos on aikoinaan tällaiseen sopimukseen suostunut. Eli itse pitäisi olla aktiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä stressaamaan jos ei se mihinkään johda?!? Baariin vaan ja samalla mitalla takaisin ja se siitä! Silmä silmästä, hammas hampaasta.
Tätä minäkin suosittelen. Kerran täällä vaan eletään. Jos mies on laittanut ranttaliksi, niin toki silloin naisellakin on oikeus siihen. Antaa palaa vaan!
Kaikki eivät yksinkertaisesti saa mitään irti tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Jos et nyt sinkkuaikoinasi pannut jokaista Suomen varattua miestä niin kokemuksesi varatuista miehistä ei mitenkään johda siihen että 90 prosenttia varattuista pettäisi.
Eiköhän siitä aika hyvän otannan saa ja itse pitäisin % kyllä korkeampankin. Erikseen ne miehet joilla on pirttihirmu ja ovat tossun alla. Ehkä jopa pahoinpideltyinä. Sitten aidosti uskovaiset , niitä 0,001.
Yli puolet tän miekkosen avioliitosta ollaan oltu kimpassa. Eri asiasta puhutaan nyt. Ja tosiaan, tiedän mitä saan tästä, eikä se ole rippeet tai jämät. Tää on mun valinta ja hänen elää nyt näin. Harmi että vaimolla ei ole samaa mahdollisuutta valita täyden tiedon pohjalta. [/quote]
Sivurouva voimaantuu 😉
Hassua miten nämä "kakkosvaimot" aina uskoo/selittää olevansa se miehen tosirakkaus,
Lähempänä totuutta lie, että pelimies pyörittää, ja ykkösvaimo ei ole vielä heittänyt jätkää ulos.
Oikeastiko tällainen "toinen nainen" uskoo pettävän miehen lurituksia?
Jotenkin koomillista!!! xD