Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on tyttöjä. Heidän kanssaan on paljon helpompaa tämä auttaminen. Ystäville, joilla poikia, on monenlaista ongelmaa miniöiden kanssa. Milloin autetaan liikaa, milloin liian vähän. Mikään ei tunnu kelpaavan. Tyttöjen kanssa on helpompaa puhua, mitä apua kaipaavat
Miksei heillä ole puheyhteyttä omiin poikiinsa?
Miniä on perheenpää. Pojat eivät voi tehdä sopimuksia tai tulee raivo.
Täällähän miniä valitti kun miehensä oli luvannut sisarelleen yösijan yhdeksi yöksi. Ei mies voi sellaista sopia. Viimmonen kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on tyttöjä. Heidän kanssaan on paljon helpompaa tämä auttaminen. Ystäville, joilla poikia, on monenlaista ongelmaa miniöiden kanssa. Milloin autetaan liikaa, milloin liian vähän. Mikään ei tunnu kelpaavan. Tyttöjen kanssa on helpompaa puhua, mitä apua kaipaavat
Miksei heillä ole puheyhteyttä omiin poikiinsa?
Tästäkin valitetaan, että mies ei ole napanuoraa katkaissut äitiinsä, vaan on liian paljon äitinsä kanssa tekemisissä
No sitten ei ole. Se puheyhteys tarkoittaa ertä kaksi tasavertaista kommunikoi.
Sitten pitää vaan päästää irti ja kohdella poikaa asiallisesti ja aikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on tyttöjä. Heidän kanssaan on paljon helpompaa tämä auttaminen. Ystäville, joilla poikia, on monenlaista ongelmaa miniöiden kanssa. Milloin autetaan liikaa, milloin liian vähän. Mikään ei tunnu kelpaavan. Tyttöjen kanssa on helpompaa puhua, mitä apua kaipaavat
Miksei heillä ole puheyhteyttä omiin poikiinsa?
Miniä on perheenpää. Pojat eivät voi tehdä sopimuksia tai tulee raivo.
Täällähän miniä valitti kun miehensä oli luvannut sisarelleen yösijan yhdeksi yöksi. Ei mies voi sellaista sopia. Viimmonen kerta.
Ei valittanut vaan että appivanhemmat sopi sen miehen sisaren kanssa että tämä voi säännöllisesti jatkuvasti yöpyä miniän työhuoneessa. Ilman että kukaan kysyi edes siltä appivanhempien pojalta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on tyttöjä. Heidän kanssaan on paljon helpompaa tämä auttaminen. Ystäville, joilla poikia, on monenlaista ongelmaa miniöiden kanssa. Milloin autetaan liikaa, milloin liian vähän. Mikään ei tunnu kelpaavan. Tyttöjen kanssa on helpompaa puhua, mitä apua kaipaavat
Miksei heillä ole puheyhteyttä omiin poikiinsa?
Miniä on perheenpää. Pojat eivät voi tehdä sopimuksia tai tulee raivo.
Täällähän miniä valitti kun miehensä oli luvannut sisarelleen yösijan yhdeksi yöksi. Ei mies voi sellaista sopia. Viimmonen kerta.Ei valittanut vaan että appivanhemmat sopi sen miehen sisaren kanssa että tämä voi säännöllisesti jatkuvasti yöpyä miniän työhuoneessa. Ilman että kukaan kysyi edes siltä appivanhempien pojalta mitään.
Tokko tuokaan noin oli, mutta tarkoitin se jälkeistä kommenttia missä miniä oli suuttunut sisaren yöpymisestä, mies oli luvannut. Monta vuotta siitä maininnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on tyttöjä. Heidän kanssaan on paljon helpompaa tämä auttaminen. Ystäville, joilla poikia, on monenlaista ongelmaa miniöiden kanssa. Milloin autetaan liikaa, milloin liian vähän. Mikään ei tunnu kelpaavan. Tyttöjen kanssa on helpompaa puhua, mitä apua kaipaavat
Miksei heillä ole puheyhteyttä omiin poikiinsa?
Miniä on perheenpää. Pojat eivät voi tehdä sopimuksia tai tulee raivo.
Täällähän miniä valitti kun miehensä oli luvannut sisarelleen yösijan yhdeksi yöksi. Ei mies voi sellaista sopia. Viimmonen kerta.Ei valittanut vaan että appivanhemmat sopi sen miehen sisaren kanssa että tämä voi säännöllisesti jatkuvasti yöpyä miniän työhuoneessa. Ilman että kukaan kysyi edes siltä appivanhempien pojalta mitään.
Tokko tuokaan noin oli, mutta tarkoitin se jälkeistä kommenttia missä miniä oli suuttunut sisaren yöpymisestä, mies oli luvannut. Monta vuotta siitä maininnut.
Kyllä se juuri noin meni. Rajattomat appivanhemmat sopi poikansa ja miniänsä asunnon käytöstä kertomatta näille ollenkaan.
Eipä tämä pidä paikkaansa ainakaan meidän perheessä olisiko päinvastoin. Meidän jo ikäihmisten on useasti passattava nuoria kun tulevat kylään. Olen kyllä yrittänyt opettaa lapsia jo lapsesta asti että vanhempia kunnioitetaan ja autetaan niin tehtiin silloin kun itse olin lapsi ja nuori. Ei tullut kuuloonkaan että olisin passauttanut itseäni mummon tai papan luona. Nyt tullaan käymään niin istutaan kännykkä kädessä ja odotetaan valmista ja kun kauniisti kysyt voisivatko auttaa niin siihen ettei tänne olla tultu töitä tekemään????? *vaan esim syömään. Ei edes ruokalautasta viedä pöydästä pois istutaan heti uudestaan puhelimen ääreen. Edes miniät vävyt ei auta. Sen takia onkin hiljaista nuorten käynnillä kun ei ole puhuttavaa kuin kännykän kautta ja heipat. Surullista olemme menettäneet nuoret kun emme passaa heitä enään. Näinkö olemme heidät kasvattaneet. Pari kertaa vuodessa nähdään ja siitä tulee surulliseksi aina ja paha mieli. Lapsemme on synnytetty ja sukupolvien välinen kuilu on syvä. Jokaiselle meistä tulee ikää ja apua tarvitaan olit sitten nuori tai vanha. No rahapussi pysyy suljettuna ehkä siinä syy?????? Oma -aloitteisuus puuttuu meidän nuorilta, no ehkä heitä joku joskus passaa kun me mummot papat emme jaksa. Hyvää elämää kumminkin.
Ja kyllä yövieraista pitää aina sopia puolison kanssa ennen kuin lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tämä pidä paikkaansa ainakaan meidän perheessä olisiko päinvastoin. Meidän jo ikäihmisten on useasti passattava nuoria kun tulevat kylään. Olen kyllä yrittänyt opettaa lapsia jo lapsesta asti että vanhempia kunnioitetaan ja autetaan niin tehtiin silloin kun itse olin lapsi ja nuori. Ei tullut kuuloonkaan että olisin passauttanut itseäni mummon tai papan luona. Nyt tullaan käymään niin istutaan kännykkä kädessä ja odotetaan valmista ja kun kauniisti kysyt voisivatko auttaa niin siihen ettei tänne olla tultu töitä tekemään????? *vaan esim syömään. Ei edes ruokalautasta viedä pöydästä pois istutaan heti uudestaan puhelimen ääreen. Edes miniät vävyt ei auta. Sen takia onkin hiljaista nuorten käynnillä kun ei ole puhuttavaa kuin kännykän kautta ja heipat. Surullista olemme menettäneet nuoret kun emme passaa heitä enään. Näinkö olemme heidät kasvattaneet. Pari kertaa vuodessa nähdään ja siitä tulee surulliseksi aina ja paha mieli. Lapsemme on synnytetty ja sukupolvien välinen kuilu on syvä. Jokaiselle meistä tulee ikää ja apua tarvitaan olit sitten nuori tai vanha. No rahapussi pysyy suljettuna ehkä siinä syy?????? Oma -aloitteisuus puuttuu meidän nuorilta, no ehkä heitä joku joskus passaa kun me mummot papat emme jaksa. Hyvää elämää kumminkin.
Kappalejako.
En ole jyrä. Asiasta on puhuttu vaikka miten monta kertaa..käännetty ja väänetty ..pidetty lomaa toisisistamme..pyydetty anteeksi jne.jne. en halua poikani oleva mikään puskuri tai erotuomari. En myöskään halua pienten lastenlasteni kärsivän tilanteesta. En myöskään koskaan puhu pahaa toisista isovanhemmista tahi lasten omista vanhemmista pienten kuullen. Olen kyllä esittänyt toiveen että myöskään minua ei haukuttaisi pienten kuullen. Tähän poikanikin on napakasti puuttunut ja tästähän on sota syttynyt. Miniäni äiti on erittäin domina luonne eikä kuuntele ketään kun sille päälle sattuu. Miniäni on ollut alkuun arka ja pelokas mutta perheessämme hän on saanut olla oma itsensä ja olen rohkaissut häntä siinä. Meillä kun ei tarvitse olla tapettina seinällä. Eläminen ja oleminen saa kuulua ja näkyä. Ketään ei kuitenkaan saa loukata tieten tahtoen ja anteeksi on osattava pyytää. Nyt kuitenkin lasten myötä tilanne on ajautunut osittain vanhoihin uomiin. Miniän tarkoitus on miellyttää omaa äitiään. Tuokin on ihan ok.mutta tuohon miellyttämiseen ei saisi kuulua haukkumista ja valheita. On minulla vävykin ja hänen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Heillä minulle oikein keksitään tekemistä koska tietävät että olen juurikin puuhakas ja tekevä mutta en jyrää ketään,tuo ei kuulu luonteeseeni. Olen ennemminkin liian kiltti.
Vierailija kirjoitti:
En ole jyrä. Asiasta on puhuttu vaikka miten monta kertaa..käännetty ja väänetty ..pidetty lomaa toisisistamme..pyydetty anteeksi jne.jne. en halua poikani oleva mikään puskuri tai erotuomari. En myöskään halua pienten lastenlasteni kärsivän tilanteesta. En myöskään koskaan puhu pahaa toisista isovanhemmista tahi lasten omista vanhemmista pienten kuullen. Olen kyllä esittänyt toiveen että myöskään minua ei haukuttaisi pienten kuullen. Tähän poikanikin on napakasti puuttunut ja tästähän on sota syttynyt. Miniäni äiti on erittäin domina luonne eikä kuuntele ketään kun sille päälle sattuu. Miniäni on ollut alkuun arka ja pelokas mutta perheessämme hän on saanut olla oma itsensä ja olen rohkaissut häntä siinä. Meillä kun ei tarvitse olla tapettina seinällä. Eläminen ja oleminen saa kuulua ja näkyä. Ketään ei kuitenkaan saa loukata tieten tahtoen ja anteeksi on osattava pyytää. Nyt kuitenkin lasten myötä tilanne on ajautunut osittain vanhoihin uomiin. Miniän tarkoitus on miellyttää omaa äitiään. Tuokin on ihan ok.mutta tuohon miellyttämiseen ei saisi kuulua haukkumista ja valheita. On minulla vävykin ja hänen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Heillä minulle oikein keksitään tekemistä koska tietävät että olen juurikin puuhakas ja tekevä mutta en jyrää ketään,tuo ei kuulu luonteeseeni. Olen ennemminkin liian kiltti.
Kappalejako.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä yövieraista pitää aina sopia puolison kanssa ennen kuin lupaa.
Niin, vahvistat, miniä on talon pää. Mies ei voi luvata sisarelleen yösijaa. Vaimo voi luvata omalle sisarelleen mieheltä kysymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä yövieraista pitää aina sopia puolison kanssa ennen kuin lupaa.
Niin, vahvistat, miniä on talon pää. Mies ei voi luvata sisarelleen yösijaa. Vaimo voi luvata omalle sisarelleen mieheltä kysymättä.
En vahvista vaan totean että puolison kanssa pitää sopia yövieraista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä yövieraista pitää aina sopia puolison kanssa ennen kuin lupaa.
Niin, vahvistat, miniä on talon pää. Mies ei voi luvata sisarelleen yösijaa. Vaimo voi luvata omalle sisarelleen mieheltä kysymättä.
Esimerkiksi minun mieheni tekee suurimman osan töistään kotitoimistossa. En minä voi sopia meille ketään yöpymään tarkistamatta sopiiko se hänelle.
Itse asiassa minä kysyn myös lapsiltani, sopiiko se heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tämä pidä paikkaansa ainakaan meidän perheessä olisiko päinvastoin. Meidän jo ikäihmisten on useasti passattava nuoria kun tulevat kylään. Olen kyllä yrittänyt opettaa lapsia jo lapsesta asti että vanhempia kunnioitetaan ja autetaan niin tehtiin silloin kun itse olin lapsi ja nuori. Ei tullut kuuloonkaan että olisin passauttanut itseäni mummon tai papan luona. Nyt tullaan käymään niin istutaan kännykkä kädessä ja odotetaan valmista ja kun kauniisti kysyt voisivatko auttaa niin siihen ettei tänne olla tultu töitä tekemään????? *vaan esim syömään. Ei edes ruokalautasta viedä pöydästä pois istutaan heti uudestaan puhelimen ääreen. Edes miniät vävyt ei auta. Sen takia onkin hiljaista nuorten käynnillä kun ei ole puhuttavaa kuin kännykän kautta ja heipat. Surullista olemme menettäneet nuoret kun emme passaa heitä enään. Näinkö olemme heidät kasvattaneet. Pari kertaa vuodessa nähdään ja siitä tulee surulliseksi aina ja paha mieli. Lapsemme on synnytetty ja sukupolvien välinen kuilu on syvä. Jokaiselle meistä tulee ikää ja apua tarvitaan olit sitten nuori tai vanha. No rahapussi pysyy suljettuna ehkä siinä syy?????? Oma -aloitteisuus puuttuu meidän nuorilta, no ehkä heitä joku joskus passaa kun me mummot papat emme jaksa. Hyvää elämää kumminkin.
Kappalejako.
Hienosti luettu ja sisäistetty kommentin sanoma 🤭
Mun siskolla ja äidillä tulee jatkuvasti riitaa tästä! Äiti odottaa, että siskon luona pääsee valmiiseen pöytään ja lepäämään ja sisko taas odottaa, että äiti on ilmainen lapsenvahti. Ollaan monta kertaa yritetty puuttua tähän, mutta kumpikaan ei anna periksi. Säännöllisin väliajoin vuorotellen pistävät välit poikki.
Äiti valittaa meille siskosta ja sisko valittaa äidistä. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä yövieraista pitää aina sopia puolison kanssa ennen kuin lupaa.
Niin, vahvistat, miniä on talon pää. Mies ei voi luvata sisarelleen yösijaa. Vaimo voi luvata omalle sisarelleen mieheltä kysymättä.
Jos noin on, niin tausta on yleensä siinä, että vaimo kantaa vastuun kaikesta vieraan aiheuttamasta ylimääräisestä työstä. Ostaa oikean määrän ruokaa, huolehtii petivaatteet, pesee pyykit, pitää seuraa.
Eihän se mies tietenkään saa luvata kysymättä, että vaimo on vaikkapa ensi perjantaina käytettävissä tämmöiseen. Vaimo on ehkä ajatellut vaikka lähteä mökille tai viettää illan ystäviensä kanssa.
Vaimon siskon vierailu taas ei tuollaiseen perinteisempään ukkoon vaikuta ehkä mitenkään. Ei tule miehelle lisää ruoanlaittoa, ei tiskiä ei pyykkiä, ei painetta olla kotona tai luopua kavereiden kanssa suunnitellusta illasta.
Yövieras tarkoittaa meillä sitä että joko minä siirrän työkamani työ/vierashuoneesta meidän makkariin. Eli koneen, materiaalit, mapit (kyllä) ja työtuolin tai toinen meidän lapsista lainaa huonettaan jolloin minun pitää siirtää hänen peti sä toisen lapsen kerrossängyn yläpetiin ja hänen kerätä aamulla tarvitsemansa tavarat mukaansa.
Vierailija kirjoitti:
Yövieras tarkoittaa meillä sitä että joko minä siirrän työkamani työ/vierashuoneesta meidän makkariin. Eli koneen, materiaalit, mapit (kyllä) ja työtuolin tai toinen meidän lapsista lainaa huonettaan jolloin minun pitää siirtää hänen peti sä toisen lapsen kerrossängyn yläpetiin ja hänen kerätä aamulla tarvitsemansa tavarat mukaansa.
Teillähän kaikki on vaikeampaa roskien viennistä lähtien kuin normiperheissä.
Kaikki eivät tarvitse työhuonetta kirjoitellakseen 24/7 vauvapalstalle. Yölläkö sinä teet töitä?
Sinä voi olla ottamatta yövieraita.
Itse nukun, jos joskus harvoin yövyn lapsilla, esim elukkavahtina, olohuoneen sohvalla. Omin lakanoin.
Ja niin varmaan voisi tehdä se kuviteltu sisarkin jos iltajunalla tulee ja menee lentokentälle kuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä yövieraista pitää aina sopia puolison kanssa ennen kuin lupaa.
Niin, vahvistat, miniä on talon pää. Mies ei voi luvata sisarelleen yösijaa. Vaimo voi luvata omalle sisarelleen mieheltä kysymättä.
Jos noin on, niin tausta on yleensä siinä, että vaimo kantaa vastuun kaikesta vieraan aiheuttamasta ylimääräisestä työstä. Ostaa oikean määrän ruokaa, huolehtii petivaatteet, pesee pyykit, pitää seuraa.
Eihän se mies tietenkään saa luvata kysymättä, että vaimo on vaikkapa ensi perjantaina käytettävissä tämmöiseen. Vaimo on ehkä ajatellut vaikka lähteä mökille tai viettää illan ystäviensä kanssa.
Vaimon siskon vierailu taas ei tuollaiseen perinteisempään ukkoon vaikuta ehkä mitenkään. Ei tule miehelle lisää ruoanlaittoa, ei tiskiä ei pyykkiä, ei painetta olla kotona tai luopua kavereiden kanssa suunnitellusta illasta.
Siis vaimolla on valta sopia viikonloppumenonsa ja ryyppyreissut miehelleen etukäteen puhumatta? Nainen on pomo.
Miksi miehen sisaresta on enemmän työtä kuin vaimon sisaresta?
Ja nyt varmaan puhutaan suht nuorista perheistä ja sisarista, ei viiskymppisistä ikäneidoista. Ainakin mun 45 sinkkutytär yöpyy kyllä hotellissa jos tarvitsee veljiensä kotikaupungissa käydä.
Tästäkin valitetaan, että mies ei ole napanuoraa katkaissut äitiinsä, vaan on liian paljon äitinsä kanssa tekemisissä