Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Helsingissä. Kyseisenä talvena ei edes ollut lunta kuin ehkä sentti.
Jaa. Jätetäänkö tuo liioittelusi nyt ilman huomiota kokonaan? Jos liikaa innostuu menee uskottavuus kokonaan.
En minä tarinassa liioitellut vaan appivanhemmat.
Ja kaikkein merkillisintä tässäkin on se että kun me käydään appivanhempien luona, appi haluaa nimenomaan kävelylle. Sitten kun me mentiin meillä kävelylle, hän paisutteli siitä tällaisen via dolorosan. Me asumme alueella jossa on oikeasti upeat ulkoilumaastot.
Anoppini ei liiku. Hän kulkee vain autolla. Suoraan ovelta ovelle. Appi kuskaa hänet töihinkin.
Tarinasi on kovin eläväinen ja muuttuva. Appikset käy töissä ja silti he tulevat päiväkausiksi arkipäivänä miniän luokse.
En ole väittänyt että tulevat päiväkausiksi vaan 12 tunniksi arkipäivänä.
Appi ei ole töissä. Anoppi on. Mutta on hänelläkin lomapäiviä.
Niin siis päiväkausiksi päivä kerrallaan aina anopin arkivapaana.
Tarinasi on hauska aina uusine lisukkeineen.
Minä en ole missään sanonut heidän viipyvän useita päiviä. Sinä sekoitat kirjoittajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .Ne lapset ei ole anopin lapsia. Jos lähtee sillä asenteella että olisivat, on jo ongelma.
Minun appivanhemmistani appi on ihan kamala. Haukkuu ja marisee eikä jousta mistään yhtään. Saa merkillisiä raivokohtauksia. Olen yrittänyt ehdottaa että hänet vietäisiin dementiatesteihin.
Anoppi on normaalimpi ja osaa jopa muistaa millaista kolmen pienen lapsen kanssa oli.
Kyllä ne pojanlapset on hyvin läheistä sukua anopille alenevassa polvessa.
Jos miehesi kuolisi ennen anoppiaan tai appeaan , anopin perisivät lapsesi, et sinä.Perintökaaressa vain lähisukulaiset perivät.
Ne lapset eivät ole anopin lapsia. Jos näin ajattelee, aiheuttaa heti ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .Ne lapset ei ole anopin lapsia. Jos lähtee sillä asenteella että olisivat, on jo ongelma.
Minun appivanhemmistani appi on ihan kamala. Haukkuu ja marisee eikä jousta mistään yhtään. Saa merkillisiä raivokohtauksia. Olen yrittänyt ehdottaa että hänet vietäisiin dementiatesteihin.
Anoppi on normaalimpi ja osaa jopa muistaa millaista kolmen pienen lapsen kanssa oli.
Kyllä ne pojanlapset on hyvin läheistä sukua anopille alenevassa polvessa.
Jos miehesi kuolisi ennen anoppiaan tai appeaan , anopin perisivät lapsesi, et sinä.Perintökaaressa vain lähisukulaiset perivät.
Jos mieheni kuolisi ennen vanhempiaan, hänen lapsensa perisivät hänet.
Anoppi ja appi eivät perisi häntä.
Ja minuahan appivanhemmat eivät perisi missään tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minulla on ollut kolme lasta. Aluksi oli vain talopesula, käsintiskaus, 8 h työpäivä.
Mitäs minäkään mummi nyt lasten hoidosta tietäisin tai siitä miten niitä on perään katsottava. Ompelin siihen aikaan itse lasten vaatteita ja neuloin neuleet.
Nyt kyllä, 78 v, en jaksaisi.
Olen lapsuuteni elänyt sähköttömässä kantovesitaloudessa, pyykki pestiin paljussa saunassa tai kesällä rannalla. Lapsia oli vanhemmillani joka otrille.
Mitäpä.me mummot elämän raskaudesta mitään tietäisimme. Koska olemme niin tyhmiä emme tajua miten se miniä rasittuu valtavasti jos laittaa anopin lautasen koneeseen jos anoppi ei itse kiirehdi sitä.pistämään.
Joo. Kouluunkin on aina hiihdetty vastatuuleen ja jotenkin kumpaankin suuntaan oli ylämäki. Pari nuorempaa sisarustakin oli reppuselässä, kun kaikille ei ollut suksia. Vähintään kerran viikossa piti koulumatkalla painia nälkäisen suden kanssa. Reipasta!
Niin on lapsen kommentti jonka vanhemmat jo kuskasi autolla koulun portille.
Sopiihan sitä tietysti naljailla, eihän nuoremmat tiedä aikaa kun ei ollut leveitä asfalttiteitä metsien läpi kyläkouluille, ei busseja kulkenut joka mökistä koululle eikä bussilippuja, ei televisioita, kamala, uskotko jos sanon ettei kännyköitäkään. Ei ees vauva- sivustoaKummallisia mökkejä, jos jokaisesta on oma bussiyhteys koululle. Eikö tuo nyt vesitä bussin idean?
No niinhän tuo yksi luulee kun piikittelee kouluun hiihtämisestä. Hän itse on voinut mennä kotipysäkiltä koulun pysäkille bussilla ja luulee että niinhän sitä maallakin leveitä asfalttiteitä bussit nouti lapset kouluun. Katuvalojen loisteessa. Kansakoulujen aikaan.
Ja kännykällä soiteltiin kotiin monta kertaa päivässä.No kun aletaan entisiä tapoja muistella, niin pakkohan siihen on tuo kouluun hiihtäminen lisätä. Kesät talvet vaan unohtui, sori siitä.
Itseasiassa en ole elämässäni kertaakaan mennyt bussilla kouluun. Pyörällä tai kävellen olen siirtymän suorittanut.
Kävelin viime kesänä marjassa pojan ja vaimonsa kanssa. ( Lapsensa aikuisuuden kynnyksellä.)
Poika kyseli että tässä kai meni tie silloin kun olit lapsi. Kyllä, siitä meni reen mentävä reitti silloin, nyt on kapea polku.
Sitä oli pari kilometriä naapuriin jonka lapset liittyivät porukkaan, sit käveltiin kilometri rantasn ja mentiin veneellä noin 300 m ja käveltiin 1, 2 km koululle. Talvella suksilla kun jään paksuudrn oli aikuiset mitanneet.
Toiseen suuntaan kotimökiltä meni tie kylätielle, tosin autolla ajettava vasta 60- luvun lopulla. Sitä kautta koulumatka olisi ollut liki 10 km järvi kiertämällä. Pyörillä ajettiin kyllä sitä kautta kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .Ne lapset ei ole anopin lapsia. Jos lähtee sillä asenteella että olisivat, on jo ongelma.
Minun appivanhemmistani appi on ihan kamala. Haukkuu ja marisee eikä jousta mistään yhtään. Saa merkillisiä raivokohtauksia. Olen yrittänyt ehdottaa että hänet vietäisiin dementiatesteihin.
Anoppi on normaalimpi ja osaa jopa muistaa millaista kolmen pienen lapsen kanssa oli.
Kyllä ne pojanlapset on hyvin läheistä sukua anopille alenevassa polvessa.
Jos miehesi kuolisi ennen anoppiaan tai appeaan , anopin perisivät lapsesi, et sinä.Perintökaaressa vain lähisukulaiset perivät.
Jos mieheni kuolisi ennen vanhempiaan, hänen lapsensa perisivät hänet.
Anoppi ja appi eivät perisi häntä.
Ja minuahan appivanhemmat eivät perisi missään tapauksessa.
Malta nyt ajatella. Jos miehesi kuolisi ennen vanhempiaan, lapsesi perisivät appesi ja anoppisi. Eli lapsesi ovat perintökaaressa perijöinä isovanhemmilleen jos lasten isä on jo kuollut.
Mikä yksinkertaisissa asioissa on noin vaikeaa tajuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama juttu. Tulevat passattavaksi meille, laitettava ruokaa ja kahvia. Kaksi pientä lasta ja paljon työtä kotona. Kiukuttelevat, jos eivät pääse, että kun lapset kasvaa niin nopeaa. Ihan kuin heidän viihtyminen olisi tärkeämpää kuin minun jaksaminen ja hyvä huolehtiminen lapsista. Eläkeläisiä ovat eikä muuta kuin aikaa. Neuvolasta sanoivat, että laita ulos lasten kanssa, saat levätä eikä mitään tarjoiluja.
Jos appivanhemmat ovat hoidattaneet omat lapsensa isovanhemmillaan, päiväkodeissa tms... niin eivät tajua. Eivät todellakaan tajua!
Terv. kateellinen, joka seurasi tätä rumbaa 80-luvulta lähtien ja kuinka suloista olikaan viedä lapset maalle koko kesäksi, samoin muut pitemmät lomat. Jossain vaiheessa naisten lehdet alkoivat kirjoitella asiasta ja ehkä touhu on vähän hiljentynyt.
Siis katselit, kuinka appivanhempasi veivät lapsensa maalle koko kesäksi ja lomiensa ajaksi?
Jokin tässä ei nyt natsaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan iltapuuhat normaalisti ja vieraat olkoon siellä mainitulla sohvalla sen aikaa.
Toisaalta, ei Ismo-Jennica mene rikki, jos ne iltatoimet ei ole sekunnilleen samat aina. Teilläkin on varmasti suurin osa illoista aivan tavallisia iltoja oman perheen kesken.
Itse huomasin aikanani olevani lapsiperheissä kyläillessä liikaa. Ovat saaneet olla minulta rauhassa nyt jatkossakin.Jos lapsi ylirasittu (kotona vieraita 12 tuntia) ja häneltä jää ulkoilut pois ja se rytmi sekoaa jo aamusta ja siellä olohuoneessa huutaa televisio ja appikset, ei se välttämättä sinne sänkyynsä nukahda.
Miten vieraiden takia jää ulkoilu väliin? Ulkovaatteet päälle, vieraat pyydetään mukaan leikkikentälle, samalla hoituu se roskapussiongelmakin.
Jos on jämähtäneitä vieraita, iltapäivällä uudestaan porukalla ulosHe ei ulkoile. Kerran olen kokeillut ja sen jälkeen kuuntelin kuusi vuotta, miten raahasin vanhoja ihmisiä umpihangessa ja miten meillä on vääränlaiset ojat.
Missä te oikein asutte jos ojien yli loikitte umpihangissa? Tää olikin taas joku maalaistragedia.
Helsingissä. Kyseisenä talvena ei edes ollut lunta kuin ehkä sentti.
Jaa. Jätetäänkö tuo liioittelusi nyt ilman huomiota kokonaan? Jos liikaa innostuu menee uskottavuus kokonaan.
En minä tarinassa liioitellut vaan appivanhemmat.
Ja kaikkein merkillisintä tässäkin on se että kun me käydään appivanhempien luona, appi haluaa nimenomaan kävelylle. Sitten kun me mentiin meillä kävelylle, hän paisutteli siitä tällaisen via dolorosan. Me asumme alueella jossa on oikeasti upeat ulkoilumaastot.
Anoppini ei liiku. Hän kulkee vain autolla. Suoraan ovelta ovelle. Appi kuskaa hänet töihinkin.
Tarinasi on kovin eläväinen ja muuttuva. Appikset käy töissä ja silti he tulevat päiväkausiksi arkipäivänä miniän luokse.
En ole väittänyt että tulevat päiväkausiksi vaan 12 tunniksi arkipäivänä.
Appi ei ole töissä. Anoppi on. Mutta on hänelläkin lomapäiviä.
Niin siis päiväkausiksi päivä kerrallaan aina anopin arkivapaana.
Tarinasi on hauska aina uusine lisukkeineen.Minä en ole missään sanonut heidän viipyvän useita päiviä. Sinä sekoitat kirjoittajat.
Siis yhdestä kerrasta kun viipyivät pitkään olet täällä kirjoittanut satoja? Kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama juttu. Tulevat passattavaksi meille, laitettava ruokaa ja kahvia. Kaksi pientä lasta ja paljon työtä kotona. Kiukuttelevat, jos eivät pääse, että kun lapset kasvaa niin nopeaa. Ihan kuin heidän viihtyminen olisi tärkeämpää kuin minun jaksaminen ja hyvä huolehtiminen lapsista. Eläkeläisiä ovat eikä muuta kuin aikaa. Neuvolasta sanoivat, että laita ulos lasten kanssa, saat levätä eikä mitään tarjoiluja.
Jos appivanhemmat ovat hoidattaneet omat lapsensa isovanhemmillaan, päiväkodeissa tms... niin eivät tajua. Eivät todellakaan tajua!
Terv. kateellinen, joka seurasi tätä rumbaa 80-luvulta lähtien ja kuinka suloista olikaan viedä lapset maalle koko kesäksi, samoin muut pitemmät lomat. Jossain vaiheessa naisten lehdet alkoivat kirjoitella asiasta ja ehkä touhu on vähän hiljentynyt.
Siis katselit, kuinka appivanhempasi veivät lapsensa maalle koko kesäksi ja lomiensa ajaksi?
Jokin tässä ei nyt natsaa.
Tai kuunnellut miehensä kertovan lapsuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä onni, minulla ei ole appea eikä anoppia enkä ole kenenkään miniä. En ole myöskään itse kenenkään anoppi eikä minulla ole miniää eikä vävyä. Voin siis itse päättää, keitä kestitsen kotonani ja ketä mahdollisesti autan, jos huomaan sen tarpeelliseksi. Saan siis olla villi ja vapaa!
No hyvät sulle! Mut on kyllä aika köyhää elämää. Olet liian paljon yksikses.
Köyhempää elämää nämä miniät täällä elävät. Kaikki on ihan kamalan vaikeata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama juttu. Tulevat passattavaksi meille, laitettava ruokaa ja kahvia. Kaksi pientä lasta ja paljon työtä kotona. Kiukuttelevat, jos eivät pääse, että kun lapset kasvaa niin nopeaa. Ihan kuin heidän viihtyminen olisi tärkeämpää kuin minun jaksaminen ja hyvä huolehtiminen lapsista. Eläkeläisiä ovat eikä muuta kuin aikaa. Neuvolasta sanoivat, että laita ulos lasten kanssa, saat levätä eikä mitään tarjoiluja.
Jos appivanhemmat ovat hoidattaneet omat lapsensa isovanhemmillaan, päiväkodeissa tms... niin eivät tajua. Eivät todellakaan tajua!
Terv. kateellinen, joka seurasi tätä rumbaa 80-luvulta lähtien ja kuinka suloista olikaan viedä lapset maalle koko kesäksi, samoin muut pitemmät lomat. Jossain vaiheessa naisten lehdet alkoivat kirjoitella asiasta ja ehkä touhu on vähän hiljentynyt.
Siis katselit, kuinka appivanhempasi veivät lapsensa maalle koko kesäksi ja lomiensa ajaksi?
Jokin tässä ei nyt natsaa.Tai kuunnellut miehensä kertovan lapsuudestaan.
Ei, kun hän seurasi sitä rumbaa ihan itse. Pitäähän uskoa, mitä hän kirjoitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .Ne lapset ei ole anopin lapsia. Jos lähtee sillä asenteella että olisivat, on jo ongelma.
Minun appivanhemmistani appi on ihan kamala. Haukkuu ja marisee eikä jousta mistään yhtään. Saa merkillisiä raivokohtauksia. Olen yrittänyt ehdottaa että hänet vietäisiin dementiatesteihin.
Anoppi on normaalimpi ja osaa jopa muistaa millaista kolmen pienen lapsen kanssa oli.
Kyllä ne pojanlapset on hyvin läheistä sukua anopille alenevassa polvessa.
Jos miehesi kuolisi ennen anoppiaan tai appeaan , anopin perisivät lapsesi, et sinä.Perintökaaressa vain lähisukulaiset perivät.
Jos mieheni kuolisi ennen vanhempiaan, hänen lapsensa perisivät hänet.
Anoppi ja appi eivät perisi häntä.
Ja minuahan appivanhemmat eivät perisi missään tapauksessa.
Ymmärrän että arki on vaikeaa kun et oikein ymmärrä lukemasi tekstin sisältöä. Ymmärrätkö käyttöohjeet ja reseptit hyvin?
Lapsettoman sinkun lähimmät perijät on vanhemmat, senjälkeen sisarukset, jos vanhempia ei ole.
Mutta ennen omia vanhempiaan kuolleen vanhemman jälkeen hänen lapsensa saavat isovanhempiensa perintö-osuuden.
Anna apelle puukko, käy perunoiden kuoriminen. Kyll mun mies, nyt ois 80 , kuori perunpita, laittoi hyvää ruokaa. Ja söi yhden lämpimän ruoan kun työikänsä oli eväisiin tottunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä onni, minulla ei ole appea eikä anoppia enkä ole kenenkään miniä. En ole myöskään itse kenenkään anoppi eikä minulla ole miniää eikä vävyä. Voin siis itse päättää, keitä kestitsen kotonani ja ketä mahdollisesti autan, jos huomaan sen tarpeelliseksi. Saan siis olla villi ja vapaa!
No hyvät sulle! Mut on kyllä aika köyhää elämää. Olet liian paljon yksikses.
Köyhempää elämää nämä miniät täällä elävät. Kaikki on ihan kamalan vaikeata.
Jopa ylivoimaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .Ne lapset ei ole anopin lapsia. Jos lähtee sillä asenteella että olisivat, on jo ongelma.
Minun appivanhemmistani appi on ihan kamala. Haukkuu ja marisee eikä jousta mistään yhtään. Saa merkillisiä raivokohtauksia. Olen yrittänyt ehdottaa että hänet vietäisiin dementiatesteihin.
Anoppi on normaalimpi ja osaa jopa muistaa millaista kolmen pienen lapsen kanssa oli.
Kyllä ne pojanlapset on hyvin läheistä sukua anopille alenevassa polvessa.
Jos miehesi kuolisi ennen anoppiaan tai appeaan , anopin perisivät lapsesi, et sinä.Perintökaaressa vain lähisukulaiset perivät.
Jos mieheni kuolisi ennen vanhempiaan, hänen lapsensa perisivät hänet.
Anoppi ja appi eivät perisi häntä.
Ja minuahan appivanhemmat eivät perisi missään tapauksessa.
Ymmärrän että arki on vaikeaa kun et oikein ymmärrä lukemasi tekstin sisältöä. Ymmärrätkö käyttöohjeet ja reseptit hyvin?
Lapsettoman sinkun lähimmät perijät on vanhemmat, senjälkeen sisarukset, jos vanhempia ei ole.
Mutta ennen omia vanhempiaan kuolleen vanhemman jälkeen hänen lapsensa saavat isovanhempiensa perintö-osuuden.
Anna apelle puukko, käy perunoiden kuoriminen. Kyll mun mies, nyt ois 80 , kuori perunpita, laittoi hyvää ruokaa. Ja söi yhden lämpimän ruoan kun työikänsä oli eväisiin tottunut
Kyllä minä ymmärsin idean. Pitää luetella kuka perii kenetkin.
Sitä en tiedä että miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .Ne lapset ei ole anopin lapsia. Jos lähtee sillä asenteella että olisivat, on jo ongelma.
Minun appivanhemmistani appi on ihan kamala. Haukkuu ja marisee eikä jousta mistään yhtään. Saa merkillisiä raivokohtauksia. Olen yrittänyt ehdottaa että hänet vietäisiin dementiatesteihin.
Anoppi on normaalimpi ja osaa jopa muistaa millaista kolmen pienen lapsen kanssa oli.
Kyllä ne pojanlapset on hyvin läheistä sukua anopille alenevassa polvessa.
Jos miehesi kuolisi ennen anoppiaan tai appeaan , anopin perisivät lapsesi, et sinä.Perintökaaressa vain lähisukulaiset perivät.
Tässä on kirjoitusvirhe. Miehesi kuolisi siis ennen sinun anoppiasi tai appeasi, olisivat lapsenne silloin appivanhempiesi perilliset. Eli lain silmissä lapsesi ovat myös appivanhempiesi sukulaisia vaikka sinun mielestäsi eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minulla on ollut kolme lasta. Aluksi oli vain talopesula, käsintiskaus, 8 h työpäivä.
Mitäs minäkään mummi nyt lasten hoidosta tietäisin tai siitä miten niitä on perään katsottava. Ompelin siihen aikaan itse lasten vaatteita ja neuloin neuleet.
Nyt kyllä, 78 v, en jaksaisi.
Olen lapsuuteni elänyt sähköttömässä kantovesitaloudessa, pyykki pestiin paljussa saunassa tai kesällä rannalla. Lapsia oli vanhemmillani joka otrille.
Mitäpä.me mummot elämän raskaudesta mitään tietäisimme. Koska olemme niin tyhmiä emme tajua miten se miniä rasittuu valtavasti jos laittaa anopin lautasen koneeseen jos anoppi ei itse kiirehdi sitä.pistämään.
Joo. Kouluunkin on aina hiihdetty vastatuuleen ja jotenkin kumpaankin suuntaan oli ylämäki. Pari nuorempaa sisarustakin oli reppuselässä, kun kaikille ei ollut suksia. Vähintään kerran viikossa piti koulumatkalla painia nälkäisen suden kanssa. Reipasta!
Niin on lapsen kommentti jonka vanhemmat jo kuskasi autolla koulun portille.
Sopiihan sitä tietysti naljailla, eihän nuoremmat tiedä aikaa kun ei ollut leveitä asfalttiteitä metsien läpi kyläkouluille, ei busseja kulkenut joka mökistä koululle eikä bussilippuja, ei televisioita, kamala, uskotko jos sanon ettei kännyköitäkään. Ei ees vauva- sivustoaKummallisia mökkejä, jos jokaisesta on oma bussiyhteys koululle. Eikö tuo nyt vesitä bussin idean?
No niinhän tuo yksi luulee kun piikittelee kouluun hiihtämisestä. Hän itse on voinut mennä kotipysäkiltä koulun pysäkille bussilla ja luulee että niinhän sitä maallakin leveitä asfalttiteitä bussit nouti lapset kouluun. Katuvalojen loisteessa. Kansakoulujen aikaan.
Ja kännykällä soiteltiin kotiin monta kertaa päivässä.No kun aletaan entisiä tapoja muistella, niin pakkohan siihen on tuo kouluun hiihtäminen lisätä. Kesät talvet vaan unohtui, sori siitä.
Itseasiassa en ole elämässäni kertaakaan mennyt bussilla kouluun. Pyörällä tai kävellen olen siirtymän suorittanut.
Kävelin viime kesänä marjassa pojan ja vaimonsa kanssa. ( Lapsensa aikuisuuden kynnyksellä.)
Poika kyseli että tässä kai meni tie silloin kun olit lapsi. Kyllä, siitä meni reen mentävä reitti silloin, nyt on kapea polku.
Sitä oli pari kilometriä naapuriin jonka lapset liittyivät porukkaan, sit käveltiin kilometri rantasn ja mentiin veneellä noin 300 m ja käveltiin 1, 2 km koululle. Talvella suksilla kun jään paksuudrn oli aikuiset mitanneet.Toiseen suuntaan kotimökiltä meni tie kylätielle, tosin autolla ajettava vasta 60- luvun lopulla. Sitä kautta koulumatka olisi ollut liki 10 km järvi kiertämällä. Pyörillä ajettiin kyllä sitä kautta kouluun.
Vähän samantyyppistä mulla aikanaan. Nykyään lapsia paapotaan kauheasti, tuollainen koulumatka olisi hengenvaarallinen ja laiton, mutta tosiasiassa harvoin tapahtui mitään vakavaa. Päinvastoin lapset oppivat monenlaisia selviytymistaitoja ja koulumatkat oli joskus hyvinkin elämyksellisiä.
Elämä oli jotenkin mutkattomampaa. Ei meitä pidetty lasikaapissa ja mummot sai syöttää meille mitä halusivat ja pukea meille päälle mitä tahtoivat. Minullekin toinen mummo tilasi sellaista uskonnollista lastenlehteä, joka oli siis ihan jotain huuhaa uskontoa, ei normi kirkkoon kuuluvaa, mutta ei siihen puututtu. Siinä oli kivoja juttuja.
Nyt siitä nousisi ihan varmasti kauhea haloo, mutta en minä siitä pilalle mennyt.
En muuten koskaan ole ollut mummoloissani hoidossa, äiti minut hoiti. Kyläiltiin kyllä paljon. Omaa lastani hoiti toinen mummo vuoden ja toinen toisen vuoden ja sitten hän meni päiväkotiin. Minä opiskelin silloin.
AP kysyi, miksi appivanhemmat tulee heille vain laiskottelemaan ja viipyvät liian kauan. Siitä on nyt paisunut taas kerran kauhea sukupolvi konflikti.
Oikeasti tuollaistahan tapahtuu hyvin harvoin, ei sellainen yleistä ole. Koskaan ennen en ole kuullut kenenkään tuollaisesta valittaneen. Eli aika lailla yksittäistapaus. Ja siihen pitäisi kovastikin ottaa sitten kantaa.
Jokainen kuitenkin itse parhaiten sen lähipiirinsä tuntee, joten miettiköön siihen kuuluvia tapoja, kenties heillä sellainen on ollut normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .Ne lapset ei ole anopin lapsia. Jos lähtee sillä asenteella että olisivat, on jo ongelma.
Minun appivanhemmistani appi on ihan kamala. Haukkuu ja marisee eikä jousta mistään yhtään. Saa merkillisiä raivokohtauksia. Olen yrittänyt ehdottaa että hänet vietäisiin dementiatesteihin.
Anoppi on normaalimpi ja osaa jopa muistaa millaista kolmen pienen lapsen kanssa oli.
Kyllä ne pojanlapset on hyvin läheistä sukua anopille alenevassa polvessa.
Jos miehesi kuolisi ennen anoppiaan tai appeaan , anopin perisivät lapsesi, et sinä.Perintökaaressa vain lähisukulaiset perivät.
Tässä on kirjoitusvirhe. Miehesi kuolisi siis ennen sinun anoppiasi tai appeasi, olisivat lapsenne silloin appivanhempiesi perilliset. Eli lain silmissä lapsesi ovat myös appivanhempiesi sukulaisia vaikka sinun mielestäsi eivät ole.
Niinpä. Kyllä he ihan verisukulaisia ovat.
Minunkin tyttäreni on ihan anopin näköinen.
Onneksi, sillä anoppi oli tavallista kauniimpi nainen.
Minä en ymmärrä miten on niin vaikea avata suunsa. Olen useamman kerran nakannut appivanhemmat pihalle sanomalla, että me aletaan nyt valmistautua lapsen nukkumaanmenoon ja kaikki, jotka ei täällä asu vois alkaa nyt tehdä lähtöä, että saadaan rauhassa hoitaa iltapuuhat. Aina ne on lähteneet, kun on vaan sanonut, että heippa. Sama päivällä, meillä alkaa nyt homma x, joko autatte tai lähdette, mutta minä en nyt ehdi enää sosialisoida. Ne on joko auttaneet tai lähteneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ja on surullista lukea noin pahoin voivista perheiden ja isovanhemmpien väleistä. Eikö näistä pysty keskustelemaan suoraan asianomaisten kanssa.
Minä mieheni kanssa eläkeläisinä autetaan lastenhoidoissa ja kohta mennään hoitamaan lapsenlapsia viikoksi päivisin, kun päiväkoti menee kiinni. Lapsenlapset tulee mielellään yökylään ja silloin kaikki ruokakin on suunniteltu ja tehty etukäteen puolivalmiiksi. Muutenkin kyläillään toistemme luona puolin ja toisin, kotiin ymmärretään lähteä ennen iltapuuhien aikaan. Naapurit tekee samaa, yhdet hoitaa lapsenlapsia koko kesän ja toiset naapurit avustaa hoidon lisäksi rakennuksella.
Itse hektisen työelämän ja oman lapsiarjen jälkeen tietää avuntarpeen ja kun sitä apuverkostoa ei itsellä ollut, niin nyt eläkkeellä haluaa auttaa omiaan arjessa.
Sadannen tai tuhannen kerran: ei noiden mummojen kanssa voi keskustella, he tekevät juuri tasan kuten itse haluavat. He sanelevat, itselle jää totteleminen. Ja kun alkaa kapinoida, eikä ovi avaudukaan silloin kun mummo haluaa, niin sitten saa kuulla olevansa hankala.
Mun vanhemmat asuvat kauempana, heidän kanssaan on samankaltaiset välit mitä kuvailit. Ensi viikolla lapset ovat siellä koko viikon. Ihanaa. Sekä lapset ja mun vanhemmat viihtyvät. Näistä tämä toinen mummo on kovin katkera. Tavallaan ymmärrän, mutta hän ei ikinä ole osoittanut mitään mielenkiintoa tehdä lasteni kanssa muuta kuin esitellä heitä tuttavilleen ja ahtaa heidät täyteen herkkuja. Miehen sisko miehensä kanssa käy lasteni kanssa kalassa jne, tästäkin on oltu katkeria. Nuo reissut eivät ole siltä anopiltani mitenkään pois.
Oma äiti, paras äiti. Oma äiti paras mummo. Oma suku paras suku. Muttei mies saa ajatella niin.
Eilen oli vähän aikaa keskustelu kun miniä harmitteli mummon eilistä kuolemaa ja menee juhannus ja kesä pilalle kun mies joutuu hautajaiset yms. Hoitamaan.Olen niin tyytyväinen etäisiin väleihin lasten kanssa. Heidän lapsensa kyllä ovat täällä mummolassa olleet, mutta itse en käy heillä.
Mun mies tulee paremmin toimeen mun vanhempien kanssa kuin äitinsä kanssa. Välit isäänsä olivat etäiset, isä oli juoppo. En ole tavannut ikinä.
Ei sillä, ei mun vanhemmat täydellisiä ole. Mutta heidän kanssaan voi sopia asioista, eivätkä he jatkuvasti hauku ja kritisoi ihan kaikkea, mitä tekee. He myös aidosti tykkäävät mun lapsista, eivät ole ainoastaan pokaali, jota esitellä tuttaville.
Miehet on yleensä joustavampia, he tulevat appivanhempiensa kanssa toimeen. Ehkä jo paremmin kotona kasvatettu hyväkymään erilaisia ihmisiä.
Naisethan ovat kaivelijoita, vihaavat toisia naisia. Miksi ei mummut saa olla ylpeitä lastensa lapsista ? Vastaus: kun ne on miniän lapsia, eivät mitenkään inha-anopin .Öh, juurihan tuossa luki että mies ei tule toimeen omien vanhempiensa kanssa itsekään.
Jos on hirmuvaimon saanut ei tietenkään voi mutään hyvää ajatella omista vanhemmistaan eikä sietää heitä.
Kerros mitä tapahtuisi jos mies kirjoittelisi vaimon vanhemmista samoin kuin rouvat täällä miehen vanhemmista ja suvusta.
Olisin surullinen, jos mun vanhemmat kohtelisivat mun miestä niin kurjasti, että hänellä olisi tarve kirjoittaa tällaiseen ketjuun.
Mitä tapahtuisi? Ei mitään. Näitä hulluja appivanhempia on ja on aina ollut. En mä täältä naapurin kirjoitusta tunnistaisi, ei täällä nimeltä ketään mainita.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miten on niin vaikea avata suunsa. Olen useamman kerran nakannut appivanhemmat pihalle sanomalla, että me aletaan nyt valmistautua lapsen nukkumaanmenoon ja kaikki, jotka ei täällä asu vois alkaa nyt tehdä lähtöä, että saadaan rauhassa hoitaa iltapuuhat. Aina ne on lähteneet, kun on vaan sanonut, että heippa. Sama päivällä, meillä alkaa nyt homma x, joko autatte tai lähdette, mutta minä en nyt ehdi enää sosialisoida. Ne on joko auttaneet tai lähteneet.
Minä en ymmärrä miten vaikea on ymmärtää että siihen viestintään tarvitaan myös vastaanottopää. Ei se sanoma mene perille jos sitä ei oteta vastaan.
Niin siis päiväkausiksi päivä kerrallaan aina anopin arkivapaana.
Tarinasi on hauska aina uusine lisukkeineen.