Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.
Ei onnistu anopilta.
Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?
Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.
Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet siihen, että vierailijat ovat vieraina ja kotiväki tarjoilee.
Jos tulee miehineen 2 alle 2 vuotiaan lapsen kotiin viikoksi nurkkiin niin voi kyllä kaataa joskus itsekin kahvia kuppiinsa. Eri asia jos käy kylässä kuin majoittumassa pitkiksi ajoiksi. Hotelli ja air bnb ei kelpaa. Ainoastaan täysihoito pikkulapsiperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.
Ei onnistu anopilta.
Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?
Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.
Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.
Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä että tulee avuttoman miehensä kanssa lapsiperheeseen kuin hotelliin. Odottaa palvelua ja mielellään venyisivät vaikka viikon toisten nurkissa.
Jos menemme heille käymään, vievät huoltoasemalle kahville tai pizzalle. Heidän kotonaan ei ole tarjoilua eikä majoitusta.
Aamupala pitää olla pöytään tarjoiltuna, kahvit kuppiin kaadettuna, ukko ei osaa edes leipää tehdä itse. Sitten pitää saada toiset aamukahvit, jonka jälkeen aletaan kysellä lounasta, jonka jälkeen on pullakahvit. Sitten on muun mässytyksen vuoro, esim kahvia, mansikoita, jäätelöä. Jonka jälkeen on päivällisen aika ja illalla sitten grillataan heille.
Itse tykkään viettää aikaa muuallakin kuin keittiössä. Lisäksi meillä on oma elämä töineen ja harrastuksineen. Lomaakaan ei liikaa ole yhdessä niin että huvittaisi toimia pitopalveluna.
Lemmikkejämme inhoavat ja yrittävät tahallaan päästää karkuun. Koko ajan saa kävellä perässä ja vahtia ettei aikuiset ihmiset jätä ovia tai ikkunoita levälleen.Tulipa sieltä taas kunnon satu 🙄 Älä viitsi valehdella noin paljon, kukaan ei usko noin "kuorrutettuja" juttuja. Sun ikäluokka on se, joka ei osaa laittaa tikkua ristiin. Vanhemmat on opetettu kotitöihin ja vieraanvaraisuuteen.
Nää jutut täällä vaan kasvaa - kuinka sekoja te oikein olette?
Hah hah. Mistä tiedät mun ikäluokan ja taustan? Olen yrittäjäperheestä ja tehnyt töitä lapsesta asti. Mummo on yhden lapsen saanut tehtyä eikä sitäkään hoidettua. Uuden miehen kanssa käyvät meillä loisimassa lomalla. Ei ole ikinä yhtään hyvää asiaa sanonut kenestäkään. Muistelee minulle tuttujen ja tuntemattomien ihmisten alkoholismit ja perheväkivallat, mitä en tosiaan halua tietää. Poikalapset ovat vain hyviä ja tyttöjä aina arvostelee. Hän on myös epätasa-arvomummo. Mummo on syntynyt 1958 ja minä -74. On ainoan pershedelmänsä punnanut melko nuorena.
Sun tapa kirjoittaa vanhemmista ihmisistä on juuri niin törkeää, että ei uskoisi aikuiseksi. Taidat itse olla se loisija, kun noin inhottavasti kirjoitat. Jos et kerran halua olla yhteydessä heihin, miksi et sano sitä suoraan, vaan uliset täällä liioiteltuja stooreja?
Olen tarjonnut hotellin, olen tarjonnut air bnb. Ei kelpaa. Ovat tervetulleita kahville tai kylään. Eivät asumaan. Meillä on aika hektistä arki ja lomatkin harrastetaan ja hoidetaan pihatöitä ja yritystä. Ikinä ei maata koko päivää sisällä. Heillä erilainen elämäntyyli. Mihinkään ei voisi mennä, kun ovat meillä, ei edes pihalle. Täällä hyppii kaikki seinille jos monta päivää tuijotellaan toisiamme. Olen sanonut hyvällä ja pahalla ja suoraan ja mies on myös sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä että tulee avuttoman miehensä kanssa lapsiperheeseen kuin hotelliin. Odottaa palvelua ja mielellään venyisivät vaikka viikon toisten nurkissa.
Jos menemme heille käymään, vievät huoltoasemalle kahville tai pizzalle. Heidän kotonaan ei ole tarjoilua eikä majoitusta.
Aamupala pitää olla pöytään tarjoiltuna, kahvit kuppiin kaadettuna, ukko ei osaa edes leipää tehdä itse. Sitten pitää saada toiset aamukahvit, jonka jälkeen aletaan kysellä lounasta, jonka jälkeen on pullakahvit. Sitten on muun mässytyksen vuoro, esim kahvia, mansikoita, jäätelöä. Jonka jälkeen on päivällisen aika ja illalla sitten grillataan heille.
Itse tykkään viettää aikaa muuallakin kuin keittiössä. Lisäksi meillä on oma elämä töineen ja harrastuksineen. Lomaakaan ei liikaa ole yhdessä niin että huvittaisi toimia pitopalveluna.
Lemmikkejämme inhoavat ja yrittävät tahallaan päästää karkuun. Koko ajan saa kävellä perässä ja vahtia ettei aikuiset ihmiset jätä ovia tai ikkunoita levälleen.Tulipa sieltä taas kunnon satu 🙄 Älä viitsi valehdella noin paljon, kukaan ei usko noin "kuorrutettuja" juttuja. Sun ikäluokka on se, joka ei osaa laittaa tikkua ristiin. Vanhemmat on opetettu kotitöihin ja vieraanvaraisuuteen.
Nää jutut täällä vaan kasvaa - kuinka sekoja te oikein olette?
Hah hah. Mistä tiedät mun ikäluokan ja taustan? Olen yrittäjäperheestä ja tehnyt töitä lapsesta asti. Mummo on yhden lapsen saanut tehtyä eikä sitäkään hoidettua. Uuden miehen kanssa käyvät meillä loisimassa lomalla. Ei ole ikinä yhtään hyvää asiaa sanonut kenestäkään. Muistelee minulle tuttujen ja tuntemattomien ihmisten alkoholismit ja perheväkivallat, mitä en tosiaan halua tietää. Poikalapset ovat vain hyviä ja tyttöjä aina arvostelee. Hän on myös epätasa-arvomummo. Mummo on syntynyt 1958 ja minä -74. On ainoan pershedelmänsä punnanut melko nuorena.
Sun tapa kirjoittaa vanhemmista ihmisistä on juuri niin törkeää, että ei uskoisi aikuiseksi. Taidat itse olla se loisija, kun noin inhottavasti kirjoitat. Jos et kerran halua olla yhteydessä heihin, miksi et sano sitä suoraan, vaan uliset täällä liioiteltuja stooreja?
Olen tarjonnut hotellin, olen tarjonnut air bnb. Ei kelpaa. Ovat tervetulleita kahville tai kylään. Eivät asumaan. Meillä on aika hektistä arki ja lomatkin harrastetaan ja hoidetaan pihatöitä ja yritystä. Ikinä ei maata koko päivää sisällä. Heillä erilainen elämäntyyli. Mihinkään ei voisi mennä, kun ovat meillä, ei edes pihalle. Täällä hyppii kaikki seinille jos monta päivää tuijotellaan toisiamme. Olen sanonut hyvällä ja pahalla ja suoraan ja mies on myös sanonut.
Sitrenhän on hyvä kun eivät tule. Kaikki voittavat, sinä, miehesi ja hänen huonot vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksamista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.
Ei onnistu anopilta.
Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?
Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.
Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.
Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.
Minun appivanhemmillani oli käsittämätön käsitys, että mun mies palaa sinne Savo-Kainuuseen valmistuttuaan. He vaan ei ikinä ymmärtäneet, että mies oli itse sieltä halunnut lähteä.
Sittne kun me aloimme seurustella, heille ilmeisesti konkretisoitui, että mies todella aikoi jäädä Helsinkiin. Siitä se vaino käynnistyi, jo ennen kuin olivat edes tavanneet minua.
Aika kova kärjistys, et appivanhemmat nukkuu sohvalla ja miniä passaa!!! En voi tuota uskoa, se on varmasti tarkoitettu ihan vaan revittämään tätä aloitusta oikein kunnolla päättyen mielikuvuksiin vastauksiin.
Siinä puhuttiin myös miksi "appivanhemmat"... joten hän tarkoitti että kaikki olisi sellaisia ei vaan hänen omat appivanhemmat, hän yleisti tuota mielikuvaa.
Minusta tuo kirjoitus oli ihan ala arvoista, mustamaalaamista ja kuvitelmaa. En vaan voi uskoa että on todellista. Keksimällä tuollasia tarinoita, vaikuttaa että kirjottajalla on mielenhäiriössä vikaa..
No jokainen kohtelee ihmisiä eri tavalla, vaikka sitten keksimällä asioita. Omat appivanhemmat olivat aivan ihania, jos anoppi pötkötteli sohvalla, ei se minusta ollut haukkumisen arvoista. Myös minä olen anoppi neljälle, enkä tunnista itsessäni tuollasta miniöiden ja vävyjen minua mollavan mistään. Istun sohvalla ja käyn kahvipöydässä, leikin lasten kanssa ja he ovat minun luona yökylässä...Kun vetää herneen nenään moisista asioista, kannattaisiko silloin elää elmänäs ihan yksin?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelevä anoppi kirjoitti:
Aika kova kärjistys, et appivanhemmat nukkuu sohvalla ja miniä passaa!!! En voi tuota uskoa, se on varmasti tarkoitettu ihan vaan revittämään tätä aloitusta oikein kunnolla päättyen mielikuvuksiin vastauksiin.
Siinä puhuttiin myös miksi "appivanhemmat"... joten hän tarkoitti että kaikki olisi sellaisia ei vaan hänen omat appivanhemmat, hän yleisti tuota mielikuvaa.
Minusta tuo kirjoitus oli ihan ala arvoista, mustamaalaamista ja kuvitelmaa. En vaan voi uskoa että on todellista. Keksimällä tuollasia tarinoita, vaikuttaa että kirjottajalla on mielenhäiriössä vikaa..
No jokainen kohtelee ihmisiä eri tavalla, vaikka sitten keksimällä asioita. Omat appivanhemmat olivat aivan ihania, jos anoppi pötkötteli sohvalla, ei se minusta ollut haukkumisen arvoista. Myös minä olen anoppi neljälle, enkä tunnista itsessäni tuollasta miniöiden ja vävyjen minua mollavan mistään. Istun sohvalla ja käyn kahvipöydässä, leikin lasten kanssa ja he ovat minun luona yökylässä...Kun vetää herneen nenään moisista asioista, kannattaisiko silloin elää elmänäs ihan yksin?????
Et osaa lukea?
Siinähän ei yleistetty vaan kyseltiin syytä moiseen käytökseen ja että onko muilla samanlaista.
Minulla on. Tulevat ilmoittamatta, istuvat kellon ympäri eivätkä auta missään, odottavat saavansa ateriat ja vielä oman rytminsä ja mieltymystensä mukaan.
En minäkään osaa tuota käytöstä selittää. Varsinkaan sitä että tullaan kutsumatta.
Ihmettelevä anoppi kirjoitti:
Aika kova kärjistys, et appivanhemmat nukkuu sohvalla ja miniä passaa!!! En voi tuota uskoa, se on varmasti tarkoitettu ihan vaan revittämään tätä aloitusta oikein kunnolla päättyen mielikuvuksiin vastauksiin.
Siinä puhuttiin myös miksi "appivanhemmat"... joten hän tarkoitti että kaikki olisi sellaisia ei vaan hänen omat appivanhemmat, hän yleisti tuota mielikuvaa.
Minusta tuo kirjoitus oli ihan ala arvoista, mustamaalaamista ja kuvitelmaa. En vaan voi uskoa että on todellista. Keksimällä tuollasia tarinoita, vaikuttaa että kirjottajalla on mielenhäiriössä vikaa..
No jokainen kohtelee ihmisiä eri tavalla, vaikka sitten keksimällä asioita. Omat appivanhemmat olivat aivan ihania, jos anoppi pötkötteli sohvalla, ei se minusta ollut haukkumisen arvoista. Myös minä olen anoppi neljälle, enkä tunnista itsessäni tuollasta miniöiden ja vävyjen minua mollavan mistään. Istun sohvalla ja käyn kahvipöydässä, leikin lasten kanssa ja he ovat minun luona yökylässä...Kun vetää herneen nenään moisista asioista, kannattaisiko silloin elää elmänäs ihan yksin?????
Se, että ap:n appivanhemmat tunkeutuu koko päiväksi sohvalle passattavaksi ei tarkoita sitä, että kaikki appivanhemmat niin tekevät. Osuiko kuitenkin vähän nilkkaan, kun noin otit itseesi?
Se, että itse et käyttäydy noin, ei tarkoita sitä, etteikö joku muu niin voisi tehdä. Esim mä en syö sieniä ei tarkoita, etteikö joku muu söisi sieniä.
Kwrtauksena: Jos joku tuntematon otsikoi että appivanhemmat loisivat sohvalla haisemassa niin ei se tarkoita henkilökohtaisesti otsikon lukenutta appivanhempaa kovinkaan suurella todennäköisyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksamista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.
Ei onnistu anopilta.
Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?
Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.
Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.
Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.
Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.
Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.
Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.
Ei onnistu anopilta.
Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?
Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.
Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.
Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.
Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.
Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.
Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.
Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten vanhemmat tulevat vanhempiensa luokse passattavaksi, mutta eivät auta. Isovanhemmat hoitavat lapset ja tekevät ruuat, kun isi ja äippä levähtävät kännykkä kourassa. Ei kiitosta lausuta lähtiessään, orjina pidetään. Ja miksi lasten vanhempien pitää saada laatuaikaa, mutta isovanhempien täytyy vain joustaa aina kun tarve tulee. Jatkuvaa pyöritystä. Apua ei saa missään asiassa. Kivoihin reissuihin eivät isovanhemmat ole tervetulleita, jos ei hoitajaa tarvita. Jos annat palautetta, se kostetaan lasten kautta, ei saa enää heihin mitään yhteyttä.
Nämä samaiset isovanhemmat lähettivät lapsensa 70-luvulla kesiksi maalle viikoiksi mummon hoitoon.
Meillä ei lapuudessa isovanhemmat olleet koskaan mukana matkoilla.
Asumme noin 300 km päässä mummoloista. Lapsen ollessa pieni piipahdimme vain 1-2 yön reissuja. Nykyään emme ole yötä vaan pikakäynti 2h.
-ohis
Tuo että lahjan antaja päättää mitä antaa ulottui meillä nyt jo aikuisiin lapsiimme.
Mummo muutti pienempään asuntoon ja halusi antaa sieltä opiskelijalle täydellisen ruman 90-luvun astiaston. Opiskelija ei siis saanut itse päättää, mitä tarvitsisi tai mitä voisi ottaa, vaan se oli se ysäriastiasto 12:lle tai ei mitään. Fidaan lähti sitten kaksi autokuormallista muuta, tavaroita joista opiskelijalle olisi oikeasti ollut hyötyä.
Miten joku voi kuvitella, että pieneen opiskelijaboksiin edes mahtuu tuollainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.
Ei onnistu anopilta.
Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?
Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.
Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.
Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.
Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.
Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.
Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.
Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.
-ohis
Mun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!
Vierailija kirjoitti:
Tuo että lahjan antaja päättää mitä antaa ulottui meillä nyt jo aikuisiin lapsiimme.
Mummo muutti pienempään asuntoon ja halusi antaa sieltä opiskelijalle täydellisen ruman 90-luvun astiaston. Opiskelija ei siis saanut itse päättää, mitä tarvitsisi tai mitä voisi ottaa, vaan se oli se ysäriastiasto 12:lle tai ei mitään. Fidaan lähti sitten kaksi autokuormallista muuta, tavaroita joista opiskelijalle olisi oikeasti ollut hyötyä.
Miten joku voi kuvitella, että pieneen opiskelijaboksiin edes mahtuu tuollainen?
Me ollaan kyllä annettu opiskelemaan lähtevien ihan itse valita mitä haluavat mukaan. Astioita ja kattiloita on ihan liikaa, siitä voi ottaa mikä on järkevintä. Mitään tarjoiluastioita ja lautaspinoja ei ole mitään järkeä rahdata jonnekin yksiöön tai soluun. Se jää vain vanhempien riesaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.
Ei onnistu anopilta.
Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?
Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.
Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.
Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.
Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.
Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.
Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.
Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.
-ohisMun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!
Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?
Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.
Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.
Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.
Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.
Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.
Ei onnistu anopilta.
Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?
Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.
Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.
Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.
Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.
Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.
Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.
Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.
-ohisMun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!
Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?
Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.
Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.
Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa
Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.
Ei onnistu anopilta.
Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?
Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.
Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.
Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.
Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.
Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.
Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.
Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.
-ohisMun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!
Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?
Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.
Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.
Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa
Kirjoittamani teksti on totisinta totta. Olen itse 39 vuotias ja anoppi hyväkuntoinen 74 vuotias. Anoppi on kasvanut ja elänyt ikänsä maalla maatilalla. Ei ole ollut ikinä ansiotyössä. Tapasi aikoinaan appiukon. Myös hän maalta eikä ikinä ansiotyössä. Viljelivät perunaa omiin tarpeisiinsa ja kaatoivat välillä omia metsiä mitkä kumpikin sai perintönä. Elämä ollut hyvin kädestä suuhun elämistä. Mitä mies on kertonut omasta lapsuudesta. Tekstissäni ei ole mitään liioiteltu tai valehdeltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.
Ei onnistu anopilta.
Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?
Yritin löytää yhteistä säveltä vuosia. Anopin pilkkaava, mitätöivä jyrääminen meni vaan pahemmaksi. Lopulta sain kasvatettua selkärangan ja sanoin anopille, että mun ei tarvitse tätä sietää. Mieheni oli puolellani, ja sanoi äidilleen, että jatkossa saa tulla meille vain kutsuttuna. Minä en jää sekunniksikaan kahden anopin kanssa, hän yllättäen osaa normaalihkot käytöstavat kun joku ulkopuolinen on läsnä. Minä olen estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Jos anopilla on meidän perheelle asiaa, hoitakoon sen asian poikansa kanssa.
Miehen täteihin ja sisaruksiin minulla on asialliset välit. En vihaa koko mieheni sukua siksi, että anoppi on mahdoton tapaus.
Yleensä anopin kiukku juontaa juurensa siitä, että miniä ei ole toivotunlainen. Anopeilta unohtuu, että mies ei ota naista äidilleen! Eniten raivoa herättää, jos mies valitsee puolisokseen henkilön, joka on oman äidin vastakohta. Miksiköhän näin 🤔.
Mieheni veljeltä anoppi on onnistunut karkoittamaan useamman tyttöystävän. Aikoinani mietin miksi mun mies ei esittele mua äidilleen, mutta ilmeisesti halusi varmistaa, että suhde on riittävän vahvalla pohjalla ennen kuin esittelyn voi suorittaa. Kun ensimmäisen kerran olin anopin kanssa kahdestaan, hän kertoi pojastaan "totuuksia" ja ihan suoraan suositteli, että lähden ennen kuin on myöhäistä.
Mä luulen ettei mun anopille kelpaisi miniäksi kuin täysin vietävissä oleva lapanen, joka antaa anopin määrätä kaikesta. Sellainen sopiva lisä anopin palvelijaksi. Antaisi anopin määrätä kaiken lasten nimistä lähtien.
Mutta, eniten anoppi varmasti tykkäisi, jos mieheni olisi jäänyt vanhaksi pojaksi. Kun ei olisi ollut muuta elämää, niin silloinhan pojalla olisi paljon enemmän aikaa suorittaa äitinsä määräämiä tehtäviä.
Hirveän vaikea ymmärtää tuon tyyppisiä ihmisiä. Yleensä vanhemmat toivovat parasta lapselleen. Se paras tuskin on äitinsä palvelijana olo.
-ohisMun anoppi on sitä mieltä, että miniä on nimenomaan hänen kotiapulainen. Ennen kuin kukaan vetää tästä herneitä nenään niin anoppi ja hänen äitinsä jne on kasvatettu siten, että miniä on juurikin se anopin vanhuuden vara mitä tulee taloustöihin. Valitettavasti se ketju katkesi tähän miniään. Olen tosin ehdottanut ja luvannut, että heti kun hän pääsee irti tuosta ajatusmallista niin minä ostan mieheni kanssa hänelle kotiin apuja!
Tulitko kostain menneisyydestä 50- luvun maaseudulta tänne kirjoittamaan?
Olen anoppienne ikäluokkaa enkä tiedä kenenkään pitäneen tai rmedes olettanern miniöitään piiaksi. Me anopit olemme olleet jo ansioäitejä, samoin miniämme.Tuntuu monet kirjoittajat elävän jossain kirjojen maailmassa mitä ovat lukeneet. Ei todellisessa maailmassa.
Eikös maaseudullakin maatalojen emännät käy jo ansiotyössä, minulle kyllä on vierasta tuo "miniä piika" ajattelu.Ehkä toisaalta, sukuni ei ole niin paikkakuntauskollista, miniät ja anopit, tyttäret ja pojat eivät asu naapureina.
Mutta tietysti on hyvä ostaa ditten apua anopille, tehän saatte siitä kotitalousvähennystä. Anoppi ei ehkä voisi sitä hyödyntää jos eläke on pieni eikä paljon mene valtionveroa
Miksi sen työansioanopin eläke olisi pieni? Juuri kerroit että kaikki anopit on ansiotyössä olleita.
Enhän minä tuon ruikuttajan anoppia tunne.
Mutta ei se työelämänkään jälkeen se eläke välttämättä iso ole, riippuu ammatista missä on työskennellyt.
Monilla anopeilla on eläkkeet semmoisia ettei valtionveroa paljonkaan mene. Jos verotustA tunnet.
Toimitko itse samoin? Eli kohteletko anoppia kuin ihmistä? Vai nillitätkö hänellekin kaikesta?