Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miten on niin vaikea avata suunsa. Olen useamman kerran nakannut appivanhemmat pihalle sanomalla, että me aletaan nyt valmistautua lapsen nukkumaanmenoon ja kaikki, jotka ei täällä asu vois alkaa nyt tehdä lähtöä, että saadaan rauhassa hoitaa iltapuuhat. Aina ne on lähteneet, kun on vaan sanonut, että heippa. Sama päivällä, meillä alkaa nyt homma x, joko autatte tai lähdette, mutta minä en nyt ehdi enää sosialisoida. Ne on joko auttaneet tai lähteneet.
Minä en ymmärrä miten vaikea on ymmärtää että siihen viestintään tarvitaan myös vastaanottopää. Ei se sanoma mene perille jos sitä ei oteta vastaan.
Tuon ymmärtäminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta, jos tuollaisesta viestintäkyvyttömästä tapauksesta ei ole kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Helsingissä. Kyseisenä talvena ei edes ollut lunta kuin ehkä sentti.
Jaa. Jätetäänkö tuo liioittelusi nyt ilman huomiota kokonaan? Jos liikaa innostuu menee uskottavuus kokonaan.
En minä tarinassa liioitellut vaan appivanhemmat.
Ja kaikkein merkillisintä tässäkin on se että kun me käydään appivanhempien luona, appi haluaa nimenomaan kävelylle. Sitten kun me mentiin meillä kävelylle, hän paisutteli siitä tällaisen via dolorosan. Me asumme alueella jossa on oikeasti upeat ulkoilumaastot.
Anoppini ei liiku. Hän kulkee vain autolla. Suoraan ovelta ovelle. Appi kuskaa hänet töihinkin.
On hyvä appiukko, ihan oikeesti.
Kenelle? Toinen vävyistään ei enää edes puhu hänelle, toinen on kieltänyt päästämästä häntä kotiinsa ja minulle hän on ihan hirveä.
Ehkä sitten on joku tuntematon lehtolapsi jolla puoliso jolle tämä ukko on hyvä appi. Me emme tästä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .Ne lapset ei ole anopin lapsia. Jos lähtee sillä asenteella että olisivat, on jo ongelma.
Minun appivanhemmistani appi on ihan kamala. Haukkuu ja marisee eikä jousta mistään yhtään. Saa merkillisiä raivokohtauksia. Olen yrittänyt ehdottaa että hänet vietäisiin dementiatesteihin.
Anoppi on normaalimpi ja osaa jopa muistaa millaista kolmen pienen lapsen kanssa oli.
Kyllä ne pojanlapset on hyvin läheistä sukua anopille alenevassa polvessa.
Jos miehesi kuolisi ennen anoppiaan tai appeaan , anopin perisivät lapsesi, et sinä.Perintökaaressa vain lähisukulaiset perivät.
Perintökaari ei kuitenkaan määrittele sitä, kuinka läheisissä tekemisissä sukulaisen kanssa on.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
HYVIN SANOTTU ! Näin on !
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
HYVIN SANOTTU ! Näin on !
Menkää sitten vain kutsuttuina, viipykää max kaksi tuntia, vain silloin kun se teidän lapsennekin on paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä onni, minulla ei ole appea eikä anoppia enkä ole kenenkään miniä. En ole myöskään itse kenenkään anoppi eikä minulla ole miniää eikä vävyä. Voin siis itse päättää, keitä kestitsen kotonani ja ketä mahdollisesti autan, jos huomaan sen tarpeelliseksi. Saan siis olla villi ja vapaa!
No hyvät sulle! Mut on kyllä aika köyhää elämää. Olet liian paljon yksikses.
Köyhempää elämää nämä miniät täällä elävät. Kaikki on ihan kamalan vaikeata.
Niin se on surku, kun on kaikki eväät elää tyytyväistä elämää, eikä osaa sitä oikealla tavalla elää ja kokea.
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
HYVIN SANOTTU ! Näin on !
Menkää sitten vain kutsuttuina, viipykää max kaksi tuntia, vain silloin kun se teidän lapsennekin on paikalla.
Näin teen. Joskus vaan miettii kun siellä 150 kmn päässä käy, onko ne kahvit sen ajomatkan väärti. Vielä todennut että on, näkee lapsenlapset sen 2 krt vuosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
HYVIN SANOTTU ! Näin on !
Menkää sitten vain kutsuttuina, viipykää max kaksi tuntia, vain silloin kun se teidän lapsennekin on paikalla.
Näin teen. Joskus vaan miettii kun siellä 150 kmn päässä käy, onko ne kahvit sen ajomatkan väärti. Vielä todennut että on, näkee lapsenlapset sen 2 krt vuosi
Eihän tuo ole pitkä matka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
HYVIN SANOTTU ! Näin on !
Menkää sitten vain kutsuttuina, viipykää max kaksi tuntia, vain silloin kun se teidän lapsennekin on paikalla.
Näin teen. Joskus vaan miettii kun siellä 150 kmn päässä käy, onko ne kahvit sen ajomatkan väärti. Vielä todennut että on, näkee lapsenlapset sen 2 krt vuosi
Eihän tuo ole pitkä matka.
Kyllähän siinä bensaa menee. Kuuden tunnin reissu kahvilla käydä. 4 h matkoihin, 2 kylässä. On
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
HYVIN SANOTTU ! Näin on !
Menkää sitten vain kutsuttuina, viipykää max kaksi tuntia, vain silloin kun se teidän lapsennekin on paikalla.
Näin teen. Joskus vaan miettii kun siellä 150 kmn päässä käy, onko ne kahvit sen ajomatkan väärti. Vielä todennut että on, näkee lapsenlapset sen 2 krt vuosi
Eihän tuo ole pitkä matka.
Kyllähän siinä bensaa menee. Kuuden tunnin reissu kahvilla käydä. 4 h matkoihin, 2 kylässä. On
Yhdistä siihen muuta tekemistä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos anoppi tulee miniän kotiin kuin omaansa, se loukkaa.
Kun anoppi haluaa siivota, siinä eivät kiellot auta. Usein sanottu. että älä nyt siivoa kun olet kylässä. Anoppi vastailee, että nopeastihan minä tässä vähän imurilla otan kun näkyy jo villakoiria täällä juoksevan ym. Sama juttu kun keitän kahvia, anoppi jo huseeraa keittiössä, että saa varmasti sitä tarpeeksi vahvaa kahvia. Kaunis puhe ei auta, en viitsisi korottaa ääntäni, sillä silloin anoppi loukkaantuu ja rupeaa marttyyriksi, kun mikään ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
HYVIN SANOTTU ! Näin on !
Menkää sitten vain kutsuttuina, viipykää max kaksi tuntia, vain silloin kun se teidän lapsennekin on paikalla.
Näin teen. Joskus vaan miettii kun siellä 150 kmn päässä käy, onko ne kahvit sen ajomatkan väärti. Vielä todennut että on, näkee lapsenlapset sen 2 krt vuosi
Eihän tuo ole pitkä matka.
Kyllähän siinä bensaa menee. Kuuden tunnin reissu kahvilla käydä. 4 h matkoihin, 2 kylässä. On
Yhdistä siihen muuta tekemistä samalla.
Niinpä niin. Ajele vaikka ympäri lääniä. Käy syömässä appsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Keskustele poikasi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
HYVIN SANOTTU ! Näin on !
Menkää sitten vain kutsuttuina, viipykää max kaksi tuntia, vain silloin kun se teidän lapsennekin on paikalla.
Näin teen. Joskus vaan miettii kun siellä 150 kmn päässä käy, onko ne kahvit sen ajomatkan väärti. Vielä todennut että on, näkee lapsenlapset sen 2 krt vuosi
Eihän tuo ole pitkä matka.
Kyllähän siinä bensaa menee. Kuuden tunnin reissu kahvilla käydä. 4 h matkoihin, 2 kylässä. On
Yhdistä siihen muuta tekemistä samalla.
Niinpä niin. Ajele vaikka ympäri lääniä. Käy syömässä appsilla.
Niin minä teen. Käyn samalla ostoksilla, museoissa, näyttelyissä jne.
Kuopuksen kuskaamme useamman kerran kesässä yli 200 kilsan päähän kaverinsa mökille.
Esikoinen opiskelee ulkomailla ja sielläkin me piipahdamme.
Mitä ihmeellistä tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi tulee miniän kotiin kuin omaansa, se loukkaa.
Kun anoppi haluaa siivota, siinä eivät kiellot auta. Usein sanottu. että älä nyt siivoa kun olet kylässä. Anoppi vastailee, että nopeastihan minä tässä vähän imurilla otan kun näkyy jo villakoiria täällä juoksevan ym. Sama juttu kun keitän kahvia, anoppi jo huseeraa keittiössä, että saa varmasti sitä tarpeeksi vahvaa kahvia. Kaunis puhe ei auta, en viitsisi korottaa ääntäni, sillä silloin anoppi loukkaantuu ja rupeaa marttyyriksi, kun mikään ei kelpaa.
Mun anopilla oli aikoinaan kauhea tarve päteä, että hän osaa kaiken paremmin kuin minä. Suutuinko? No todellakin. Lisäksi esim tiskatessaan oli kyllä nopea, mutta ei pessyt esim kattilaa ulkopuolelta. Useimmat astiat sai hänen jäljiltään tiskata uusiksi. Kovasti ylpeili sillä kun oli niin kovasti avuksi. Njoo, avuksi kenelle? Astui kyllä varpaille pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Tämä!
Näille raivominiöille ei kelpaa mikään! Autat tai et auta, juttelet tai olet hiljaa - kaikesta valitetaan täällä. Ei uskoisi kuinka vaikeaa voi mammeleiden elämä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ilmoitin, kun alkoivat lapseni muksuja tekemään, että itse teette, itse hoidatte. Selvä peli. Käyn kesällä Suomessa mökilläni muutaman viikon, jos liikkuvat lähistöllä, voin viedä syömään heidät jonnekin, jos minulla ei ole mitään tärkeämpää. Kannattaa puhua niitten isovanhempien kanssa, ei ulista, kuin persu, täällä.
Me teimme mieheni kanssa samoin. Eläkepäivät on varattu muuhun kuin lasten perheitten piikana olemiseen.
Lapsenne ja lastenlapsenne tekevät myös tulevina vuosina saman valinnan ja heillä on silloin parempaa tekemistä kuin teidän vanhenevien ja avuntarpeisten boomereiden auttaminen ja tukeminen. Ihmettelen miksi kaltaisenne ihmiset ovat edes tehneet lapsia? Mitä niillä edes tekee, jos tarkoitus on vaan saada ne pois jaloista ja pestä kätensä kaikesta inhimillisestä ja vastavuoroisesta läheisten kanssa toimimisesta. Todennäköisesti olette myös itse hoidattaneet lapsenne aikanaan pitkälti mummoloissa ja naapureilla kuten ennen vanhaan oli tapana ja ylpeilette, että nyt on velvoitteet hoidettu ja lapsenne saaavat pärjätä omillaan.
Piikana olemisen ja täydellisen välinpitämättömyyden välissä on iso kirjo erilaisia normaaliin ihmisyyteen ja vastavuoroiseen omasta lähipiiristä huolehtimiseen kuuluvia tapoja elää perheyhteisonä. Vihamielinen ja vähintään passiivisaggressiivinen suhtautuminen lähiomaisiin ja yhteisöllisen ajattelun puute on hyvin suomalainen ilmiö ja ihan varmasti suurin syy sille, miksi meillä on niin paljon itsemurhia, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa, mielenterveysongelmia, avioeroja, burnouteja ja maailman uupuneimmat pienten lasten vanhemmat.
Varmaan tuhannes kerta kun luen tämän saman tekstin. Isot ikäluokat hoidattivat lapsensa muilla. Totta, äitiysloma oli vain 3 kuukautta, mene töihin tai irtisanoudu. Joku muu hoiti lapset.
Mutta ne eivät olleet lapsen mummot, omissa tutuissa ei ollut ketään jolla olisi samassa kaupungissa asunut kumpaakaan mummoa. Jouluksi ei juuri matkusteltu satojen kilometrien päähän, joulupukki löytyi aina naapurista, kesälomalla ehkä käytiin.Mutta jollain tietysti oli mummo lastenhoitajana, enhän sitä voi kiistääkään. Perheet on niin erilaisia.
Mutta esimerkiksi taas laiseni mummot, asumme väh 200 kmn päässä miniöistämme. Ehkä olleet työelämässä kun lapset pieniä. Emme ole hoitaneet siis lapsia päivähoitajina, ehkä jonkun sairaspäivän tai viikonlopuksi hakeneet mummolaan.
Tällä siis menetämme oikeuden siihen että lapsemme tai lastenlapset vaivautuisivat käymään hoivaosastolla tai vaivautuisivat järjestämään edunvalvonnan. Ehkei miniä sitten kuoleman jälkeen tarkasti rieku että "minun mieheni" saa varmasti tarpeeksi perintöä ja ulvo ylimmäisenä omaisena hautajaisissa.
Hautajaisissa voi tietysti vielä nalkuttaa, mummo se vaan toi tarrakirjoja tai sitten yritti ostaa rahalla. Mutta minua ei ostettu, mummo oli p..a.
Minä kai -51 syntyneenä kuulun näihin parjattuihin boomereihin, tai ainakin heti heistä seuraaviin. En minä muista, että me oltaisiin kovinkaan sankoin joukoin hoidatettu lapsemme isovanhemmilla, meillä oli jo päiväkodit, jotka toimi ihan täysillä. Siis ihan sama systeemi kuin nykyvanhemmilla. Mistä te meitä syytätte tässä asiassa?
Ja omasta lapsuudestamme täytyy muistaa, että silloin oli tämä maa vielä pitkälle maatalousvaltainen ja lapset hoidettiin kotona siinä työn ohessa. Jos oli maatalo, jossa kaksi sukupolvea yhdessä, niin toki isovanhemmat olivat suureksi avuksi lastenhoidossa. Sehän oli ihan käytännöllinen järjestelmä, eikä siitä purnattu. Itse en kyllä ole maatalosta kotoisin, mutta äiti oli ns. kotirouva, kuten monet muutkin lapsuuskavereideni äidit.
Nykyaika on erilaista, ja on väärin tehdä vertauksia kahden aivan erilaisen aikakauden välillä ja siten syytellä, että silloin teitte näin ja nyt teette noin. Nykyisillä isovanhemmilla on takanaan vuosikymmenien ansiotyö, joka totta totisesti vie ihmisestä voimat, koska ihminenhän ikääntyy. Mieheni on edelleen työelämässä, eläkevuodet muutaman vuoden päässä. Hän tekee kolmivuorotyötä, mikä on käynyt hänelle ajan myötä tavattoman raskaaksi. 40 vuotta hän on tehnyt työtä, missä uni- ja valveillaolojaksot vaihtelevat koko ajan, nuorempana se ei haitannut, mutta nyt sen tuomat tulokset näkyvät. Eikö hänen viimein eläkkeelle päästessään pitäisi saada jo levätä ja saada unirytmi kohdalleen, hoidattaa mielenterveyttäänkin, joka on alkanut kärsiä tästä tilanteesta.
No meillä ei ole lapsenlapsia hoidettavaksi, mutta monilla vastaavilla tapauksilla on. Ollaan arvostelemassa, että välitetään vain itsestään. Eikö siihen olisi jo oikeus?
Omasta ikäluokastani en tunne enkä tiedä yhtäkään, joka ei olisi huolehtinut omista vanhemmistaan, kun nämä ovat tulleet vanhoiksi ja apua tarvitseviksi.
Meidän ikäluokkamme siis sitten heitetään katuojaan kuolemaan, mitään arvoa ei ole tekemällämme työllä, mitään emme kuulemma ole saaneet aikaan eli Suomi on edelleen samassa pisteessä kuin mitä se oli 60-luvun alussa. Itse näen aivan täysin toisenlaisen Suomen, monin verroin kukoistavamman, mutta se kai on sitten joittenkin avaruusolentojen ansiota, ei silloisen työikään ehtineen sukupolven.
Taisimme luoda teille vähän liiankin hyvän yhteiskunnan, jonka eteen teidän itsenne ei ole tarvinnut taistellakaan. Te ne toimeentulo-, opinto ja kuntoutustuet olette saaneet, samoin kuin pitkät vanhempainlomat, vanhampainrahat ja mahdollisuudet olla kolme vuotta hoitovapaalla lapsenne syntymän jälkeen. Isyysvapaista ei ole nauttinut varmaan yksikään boomeri-ikäinen isä.
Nyt meidän boomereiden pitäisi vielä teidänkin elämänne rahoittaa ja lapsenne hoitaa, kai meidän pitäisi teille autot ja talotkin hommata ja huvitukset kaiken päälle.
Liian hyvän hyvän yhteiskunnan? Elämä on koko ajan yhtä taistelua. Ei jää monille voimia yhteiskunnalliseen toimintaan. Nuorempien eläkkeet leikattu, superkarttumat ja leskeneläkkeet poistettu, eläkkeelle päästessä ikä alkaa seiskalla. Kaikesta leikataan paitsi siitä, mikä koskee nykyeläkeläisiä. Palkasta jää koko ajan vähemmän käteen, kun inflaatio syö sen. Onneksi eläkeläiset saavat kivoja 8 % korotuksia. Onhan se yhteiskunnalle tooodella kannattavaa, että perheellisille työssäkäyville jää vähemmän rahaa ja itsellisille eläkeläisille enemmän.
Tiedoksi myös, että lastenhoidon ja -kasvatuksen vaatimukset ovat ihan erilaisia kuin vaikka 80-luvulla. Silloin ei tarvinnut vanhempien juosta kesken työpäivän mm. lasten hammas- ja terveystarkastuksissa, ja eskarin ja koulun oppimiskeskusteluissa monta kertaa vuodessa. Nykyään jos jätät lapsen yksin kotiin avaimet kaulassa, tulee lastensuojelu ja puuttuu peliin. Pitäisi olla repeämässä joka suuntaan. Täyttä vanhemmuutta ja täyttä työelämää. Pitää kouluttautua ja kehittyä, kun työ voi mennä alta seuraavissa yt-neuvotteluissa. Inflaatio syö palkat ja toimeentulon. On tämä nykyvanhemmuus sitten helppoa.
Toimeentulotukea ja asumistukea saavat myös eläkeläiset ja eläkkeensaajan hoitotukea todella monet rikkaatkin eläkeläiset. En kyllä ymmärrä miten nämä aiheeseen edes liittyvät, mutta kerrottakoon kun kerran itse otit puheeksi. Suuret ikäluokat ovat kyllä saaneet hyvinvointivaltion parhaat edut itselleen, ja hyvät ja varhaiset eläkkeet on se muhkein juttu ja teidän jälkeenne tulevilta hyvinvointivaltion herkut onkin sitten pitkälti purettu pois. Nuoremmille jää maksajan rooli.
Ymmärrän hyvin, mutta pitää tajuta, että elimme eri aikakaudella. Teiltä leikataan asioista, joita meillä ei ole koskaan ollutkaan.
Meillä oli vain palkka, ja jos sillä ei tullut toimeen, oli mentävä sosiaalitoimistoon lakki kourassa pyytämään avustusta. Yleensä sitä ei tullut. Työttömyyskorvaukset oli kyllä olemassa, mutta niillä ei kesää tehty. Esim. isäni oli pitkään työttömänä 60-luvun alussa. Hänet laitettiin viimein töihin - voisi sanoa pakottamalla - n 300 kilometrin päähän kotoa ja asumaan työmaaparakkiin. Palkka ei riittänyt siihen, että olisi voinut käydä kotona viikonloppuna, tosin silloin tehtiin töitä myös lauantaisin. Hän pääsi käymään lopulta kotona tutun rekkakuskin kyydissä muutaman kerran. Isä oli ammatiltaan alunperin metsuri.
Olin silloin vielä lapsen kirjoissa, mutta muistan miten häpesin huonoja vaatteitani. Niihin ei mistään rahaa saanut, ei mikään julkinen taho myöntänyt sellaiseen rahaa. Jos jotain sosiaalitoimistosta haki, piti perustella hirveän tarkkaan kaikki. Isä toimi jouluaattona joulupukkina, ja joutui niistäkin saamistaan rahoista tekemään tilin sosiaalitoimistolle.
Kirjoitit, että eläkeläiset saavai kivoja 8 %:n korotuksia. Tarkoitatko siis, että noita satelee pitkin vuotta vai? Tämä korotus oli ainoa, mitä minä olen eläkkeeseeni ikinä saanut. Muuten ne on olleet tuollaisia 0,5 prosentin suuruisia vuosikorotuksia. Eli muutama euro. Sitäkö pidät pahana?
Kyllä, vaatimukset niin kasvatuksen kuin muittenkin asioiden suhteen on erilaiset. Niistä emme me boomerit ole olleet päättämässä. Ne on teidän sukupolven itsenne laatimia. Itse olette tehneet elämästänne yhtä taistelua. Ne on teidän omia vaatimuksianne, jotka rasittaa yhteiskuntaa. Esim. koulujen ja päiväkotien varustelut on niin pitkälle vietyjä, että ei ihme, ettei ole kaikkeen enää rahaa. Olen itse ollut seurakunnan luottamushenkilönä ja ihmettelin, kun seurakunnan yhtä päiväkerhoa oltiin lopettamassa ja pihassa olevat lasten leikkitelineet ja välineet, jotka oli vain viisi vuotta aiemmin hankittu ja siis uusina, piti heittää pois. Uudempaan päiväkerhoon ne olisi ihan hyvin sopineet, mutta säännöt vaativat, että sinne uuteen paikkaan piti olla myös uudet pihakalusteet ja leikkivälineet. Mitään käytössä ollutta sinne ei saanut tuoda, vaikka ne olisi olleet täysin kelvolliset ja kunnossa ja standardit täyttävät.
Meidän aikanamme ne olisi kyllä aivan varmasti kelvanneet.
Joku näitä sääntöjä laatii, eikä varmasti meidän ikäpolvemme ihmiset, jotka tiedämme vielä mitä mikäkin maksaa. Järjen käyttäminen ilmeisesti maksaa liikaa.
"me ollaan kärsitty niin teidänkin pitää!"
Niinkö minä kirjoitin?
Ymmärretäänkö täällä lainkaan, mistä tämä kaikki teidän valittelu johtuu? Valitatte meille, teidän vanhemmillenne siis, että olemme tehneet teille tarkoituksellisesti jotain pahaa, että teillä olisi vaikeaa?
Ettekö yhtään osaa ajatella, että ajat ja olosuhteet ne vaikuttavat, eivät yksittäisten ihmisten teot.
Suomi oli erittäin hyvässä jamassa tultaessa 80-luvulle. Näytti oikeasti siltä, että tulevaisuus on kaikille hyvä. Tehtiin oikeasti hyviä päätöksiä, joiden tarkoitus oli turvata lastemme ja nuorten tulevaisuus.
Sitten Itä-Eurooppa romahti. Sitä ei osannut odottaa kukaan. Kenties jotkut politiikan erityisammattilaiset osasivat odottaa jotain sellaista tapahtuvaksi, mutta vasta paljon myöhemmin ja vähemmän dramaattisesti.
Moni muukin maa Suomen lisäksi joutui vaikeuksiin. Oikeastaan koko maailma muuttui. Meille niin äärettömän edullinen idänkauppa haihtui olemattomiin. 90-luvun lama alkoi.
Kaikki joutuivat säästötalkoisiin, niin julkinen puoli kuin yksityinenkin. Silloin alkoivat leikkaukset, yt-neuvottelut, lomautukset, tehtaitten lopetukset jne.
Ja te, nykýnuoret aikuiset, syytätte siitä meitä suuria ikäluokkia? Mitä ihmettä me muka teimme? Hyvin suuri osa juuri meistä joutui vielä kokemaan työttömyydenkin, kun ihmisiä heitettiin ulos työpaikoiltaan juuri vanhemmasta päästä. Sekin oli eräänlainen pakotie tilanteesta. Kun säästöjen toteutuminen vaati vaikkapa kymmenen työntekijän irtisanomista, irtisanottiin sitten ne, jotka olivat vanhimpia ja muutenkin jäämässä eläkkeelle lähivuosina. Sehän ei yrityksen tilannetta varsinaisesti edistänyt, kun oikeasti olisi pitänyt kylmästi irtisanoa ne nuorimmat työntekijät, joilla olisi ollut paremmat mahdollisuudet työllistyä vielä muualle. Mutta siitähän vasta mekkkala olisi syntynyt. Mukamas sitten pelastettiin nämä nuoremmat työntekijät säilyttämällä heidän työpaikkansa, todellisuudessa vain lykättiin heidän mahdollisuuksiaan silloin vielä nuorina ihmisinä kouluttautua muualle tai hakea toisia työpaikkoja, kun kuitenkin sitten n. viiden tai kymmenen vuoden sisällä koko yritys meni nurin tai lopetettiin. Ja ne työntekijät sitten 10 vuotta vanhempia.
Nyt Euroopassa riehuu sota, josta ette todellakaan voi meitä syyttää, mutta vaikutukset tulevat olemaan suuret. Ja nimenomaan negatiiviset. Syyttävätköhän teidän lapsenne teitä siitä, että yleismaailmallinen tilanne vaatii jatkuvasti säästötoimia ja leikkauksia ja etujen karsimisia? Teillä saattaa hyvinkin olla vielä paljon paremmat olosuhteet seuraaviin polviin verrattuna, joten olkaa valmiit vastaanottamaan kuraa niskaanne.
Sota saattaa jopa laajeta, joten ottakaa huomioon, että tämäkään nykytilanne ei tule kestämään. Nyt pitää varautua jo kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Keskustele poikasi kanssa.
Eli kun kaikki tehdään yrittäen miellyttää kauhuminiää, eikä mikään riitä - niin sekin on pojan (miehen) vika? 🙄 Ei ole todellista näiden mammojen idioottimaisuus.
On hyvä appiukko, ihan oikeesti.