Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?
Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Missä kohdassa esiin on tuotu vaatimuslista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, ja meillä 2 poikaa joten kahdesta miniästä kokemuksia jo vuosia.
Toisella pojalla on lapsia joten meitä tarvitaan silloin tällöin lapsenvahtina. Meille on teroitettu etteivät siivous, pyykit tai ruoanlaitto kuulu meidän tehtäviin vaan yksinomaan lasten kanssa oleminen. Välipalat ja muut syötävät ovat aina valmiina jääkaapissa, mihinkään muuhun ruokaan en koske.
Joskus olen tyhjentänyt astianpesukoneen ja kerran imuroinut mutta niihin on tullut kommentti "miksi?" joten yritän välttää noita vaikka mieli kuinka tekisi. Miniä sanoo että hänellä on omat systeemit, se on ok meille
Toisella pojalla ei lapsia, mutta lemmikkejä vaimon toiveesta. Käymme heillä vain vierailulla ja syömme yhdessä mutta emme osallistu millään tavalla jälkien siivoukseen koska myös heillä on tarkat systeemit astioiden paikoista ja siivouksesta. Emme puutu lemmikkien tekemisiin koska emme ole koira-emmekä kissa-ihmisiä..
Asiat sujuvat omalla painollaan, näin on menty jo muutama vuosi ja olemme tottuneet näihin. Ymmärrämme että poikamme elävät omaa elämäänsä eikä meidän auta puuttua heidän tapoihinsa. Vanhempi pojista kertoo aina sukujuhlissa että me autamme heitä paljon. Se tuntuu hyvältä!
Emme myöskään koskaan vie mitään tavaraa, ruokaa, lahjoja kysymättä heiltä joten krääsään miniät ei huku. Lapsille viemme joulu - ja synttärilahja jotka on vanhempien kanssa etukäteen mietitty
Tajusimme heti alussa (yrityksen ja erehdyksen kautta) että riidan saa hyvinkin helposti aikaan tuppautumalla nuorten elämään besserwisserinä.Oi, nyt kuulostaa hyvältä. Mä arvostan, kun oma äiti kysyy esim jouluna, että mitä lapset tarvitsevat. Hän sanoo, että haluaa ostaa käyttöön tulevaa tavaraa, kirjan sekä vähän namia. Tuo aina mitä on sovittu.
Anoppikin on kysellyt toiveita ja tarpeita, mutta lähinnä siksi, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Lapsi haluaa ryhmä hau-pehmon -> tuo isoimman mahdollisen leikkikeittiön + vielä kassillisen muovikattiloita, leikkiruokaa jne muulla ei ole väliä kunhan on isoin paketti. Se ei käy mielessäkään, että toi melkein yhtä ison keittiö-systeemin jo synttärilahjaksi, eikä silläkään ole juuri leikitty. Mutta onhan pojalla iso talo...
Omat vanhempani antavat lahjaksi aina 50 e ja sanovat, että me vanhemmat tiedetään parhaiten, mitä rahalla kannattaa lapselle ostaa. Näillä lahjarahoilla onkin saatu lapselle mieluisia lahjoja, joita kotona ei ennestään ole.
Appivanhemmat tuovat kassikaupalla tavaraa, vaikka on ohjeistettu, että vain yksi lahja per perhe/antaja. Viimeksi 2 v lapselle tuotiin synttärilahjaksi kylpypyyhe, 3 paitaa, 2 housut sekä 1 peli. Sapettaa tuo tavaramäärä, kun ollaan sata kertaa sanottu, että vaatteita on meillä riittävästi. En ymmärrä, miksi tuolla lahjoihin menevällä summalla ei voisi ostaa yhtä laadukasta asiaa tuon tavaramäärän sijaan.
Mä myös ihmettelen, miksi lahjoissa panostetaan määrään. Ei pieni lapsi jaksa ensinnäkään avata kauheaa kasaa paketteja. Onhan niitä pikkupaketteja kiva ostella, mutta ei kukaan tarvitse määräänsä enempää tavaraa. Kun tuodaan kerralla paljon leluja, niin väkisin jää jotain käyttämättä. Toisaalta, kun panostaa halpaan hintaan, niin ei roskiksen täyteestä tule pulaa.
Ja vaatteet... huoh. Meille tuotiin usein pari numeroa liian pientä tai vaihtoehtoisesti muutama vuosi kasvuvaraa. Yritin kyllä sanoa, mutta mitäpä lapsen äiti voi tietää lapsensa vaatteiden koosta, mummu kyllä tietää paremmin. Katsoi kaupassa listasta, että tämä koko menee neljävuotiaille. Mun lapset ovat ikäisekseen pitkiä ja rotevia, joten eivät mene mun lasten päälle vaikka listassa lukee, että menee.
Kuinkahan mones kerta tämäkin valitus on jo tässä ketjussa?? Tuli selväksi, mikään ei kelpaa, mutta haukutaan jos jotain tuo.
Toisi yhden kunnollisen lahjan eikä kahdeksaa pakettia roskaa, joka on ilahduttanut lähinnä sitä mummoa ostovaiheessa. Tarkoitus lienee että lahja ilahduttaa lahjan saajaa? Miksi tämä on niin vaikea ymmärtää?
Eli sinun pitää päästä sanelemaan se lahjakin? Eiköhän yleensä lahjan antaja päätä mitä tuo. Jos on niin vaikeaa ottaa vastaan toisen lahja kiitoksella, mätäne yksinäsi.
Lahjan on tarkoitus ilahduttaa saajaa.
Ja se krääsän jatkuva tuominen on yksi suurimpia ongelmia mummojen kanssa.
Pienetpä on ongelmasi, jos lahjat on noin vaikeita - ei ole siis todellista 🙄 Hemmotellut milleniaalit taas valittamassa kaikesta, lopeta jo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Missä kohdassa esiin on tuotu vaatimuslista?
Näitä ketjuja lukiessa noin yleisesti ottaen näyttää siltä ettei mikään riitä miniöille - oli sitten kyse lahjoista, ajasta, lastenhoidosta jne. En ollenkaan usko siihen, että tämä ex miniä kertoo koko totuuden asioista, vaan väritetyn uhriutujan puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, ja meillä 2 poikaa joten kahdesta miniästä kokemuksia jo vuosia.
Toisella pojalla on lapsia joten meitä tarvitaan silloin tällöin lapsenvahtina. Meille on teroitettu etteivät siivous, pyykit tai ruoanlaitto kuulu meidän tehtäviin vaan yksinomaan lasten kanssa oleminen. Välipalat ja muut syötävät ovat aina valmiina jääkaapissa, mihinkään muuhun ruokaan en koske.
Joskus olen tyhjentänyt astianpesukoneen ja kerran imuroinut mutta niihin on tullut kommentti "miksi?" joten yritän välttää noita vaikka mieli kuinka tekisi. Miniä sanoo että hänellä on omat systeemit, se on ok meille
Toisella pojalla ei lapsia, mutta lemmikkejä vaimon toiveesta. Käymme heillä vain vierailulla ja syömme yhdessä mutta emme osallistu millään tavalla jälkien siivoukseen koska myös heillä on tarkat systeemit astioiden paikoista ja siivouksesta. Emme puutu lemmikkien tekemisiin koska emme ole koira-emmekä kissa-ihmisiä..
Asiat sujuvat omalla painollaan, näin on menty jo muutama vuosi ja olemme tottuneet näihin. Ymmärrämme että poikamme elävät omaa elämäänsä eikä meidän auta puuttua heidän tapoihinsa. Vanhempi pojista kertoo aina sukujuhlissa että me autamme heitä paljon. Se tuntuu hyvältä!
Emme myöskään koskaan vie mitään tavaraa, ruokaa, lahjoja kysymättä heiltä joten krääsään miniät ei huku. Lapsille viemme joulu - ja synttärilahja jotka on vanhempien kanssa etukäteen mietitty
Tajusimme heti alussa (yrityksen ja erehdyksen kautta) että riidan saa hyvinkin helposti aikaan tuppautumalla nuorten elämään besserwisserinä.Oi, nyt kuulostaa hyvältä. Mä arvostan, kun oma äiti kysyy esim jouluna, että mitä lapset tarvitsevat. Hän sanoo, että haluaa ostaa käyttöön tulevaa tavaraa, kirjan sekä vähän namia. Tuo aina mitä on sovittu.
Anoppikin on kysellyt toiveita ja tarpeita, mutta lähinnä siksi, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Lapsi haluaa ryhmä hau-pehmon -> tuo isoimman mahdollisen leikkikeittiön + vielä kassillisen muovikattiloita, leikkiruokaa jne muulla ei ole väliä kunhan on isoin paketti. Se ei käy mielessäkään, että toi melkein yhtä ison keittiö-systeemin jo synttärilahjaksi, eikä silläkään ole juuri leikitty. Mutta onhan pojalla iso talo...
Omat vanhempani antavat lahjaksi aina 50 e ja sanovat, että me vanhemmat tiedetään parhaiten, mitä rahalla kannattaa lapselle ostaa. Näillä lahjarahoilla onkin saatu lapselle mieluisia lahjoja, joita kotona ei ennestään ole.
Appivanhemmat tuovat kassikaupalla tavaraa, vaikka on ohjeistettu, että vain yksi lahja per perhe/antaja. Viimeksi 2 v lapselle tuotiin synttärilahjaksi kylpypyyhe, 3 paitaa, 2 housut sekä 1 peli. Sapettaa tuo tavaramäärä, kun ollaan sata kertaa sanottu, että vaatteita on meillä riittävästi. En ymmärrä, miksi tuolla lahjoihin menevällä summalla ei voisi ostaa yhtä laadukasta asiaa tuon tavaramäärän sijaan.
Mä myös ihmettelen, miksi lahjoissa panostetaan määrään. Ei pieni lapsi jaksa ensinnäkään avata kauheaa kasaa paketteja. Onhan niitä pikkupaketteja kiva ostella, mutta ei kukaan tarvitse määräänsä enempää tavaraa. Kun tuodaan kerralla paljon leluja, niin väkisin jää jotain käyttämättä. Toisaalta, kun panostaa halpaan hintaan, niin ei roskiksen täyteestä tule pulaa.
Ja vaatteet... huoh. Meille tuotiin usein pari numeroa liian pientä tai vaihtoehtoisesti muutama vuosi kasvuvaraa. Yritin kyllä sanoa, mutta mitäpä lapsen äiti voi tietää lapsensa vaatteiden koosta, mummu kyllä tietää paremmin. Katsoi kaupassa listasta, että tämä koko menee neljävuotiaille. Mun lapset ovat ikäisekseen pitkiä ja rotevia, joten eivät mene mun lasten päälle vaikka listassa lukee, että menee.
Kuinkahan mones kerta tämäkin valitus on jo tässä ketjussa?? Tuli selväksi, mikään ei kelpaa, mutta haukutaan jos jotain tuo.
Toisi yhden kunnollisen lahjan eikä kahdeksaa pakettia roskaa, joka on ilahduttanut lähinnä sitä mummoa ostovaiheessa. Tarkoitus lienee että lahja ilahduttaa lahjan saajaa? Miksi tämä on niin vaikea ymmärtää?
Eli sinun pitää päästä sanelemaan se lahjakin? Eiköhän yleensä lahjan antaja päätä mitä tuo. Jos on niin vaikeaa ottaa vastaan toisen lahja kiitoksella, mätäne yksinäsi.
Lahjan on tarkoitus ilahduttaa saajaa.
Ja se krääsän jatkuva tuominen on yksi suurimpia ongelmia mummojen kanssa.
Pienetpä on ongelmasi, jos lahjat on noin vaikeita - ei ole siis todellista 🙄 Hemmotellut milleniaalit taas valittamassa kaikesta, lopeta jo!
Se että lapsiperheen kotia käytetään sorttiasemana ei ole varsinaisesti mikään pieni ongelma.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Missä kohdassa esiin on tuotu vaatimuslista?
Ei missään eikä mistään ole ilmennyt ettei se anoppi yhtä hyvin voi olla perheen isän anoppi.
Täällä on kerrottu toiveina se että kunnioitettaisiin kotirauhaa, oltaisiin asiallisia ja kuunneltaisiin niitä lapsiperheen vanhempia.
Ylikävelyn, häiriköinnin ja jyräämisen sijaan.
Hyvä vitsi - näitä kommentteja lukiessa on rauha kaukana 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen anoppi on ??? Anoppi voi olla 50 v voi olla 76 v jne. Onko kauhea vaiva laittaa kahvit ja biskettiä pöytään jos asuu lähimaastossa ja kaukaisimmat tarjota ruoka. Yleensä lastenlapsille on mummo rakas ja pappa myös jos elää.
On kauhea vaiva laittaa kahvit ja biskettiä, koska samalla pitää kuunnella miten anoppi valitta väärästä paahtoasteesta sekä laiskasta kahvinkeittimen huollosta, kun siitä kuulu vääränlainen porina-ääni. Myös bisketit ovat vääriä, koska niissä ei saa olla palmuöljyä, appelsiinia, ulkomaalaisia marjoja, vehnäjauhoa eikä liian vaaleaa suklaata.
On kauhea vaiva laittaa ruokaa, kun se ei koskaan kelpaa anopille. Aina on liian suolaista, makeaa, rasvaista, suolatonta, kitkerää, täyttävää jne. Koskaan, toistan koskaan mikään mitä hänelle tarjoan, ei kelpaa.
Ei ole kyllä mikään vaiva, jos viitsii ostaa/tehdä vähän parempaa tarjottavaa. Ei se anopin suukaan tuohesta ole.
Palmuöljy ja ulkomaiset marjat ovat valistuneen anopin boikottilistalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, että anoppi ja/tai appiukko on vihannut miniäänsä alusta asti. Vävy pääsee usein paljon helpommalla.
Kun parisuhteeseen syntyy lapsia, niin anopin todellinen luonne alkaa näkyä. Hankala ja omistushaluinen isoäiti puuttuu ja sekaantuu asioihin ja määräilee lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa. Kun äiti ja isä ei anna lapselle sitä ja tätä, niin isoäiti ja isoisä antaa kiellot periksi. Lastenlasten suosiota ostetaan lepsuilulla, rahalla ja tavaralla.
Kaikki miniät ja anopit eivät valitettavasti elä sovussa. On tärkeää, että mies haluaa ja osaa laittaa rajat omille vanhemmilleen. Jos mies on nössö eikä osaa ja uskalla sanoa vastaan vanhemmilleen, niin ongelmia tulee takuuvarmasti.
On myös lapsiperheitä, joissa on rajattomat isovanhemmat. He ramppaavat kylässä aikuisilla lapsillaan - omilla avaimillaan ja koska sattuu. Isovanhemmat kulkevat yllätyskylässä ja tarkastamassa milloin mitäkin. Osa isovanhemmista vahtii ja terrorisoi puhelimella. On ahdistavaa ja kuormittavaa, jos edes toisen kotirauhaa ei kunnioiteta!
Famiglia kirjoitti:
Meillä ei ole ongelmia koska pystymme puhumalla sopimaan asioista, kuten kyläilyistä, tarjoiluista, kaikesta. Annetaan tilaa toisillemme ja käydään mielellään ulkona syömässä.
Itse olen 48v ja ollut anoppina neljä vuotta. Minulla myös on anoppi 72v.
Miehellä ja lapsilla on paljon helpompaa, jos miniät ja anopit elävät sovussa. On myös ennalta ehkäisevä vaikutus erojen suhteen.On myös tilanteita, joissa vaikea ja luonnehäiriöinen miniä rikkoo koko perheen. Mies ei enää uskalla olla yhteyksissä vanhempiinsa, ettei vaimo vaan vetäisi hernettä nenään. Lapset kärsivät, kun eivät saa tavata mummoa ja ukkia. Joillekin ihmisille näyttää olevan mahdotonta normaali kanssakäyminen.
Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää että sen aikuisen pojan kuuluukin irtautua vanhemmistaan.
Ja yleensä se vain on se miniä joka saa syyt niskoilleen kun poika ei juoksekaan enää joka viikonloppu siellä lapsuudenkodissaan - vaikka se on ihan se poika itse joka ottaa etäisyyttä.
Miniähän se on ihan itse, joka painostaa poikaa juoksemaan kanssaan joka viikonloppu omassa lapsuudenkodissaan ja viettämään kaikki juhlatkin perheensä kanssa. Lapsia voi helposti käyttää painostuskeinona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, että anoppi ja/tai appiukko on vihannut miniäänsä alusta asti. Vävy pääsee usein paljon helpommalla.
Kun parisuhteeseen syntyy lapsia, niin anopin todellinen luonne alkaa näkyä. Hankala ja omistushaluinen isoäiti puuttuu ja sekaantuu asioihin ja määräilee lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa. Kun äiti ja isä ei anna lapselle sitä ja tätä, niin isoäiti ja isoisä antaa kiellot periksi. Lastenlasten suosiota ostetaan lepsuilulla, rahalla ja tavaralla.
Kaikki miniät ja anopit eivät valitettavasti elä sovussa. On tärkeää, että mies haluaa ja osaa laittaa rajat omille vanhemmilleen. Jos mies on nössö eikä osaa ja uskalla sanoa vastaan vanhemmilleen, niin ongelmia tulee takuuvarmasti.
On myös lapsiperheitä, joissa on rajattomat isovanhemmat. He ramppaavat kylässä aikuisilla lapsillaan - omilla avaimillaan ja koska sattuu. Isovanhemmat kulkevat yllätyskylässä ja tarkastamassa milloin mitäkin. Osa isovanhemmista vahtii ja terrorisoi puhelimella. On ahdistavaa ja kuormittavaa, jos edes toisen kotirauhaa ei kunnioiteta!
Famiglia kirjoitti:
Meillä ei ole ongelmia koska pystymme puhumalla sopimaan asioista, kuten kyläilyistä, tarjoiluista, kaikesta. Annetaan tilaa toisillemme ja käydään mielellään ulkona syömässä.
Itse olen 48v ja ollut anoppina neljä vuotta. Minulla myös on anoppi 72v.
Miehellä ja lapsilla on paljon helpompaa, jos miniät ja anopit elävät sovussa. On myös ennalta ehkäisevä vaikutus erojen suhteen.On myös tilanteita, joissa vaikea ja luonnehäiriöinen miniä rikkoo koko perheen. Mies ei enää uskalla olla yhteyksissä vanhempiinsa, ettei vaimo vaan vetäisi hernettä nenään. Lapset kärsivät, kun eivät saa tavata mummoa ja ukkia. Joillekin ihmisille näyttää olevan mahdotonta normaali kanssakäyminen.
Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää että sen aikuisen pojan kuuluukin irtautua vanhemmistaan.
Ja yleensä se vain on se miniä joka saa syyt niskoilleen kun poika ei juoksekaan enää joka viikonloppu siellä lapsuudenkodissaan - vaikka se on ihan se poika itse joka ottaa etäisyyttä.
Miniähän se on ihan itse, joka painostaa poikaa juoksemaan kanssaan joka viikonloppu omassa lapsuudenkodissaan ja viettämään kaikki juhlatkin perheensä kanssa. Lapsia voi helposti käyttää painostuskeinona.
Kenen kanssa ne juhlat pitäisi viettää jos ei oman perheensä kanssa???
Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet siihen, että vierailijat ovat vieraina ja kotiväki tarjoilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, että anoppi ja/tai appiukko on vihannut miniäänsä alusta asti. Vävy pääsee usein paljon helpommalla.
Kun parisuhteeseen syntyy lapsia, niin anopin todellinen luonne alkaa näkyä. Hankala ja omistushaluinen isoäiti puuttuu ja sekaantuu asioihin ja määräilee lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa. Kun äiti ja isä ei anna lapselle sitä ja tätä, niin isoäiti ja isoisä antaa kiellot periksi. Lastenlasten suosiota ostetaan lepsuilulla, rahalla ja tavaralla.
Kaikki miniät ja anopit eivät valitettavasti elä sovussa. On tärkeää, että mies haluaa ja osaa laittaa rajat omille vanhemmilleen. Jos mies on nössö eikä osaa ja uskalla sanoa vastaan vanhemmilleen, niin ongelmia tulee takuuvarmasti.
On myös lapsiperheitä, joissa on rajattomat isovanhemmat. He ramppaavat kylässä aikuisilla lapsillaan - omilla avaimillaan ja koska sattuu. Isovanhemmat kulkevat yllätyskylässä ja tarkastamassa milloin mitäkin. Osa isovanhemmista vahtii ja terrorisoi puhelimella. On ahdistavaa ja kuormittavaa, jos edes toisen kotirauhaa ei kunnioiteta!
Famiglia kirjoitti:
Meillä ei ole ongelmia koska pystymme puhumalla sopimaan asioista, kuten kyläilyistä, tarjoiluista, kaikesta. Annetaan tilaa toisillemme ja käydään mielellään ulkona syömässä.
Itse olen 48v ja ollut anoppina neljä vuotta. Minulla myös on anoppi 72v.
Miehellä ja lapsilla on paljon helpompaa, jos miniät ja anopit elävät sovussa. On myös ennalta ehkäisevä vaikutus erojen suhteen.On myös tilanteita, joissa vaikea ja luonnehäiriöinen miniä rikkoo koko perheen. Mies ei enää uskalla olla yhteyksissä vanhempiinsa, ettei vaimo vaan vetäisi hernettä nenään. Lapset kärsivät, kun eivät saa tavata mummoa ja ukkia. Joillekin ihmisille näyttää olevan mahdotonta normaali kanssakäyminen.
Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää että sen aikuisen pojan kuuluukin irtautua vanhemmistaan.
Ja yleensä se vain on se miniä joka saa syyt niskoilleen kun poika ei juoksekaan enää joka viikonloppu siellä lapsuudenkodissaan - vaikka se on ihan se poika itse joka ottaa etäisyyttä.
Miniähän se on ihan itse, joka painostaa poikaa juoksemaan kanssaan joka viikonloppu omassa lapsuudenkodissaan ja viettämään kaikki juhlatkin perheensä kanssa. Lapsia voi helposti käyttää painostuskeinona.
Kenen kanssa ne juhlat pitäisi viettää jos ei oman perheensä kanssa???
Niin, siis miniän lapsuudenperhe on se oma perhe ? eikä puolisolla ole siihen mitään sanomista.
Hupaisa keskustelu, miehen äiti paha anoppi, vaimon äiti kuuluu omaan perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, että anoppi ja/tai appiukko on vihannut miniäänsä alusta asti. Vävy pääsee usein paljon helpommalla.
Kun parisuhteeseen syntyy lapsia, niin anopin todellinen luonne alkaa näkyä. Hankala ja omistushaluinen isoäiti puuttuu ja sekaantuu asioihin ja määräilee lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa. Kun äiti ja isä ei anna lapselle sitä ja tätä, niin isoäiti ja isoisä antaa kiellot periksi. Lastenlasten suosiota ostetaan lepsuilulla, rahalla ja tavaralla.
Kaikki miniät ja anopit eivät valitettavasti elä sovussa. On tärkeää, että mies haluaa ja osaa laittaa rajat omille vanhemmilleen. Jos mies on nössö eikä osaa ja uskalla sanoa vastaan vanhemmilleen, niin ongelmia tulee takuuvarmasti.
On myös lapsiperheitä, joissa on rajattomat isovanhemmat. He ramppaavat kylässä aikuisilla lapsillaan - omilla avaimillaan ja koska sattuu. Isovanhemmat kulkevat yllätyskylässä ja tarkastamassa milloin mitäkin. Osa isovanhemmista vahtii ja terrorisoi puhelimella. On ahdistavaa ja kuormittavaa, jos edes toisen kotirauhaa ei kunnioiteta!
Famiglia kirjoitti:
Meillä ei ole ongelmia koska pystymme puhumalla sopimaan asioista, kuten kyläilyistä, tarjoiluista, kaikesta. Annetaan tilaa toisillemme ja käydään mielellään ulkona syömässä.
Itse olen 48v ja ollut anoppina neljä vuotta. Minulla myös on anoppi 72v.
Miehellä ja lapsilla on paljon helpompaa, jos miniät ja anopit elävät sovussa. On myös ennalta ehkäisevä vaikutus erojen suhteen.On myös tilanteita, joissa vaikea ja luonnehäiriöinen miniä rikkoo koko perheen. Mies ei enää uskalla olla yhteyksissä vanhempiinsa, ettei vaimo vaan vetäisi hernettä nenään. Lapset kärsivät, kun eivät saa tavata mummoa ja ukkia. Joillekin ihmisille näyttää olevan mahdotonta normaali kanssakäyminen.
Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää että sen aikuisen pojan kuuluukin irtautua vanhemmistaan.
Ja yleensä se vain on se miniä joka saa syyt niskoilleen kun poika ei juoksekaan enää joka viikonloppu siellä lapsuudenkodissaan - vaikka se on ihan se poika itse joka ottaa etäisyyttä.
Miniähän se on ihan itse, joka painostaa poikaa juoksemaan kanssaan joka viikonloppu omassa lapsuudenkodissaan ja viettämään kaikki juhlatkin perheensä kanssa. Lapsia voi helposti käyttää painostuskeinona.
Kenen kanssa ne juhlat pitäisi viettää jos ei oman perheensä kanssa???
Niin, siis miniän lapsuudenperhe on se oma perhe ? eikä puolisolla ole siihen mitään sanomista.
Hupaisa keskustelu, miehen äiti paha anoppi, vaimon äiti kuuluu omaan perheeseen.
Ja kateusko on siis se syy, miksi se miehen äiti on kamala? Se selittäisi kyllä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, ja meillä 2 poikaa joten kahdesta miniästä kokemuksia jo vuosia.
Toisella pojalla on lapsia joten meitä tarvitaan silloin tällöin lapsenvahtina. Meille on teroitettu etteivät siivous, pyykit tai ruoanlaitto kuulu meidän tehtäviin vaan yksinomaan lasten kanssa oleminen. Välipalat ja muut syötävät ovat aina valmiina jääkaapissa, mihinkään muuhun ruokaan en koske.
Joskus olen tyhjentänyt astianpesukoneen ja kerran imuroinut mutta niihin on tullut kommentti "miksi?" joten yritän välttää noita vaikka mieli kuinka tekisi. Miniä sanoo että hänellä on omat systeemit, se on ok meille
Toisella pojalla ei lapsia, mutta lemmikkejä vaimon toiveesta. Käymme heillä vain vierailulla ja syömme yhdessä mutta emme osallistu millään tavalla jälkien siivoukseen koska myös heillä on tarkat systeemit astioiden paikoista ja siivouksesta. Emme puutu lemmikkien tekemisiin koska emme ole koira-emmekä kissa-ihmisiä..
Asiat sujuvat omalla painollaan, näin on menty jo muutama vuosi ja olemme tottuneet näihin. Ymmärrämme että poikamme elävät omaa elämäänsä eikä meidän auta puuttua heidän tapoihinsa. Vanhempi pojista kertoo aina sukujuhlissa että me autamme heitä paljon. Se tuntuu hyvältä!
Emme myöskään koskaan vie mitään tavaraa, ruokaa, lahjoja kysymättä heiltä joten krääsään miniät ei huku. Lapsille viemme joulu - ja synttärilahja jotka on vanhempien kanssa etukäteen mietitty
Tajusimme heti alussa (yrityksen ja erehdyksen kautta) että riidan saa hyvinkin helposti aikaan tuppautumalla nuorten elämään besserwisserinä.Oi, nyt kuulostaa hyvältä. Mä arvostan, kun oma äiti kysyy esim jouluna, että mitä lapset tarvitsevat. Hän sanoo, että haluaa ostaa käyttöön tulevaa tavaraa, kirjan sekä vähän namia. Tuo aina mitä on sovittu.
Anoppikin on kysellyt toiveita ja tarpeita, mutta lähinnä siksi, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Lapsi haluaa ryhmä hau-pehmon -> tuo isoimman mahdollisen leikkikeittiön + vielä kassillisen muovikattiloita, leikkiruokaa jne muulla ei ole väliä kunhan on isoin paketti. Se ei käy mielessäkään, että toi melkein yhtä ison keittiö-systeemin jo synttärilahjaksi, eikä silläkään ole juuri leikitty. Mutta onhan pojalla iso talo...
Omat vanhempani antavat lahjaksi aina 50 e ja sanovat, että me vanhemmat tiedetään parhaiten, mitä rahalla kannattaa lapselle ostaa. Näillä lahjarahoilla onkin saatu lapselle mieluisia lahjoja, joita kotona ei ennestään ole.
Appivanhemmat tuovat kassikaupalla tavaraa, vaikka on ohjeistettu, että vain yksi lahja per perhe/antaja. Viimeksi 2 v lapselle tuotiin synttärilahjaksi kylpypyyhe, 3 paitaa, 2 housut sekä 1 peli. Sapettaa tuo tavaramäärä, kun ollaan sata kertaa sanottu, että vaatteita on meillä riittävästi. En ymmärrä, miksi tuolla lahjoihin menevällä summalla ei voisi ostaa yhtä laadukasta asiaa tuon tavaramäärän sijaan.
Mä myös ihmettelen, miksi lahjoissa panostetaan määrään. Ei pieni lapsi jaksa ensinnäkään avata kauheaa kasaa paketteja. Onhan niitä pikkupaketteja kiva ostella, mutta ei kukaan tarvitse määräänsä enempää tavaraa. Kun tuodaan kerralla paljon leluja, niin väkisin jää jotain käyttämättä. Toisaalta, kun panostaa halpaan hintaan, niin ei roskiksen täyteestä tule pulaa.
Ja vaatteet... huoh. Meille tuotiin usein pari numeroa liian pientä tai vaihtoehtoisesti muutama vuosi kasvuvaraa. Yritin kyllä sanoa, mutta mitäpä lapsen äiti voi tietää lapsensa vaatteiden koosta, mummu kyllä tietää paremmin. Katsoi kaupassa listasta, että tämä koko menee neljävuotiaille. Mun lapset ovat ikäisekseen pitkiä ja rotevia, joten eivät mene mun lasten päälle vaikka listassa lukee, että menee.
Kuinkahan mones kerta tämäkin valitus on jo tässä ketjussa?? Tuli selväksi, mikään ei kelpaa, mutta haukutaan jos jotain tuo.
Toisi yhden kunnollisen lahjan eikä kahdeksaa pakettia roskaa, joka on ilahduttanut lähinnä sitä mummoa ostovaiheessa. Tarkoitus lienee että lahja ilahduttaa lahjan saajaa? Miksi tämä on niin vaikea ymmärtää?
Eli sinun pitää päästä sanelemaan se lahjakin? Eiköhän yleensä lahjan antaja päätä mitä tuo. Jos on niin vaikeaa ottaa vastaan toisen lahja kiitoksella, mätäne yksinäsi.
Kunhan se lahja on sille saajalleen ok, se riittää. Ei mun tarvitse päättää yhtään mitään.
Kerro toki, mitä esim tehdään niillä liian pienillä vaatteilla tehdään? Äläkä ehdota kirppistä, niillä Tokmannin alekorin rievuilla ei ole jälleenmyyntiarvoa.
Ilmeisesti sinulla ei ole tuollaista krääsäkreiviä tuttavapiirissä. Tuollaisia on, usko tai älä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, ja meillä 2 poikaa joten kahdesta miniästä kokemuksia jo vuosia.
Toisella pojalla on lapsia joten meitä tarvitaan silloin tällöin lapsenvahtina. Meille on teroitettu etteivät siivous, pyykit tai ruoanlaitto kuulu meidän tehtäviin vaan yksinomaan lasten kanssa oleminen. Välipalat ja muut syötävät ovat aina valmiina jääkaapissa, mihinkään muuhun ruokaan en koske.
Joskus olen tyhjentänyt astianpesukoneen ja kerran imuroinut mutta niihin on tullut kommentti "miksi?" joten yritän välttää noita vaikka mieli kuinka tekisi. Miniä sanoo että hänellä on omat systeemit, se on ok meille
Toisella pojalla ei lapsia, mutta lemmikkejä vaimon toiveesta. Käymme heillä vain vierailulla ja syömme yhdessä mutta emme osallistu millään tavalla jälkien siivoukseen koska myös heillä on tarkat systeemit astioiden paikoista ja siivouksesta. Emme puutu lemmikkien tekemisiin koska emme ole koira-emmekä kissa-ihmisiä..
Asiat sujuvat omalla painollaan, näin on menty jo muutama vuosi ja olemme tottuneet näihin. Ymmärrämme että poikamme elävät omaa elämäänsä eikä meidän auta puuttua heidän tapoihinsa. Vanhempi pojista kertoo aina sukujuhlissa että me autamme heitä paljon. Se tuntuu hyvältä!
Emme myöskään koskaan vie mitään tavaraa, ruokaa, lahjoja kysymättä heiltä joten krääsään miniät ei huku. Lapsille viemme joulu - ja synttärilahja jotka on vanhempien kanssa etukäteen mietitty
Tajusimme heti alussa (yrityksen ja erehdyksen kautta) että riidan saa hyvinkin helposti aikaan tuppautumalla nuorten elämään besserwisserinä.Oi, nyt kuulostaa hyvältä. Mä arvostan, kun oma äiti kysyy esim jouluna, että mitä lapset tarvitsevat. Hän sanoo, että haluaa ostaa käyttöön tulevaa tavaraa, kirjan sekä vähän namia. Tuo aina mitä on sovittu.
Anoppikin on kysellyt toiveita ja tarpeita, mutta lähinnä siksi, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Lapsi haluaa ryhmä hau-pehmon -> tuo isoimman mahdollisen leikkikeittiön + vielä kassillisen muovikattiloita, leikkiruokaa jne muulla ei ole väliä kunhan on isoin paketti. Se ei käy mielessäkään, että toi melkein yhtä ison keittiö-systeemin jo synttärilahjaksi, eikä silläkään ole juuri leikitty. Mutta onhan pojalla iso talo...
Omat vanhempani antavat lahjaksi aina 50 e ja sanovat, että me vanhemmat tiedetään parhaiten, mitä rahalla kannattaa lapselle ostaa. Näillä lahjarahoilla onkin saatu lapselle mieluisia lahjoja, joita kotona ei ennestään ole.
Appivanhemmat tuovat kassikaupalla tavaraa, vaikka on ohjeistettu, että vain yksi lahja per perhe/antaja. Viimeksi 2 v lapselle tuotiin synttärilahjaksi kylpypyyhe, 3 paitaa, 2 housut sekä 1 peli. Sapettaa tuo tavaramäärä, kun ollaan sata kertaa sanottu, että vaatteita on meillä riittävästi. En ymmärrä, miksi tuolla lahjoihin menevällä summalla ei voisi ostaa yhtä laadukasta asiaa tuon tavaramäärän sijaan.
Mä myös ihmettelen, miksi lahjoissa panostetaan määrään. Ei pieni lapsi jaksa ensinnäkään avata kauheaa kasaa paketteja. Onhan niitä pikkupaketteja kiva ostella, mutta ei kukaan tarvitse määräänsä enempää tavaraa. Kun tuodaan kerralla paljon leluja, niin väkisin jää jotain käyttämättä. Toisaalta, kun panostaa halpaan hintaan, niin ei roskiksen täyteestä tule pulaa.
Ja vaatteet... huoh. Meille tuotiin usein pari numeroa liian pientä tai vaihtoehtoisesti muutama vuosi kasvuvaraa. Yritin kyllä sanoa, mutta mitäpä lapsen äiti voi tietää lapsensa vaatteiden koosta, mummu kyllä tietää paremmin. Katsoi kaupassa listasta, että tämä koko menee neljävuotiaille. Mun lapset ovat ikäisekseen pitkiä ja rotevia, joten eivät mene mun lasten päälle vaikka listassa lukee, että menee.
Kuinkahan mones kerta tämäkin valitus on jo tässä ketjussa?? Tuli selväksi, mikään ei kelpaa, mutta haukutaan jos jotain tuo.
Toisi yhden kunnollisen lahjan eikä kahdeksaa pakettia roskaa, joka on ilahduttanut lähinnä sitä mummoa ostovaiheessa. Tarkoitus lienee että lahja ilahduttaa lahjan saajaa? Miksi tämä on niin vaikea ymmärtää?
Eli sinun pitää päästä sanelemaan se lahjakin? Eiköhän yleensä lahjan antaja päätä mitä tuo. Jos on niin vaikeaa ottaa vastaan toisen lahja kiitoksella, mätäne yksinäsi.
Kunhan se lahja on sille saajalleen ok, se riittää. Ei mun tarvitse päättää yhtään mitään.
Kerro toki, mitä esim tehdään niillä liian pienillä vaatteilla tehdään? Äläkä ehdota kirppistä, niillä Tokmannin alekorin rievuilla ei ole jälleenmyyntiarvoa.
Ilmeisesti sinulla ei ole tuollaista krääsäkreiviä tuttavapiirissä. Tuollaisia on, usko tai älä.
Minä olen aina ihmetellyt sitä tarvetta olla ottamatta äidiltä lapsen kokotietoa vastaan.
Mieluiten uskotaan lastenvaateliikkeen satunnaista lapsetonta tuuraajaa tai netin amerikkalaista kokotaulukkoa jotta ei vaan kuunneltaisi äitiä.
Me saatiin kaikki aina niin että ne menee just päälle. Siis niin että niistä oli korkeintaan parin kuukauden ilo tai niillä just juhli sen joulun.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet siihen, että vierailijat ovat vieraina ja kotiväki tarjoilee.
Silti pitää ymmärtää se, että ei kutsumatta tai itse itsensä kutsumalla paukauta kylään, kun vanhusten oma lapsi ei edes ole kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, ja meillä 2 poikaa joten kahdesta miniästä kokemuksia jo vuosia.
Toisella pojalla on lapsia joten meitä tarvitaan silloin tällöin lapsenvahtina. Meille on teroitettu etteivät siivous, pyykit tai ruoanlaitto kuulu meidän tehtäviin vaan yksinomaan lasten kanssa oleminen. Välipalat ja muut syötävät ovat aina valmiina jääkaapissa, mihinkään muuhun ruokaan en koske.
Joskus olen tyhjentänyt astianpesukoneen ja kerran imuroinut mutta niihin on tullut kommentti "miksi?" joten yritän välttää noita vaikka mieli kuinka tekisi. Miniä sanoo että hänellä on omat systeemit, se on ok meille
Toisella pojalla ei lapsia, mutta lemmikkejä vaimon toiveesta. Käymme heillä vain vierailulla ja syömme yhdessä mutta emme osallistu millään tavalla jälkien siivoukseen koska myös heillä on tarkat systeemit astioiden paikoista ja siivouksesta. Emme puutu lemmikkien tekemisiin koska emme ole koira-emmekä kissa-ihmisiä..
Asiat sujuvat omalla painollaan, näin on menty jo muutama vuosi ja olemme tottuneet näihin. Ymmärrämme että poikamme elävät omaa elämäänsä eikä meidän auta puuttua heidän tapoihinsa. Vanhempi pojista kertoo aina sukujuhlissa että me autamme heitä paljon. Se tuntuu hyvältä!
Emme myöskään koskaan vie mitään tavaraa, ruokaa, lahjoja kysymättä heiltä joten krääsään miniät ei huku. Lapsille viemme joulu - ja synttärilahja jotka on vanhempien kanssa etukäteen mietitty
Tajusimme heti alussa (yrityksen ja erehdyksen kautta) että riidan saa hyvinkin helposti aikaan tuppautumalla nuorten elämään besserwisserinä.Oi, nyt kuulostaa hyvältä. Mä arvostan, kun oma äiti kysyy esim jouluna, että mitä lapset tarvitsevat. Hän sanoo, että haluaa ostaa käyttöön tulevaa tavaraa, kirjan sekä vähän namia. Tuo aina mitä on sovittu.
Anoppikin on kysellyt toiveita ja tarpeita, mutta lähinnä siksi, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Lapsi haluaa ryhmä hau-pehmon -> tuo isoimman mahdollisen leikkikeittiön + vielä kassillisen muovikattiloita, leikkiruokaa jne muulla ei ole väliä kunhan on isoin paketti. Se ei käy mielessäkään, että toi melkein yhtä ison keittiö-systeemin jo synttärilahjaksi, eikä silläkään ole juuri leikitty. Mutta onhan pojalla iso talo...
Omat vanhempani antavat lahjaksi aina 50 e ja sanovat, että me vanhemmat tiedetään parhaiten, mitä rahalla kannattaa lapselle ostaa. Näillä lahjarahoilla onkin saatu lapselle mieluisia lahjoja, joita kotona ei ennestään ole.
Appivanhemmat tuovat kassikaupalla tavaraa, vaikka on ohjeistettu, että vain yksi lahja per perhe/antaja. Viimeksi 2 v lapselle tuotiin synttärilahjaksi kylpypyyhe, 3 paitaa, 2 housut sekä 1 peli. Sapettaa tuo tavaramäärä, kun ollaan sata kertaa sanottu, että vaatteita on meillä riittävästi. En ymmärrä, miksi tuolla lahjoihin menevällä summalla ei voisi ostaa yhtä laadukasta asiaa tuon tavaramäärän sijaan.
Mä myös ihmettelen, miksi lahjoissa panostetaan määrään. Ei pieni lapsi jaksa ensinnäkään avata kauheaa kasaa paketteja. Onhan niitä pikkupaketteja kiva ostella, mutta ei kukaan tarvitse määräänsä enempää tavaraa. Kun tuodaan kerralla paljon leluja, niin väkisin jää jotain käyttämättä. Toisaalta, kun panostaa halpaan hintaan, niin ei roskiksen täyteestä tule pulaa.
Ja vaatteet... huoh. Meille tuotiin usein pari numeroa liian pientä tai vaihtoehtoisesti muutama vuosi kasvuvaraa. Yritin kyllä sanoa, mutta mitäpä lapsen äiti voi tietää lapsensa vaatteiden koosta, mummu kyllä tietää paremmin. Katsoi kaupassa listasta, että tämä koko menee neljävuotiaille. Mun lapset ovat ikäisekseen pitkiä ja rotevia, joten eivät mene mun lasten päälle vaikka listassa lukee, että menee.
Kuinkahan mones kerta tämäkin valitus on jo tässä ketjussa?? Tuli selväksi, mikään ei kelpaa, mutta haukutaan jos jotain tuo.
Toisi yhden kunnollisen lahjan eikä kahdeksaa pakettia roskaa, joka on ilahduttanut lähinnä sitä mummoa ostovaiheessa. Tarkoitus lienee että lahja ilahduttaa lahjan saajaa? Miksi tämä on niin vaikea ymmärtää?
Eli sinun pitää päästä sanelemaan se lahjakin? Eiköhän yleensä lahjan antaja päätä mitä tuo. Jos on niin vaikeaa ottaa vastaan toisen lahja kiitoksella, mätäne yksinäsi.
Kunhan se lahja on sille saajalleen ok, se riittää. Ei mun tarvitse päättää yhtään mitään.
Kerro toki, mitä esim tehdään niillä liian pienillä vaatteilla tehdään? Äläkä ehdota kirppistä, niillä Tokmannin alekorin rievuilla ei ole jälleenmyyntiarvoa.
Ilmeisesti sinulla ei ole tuollaista krääsäkreiviä tuttavapiirissä. Tuollaisia on, usko tai älä.
Minä olen aina ihmetellyt sitä tarvetta olla ottamatta äidiltä lapsen kokotietoa vastaan.
Mieluiten uskotaan lastenvaateliikkeen satunnaista lapsetonta tuuraajaa tai netin amerikkalaista kokotaulukkoa jotta ei vaan kuunneltaisi äitiä.
Me saatiin kaikki aina niin että ne menee just päälle. Siis niin että niistä oli korkeintaan parin kuukauden ilo tai niillä just juhli sen joulun.
Mun anoppi tietää ihan kaikki asiat paremmin kuin minä, joten miksi kysyä minulta jotain mun lapsiin liittyvää? Toisaalta, hän kategorisesti kieltäytyy ostamasta vaatteita joissa on lasten lempparihahmoja, opettaa kuulemma nöyryyttä?!?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet siihen, että vierailijat ovat vieraina ja kotiväki tarjoilee.
Ihan sama. Mä olen tottunut siihen, että ihmiset tulevat käymään vain sovitusti. Nykyään mummuillakin on puhelin taskussa tai laukussa mukana, joten mikä ongelma on sopia asia etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Ehkä he ovat lukeneet mamma-palstaa ja huomanneet, että teki anoppi niin tai näin, niin aina miniä valittaa. Oman tyttären kanssa on yleensä helpompaa sopia asioista, eikä tule sadan sivun vaatimuslistoja.
Mun vaatimuslista: käyttäydy inhimillisesti, kohtele myös miniää kuin ihmistä.
Ei onnistu anopilta.
Ei käyttäydy. Jatkuvia ongelmia joista sitten maristaan meille.
Minä olen myös joka kerta siellä käydessä tehnyt ilmaista työtä anopin firmassa.