Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Keskustele poikasi kanssa.
Eli kun kaikki tehdään yrittäen miellyttää kauhuminiää, eikä mikään riitä - niin sekin on pojan (miehen) vika? 🙄 Ei ole todellista näiden mammojen idioottimaisuus.
Miksi se anoppi ei lähtökohtaisesti kommunikoi sen oman sukulaisensa kanssa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Helsingissä. Kyseisenä talvena ei edes ollut lunta kuin ehkä sentti.
Jaa. Jätetäänkö tuo liioittelusi nyt ilman huomiota kokonaan? Jos liikaa innostuu menee uskottavuus kokonaan.
En minä tarinassa liioitellut vaan appivanhemmat.
Ja kaikkein merkillisintä tässäkin on se että kun me käydään appivanhempien luona, appi haluaa nimenomaan kävelylle. Sitten kun me mentiin meillä kävelylle, hän paisutteli siitä tällaisen via dolorosan. Me asumme alueella jossa on oikeasti upeat ulkoilumaastot.
Anoppini ei liiku. Hän kulkee vain autolla. Suoraan ovelta ovelle. Appi kuskaa hänet töihinkin.
Tarinasi on kovin eläväinen ja muuttuva. Appikset käy töissä ja silti he tulevat päiväkausiksi arkipäivänä miniän luokse.
En ole väittänyt että tulevat päiväkausiksi vaan 12 tunniksi arkipäivänä.
Appi ei ole töissä. Anoppi on. Mutta on hänelläkin lomapäiviä.
Niin siis päiväkausiksi päivä kerrallaan aina anopin arkivapaana.
Tarinasi on hauska aina uusine lisukkeineen.
Mä luulin, että vain niille lapsille luetaan iltasatuja, mutta nää miniöiden sadut näemmä kestää päiväkausia 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Keskustele poikasi kanssa.
Eli kun kaikki tehdään yrittäen miellyttää kauhuminiää, eikä mikään riitä - niin sekin on pojan (miehen) vika? 🙄 Ei ole todellista näiden mammojen idioottimaisuus.
Miksi se anoppi ei lähtökohtaisesti kommunikoi sen oman sukulaisensa kanssa???
Oletko oikeasti noin avuton, että osaat puhua vain omien vanhempiesi kanssa? Säälittää lapsesi, jos kasvatat heistä yhtä rajoittuneita kommunikaation ja käytöstapojen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Keskustele poikasi kanssa.
Eli kun kaikki tehdään yrittäen miellyttää kauhuminiää, eikä mikään riitä - niin sekin on pojan (miehen) vika? 🙄 Ei ole todellista näiden mammojen idioottimaisuus.
Eikö sen pojan pitäisi olla puskurina tuossa välissä? Ei se ole miehen vika jos äitinsä on joko-tai jyrä, vaimo keskenkasvuinen ja anoppina käytökseltään muiden asioihin sekaantuva moukka. Sääliksi käy miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Helsingissä. Kyseisenä talvena ei edes ollut lunta kuin ehkä sentti.
Jaa. Jätetäänkö tuo liioittelusi nyt ilman huomiota kokonaan? Jos liikaa innostuu menee uskottavuus kokonaan.
En minä tarinassa liioitellut vaan appivanhemmat.
Ja kaikkein merkillisintä tässäkin on se että kun me käydään appivanhempien luona, appi haluaa nimenomaan kävelylle. Sitten kun me mentiin meillä kävelylle, hän paisutteli siitä tällaisen via dolorosan. Me asumme alueella jossa on oikeasti upeat ulkoilumaastot.
Anoppini ei liiku. Hän kulkee vain autolla. Suoraan ovelta ovelle. Appi kuskaa hänet töihinkin.
Tarinasi on kovin eläväinen ja muuttuva. Appikset käy töissä ja silti he tulevat päiväkausiksi arkipäivänä miniän luokse.
En ole väittänyt että tulevat päiväkausiksi vaan 12 tunniksi arkipäivänä.
Appi ei ole töissä. Anoppi on. Mutta on hänelläkin lomapäiviä.
Niin siis päiväkausiksi päivä kerrallaan aina anopin arkivapaana.
Tarinasi on hauska aina uusine lisukkeineen.Mä luulin, että vain niille lapsille luetaan iltasatuja, mutta nää miniöiden sadut näemmä kestää päiväkausia 😂
True crime ohjelmissa on muuten paljon pimeämpiä ja ällistyttävämpiä juttuja kuin käsikirjoitetuissa ohjelmissa. Miksi tässäkin ei tosielämä olisi tarua ihmeellisempää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ilmoitin, kun alkoivat lapseni muksuja tekemään, että itse teette, itse hoidatte. Selvä peli. Käyn kesällä Suomessa mökilläni muutaman viikon, jos liikkuvat lähistöllä, voin viedä syömään heidät jonnekin, jos minulla ei ole mitään tärkeämpää. Kannattaa puhua niitten isovanhempien kanssa, ei ulista, kuin persu, täällä.
Me teimme mieheni kanssa samoin. Eläkepäivät on varattu muuhun kuin lasten perheitten piikana olemiseen.
Lapsenne ja lastenlapsenne tekevät myös tulevina vuosina saman valinnan ja heillä on silloin parempaa tekemistä kuin teidän vanhenevien ja avuntarpeisten boomereiden auttaminen ja tukeminen. Ihmettelen miksi kaltaisenne ihmiset ovat edes tehneet lapsia? Mitä niillä edes tekee, jos tarkoitus on vaan saada ne pois jaloista ja pestä kätensä kaikesta inhimillisestä ja vastavuoroisesta läheisten kanssa toimimisesta. Todennäköisesti olette myös itse hoidattaneet lapsenne aikanaan pitkälti mummoloissa ja naapureilla kuten ennen vanhaan oli tapana ja ylpeilette, että nyt on velvoitteet hoidettu ja lapsenne saaavat pärjätä omillaan.
Piikana olemisen ja täydellisen välinpitämättömyyden välissä on iso kirjo erilaisia normaaliin ihmisyyteen ja vastavuoroiseen omasta lähipiiristä huolehtimiseen kuuluvia tapoja elää perheyhteisonä. Vihamielinen ja vähintään passiivisaggressiivinen suhtautuminen lähiomaisiin ja yhteisöllisen ajattelun puute on hyvin suomalainen ilmiö ja ihan varmasti suurin syy sille, miksi meillä on niin paljon itsemurhia, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa, mielenterveysongelmia, avioeroja, burnouteja ja maailman uupuneimmat pienten lasten vanhemmat.
Varmaan tuhannes kerta kun luen tämän saman tekstin. Isot ikäluokat hoidattivat lapsensa muilla. Totta, äitiysloma oli vain 3 kuukautta, mene töihin tai irtisanoudu. Joku muu hoiti lapset.
Mutta ne eivät olleet lapsen mummot, omissa tutuissa ei ollut ketään jolla olisi samassa kaupungissa asunut kumpaakaan mummoa. Jouluksi ei juuri matkusteltu satojen kilometrien päähän, joulupukki löytyi aina naapurista, kesälomalla ehkä käytiin.Mutta jollain tietysti oli mummo lastenhoitajana, enhän sitä voi kiistääkään. Perheet on niin erilaisia.
Mutta esimerkiksi taas laiseni mummot, asumme väh 200 kmn päässä miniöistämme. Ehkä olleet työelämässä kun lapset pieniä. Emme ole hoitaneet siis lapsia päivähoitajina, ehkä jonkun sairaspäivän tai viikonlopuksi hakeneet mummolaan.
Tällä siis menetämme oikeuden siihen että lapsemme tai lastenlapset vaivautuisivat käymään hoivaosastolla tai vaivautuisivat järjestämään edunvalvonnan. Ehkei miniä sitten kuoleman jälkeen tarkasti rieku että "minun mieheni" saa varmasti tarpeeksi perintöä ja ulvo ylimmäisenä omaisena hautajaisissa.
Hautajaisissa voi tietysti vielä nalkuttaa, mummo se vaan toi tarrakirjoja tai sitten yritti ostaa rahalla. Mutta minua ei ostettu, mummo oli p..a.
Minä kai -51 syntyneenä kuulun näihin parjattuihin boomereihin, tai ainakin heti heistä seuraaviin. En minä muista, että me oltaisiin kovinkaan sankoin joukoin hoidatettu lapsemme isovanhemmilla, meillä oli jo päiväkodit, jotka toimi ihan täysillä. Siis ihan sama systeemi kuin nykyvanhemmilla. Mistä te meitä syytätte tässä asiassa?
Ja omasta lapsuudestamme täytyy muistaa, että silloin oli tämä maa vielä pitkälle maatalousvaltainen ja lapset hoidettiin kotona siinä työn ohessa. Jos oli maatalo, jossa kaksi sukupolvea yhdessä, niin toki isovanhemmat olivat suureksi avuksi lastenhoidossa. Sehän oli ihan käytännöllinen järjestelmä, eikä siitä purnattu. Itse en kyllä ole maatalosta kotoisin, mutta äiti oli ns. kotirouva, kuten monet muutkin lapsuuskavereideni äidit.
Nykyaika on erilaista, ja on väärin tehdä vertauksia kahden aivan erilaisen aikakauden välillä ja siten syytellä, että silloin teitte näin ja nyt teette noin. Nykyisillä isovanhemmilla on takanaan vuosikymmenien ansiotyö, joka totta totisesti vie ihmisestä voimat, koska ihminenhän ikääntyy. Mieheni on edelleen työelämässä, eläkevuodet muutaman vuoden päässä. Hän tekee kolmivuorotyötä, mikä on käynyt hänelle ajan myötä tavattoman raskaaksi. 40 vuotta hän on tehnyt työtä, missä uni- ja valveillaolojaksot vaihtelevat koko ajan, nuorempana se ei haitannut, mutta nyt sen tuomat tulokset näkyvät. Eikö hänen viimein eläkkeelle päästessään pitäisi saada jo levätä ja saada unirytmi kohdalleen, hoidattaa mielenterveyttäänkin, joka on alkanut kärsiä tästä tilanteesta.
No meillä ei ole lapsenlapsia hoidettavaksi, mutta monilla vastaavilla tapauksilla on. Ollaan arvostelemassa, että välitetään vain itsestään. Eikö siihen olisi jo oikeus?
Omasta ikäluokastani en tunne enkä tiedä yhtäkään, joka ei olisi huolehtinut omista vanhemmistaan, kun nämä ovat tulleet vanhoiksi ja apua tarvitseviksi.
Meidän ikäluokkamme siis sitten heitetään katuojaan kuolemaan, mitään arvoa ei ole tekemällämme työllä, mitään emme kuulemma ole saaneet aikaan eli Suomi on edelleen samassa pisteessä kuin mitä se oli 60-luvun alussa. Itse näen aivan täysin toisenlaisen Suomen, monin verroin kukoistavamman, mutta se kai on sitten joittenkin avaruusolentojen ansiota, ei silloisen työikään ehtineen sukupolven.
Taisimme luoda teille vähän liiankin hyvän yhteiskunnan, jonka eteen teidän itsenne ei ole tarvinnut taistellakaan. Te ne toimeentulo-, opinto ja kuntoutustuet olette saaneet, samoin kuin pitkät vanhempainlomat, vanhampainrahat ja mahdollisuudet olla kolme vuotta hoitovapaalla lapsenne syntymän jälkeen. Isyysvapaista ei ole nauttinut varmaan yksikään boomeri-ikäinen isä.
Nyt meidän boomereiden pitäisi vielä teidänkin elämänne rahoittaa ja lapsenne hoitaa, kai meidän pitäisi teille autot ja talotkin hommata ja huvitukset kaiken päälle.
Liian hyvän hyvän yhteiskunnan? Elämä on koko ajan yhtä taistelua. Ei jää monille voimia yhteiskunnalliseen toimintaan. Nuorempien eläkkeet leikattu, superkarttumat ja leskeneläkkeet poistettu, eläkkeelle päästessä ikä alkaa seiskalla. Kaikesta leikataan paitsi siitä, mikä koskee nykyeläkeläisiä. Palkasta jää koko ajan vähemmän käteen, kun inflaatio syö sen. Onneksi eläkeläiset saavat kivoja 8 % korotuksia. Onhan se yhteiskunnalle tooodella kannattavaa, että perheellisille työssäkäyville jää vähemmän rahaa ja itsellisille eläkeläisille enemmän.
Tiedoksi myös, että lastenhoidon ja -kasvatuksen vaatimukset ovat ihan erilaisia kuin vaikka 80-luvulla. Silloin ei tarvinnut vanhempien juosta kesken työpäivän mm. lasten hammas- ja terveystarkastuksissa, ja eskarin ja koulun oppimiskeskusteluissa monta kertaa vuodessa. Nykyään jos jätät lapsen yksin kotiin avaimet kaulassa, tulee lastensuojelu ja puuttuu peliin. Pitäisi olla repeämässä joka suuntaan. Täyttä vanhemmuutta ja täyttä työelämää. Pitää kouluttautua ja kehittyä, kun työ voi mennä alta seuraavissa yt-neuvotteluissa. Inflaatio syö palkat ja toimeentulon. On tämä nykyvanhemmuus sitten helppoa.
Toimeentulotukea ja asumistukea saavat myös eläkeläiset ja eläkkeensaajan hoitotukea todella monet rikkaatkin eläkeläiset. En kyllä ymmärrä miten nämä aiheeseen edes liittyvät, mutta kerrottakoon kun kerran itse otit puheeksi. Suuret ikäluokat ovat kyllä saaneet hyvinvointivaltion parhaat edut itselleen, ja hyvät ja varhaiset eläkkeet on se muhkein juttu ja teidän jälkeenne tulevilta hyvinvointivaltion herkut onkin sitten pitkälti purettu pois. Nuoremmille jää maksajan rooli.
Ymmärrän hyvin, mutta pitää tajuta, että elimme eri aikakaudella. Teiltä leikataan asioista, joita meillä ei ole koskaan ollutkaan.
Meillä oli vain palkka, ja jos sillä ei tullut toimeen, oli mentävä sosiaalitoimistoon lakki kourassa pyytämään avustusta. Yleensä sitä ei tullut. Työttömyyskorvaukset oli kyllä olemassa, mutta niillä ei kesää tehty. Esim. isäni oli pitkään työttömänä 60-luvun alussa. Hänet laitettiin viimein töihin - voisi sanoa pakottamalla - n 300 kilometrin päähän kotoa ja asumaan työmaaparakkiin. Palkka ei riittänyt siihen, että olisi voinut käydä kotona viikonloppuna, tosin silloin tehtiin töitä myös lauantaisin. Hän pääsi käymään lopulta kotona tutun rekkakuskin kyydissä muutaman kerran. Isä oli ammatiltaan alunperin metsuri.
Olin silloin vielä lapsen kirjoissa, mutta muistan miten häpesin huonoja vaatteitani. Niihin ei mistään rahaa saanut, ei mikään julkinen taho myöntänyt sellaiseen rahaa. Jos jotain sosiaalitoimistosta haki, piti perustella hirveän tarkkaan kaikki. Isä toimi jouluaattona joulupukkina, ja joutui niistäkin saamistaan rahoista tekemään tilin sosiaalitoimistolle.
Kirjoitit, että eläkeläiset saavai kivoja 8 %:n korotuksia. Tarkoitatko siis, että noita satelee pitkin vuotta vai? Tämä korotus oli ainoa, mitä minä olen eläkkeeseeni ikinä saanut. Muuten ne on olleet tuollaisia 0,5 prosentin suuruisia vuosikorotuksia. Eli muutama euro. Sitäkö pidät pahana?
Kyllä, vaatimukset niin kasvatuksen kuin muittenkin asioiden suhteen on erilaiset. Niistä emme me boomerit ole olleet päättämässä. Ne on teidän sukupolven itsenne laatimia. Itse olette tehneet elämästänne yhtä taistelua. Ne on teidän omia vaatimuksianne, jotka rasittaa yhteiskuntaa. Esim. koulujen ja päiväkotien varustelut on niin pitkälle vietyjä, että ei ihme, ettei ole kaikkeen enää rahaa. Olen itse ollut seurakunnan luottamushenkilönä ja ihmettelin, kun seurakunnan yhtä päiväkerhoa oltiin lopettamassa ja pihassa olevat lasten leikkitelineet ja välineet, jotka oli vain viisi vuotta aiemmin hankittu ja siis uusina, piti heittää pois. Uudempaan päiväkerhoon ne olisi ihan hyvin sopineet, mutta säännöt vaativat, että sinne uuteen paikkaan piti olla myös uudet pihakalusteet ja leikkivälineet. Mitään käytössä ollutta sinne ei saanut tuoda, vaikka ne olisi olleet täysin kelvolliset ja kunnossa ja standardit täyttävät.
Meidän aikanamme ne olisi kyllä aivan varmasti kelvanneet.
Joku näitä sääntöjä laatii, eikä varmasti meidän ikäpolvemme ihmiset, jotka tiedämme vielä mitä mikäkin maksaa. Järjen käyttäminen ilmeisesti maksaa liikaa.
"me ollaan kärsitty niin teidänkin pitää!"
Niinkö minä kirjoitin?
Ymmärretäänkö täällä lainkaan, mistä tämä kaikki teidän valittelu johtuu? Valitatte meille, teidän vanhemmillenne siis, että olemme tehneet teille tarkoituksellisesti jotain pahaa, että teillä olisi vaikeaa?
Ettekö yhtään osaa ajatella, että ajat ja olosuhteet ne vaikuttavat, eivät yksittäisten ihmisten teot.
Suomi oli erittäin hyvässä jamassa tultaessa 80-luvulle. Näytti oikeasti siltä, että tulevaisuus on kaikille hyvä. Tehtiin oikeasti hyviä päätöksiä, joiden tarkoitus oli turvata lastemme ja nuorten tulevaisuus.
Sitten Itä-Eurooppa romahti. Sitä ei osannut odottaa kukaan. Kenties jotkut politiikan erityisammattilaiset osasivat odottaa jotain sellaista tapahtuvaksi, mutta vasta paljon myöhemmin ja vähemmän dramaattisesti.
Moni muukin maa Suomen lisäksi joutui vaikeuksiin. Oikeastaan koko maailma muuttui. Meille niin äärettömän edullinen idänkauppa haihtui olemattomiin. 90-luvun lama alkoi.
Kaikki joutuivat säästötalkoisiin, niin julkinen puoli kuin yksityinenkin. Silloin alkoivat leikkaukset, yt-neuvottelut, lomautukset, tehtaitten lopetukset jne.
Ja te, nykýnuoret aikuiset, syytätte siitä meitä suuria ikäluokkia? Mitä ihmettä me muka teimme? Hyvin suuri osa juuri meistä joutui vielä kokemaan työttömyydenkin, kun ihmisiä heitettiin ulos työpaikoiltaan juuri vanhemmasta päästä. Sekin oli eräänlainen pakotie tilanteesta. Kun säästöjen toteutuminen vaati vaikkapa kymmenen työntekijän irtisanomista, irtisanottiin sitten ne, jotka olivat vanhimpia ja muutenkin jäämässä eläkkeelle lähivuosina. Sehän ei yrityksen tilannetta varsinaisesti edistänyt, kun oikeasti olisi pitänyt kylmästi irtisanoa ne nuorimmat työntekijät, joilla olisi ollut paremmat mahdollisuudet työllistyä vielä muualle. Mutta siitähän vasta mekkkala olisi syntynyt. Mukamas sitten pelastettiin nämä nuoremmat työntekijät säilyttämällä heidän työpaikkansa, todellisuudessa vain lykättiin heidän mahdollisuuksiaan silloin vielä nuorina ihmisinä kouluttautua muualle tai hakea toisia työpaikkoja, kun kuitenkin sitten n. viiden tai kymmenen vuoden sisällä koko yritys meni nurin tai lopetettiin. Ja ne työntekijät sitten 10 vuotta vanhempia.
Nyt Euroopassa riehuu sota, josta ette todellakaan voi meitä syyttää, mutta vaikutukset tulevat olemaan suuret. Ja nimenomaan negatiiviset. Syyttävätköhän teidän lapsenne teitä siitä, että yleismaailmallinen tilanne vaatii jatkuvasti säästötoimia ja leikkauksia ja etujen karsimisia? Teillä saattaa hyvinkin olla vielä paljon paremmat olosuhteet seuraaviin polviin verrattuna, joten olkaa valmiit vastaanottamaan kuraa niskaanne.
Sota saattaa jopa laajeta, joten ottakaa huomioon, että tämäkään nykytilanne ei tule kestämään. Nyt pitää varautua jo kaikkeen.
Tohon voi vielä lisätä kasvavan pakolaisongelman sekä Lähi-Idästä että Afrikasta. Se köyhdyttää kaikkia maita.
Ennen ei noita ongelmia ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on halpojakin ruokia tehdä iso kattilallinen. Nakkikeitto, jauhelihakeitto, kalakeitto ( no nyt ei kala oo aina halpaa, mulla on pakastitimessa kirjolohta alle 10 e kilo, ilmainen fileointi).
Kasviskeitto, makaroonilaatikko, juureslaatikko tai perunaviipalevuoka. Tuli nämä mieleen.
Keitetyt perunat lisukkein.Jos joku tupsahtaa yllättäen passattavaksi niin sinäkö iloisesti alat kuorimaan pari kiloa pottuja, että saat vieraat ruokittua?
Antaa sille anopille tai apelle sen kuorimaveitsen.
Itse laitan n. 8 isohkoa perunaan nakkikeittoon, 2 pss keittojuureksia ja nakkeja toista pakettia. Tulee jo aika iso keitto.Tai juuresvuokaankaan ei tarvitse 2 kiloa ( lisäksi porkkanaa, parsakaalia, mitä nyt kotona on) eikä muussiinkaan.
Öö, kun ketjun otsikko jo kertoo, että ne isovanhemmat ei auta!!!!!!
Ja kaikilla ei ole siellä kaapissa noita tarvikkeita plus aineksia toiseen ruokaan ja kolmeen kahvitteluun.
Ettekös te nykymammelit muutenkin wolttaa kaiken, niin miten vaikeaa olis vaikka tilata se ruoka? Yleensä lapsiperheen jääkaapissa on ruokaa useammaksi päiväksi.
Mutta kun täällä pitää jättää joka asiasta marista, kun elämä on niin vaikeaa, kun joku uskaltaa tulla kylään marttyyrin luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Keskustele poikasi kanssa.
Eli kun kaikki tehdään yrittäen miellyttää kauhuminiää, eikä mikään riitä - niin sekin on pojan (miehen) vika? 🙄 Ei ole todellista näiden mammojen idioottimaisuus.
Miksi se anoppi ei lähtökohtaisesti kommunikoi sen oman sukulaisensa kanssa???
Oletko oikeasti noin avuton, että osaat puhua vain omien vanhempiesi kanssa? Säälittää lapsesi, jos kasvatat heistä yhtä rajoittuneita kommunikaation ja käytöstapojen suhteen.
Miksi sen miniän pitäisi hoitaa yhteydenpito miehen sukulaisiin? Ikinä en ole tätä ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että tämä ongelma on paljon yleisempi kuin moni uskoisikaan. Usein puhutaan vain isovanhemmista, jotka eivät ole lainkaan läsnä perheen elämässä tai sitten puhutaan osallistuvista isovanhemmista. Todellisuudessa osalla nämä "osallistuvat" isovanhemmat ovat näitä sohvalla istujia, jotka muistavat kyllä kovaan ääneen kertoa muille miten ahkeria mummoja ja pappoja ovatkaan.
Meillä istumisen lisäksi anoppi arvostelee kodin puhtautta, milloin on eteisen matto likainen, peilissä sormenjälkiä tai taaperon paidan tahraa kauhistellaan kun ollaan kahviteltu. Meillä kaksi lasta ja koira ja meillä on ihan siisti koti minusta.
Aina siis alkaa ahdistamaan kun on tulossa kylään ja voisi pysyä omassa valkoisessa linnassansa. Sielläkin hirvittää käydä kylässä kun saa pelätä että joku lapsista sotkee hänen valkoisen sisustuksensa. Pelotti kyllä juoda hänen luona kahvia jo ennen lapsia kun keittiössä aina valkoinen pöytäliina, valkoiset penkin pehmusteet ja vaalea matto.
Tämä "ongelma" tuntuu olevan vain parin ällöäitylin korvien välissä, ja sitten sitä liioitellaan ja riehutaan sivutolkulla. Nykypäivänä selvästi elämä on liian helppoa, kun on aikaa loputtomiin riehua mamma-palstalla 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Keskustele poikasi kanssa.
Eli kun kaikki tehdään yrittäen miellyttää kauhuminiää, eikä mikään riitä - niin sekin on pojan (miehen) vika? 🙄 Ei ole todellista näiden mammojen idioottimaisuus.
Miksi se anoppi ei lähtökohtaisesti kommunikoi sen oman sukulaisensa kanssa???
Oletko oikeasti noin avuton, että osaat puhua vain omien vanhempiesi kanssa? Säälittää lapsesi, jos kasvatat heistä yhtä rajoittuneita kommunikaation ja käytöstapojen suhteen.
Miksi sen miniän pitäisi hoitaa yhteydenpito miehen sukulaisiin? Ikinä en ole tätä ymmärtänyt.
Tässä ei puhuttu yhteydenpidosta, vaan siitä, ettei miniä valittaa äidilleen kaikesta mitä anoppi tekee. Eikö silloin olisi helpompaa keskustella ihan suoraan? Mutta se kun tuntuu olevan mahdotonta, eli pitää vielä mies sotkea siihen väliin.
Siis oikeasti, ei voi olla näin vaikeeta?!?
Meillä on osat päinvastoin. Lasten vanhemmatkin taantuvat teineiksi ja kaikki pitäisi olla valmiina. Pikkuisia passiaan mielelläni, mutta aikuiset voisivat ottaa kupin kaapista itsekin. No oma vikani, ja kaikki ovat rakkaita joka tapauksessa ihanaa kun tulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Keskustele poikasi kanssa.
Eli kun kaikki tehdään yrittäen miellyttää kauhuminiää, eikä mikään riitä - niin sekin on pojan (miehen) vika? 🙄 Ei ole todellista näiden mammojen idioottimaisuus.
Miksi se anoppi ei lähtökohtaisesti kommunikoi sen oman sukulaisensa kanssa???
Oletko oikeasti noin avuton, että osaat puhua vain omien vanhempiesi kanssa? Säälittää lapsesi, jos kasvatat heistä yhtä rajoittuneita kommunikaation ja käytöstapojen suhteen.
Miksi sen miniän pitäisi hoitaa yhteydenpito miehen sukulaisiin? Ikinä en ole tätä ymmärtänyt.
Tässä ei puhuttu yhteydenpidosta, vaan siitä, ettei miniä valittaa äidilleen kaikesta mitä anoppi tekee. Eikö silloin olisi helpompaa keskustella ihan suoraan? Mutta se kun tuntuu olevan mahdotonta, eli pitää vielä mies sotkea siihen väliin.
Siis oikeasti, ei voi olla näin vaikeeta?!?
Jos se yhteydenpito kulkisi oman sukulaisen kautta, se anoppi voisi tavata sitä omaa sukulaistaan ja sopia tämän kanssa.
Koko miniä ei joutuisi sotkeutumaan anoppiin ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Keskustele poikasi kanssa.
Eli kun kaikki tehdään yrittäen miellyttää kauhuminiää, eikä mikään riitä - niin sekin on pojan (miehen) vika? 🙄 Ei ole todellista näiden mammojen idioottimaisuus.
Miksi se anoppi ei lähtökohtaisesti kommunikoi sen oman sukulaisensa kanssa???
Oletko oikeasti noin avuton, että osaat puhua vain omien vanhempiesi kanssa? Säälittää lapsesi, jos kasvatat heistä yhtä rajoittuneita kommunikaation ja käytöstapojen suhteen.
Miksi sen miniän pitäisi hoitaa yhteydenpito miehen sukulaisiin? Ikinä en ole tätä ymmärtänyt.
Tässä ei puhuttu yhteydenpidosta, vaan siitä, ettei miniä valittaa äidilleen kaikesta mitä anoppi tekee. Eikö silloin olisi helpompaa keskustella ihan suoraan? Mutta se kun tuntuu olevan mahdotonta, eli pitää vielä mies sotkea siihen väliin.
Siis oikeasti, ei voi olla näin vaikeeta?!?
Miksi se anoppi ei kykene keskustelemaan oman poikansa kanssa suoraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo äitini julistaa kaikille, miten hän auttaa niin paljon ja mielellään, mutta se apu on sitä, että heti tullessa kaivataan kahvia, valitetaan kaikki vaivat läpi (ihan perusterve, juuri eläkkeelle jäänyt). Pitää olla ruoat valmiina tai hänelle erikseen tehdä, sänky pedattuna. Viimeksi olin ostanut työpaikkani ravintolasta ruokaa hänelle, mutta maistui kuulemma oudolta. Roskia ja tiskejä saa kerätä ympäriinsä perästä. Lapsemme ovat ilmeisen raskaita, kun hänellä menee kertomansa mukaan useita päiviä toipua meillä kyläilystä.
Erehdyin taannoin pyytämään häneltä yhtä pientä kotityöhön liittyvää asiaa, joka olisi auttanut minua huomattavasti (kesto n. 10 sekuntia, ei fyysistä ponnistusta), mutta ei onnistunut, ja kun tästä jo hieman ärähdin, aiheutin hänelle pahaa mieltä viikkokausiksi.
Huoh, välillä sitä miettii, onko noissa vierailuissa mitään järkeä.
Hyvin väritetty tarina 😂 Yleensä teidän nykymammojen jäljiltä saa kerätä roskia, kun niidenkin vieminen tuntuu olevan melkein yli-inhimillinen suoritus. Jos yläkylään tulee kutsuttuna hoitamaan lapsia, niin pedattu vuode ja ruoka ei ole liikaa vaadittu.
Kirjoituksesi perusteella olet aika raskas ihminen, joten luultavasti lapsesikin ovat, joten ei ihme että kyläilystä toipumiseen menee aikaa 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on halpojakin ruokia tehdä iso kattilallinen. Nakkikeitto, jauhelihakeitto, kalakeitto ( no nyt ei kala oo aina halpaa, mulla on pakastitimessa kirjolohta alle 10 e kilo, ilmainen fileointi).
Kasviskeitto, makaroonilaatikko, juureslaatikko tai perunaviipalevuoka. Tuli nämä mieleen.
Keitetyt perunat lisukkein.Jos joku tupsahtaa yllättäen passattavaksi niin sinäkö iloisesti alat kuorimaan pari kiloa pottuja, että saat vieraat ruokittua?
Antaa sille anopille tai apelle sen kuorimaveitsen.
Itse laitan n. 8 isohkoa perunaan nakkikeittoon, 2 pss keittojuureksia ja nakkeja toista pakettia. Tulee jo aika iso keitto.Tai juuresvuokaankaan ei tarvitse 2 kiloa ( lisäksi porkkanaa, parsakaalia, mitä nyt kotona on) eikä muussiinkaan.
No, kun se kuorimveitsi on erilainen kuin kotona, niin eihän sillä voi tehdä mitään.
Älä viitsi valehdella, tuo kuulostaa enemmänkin milleniaalien ongelmalta. Isovanhemmat ovat tottuneet tekemään töitä niillä välineillä mitä löytyy, oli se sitten leikkuuveitsi tai puukko.
Jotain rajaa voisi olla näissä "tarinoissakin" - oman elämän "sankarit" paljastuu tällaisien stoorien myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Keskustele poikasi kanssa.
Eli kun kaikki tehdään yrittäen miellyttää kauhuminiää, eikä mikään riitä - niin sekin on pojan (miehen) vika? 🙄 Ei ole todellista näiden mammojen idioottimaisuus.
Miksi se anoppi ei lähtökohtaisesti kommunikoi sen oman sukulaisensa kanssa???
Oletko oikeasti noin avuton, että osaat puhua vain omien vanhempiesi kanssa? Säälittää lapsesi, jos kasvatat heistä yhtä rajoittuneita kommunikaation ja käytöstapojen suhteen.
Miksi sen miniän pitäisi hoitaa yhteydenpito miehen sukulaisiin? Ikinä en ole tätä ymmärtänyt.
Tässä ei puhuttu yhteydenpidosta, vaan siitä, ettei miniä valittaa äidilleen kaikesta mitä anoppi tekee. Eikö silloin olisi helpompaa keskustella ihan suoraan? Mutta se kun tuntuu olevan mahdotonta, eli pitää vielä mies sotkea siihen väliin.
Siis oikeasti, ei voi olla näin vaikeeta?!?
Jos se yhteydenpito kulkisi oman sukulaisen kautta, se anoppi voisi tavata sitä omaa sukulaistaan ja sopia tämän kanssa.
Koko miniä ei joutuisi sotkeutumaan anoppiin ollenkaan.
Suosittelen, että kyseinen miniä eristää itsensä vapaaehtoisesti koko ihmiskunnasta. Niin vaikealta ihmiseltä hän kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppi ja kun menen poikani perheen luo kylään niin minä olen se joka kokkaa jne.jne.en mene palveltavaksi vaan annan miniän vaikka nukkua. Olen puuhakas luonteeltani ja teen muutaman asian lähes yhtäaikaa..teen ruuan uuniin..siksi aikaa ulos pienten kanssa..sitten syömään..päikyille..tiskit..kahvit. pyykkikone pyykkää..imuroikin. mutta siltikkin saan haukut seläntakana kun miniä kertoo äidilleen että anoppi tuli sähläämään!olen aina kysynyt että voinko olla avuksi?joo,kyllä todellakin! Miniä vastaa..sitten hänen äitinsä huutaa linjoja pitkin että OLET LOUKANNUT MEIDÄN TYTÄRTÄ!!!haukuttiin ja solvattiin oikein kunnolla..tätä on ollut vuosia ja jännää tässä on sekin että lopetin tuon auttamisen..ruokailua ei ole ollut..kahvit ja lasten kanssa leikkiä ei muuta mutta sitten miniä aloitti valittamisen äidilleen etten tee mitään vaan tulen odottamaan valmista. Ja taas saan haukkumiset. Kertokaa rakkaat miniät että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia kun mikään ei kelpaa?
Keskustele poikasi kanssa.
Eli kun kaikki tehdään yrittäen miellyttää kauhuminiää, eikä mikään riitä - niin sekin on pojan (miehen) vika? 🙄 Ei ole todellista näiden mammojen idioottimaisuus.
Miksi se anoppi ei lähtökohtaisesti kommunikoi sen oman sukulaisensa kanssa???
Oletko oikeasti noin avuton, että osaat puhua vain omien vanhempiesi kanssa? Säälittää lapsesi, jos kasvatat heistä yhtä rajoittuneita kommunikaation ja käytöstapojen suhteen.
Miksi sen miniän pitäisi hoitaa yhteydenpito miehen sukulaisiin? Ikinä en ole tätä ymmärtänyt.
Tässä ei puhuttu yhteydenpidosta, vaan siitä, ettei miniä valittaa äidilleen kaikesta mitä anoppi tekee. Eikö silloin olisi helpompaa keskustella ihan suoraan? Mutta se kun tuntuu olevan mahdotonta, eli pitää vielä mies sotkea siihen väliin.
Siis oikeasti, ei voi olla näin vaikeeta?!?
Jos se yhteydenpito kulkisi oman sukulaisen kautta, se anoppi voisi tavata sitä omaa sukulaistaan ja sopia tämän kanssa.
Koko miniä ei joutuisi sotkeutumaan anoppiin ollenkaan.
Suosittelen, että kyseinen miniä eristää itsensä vapaaehtoisesti koko ihmiskunnasta. Niin vaikealta ihmiseltä hän kuulostaa.
Tai sitten anoppi säätää alunperinkin poikansa kanssa ja jättää miniän rauhaan.
Onneksi minulla on tyttöjä. Heidän kanssaan on paljon helpompaa tämä auttaminen. Ystäville, joilla poikia, on monenlaista ongelmaa miniöiden kanssa. Milloin autetaan liikaa, milloin liian vähän. Mikään ei tunnu kelpaavan. Tyttöjen kanssa on helpompaa puhua, mitä apua kaipaavat
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on tyttöjä. Heidän kanssaan on paljon helpompaa tämä auttaminen. Ystäville, joilla poikia, on monenlaista ongelmaa miniöiden kanssa. Milloin autetaan liikaa, milloin liian vähän. Mikään ei tunnu kelpaavan. Tyttöjen kanssa on helpompaa puhua, mitä apua kaipaavat
Miksei heillä ole puheyhteyttä omiin poikiinsa?
Mun äiti ei ikinä soittaisi Mun anopille haukkuakseen tätä, vaikka anopilla on ollut ties mitä tempauksia. Ei halua sekaantua Mun elämään tuolla tavalla.
En tiedä, onko tuollainen kuinka yleistä?