Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein tykkää jos vieraat ihmiset alkavat "auttamaan" mun kotona. Koen appivanhemmat vieraiksi.

Ihmettelen myös, miksi ne appivanhemmat olivat pitkän päivän vieraana, jos heidän poikansa ei ollut paikalla?

Aika tilannetajuttomia tolloja ovat aloituksen appikset, jos eivät tajunneet lähteä viimeistään silloin kun lasta on laitettu yöksi nukkumaan.

Pienten lasten kanssa se apu voi olla niinkin yksinkertainen, että vahtii lasta sen aikaa, kun itse kiikuttaa roskiksen roska-astiaan. Ei siis mitään suurtaloussiivousta, vaan ihan sitä että vähentää siitä vierailusta aiheutuvaa vaivaa.

En minä ala roskia viemään, kun on joku kyläilemässä

Kyllä minä todellakin vien. Varsinkin kun ne roskat on niiden vieraiden aiheuttamia.

Mitä ne isovanhemmat tekevät, jos noin paljon roskaa aiheuttavat muutamassa tunnissa?

Tulokahvit, lounas, iltapäiväkahvit, päivällinen, lähtokahvit.

Ei kai kutsumattomia vieraita tarvitse syöttää ja juottaa?

Voi kuule. Nämä tulee 200 kilsan päästä heti aamusta ilmoittamatta. Ja notkuvat sitten riesana koko hiivatan päivän.

Olisi tietysti hyvä ilmottaa koska eiväthän ihmiset välttämättä ole kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.

Enhän minä tuon ruikuttajan anoppia tunne.

Mutta ei se työelämänkään jälkeen se eläke välttämättä iso ole, riippuu ammatista missä on työskennellyt.

Monilla anopeilla on eläkkeet semmoisia ettei valtionveroa paljonkaan mene. Jos verotustA tunnet.

No sehän on sitten ihan oma moka. Kyllä siellä työelämässä pitää kunnon ura luoda eikä ruikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vielä että tulee avuttoman miehensä kanssa lapsiperheeseen kuin hotelliin. Odottaa palvelua ja mielellään venyisivät vaikka viikon toisten nurkissa.

Jos menemme heille käymään, vievät huoltoasemalle kahville tai pizzalle. Heidän kotonaan ei ole tarjoilua eikä majoitusta.

Aamupala pitää olla pöytään tarjoiltuna, kahvit kuppiin kaadettuna, ukko ei osaa edes leipää tehdä itse. Sitten pitää saada toiset aamukahvit, jonka jälkeen aletaan kysellä lounasta, jonka jälkeen on pullakahvit. Sitten on muun mässytyksen vuoro, esim kahvia, mansikoita, jäätelöä. Jonka jälkeen on päivällisen aika ja illalla sitten grillataan heille.

Itse tykkään viettää aikaa muuallakin kuin keittiössä. Lisäksi meillä on oma elämä töineen ja harrastuksineen. Lomaakaan ei liikaa ole yhdessä niin että huvittaisi toimia pitopalveluna.

Lemmikkejämme inhoavat ja yrittävät tahallaan päästää karkuun. Koko ajan saa kävellä perässä ja vahtia ettei aikuiset ihmiset jätä ovia tai ikkunoita levälleen.

Tulipa sieltä taas kunnon satu 🙄 Älä viitsi valehdella noin paljon, kukaan ei usko noin "kuorrutettuja" juttuja. Sun ikäluokka on se, joka ei osaa laittaa tikkua ristiin. Vanhemmat on opetettu kotitöihin ja vieraanvaraisuuteen.

Nää jutut täällä vaan kasvaa - kuinka sekoja te oikein olette?

Hah hah. Mistä tiedät mun ikäluokan ja taustan? Olen yrittäjäperheestä ja tehnyt töitä lapsesta asti. Mummo on yhden lapsen saanut tehtyä eikä sitäkään hoidettua. Uuden miehen kanssa käyvät meillä loisimassa lomalla. Ei ole ikinä yhtään hyvää asiaa sanonut kenestäkään. Muistelee minulle tuttujen ja tuntemattomien ihmisten alkoholismit ja perheväkivallat, mitä en tosiaan halua tietää. Poikalapset ovat vain hyviä ja tyttöjä aina arvostelee. Hän on myös epätasa-arvomummo. Mummo on syntynyt 1958 ja minä -74. On ainoan pershedelmänsä punnanut melko nuorena.

Sun tapa kirjoittaa vanhemmista ihmisistä on juuri niin törkeää, että ei uskoisi aikuiseksi. Taidat itse olla se loisija, kun noin inhottavasti kirjoitat. Jos et kerran halua olla yhteydessä heihin, miksi et sano sitä suoraan, vaan uliset täällä liioiteltuja stooreja?

Olen tarjonnut hotellin, olen tarjonnut air bnb. Ei kelpaa. Ovat tervetulleita kahville tai kylään. Eivät asumaan. Meillä on aika hektistä arki ja lomatkin harrastetaan ja hoidetaan pihatöitä ja yritystä. Ikinä ei maata koko päivää sisällä. Heillä erilainen elämäntyyli. Mihinkään ei voisi mennä, kun ovat meillä, ei edes pihalle. Täällä hyppii kaikki seinille jos monta päivää tuijotellaan toisiamme. Olen sanonut hyvällä ja pahalla ja suoraan ja mies on myös sanonut.

Anna suoraan se aikataulu kuinka kauan sopii milloinkin olla, esim voitte tulla noin klo 12.00 ja sitten klo 15.00 meillä on meno tms. Sinä aikana yrittäkää keskittyä näihin vieraisiin.

Älkääkä laverrelko liikaa omista menoistanne tai asioistanne. Kertokaa sen sijaan lapsistanne ja yleisistä asioista, näin pidätte isovanhemmat erillään teidän yksityisasioistanne.

Sitäpaitsi meidän nuoret käy meillä ja me harvemmin heillä, koska ovat kiireisiä jo töidenkin puolesta.

Terv anoppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.

Enhän minä tuon ruikuttajan anoppia tunne.

Mutta ei se työelämänkään jälkeen se eläke välttämättä iso ole, riippuu ammatista missä on työskennellyt.

Monilla anopeilla on eläkkeet semmoisia ettei valtionveroa paljonkaan mene. Jos verotustA tunnet.

No sehän on sitten ihan oma moka. Kyllä siellä työelämässä pitää kunnon ura luoda eikä ruikuttaa.

Kertyykö eläke hyvin päivät vauvapalstsilemalla? Sinäkin tarvitset monien matalapalkkaisten naisten palveluksia päivittäin vaikka itse olet huippupalkoilla.

Taas ymmärrän anoppiasi, kyllä nokkava miniä ja työtä halveksiva varmasti ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.

Enhän minä tuon ruikuttajan anoppia tunne.

Mutta ei se työelämänkään jälkeen se eläke välttämättä iso ole, riippuu ammatista missä on työskennellyt.

Monilla anopeilla on eläkkeet semmoisia ettei valtionveroa paljonkaan mene. Jos verotustA tunnet.

No sehän on sitten ihan oma moka. Kyllä siellä työelämässä pitää kunnon ura luoda eikä ruikuttaa.

Kertyykö eläke hyvin päivät vauvapalstsilemalla? Sinäkin tarvitset monien matalapalkkaisten naisten palveluksia päivittäin vaikka itse olet huippupalkoilla.

Taas ymmärrän anoppiasi, kyllä nokkava miniä ja työtä halveksiva varmasti ärsyttää.

Sinähän se leuhkit miten kaikki anopit on uratykkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Kirjoittamani teksti on totisinta totta. Olen itse 39 vuotias ja anoppi hyväkuntoinen 74 vuotias. Anoppi on kasvanut ja elänyt ikänsä maalla maatilalla. Ei ole ollut ikinä ansiotyössä. Tapasi aikoinaan appiukon. Myös hän maalta eikä ikinä ansiotyössä. Viljelivät perunaa omiin tarpeisiinsa ja kaatoivat välillä omia metsiä mitkä kumpikin sai perintönä. Elämä ollut hyvin kädestä suuhun elämistä. Mitä mies on kertonut omasta lapsuudesta. Tekstissäni ei ole mitään liioiteltu tai valehdeltu.

Hymyilen täällä itekseni. Oon 78 enkä tarvitse apua. Onneks mulla on fiksut miniät.

Monella on käsitys että maatiloilla vain laiskotellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.

Enhän minä tuon ruikuttajan anoppia tunne.

Mutta ei se työelämänkään jälkeen se eläke välttämättä iso ole, riippuu ammatista missä on työskennellyt.

Monilla anopeilla on eläkkeet semmoisia ettei valtionveroa paljonkaan mene. Jos verotustA tunnet.

No sehän on sitten ihan oma moka. Kyllä siellä työelämässä pitää kunnon ura luoda eikä ruikuttaa.

Kertyykö eläke hyvin päivät vauvapalstsilemalla? Sinäkin tarvitset monien matalapalkkaisten naisten palveluksia päivittäin vaikka itse olet huippupalkoilla.

Taas ymmärrän anoppiasi, kyllä nokkava miniä ja työtä halveksiva varmasti ärsyttää.

Sinähän se leuhkit miten kaikki anopit on uratykkejä.

Sana ansioäiti ei tarkoita uratykkiä vaan palkkatyötä tekevää.

Luin just miten sanavarasto on köyhää peruskoulun käyneillä, käsitteitä ei ymmärretä eikä tekstiä.ö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.

Enhän minä tuon ruikuttajan anoppia tunne.

Mutta ei se työelämänkään jälkeen se eläke välttämättä iso ole, riippuu ammatista missä on työskennellyt.

Monilla anopeilla on eläkkeet semmoisia ettei valtionveroa paljonkaan mene. Jos verotustA tunnet.

No sehän on sitten ihan oma moka. Kyllä siellä työelämässä pitää kunnon ura luoda eikä ruikuttaa.

Kertyykö eläke hyvin päivät vauvapalstsilemalla? Sinäkin tarvitset monien matalapalkkaisten naisten palveluksia päivittäin vaikka itse olet huippupalkoilla.

Taas ymmärrän anoppiasi, kyllä nokkava miniä ja työtä halveksiva varmasti ärsyttää.

Sinähän se leuhkit miten kaikki anopit on uratykkejä.

Sana ansioäiti ei tarkoita uratykkiä vaan palkkatyötä tekevää.

Luin just miten sanavarasto on köyhää peruskoulun käyneillä, käsitteitä ei ymmärretä eikä tekstiä.ö

Annoit ymmärtää että se jotenkin poikkeaisi kotiäidistä ja olisi sivistävää.

Kuitenkin se lopputulos on ihan sama: köyhä juntti mummo.

Koeta nyt päättää edes mitä sössötät. Leuhkitko vai oletko marttyyri?

Tuolla aiemmin kysyttiin, miksi anoppi menee tyttären perheeseen kyläilemään ja auttelemaan jne. mutta ei pojan perheeseen edes käymään.  Ja lopuksi kissankokoisin kirjaimin esitti, että voisiko joku fiksu vastata tähän.

En varmaankaan ole fiksu, mutta eihän siihen kukaan muu voi oikeata vastausta antaa, kuin se anoppi itse.  Me muut - ollaan sitten fiksuja tai ei - voidaan vain arvailla.  Ihan samoin kuin kysyjä itsekin,

Minusta on hiukan ilkeätä vastata, että vika olisi miniässä itsessään, että hän on ruikuttaja ja mitä lie, ei me sitäkään täällä oikeasti tiedetä.

Mutta joku syyhän siihen vain on.  Kenties siellä tyttären luona anopilla on jotenkin luontevampi ja mukavampi olo.  Ei sen tarvitse olla miniän syy.  Tytärhän on vain valmiiksi tuttu ja turvallinen tapaus ja sinne on helppo mennä.  

Voisiko siltä anopilta ihan suoraan kysyä?  Tietysti sillä lailla ystävälliseen tapaan, ettei se kuulostaisi anopista syytökseltä.  Anopille voisi esittää, että olisi kamalan kiva, jos tulisit meilläkin käymään, oikein kunnolla.  Ja joskus voisi esittää eihan tarkan kutsunkin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.

Enhän minä tuon ruikuttajan anoppia tunne.

Mutta ei se työelämänkään jälkeen se eläke välttämättä iso ole, riippuu ammatista missä on työskennellyt.

Monilla anopeilla on eläkkeet semmoisia ettei valtionveroa paljonkaan mene. Jos verotustA tunnet.

No sehän on sitten ihan oma moka. Kyllä siellä työelämässä pitää kunnon ura luoda eikä ruikuttaa.

Kertyykö eläke hyvin päivät vauvapalstsilemalla? Sinäkin tarvitset monien matalapalkkaisten naisten palveluksia päivittäin vaikka itse olet huippupalkoilla.

Taas ymmärrän anoppiasi, kyllä nokkava miniä ja työtä halveksiva varmasti ärsyttää.

Sinähän se leuhkit miten kaikki anopit on uratykkejä.

Sana ansioäiti ei tarkoita uratykkiä vaan palkkatyötä tekevää.

Luin just miten sanavarasto on köyhää peruskoulun käyneillä, käsitteitä ei ymmärretä eikä tekstiä.ö

Annoit ymmärtää että se jotenkin poikkeaisi kotiäidistä ja olisi sivistävää.

Kuitenkin se lopputulos on ihan sama: köyhä juntti mummo.

Koeta nyt päättää edes mitä sössötät. Leuhkitko vai oletko marttyyri?

Työssä käyminen ei tee sivistyneeksi. Joku voi tulla jopa nokkavaksi. Sulla menee aika kovaa.

Kirjoitin ikäluokkani naiset olivat jo ansiotöissä, samoin miniät.

Mitä kohtaa et siitä ymmärtänyt, ansiotöitä on monenlaisia, siivoojasta , sanotaan vaikka lääkäreihinkin.

Kotiäiti voi olla sivistynyt tai ei. Siivoojalla voi töissä olla sivistyneempi käytös kuin nokkavalla trademilla ja päinvastoiin.

Sulla mener nyt kovaa, asiat sekaisin, rauhoitu.

Mene ulos ennen sadetta happihypyllä.

Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta? Tätä kannattaa todella tulla kysymään tältä palstalta! Tämä on todellinen pahamielen palsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.

Enhän minä tuon ruikuttajan anoppia tunne.

Mutta ei se työelämänkään jälkeen se eläke välttämättä iso ole, riippuu ammatista missä on työskennellyt.

Monilla anopeilla on eläkkeet semmoisia ettei valtionveroa paljonkaan mene. Jos verotustA tunnet.

No sehän on sitten ihan oma moka. Kyllä siellä työelämässä pitää kunnon ura luoda eikä ruikuttaa.

Kertyykö eläke hyvin päivät vauvapalstsilemalla? Sinäkin tarvitset monien matalapalkkaisten naisten palveluksia päivittäin vaikka itse olet huippupalkoilla.

Taas ymmärrän anoppiasi, kyllä nokkava miniä ja työtä halveksiva varmasti ärsyttää.

Sinähän se leuhkit miten kaikki anopit on uratykkejä.

Sana ansioäiti ei tarkoita uratykkiä vaan palkkatyötä tekevää.

Luin just miten sanavarasto on köyhää peruskoulun käyneillä, käsitteitä ei ymmärretä eikä tekstiä.ö

Annoit ymmärtää että se jotenkin poikkeaisi kotiäidistä ja olisi sivistävää.

Kuitenkin se lopputulos on ihan sama: köyhä juntti mummo.

Koeta nyt päättää edes mitä sössötät. Leuhkitko vai oletko marttyyri?

Tähän ei kannata kenenkään enää mitään vastailla.  Kirjoittaja toi esille oman sivistystasonsa.  Ei päätä eikä häntää enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.

Enhän minä tuon ruikuttajan anoppia tunne.

Mutta ei se työelämänkään jälkeen se eläke välttämättä iso ole, riippuu ammatista missä on työskennellyt.

Monilla anopeilla on eläkkeet semmoisia ettei valtionveroa paljonkaan mene. Jos verotustA tunnet.

No sehän on sitten ihan oma moka. Kyllä siellä työelämässä pitää kunnon ura luoda eikä ruikuttaa.

Kertyykö eläke hyvin päivät vauvapalstsilemalla? Sinäkin tarvitset monien matalapalkkaisten naisten palveluksia päivittäin vaikka itse olet huippupalkoilla.

Taas ymmärrän anoppiasi, kyllä nokkava miniä ja työtä halveksiva varmasti ärsyttää.

Sinähän se leuhkit miten kaikki anopit on uratykkejä.

Sana ansioäiti ei tarkoita uratykkiä vaan palkkatyötä tekevää.

Luin just miten sanavarasto on köyhää peruskoulun käyneillä, käsitteitä ei ymmärretä eikä tekstiä.ö

Annoit ymmärtää että se jotenkin poikkeaisi kotiäidistä ja olisi sivistävää.

Kuitenkin se lopputulos on ihan sama: köyhä juntti mummo.

Koeta nyt päättää edes mitä sössötät. Leuhkitko vai oletko marttyyri?

Tähän ei kannata kenenkään enää mitään vastailla.  Kirjoittaja toi esille oman sivistystasonsa.  Ei päätä eikä häntää enää.

Eli tajusit siis oman aivopierusi naurettavuuden...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasten vanhemmat tulevat vanhempiensa luokse passattavaksi, mutta eivät auta. Isovanhemmat hoitavat lapset ja tekevät ruuat, kun isi ja äippä levähtävät kännykkä kourassa. Ei kiitosta lausuta lähtiessään, orjina pidetään. Ja miksi lasten vanhempien pitää saada laatuaikaa, mutta isovanhempien täytyy vain joustaa aina kun tarve tulee. Jatkuvaa pyöritystä. Apua ei saa missään asiassa. Kivoihin reissuihin eivät isovanhemmat ole tervetulleita, jos ei hoitajaa tarvita. Jos annat palautetta, se kostetaan lasten kautta, ei saa enää heihin mitään yhteyttä.

Nämä samaiset isovanhemmat lähettivät lapsensa 70-luvulla kesiksi maalle viikoiksi mummon hoitoon.

Meillä ei lapuudessa isovanhemmat olleet koskaan mukana matkoilla.

Asumme noin 300 km päässä mummoloista. Lapsen ollessa pieni piipahdimme vain 1-2 yön reissuja. Nykyään emme ole yötä vaan pikakäynti 2h.

-ohis

Kirjoitit, että "nämä samaiset isovanhemmat...).  Eli kirjoititko omista vanhemmistasi?

Koska aika harvoilla 70-luvun lapsilla oli enää sellainen mummola, että sinne saattoi mennä viikoiksi mummon hoitoon.

Ne mummot kun oli töissä käyviä mummoja, ei he pystyneet ottamaan lapsia viikkokausiksi hoitoonsa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.

Enhän minä tuon ruikuttajan anoppia tunne.

Mutta ei se työelämänkään jälkeen se eläke välttämättä iso ole, riippuu ammatista missä on työskennellyt.

Monilla anopeilla on eläkkeet semmoisia ettei valtionveroa paljonkaan mene. Jos verotustA tunnet.

No sehän on sitten ihan oma moka. Kyllä siellä työelämässä pitää kunnon ura luoda eikä ruikuttaa.

Kertyykö eläke hyvin päivät vauvapalstsilemalla? Sinäkin tarvitset monien matalapalkkaisten naisten palveluksia päivittäin vaikka itse olet huippupalkoilla.

Taas ymmärrän anoppiasi, kyllä nokkava miniä ja työtä halveksiva varmasti ärsyttää.

Sinähän se leuhkit miten kaikki anopit on uratykkejä.

Sana ansioäiti ei tarkoita uratykkiä vaan palkkatyötä tekevää.

Luin just miten sanavarasto on köyhää peruskoulun käyneillä, käsitteitä ei ymmärretä eikä tekstiä.ö

Annoit ymmärtää että se jotenkin poikkeaisi kotiäidistä ja olisi sivistävää.

Kuitenkin se lopputulos on ihan sama: köyhä juntti mummo.

Koeta nyt päättää edes mitä sössötät. Leuhkitko vai oletko marttyyri?

Tähän ei kannata kenenkään enää mitään vastailla.  Kirjoittaja toi esille oman sivistystasonsa.  Ei päätä eikä häntää enää.

Eli tajusit siis oman aivopierusi naurettavuuden...

Sori sulle ja muille, olen nimittäin ihan eri, en kirjoittanut tuohon rimpsuun mitään, mutta luin sen.  Se meni ihan älyttömyyksiin jo.  Vai onko joku, jonka mielestä ei mennyt?

Mä en ymmärtänyt mitään tuosta jankkauksesta. Ansioäiti , uratykki, juntti mummo, pitäis kunnon eläke hankkia, sivistystä siihen vielä sekaaan. Käsitin että töissäkäynti ainakin on paha ja halveksittava asia. Lopputulos juntti mummo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasten vanhemmat tulevat vanhempiensa luokse passattavaksi, mutta eivät auta. Isovanhemmat hoitavat lapset ja tekevät ruuat, kun isi ja äippä levähtävät kännykkä kourassa. Ei kiitosta lausuta lähtiessään, orjina pidetään. Ja miksi lasten vanhempien pitää saada laatuaikaa, mutta isovanhempien täytyy vain joustaa aina kun tarve tulee. Jatkuvaa pyöritystä. Apua ei saa missään asiassa. Kivoihin reissuihin eivät isovanhemmat ole tervetulleita, jos ei hoitajaa tarvita. Jos annat palautetta, se kostetaan lasten kautta, ei saa enää heihin mitään yhteyttä.

Nämä samaiset isovanhemmat lähettivät lapsensa 70-luvulla kesiksi maalle viikoiksi mummon hoitoon.

Meillä ei lapuudessa isovanhemmat olleet koskaan mukana matkoilla.

Asumme noin 300 km päässä mummoloista. Lapsen ollessa pieni piipahdimme vain 1-2 yön reissuja. Nykyään emme ole yötä vaan pikakäynti 2h.

-ohis

Kirjoitit, että "nämä samaiset isovanhemmat...).  Eli kirjoititko omista vanhemmistasi?

Koska aika harvoilla 70-luvun lapsilla oli enää sellainen mummola, että sinne saattoi mennä viikoiksi mummon hoitoon.

Ne mummot kun oli töissä käyviä mummoja, ei he pystyneet ottamaan lapsia viikkokausiksi hoitoonsa.  

Maaseudulla oli vielä näitä mummoloita. Vaikka mummojen lapset olivat jo muuttaneet kaupunkeihin.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.

Enhän minä tuon ruikuttajan anoppia tunne.

Mutta ei se työelämänkään jälkeen se eläke välttämättä iso ole, riippuu ammatista missä on työskennellyt.

Monilla anopeilla on eläkkeet semmoisia ettei valtionveroa paljonkaan mene. Jos verotustA tunnet.

No sehän on sitten ihan oma moka. Kyllä siellä työelämässä pitää kunnon ura luoda eikä ruikuttaa.

Kertyykö eläke hyvin päivät vauvapalstsilemalla? Sinäkin tarvitset monien matalapalkkaisten naisten palveluksia päivittäin vaikka itse olet huippupalkoilla.

Taas ymmärrän anoppiasi, kyllä nokkava miniä ja työtä halveksiva varmasti ärsyttää.

Sinähän se leuhkit miten kaikki anopit on uratykkejä.

Sana ansioäiti ei tarkoita uratykkiä vaan palkkatyötä tekevää.

Luin just miten sanavarasto on köyhää peruskoulun käyneillä, käsitteitä ei ymmärretä eikä tekstiä.ö

Annoit ymmärtää että se jotenkin poikkeaisi kotiäidistä ja olisi sivistävää.

Kuitenkin se lopputulos on ihan sama: köyhä juntti mummo.

Koeta nyt päättää edes mitä sössötät. Leuhkitko vai oletko marttyyri?

Tähän ei kannata kenenkään enää mitään vastailla.  Kirjoittaja toi esille oman sivistystasonsa.  Ei päätä eikä häntää enää.

Eli tajusit siis oman aivopierusi naurettavuuden...

Sori sulle ja muille, olen nimittäin ihan eri, en kirjoittanut tuohon rimpsuun mitään, mutta luin sen.  Se meni ihan älyttömyyksiin jo.  Vai onko joku, jonka mielestä ei mennyt?

Jos et kirjoita olevasi eri, kuittaat omiksesi ne aiemmat kirjoitukset.

Sehän alkoikin jo ihan persiistä, kun uhrimummo-mielensäpahoittaja sekaantui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Kirjoittamani teksti on totisinta totta. Olen itse 39 vuotias ja anoppi hyväkuntoinen 74 vuotias. Anoppi on kasvanut ja elänyt ikänsä maalla maatilalla. Ei ole ollut ikinä ansiotyössä. Tapasi aikoinaan appiukon. Myös hän maalta eikä ikinä ansiotyössä. Viljelivät perunaa omiin tarpeisiinsa ja kaatoivat välillä omia metsiä mitkä kumpikin sai perintönä. Elämä ollut hyvin kädestä suuhun elämistä. Mitä mies on kertonut omasta lapsuudesta. Tekstissäni ei ole mitään liioiteltu tai valehdeltu.

Hymyilen täällä itekseni. Oon 78 enkä tarvitse apua. Onneks mulla on fiksut miniät.

Monella on käsitys että maatiloilla vain laiskotellaan.

Ihmiset saa elää ihan niin kuin haluaa.  Jos on ollut mahdollista elää jossain omalla maatilkulla omavaraisesti, niin sitten ovat niin eläneet, kun ovat niin tahtoneet.

Nykyäänkin on nuoria ihmisiä, jotka pyrkivät omavaraisuuteen ja haluaisivat elää maalla.  Sitä pidetään ihanteellisena elämänä.  Jokainen tavallaan.  Laiskalle ihmiselle se ei kylläkään sovi, jos aikoo todellakin sen leipänsä siitä saada.

Sivistys ja sivistys... no, se on aina suhteellinen juttu.  Koulusivistys ei aina tarkoita sydämen sivistystä.  Meillä tuskin enää elää ihmisiä, joilla ei olisi lukutaitoa.  Ellei sitten nämä jotkut ihan uusnuoret, jotka osaa lukea vain kännykkätekstejä, mutta taitohan se on sekin.  

Ei nyt lähdettäisi  yleistämään ihan kaikkea.  Nykynuorissa on tosi fiksuja ja myös vähemmän sellaisia.  Niin on vanhemmissakin.  Aina se ei riipu siitä, mitä kouluja olet käynyt tai mitä olet tehnyt työksesi.  Kaikki maalaiset, vaika olisivat siellä ikänsä eläneet, ei ole juntteja tolloja.  Eikä kaikki kaupunkilaiset ole järin fiksuja.

Jokainen kertokoon vain oman tarinansa siitä omasta anopistaan ja apestaan  (tai miniästään), mutta jättäkööt muut vastaavat ulkopuolelle, koska liian raju yleistys aiheuttaa vain kasvavaa vihaa, näkyy täälläkin.  Vaikka en kyllä näe mitään syytä miksi pitäisi niitä anoppejaan ja miniöitään täällä haukkua.  Tuleeko siitä jotenkin parempi olo?    Ei ainakaan tunnu siltä, näin lukijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ex miniä kirjoitti:

Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.

Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.

VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?

Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.

Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.

Ei onnistu anopilta.

Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?

Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.

Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.

Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.

Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.

Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.

Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.

Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.

-ohis

Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!

Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?

Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.

Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.

Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.

Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.

Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa

Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.

Enhän minä tuon ruikuttajan anoppia tunne.

Mutta ei se työelämänkään jälkeen se eläke välttämättä iso ole, riippuu ammatista missä on työskennellyt.

Monilla anopeilla on eläkkeet semmoisia ettei valtionveroa paljonkaan mene. Jos verotustA tunnet.

No sehän on sitten ihan oma moka. Kyllä siellä työelämässä pitää kunnon ura luoda eikä ruikuttaa.

Kertyykö eläke hyvin päivät vauvapalstsilemalla? Sinäkin tarvitset monien matalapalkkaisten naisten palveluksia päivittäin vaikka itse olet huippupalkoilla.

Taas ymmärrän anoppiasi, kyllä nokkava miniä ja työtä halveksiva varmasti ärsyttää.

Sinähän se leuhkit miten kaikki anopit on uratykkejä.

Sana ansioäiti ei tarkoita uratykkiä vaan palkkatyötä tekevää.

Luin just miten sanavarasto on köyhää peruskoulun käyneillä, käsitteitä ei ymmärretä eikä tekstiä.ö

Annoit ymmärtää että se jotenkin poikkeaisi kotiäidistä ja olisi sivistävää.

Kuitenkin se lopputulos on ihan sama: köyhä juntti mummo.

Koeta nyt päättää edes mitä sössötät. Leuhkitko vai oletko marttyyri?

Tähän ei kannata kenenkään enää mitään vastailla.  Kirjoittaja toi esille oman sivistystasonsa.  Ei päätä eikä häntää enää.

Eli tajusit siis oman aivopierusi naurettavuuden...

Sori sulle ja muille, olen nimittäin ihan eri, en kirjoittanut tuohon rimpsuun mitään, mutta luin sen.  Se meni ihan älyttömyyksiin jo.  Vai onko joku, jonka mielestä ei mennyt?

Jos et kirjoita olevasi eri, kuittaat omiksesi ne aiemmat kirjoitukset.

Sehän alkoikin jo ihan persiistä, kun uhrimummo-mielensäpahoittaja sekaantui.

Ai jaa?  Mä olenkin siis kirjoittanut kaikki tämän ketjun viestit?  

Aina vaan hullummaksi menee.  Mutta jätän sinut nyt omiin olettamuksiisi.  Että terve!