Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa vaihdevuosista. Milloin alkoivat, miten kauan kestivät ym.
12.06.2023 |
Ja millaiset olivat. Kaikki kokemukset vaihdevuosista tähän ketjuun.
Olen 47, kaikki vielä normaalia.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisten vaihdevuosiin liittyy niin paljon vihaa miesten taholta? Viittaan edelliseen, piiloaggressiiviseen tekstiin (nro 1/1). Takuulla miehillä on äitejä, siskoja ja sukulaisia, joilla on vaihdevuodet olleet. Ikääntyviä, mutta rakkaita naisia. Onko vaihdevuosiin liittyvä ilkeily ja tarkoituksenmukainen häpeän asettaminen naisvihan muoto? Miksi tämä yhteiskunta hyväksyy vain nuoret naiset?
En suostu tuntemaan häpeää siitä, että olen ikääntyvä nainen. Vaihdevuodet ovat vain yksi vaihe elämänkaaressa. Ihminen on onnekas, jos saa ylipäätään elää. Ei iske esim. paha syöpä tai muu tappava sairaus. Sama pätee miehiin.
Aloitukseen voin vastata, että 45 ikävuoden jälkeen minulla ovat alkaneet hikoilu, nivelkivut ja ihmeellinen väsymys. Samoin uniongelmat. Liikunta tuntuu helpottavan kaikkia oireita. Hormonaalista hoitoa hieman pelkään. Yritän pitkittää sen aloittamista mahdollisimman pitkään. Tsemppiä samojen oireiden kanssa painiskeleville.
Miehille tiedoksi, seksielämä kyllä jatkuu. Hyvän ja ymmärtävän miehen kanssa.
No miten se muuttuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasan viisikymppisenä. En ole syönyt hormooneja. Liikkunut kylläkin reippaasti ihan hikiliikuntaakin. Ei minkäänlaisia vaihdevuosioireita. Laitatin hormonikierukan ja se piti vuodot kokonaan poissa. Oli hyvä ratkaisu. Nyt yli kuusikymppisenä luovuin siitä. Olo tosi maknio
Kiertoheittelyt ja menkkoja edeltävät yöhikoilut alkoivat jo n. 37-vuotiaana. Kierto lyheni pitkästä epäsäännöllisestä (31-35 pv, välillä jopa pidempi) 22-27 pv kierroksi, alkoi vähän pidentyä n. 45-vuotiaana. Menkkakivut lisääntyivät, vuodon määrä parina ensimmäisnä päivänä lisääntyi. 46-vuotiaana (reilu vuosi sitten) hankin minipillerit saadakseni nuo menkat kuriin ja kohta vuoden verran olenkin ollut ilman niitä. Samalla väheni yöhikoilut.
Nyt vaan sitten arvon, missä vaiheessa olisi syytä käydä gynellä tsekkaamassa, missä vaiheessa vaihdevuodet ovat eli milloin voin lopettaa pillereiden syönnin...
50 vuotiaana alko yöhikoilut. Kesti vuoden kunnes loppui kuin seinään. Hormonitasot verikokeessa vielä liian korkeat joten ehkäisyä pitää jatkaa vaikka menkkoja ei ole ollut enää 2 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
45-vuotiaana alkoivat, tosin oireilua oli jo huomattavasti aiemmin. Aloin kieltäytymään seksistä, lopetin suihinotot kokonaan, nalkuttamiseni miehelle lisääntyi ja aloin lukemaan naisten voimaantumiseen liittyvää kirjallisuutta sekä tehtailemaan miesvihaa tihkuvia aloituksia ja kommentteja vauvapalstalle.
About näin. Paitsi seksi on kivaa.
Kaikki mielenterveysongelmat menivät todella huonoon suuntaan.
Kaksisuuntainen diagnosoitiin vasta nyt, kun oireilu väkevämpää.
ADHD oireet ei pysy kurissa edes lääkkeillä.
Ahdistus on jotain aivan järkyttävää.
Muisti pätkii.
Hiukset ohenee.
Toisaalta on olo, että "I don't give a f#ck" ja tarve miellyttää muita on dramaattisesti vähentynyt. Jotenkin nyt on todella selvää kuka olen.
Mirena auttoi oireisiin aika hyvin, mutta muutama kohtutulehdus ja kipuilu, niin oli pakko poistattaa.
Nyt täytyisi löytää gynekologi joka osaisi auttaa ja saisi apua näihin oireisiin.
Miehillä testosteroni on huipussaan parikymppisenä. Sen jälkeen taso laskee ja pysyy suurinpiirtein samanlaisena lähes elämänsä loppuun saakka. Joka aamu mies saa annoksen testosteronia ja päivä käynnistyy. (Toki on heitäkin jotka tarvitsevat korvaushoitoa)
Naisella progesteronitasot alkavat laskea pikkuhiljaa ja estrogeeni seilaa, kunnes sekin laskee. Käytännössä naiset ovat perimenopaussissa ja menopaussissa hormonien "vajaatoiminnassa" ja korvaushoito ei välttämättä ole huono idea. Haittoja toki on mm. hormonit lisäävät syöpäriskiä.
Hyviä puolia on, että estrogeenin ainakin osittain selittää sen, miksi naiset eivät saa niin paljon sydänkohtauksia. Ehkäisee myös osteoporoosia.
Vierailija kirjoitti:
45-vuotiaana alkoivat, tosin oireilua oli jo huomattavasti aiemmin. Aloin kieltäytymään seksistä, lopetin suihinotot kokonaan, nalkuttamiseni miehelle lisääntyi ja aloin lukemaan naisten voimaantumiseen liittyvää kirjallisuutta sekä tehtailemaan miesvihaa tihkuvia aloituksia ja kommentteja vauvapalstalle.
Joku mies sepittelee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välivuotoja, libidon seilaamista äärestä toiseen, kausittaista hikoilua erityisesti niskasta, kuumottelua, herkkyyttä.
Toisinaan huonoa unta ja kuuma aalto otsalla.
Kun prostaglandiinia (kohtua supistavaa hormonia) on liikaa, koko keho reagoi: pupillit pienenevät, silmissä vilkkuu, iho nipistelee, verenkierto on huonoa, huimaa, kuvottaa. Yöllä saattaa tulla hormonaalinen hikipuuska mikä ei niinkään kastele vaatteita,mutta saa olon helpottamaan, omituisen tuoksun saattelemana.
54-vuotiaana alkoivat ja ainainen hiki. Muita oireita ei ollut, mutta hikoilua kesti pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
45-vuotiaana alkoivat, tosin oireilua oli jo huomattavasti aiemmin. Aloin kieltäytymään seksistä, lopetin suihinotot kokonaan, nalkuttamiseni miehelle lisääntyi ja aloin lukemaan naisten voimaantumiseen liittyvää kirjallisuutta sekä tehtailemaan miesvihaa tihkuvia aloituksia ja kommentteja vauvapalstalle.
About näin. Paitsi seksi on kivaa.
Kaikki mielenterveysongelmat menivät todella huonoon suuntaan.
Kaksisuuntainen diagnosoitiin vasta nyt, kun oireilu väkevämpää.
ADHD oireet ei pysy kurissa edes lääkkeillä.
Ahdistus on jotain aivan järkyttävää.
Muisti pätkii.
Hiukset ohenee.Toisaalta on olo, että "I don't give a f#ck" ja tarve miellyttää muita on dramaattisesti vähentynyt. Jotenkin nyt on todella selvää kuka olen.
Mirena auttoi oireisiin aika hyvin, mutta muutama kohtutulehdus ja kipuilu, niin oli pakko poistattaa.
Nyt täytyisi löytää gynekologi joka osaisi auttaa ja saisi apua näihin oireisiin.Miehillä testosteroni on huipussaan parikymppisenä. Sen jälkeen taso laskee ja pysyy suurinpiirtein samanlaisena lähes elämänsä loppuun saakka. Joka aamu mies saa annoksen testosteronia ja päivä käynnistyy. (Toki on heitäkin jotka tarvitsevat korvaushoitoa)
Naisella progesteronitasot alkavat laskea pikkuhiljaa ja estrogeeni seilaa, kunnes sekin laskee. Käytännössä naiset ovat perimenopaussissa ja menopaussissa hormonien "vajaatoiminnassa" ja korvaushoito ei välttämättä ole huono idea. Haittoja toki on mm. hormonit lisäävät syöpäriskiä.
Hyviä puolia on, että estrogeenin ainakin osittain selittää sen, miksi naiset eivät saa niin paljon sydänkohtauksia. Ehkäisee myös osteoporoosia.
Estrogeenia voi olla vaikka miten, mitta muita hormoneja ei. Siis keltarauhas- eli progesteronia ja supistavaa prostaglandiinia. Niiden määrien väliset suhteet vaihtelevat päivittäin.
Se on kivaa, kun testosteroni ei muutu estrogeeniksi kuten pitäisi...hyrrää mukavasti jossakin.
Vierailija kirjoitti:
50 vuotiaana alko yöhikoilut. Kesti vuoden kunnes loppui kuin seinään. Hormonitasot verikokeessa vielä liian korkeat joten ehkäisyä pitää jatkaa vaikka menkkoja ei ole ollut enää 2 vuoteen.
Hankin aikonaan sterilisaation, mutta eronneena siitä ei ole nyt vapauttavaa iloa. Jos tapaa jonkun, on viisaampaa välttää tauteja ja seksi on aika rajoittunutta entiseen verratuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan sitä, että "millainen on" -kysymykseen vastataan "ei ole mitään", mutta kerron silti oman kokemukseni siitä, mitä voi olla odotettavissa.
Täytän tänä vuonna 59 vuotta, eikä menopaussia ole näkynyt. Kuukautiset ovat entisten viiden päivän mittaisista sentään lyhentyneet 2-3 päivään. Muuten ei olo eroa entisestä mitenkään.
En osaa vastata, koska minulla on ollut viimeiset 20 vuotta hormonikierukka. Menkkoja ei siis ole ollut.
Unettomuudesta olen kärsinyt koko ikäni. 50-vuotiaana verikoe vahvisti, ettei ole vaihdevuosia, mutta 53-vuotiaana vahvisti toisin. Sain hormoneita, mutta enpä mitenkään nuku sen paremmin. Hikoilu on niiden avulla vähentynyt, mutta ei se hikoilu kauhean runsasta ole ollut.
Suurin muutos on kropan muuttuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkat jäi kerralla pois 48v, 5v hikoilutti. Siinä kaikki.
Elämä oli heti paljon parempaa ja helpompaa kun ei ollut pms tai muita haittoja. Positiivisuus palasi elämään, olin seksuaalisuuteni huipulla. Eikä ole hiipunut 15vuotta myöhemminkään:)
Minulla, kuten aiemmassa ketjussa kerroin, kesti pään alueen yöhikoilu puol vuotta. Hiukset oheni, so what. Kokeneen gynekologin suosituksesta en käyttänyt hormoneja. Ei niitä olisi tarvittukaan eli oikeassa oli. Ah, mikä fiilis kuukautisten jäätyä kokonaan pois. Voi matkustaa milloin huvittaa. Enää ei rajoita kuukautiset.
53v tolkuton unettomuus, keskittymisvaikeudet, kuumat aallot. Ihan järkkyä. Hormonikorvaushoito helpotti muutamassa viikossa. (minipillereillä oli kuukautiset olleet pois jo vuosia)
Kuuden vuoden jälkeen lopetin hormonit. Nyt oon 62, painoa kertyy tosi helposti.
Tsemppiä, Siskot
Mulla alkoi 40-vuotiaana. 4 vuotta ramppasin lääkäreillä kunnes itse osasin lopulta yhdistää oireet esiveihdevuosiin. Näitä oli hikoilu, univaikeudet, kaamosmasennus, ärtyisyys ja kuivat limakalvot. Nyt hkh ja pystyn taas elämään normaalisti.
Hankalaa on. Keho ja hiukset jne kamppailee itseäni vastaan jotenkin. Menkat heittelee, mieliala laskee pakkasen puolelle ja on synkkiä ajatuksia. Vaikka kuinka yrittää lenkillä kävellä vauhdilla niin keho pistää jotenkin hanttiin ja tuntuu kuin paikallaan liikkuisi. Ja käyn päivittäin lenkillä.
On kolotuksia ja hiukset ohenee. Ihoon ilmestyy isoja finnejä. Veetyttää vaan kaikki. Eli mitään positiivista en tästä keksi vaikka kuinka miettisin asiaa.
Miten teillä kroppa muuttui? Minulla ei mitenkään. Liikun kuten aina ennenkin eikä pullan tai muun makean himoa ole. Ei ole ollut koskaan. Mieluummin syön jotain suolaista kohtuullisesti. Rakastan tomaatteja ja marjoja. Närpiön ihanat pikkutomaatit menevät pikari kerralla tyhjäksi ja vatsa on täynnä.
Toki tunnen naisia, jotka ahmivat juusto yms. kakkuja kuin viimeistä päivää. Vaihdevuosien aikana ja jälkeen. Sitä ennen söivät niitä ihan kohtuullisesti. Siinä se kroppa muuttuu eikä sekään mitään tuomittavaa ole. Kukin tulee autuaaksi tyylillään.
Miksi naisten vaihdevuosiin liittyy niin paljon vihaa miesten taholta? Viittaan edelliseen, piiloaggressiiviseen tekstiin (nro 1/1). Takuulla miehillä on äitejä, siskoja ja sukulaisia, joilla on vaihdevuodet olleet. Ikääntyviä, mutta rakkaita naisia. Onko vaihdevuosiin liittyvä ilkeily ja tarkoituksenmukainen häpeän asettaminen naisvihan muoto? Miksi tämä yhteiskunta hyväksyy vain nuoret naiset?
En suostu tuntemaan häpeää siitä, että olen ikääntyvä nainen. Vaihdevuodet ovat vain yksi vaihe elämänkaaressa. Ihminen on onnekas, jos saa ylipäätään elää. Ei iske esim. paha syöpä tai muu tappava sairaus. Sama pätee miehiin.
Aloitukseen voin vastata, että 45 ikävuoden jälkeen minulla ovat alkaneet hikoilu, nivelkivut ja ihmeellinen väsymys. Samoin uniongelmat. Liikunta tuntuu helpottavan kaikkia oireita. Hormonaalista hoitoa hieman pelkään. Yritän pitkittää sen aloittamista mahdollisimman pitkään. Tsemppiä samojen oireiden kanssa painiskeleville.
Miehille tiedoksi, seksielämä kyllä jatkuu. Hyvän ja ymmärtävän miehen kanssa.