Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Miksi lasten vanhemmat tulevat vanhempiensa luokse passattavaksi, mutta eivät auta. Isovanhemmat hoitavat lapset ja tekevät ruuat, kun isi ja äippä levähtävät kännykkä kourassa. Ei kiitosta lausuta lähtiessään, orjina pidetään. Ja miksi lasten vanhempien pitää saada laatuaikaa, mutta isovanhempien täytyy vain joustaa aina kun tarve tulee. Jatkuvaa pyöritystä. Apua ei saa missään asiassa. Kivoihin reissuihin eivät isovanhemmat ole tervetulleita, jos ei hoitajaa tarvita. Jos annat palautetta, se kostetaan lasten kautta, ei saa enää heihin mitään yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, ja meillä 2 poikaa joten kahdesta miniästä kokemuksia jo vuosia.
Toisella pojalla on lapsia joten meitä tarvitaan silloin tällöin lapsenvahtina. Meille on teroitettu etteivät siivous, pyykit tai ruoanlaitto kuulu meidän tehtäviin vaan yksinomaan lasten kanssa oleminen. Välipalat ja muut syötävät ovat aina valmiina jääkaapissa, mihinkään muuhun ruokaan en koske.
Joskus olen tyhjentänyt astianpesukoneen ja kerran imuroinut mutta niihin on tullut kommentti "miksi?" joten yritän välttää noita vaikka mieli kuinka tekisi. Miniä sanoo että hänellä on omat systeemit, se on ok meille
Toisella pojalla ei lapsia, mutta lemmikkejä vaimon toiveesta. Käymme heillä vain vierailulla ja syömme yhdessä mutta emme osallistu millään tavalla jälkien siivoukseen koska myös heillä on tarkat systeemit astioiden paikoista ja siivouksesta. Emme puutu lemmikkien tekemisiin koska emme ole koira-emmekä kissa-ihmisiä..
Asiat sujuvat omalla painollaan, näin on menty jo muutama vuosi ja olemme tottuneet näihin. Ymmärrämme että poikamme elävät omaa elämäänsä eikä meidän auta puuttua heidän tapoihinsa. Vanhempi pojista kertoo aina sukujuhlissa että me autamme heitä paljon. Se tuntuu hyvältä!
Emme myöskään koskaan vie mitään tavaraa, ruokaa, lahjoja kysymättä heiltä joten krääsään miniät ei huku. Lapsille viemme joulu - ja synttärilahja jotka on vanhempien kanssa etukäteen mietitty
Tajusimme heti alussa (yrityksen ja erehdyksen kautta) että riidan saa hyvinkin helposti aikaan tuppautumalla nuorten elämään besserwisserinä.Oi, nyt kuulostaa hyvältä. Mä arvostan, kun oma äiti kysyy esim jouluna, että mitä lapset tarvitsevat. Hän sanoo, että haluaa ostaa käyttöön tulevaa tavaraa, kirjan sekä vähän namia. Tuo aina mitä on sovittu.
Anoppikin on kysellyt toiveita ja tarpeita, mutta lähinnä siksi, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Lapsi haluaa ryhmä hau-pehmon -> tuo isoimman mahdollisen leikkikeittiön + vielä kassillisen muovikattiloita, leikkiruokaa jne muulla ei ole väliä kunhan on isoin paketti. Se ei käy mielessäkään, että toi melkein yhtä ison keittiö-systeemin jo synttärilahjaksi, eikä silläkään ole juuri leikitty. Mutta onhan pojalla iso talo...
Omat vanhempani antavat lahjaksi aina 50 e ja sanovat, että me vanhemmat tiedetään parhaiten, mitä rahalla kannattaa lapselle ostaa. Näillä lahjarahoilla onkin saatu lapselle mieluisia lahjoja, joita kotona ei ennestään ole.
Appivanhemmat tuovat kassikaupalla tavaraa, vaikka on ohjeistettu, että vain yksi lahja per perhe/antaja. Viimeksi 2 v lapselle tuotiin synttärilahjaksi kylpypyyhe, 3 paitaa, 2 housut sekä 1 peli. Sapettaa tuo tavaramäärä, kun ollaan sata kertaa sanottu, että vaatteita on meillä riittävästi. En ymmärrä, miksi tuolla lahjoihin menevällä summalla ei voisi ostaa yhtä laadukasta asiaa tuon tavaramäärän sijaan.
Mä myös ihmettelen, miksi lahjoissa panostetaan määrään. Ei pieni lapsi jaksa ensinnäkään avata kauheaa kasaa paketteja. Onhan niitä pikkupaketteja kiva ostella, mutta ei kukaan tarvitse määräänsä enempää tavaraa. Kun tuodaan kerralla paljon leluja, niin väkisin jää jotain käyttämättä. Toisaalta, kun panostaa halpaan hintaan, niin ei roskiksen täyteestä tule pulaa.
Ja vaatteet... huoh. Meille tuotiin usein pari numeroa liian pientä tai vaihtoehtoisesti muutama vuosi kasvuvaraa. Yritin kyllä sanoa, mutta mitäpä lapsen äiti voi tietää lapsensa vaatteiden koosta, mummu kyllä tietää paremmin. Katsoi kaupassa listasta, että tämä koko menee neljävuotiaille. Mun lapset ovat ikäisekseen pitkiä ja rotevia, joten eivät mene mun lasten päälle vaikka listassa lukee, että menee.
Kuinkahan mones kerta tämäkin valitus on jo tässä ketjussa?? Tuli selväksi, mikään ei kelpaa, mutta haukutaan jos jotain tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että vanhat jaanaa samoja ja vanhoja asioita.
Olen ehkä vuoden seurannut näitä vauvakeskusteluja, joitain aiheita.Samat ihmiset kertovat samoja anoppitarinoita, mitä hirveitä vääryyksiä on sattunut. Luulin ensin että ne on tosiaan nuorten äitien mutta joku kertookin 20 vuotta sitten tapahtunutta juttua päivästä päivään kuin juuri tapahtuneena.
Sitä klassista: anoppi vaihtoi verhot kun tuli omilla avaimillaan sisään. Kamalat Vallilat, tarinaa en ole sentään huomannut.
( Miksi niillä anopeilla on avaimet, itselläni vain käytössä olleet jos joskus olen ollut lasten kanssa ja vanhemmat pois. Ei pysybästi hallussani)
Vaikka varsinainen ongelma on poistunut, traumat ovat jääneet. Siksi on tarve käydä asioita uudelleen läpi. Vertaistukena nämä ketjut ovat hyviä, vaikka välillä näihin pesiytyy joku ällöraivo trollaamaan.
Tämä on myös tiedottamista siitä millainen käytös on sellaista, mitä ei vain pidä hyväksyä, vaikka ympäristö painostaisikin. Monesti nuorena ei osaa pitää puoliaan, vaan taipuu liikaa.
Ihan oikeastiko tämäkin ketju on tiedottamista 😂 Järjetöntä raivoamista ja samoja tarinoita hieman muunneltuna ja "lisäiltynä" vuosikaudet - eiköhän olisi jo aika päästää irti ja mennä eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että vanhat jaanaa samoja ja vanhoja asioita.
Olen ehkä vuoden seurannut näitä vauvakeskusteluja, joitain aiheita.Samat ihmiset kertovat samoja anoppitarinoita, mitä hirveitä vääryyksiä on sattunut. Luulin ensin että ne on tosiaan nuorten äitien mutta joku kertookin 20 vuotta sitten tapahtunutta juttua päivästä päivään kuin juuri tapahtuneena.
Sitä klassista: anoppi vaihtoi verhot kun tuli omilla avaimillaan sisään. Kamalat Vallilat, tarinaa en ole sentään huomannut.
( Miksi niillä anopeilla on avaimet, itselläni vain käytössä olleet jos joskus olen ollut lasten kanssa ja vanhemmat pois. Ei pysybästi hallussani)
Tämä!!
Nämä tyypit on jo itse niitä anoppeja, mutta vielä jaksetaan itkeä, kun anoppi silloin vuonna yksi ja kaksi toi vääriä mansikoita tai lahjoja. Todellista vertaistukea olisi auttaa näitä "traumatisoituneita" eteenpäin, ettei tarvitsisi loputtomiin ulista näissä anoppienhaukkumisketjuissa.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Yhtä hyvin voin kysyä, että miksi pikkulapsiperheen vanhemmat tuovat lapsensa isovanhempien hoidettaviksi ja ruokittaviksi, ja lähtevät sitten viettämään "laatuaikaa" ravintolaan tai ulkomaan matkalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä tuntuu, että suurin uhka lapsille on ennemminkin vanhemmat kuin isovanhemmat. Suosittelen lukemaan tuon artikkelin.
"Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että sensorit on kuitenkin hyvä pitää herkkinä, sillä tutkimukset osoittavat, että Suomessa lapset kohtaavat kotona fyysistä ja henkistä väkivaltaa todella usein.
Meillä on vuosittain kymmeniä pikkulapsia sairaalahoidossa pahoinpitelyn vuoksi.
Karmea tilasto osoittaa, että Suomessa on paljon lapsia, jotka elävät painajaismaisissa oloissa. Väkivallan uhrina kuolee Suomessa vuosittain 2,5 pientä 19-vuotiasta lasta. Tekijänä on juuri useimmiten vanhempi tai molemmat vanhemmat."
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä tuntuu, että suurin uhka lapsille on ennemminkin vanhemmat kuin isovanhemmat. Suosittelen lukemaan tuon artikkelin.
"Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että sensorit on kuitenkin hyvä pitää herkkinä, sillä tutkimukset osoittavat, että Suomessa lapset kohtaavat kotona fyysistä ja henkistä väkivaltaa todella usein.
Meillä on vuosittain kymmeniä pikkulapsia sairaalahoidossa pahoinpitelyn vuoksi.
Karmea tilasto osoittaa, että Suomessa on paljon lapsia, jotka elävät painajaismaisissa oloissa. Väkivallan uhrina kuolee Suomessa vuosittain 2,5 pientä 19-vuotiasta lasta. Tekijänä on juuri useimmiten vanhempi tai molemmat vanhemmat."
Jokainen noista tapauksista on liikaa, mutta läheskään kaikki vanhemmat eivät pahoinpitele lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että vanhat jaanaa samoja ja vanhoja asioita.
Olen ehkä vuoden seurannut näitä vauvakeskusteluja, joitain aiheita.Samat ihmiset kertovat samoja anoppitarinoita, mitä hirveitä vääryyksiä on sattunut. Luulin ensin että ne on tosiaan nuorten äitien mutta joku kertookin 20 vuotta sitten tapahtunutta juttua päivästä päivään kuin juuri tapahtuneena.
Sitä klassista: anoppi vaihtoi verhot kun tuli omilla avaimillaan sisään. Kamalat Vallilat, tarinaa en ole sentään huomannut.
( Miksi niillä anopeilla on avaimet, itselläni vain käytössä olleet jos joskus olen ollut lasten kanssa ja vanhemmat pois. Ei pysybästi hallussani)
Tämä!!
Nämä tyypit on jo itse niitä anoppeja, mutta vielä jaksetaan itkeä, kun anoppi silloin vuonna yksi ja kaksi toi vääriä mansikoita tai lahjoja. Todellista vertaistukea olisi auttaa näitä "traumatisoituneita" eteenpäin, ettei tarvitsisi loputtomiin ulista näissä anoppienhaukkumisketjuissa.
Ei se ongelman ydin ole niissä mansikoissa tai väärissä lahjoissa vaan siinä ylikävelyssä ja epäasiallisessa käytöksessä.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä tuntuu, että suurin uhka lapsille on ennemminkin vanhemmat kuin isovanhemmat. Suosittelen lukemaan tuon artikkelin.
"Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että sensorit on kuitenkin hyvä pitää herkkinä, sillä tutkimukset osoittavat, että Suomessa lapset kohtaavat kotona fyysistä ja henkistä väkivaltaa todella usein.
Meillä on vuosittain kymmeniä pikkulapsia sairaalahoidossa pahoinpitelyn vuoksi.
Karmea tilasto osoittaa, että Suomessa on paljon lapsia, jotka elävät painajaismaisissa oloissa. Väkivallan uhrina kuolee Suomessa vuosittain 2,5 pientä 19-vuotiasta lasta. Tekijänä on juuri useimmiten vanhempi tai molemmat vanhemmat."
Hyvin usein se kaamea mummo on ollut myös kaamea äiti. Epäoikeudenmukainen, ylikävelevä, rajaton jyrä. Siksipä se edelleen kuvittelee voivansa kaltoinkohdella sitä lapsensakin perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, ja meillä 2 poikaa joten kahdesta miniästä kokemuksia jo vuosia.
Toisella pojalla on lapsia joten meitä tarvitaan silloin tällöin lapsenvahtina. Meille on teroitettu etteivät siivous, pyykit tai ruoanlaitto kuulu meidän tehtäviin vaan yksinomaan lasten kanssa oleminen. Välipalat ja muut syötävät ovat aina valmiina jääkaapissa, mihinkään muuhun ruokaan en koske.
Joskus olen tyhjentänyt astianpesukoneen ja kerran imuroinut mutta niihin on tullut kommentti "miksi?" joten yritän välttää noita vaikka mieli kuinka tekisi. Miniä sanoo että hänellä on omat systeemit, se on ok meille
Toisella pojalla ei lapsia, mutta lemmikkejä vaimon toiveesta. Käymme heillä vain vierailulla ja syömme yhdessä mutta emme osallistu millään tavalla jälkien siivoukseen koska myös heillä on tarkat systeemit astioiden paikoista ja siivouksesta. Emme puutu lemmikkien tekemisiin koska emme ole koira-emmekä kissa-ihmisiä..
Asiat sujuvat omalla painollaan, näin on menty jo muutama vuosi ja olemme tottuneet näihin. Ymmärrämme että poikamme elävät omaa elämäänsä eikä meidän auta puuttua heidän tapoihinsa. Vanhempi pojista kertoo aina sukujuhlissa että me autamme heitä paljon. Se tuntuu hyvältä!
Emme myöskään koskaan vie mitään tavaraa, ruokaa, lahjoja kysymättä heiltä joten krääsään miniät ei huku. Lapsille viemme joulu - ja synttärilahja jotka on vanhempien kanssa etukäteen mietitty
Tajusimme heti alussa (yrityksen ja erehdyksen kautta) että riidan saa hyvinkin helposti aikaan tuppautumalla nuorten elämään besserwisserinä.Oi, nyt kuulostaa hyvältä. Mä arvostan, kun oma äiti kysyy esim jouluna, että mitä lapset tarvitsevat. Hän sanoo, että haluaa ostaa käyttöön tulevaa tavaraa, kirjan sekä vähän namia. Tuo aina mitä on sovittu.
Anoppikin on kysellyt toiveita ja tarpeita, mutta lähinnä siksi, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Lapsi haluaa ryhmä hau-pehmon -> tuo isoimman mahdollisen leikkikeittiön + vielä kassillisen muovikattiloita, leikkiruokaa jne muulla ei ole väliä kunhan on isoin paketti. Se ei käy mielessäkään, että toi melkein yhtä ison keittiö-systeemin jo synttärilahjaksi, eikä silläkään ole juuri leikitty. Mutta onhan pojalla iso talo...
Omat vanhempani antavat lahjaksi aina 50 e ja sanovat, että me vanhemmat tiedetään parhaiten, mitä rahalla kannattaa lapselle ostaa. Näillä lahjarahoilla onkin saatu lapselle mieluisia lahjoja, joita kotona ei ennestään ole.
Appivanhemmat tuovat kassikaupalla tavaraa, vaikka on ohjeistettu, että vain yksi lahja per perhe/antaja. Viimeksi 2 v lapselle tuotiin synttärilahjaksi kylpypyyhe, 3 paitaa, 2 housut sekä 1 peli. Sapettaa tuo tavaramäärä, kun ollaan sata kertaa sanottu, että vaatteita on meillä riittävästi. En ymmärrä, miksi tuolla lahjoihin menevällä summalla ei voisi ostaa yhtä laadukasta asiaa tuon tavaramäärän sijaan.
Mä myös ihmettelen, miksi lahjoissa panostetaan määrään. Ei pieni lapsi jaksa ensinnäkään avata kauheaa kasaa paketteja. Onhan niitä pikkupaketteja kiva ostella, mutta ei kukaan tarvitse määräänsä enempää tavaraa. Kun tuodaan kerralla paljon leluja, niin väkisin jää jotain käyttämättä. Toisaalta, kun panostaa halpaan hintaan, niin ei roskiksen täyteestä tule pulaa.
Ja vaatteet... huoh. Meille tuotiin usein pari numeroa liian pientä tai vaihtoehtoisesti muutama vuosi kasvuvaraa. Yritin kyllä sanoa, mutta mitäpä lapsen äiti voi tietää lapsensa vaatteiden koosta, mummu kyllä tietää paremmin. Katsoi kaupassa listasta, että tämä koko menee neljävuotiaille. Mun lapset ovat ikäisekseen pitkiä ja rotevia, joten eivät mene mun lasten päälle vaikka listassa lukee, että menee.
Kuinkahan mones kerta tämäkin valitus on jo tässä ketjussa?? Tuli selväksi, mikään ei kelpaa, mutta haukutaan jos jotain tuo.
Toisi yhden kunnollisen lahjan eikä kahdeksaa pakettia roskaa, joka on ilahduttanut lähinnä sitä mummoa ostovaiheessa. Tarkoitus lienee että lahja ilahduttaa lahjan saajaa? Miksi tämä on niin vaikea ymmärtää?
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan tuo on vanha viisaus, jota voitte miettiä
Epäasiallinen anoppi ei ole enää tervetullut meille. Sitäkö tarkoitit?
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten vanhemmat tulevat vanhempiensa luokse passattavaksi, mutta eivät auta. Isovanhemmat hoitavat lapset ja tekevät ruuat, kun isi ja äippä levähtävät kännykkä kourassa. Ei kiitosta lausuta lähtiessään, orjina pidetään. Ja miksi lasten vanhempien pitää saada laatuaikaa, mutta isovanhempien täytyy vain joustaa aina kun tarve tulee. Jatkuvaa pyöritystä. Apua ei saa missään asiassa. Kivoihin reissuihin eivät isovanhemmat ole tervetulleita, jos ei hoitajaa tarvita. Jos annat palautetta, se kostetaan lasten kautta, ei saa enää heihin mitään yhteyttä.
Käly tekee tätä eikä edes tajua sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?
Appivanhemmat on majoittaneet kälyjäni luonaan pitkiä aikoja, jopa vielä perheellisinä.
Siis kuukausia, vuosia.
Kun me menimme sinne neljäksi päiväksi (kaukana meistä), anoppi kyttäsi yölläkin etten vaan käytä liikaa sähköä. En saanut nukuttua muhkurapatjalla ja luin.
Samantasoista kaikki kohtelu.
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?
Lopeta nyt ainakin anoppilassa piikomisen, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä tuntuu, että suurin uhka lapsille on ennemminkin vanhemmat kuin isovanhemmat. Suosittelen lukemaan tuon artikkelin.
"Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että sensorit on kuitenkin hyvä pitää herkkinä, sillä tutkimukset osoittavat, että Suomessa lapset kohtaavat kotona fyysistä ja henkistä väkivaltaa todella usein.
Meillä on vuosittain kymmeniä pikkulapsia sairaalahoidossa pahoinpitelyn vuoksi.
Karmea tilasto osoittaa, että Suomessa on paljon lapsia, jotka elävät painajaismaisissa oloissa. Väkivallan uhrina kuolee Suomessa vuosittain 2,5 pientä 19-vuotiasta lasta. Tekijänä on juuri useimmiten vanhempi tai molemmat vanhemmat."
Hyvin usein se kaamea mummo on ollut myös kaamea äiti. Epäoikeudenmukainen, ylikävelevä, rajaton jyrä. Siksipä se edelleen kuvittelee voivansa kaltoinkohdella sitä lapsensakin perhettä.
Eli sinä et ota mitään vastuuta omasta käytöksestäsi - kaikki on mummon vika, myös se että pahoinpitelet omia lapsiasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, ja meillä 2 poikaa joten kahdesta miniästä kokemuksia jo vuosia.
Toisella pojalla on lapsia joten meitä tarvitaan silloin tällöin lapsenvahtina. Meille on teroitettu etteivät siivous, pyykit tai ruoanlaitto kuulu meidän tehtäviin vaan yksinomaan lasten kanssa oleminen. Välipalat ja muut syötävät ovat aina valmiina jääkaapissa, mihinkään muuhun ruokaan en koske.
Joskus olen tyhjentänyt astianpesukoneen ja kerran imuroinut mutta niihin on tullut kommentti "miksi?" joten yritän välttää noita vaikka mieli kuinka tekisi. Miniä sanoo että hänellä on omat systeemit, se on ok meille
Toisella pojalla ei lapsia, mutta lemmikkejä vaimon toiveesta. Käymme heillä vain vierailulla ja syömme yhdessä mutta emme osallistu millään tavalla jälkien siivoukseen koska myös heillä on tarkat systeemit astioiden paikoista ja siivouksesta. Emme puutu lemmikkien tekemisiin koska emme ole koira-emmekä kissa-ihmisiä..
Asiat sujuvat omalla painollaan, näin on menty jo muutama vuosi ja olemme tottuneet näihin. Ymmärrämme että poikamme elävät omaa elämäänsä eikä meidän auta puuttua heidän tapoihinsa. Vanhempi pojista kertoo aina sukujuhlissa että me autamme heitä paljon. Se tuntuu hyvältä!
Emme myöskään koskaan vie mitään tavaraa, ruokaa, lahjoja kysymättä heiltä joten krääsään miniät ei huku. Lapsille viemme joulu - ja synttärilahja jotka on vanhempien kanssa etukäteen mietitty
Tajusimme heti alussa (yrityksen ja erehdyksen kautta) että riidan saa hyvinkin helposti aikaan tuppautumalla nuorten elämään besserwisserinä.Oi, nyt kuulostaa hyvältä. Mä arvostan, kun oma äiti kysyy esim jouluna, että mitä lapset tarvitsevat. Hän sanoo, että haluaa ostaa käyttöön tulevaa tavaraa, kirjan sekä vähän namia. Tuo aina mitä on sovittu.
Anoppikin on kysellyt toiveita ja tarpeita, mutta lähinnä siksi, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Lapsi haluaa ryhmä hau-pehmon -> tuo isoimman mahdollisen leikkikeittiön + vielä kassillisen muovikattiloita, leikkiruokaa jne muulla ei ole väliä kunhan on isoin paketti. Se ei käy mielessäkään, että toi melkein yhtä ison keittiö-systeemin jo synttärilahjaksi, eikä silläkään ole juuri leikitty. Mutta onhan pojalla iso talo...
Omat vanhempani antavat lahjaksi aina 50 e ja sanovat, että me vanhemmat tiedetään parhaiten, mitä rahalla kannattaa lapselle ostaa. Näillä lahjarahoilla onkin saatu lapselle mieluisia lahjoja, joita kotona ei ennestään ole.
Appivanhemmat tuovat kassikaupalla tavaraa, vaikka on ohjeistettu, että vain yksi lahja per perhe/antaja. Viimeksi 2 v lapselle tuotiin synttärilahjaksi kylpypyyhe, 3 paitaa, 2 housut sekä 1 peli. Sapettaa tuo tavaramäärä, kun ollaan sata kertaa sanottu, että vaatteita on meillä riittävästi. En ymmärrä, miksi tuolla lahjoihin menevällä summalla ei voisi ostaa yhtä laadukasta asiaa tuon tavaramäärän sijaan.
Mä myös ihmettelen, miksi lahjoissa panostetaan määrään. Ei pieni lapsi jaksa ensinnäkään avata kauheaa kasaa paketteja. Onhan niitä pikkupaketteja kiva ostella, mutta ei kukaan tarvitse määräänsä enempää tavaraa. Kun tuodaan kerralla paljon leluja, niin väkisin jää jotain käyttämättä. Toisaalta, kun panostaa halpaan hintaan, niin ei roskiksen täyteestä tule pulaa.
Ja vaatteet... huoh. Meille tuotiin usein pari numeroa liian pientä tai vaihtoehtoisesti muutama vuosi kasvuvaraa. Yritin kyllä sanoa, mutta mitäpä lapsen äiti voi tietää lapsensa vaatteiden koosta, mummu kyllä tietää paremmin. Katsoi kaupassa listasta, että tämä koko menee neljävuotiaille. Mun lapset ovat ikäisekseen pitkiä ja rotevia, joten eivät mene mun lasten päälle vaikka listassa lukee, että menee.
Kuinkahan mones kerta tämäkin valitus on jo tässä ketjussa?? Tuli selväksi, mikään ei kelpaa, mutta haukutaan jos jotain tuo.
Toisi yhden kunnollisen lahjan eikä kahdeksaa pakettia roskaa, joka on ilahduttanut lähinnä sitä mummoa ostovaiheessa. Tarkoitus lienee että lahja ilahduttaa lahjan saajaa? Miksi tämä on niin vaikea ymmärtää?
Eli sinun pitää päästä sanelemaan se lahjakin? Eiköhän yleensä lahjan antaja päätä mitä tuo. Jos on niin vaikeaa ottaa vastaan toisen lahja kiitoksella, mätäne yksinäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kohta ex miniä kirjoitti:
Miksi isovanhemmat eivät tule katsomaan pojanpoikaa vaikka kuinka pyydetään? HUOM! Viettämään aikaa, pitämään sylissä. Ei haluta hoitoapua eikä lahjoja! Keitän kahvit ja voin tehdä ruokaa koko porukalle. Miksi tyttären perhe menee edelle koko ajan? Sinne päästään aina kylään. Asumme samassa kaupungissa.
Miksi pojan perheen on matkustettava isovanhempien luokse, jos haluamme heidän näkevän lapsenlapsensa? Jos emme mene saamme osaksemme syyllistämistä, kun emme tule ja, jos menemme appivanhemmat ovat varanneet mukavasti (puuhaa) minulle, kun kerta tänne tulit ajatuksella.
VOISIKO JOKU FIKSU VASTATA TÄHÄN?Appivanhemmat on majoittaneet kälyjäni luonaan pitkiä aikoja, jopa vielä perheellisinä.
Siis kuukausia, vuosia.
Kun me menimme sinne neljäksi päiväksi (kaukana meistä), anoppi kyttäsi yölläkin etten vaan käytä liikaa sähköä. En saanut nukuttua muhkurapatjalla ja luin.
Samantasoista kaikki kohtelu.
Ehkäpä ne kälyt käyttäytyy paremmin vanhuksia kohtaan kuin sinä nirppanokka. Jos olet samankaltainen raivominiä kuin muut täällä riehuvat, en yhtään ihmettele, että sinua kohdellaan eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, ja meillä 2 poikaa joten kahdesta miniästä kokemuksia jo vuosia.
Toisella pojalla on lapsia joten meitä tarvitaan silloin tällöin lapsenvahtina. Meille on teroitettu etteivät siivous, pyykit tai ruoanlaitto kuulu meidän tehtäviin vaan yksinomaan lasten kanssa oleminen. Välipalat ja muut syötävät ovat aina valmiina jääkaapissa, mihinkään muuhun ruokaan en koske.
Joskus olen tyhjentänyt astianpesukoneen ja kerran imuroinut mutta niihin on tullut kommentti "miksi?" joten yritän välttää noita vaikka mieli kuinka tekisi. Miniä sanoo että hänellä on omat systeemit, se on ok meille
Toisella pojalla ei lapsia, mutta lemmikkejä vaimon toiveesta. Käymme heillä vain vierailulla ja syömme yhdessä mutta emme osallistu millään tavalla jälkien siivoukseen koska myös heillä on tarkat systeemit astioiden paikoista ja siivouksesta. Emme puutu lemmikkien tekemisiin koska emme ole koira-emmekä kissa-ihmisiä..
Asiat sujuvat omalla painollaan, näin on menty jo muutama vuosi ja olemme tottuneet näihin. Ymmärrämme että poikamme elävät omaa elämäänsä eikä meidän auta puuttua heidän tapoihinsa. Vanhempi pojista kertoo aina sukujuhlissa että me autamme heitä paljon. Se tuntuu hyvältä!
Emme myöskään koskaan vie mitään tavaraa, ruokaa, lahjoja kysymättä heiltä joten krääsään miniät ei huku. Lapsille viemme joulu - ja synttärilahja jotka on vanhempien kanssa etukäteen mietitty
Tajusimme heti alussa (yrityksen ja erehdyksen kautta) että riidan saa hyvinkin helposti aikaan tuppautumalla nuorten elämään besserwisserinä.Oi, nyt kuulostaa hyvältä. Mä arvostan, kun oma äiti kysyy esim jouluna, että mitä lapset tarvitsevat. Hän sanoo, että haluaa ostaa käyttöön tulevaa tavaraa, kirjan sekä vähän namia. Tuo aina mitä on sovittu.
Anoppikin on kysellyt toiveita ja tarpeita, mutta lähinnä siksi, että tietäisi mitä ei ainakaan osta. Lapsi haluaa ryhmä hau-pehmon -> tuo isoimman mahdollisen leikkikeittiön + vielä kassillisen muovikattiloita, leikkiruokaa jne muulla ei ole väliä kunhan on isoin paketti. Se ei käy mielessäkään, että toi melkein yhtä ison keittiö-systeemin jo synttärilahjaksi, eikä silläkään ole juuri leikitty. Mutta onhan pojalla iso talo...
Omat vanhempani antavat lahjaksi aina 50 e ja sanovat, että me vanhemmat tiedetään parhaiten, mitä rahalla kannattaa lapselle ostaa. Näillä lahjarahoilla onkin saatu lapselle mieluisia lahjoja, joita kotona ei ennestään ole.
Appivanhemmat tuovat kassikaupalla tavaraa, vaikka on ohjeistettu, että vain yksi lahja per perhe/antaja. Viimeksi 2 v lapselle tuotiin synttärilahjaksi kylpypyyhe, 3 paitaa, 2 housut sekä 1 peli. Sapettaa tuo tavaramäärä, kun ollaan sata kertaa sanottu, että vaatteita on meillä riittävästi. En ymmärrä, miksi tuolla lahjoihin menevällä summalla ei voisi ostaa yhtä laadukasta asiaa tuon tavaramäärän sijaan.
Mä myös ihmettelen, miksi lahjoissa panostetaan määrään. Ei pieni lapsi jaksa ensinnäkään avata kauheaa kasaa paketteja. Onhan niitä pikkupaketteja kiva ostella, mutta ei kukaan tarvitse määräänsä enempää tavaraa. Kun tuodaan kerralla paljon leluja, niin väkisin jää jotain käyttämättä. Toisaalta, kun panostaa halpaan hintaan, niin ei roskiksen täyteestä tule pulaa.
Ja vaatteet... huoh. Meille tuotiin usein pari numeroa liian pientä tai vaihtoehtoisesti muutama vuosi kasvuvaraa. Yritin kyllä sanoa, mutta mitäpä lapsen äiti voi tietää lapsensa vaatteiden koosta, mummu kyllä tietää paremmin. Katsoi kaupassa listasta, että tämä koko menee neljävuotiaille. Mun lapset ovat ikäisekseen pitkiä ja rotevia, joten eivät mene mun lasten päälle vaikka listassa lukee, että menee.
Kuinkahan mones kerta tämäkin valitus on jo tässä ketjussa?? Tuli selväksi, mikään ei kelpaa, mutta haukutaan jos jotain tuo.
Toisi yhden kunnollisen lahjan eikä kahdeksaa pakettia roskaa, joka on ilahduttanut lähinnä sitä mummoa ostovaiheessa. Tarkoitus lienee että lahja ilahduttaa lahjan saajaa? Miksi tämä on niin vaikea ymmärtää?
Eli sinun pitää päästä sanelemaan se lahjakin? Eiköhän yleensä lahjan antaja päätä mitä tuo. Jos on niin vaikeaa ottaa vastaan toisen lahja kiitoksella, mätäne yksinäsi.
Lahjan on tarkoitus ilahduttaa saajaa.
Ja se krääsän jatkuva tuominen on yksi suurimpia ongelmia mummojen kanssa.
Niin minuakin, jos teksti ei miellytä niin heti jokin ruma kommentti, kuten olet ällö, idiootti, tyhmä, hullu....
Teinitasoa aikuisilla naisilla!